sunnuntai 28. joulukuuta 2008

E24 - part III

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt edellisestä päivityksestä 24h aiheen parissa, eli tässä lyhyt yhteenveto tapahtuneesta. Viikkojen 51 ja 52 suunnitelmissa oli juosta 160 ja 200 kilsan viikot. Lisäksi viikolla 51 oli tarkoitus saada jonkin verran fillarointia juoksun ohella. Lihashuolto vaatii myös paljon huomiota näiden viikkojen aikana, jotta määriä pystyy nostamaan tasaisesti.

Molemmat viikot onnistuivat juuri suunnitellusti (vko51 160km ja 17,5h harjoituksia yhteensä sekä vko52 tasan 200km ja 19,5h harjoituksia yhteensä) eikä yhtään lenkkiä jäänyt väliin. Pitkä loma (5 päivää) joulun aikaan auttaa kummasti ohjelman läpiviemisessä. Päivärytmi onkin ollut säännöllinen, ihan niin kuin lapsilla pitääkin olla: aamulla herätään rauhassa, jonka jälkeen aamupala, tunnin tauko, siten lenkille, lihashuolto ja sauna. Illalla vähän aikaa telkkaria ja sitten nukkumaan. Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Vain parina päivänä olen tehnyt kaksi harjoitusta päivässä. Huomenna on edessä paluu arkeen ja lenkkien sovittaminen työn yhteyteen.

Tänään kävin juoksemassa Salmessa aivan mahtavassa auringonpaisteessa. Pakkasta oli noin neljä astetta ja keli oli täysin tyyni. Kyllä näin pimeään vuodenaikaan on hienoa välillä nähdä vilaus tuosta auringostakin. Muitakin ulkoilijoita oli tullut sankoin joukoin auringosta nauttimaan ja joulukinkkua sulattamaan. Lisäksi näin Nuuksiossa talven ensimmäiset retkiluistelijat sekä yhden pilkkijän. Jäätä seudun järvillä oli kuulemma siinä neljän ja seitsemän sentin välillä. Neljä senttiä riittää juuri ja juuri kantamaan isomman kaverin. Tallensin lenkistä myös gps-träkin , joka löytyy täältä. Mukana on myös muutama lenkin varrella otettu kuvakin.


Nyt on jäljellä vielä kaksi viikkoa kovempaa treeniä ennen kuin aloitetaan himmailut kaksnelosta varten. Joulukuun harjoituskilsat tulee olemaan siinä 770km paikkeilla ja sen kovempaa kuukautta en ole koskaan (lähellekään) juossut. Lisäksi yritetään välttyä tuolta flunssalta, joka onnistuessaan osaa pitää otteessaan monta viikkoa. Sitäkin on liikkeellä ihan lähipiirissä.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Ennakkoluulotonta varustekokeilua

Kävi tässä viime viikolla sitten sellainen juttu, että olin pakannut hieman huolimattomasti lenkkikamat aamulla laukkuun. Yleensä unohdan ottaa mukaan pyyhkeen tai jotain sellaista, mutta nyt oli noi juoksuhousut jääneet kokonaan kotiin. No, kun työpaikan kuivauskaapista ei löytynyt kenenkään muun jälkeensä jättämiä housuja eikä ajatus Craftin alushousuissa juoksemisesta kotimatkalla (23km) oikein kiinnostanut, niin ainut jäljellä jäänyt vaihtoehto oli lähteä sitten farkut jalassa matkaa taittamaan. Onneksi olin joskus aikoinaan jättänyt yhdet vanhat ja kuluneet farkut työpaikan kaappiin, jotka kaiken lisäksi oli jääneet vähän liian suuriksi, niin sain hyvin lenkin hoidettua. Lenkin väliin jättäminenhän ei ollut vaihtoehtona.

Vähän on kuitenkin Marlboro farkuilla tuotekehitystä tehtävä, jos meinaavat noita urheilutekstiilejä alkaa valmistaa. Onneksi ei ollut sateinen päivä, koska silloin farkuille olisi painoa kertynyt jo melkoisesti.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Antarctic Ice Marathon 2008

Suomen Kirsi Montonen on voittanut Etelämantereen jäätiköllä käydyn maratonin naisten sarjan. Jukka Viljasen juoksema 100km kisa on järjestäjien kotisivujen mukaan vielä kesken. Väliaikatilanteena on ainoastaan tieto siitä, että Jukka on kilpailun toisena. Mitään tarkempia aikoja ei toistaiseksi ole saatavilla.

Seurataan tilannetta...

Edit (16.12.) Jukka sijoittui toiseksi miesten 100km kisassa ajalla 14.01.20. Kirsin voittoaika maratonilla oli 5.03.48.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

E24 - part II

Kisat lähestyy ja harjoitusmäärät lisääntyy – eikös se niin mene? Kalenterista on raivattu pois lähes kaikki muu paitsi ulkoilu, joten vapaa-aika tai sen riittämättömyyskään ei enää pitäisi olla ongelmana. Lisäksi kun tällaisella nivelrikkotyypillä tuntuu paikat kestävän aina vaan paremmin mitä enemmän harjoitusta tulee, niin meininki on kaikin puolin hyvä tällä hetkellä. Luin juuri läpi noi Sakura 2007 ja 2008 ketjut Seppolassa ja taas nousi fiilis ihan kattoon. Noista vanhoista tarinoista saa kyllä hyvin virtaa omiinkin tekemisiin.

Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet taas suunnitellusti. Väliin on mahtunut vain vähän muuta juoksun ohella, mutta ei anneta sen vaikuttaa. Harjoitukset ovat menneet seuraavasti vko48 121km juoksua ja runsaat 14h harjoitusta yhteensä, vko49 160km juoksua ja noin 16h harjoitusta yhteensä sekä sitten vko50 164km juoksua ja noin 17h harjoitusta yhteensä.

Tällaisina aikoina on hienoa, että tällaiset sokerista tehdyt retkeilijät voivat aina välillä hypätä juoksumaton kyytiin ja nauttia lenkkeilystä lyhyissä juoksuhousuissa ja t-paidassa. Tosin tänään oli todella hieno ilma juosta tuolla Nuuksion metsissä vaikka vettä oli välillä nilkkoihin asti.

Sokerista puheen olleen, tällä viikolla julkaistun uutisen mukaan sokeri voi aiheuttaa riippuvuutta, joka on verrattavissa huumeiden aiheuttamaan riippuvuuteen. Tähän minä uskon täysin.

perjantai 12. joulukuuta 2008

UTMB 25.-30. elokuuta 2009

Ensi vuoden ilmoittautuminen UTMB:lle alkaa parin päivän päästä, eli 17. päivä joulukuuta ja jatkuu aina 7. päivä tammikuulle asti. Osallistuminen vaatii edelleen nuo neljä suorituspistettä, joita voi kerätä kilpailuista, jotkä löytyvät seuraavalta listalta.

Viimeisimmällä listalla (päivitetty 30.marraskuuta) löytyy Suomesta kaksi kahden pisteen kisaa: Vaarojen Maraton (edelleen muuten Marathon of Dangers) sekä Mammuttimarssi. Ruotsista löytyy Gax 100 (4 pistettä), Gax 50 (2 pistettä) sekä Ursvik Ultra (2 pistettä). Myös tuo Canadien Death Race löytyy listalta kolmen pisteen arvoisena.

Jannen tarinan tämän vuoden kisasta voi käydä lukemassa täältä.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Karhu M2

Ostin marraskuun lopussa ensimmäiset Karhun tossut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Koska olen aikaisemmin juossut käytännössä neutraalilla tossulla, niin valinta osui Karhun M2 malliin. Monesti on tossumyyjät houkutelleet ostamaan tätä pari vuotta sitten uudistettua Karhun mallistoa, mutta en ole sitä aikaisemmin uskaltanut kokeilla. Tossuvalinnat ovat aina olleet itselleni vähän sellaista ”taikauskon” aluetta, jossa merkkiuskollisuus on ollut vahvassa asemassa.

Ensimmäinen merkillepantava ominaisuus näissä tossuissa on se, että niiden muoto poikkeaa lähes kokonaan muiden valmistajien tossuista. Muodoltaan ne muistuttavan enemmänkin sukellusvenettä kuin perinteistä juoksutossua. Tai siis perinteitähän Karhulla kyllä on, mutta muotoilu on aika tuollaista retro-henkistä. Tossun päällinen on huomattavasti jäykempää kuin aikaisemmin käyttämissäni tossuissa. Vaatii ehkä pari hikilenkkiä, jotta päällinen muotoutuu oman jalan mukaiseksi. Joillekin päällisen jäykkyys saattaa aluksi aiheuttaa hiertymiä. Itse kastelin tossut pari kertaa ennen lenkkiä saadakseni ne pehmeämmiksi.

Juostessa tossu tuntuu aika rullaavalta. Suhteellisen ohuesta pohjasta johtuva vaimennuksen vähäisyys ei haittaa ainakaan juoksumatolla juostaessa. Sehän antaa kuitenkin jonkin verran periksi, eikä ole läheskään yhtä kova alusta kuin esimerkiksi asfaltti.

Nähtäväksi jää, miten hyvät tossut nämä lopulta ovat. Nyt takana on vasta muutama lenkki, joten on vielä aikaista sanoa mitään esimerkiksi tuosta pohjamateriaalin kulumisesta. Valmistajan mainostamaa neljän sykelyönnin pudotusta en kuitenkaan vielä ole havainnut.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Oman kauden arviointi

Seuraavassa joitakin hajanaisia ajatuksia kauden kisojen arvioinnista aikaisemmin kirjoittamieni kriteerien pohjalta. Tuota itse harjoittelua arvioin sitten jossain myöhemmässä ajankohdassa.

Ursvik Ultra 75km (6.huhtikuuta): Edellisestä kisasta (E24) oli kulunut yhteensä 18 viikkoa, joiden aikana oli ollut palauteltua nelisen viikkoa, pari viikkoa flunssassa ja yksi talvilomaviikko ilman harjoituksia. Juoksuharjoituksia ehti kertyä 1205km/115h ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta. Flunssa ja talviloma tekivät kevättalvesta aika rikkonaisen, eikä valmistautuminen kisaan ollut ihan sitä luokkaa mitä sen olisi pitänyt olla. Sain tehtyä ainoastaan kaksi kisanomaista harjoitusta (metsässä otsalampulla). Itse kisa meni tuloksellisesti mitattuna kohtuullisesti vaikka pilasinkin kisan liian kovalla alkuvauhdilla. Tulos olisi oikeuttanut edellisinä vuosina kolmen parhaan joukkoon, mutta tänä vuonna taso oli huomattavasti kovempi.

Suomi-juoksu 100km (7.-8.kesäkuuta), kauden päätavoite: Ursvikista oli kulunut 9 viikkoa. Yhden palautteluviikon jälkeen sain tehtyä kokonaan terveenä kuuden viikon mittaisen nousujohteisen harjoitusputken. Tämä oli ensimmäinen kisa, johon kokeilin tällaista valmistautumista. Kuuden viikon saldona oli 741km/67h kovimman harjoitusviikon ollessa 161km. Tuloksellisesti erinomainen kisa, ennätysparannus 1,5 tuntia. Tähän vaikutti varmasti helpompi reitti sekä keli, mutta myös tuo uusi kokeilu valmistautumisen suhteen. Loppuaika olisi riittänyt useana edellisenä vuonna ko. kisan voittoon, mutta myös täällä oli tänä vuonna aikaisempaa kovempi taso.

Ultraveckan 12h (24.heinäkuuta): Suomi-juoksusta oli kulunut vain 7 viikkoa, joten ”tehokasta” harjoitusaikaa jäi käytännössä vain nelisen viikkoa. Jatkoin kuitenkin hyväksi havaitsemaani nousujohteista harjoitusmallia, kovimman harjoitusviikon ollessa 142km. Tuloksellisesti kisa oli suuri pettymys, joka johtui pitkälti kisapäivän kovasta helteestä. Usko valittuun harjoitusmalliin ei horjunut. 12h kisasta ei aikaisempaa tulosta ollut, joten vertaaminen siihen ei onnistu. Mikäli juoksu olisi kulkenut kuten Suomi-juoksussa, olisi mahdollisuudet olleet kisaa edeltäneen SE:n lyömiseen. Tosin Tero olisi samassa kisassa juossut jo aivan toisille luvuille.

Spartathlon 246km (26.-27.syyskuuta): 12h kisasta oli kulunut yhteensä 9 viikkoa. Tätä jaksoa sekoitti vasemman jalan päkiässä ollut kipu, joka käytännössä esti juoksemisen vajaan kahden viikon ajan. Korvaavana harjoituksena pyöräilin, jota kautta sain kerättyä harjoitustunteja ihan mukavasti. Jakson aikana tekemäni juoksuharjoitukset olivat 711km/67h kovimman viikon ollessa 201km (pyöräily 510km/21h). Tuloksellisesti ok, joka osin johtuu varmasti tämänvuotisesta hyvästä kelistä. Hellekelissä jo pelkkä läpipääsy voi olla ainakin itselleni vaikeaa.

Vaikka harjoitusmäärät ovatkin nousseet edellisestä vuodesta ja sitä kautta on fyysinen kunto parantunut niin uskon, että suurin muutos parempaan on tapahtunut kuitenkin siellä henkisellä puolella. Usko omaan tekemiseen ja varsinkin kokemuksen karttuminen ovat aikaansaaneet positiivisen kierteen, jonka kautta myös tulostaso on parantunut. Itsensä tunteminen paremmin kisatilanteessa ja likoon laittaminen ovat eittämättä myös edesauttaneet tällä kaudella.

Tässä siis numeroihin perustuvaa analysointia. Mutta entäs ne omat fiilikset kisojen aikana. Huhtikuinen aamun sarastus Ursvikissa ja voimistuva lintujen laulu oli todella hieno hetki. Suomi-juoksusta jäi varmasti päällimmäisenä mieleen zxcv:n kanssa juostut kaksi viimeistä kierrosta, joiden aikana juoksu kulki kuin unelma. Ultraveckanin 12h kisasta mieleen muistuu heti Teron peräänantamaton juoksu todella kovissa olosuhteissa. Ja Spartathlon kisan paras muisto on ehdottomasti Pasin kanssa juokseminen ja yhteiset keskustelut.

Nämä fiilikset ja muistot eivät varmasti pyyhkiydy mielestä koskaan toisin kuin nuo numerot. Mikäli tulokset ja sijoitukset kiinnostaisivat minua enemmän, niin kilpaileminen näin useasti ei varmasti johtaisi parhaaseen lopputulokseen. Silloin pitäisi keskittyä korkeintaan pariin kisaan kaudessa. Kisat ovat kuitenkin itselleni tämän lajin suola ja siksi niitä tuleekin kahlattua läpi niin paljon kuin kroppa kestää.

maanantai 24. marraskuuta 2008

E24 - part I

Nyt on ekat neljä viikkoa takana valmistautumisesta Espoon kaksnelosta varten. Juoksukilometrit ovat täyttyneet suunnitelman mukaan (vko44 84km, vko45 83km, vko46 100km ja vko47 121km), mutta fillarointiin ja muuhun ulkoiluun ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Tuo alakerran remontti on vieläkin kesken ja nyt ollaan suosiolla lykkäämässä sen valmistumista alkuvuoden puolelle.

Ekat viikot ovat olleet suht kevyitä ja olenkin saanut tehtyä pari VK-lenkkiäkin noiden pk-junnailujen välissä. Lisäksi on tullut pari käyntiä punttisalin puolella, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Ilmeisesti vatsalihaksia on kuitenkin jonkin verran tallella, koska ne tulivat ensimmäisen käynnin jälkeen todella kipeiksi. Toinen uutuus, jonka olen ottanut mukaan ohjelmaan, on loppuverryttelyn tekeminen kuntopyörällä. Tämä onnistuu lähinnä juoksumatolla tehtyjen lenkkien jälkeen, kun kotoa ei kuntopyörää löydy. Siinä saa lihakset hyvin verryteltyä vähän erilaisella ärsykkeellä. Tämäkin vinkki tuli muuten Juhalta. Muuten valmistautuminen sujuu vanhan kaavan mukaan liikuntamääriä tasaisesti nostaen.

Vuoden 2008 läpikäyntikin pitää tehdä tässä jossain vaiheessa, kuten jo tuli tuossa vähän lupailtua.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Onnistunut kausi

Edellisen kauden harjoitusten ja kisojen analysointi on varmaan paikallaan jokaisella, joka haluaa oppia jotain uutta tulevia koitoksia varten. Ilman perusteellista analyysiä voi moni asia jäädä huomaamatta, joka pahimmillaan johtaa samojen virheiden toistamiseen kaudesta toiseen.

Jos johtopäätös on edes jonkinlaisen analyysin tekeminen, niin seuraava kysymys on varmaan että miten se tulisi tehdä. Mitkä ovat ne mittarit, joita tulisi käyttää edellisen kauden analysoinnissa? Tässä kohtaa tulee peliin mukaan varmasti paljon henkilökohtaisia kriteereitä. Se mikä toiselle on tärkeää, ei enää välttämättä merkitse mitään sille vieressä harjoittelevalle kaverille. Tärkeintä on varmasti löytää ne itselle tärkeät kriteerit ja mittarit, joiden kautta voi samalla ammentaa uutta motivaatiota seuraavalle kaudelle.

Järkevällä ja nousujohteisella harjoittelulla pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvä kilpailusuoritus. Ehkä siksi itse kilpailujen analysointi antaa myös jonkinlaisen kuvan harjoittelun onnistumisesta.

Mutta entä ne kriteerit analyysin tekemiseen? Voisiko yksi kriteeri olla kisoissa saavutettu tulos ja sen vertaaminen omaan ennätykseen tai edelliseen vastaavanlaisen kisaan tulokseen? Ennätyksen parantaminen ja siihen johtaneen harjoittelun vertaaminen aikaisempaan opettaa varmasti uusia asioita. Usein nämä hyväksi havaitut harjoitustavat otetaankin pohjaksi seuraaviin harjoitusjaksoihin. Olosuhteen huomioon ottamalla tuloksen käyttäminen yhtenä kriteerinä toimii varmasti monissa tapauksissa, jos ei sitten kyseessä ole ensikertalaisesta, jolla aikaisempaa tulosta ei ole.

Toinen kriteeri voisi olla sijoitus kisassa. Tämä on kuitenkin hankalaa, koska koskaan ei oikein tiedä etukäteen, minkä tasoinen kisasta tulee. Saman kilpailun taso voi vaihdella suurestikin vuodesta toiseen riippuen lähtölistasta.

Entä Suomen ennätys tai Suomen mestaruus? Virallisia Suomen mestaruuksia ei ultrakisoissa vielä jaeta, ainoastaan 100km kisalla on epävirallisen Suomen mestaruuden ”titteli”. Mutta SE on aina SE. Vaikka uusia ennätyksiä tehdään tulevaisuudessa lähes takuuvarmasti, on oman nimen saaminen ennätysten joukkoon varmasti merkki sekä onnistuneesta harjoittelusta että kisasta.

Entä nimen näkyminen tiedotusvälineissä? Suomessa ultrat ovat edelleen niin pienten ryhmien marginaalitouhua, ettei kovin suuria otsikoita olla tähän asti vielä nähty. Viimevuotinen 24h kisa Espoossa herätti kiinnostusta jonkin verran ja onhan Hesarissa joskus saanut lukea Spartathlon – juoksijoistakin. Taitaa olla edelleen todennäköisintä nähdä oma nimi Juoksija –lehden tulospörssissä. Ja silloinkin se on kirjoitettu kärpäsenpazkan kokoisilla kirjaimilla.

Entäs jos onnistuneen kisan määrittämiseen ei käytetäkään kelloa tai pituusmittaa vaan yksinkertaisesti kisan aikaista tai sen jälkeistä fiilistä. Pidemmän ultran aikana fiilikset vaihtelevat usein nopeastikin laidasta laitaan ja jos vaikka jossain kisan vaiheessa tipahtaisi täysin aallonpohjalle, niin sieltä voi myös nousta todella nopeasti aallonharjalle. Juoksunaikaiset fiilikset ovat monille varmasti mieleenpainuvimpia asioita edellä mainittujen sijoitusten ja tulosten sijasta. Menneitä kisoja muistellessa mieleen tulee varmasti ensimmäisenä jokin vaihe kisan aikana, jolloin meno on ollut erityisen helppoa tai erityisen raskasta. Mitä pidempi aika kisasta on kulunut, niin sitä todennäköisemmin helpolta tuntuneet pätkät tulevat mieleen.

Juoksufiiliksen käyttäminen kriteerinä on hyvä siitäkin syystä, että sitä voi käyttää myös omissa harjoituksissa. Hyvin sujunut harjoitus voi palkita siinä missä kilpailukin.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Endurancen syysleiri

Seuramme syysleiri pidettiin viime viikonloppuna Vierumäellä. Ohjelmassa oli perinteisesti jonkin verran juoksua sekä seuran syyskokous. Väkeä leirille oli tullut taas todella paljon ja valitettavasti taaskaan ei ollut läheskään kaikkien kanssa aikaa jutella. Olimme poikkeuksellisesti mökkimajoituksessa, joka ei sinänsä edesauta tuota muiden kanssakäymistä muiden kanssa.

Lauantain lenkki sujui leppoisasti puoliksi pyöräteille ja puoliksi hiekkateillä ja poluilla. Aikaa meni vajaat pari tuntia pienen tihkusateen saattelemina. Mukavaa oli kuulla muiden kuulumisia ja tulevia kisasuunnitelmia. Suihkun ja pienen välipalan jälkeen oli vuorossa seuran syyskokous. Illalla saimme vielä ihastella Outin matkakuvia Korean 24h MM-kisoista. Hienot kuvat ja kannustavat puheet saivat seuralaiset innostumaan ensi vuoden 24h kisoista, joihin varmasti saadaankin suurempi osallistujajoukko Suomesta. Myös seuran ulkopuolelta löytyy juoksijoita, joita kannattaa houkutella mukaan.

Lauantai-illan ohjelma oli sen verran tiivis, ettei siihen enää mahtunut pientä saunalenkkiä. Asia korjaantui sitten sunnuntaina yhteislenkillä, kun matkaan lähdettiin seuran kärkijuoksijoiden johdolla. Vielä menomatkalla vauhti mahdollisti jonkinlaisen jutustelun, mutta paluureitillä ei sitten paljoa juttua irronnutkaan. Hurjaa menoa ihmeteltiin molemmin puolen aitausta:

Joka tapauksessa oli taas hieno yhteisleiri, josta suurkiitos järjestelyjä hoitaneelle Pasille.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Sähköpostia Japanista

Tänään tuli sitten varmistus osallistumisesta Sakura Michi kisaan. Jihuu!!! Vaikka paperiversio hakemuksesta ei varmaan ole lähtenyt edes Suomesta vielä, niin sähköpostitse lähetetty versio on käsitelty ja hyväksytty. Kyllä jännitti ja vähän oli jo sellainen fiilis, ettei osallistuminen sittenkään onnistu. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tätä ei sitten kannata kenenkään kokeilla kotona.

Tämä tarkoittaa loppukevään osalta sitä, ettei tarvitse lähteä Bornholmiin neljäkasille, Italiaan kaksneloselle eikä ilmeisesti sitten Suomi-juoksuunkaan. Vai menikö toi jo liian pitkälle. Katsotaan nyt vielä tuota listaa uudestaan vähän myöhemmin.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Tulevia kisoja

Tulevia juoksukisoja on aina kiva suunnitella. Ongelmana on vain, kun kisoja, joissa haluaisi olla mukana, on aivan liian paljon. Ensi vuoden suunnitelmat ovat vielä aika levällään, mahdollisuuksia on vielä aika paljon. Painopiste tulee kuitenkin olemaan pidemmillä matkoilla vaikka ei minulla niitä lyhyempiäkään matkoja vastaan mitään ole. Heti tammikuussa on 24h kisa Espoossa, johon osallistuminen varmistui jo viime kesänä. Myös harjoittelu kohti tätä kisaa on alkanut. Espoon 24h kisan lisäksi olen hakemassa lähtölupaa huhtikuun Sakura-Michi Nature Run kisaan Japanissa. Osallistuminen tähän kisaan olisi suuren unelman täyttymys. Arvostus lajiamme kohtaan on Japanissa sellaisella tasolla, jolle se ei koskaan tule Suomessa pääsemään.

Myöhemmin kesällä olisi alustavia suunnitelmia lähteä kesäloman ajaksi Kanadaan sukulaisten luokse höösättäviksi. Tämä on vielä aika alustavaa, kun saattaa olla, ettei lomapäivät riitä sekä Japanin että Kanadan reissuihin. Jos kuitenkin Kanadaan lähdetään, niin ajankohta pitää ehdottomasti valita siten, että sieltä löytyy jokin mukava vuoristokisa Kalliovuorilta. Edellisillä reissuilla ollaan Kalliovuoriin tutustuttu patikoiden ja fillaroiden. Nyt pitää ohjelmaan ottaa ehdottomasti mukaan joku hyvä vuoristokisa. Pientä taustatyötä ollaan tällä saralla jo tehty ja ajankohdaltaan sopivia kisoja olisivat esimerkiksi ”Sinister 7” sekä ”Canadien Death Race” kisat. Molemmat kisat ovat runsaan satasen luokkaa ja koostuvat muutamasta erillisestä lenkistä palaten niiden välillä aina takaisin lähtöpaikalle. Oikein mielenkiintoisia kisoja siis. Jenkkien puolella olisi hienoa joskus osallistua siellä järjestettäviin kuuluisiin ultrakisoihin kuten Hardrock tai Western States 100. Osallistuminen näihin vaatii kuitenkin erilaisten ”suorituspisteiden” hankkimista esimerkiksi työsuorituksilla tai ostamalla. Nämä vaativat hieman enemmän aikaa ja vaivaa eivätkä tule kysymykseen ainakaan ensi vuonna.

Osallistuminen ensi vuoden UTMB:lle on hyvin epätodennäköistä tai siis käytännössä poissuljettu vaihtoehto. Tähän kisaan tarvittavia neljää suorituspistettä en ehtinyt kerätä ennen loppuvuodesta alkavaa ensi vuoden ilmoittautumista. Jospa sitten ensi vuonna saisi puuttuvat kaksi pistettä lisää ja pääsisi laittamaan hakemuksen sisään vuodelle 2010. Toisaalta polvet ovat siinä kunnossa, että aika paljon vahvistusta kaipaisivat jos meinaisi kunnialla tuosta urakasta läpi päästä.

Espoon 24h kisan lisäksi olisi kova kiinnostus osallistua 48h kisaan ensi vuonna. Sopiva ajankohta ja paikka on kuitenkin vielä arvoitus. Mikäli Sakura jää väliin oman töppäilyn takia tuossa hakemuksen myöhästymisessä, niin Bornholmin 48h voisi olla yksi vaihtoehto.

On tämä vaikeaa.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Jaaha - edellisesti kirjoituksesta on kulunut aikaa jo pari viikkoa ja vaikka aikaa olisi iltaisin ollut kirjoittaakin jotakin niin energiaa ei ole juurikaan ollut. Mutta mitäs tässä siis on tapahtunut.

Eniten aikaa on varmaan vienyt tuo alakerran remontti. Noin 12 neliön kokoista huonetta ollaan remontoitu. Alkajaisiksi piikattiin vanha lattia kokonaan pois ja kaivettiin käsin betonilattian alla ollutta maata pois noin runsaat puoli metriä. Kovin hyviä perustuksia ei lattian alka löytynyt eikä huoneen alla kulkenut viemäröintikään oikein häikäissyt. Nyt tilanne on jo voiton puolella. Viemäröinnit on vaihdettu ja perustuksia paranneltu. Uusi betonilattia valettiin tämän viikon maanantaina ja ensi viikolla päästään varmaan jo käsiksi seiniin.

Uuden harjoituskauden aloitin viikon 44 alusta. Aikaa E24 kisaan on noin kolme kuukautta, joten harjoitusviikkoja ehtii kertyä yhteensä 10 ennen kisaa. Haluaisin edelleen edetä tuolla samalla "kovenevien viikkojen" -kaavalla, mutta en tiedä, jaksanko tehdä tuota kymmenen viikon putkea. Saattaa olla, että sittenkin pidän yhden kevyemmän viikon jossain puolen välin tienoilla. Viime viikolla tuli kasaan runsaat 10 tuntia harjoitusta, joista juoksua runsaat kahdeksan. Tämä viikko menee vähän pienemmällä määrällä, kun kalenterissa on muutakin ohjelmaa. Onneksi taas ensi viikolla saa enemmän ulkoilua, kun vuorossa on seuran syysleiri Vierumäellä.

Huomasin vasta viime viikonloppuna ilmoittautumisen Sakura-Michi kisaan päättyvän lokakuun lopussa - iiik! Olen rauhassa hahmotellut tuota järjestäjille lähetettävää lomaketta ja siinä olevaa kohtaa "your message to Sakura-Michi". Olen kirjoittamassa siihen pientä runoa ja Katrin suurella avustuksella kääntämässä sitä Japaniksi. Kieli on kuitenkin sen verran täynnä erilaisia vivahteita ja (piilo)merkityksiä, että lopullisen tekstin aikaansaaminen on pidempi prosessi kuin mitä olin alunperin ajatellut. Tänään tekstin pitäisi valmistua ja saan hakemuksen lähtemään jäjestäjille sähköpostilla. Nähtäväksi jää, ottavatko järjestäjät vielä hakemukseni käsittelyyn. Ja onko paikkoja edes enää jäljellä. Kisaanhan otetaan vain 20 ulkomaalaista.

Tämän viikon alussa aloitin myös käynnit tuolla Elixian salilla. Uudet New Balancen tossut vaikuttivat aika rullaavilta, ainakin nykyisiin Niken Pegasus malleihin verrattuna. Muuten juokseminen matolla on pienen tauon jälkeen taas hauskaa hommaa ja eilenkin juostessani parin tunnin lenkkiä oli todella hieno fiilis. Ei olisi millään halunnut lopettaa. No, viikonloppuna pääsee taas metsään juoksemaan, jotentoivotaan auringon paistavan kuten se on tehnyt koko alkuviikon.



sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Seminaarin jälkeen


Paluu Kyproksen seminaarista takaisin arkeen tapahtui varsin konkreettisesti, kun alakerran remontti jatkui heti seuraavana päivänä. Vaikka ajatukset olivat edelleen seminaaripäivien aikana tutuksi tulleissa arkifilosofian aiheissa, niin Fiskarsin lapio oli jo kädessä. Tavoitteena oli siirtää muutama kuutio vanhaa maata pois ennen uuden perustuksen rakentamista. Tässä projektissa meneekin aikaa vielä joitakin viikkoja, kun välissä pitäisi yrittää vielä lenkkeilläkin.

Viikolla 44 olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa jonkinlainen ulkoilu tulevaa seuraavaa kisaa varten. Aikaa E24:lle tammikuun lopulle on vielä hyvin ja tarkempaa harjoitussuunnitelmaa pitää vielä hieman hioa. Suunnitelma noudattaa varmasti samaa vanhaa kaavaa, eli sellaisella nousevalla kaavalla mennään.

Seminaaripäivien aikana läpikäydyt asiat pyörivät edelleen vahvasti mielessä. Niistä saadut uudet ajatukset ovatkin sovellettavissa sekä kotona että työpaikalla. Mitään kovin mullistavaa uutta ei seminaarissa tullut esille, mutta vanhojen itsestäänselvien asioiden läpikäynti on aina virkistävää. Ja useinhan asioita voi katsella ja arvioida aika monelta kantilta. Tätä seminaaria voin suositella kyllä jokaiselle.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Akkujen latausta

Viikko on mennyt rästiin jääneiden kotihommien kanssa. Ainoastaan maanantaina kävin fillarilla töissä, mutta lopput ajasta on mennyt alakerran remontissa sekä rikkoutuneen pyykinpesukoneen korjausyrityksissä ja uuden lopulta etsimisessä. Alakerrassa on tarkoituksena muuttaa varastohuone jonkinlaiseksi oleskeluhuoneeksi, mutta remontti muuttuikin aika radikaalisti, kun päätimme piikata lattian auki ja mataloittaa muuten aika matalaa huonetta. Olisiko taustalla kovat ensi vuoden tavoitteet, kun takaraivossa pyöri ajatus juoksumaton saamisesta alakertaan. No, katsotaan nyt.

Tulevalla viikolla on tarkoitus ladata akkuja ihan kunnolla, kun tarjolla on viikon mittainen itsensä kehittämisen seminaari Kyproksella. Seminaarin vetää Esa Saarinen, joten luvassa on paljon mielenkiintoisia uusia ajatuksia. Seminaarin yhteydessä ehtii varmasti tehdä pari lenkkiäkin, joten ihan istumiseksi homma ei mene. Mikäs tämän parempaa kun vielä huoltaja-vaimokin on mukana.

torstai 2. lokakuuta 2008

Palautteluviikko


Kisan päätymisestä viime lauantaina noin klo 15 aikoihin on nyt kulunut runsaat viisi vuorokautta. Palautuminen on ollut todella nopeaa ja tänään käydessäni ensimmäisen kerran kisan jälkeen hierojalla, minulla oli melkoinen työ vakuuttaa Juha, että olin todella osallistunut kisaan. Ja vieläpä juossut sen loppuun runsaan 32 tunnin loppuajassa. Viimeisetkin turvotukset nilkoista ja jalkateristä ovat lähes lähteneet. Rappusten nouseminen ja laskeminen onnistuu jo ilman mitään ongelmaa. Voimaa ei reisissä tai pohkeissa vielä paljoa ole, sen tuntee heti kun yrittää siirtyä esimerkiksi rappusia vähän rivakammin.

Vielä tiistaina tullessani kotiin Kreikasta olivat jalat todella turvonneet ja liikkuminenkin oli vielä hieman vaivalloista. Toisin kuin viime vuoden Espoon 24h kisan jälkeen ei tällä kertaa tullut mitään vammaa jalkoihin. Silloin Espoon kisan jälkeen jouduin nilkuttamaan jonkin aikaa kipeytyneen jalkapohjan takia. Edes tuo ennen kisaa kipeänä ollut päkiä ei haitannut kisassa eikä nyt kisan jälkeen.

Nyt otetaan rennosti ja nukutaan kissoistamme mallia ottaen.

Spartathlon kisaraportti



Pelkäsin hieman jännittäväni liikaa ennen kisan alkua, mutta olin kuitenkin yllättävän rauhallinen ja sain hyvin kerättyä ajatukset ennen starttia. Kisa lähti hyvin liikkeelle. Oli hienoa juosta alas Akropolis-kukkulalta muiden juoksijoiden joukossa. Vauhti oli aika reipasta ensimmäisien kilometrien alamäissä. Nautin kuitenkin juoksusta enkä ajatellut sen enempää tuota vauhtia. Jo ensimmäisten huoltopisteiden kohdalla pysähdyin joka kerta ottamaan jotain sopivaa juomaa. Näin vain joitakin muita suomalaisia juoksun alussa, Suomen hitain ja Pasi juoksivat alussa näköetäisyydellä hieman meikäläisen edellä. Sen sijaan 226:ta en nähnyt koko kisan aikana.

Juoksu Ateenan kaupungin kaduilla liikenteen seassa ei haitannut minua. Juoksijat oli otettu hyvin huomioon ja poliisi ohjasi liikennettä jokaisessa kadunkulmassa antaen juoksijoille aina etuoikeuden tienylityksissä. Edes autojen pakokaasut eivät tuntuneet kurkussa, kuten olin etukäteen pelännyt. Ehkä ainoastaan tuo liikenteen melu tuntui korvissa. Toisaalta tuntui ihan hienolta, että autoilijat joutuivat odottamaan autoissaan juoksijoiden edetessä matkaa jalan.

Jossain 30km paikkeilla juoksimme yhdessä Pasin, Suomen hitaimman ja Tommin kanssa. Juoksu tuntui edelleen oikein hyvälle vaikka huomasin vauhdin olevan huomattavasti kovempi kuin mitä olin etukäteen ajatellut (ja Sepolle luvannut). Megarassa 38,8km kohdalla eroa raatoauraan oli kertynyt jo 45min vaikka tämän verran eroa olin laskenut saavuttavani vasta jossain Hellas Canin kohdalla.

Matka jatkui aika mäkistä merenrantaa pitkin tien laskiessa välillä alas lähes merenpinnan tasolle noustakseen taas hieman ylemmäs. Maisemat olivat todella hienot ja pysähtelimme välillä Pasin ja Tommin kanssa ottamaan valokuvia. Jatkuvat nousut ja laskut voivat kuitenkin olla aika salakavalia ja siinä juostessa on hyvä tämä asia huomioida. Ilma oli mitä parhain kevyen tuulen puhaltaessa noin parin kymmenen asteen lämpötilassa.

Ennen Hellas Caniin saapumista saimme jonkun turistin ottamaan meistä kolmesta kuvan Corinthin kanavaa ylittäessämme. Kuvasta tuli hieno. Pudotus sillalta kanavan pohjalle näytti todella korkealta ja juoksinkin sitten lähes kaiteesta kiinni pitäen. Itse Hellas Canin huoltopiste oli tutun näköinen viime vuoden dvd:ltä. Pidimme reilun tauon, jonka aikana söin pasta-annoksen ja purkillisen riisifruttia. Molemmat maistuivat erinomaisilta. Juttelin Outin ja Hannun kanssa ja kuulin 226:lla olevan kaikki kunnossa. Hieno homma.

Matka jatkui Hellas Canista sisämaahan päin suhteellisen tasaista reittiä. Juoksu kulki edelleen hyvin ja fiilis oli todella mahtava. Juoksemme kapeita, rauhallisia kyläteitä pitkin erilaisten hedelmäviljelmien ympäröiminä. Jossain vaiheessa Tommi valittelee etureisiään. Omatkin etureidet alkavat tuntua yllättävästi jo hieman satasen jälkeen, mutta en halua ajatella sitä sen enempää. Ehkä sittenkin tuo mäkinen maasto on vienyt jaloista parhaan terän jo tässä vaiheessa. Tommi alkaa jäädä vauhdistamme vaikka näemme hänet vielä parilla huoltopisteellä. Tästä saavummekin Mrs Screechin talolle ja Pasi kyselee heti onko kissa kotona. Järjestäjät katsovat Pasi pitkään ja kysyvät heti perään:” Otatko kokista, onko kaikki hyvin?” Pasi vaan jatkaa kissan kyselemistä kaivaen samalla vyölaukusta mukanaan kantamia kissanherkkuja. Lopulta talon väki alkaa etsiä kissaa ja kissojen löydyttyä saamme otettua hyviä kuvia niistä. Mukana on myös yksi kissanpentu, joka oli selvästi kiinnostunut meistä vaikka olikin vielä arka. Olisi vaatinut hieman enemmän aikaa, jotta kissanpentu olisi suostunut rapsutettavaksi. Pasi sai kuitenkin The kissan hetkeksi syliinsä, puolet reissun tavoitteista oli siis saavutettu.

Olin jättänyt neljännen drop bägin pienen kirkon luona olevalle huoltopisteelle (c/p30, 105,9km). Tämä bägi sisälsi otsalampun. Varsinaisesti tarvetta lampulle ei vielä ollut, koska matka oli tullut joutuisasti. Seuraavalla huoltopisteellä (tai itse asiassa hieman sen jälkeen) Pasi kuulee jossain soitettavan Popedaa melkoisella volyymillä. Ihmettelemme, että tuleeko se ihan jonkun radiosta vai mistä ennen kuin huomaamme sen tulevan tien viereen pysäköidystä autosta. Vieressä seisoo suomalainen nuori pariskunta, jota en ennestään tunne. Juttelemme hetken ja kuulemme heidän saapuneen varta vasten seuraamaan suomalaisia kisassa. Hieno homma ja kannustushan on aina tarpeen. Kuulemme myös uutisia muista suomalaisista.

Matka jatkuu ja jossain vaiheessa ilta pimenee sen verran, että lampulle on vihdoin käyttöä. Saavumme 123,3km kohdalle Nemean kylään. Matka on nyt puolessa välissä ja tarkoituksena on pitää pidempi huoltotauko. Eroa raatoauraan oli tässä vaiheessa tullut vajaat kolme tuntia, joten mitään kiirettä ei ollut. Syödessäni soitan samalla kotiin ja kerron pikaisesti kuulumisiani. Jälkeenpäin saan kuulla, että selostukseni eivät olleet kovin johdonmukaisia ja selkeitä vaan ennemminkin jonkinlaista sekametelisoppaa. Kovin hyvää kuvaa selostuksistani (tai tilastani) ei tässä vaiheessa jäänyt kotijoukoille. Tunnen kuitenkin itse olevani hyvissä voimissa ja odotan innolla edessä olevaa yö-osuutta. Juokseminen pelkän otsalampun valossa on jollain lailla erilaista, kun koko ympäröivä maailma kutistuu edessä olevaan valokeilan. Piristävät keskustelut Pasin kanssa jatkuvat vaikka välillä etenemme pidempiäkin pätkiä puhumatta lainkaan. Hiljaisilla osuuksilla ei kuitenkaan tule vaivaantunutta olo, että olisi pakko rikkoa hiljaisuus ja yrittää kehittää uutta keskusteltavaa.

Ennen Malandrenin kylää olleella huoltopisteellä minulla oli varattuna Craftin pitkähihainen aluspaita. Laitoin sen päälle ottamatta lyhythihaista juoksupaitaa alta pois. Lämpötila oli juuri sopiva nyt, kun vauhtikin oli hidastunut melkoisesti tuon alun hurjastelusta. Puoleen matkaan saamamme noin kolmen tunnin ero raatoauraan ei yön aikana (Tegeaan mennessä) lisääntynyt käytännössä yhtään vaan teimme matkaa nyt samaa vauhtia kuin raatoaura. Viimeiset lisävaatteet (takki, pitkät housut, hanskat ja pipo) olin jättänyt Mountain Basea edeltävälle huoltopisteelle. Täältä löytyivät myös vaihtosukat, jotka vaihdoin tällä pisteellä. Myös pitkät juoksuhousut puin päälleni. Tuntui hyvälle saada lämmintä vaatetta jaloille vaikka ihan mahdottoman kylmää ei ollutkaan.

Saapuessamme Mountain Basen huoltopisteelle oli reitti muuttunut siten, että varsinainen huoltopiste ei ollutkaan enää vasemmalla aukiolla vaan samassa kohtaa, josta reitti lähti nousemaan kohti vuoren huippua. Ranteeseen järjestäjät laittoivat sellaiset heijastimet ja kun huomasin siinä olevan jotain ”Spartathlon…” tekstiä niin pyysin vielä toisen samanlaisen toiseen ranteeseen matkamuistoksi. Sen saatuani lähdimme nousemaan kohti vuorta. Tässä vaiheessa tunne oli aika epätoivoinen. Kaukana ja kovin ylhäällä näkyi pieniä valopisteitä vuorenseinämää nousemassa. Matka näytti todella pitkälle ja nousuun varattu 40min tuntui aivan liian lyhyeltä. Pikemmin olisin veikannut nousun vaativan ainakin tunnin verran, sen verran pitkältä ja vaativalta se näytti. Kävelimme koko nousun huolellisesti jalkoja asetellen kivikkoisella polulla. Ylös päästyämme huomasimme Pasin kanssa saaneemme eroa aikatauluun noin 13min! Ylhäällä joimme ja pyysimme järjestäjiä ottamaan kuvan itsestämme vuoren huipulla. Matka alaspäin ei sitten ollutkaan mitään herkkua. Tie alas oli tasoitettu jollakin laitteella ja se näytti todella liukkaalta ja jyrkältä. No, ei se liukas ollut, mutta sen verran jyrkkä, että yhtään ei tehnyt mieli alkaa juosta. Vauhtia oli välillä muutenkin vaikea pitää tarpeeksi kurissa.

Matka Lyrkiasta Nestaniin kestää 4.33, joka on kolme minuuttia enemmän kuin mitä etapille on varattu aika. Tämä on ensimmäinen etappi kahden suuremman huoltopisteen välillä, jolla etenemme hitaammin kuin raatoaura. Vaikka olemme saaneet mielestämme hyvin juostua, on etapille laskettu aika 4.30 todella kova. Matkanteko alkaa selvästi painaa ja kävelypätkiä tulee mukaan kuvaan enemmän ja enemmän. Huoltopiste 53:n jälkeen Hietsu juoksee meistä ohi. Vaihdamme muutaman sanan, mutta Hietsu on selvästi eri vauhdissa meihin verrattuna. Vain hetkeä myöhemmin hänen lamppunsa katoaa näkymättömiin. Jäämme ihastelemaan Hietsun komeaa menoa.

Vuorokauden täyttyessä kasassa on noin 188km. Yön viimeiset tunnit ovat todella pitkiä ja odotukset hienosta yö-osuudesta ovat tiessään. Edes nauttimani kahvi ei tuo apua tilanteeseen vaan jokaisen kilometrin eteen joutuu tekemään hurjan määrän työtä. Jossain vaiheessa kuulemme 226:n keskeytyksestä ja mieliala vaan synkkenee. Hetket ennen auringon nousua ovat vaikeimmat. Aamun jo sarastaessa saavumme Tegeaan. Vauhtimme on edelleen samaa raatoauran kanssa.

Auringon noustua menee yllättävän pitkään ennen kuin se alkaa lämmittää kehoa. Juoksen edelleen Craftin aluspaidalla ja vaikka välillä käärin hihat ylös, niin hetken kuluttua tuleekin jo kylmä ja hihat joutuu käärimään alas. Päästessämme vihdoin Spartathlonin valtatielle mielen valtaa mahtava tunne ja voima, jonka turvin lähdemme päättäväisinä juoksemaan kohti loppua. Valitettavasti matkaa on edelleen todella paljon.

Manthyrean mäessä saamme hyvän vaihteen päälle ja pystymme juoksemaan suhteellisen vahvasti suuren osan mäkeä. Lopussa tuntuu, ettei mäki lopu ikinä vaan jokaisen mutkan takaa tulee esiin seuraava nousu. Mäen jälkeen vahva jakso alkoi loppua ja paluu aikaisempaan raskaaseen menoon palasi. Loputtomien ylä- ja alamäkien jälkeen Monumentti paljastui silmiemme eteen hieman yllättäen. Olimme saaneet lisättyä eroa raatoauraan 35min Tegeasta Monumentille edetessämme.

Monumentilta eteenpäin meno oli niin väkinäistä, että ainut ajatus päässä oli vain saada mahdollisimman paljon juoksua, että tältä tieltä pääsisi mahdollisimman nopeasti pois. Reidet olivat kuitenkin niin pahassa kunnossa, ettei oikein osannut valita, että oliko parempi juosta ylä- vai alamäkeä, vai oliko sittenkin se tasainen osuus se paras ja helpoin. Joka tapauksessa kulloinkin kyseessä ollut tienpätkä ei tuntunut sopivan lainkaan. Kävelyä tuli juoksupätkien väliin paljon ja huoltopisteilläkin tuli seisoskeltua. Loppuajalla ei enää ollut merkitystä ja selviytyminen maaliin määräajassa näytti onnistuvan ilman suurempaa haveria.

Lopulta sitten siinä kolmen maissa lauantai-iltapäivällä kävelimme Spartan kaduilla viimeisen huoltopisteen ohitettuamme. Kävelimme viimeiset ylämäet sekä ”takakaarteen” ennen pääkadulle tuloa. Juoksimme Pasin kanssa viimeisen suoran käsi toisen olkapäällä. Tunne oli sanoinkuvaamaton. Sain vielä yleisön joukosta Suomen lipun, jota heilutin patsaalle tullessamme. Kosketimme patsasta maaliintulon merkiksi yhdessä, aivan kuten olimme taittaneet matkaakin yhdessä koko reitin Ateenasta Spartaan. Nautimme olostamme patsaalla ja saimme heti onnitteluja muilta paikalla olleilta suomalaisilta.

Tämän jälkeen vuorossa oli jalkojen pesu ja rakkojen puhkaisu ensiaputeltalla. Ehkä maaliintulo ja stressin laukeaminen johti lopulta siihen, että huomasin seuraavaksi makaavani ensiaputeltan vuoteella tippapullon vieressä. Taju oli lähtenyt yrittäessäni nousta tulilta jalkojenhoidon jälkeen. Kylmä horkka ei loppunut vasta kuin hoitajat laittoivat kolmannen viltin päälleni. Seuraava vajaa tunti menikin sitten siinä lepäillessä, jonka jälkeen pääsin lähtemään hotellille päin. Kuuma suihku, hampaiden pesu ja ruokailu tulivat juuri oikeaan osoitteeseen.

Näin jälkeenpäin voi vaan ihmetellä miten hyvin meillä Pasin kanssa osui juoksurytmit yksiin. Toki oli hetkiä, jolloin toisella kulki paremmin kuin toisella, mutta lopulta yhdessä juokseminen joudutti varmasti molempien matkan tekoa. Yhteiset keskustelut matkan aikana risteilivät laidasta toiseen ja aiheesta seuraavaan. Toki kissat olivat selvä ykkösaihe molempien ollessa aiheesta ainakin jossain määrin kiinnostuneita. Lisäksi Pasin tuntemus reitistä on aivan omaa luokkaansa, joten oma osuuteni reitillä suunnistamisesta jäi varsin vähäiseksi. Opasteet olivat kuin tehdyt meikäläiselle, kun jokaisen nuolen vieressä oli isoilla kirjaimilla ”SP”. Ei voi olla vaikee pysyä reitillä. Eli suurkiitos Pasille!

Kiitokset vielä muille suomalaisille kannustajille ja näin jälkeenpäin palstalaisille kisan aikana osoitetusta kiinnostuksesta ja tsemppauksesta. Ja tietysti koko reissun mahdollistaneelle "managerille" (siis vaimolle).

Käyn läpi kisaa edelleen päässäni, joten jatkoa on varmasti luvassa.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Liveseuranta Kreikasta


Spartathlon kisan virallinen kisaseuranta löytyy järjestäjien sivuilta. Väliaikoja pitäisi kisan aikana tippua ainakin seuraavilta cp:ltä: 10, 22, 35, 43, 52, 60, 68 ja 75. Itse otan ilmeisesti puhelimen mukaan matkaan ja saatan jaksaessani laittaa jotain tietoa matkan varrelta. Myös juoksupalstan Spartathlon-ketjusta löytyy varmasti tietoa kisan etenemisestä suomalaisten raportoidessa kisasta kotimaahan. Kannattaa siis pysyä kuulolla kyseisillä sivuilla, jos haluaa seurata kisan kulkua.

Pientä säätöä tuli vielä varusteiden osalta eilen, kun päätin ottaa yöosuudelle varmuuden vuoksi pitkät juoksuhousut. Lämpötila saattaa pudota yllättävän alas yöllä ja ainakin tuo Sangas-vuoren ylitys voi olla aika kylmä kokemus. Energiaa on turha tuhlata kropan lämpimänä pitämiseen, jos sen voi tehdä vaikkapa ylimääräisillä housuilla.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Viikko 38 - vika viikko

Nyt on viimeiset harjoitukset tehty. Viikko koostui yhteensä viidestä noin kympin lenkeistä, yhteensä 51km/4.33h. Lisäksi yksi lepopäivä ja yksi hierojalla käynti. Jalat oli edelleen pienen hieronnan tarpeessa ja huomenna maanantaina hoidetaan hieronnassa vielä viimeistely jaloille. Yhtään lenkkiä en enää juokse ennen kisaa, korkeintaan pientä sienestystä ja marjastusta. No, ei ehkä kuitenkaan.

Kamat on muuten reissua varten hankittu ja pakattu, lähtö on keskiviikkoaamuna. Nyt näyttäisi siltä, että sääennusteet lupaavat jopa ihan inhimillisiä lämpötiloja, perjantaille 22 astetta ja lauantaille 21 astetta. Sääennustetta voi seurata esimerkiksi täältä AccuWeartherin sivuilta. Tilanne voi kuitenkin muuttua ja paras on varautua siihen kuumaan vaihtoehtoon.

Muuten aika menee vähän hermoillessa. Lauantain ja sunnuntain lenkit meni huomattavasti korkeammilla sykkeillä kisajännityksen takia. Edes ihan tasaisten pätkien aikana ei sykkeet laskeneet ja ajatukset nyt tietysti olivat jo siellä kisassa. No, vielä viisi yötä jouluun.

perjantai 19. syyskuuta 2008

Harjoitustoteutumat Kreikkaan

Ruotsin 12h kisan jälkeen laatimani harjoitussuunnitelma perustui samaan hyväksi havaittuun konseptiin kuin mitä käytin Suomi juoksua edeltävinä viikkoina. Eli tasaisesti harjoitusmääriä nostaen keventäviä viikkoja pitämättä. Tällä kertaa homma ei onnistunut ihan samalla tavalla lähinnä tuon kipeytyneen päkiän takia. Seuraavassa laatimani ohjelma ja perässä toteutumat:

Viikko 32: juoksua 80km -> toteutuma 78km, harjoitustunnit 9.04h
Viikko 33: juoksua 100km -> toteutuma 27km juoksua ja 295km fillarilla, ht 14.20h
Viikko 34: juoksua 140km -> toteutuma 92km juoksua ja 123km fillarilla, ht 13.32h
Viikko 35: juoksua 160km -> toteutuma 164km, ht 16.56h
Viikko 36: juoksua 200km -> toteutuma 201km, ht 19.22h
Viikko 37: juoksua 100km -> toteutuma 78km, ht 9.01h
Viikko 38: juoksua 50km -> estimaatti n. 50km
Viikko 39: juoksua 0+246km

Tuo päkiä ei enää ole harjoituksissa vaivannut ja toivotaan ettei se vaivaa myöskään viikon päästä Kreikassa. Muuten jalat tuntuvat vielä hieman tukkoisilta, mutta se ei onneksi ole mitään vakavaa. Ensi maanantaina käyn vielä Juhalla hierottavana ja sen jälkeen ei tehdä muuta kuin lepäillään (ja hermoillaan).

Viime hetken paniikit

Nyt on tasan viikko kisan alkuun. Lähes kaikki hankinnat matkaa varten on tehty ja suunnitelmat itse kisaan ovat valmiit. Kuten aikaisempienkin kisojen alla nämä pari viimeistä viikkoa ovat selvästi ne vaikeimmat. Fyysisesti kovien viikkojen vetäminen on lastenleikkiä tähän odotteluun verrattuna. Nyt vain haluaisi päästä juoksemaan ja kokemaa tämä uusi seikkailu.

Minulla Spartathlon kisaan osallistuminen tapahtuu ensimmäisen kerran. Osallistuminen mihin tahansa kisaan ensimmäistä kertaa on ainutkertaista, eikä sitä voi koskaan kokea samalla tavalla uudestaan. Seuraavalla kerralla omat aikaisemmat kokemukset samasta kisasta vaikuttavat tahtomattaankin. Ja vaikka esimerkiksi Spartathlon kisasta on kuullut ja lukenut paljon, ei se kuitenkaan vastaa lähellekään omia aitoja kokemuksia. Vasta paikan päällä koetut omat tuntemukset antavat todellisen kuvan tapahtumasta. Toivottavasti ei eka kerta mene pahasti hermoiluksi vaan kisasta ehtii myös nauttimaan.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Viikko 37

Alkuviikon keventelyyn saatiin vähän ryhtiä loppuviikolla, kun lauantaina juoksin viimeisen reippaamman lenkin kotimaastoissa. Noin 7km metsäpätkän juoksin hyvän alkuverryttelyn jälkeen noin 4.30 vauhdilla ja tunne oli oikein hyvä. Oli sellaista hauskaa juoksuiloittelua, kun aurinkokin paistoi. Sunnuntaina tein sellaisen vähän erilaisen treenin, kun parin tunnin lenkillä en sen kummemmin sykkeitä tai vauhtia säädellyt vaan juoksin vaan oman mielen mukaan. Jalat tuntui vähän jäykille, mutta hyvät venyttelyt saunan jälkeen pelasti vähän tilannetta.
Tulevalla viikolla pitää vähän satsata venyttelyyn ja onneksi on se hieronta vielä tiistaina. Katsotaan riittääkö tuo yksi hierontakerta vai pitäisikö vielä perjantaille ottaa toinen aika.

Viikon harjoitukset menivät siis seuraavasti.
Ma: lepoa
Ti: lepoa
Ke: 19km/1.50h
To: 19km/1.44h
Pe: fillarilla töihin (23km/1.02h) ja takas (23km/1.01h)
La: vk-lenkki, alkuverryttely 20', reipasta 7km/31' , loppuverryttelyt 28'
Su: 23km/2.05h

Yhteensä: harjoituksia 6, joista 4 juoksulenkkiä (78km/6.58h), fillaria 46km/2.03h. Taisi olla suht suunnitelmien mukainen.

torstai 11. syyskuuta 2008

Kevyttä ja kankeaa

Viikon pari ensimmäistä päivää pidin kokonaan lepoa ja työmatkatkin tuli kuljettua autolla. Illat tuli käytettyä hyväksi juoksuvarusteita selaillessa ja energiapatukoita ja geelejä kaupoista haaliessa. Suunnitelmat omista drop bägeistä Kreikassa alkaa olla valmiit, niitä tulisi näillä näkymin olemaan kahdeksan kappaletta. Ensin meinasin etten ota lisävaatteiden ja lampun lisäksi muita bägejä, mutta ehkä sitä kuitenkin voisi varmuuden vuoksi laittaa jotain matkan varrelle. Se on sitten toinen asia tuleeko ne käytettyä vai ei. Jokaiseen bägiin tulee joitakin patukoita, Eloveena keksejä ja jokunen geeli. Varmaan pitäisi laittaa jokunen suolatablettikin varmuudeksi mukaan.

Keskiviikkona kävin tosiaan parin päivän tauon jälkeen lenkillä ja olipa melkoisen kankeaa menoa. Kylmä ja kostea keli oli selvästi iskenyt jalkoihin - vanhaksiko tässä ollaan tultu. No ei sentään. Tänään kävin uudestaan lenkillä ja nyt meno olikin parempaa kuin pitkään aikaan. Fiilis oli aivan mahtava, kun aurinkokin oli tullut esiin pilvien takaa ja pari päivää jatkunut sade oli loppunut. Ajatukset kulkivat lenkin aikana vääjäämättä tulevaan koitokseen ja siinähän askel piteni ja tiheni väkisinkin. Tasaisellakin juostessa syke nousi aina joitakin lyöntejä, kun kuvittelin juoksevani Kisan viimeisiä kilsoja! Nyt, kun treenit on tehty ja vapaa-aikaa ennen kisaa on huomattavasti enemmän niin ajatukset alkaa valumaan etelään ja tulevaan koitokseen. Eri asioita tulee käytyä läpi ja erilaisiin tuleviin tilanteisiin yrittää jo etukäteen löytää ratkaisuja. Kaikkeen mahdolliseen ei varmaan pysty varautumaan, mutta jotain yllätystä pitää tässäkin seikkailussa olla.

Loppuviikko menee edelleen parin lenkin parissa ja vähän fillarointia siinä sivussa. Ja ilmeisesti lapion varressa, kun pumppuremontti on viimein saatu valmiiksi. Tää on pitkä juttu ja tästä tulee ehkä tarinaa joskus toiste.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Viimeinen määräviikko ennen Kreikkaa

Ilmassa on ollut syksyn tuntua koko viikon. Maanantaina aamulenkille lähtiessä näytti lämpömittari vain kahta lämpöastetta. Varsinaista sopeutumista Kreikan läpimiin keleihin ei siis taida olla luvassa.

Itse lenkit ovat sujuneet suht hyvin siihen nähden, että vastaavaa viikkoa en aikaisemmin olekaan juossut. Kaksi lenkkiä päivässä torstaita lukuunottamatta vauhtien ollessa noin 5.30-5.45 haarukassa. Alkuviikko meni hyvin, mutta keskiviikkona tuntui illalla siltä, että polvet ovat saaneet hommasta tarpeekseen. Jätin torstaisen aamulenkin väliin ja illalla polvet tuntuivatkin paremmilta. Myös vauhti ja fiilis oli parantuneet. Kaikki lenkit maanantaista perjantaihin juoksin työmatkoja hyväksikäyttäen. Ja sehän tarkoittaa asfalttia koko rahalla. Lauantaiaamuna olikin juhlaa päästä takaisin metsäpoluille luonnon rauhaan. Lauantaina sain vielä juoksuseuraa Hietsun poiketessa Nuuksioon omalla pitkällä lenkillään. Viikko on siis koostunut seuraavista ulkoiluista:

Ma: aamulla 8.5km/0.51h + illalla 23km/2.18h
Ti: aamulla 8.5km/0.48h + illalla 23km/2.11h
Ke: aamulla 9km/0.51h + illalla 23km/2.14h
To: aamulla vapaata + illalla 23km/2.08h
Pe: aamulla 9km/0.49h + illalla 19km/1.48h
La: aamulla 13km/1.16h + illalla 14km/1.34h (pientä kävelyä)
Su: aamulla 17km/1.35h + iltapäivällä 11km/0.58h

Viikko yhteensä 13 juoksulenkkiä, 201km/19.22h. Ennätysmäärästä huolimatta olen yllättynyt, miten paljon helpompi viikko oli fyysisesti kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Lihakset tuntuvat olevan nyt todella hyvässä kunnossa ja olo on ollut muutenkin vahva läpi koko viikon. Ainoastaan polvien kipuilu keskiviikkona hidasti vähän menoa, mutta viikonloppuna kun aikaa oli enemmän lihashuollolle niin polvetkin toimivat huomattavasti paremmin.

Ensi viikoksi suunniteltu 100km viikkotavoite tulee varmasti jäämään vajaaksi. Taidan aloittaa selkeän keventelyn kisaa varten jo tulevalla viikolla. Nyt keskitytään saamaan viimeiset kolhut korjattua kropasta. Itse lihakset tuntuvat todella vahvoilta ja heikoimpana lenkkinä ovatkin tuttuun tapaan polvet.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Lyhyttä ja ei niin pitkää

Viikon ensimmäiset lenkit ovat olleet jopa helpompia kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Maanantain aamulenkki oli aluksi aika kankeaa menoa, kun venyttelyt sunnuntain pitkän lenkin jälkeen oli aika minimaaliset. Mutta kunhan kroppa vähän lämpeni, alkoi juoksukin kulkea yllättävän hyvin. Vauhdin olen pitänyt jopa aikaisempaakin hitaampana, koska viikon aikana on tulossa vielä paljon juostavaa.

Viime viikolla juoksin 164km kaikkiaan kuuden lenkin aikana. Se tekee keskimäärin 27km per lenkki. Se on aika paljon ja nyt tällä viikolla onkin tarkoitus juosta enemmän lyhyitä noin kympin lenkkejä ja jakaa siten rasitusta. Se tietää useampaa treeniä per päivä, joka onkin vähän uutta meikäläiselle. Aikaisemmin on tullut toimeen yhdellä treenillä päivässä. Tosin 30-35km päivässä on helpompi saavuttaa kahdella treenillä kuin yhdellä.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Viikko 35

Elokuun viimeinen viikko ja samalla toiseksi viimeinen määräviikko ennen Kreikan kisaan sujui juuri suunnitelmien mukaan. Jalka kesti hyvin alkuviikon viisi parituntista lenkkiä. Sunnuntaina tehdyn pitkän lenkin jälkeen huomasin illalla jalan olevan hieman kipeä, mutta jääpalakäsittelyn jälkeen helpotti. Se taisi olla kuitenkin vielä liian pitkä maastolenkki jalalle varsinkin, kun reitti oli paikoin varsin juurakkoista. Ehkä tasainen asfalttipinta sopii sittenkin paremmin jalalle.

Viikon lenkit tulivat juostua seuraavasti:

Ma: asfalttia 20km/1.53h
Ti: maastolenkki Kattilaan 23km/2.08h
Ke: aamulla hieronta (jalkaterät ja kiinnikkeet), illalla asfalttia 20km/1.55h
To: maastolenkki Kattilaan 23km/2.12h
Pe: asfalttia 23km/2.08h
La: puolukkametsässä (ei harj ;-)
Su: Montrail Nuuksiossa 55km/6.40h (kokonaisaika taukoineen 7.09h)

Juoksulenkkejä yhteensä 6kpl, 164km/16.56h.

Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa mukana juoksemassa jo perinteeksi muodostunutta Montrail-lenkkiä. Reitti oli seuraava: Salmi – Luukki – Pirttimäki – Solvalla – Haukkalampi – Kattila – Salmi. Mukana olivat lisäksi Pertsa, Hietsu ja Esa. Ilma suosi juoksuvaellukselle lähteneitä, aurinko paistoi välillä lämpimästikin lämpötilan ollessa arviolta noin 12 asteen tuntumassa. Reitti oli suhteellisen kuiva, eivätkä tossut kastuneet reissulla kertaakaan. Luukissa ja Haukkalammella pysähdyimme pullakahville. Pientä lisäohjelmaa saimme Pirttimäen ja Solvallan välisellä pätkällä, kun vastaamme ajoi iso joukko maastopyöräilijöitä. Kyseessä oli Sigma Super Marathon Cupin osakilpailu. Tarkkana sai olla väistellessä melkoista vauhtia vastaantulevia fillareita.

Tulevalla viikolla on tarkoitus nostaa vielä vähän määriä ja mahdollisesti yrittää tuota tavoitteena olevaa 200km juoksemista. Ilmeisesti pitää kuitenkin lisätä reilusti lenkkien määrää, eikä tehdä ainakaan mitään kovin pitkiä lenkkejä enää.


perjantai 29. elokuuta 2008

Nikelle reklamaatio

Jokin aika sitten kerroin vaikeuksistani Niken Air Max 180 tossujen kanssa. Vuoden sisällä on kolme paria neljästä hajonnut jo ennen juoksukilsojen täyttymistä. Yhden käyttämättömän parin (sen neljännen) sain vaihdettua uusiin Niken Pegasus tossuihin ja toisesta parista olin tehnyt kesäkuussa Nikelle reklamaation. Tänään soitin uudestaan liikkeeseen, jonka kautta tossut ostin ja jonka kautta reklamaation tein, tiedustellakseni asiaa, mutta vieläkään ei liike ollut saanut mitään vastausta Nikeltä. Ilmeisesti kuluttajasuojalain mukaan valmistajan vastaus reklamaatioon pitäisi tulla kahden kuukauden kuluessa, mutta Nike on jatkanut edelleen omaa mykkäkouluaan. Onneksi liike teki oman päätöksen asiassa ja hyvittää tossuja vastaavalla summalla seuraavan kerran käydessäni heillä ostoksilla. Pisteet tälle (Sportia) liikkeelle.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Viikko 34


Ongelmat kipeän päkiän kanssa ovat hieman helpottaneet vaikka kokonaan jalka ei vielä ole kunnossa. Alkuviikolla painotus on edelleen ollut pyöräilyssä, mutta viikonloppuna tuli jo joitakin juoksukilometrejäkin kerättyä. Harjoitukset ovat menneet seuraavasti:

Ma: fillarilla töihin 23km/57' ja takas 23km/57'
Ti: Juhalla hieronta. Jalka huomattavasti parempi kuin viimeksi, yksi uusi aika ensi viikoksi
Ke: ap:testilenkki 3.7km/22', jalka tuntui alussa, mutta lämmettyään homma toimi
ip:testilenkki 11km/63', kuten aamulla
To: fillarilla töihin 23km/55' ja takas 23km/62'
Pe: fillarilla töihin 23km/57'. Illalla fillarilla Paloheinään 8km/29', jonka jälkeen 10 kierrosta Masun reittiä 18km/90'
La: Masokistin Mini 42,2km/3.47.54
Su: maastolenkki 17km/92'

Harjoituksia yhteensä 11kpl/13.32h, joista juoksua 92km/8.15h ja fillarilla 123km/5.17h.
Perjantaisen lenkin jälkeen tein päätöksen osallistua Minille lauantaina. Mikä olisikaan helpompi tapa testata jalkaa kuin juosta lyhyttä lenkkiä valmiin huoltopöydän ohitse. Mikäli ongelmia jalan kanssa ilmenee, niin siitä olisi ollut helppo lopettaa ja siirtyä katsomon puolelle. Juoksu kuitenkin kulki hyvin, eikä jalka tuntunut kipeytyvän juoksun aikana. Vauhti oli hieman kovempaa kuin olin etukäteen suunnitellut juostessamme yhdessä X-Caliberin kanssa. Kokeilin juoksun aikana myös rusinoiden sopivuutta energianlähteenä. Muuten ihan ok, mutta vatsa meni rusinoista sekaisin ja siitä seurasikin kaksi vessareissua. Tätä ei olekaan aikaisemmin tapahtunut. Toisaalta hyvä oli tämäkin todeta ennen syksyn koitoksia. Mutta parasta oli kuitenkin jalan kestäminen. Toinen asia, jota tuli testattua kisassa, oli uudet pitkävartiset juoksusukat. Matka oli liian lyhyt niiden todelliseen testaamiseen, mutta mustasta väristä huolimatta ne eivät tuntuneet yhtään kuumilta. Hiertymiä ei tullut yhtään, mutta jalkojen turvotuksesta ei tosiaan näin lyhyen reissun jälkeen voi sanoa juuri mitään. Matka pitäisi olla pidempi, jotta sukkien varsinainen hyöty tulisi esiin. No, eiköhän noita pidempiäkin matkoja ole luvassa.

Tuleva viikko onkin sitten mielenkiintoinen. Onko mahdollista palata alkuperäiseen tavoiteohjelmaan vai pitäisikö lähteä vähän kevyemmin liikkeelle? Alkuviikko kertoo varmaan aika paljon, miten jalka kestää. Hyvä asia on se, että vaikka jalka edelleen tuntuu juostessa, niin se ei kuitenkaan kipeydy juostessa enempää. Keskiviikon hieronta toivottavasti tuo taas helpotusta asiaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Viikko 33

Kulunut viikko ei ole mennyt ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jalka on edelleen sen verran kipeä, etten ole halunnut sitä rasittaa. Sen sijaan pyöräily on sujunut hyvin eikä se ole rasittanut jalkaterää juurikaan. Harjoitukset ovat menneet seuraavasti:


Ma: lepo
Ti: fillarilla töihin 23km/57' ja takas 23km/57'
Ke: maastolenkki 23km/2.13 -> jalka edelleen kipeä
To: fillarilla töihin 23km/59'. Päivällä hieronta
Pe: fillarilla töihin 23km/56' ja takas 23km/58'
La: fillarilla 75km/3.01 (Vantaalla kääntymässä)
Su: fillarilla 105km/3.58 (Virkkalassa kääntymässä). Lisäksi 3.5km testilenkki -> jalka edelleen kipeä

Yhteensä 9 harjoitusta eli ajassa 14.20h, josta juoksua 26.5km/2.34h ja fillarilla 295km/11.46h

Seuraava viikko menee varmaan edelleen vähemmän juoksun merkeissä ja enemmän fillaroidessa.

lauantai 16. elokuuta 2008

Lääkärissä

Pidin alkuviikosta taas pari juoksuvapaata päivää tuon kipeän päkiän takia. Keskiviikkona lähdin kokeilemaan, miltä jalka tuntuu. Muutin hieman tuota vakiolenkkiä ja suuntasin asfaltin sijasta kokonaan metsään. Metsään meni koko kokeilukin, koska loppua kohden jalkaterä kipeytyi yhä enemmän. Tuo runsaan kahden tunnin lenkki oli sittenkin liikaa jalalle. Edes tuo pehmeämpi alusta ei auttanut tällä kertaa.

Torstaiksi pääsin omalle hierojalle, jossa yhdessä tutkittiin jalkaa. Juha huomasi heti jalkaterän lihasten olevan todella jännittyneet. Mitään turvotusta talkaterässä ei onneksi ole ja hierontaa se kestää hyvin. Hieronta auttoi jalkaterään ja tilasin ensi tiistaille vielä uuden hieronta-ajan. Perjantaina kävin vielä työpaikkalääkärillä näyttämässä jalkaa. Olisin halunnut kuvauttaa jalan, mutta lääkäri oli sitä mieltä, ettei jalassa ole mitään varsinaisesti rikki. Sain kuitenkin reseptin tulehduskipulääkkeille, jotka siis saattavat nopeuttaa mahdollisen tulehduksen paranemisessa. Muuten ainut neuvo lääkäriltä oli juoksutauon pitäminen ja jonkin korvaavan harjoitusmuodon löytäminen. Myös kylmäpussin käyttö pitäisi auttaa.

Nyt ei sitten auta muuta kuin tehdä fillarilenkkejä jonkin aikaa, syödä lääkettä, käyttää jääpussia ja hieroa ja venyttää jalkaterää. Lääkäri sanoi, että nyt pitää vain olla kärsivällinen. Valitettavasti sitä ei tässä tilanteessa tahdo löytyä. Eikä sitä saa mistään edes reseptillä.

maanantai 11. elokuuta 2008

Harjoitussuunnitelma Spartaan

Kilpailutahti tämän vuoden aikana on ollut sen verran tiivis, ettei ihan kunnollista harjoitusputkea ole ehtinut tehdä kevään jälkeen. Saattaa olla, että tulostaso olisi parempi vähemmällä kilpailemisella, mutta sen verran koukkuun tähän lajiin olen jäänyt, ettei millään malttaisi olla kisaamatta jopa harjoittelun kustannuksella. Ursvikin jälkeen sain vedettyä kuuden viikon nousujohteiden harjoitusputken Suomi-juoksuun ja sen jälkeen ainoastaan neljä (vähemmän nousujohteista) harjoitusviikkoa Ultraveckanille. Näistä siis on laskettu pois yksi palautusviikko kisan jälkeen. Nyt Kreikkaa varten ehdin saamaan viiden viikon harjoitusputken edellyttäen, että tuo päkiä ei vaivaa pahasti enää tällä viikolla.

Alustava suunnitelma menee näin:
Viikko 32: juoksua 80km -> toteutuma 78km
Viikko 33: juoksua 100km
Viikko 34: juoksua 140km
Viikko 35: juoksua 160km
Viikko 36: juoksua 200km
Viikko 37: juoksua 100km
Viikko 38: juoksua 50km
Viikko 39: juoksua 0+246km

Tuosta viikon 36 kilometritavoitteesta en ole vielä ihan varma, paljon riippuu miten jalat ottaa harjoituksen vastaan. Nyt mennään kropan ehdoilla, kun kuntoa tässä tuskin enää tuollakaan harjoitusjaksolla paljoa saa parannettua. Lisäksi varsinaiset tehoharjoitukset on tällä jaksolla karsittu pois.

Tällä viikolla tulee 3000km juoksua täyteen vuoden alusta laskettuna. Vastaava luku viime vuonna oli 2125km. Ero on aika suuri, mutta siihen vaikuttaa osaltaan viime vuoden hyvä hiihtokeli. Hiihtokilometrejä oli kertynyt viime vuonna vajaa 600km, kun tänä vuonna luku on 11km!

Viikko 32

Ensimmäinen harjoitusviikko Ultraveckanin 12h kisan jälkeen meni kevyen harjoittelun merkeissä. Juoksulenkkejä tuli neljä sekä lisäksi tiistainen Rauhanmailin juoksu Munkinpuistossa, yhteensä siis 78km/7.08h. Juoksun lisäksi kävin kerran töissä fillarilla (46km/1.56h), joten harjoituksia tuli yhteensä 7kpl, 9.04h. Tavoitteena ollut 80km tuli siis kasaan suurin piirtein.

Ainut huolenaihe tällä hetkellä on tuo vasen päkiä, joka edelleen viikonlopun lenkeillä tuntui juostessa. Kahden juoksuvapaan päivän pitäminen viime viikolla ei auttanut asiaa juurikan. Kokeilin myös jääpussia, mutta se tuntui melkeinpä pahentavan asiaa. Tällä viikolla tarkoitus on parannella jalka kunnolla, ettei se pääse pahenemaan enempää. Korvaava harjoitusmuoto löytyy varmaan pyöräilystä. Lukkopolkimet saa myös jäädä pois, koska niiden kiinnityskohta osuu juuri tuohon päkiän kohdalle, jolloin myös polkeminen alkaa tuntua jalassa. Taidan pitää viikon 33 alussa taas pari juoksuvapaata päivää ja katsoa miten se auttaa. Kilometrit ehdin saada kasaan loppuviikostakin ja jos jää vajaaksi niin ei haittaa kunhan jalka tulee kuntoon.

perjantai 8. elokuuta 2008

Syke Ultraveckan 12h kisassa


Nyt ovat järjestäjät saaneet laskettua lopulliset tulokset Ultraveckanin kisojen osalta. Sprinttimatkoilta oli myös julkaistu kierrosajat, joiden perusteella laskin tuota kisassa pitämääni vauhtia. Lisäsin punaisella kuvatun sykekäyrän rinnalle kilometrivauhtia kuvaavan viivan sinisellä. Kilometrivauhti on laskettu aina neljän kierroksen (noin 5km) keskiarvona, yhden kierroksen ollessa 1.28km

Ensimmäisen neljän tunnin aikana syke on noussut aina noin 165 lyönnin paikkeille vauhdin pysyessä siinä runsaassa 5min/km. Sen jälkeen, kuten aikaisemmin kerroin, piti vauhtia keventää. Lopussa tulleet kävelypätkät näkyvät selvästi käyrässä.

torstai 7. elokuuta 2008

Ongelmiako?

Tossurintamalla on ilmennyt ongelmia jo jonkin aikaa. Aikaisemmin käyttämäni Niken Air Max 180 tossuja on vuoden sisällä hajonnut kolme paria ja kaikki vielä samasta kohtaa. Kantavaimennuksena käytetty ilmapatja on repeytynyt sivulla olevan sauman kohdalta ja sehän tarkoittaa käytännössä lähes koko vaimennuksen puuttumista. Yhdestä parista olen tehnyt reklamaation, kahden muun parin ostohetkestä on jo kulunut enemmän kuin tuo 6kk, jonka aikana asia pitäisi hoitaa. Joka tapauksessa aika valitettava asia ja mielestäni selkeä laatuvika. Positiivisena asiana tässä yhteydessä on, että minulla oli kaapissa vielä yhdet vastaavat käyttämättömät tossut, jotka sain vaihdettua päittäin uusiin Nike Pegasus mallin tossuihin. Toivottavasti ei ainakaan kukaan tuttu saa noita meikäläisen palauttamia tossuja.

Maaliskuussa ostin yhden parin Niken Vomero mallia talvilomareissun yhteydessä. Niitä kun on kehuttu paljon tai taitavat olla aika pidetyt näissä piireissä. Jo heti aluksi huomasin niiden olevan ultrapehmeät, ainakin Air Max tossuun verrattuna. En siis ottanutkaan näitä juoksukäyttöön alussa, vaan ajatuksena oli juosta niillä jossain myöhemmässä vaiheessa lyhyempiä lenkkejä. No nyt Suomi-juoksun ja Ultraveckanin 12h kisojen jälkeisillä palautteluviikoilla olen Vomeroilla lyhyttä lenkkiä tehnyt ja tulos ei ole kovin hyvä. Uskon, että Vomeron sisäpohjassa (tai pohjallisessa) päkiän kohdalla oleva pieni mutta selkeä ”kumpu”, on kipeyttänyt vasemman jalan päkiän siinä määrin, että on pakko pitää pari päivää vapaata juoksusta. Myös oikeassa jalassa on pientä kipua, mutta ei niin paha, että sen takia pitäisi olla juoksematta. Seuraava juoksulenkki on siten vasta viikonloppuna. Tarkoitus on tällä viikolla aloittaa viimeiset harjoittelut Kreikkaa varten, joten toivotaan, ettei tulee mitään pidempää taukoa. Toisaalta nyt on varmasti tärkeintä ehkäistä kaikki vammat, jopa juoksukilometrien kustannuksella.

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Jesper ja Sarah kylässä


World Run II projektin kimpussa juoksevat Jesper Olsen ja Sarah Barnett juoksevat tällä viikolla viimeisiä etappeja Suomen puolella ennen siirtymistä laivalla Ruotsiin. Tänään vuorossa oli heille lyhyt etappi Helsingistä Espooseen. Matkaa kertyi noin 30km ja perillä oltiin aikaisen lähdön ansiosta jo vähän ennen puolta päivää. Päivälevon jälkeen on illalla luvassa kahden mailin mittainen Rauhanmaili –juoksu Munkinpuistossa, josta mukaan tuli myös joukko kuvia.

Itse juoksin tänään pitkänmatkalaisten seurassa jostain Lippajärven kohdilta kotiin asti. Pidettiin pari lyhyttä pysähdystä ja oman kellon mukaan juoksuaika oli siinä 76min. Matkaa kertyi gps:n mukaan 14.3km, joka kuitenkin taitaa olla hieman yläkanttiin, ehkä. Loppua kohden alkoi vauhti kiihtyä, joka saattoi johtua myös päivän lyhyestä juoksumäärästä. Perillä ei Jesperin tai Sarahin kasvoilla ollut edes väsymisen merkkejä, toisin kuin allekirjoittaneella.

Yhdessä juoksijoiden kanssa vietetyn päivän jälkeen voi vain ihastella heidän ystävällisyyttään ja kunnioitusta muita kohtaan. Kaikenlaisen avun tarjoaminen arkisissakin asioissa vaati kovaa neuvottelua - niin kovasti he halusivat olla vaivaamatta meitä omilla asioillaan. Mutta avun tarjoaminen päivän ajaksi ei ole mitään, kun ajattelee, minkälaista urakkaa he ovat viemässä läpi. Tai oikeastaan sana "urakka" on täysin väärä sana heidän tapauksessaan. Sen verran elämäntapajuoksijoita he ovat.


lauantai 2. elokuuta 2008

Jälkihöyryt



Pari päivää lisää ollaan nyt tuota 12h kisaa sulateltu ja etsitty uusia syitä tuohon tulokseen. Helle nyt varmasti oli yksi suurimpia tekijöitä, mutta ehkä myös hyvin menneen Perniön kisan jälkeen iski jonkinasteinen vauhtisokeus ja usko, että myös 12h kisan voisin juosta lähes vastaavalla vauhdilla kelistä riippumatta. Vaikka sääennuste kisan ajaksi (27 astetta lämmintä) oli hyvin tiedossa etukäteen, niin Suomen viileät kelit koko alkukesän olivat aiheuttaneet sen, että hellettä ja sen vaikutusta ei oikein ollut sisäistänyt ennen kisaa. Vasta paikan päällä alkoi ymmärtää, että ilma on todella kuuma kisapäivänä. Toinen asia, joka on tullut mieleen, on se, että edelliset neljä kisaa (Vaajakoski, 24h Espoo, Ursvik ja Perniö) ovat menneet todella yli odotusten. Enkä tästä johtuen jonkinlainen vauhtisokeus iski tällä kertaa. Olipa se totuus sitten mitä tahansa niin tulos on ja pysyy. Seuraava 12h kisa tulee varmaan vasta ensi vuoden puolella.

Palautuminen kisasta on muuten sujunut hyvin. Pysähdyimme kotimatkalla Ruotsista pariksi päiväksi Ahvenanmaalle, jossa ohjelmassa oli fillarointia ja rullaluistelua. Se olikin mukavaa vaihtelua jaloille vaikka nahka ehti muuten palaa polttavan auringon alla. Perniössä mustunut ukkovarpaan kynsi on nyt Ruotsin kisan jälkeen ottamassa etäisyyttä ja tiemme tulevat eroamaan tulevalla viikolla. Hyvä näin, niin uusi kynsi ehtii hieman kasvaa ennen syksyn koitoksia.

Niin, tämä Ruotsin kisa ei kyllä missään nimessä lisännyt uskoa syksyn koitokseen. Helteessä juokseminen onnistuu paremmin, jos siitä on kokemusta, mutta viikon parin hellejakso ei ehkä vielä riitä tämän kokemuksen kartuttamiseen. Jos ilmat Suomessa ovat 15 asteen luokkaa syyskuussa, niin hyppäys Kreikan 30 asteen helteeseen pari päivää ennen kisaa on taas kropalle kova juttu. Toivotaan, että edes lämmintä riittää meillä Suomessakin vaikka nyt ei ihan hyvälle näytä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Ultraveckan 12h kisaraportti


Vuoden kolmas ultrakisa on nyt takana ja sen voi sanoa suoraan, että tämä kisa oli oman lyhyen ultrakisaurani fyysisesti vaativin kisa. Kisa käytiin kovassa helteessä ja noin 1.28km reitillä ei ensimmäisen 8 tunnin aikana varjopaikkoja ollut tarjolla kuin sateenvarjon kanssa kisaan lähteneille. Juoksu lähti liikkeelle hieman suunniteltua alkuvauhtia hitaammin. Alkuperäinen suunnitelma oli pitää alussa sellaista 4.45 – 4.55 min/km vauhtia, joka siitä sitten luonnollisesti hidastuu. Äärimmäisen kova helle verotti alkuvauhdin jonnekin viiden minuutin kieppeille, joka kuitenkin taas näkyi alempina sykkeinä. Olin jopa yllättynyt kuinka hyvät sykkeet olivat alussa ensimmäiset kaksi tuntia. Juomaa otin järjestäjien kisapöydältä aina joka toisella kierroksella ja geeliä sain nautittua myös mukavasti. Yhden suolatabletin otin kerran tunnissa. Olipa muuten hankalaa juoda järjestäjien juomia heidän tarjoamista leveistä muovituopeista. Juoma meni ensin vasemmalta ja sitten oikealta ohi suun. Käytännössä oli pakko pysähtyä vähintään kävelemään juodessaan. Alussa tämä hieman hidasti, mutta lopussa se toi mukavan lepohetken.

Näiden kahden tunnin jälkeen alkoivat sykkeet vähitellen nousta siten, että kolmen ja puolen tunnin kohdalla sykkeet olivat noin 20 lyöntiä korkeammalla kuin alussa. Tässä vaiheessa oli pakko oikeasti hidastaa menoa ja varmistaa edes maaliin pääsy (=12h etenemistä). Nesteet alkoivat kerääntymään vatsaan eli imeytymisen kanssa oli suuria vaikeuksia. Ilmeisesti helle oli nyt iskenyt täydellä teholla. Olo oli aika surkea, kun kisaa on jäljellä 8 tuntia, kilometritavoite jo menetetty ja hellettä tiedossa ainakin seuraavat neljä tuntia. Tässä vaiheessa ainut motivaatio jatkaa oli kokemuksen kartuttaminen hellekisasta. Huoltaja-vaimo yritti kaikin tavoin motivoida jatkamaan matkaa juoksemalla. Tässä kaikkeni yritinkin tehdä, mutta tulostavoitteen karkaaminen oli tässä vaiheessa suuri pettymys.

Seuraavat helletunnit olivat selkeästi hitaampaa menoa. Lämpötila urheilukentällä oli muuta reittiä korkeampi, joka entisestään nostaa 6d juoksijoiden arvostusta. He jaksoivat kannustaa jokaisella kierroksella. Sykkeet olivat tässä vaiheessa palanneet normaalimmalle tasolle vauhdin hidastuttua. Nesteiden imeytymisen kanssa oli kuitenkin edelleen vaikeuksia ja edessä olikin useita ”tyhjennyksiä”. Kovin syvälle ei tarvinnut sormia kurkkuun työntää, kun urheilujuomat olivat jo siinä nurmikolla arvioitavana. Siirryin juomaan enemmän vettä, mutta en huomannut senkään helpottavan asiaa. Myös olutta kokeilin noin kuuden tunnin juoksun jälkeen, mutta saattaa olla, että sitä olisi pitänyt juoda sitten (paljon) enemmän, jotta se olisi helpottanut oloa.

Noin yhdeksän tunnin juoksun jälkeen alkoi oma retkeilyni saamaan uutta haastetta, kun huomasin kolmantena olevan ruotsalaisen Johan Fridlundin lähestyvän kovaa vauhtia. Hän juoksi selkeästi kovempaa kuin minä, mutta piti lyhyitä kävelypätkiä, joiden aikana sain taas hieman lisättyä eroa. Pari kertaa meinasin antaa periksi, niin kovaa ja vastustamattomasti hän tuntui lähestyvän. Lähimmillään taisimme juosta peräkkäin, hän yhden kierroksen jääneenä. Huoltajan tsemppaus oli kuitenkin sitä luokkaa, että kotiin ei olisi ollut menemistä, jos tappio olisi tullut. Omalla kellolla mitattu 100km väliaika oli noin 9.21. Noin tuntia ennen kisan loppua en enää uskonut hänen ohittavan minua, koska kierroksia ei ehtisi juosta kahdeksaa enempää ja yhteen kierrokseen meni noin 7,5 minuuttia tällä vauhdilla.

Illalla kävelin yhden kokonaisen kierroksen huoltajani kanssa ja puolikkaan kierroksen Reiman kanssa selvittäen samalla Jesper Olsonin asioita hänen siirtyessä kohta juoksemaan Ruotsiin omassa World Run II projektissaan.

12 tunnin täyttyessä oli hienoa päästä pois radalta vaikka juoksu oli taas alkanut kulkea kelin viiletessä. Yhtään ei tehnyt mieli jatkaa vaan lopetin juoksun noin puoli minuuttia ennen ajan täyttymistä sopivasti telttamme kohdalla. Ei mennyt kuin muutama hetki kun järjestäjät tulivatkin mittaamaan viimeisen vajaan kierroksen matkoja, jonka jälkeen pääsin suihkuun. Uni ei tullut telttaan palattuamme ja jalatkin olivat melkoisen levottomat. Noin puoli viiden maissa kävimme kävelemässä Akun ja Miikan kanssa muutaman kierroksen. Tämä tekikin hyvää jaloille.

6d juoksijoiden menoa saimme ihmetellä kolmen päivän ajan. He juoksivat samaa 400m rataa ensimmäisen päivän sateessa ja loput helteessä. He jatkoivat menoa meidän mennessä nukkumaan ja olivat edelleen radalla meidän mennessä aamupalalle. Aina, kun radalle katsoi, oli siellä joku kiertämässä. Meno ei aina ollut ihan sulavan näköistä eikä aina ollut ihan varma, onko liikettä lainkaan havaittavissa. Mutta radalla oltiin periksi antamatta. Jos ei muuta, niin ainakin ultrajuoksun käsite laajeni omassa mielessäni heitä seuratessa. Kyseessä on joka tapauksessa melkoinen seikkailu ja nähtäväksi jää lähdenkö joskus itse mukaan sellaiseen.

Järjestelyt toimivat kaikin puolin moitteetta. Majoituspaikka olisi löytynyt viileästä jäähallista, mutta mukaan ottamamme teltta tuntui paremmalta. Kisan aikaiset tarjoilut pelasivat ja valikoimaa riitti yli oman tarpeeni. Tulospalvelu kisapaikalla toimi hyvin radan reunassa olevan ison tietokonenäytön kautta. Siitä pystyi näkemään sen hetkisen tuloksensa heti ylitettyään ”chip-lukumatot”.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Kisaviikko

Viimeinen keventävä viikko (viikko 29) ennen kisaa sujui suunnitelmien mukaan. Viikolle kertyi kolme kokonaista lepopäivää (ma, pe ja la) ja juoksua kertyi neljän lenkin verran:

Ti: maastolenkki 17km/1.21h, josta 7km maastossa vk:ta (avg. 160)
Ke: maastolenkki 23km/2.03h
To: maastolenkki 17km/1.25h tasaista
Su: lenkki 13km/1.08h kevyttä

Tavoitteena ollut yksi vauhdikkaampi lenkki tuli tehtyä maastossa. Kyllä oli hauskaa pitkästä aikaa juosta vähän vauhdikkaammin. Välillä meinasi vauhti karata ihan kokonaan, joten sykemittarin kanssa piti olla tarkkana. En kuitenkaan halunnut tehdä lähellä maksimia ollutta harjoitusta. Torstain lenkin juoksin yhdessä Jussin kanssa ja myös siinä oli tavallista parempi vauhti. Syke kuitenkin pysyi hyvin kurissa vaikka tarinaa riitti lenkin lomassa koko matkalle. Tämän lisäksi tuli ulkoilua managerin kanssa: fillarointia 47km ja juoksuhölkkäkävelyä 9.5km.

Tänään maanantaina tein lyhyen 4.5km lenkin lähimaastoissa. Huomenna aamulla onkin sitten lähtö Ruotsiin. Kaikki tavarat on toivottavasti pakattu. Sääennuste lupaa torstaille aurinkoa ja 27 astetta lämmintä. Voihan tuo vielä muuttua, mutta näyttää siltä, että ei taida tarvita pitkähihaista paitaa juoksun aikana.

Kisatavoite ei ehkä ihan vielä ole selvillä. Aika hyvin pystyy kuitenkin lähtemään ilman paineita, kun kauden päätavoitteena ollut Perniö sujui niinkin hyvin. Todennäköisesti saatuaan numerolapun rintaan kaikki ennakkosuunnitelmat kuitenkin heitetään romukoppaan ja juoksu lähtee liikkeelle ihan fiilispohjalta. Katsotaan sitten miten pitkälle se riittää. Tuo ennakoitu keli saattaa heittää mukavan lisämausteen soppaan. Jospa viimeinkin saataisiin sitä kauan kaivattua siedätyshoitoa. Pari uutta juttua on mielessä kokeiltavaksi tässä kisassa. Niistä enemmän kisaraportissa.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Yhteenveto edellisestä harjoitusjaksosta

Harjoitussuunnitelma Suomi-juoksun ja Ultraveckanin välissä näytti tältä:

Viikko 23: Suomi-juoksu kisa -> toteutuma 121km
Viikko 24: palauttelua -> toteutuma 8km + Jukolan viesti
Viikko 25: juoksua 60km -> toteutuma 65km, harjoitustunnit 5.46h
Viikko 26: juoksua 100km -> toteutuma 99km, ht 15.08h
Viikko 27: juoksua 120km -> toteutuma 119,5km, ht 15.00h
Viikko 28: juoksua 140km -> toteutuma 142km, ht 15.15h
Viikko 29: juoksua 70km
Viikko 30: juoksua 20km + 12h kisa

Kilometrit sain kasaan hyvin, mutta muuten tuo jakso oli aika tasapaksu. Kolme 15h viikkoa putkeen ei oikein kuulosta nousujohteiselta harjoittelulta. Esimerkiksi Perniöön tekemäni harjoitusjakso oli huomattavasti parempi ja nousujohteisempi kuin tämä. Viikolla 26 tehty Konstan-kierros toi harjoitustunteja sille viikolle reilusti enemmän kuin oli tarkoitus. Ja seuraavalla viikolla olisin voinut hieman pudottaa noita fillaritunteja. Näin lyhyestä jaksosta olisi tullut ehkä parempi. Toisaalta eihän tähän jaksoon saanut järkevästi mahtumaan kuin palauttelun jälkeiset neljä viikkoa. Ensi viikko menee jo kevennellessä ja seuraavalla viikolla ei ehdi tehdä kuin kaksi lyhyttä lenkkiä ennen kisaa. Yksi päivä sillä viikolla menee matkustamiseen, jos ei sitten juokse laivan kannella lyhyttä lenkkiä. Heh, heh.

Viikko 28

Ensimmäinen lomaviikko on tullut lähinnä vietettyä kotona. Olosuhteet hyvien treenien tekemiseen ovatkin olleet mainiot. Valitettavasti kelit ovat olleet vähän kylmät ja epävakaiset, joka siis sinänsä ei haittaa yhtään, mutta kuuma aurinkoinen ilma olisi ollut mukavaa siedätyshoitoa syksyn kisaa varten.

Meikäläinen kun ei kahta lenkkiä päivässä jaksa tehdä, niin viikon ulkoilut ovat kerääntyneet seuraavasti.
Ma: maastolenkki 23km/2.05h
Ti: maastolenkki 28km/2.38h
Ke: maastolenkki 17km/1.35h
To: maastolenkki 23km/2.08h
Pe: lepo (5h Lintsillä kummityttöjen kanssa)
La: maastolenkki 23km/2.09h + fillarilla n. 50km/2.00h
Su: maastolenkki 28km/2.39h

Viikolla 28 yhteensä siis 7 harjoitusta, joista kuusi juoksulenkkiä 142km/13.15h ja yksi fillarilenkki noin 50km/2.00h, harjoitustunteja yhteensä 15.15h sekä yksi lepopäivä. Kilometritavoite tuli kasaan, mutta se tehoharjoitus jäi sittenkin puuttumaan tältä viikolta. Polvet ovat kuitenkin tällä viikolla tuntuneet ottaneen harjoitukset hyvin vastaan. Ei siis suurempia kipuja vaikka hieman pelkäsin polvieni puolesta vaihdettuani kerta heitolla näihin Niken Pegasus tossuihin. Hyvin ovat pelanneet vielä kun vaihdoin toiseen tossuun pohjallisen vanhoista Air Max tossuista. Ilmeisesti ovat kuitenkin aika samantyyppiset neutraalit tossut.

Eli kaikki näyttää suhteellisen hyvältä 12h kisaa ajatellen. Noiden vauhtilenkkien puuttumisella en jaksa päätäni vaivata. Tarpeeksi vauhtia löytyi Perniössä ja uskon sitä löytyvän myös Ruotsissa.

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Ultraveckan viimeistelyt

Viikko 27 sujui ohjelman mukaisesti. Tavoitteena ollut 120km täyttyi ja lisäksi sain nelisen tuntia fillarointia päälle. Kokonaisharjoitustunnit nousi viiteentoista, joka oli hieman enemmän kuin olisi tarvinnut tässä vaiheessa. Lenkit koostuivat kuudesta lenkistä (23+23+23+11+22.5+17)=119.5km joihin meni aikaa 10.59h. Lisäksi siis fillarointia neljä noin tunnin lenkkiä, yht. 92km. Yhteensä siis 10 harjoitusta ja yksi lepopäivä. Juoksulenkit olivat kaikki tasaista pk-jumputusta. Itse asiassa Perniön jälkeen en ole tehnyt kovia harjoituksia muuta kuin Jukolassa ja edellisviikon Konstan-kierroksen yhteydessä. Viimeisen kovemman viikon yhteydessä (viikko 28) voisi yrittää saada edes yhden kovan harjoituksen. Katsotaan jääkö se haaveeksi.


Kesäloma on lähtenyt käyntiin viikon 28 alusta. Yleensä harjoitusmäärät ovat pudonneet loman aikana vaikka voisi ajatella aikaa riittävän hyvin myös lenkkeilyyn. Näin ei kuitenkaan aikaisemmin ole ollut vaan päivät tuntuvat kuluvan kaiken muun ohjelman parissa. Nyt tällä kertaa "lomaohjelma" on tehty Ultraveckanin viimeistelyjen ehdoilla ja aikaa viimeisten lenkkien tekemiseen on varattu mukavasti. Maanantain ja tiistain aikana sainkin tehtyä heti 23 ja 28 kilsan lenkit ja viikon ohjelmassa oleva 140km on suht helposti saavutettavissa.

Ongelmat Niken Air Max tossujen kanssa jatkuvat. Edellisestä reklamaatiosta on kulunut neljä viikkoa ja edelleenkään en ole kuullut myyjältä mitään. Viime sunnuntaina tullessani kotiin pitkän lenkin viimeisiä kilsoja ihmettelin oikean jalan askellustani. Harmikseni huomasin tossujen ilmapatjan antaneen periksi juuri samasta kohtaa kuin edellisetkin. Näillä tosuilla olin onneksi ehtinyt juosta jo 904km, nyt reklamaation alla olevat tossut hajosivat jo 203km jälkeen. Onkohan nämä tossut tarkoitettu vain kävelemiseen vai mitä näillä on tarkoitus tehdä. Kaapissa on vielä yhdet korkkaamattomat, mutta taidan soittaa myyjälle ja kysellä mitä niiden kanssa tehdään. Ainakaan kisaan en niillä enää uskalla lähteä. Se on selvä. Katsotaan miten tässä tossuasiassa käy.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Juotavaa lenkillä

Vaikka alkukesä ei vielä kovin lämmin olekaan ollut, niin nyt tuli hankittua uusi kädessäpidettävä juomapullo pidempiä lenkkejä varten. Pullo on merkkiä GEL BOT, jossa saa samaan pulloon sekä geelit että juomat. Juomaa mahtuu mukaan noin 0.5 litraa. Ainoastaan tuota suuosaa säätämällä saa nautittua joko geelit tai juomat. Aikaisemmin mulla on ollut vyölaukku, johon saa mahtumaan 0.5 litran pullon tai sitten ihan juomareppu, jonka vetoisuus on 2.5 litraa. Nyt siis kokeillaan miten tuo pullo kulkee mukana kädessä juostessa.

Ensikokemukset eiliseltä runsaan kahden tunnin lenkiltä ovat hyvät. Pullo ei paina niin paljoa, että näillä vähäisillä käsilihaksilla olisi vaikeuksia pulloa kantaa. Edes sormet eivät joudu koville pulloa puristaessa, kun joustava kangashihna kulkee kämmenselän puolelta kättä tukien. Tietysti pullon tyhjentyessä alkaa juoma ikävästi hölskymään pullossa, mutta ei sekään varsinaisesti haittaa. Vyölaukullisessa pullossa tätä asiaa ei huomaa. Itse juominen sujuu helposti vaikka suuosa onkin ainakin näin aluksi aika jäykän oloinen.
Geelin saa helposti imaistua suuhun ja yhtä helposti käy juoman nauttiminen. Eli jos ei pidä vyölaukusta tai repusta niin tämä laite on ihan pätevänoloinen vaihtoehto.

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Kirje Kreikasta

Maanantaina 30.06. kolahti sitten postilaatikosta se kauan odotettu kirje Kreikasta. Osallistuminen syyskuun lopussa järjestettävään Spartathlon -kisaan on nyt varmistunut!! Jihuu!! Motivaatio-ongelmia ei ole ollut viimeisen runsaan kahden vuoden aikana juoksun suhteen ja nyt niitä ei taatusti tarvitse pelätä. Harmitti oikein eilen, kun ohjelmassa oli suunniteltu lepopäivä. Paikattiin vähän vaimon kanssa väliin jäänyttä hääpäivää käymällä illalla japanilaisessa ravintolassa. No, onneksi tänään on sitten jo vähän juoksuakin luvassa. Viikon ohjelmassa on 120km juoksua ja lisäksi joitakin fillarikilsoja. Yritetään pitää pari autotonta päivää niin säästyy vähän bensaa ja samalla luontoa.

Eilen ostin kaupungissa käydessä uudet Niken Pegasus lenkarit. Tarjouksessa olivat puoleen hintaan (65 euroa) vaikka olivat tämän vuoden mallia. Tuota Air Max mallia en taida ostaa nyt ennen kuin kuulen Niken vastauksen reklamaatiooni. Vomeroitakin kokeilin, mutta yhdet sellaiset on kaapissa odottamassa ja koska en ole niitä aikaisemmin koskaan kokeillut haluan varmistua, että malli sopii minulle. Todella paljon pehmeämpi tuo Vomero joka tapauksessa on.

World Run II

Tanskalainen 36-vuotias Jesper Olsen juoksee nyt toista kertaa yhtäjaksoista maailman ympäri juoksuaan. Heinäkuun alussa Norjan Nordkapista starttaavassa juoksussa on mukana myös australialainen ultrajuoksija Sarah Barnett. Noin kolmen vuoden juoksuprojekti huipentuu 40 000 kilometrin jälkeen Kanadan New Foundlandiin. Lisää aiheesta World Run II sivuilta.

Elokuun alussa kaksikon tullessa Etelä-Suomeen ja tarkemmin sanottuna Espoo nurkille, olen päättänyt olla mukana tässä hienossa tapahtumassa. Vaikka en välttämättä itse ehdi mukaan juoksemaan niin majapaikka on maapallonkiertäjille ainakin tarjolla. Seurataanpa tilannetta.

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Konstan-kierros


Huh, olipa mahtava viikonloppu. Jo toista kertaa kierretty Konstan-kierros tarjosi taas hienoja ja mieleenpainuvia tapahtumia. Lähdimme kotoa heti lauantaiaamuna ja Himoksen rinteillä olimme aamulla klo 10 aikoihin. Päivä oli tarkoitus aloittaa kynnysrajatestillä ja paikkana oli jo tutuksi tullut Himoksen nousu. Ilma oli aurinkoinen ja tuuleton, mutta ei vielä liian lämmin. Ensimmäisissä kolmessa nousussa (sykkeet 115 / 130 / 145) hapot olivat hieman kovemmat kuin viime vuonna, se saattaakin johtua vielä Suomi-juoksun jälkeisestä rasituksesta. Neljäs veto meni 4.1mmol/l hapoille ja selvää hengästymistä oli jo havaittavissa. Viides eli viimeinen veto mentiin täysillä, aikaa mäen nousemiseen meni 4.04 ja hapot mäen päällä oli 13.6mmol/l. Keskisyke vedon aikana 178 ja maksimisyke oli 186. Kynnykset eivät ole viime vuotisesta muuttunet vaikka tuo alakynnyksen määrittäminen nyt olikin korkeampien laktaattien takia vaikeampi määritellä. Selkeä viesti oli kuitenkin keveiden pk-harjoitusten jatkaaminen ja painottaminen, tarkoittaa sykealueita jopa alle 120.

Kynnystestin jälkeen homma jatkui mökin pihassa kuntopiirillä, jossa tehtiin mm. selkää, vatsoja, kyykkyä ja penkkiä, yhteensä runsaat 20 minuuttia. Tämän jälkeen siirryimme läheiselle suolle, jossa vuorossa oli suokävelyä sauvoilla. Suo oli sateiden jäljiltä todella märkä ja raskas kulkea. Ensin kierrettiin kaksi kierrosta reippaasti kävellen, jonka jälkeen perinteisesti kellotettiin yksi kierros. Aikaa meni 8.26 keskisykkeen ollessa 173 ja maksimin 180. Edellisellä kerralla suo tuli kierrettyä aikaan 8.04, mutta silloin se oli paljon kuivemmassa kunnossa. Päälle käveltiin vielä kaksi kierrosta. Aikaa koko suokävelyyn meni 1.29h. Tästä jatkoimme suoraan kiertämään metsään tehtyä suunnistusrataa. Maasto oli todella hienoa kangasmaastoa, jollaisessa pääsee harvoin suunnistamaan. Kaikki kahdeksan rastia tuli kierrettyä ja viimeisen rastin jälkeen juoksin metsän poikki takaisin mökille. Radan kiertäminen vei aikaa 47min ja siitä vielä 30min mökille. Suolla alkanut sade ei paljoa haitannut menoa näissä lajeissa.

Mökillä pienet tankkaukset ja verusteiden vaihdot ja vuorossa oli perinteinen Palsinajärven ympärijuoksu. Ensin ei ollut tarkoitus kellottaa juoksua, koska alla oli jo aika paljon kaikenlaista hauskaa, mutta olo tuntui suht hyvälle, joten ei muuta kuin kello käyntiin. Reitti on noin 6.3km. Alku sujui hyvin ilman suurempia ongelmia. Jossain 3km kohdalla alkoi askel painaa ja sen jälkeen tulevat lyhyet terävät ylämäet alkoivat hidastaa matkantekoa. Sain kuitenkin lopussa asfaltilla ja loivassa alamäessä hyvän lopun ja loppuaika pysyikin alle 24 minuutin (eli 23.43). Keskisyke oli 173 ja kilometrivauhti noin 3.46min/km.

Pienen ihmettelyn jälkeen vedettiin kypärä päähän ja monot jalkaan ja ennen kuin huomasinkaan oltiin jo menossa rullasuksilla, tyylinä pertsa. Edellisestä kerrasta on kulunut se runsas vuosi, joten hieman oli sellaista hakemista taas tuo hiihto. Hiihdettiin vitonen ja vaihdettiin luistelusukset alle. Luistellen mentiin sama lenkki, mutta tämä olikin sitten jo helpompaa. Tuntuma luisteluun on säilynyt paremmin, kun rullaluistimilla tulee harjoiteltua joitakin kertoja kesässä. Aikaa meni 38min.

Kello oli hieman seitsemän jälkeen lopettaessamme kierrosta. Takana oli siis noin yhdeksän tuntia hauskanpitoa huippuhauskassa seurassa. Matkaa tuli taitettu päivän aika noin 40km erilaisilla varusteilla ja tyyleillä. Illalla vielä sauna (+olut). Ruokahalu oli melkoinen ja illaan kruunasi muurinpohjaletut. Kyllä uni maistui.

Suurkiitokset M&M&J&A&K sekä S.

ps. melontaa ja pyöräilyä ei tällä kertaa ehditty kellottaa

Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prio...