Viikko 34 ja Polkuporinat on nyt Livessä!

Viimeinen treeniviikko ennen 2018 UTMB-kisaa on nyt pulkassa. Viimeistelyt ovat olleet melkolailla erilaiset kuin mitä olin suunnitellut. Juoksut ovat jääneet minimiin ja tilalle on tullut maastopyöräily, joka sekin on ollut tehokasta, mutta ei kuitenkaan täysin korvaa juoksua. Vaikea on sanoa paljonko polvi on saanut lepoa viimeisen viikon aikana. Ainakaan se ei viikonlopun jalkalenkeillä enää turvonnut samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Maanantaina ja tiistaina kävin fillarilla töissä. Olin liikkeellä maastopyörällä, jotta saisin vähän enemmän tehoja polkemiseen. Maanantaina alkoi myös tämän syksyn jooga-kausi ja tiistaina tein pikavisiitin salille core-treenin merkeissä. Keskiviikosta tuli kokonaisuudessaan lepopäivä, kun töiden jälkeen kävin osteopaatilla. Nyt kolmannen käynnin jälkeen lantio alkaa jo olla kohtuu vaaterissa.

Torstaina tein viikon ensimmäisen lenkin poluilla. Parin päivän juoksemattomuuden ja fillaroimisen huomasi heti juoksussa. Vajaan parin tunnin lenkki meni kuitenkin muuten hyvin. Polvessa ei tuntunut mitään "normaalista" poikkeavaa. Perjantaina lähdin töiden jälkeen lenkille maastopyörällä. Lähiseudun poluilla ja hiekkateillä meni kaksi ja puoli tuntia mukavasti. Helppojen polkujen sekä hiekkateiden ajaminen on kyllä hauskaa, kun voi pitää yllä melko kovaa vauhtia. Sen verran pitää kuitenkin olla varovainen, ettei törmää muihin fillarilla hurjasteleviin polkijoihin.

Sekä lauantaina että sunnuntaina tein runsaan 1,5 tunnin polkulenkit Nuuksiossa. Sunnuntaina juoksin viikolla hankkimani polvituen kanssa. Se on Mueller-merkkinen ja ostettu Intersportista.  Ensimmäinen kokeilu oli aika positiivinen. Se ei häiritse juoksua juurikaan ja se tukee polvea mielestäni hyvin eli tämä puoli on kunnossa. Pidemmässä juoksussa luulen, että polvitaipeen iho kyllä menee puhki jossain vaiheessa. Sen verran tiukka se tuli on. Tätä voi varmaan hieman ehkäistä teippaamalla ihoa. Toisaalta luulen, että ihan koko reissua en tukea tule pitämään. Ehkä laitan sen päälle pidemmissä alamäissä.

Valmiina sunnuntain lenkille

Viikolle tuli yhteensä vajaa 13 tuntia treeniä, josta viisi tuntia meni juostessa. Tulevalle viikolle ei jää kuin pari lyhyttä lenkkiä ennen perjantain lähtöä.

Lauantai oli meille coutsin kanssa merkittävä päivä. Pitkään haaveissa ollut oma podcast-sarja kestävyysurheilusta julkaistiin lauantaina. Sarjan nimi on Polkuporinat, jossa ajatuksena on haastatella kestävyysurheilun ja ehkä erityisesti juoksun parissa olevia henkilöitä. Mitään aihealueita ei ole suljettu pois vaan tarkoituksena on saada mukaan mahdollisimman monipuolinen joukko kiinnostavia ihmisiä ja aiheita. Olemme tehneet 20 minuutin pituisen esittelyjakson, jossa kerromme lisää taustoista. Käykäähän kuuntelemassa.



Podcast-sarjan kuuntelu onnistuu sekä Applen iOS että Android laitteilla. Esimerkiksi Applen oman podcast appsin kautta, kun hakukenttään kirjoittaa "Polkuporinat". Sekä Applen että Androidin päällä toimiva SoundCloud podcast appsi toimii myös hyvin. Siitä voit samalla tehdä tilauksen koko sarjaan.

Polkuporinoiden tekijät. Kuva WRC2015 kisasta Saariselällä

Polkuporinoiden logo (nimen keksi Mika Huovinen ja kuvan editoi meille valokuvaaja Anna-Mari West)

Polkuporinoita voit kuunnella myös UltraStanleyPark-sivujen kautta

Myös ensimmäinen varsinainen haastattelu on julkaistu, kun Virolaisen Tarjan kanssa poristiin heinäkuun alussa. Tarjan mielenkiintoinen tarina kannattaa myös käydä kuuntelemassa.

Viikko 33 ja pientä takapakkia

Viime sunnuntain Lake to Lake kisan jälkeen tällä viikolla oli tarkoitus tehdä kahdesta kolmeen kovatehoista lenkkiä. Kun määrät on nyt paketissa UTMB:tä varten tai ainakin sen mitä nyt rikkonaisen kesän aikana sai kasaan niin tähän päälle muutama tehotreeni olis vielä ollut suunnitelmissa. Kovempitehoisia treenejä sain tehtyä viikolla kaksi. Maanantaina kävin poluilla tekemässä kymmenkunta 3-5 minuutin kovavauhtista vetoa. Juoksu tuntui hyvälle vaikka jaloissa painoi vielä sunnuntain swimrun-kisa. Sunnuntaina kävin Aapon kanssa juoksemassa reipasvauhtisen lenkin osin poluilla. Aapolla oli onneksi alla jo yli tunnin lenkki, joten meikäläinen pääsi vähän helpommalla. Loput lenkit ovat olleet peruslenkkiä tunnista pariin tuntiin.

Valmiina lenkille Aapon kanssa

Muuten viikko on mennyt ortopedillä ravatessa. Koko kesän vaivannut oikea polvi on viime aikoina kipeytynyt ja turvonnut jo lyhyellä parin tunnin lenkillä. Onneksi asiat ovat menneet eteenpäin tällä viikolla ripeää tahtia. Heti maanantaille sain ajan hyvälle ortopedille ja tiistaina oltiinkin jo magneettikuvissa. Keskiviikkona puhelinkonsultaatio ja torstaina vielä kuvien läpikäynti ortopedin kanssa.

Polven suhteen ei paljoa ole tehtävissä. Muuta kuin siis lepoa. Rustovauriot ovat sitä luokkaa, että varsinkin ylä- ja alamäet ovat myrkkyä polvelle. Tasaisella juostessa iskutus ei kohdistu samalla tavalla ja siitä syystä tasainen onnistuu helpommin. Polven rustovauriolle ei tähän hätään paljoa ole tehtävissä, mutta toisaalta polvien huono kunto on ollut hyvin tiedossa. Vuonna 2005 leikattu vasen polvi oli jo ruston osalta melko hapokas. Toinen akuutimpi ongelma on polven yläpuolella olevan reisiluun tilanne. Siinä näkyy jonkinasteista rasitusta, joka ei lähde kuin levolla. Ortopedi oli vähän skeptinen UTMB:n suhteen. Kisan takia polvessa kuulemma ei mitään voi enää pahemmaksi mennä. Kysymys on ehkä enemmän siitä paljonko tuota kipua pystyy sietämään. Tällä hetkellä ajatuksena on kuitenkin lähteä kokeilemaan, mutta on myös mahdollista etten starttaa koko kisaan.

Tulevalla viikolla ajatus olisi rauhoittaa juoksua enemmän ja yrittää pyöräillä vielä sen minkä pystyy. Viime viikonlopun swimrun-kisan kuvasato on myös lisääntynyt. Oksasen Teemu julkaisi hienon kuvasarjan LaketoLake-kisasta menneellä viikolla. Myös kisan tulokset ovat nyt julkaistu.

Historiallisen lämmin kesäkin alkaa kääntyä syksyyn. Sadetta on saatu odottaa aina sunnuntaille asti, mutta tänään näyttäisi vettä satavan ainakin ensihätään. Nuuksiossa, kuten varmaan monessa muussakin paikassa, on kuiva kesä tehnyt tuhojaan ja monissa paikoissa kokonaisia puita on kuollut kuivuuteen. Kallioiden päällä kasvava puusto on ollut erityisen altis tänä kesänä. Mustikkasato oli ainakin näillä seuduilla kehno eikä sienisadosta ole varmaan tulossa parempaa.

Kuivaa mustikkavarpua

Omenoita riittää. Pöytä on katettu peuroille ja muille eläimille

Polkuporinat podcast-sarjamme etenee aikataulussa haastatteluiden suhteen, mutta pienten teknisten haasteiden takia niiden julkaisu antaa vielä odottaa itseään. Tavoitteemme on tehdä sarjan kuuntelu kaikille mahdollisimman helpoksi ja sen takia joiden podcast apsien kanssa on vielä pientä hienosäätöä. Stay tuned...

Tuoli ja mikki

Viikko 32 ja Lake to Lake swimrun kisa

Tällä viikolla oli tarkoitus saada vielä yksi napsu lisää treeniä ennen Alppien kiertoa, mutta vähän vajaaksi se viikko jäi. Yksi syy oli loman loppuminen ja viikonlopun kisa. Kovan treeniviikonlopun tilalle tuli mahdollisuus tutustua oikeesti uuteen lajiin ja vielä huippu-urheilijan vanavedessä. Sanan mukaisesti vanavedessä, koska lajina oli swimrun ja parina kestävyysurheilun monilahjakkuus Tero Hyppölä.

Viikolla ehdin tehdä muun ohjelman lomassa lyhyitä parin tunnin lenkkejä. Tiistaina lenkki jäi tuntiin, kun ilta meni polkujuoksuun suunnitellun ensiapukurssin parissa. Keskiviikkona lenkki jäi kokonaan tekemättä, kun töiden jälkeen kävin osteopaatilla. Kropassa ei ollut mitään suurempaa ongelmaa, ihan sellaista perusjumia. Torstain tunnin aamulenkki tuntui käsittelyn jälkeen lähes kivuttomalta, en muista milloin lenkki olisi näin hyvältä tuntunut. Illalla tehty parituntinen olikin jo sitten hieman hankalampi. Perjantai ja lauantai meni taas parituntisten lenkkien parissa. Tosin lauantaina oikean jalan polvi ei enää tuntunut kovinkaan hyvältä. Toivotaan ettei siinä ole mitään suurempaa ongelmaa. Ehkä vaan jotain jumia, joka tosin voi tulla myös lantion seudulta. Siihen ehkä saadaan vastausta ensi viikolla ortopedillä käynnin jälkeen.

Sunnuntain Lake to Lake-kisaan lähdin polvi vahvasti teipattuna. Kisassa ei polvesta ollutkaan haittaa. Kyseessä oli meikäläisen ensimmäinen swimrun-kisa eikä noita virallisia harjoituksiakaan ole kovin montaa vyöllä. Se mikä meikäläisen kokemuksessa hävittiin niin Teron kokemuksesta me hyödyttiin ainakin kaksinverroin. Tero kun on kisannut jopa lajin MM-kisoissa Ruotsin ötillö-kisassa.

Reitti

Etäisyyydet

Kisa lähti liikkeelle vauhdilla ja ekan uintiosuuden alussa olimme ensimmäisten parien joukossa. Ensimmäinen uintiosuus oli kisan pisin. Lähdin vähän turhan innokkaasti kauhomaan ja puolivälin jälkeen alkoi homma sakkaamaan. Vauhti hidastui ja uinnissa käyttämämme hihna alkoi kiristyä. Terolla puhtia riitti ja hän vetikin meikäläisen osuuden loppuun. Tässä kohtaa useampi joukkue oli päässyt edellemme.

Kisa jatkui lyhyemmillä uinneilla ja väliin pidempää ja lyhyempää juoksua. Juoksuosuudet menivät suhteellisen hyvin vaikka paljoa kiristämisen varaa ei olisi ollut. Sykevyötä en ollut laittanut päälle, mutta melkoisilla sykkeillä tässä mentiin.

Välillä uinnissa oli ongelmia lättäreiden kanssa ja välillä pullarin. Yhden uintiosuuden tulin vetoketju auki, kun oli pakko saada vähän viilennystä kroppaan. No, ei se paljoa viilentänyt, kun vesi oli niin älyttömän lämmintä. Uimalaseja en käyttänyt enää toisella puolikkaalla, kun ne huurtuivat niin pahasti, etten nähnyt käytännössä mitään. Mutta oli siellä ihan hyviäkin hetkiä. Uskokaa pois.

Ennen viimeistä uintia oli edessä pitkä juoksuosuus. Olimme kisanneet tiukasti toisen parin kanssa jo jonkin aikaa, kun he olivat meitä huomattavasti nopeampia uinnissa ja me heitä jonkin verran nopeampia juoksussa. Saimme ennen viimeistä uintiosuutta pienen eron, jonka he kuitenkin kuroivat kiinni uinnissa. Nousimme vedestä yhtä aikaa, mutta Tero lähti rannasta sellaista ravia, etten ehtinyt irroittaa edes hihnaa vaan juoksimme maaliin asti sillä. Olimme maalissa hieman ennen toista pari.

Loppukirin paikka

Maalissa

Olipas aika raaka kisa. Sykealueet kisan aikana olivat sellaiset, joilla ei paljoa tule treeniä tehtyä. Vaikka suoritus ei kestänyt kuin 1,5h niin olin kyllä maalissa ihan loppu. Uimatekniikkaa pitäisi parantaa vielä huimasti, että se alkaisi sujua. Nyt tasoero Teron kanssa oli valtava.

Laji on kuitenkin mielenkiintoinen ja jatkossa sitä on tarkoitus tehdä useammin. Ehkäpä saamme tästä tehtyä oman jakson tuonne Polkuporinoiden puolelle.

Alla vielä kuvia palkintojenjaosta.
Kaikki coutsin ottamat kuvat löytyy täältä.

Sekasarja

Miesten sarja

Naisten sarja

Viikko 31 ja lisää treeniä

Viimeinen lomaviikko on mennyt hieman runsaamman ulkoilun merkeissä. Viikolle oli tarkoitus saada kaksi vähän pidempää treeniä ja perinteisesti jaksotin ne keskiviikolle ja lauantaille. Muina päivinä riitti sellaiset peruslenkit, jotka kuitenkin nyt jäi hieman lyhyiksi.

Kelit on jatkuneet samaa rataa kuin aikaisemmin. Lämpötilat ovat olleet päivällä 30 tienoilla, joten hyvää lämpötreeniä on saanut jatkaa tämänkin viikon. Ainoastaan tänään sunnuntaina oli vähän viileämpää, ei taidettu rikkoa edes hellerajaa. Vettä on koko viikon aikana satanut noin 13 pisaraa, joten purot ja suot ovat edelleen todella kuivia. Tässä todiste:

Kuivineet kanttarellit

Keskiviikkona käytiin Mikkolan Tomin kanssa kiertämässä NC reitti. Tai oikeastaan mentiin sitä vanhaa reittiä, kun tämän vuoden kisassa on pieniä poikkeamia aikaisempaan esimerkiksi siinä 16 kilsan kohdalla. Lenkille päästiin Siikarannasta aamulla yhdeksän jälkeen. Sää oli aamulla jo aurinkoinen ja lämmin. Eka pysähdys tehtiin Solvallassa, jossa käytiin täyttämässä vesipullot. Join pari pulloa samalla varastoon ja täytin kaikki mukana olleet neljä pulloa. Siitä matka jatkui itäpuoliseen osaan reittiä. Järvenrantaosuudet olivat taas selkeästi hitaampia, mutta eipä se paljoa haitannut. Nautiskelimme lämpimästä päivästä ja pidimme pakolliset kuvaustauot.

Saarijärven rannassa

Matka jatkui ja lämpötila nousi. Kolmen tunnin kohdalla poikettiin Haukkalammella taas täyttämässä juomapullot. Samalla pidettiin jäätelönsyöntitauko laiturilla istuskellen ja jalkoja vedessä viilentäen. Sen jälkeen jatkettiin viimeisen osuuden nautiskelulla. Muutama kilometri Kattilaan ja siitä lopun nopeampia neulaspolkuja ja avokallioita aina Soidinsuolle. Viimeisen tunnin aikana lämpö alkoi jotenkin kumuloitumaan kropassa ja nestettä kului paljon. Viiden tunnin kohdalla rullasimme alas viimeistä alamäkeä Siikarantaan, jossa kävimme saman tien täyttämässä vesipullot hotellilla. Ja sen jälkeen järveen uimaan ja vilvoittelemaan. Hyvä treeni.

Lauantaille olin suunnitellut 4-5 tunnin mäkitreenin Swinghillissä. Kuten yleensä pääkaupunkiseudun pisimmillä nousuilla ei tarvitse yksin edetä. Tällä kertaa paikalla oli vahva Samba-edustus ja pari ekaa tuntia meni mukavasti rupatellessa. Sen jälkeen jatkoin yksin vielä toiset pari tuntia, jonka aikana kello tuntui etenevän melko hitaasti. Tämän parituntisen aikana alueen yli pyyhkäisi pieni sadekuuro. Aurinko oli muutenkin pilvessä lähes koko treenin ajan, joten lämpötila pysyi mukavan siedettävänä. Nestettä kului kuitenkin taas melkoisesti. Neljässä tunnissa mittariin kertyi 34 nousua, jossa kilsoja puolimaratonin verran ja nousu- ja laskumetrejä 2250m.

Sunnuntaina juoksin runsaat 30 kilsaa rauhallisella vauhdilla. Kävin pitkästä aikaa Oravankolossa kääntymässä. Lihakset tuntuivat hyviltä eilisen mäkitreenin jälkeen.

Perjantaina tein peruslenkin lisäksi illalla swimrun-treenin Hyppölän Teron kanssa. Kävimme vähän tutustumassa Luukin maastoihin, jossa ensi viikonloppuna kisataan Lake to Lake-kisa. Samalla käytiin läpi meikäläisen uintitekniikka, jossa riittikin korjattavaa. Myös varusteiden kanssa on vielä pientä säätöä ennen ensi viikon kisaa. Leppoistajat lähtee kisaan kuitenkin luottavaisin mielin.

Swimrun oppilas ja opettaja

Viikolle kertyi tunteja vajaat 21, jossa juoksua 170 kilsaa. Lisäksi kävin hierojalla maanantaina ja loppuviikosta coutsi piti jalkoja kunnossa.