sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hamstring-syndrooma

Ajattelin kirjoittaa tässä postauksessa jotakin Hamstring-syndroomaan liittyen, koska olen saanut kyselyä siihen liittyen useilta henkilöiltä ja varmaan vielä useampi pohtii asiaa itsekseen, omassa harjoittelussaan. En siis ole mikään varsinainen asiantuntija tässä asiassa, mutta voin hyvin kirjoittaa enemmänkin omakohtaisen kokemuksen näkökulmasta. Toivottavasti tämä tuo vastauksia ainakin osaan lukijoiden kysymyksistä.

Reiden lihakset muodostuvat kolmesta lihasryhmästä, jossa reiden takimmaiseen lihasryhmään (Hamstrings) kuuluvat kaksipäinen reisilihas (biceps femoris), puolikalvoinen lihas (semimembranosus) sekä puolijänteinen lihas (semitendinosus). Tuossa alla on aika hyvä havainnekuva näistä kolmesta lihaksesta.

Takareiden lihakset (kuva: AAOS, OrthoInfo)

Omalla kohdalla takareisi alkoi vaivaamaan joskus helmikuun puolivälissä. Silloin menossa oli aika kova treenijakso tulevaa Barkley Maratonia kohti. En ainakaan muista mitään yksittäistä treeniä, jonka jälkeen kipuilu olisi alkanut vaan enemmänkin se alkoi pikku hiljaa.

Varsinainen kipualue oli heti pakaran alapuolella, takareiden yläosassa, jossa noi yllämainitut takareiden lihakset kiinnittyvät istuinkyhmyyn. Välillä kipu säteili myös takareiden keskiosaan sekä ulkoreiden puolelle. Eniten kipua syntyi istuessa pidempiä aikoja sekä kovavauhtisemmassa juoksussa, jossa jalan vieminen pidemmälle eteen askelta ottaessa venytti juurikin kyseisiä kiinnityskohtia. Jalan venyttäminen eteen tuntui takareidessä kovalta repäisyltä jokaisella askeleella. Kevyempi juoksu ja hölkkä onnistuivat helpommin, kun jalan liike jää lyhyemmäksi, eikä varsinaista "kurottamista" eteenpäin tapahdu.

Varsinaisen herätyksen sain viikolla 19, toukokuun puolivälissä. Ensin viikolla olin Samban harjoituksissa, joissa juostiin pyramidi-harjoitus kentällä. Jälkeenpäin aikoja analysoidessa huomasin, että kilometriajat olivat lyhyissäkin vedoissa todella hitaita. Vaikka harjoituksessa ei ollut tarkoitus vetää ihan täysillä, niin ei sen pitäisi ihan noin hitaasti mennä. Toinen kovempi rypistys samalla viikolla oli viikonloppuna, kun oltiin Jussin kanssa kisaamassa Spring Adventuressa. Siellä juoksu oli todella vaikeaa ja tuo jalan kuljettu 12,5 kilsan suunnistusosuus meni läpi hölkkävauhdilla hammasta purren. Näiden tapahtumien jälkeen tilasin Sakari Oravalle ajan ja nyt kuukautta myöhemmin takareisi onkin sitten leikattu. Varsin nopeaa toimintaa, joka sopii mulle paremmin kuin epätietoisena odottelu.

Itse leikkauksessa tehtiin takareiden yläosaan runsaan 10 cm viilto, eli ei mikään tähystys. Biceps jänne on paksu mutta ei kovinkaan kireä. Sen sijaan semimembranosus jänne on turvotuksesta johtuen tavallista paksumpi ja erittäin kireä, kuin viulunkieli Oravan sanoin. Jänneosa katkaistaan osin viistoon ja vieressä kulkeva iskiashermo vapautetaan hamstring jänteistä. Jänneosan puolittainen katkaisun pitäisi tuoda lisää liikkuvuutta lihakselle.



Tyytyväisiä miehiä
Leikkauksen jälkeen ehdin vielä jutella Oravan kanssa, tai itse asiassa juttelemme vielä kolmesti ennen kuin lähdemme sairaalasta kotiin. Kunhan leikkauksesta malttaa palautua ohjeiden mukaan niin jalan pitäisi kestää harjoittelua kuten aikaisemminkin. Seuraavassa postauksessani kerron toipumisesta.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Viikko 23 ja katseet tulevaan

Tällä viikolla selvisi sitten miten tuon takareiden kanssa edetään. Torstaina käytiin taas Sakari Oravan luona sairaala NEOssa ja katsottiin vielä magneettikuvat ja käytiin läpi eri vaihtoehdot. Takareiden kiinnitys istuinkyhmyyn näytti kuvien perusteella aika erilaiselta vertailtaessa oikeaa ja vasenta puolta. Jänteessä oli pientä repeämää ja selkeää turvotusta, jonka takia vasen puoli oli kuvissa selkeästi isompi.

No voisi se parempikin olla
Vaihtoehdot oli käytännössä pidempi juoksutauko ja korvaavaa harjoitusta ja lihaksen vahvistamista tai sitten leikkaus. Ekassa vaihtoehdossa ei ollut ihan takeita miten pitkään homma kestäisi ja paljonko jalalla uskaltaisi harjoitella. Takareisi on aika monessa lajissa keskeisessä osassa, joten se rajoittaa aika paljon tekemistä. Myös leikkauksessa tulee pidempi juoksutauko, noin 2 kuukautta, jonka jälkeen harjoittelun voi hiljalleen aloittaa. Tässä vaihtoehdossa aikataulu on paremmin tiedossa eikä aikaa kulu epätietoisena olemiseen. Aikataulujen osalta kaikki on tietysti arvailua ja perustuu aikaisempaan kokemukseen. Muutama vuosi sitten tehty edellinen leikkaus vaati juurikin saman juoksutauon kuin mitä Orava oli etukäteen sanonut. Näin päädyimme siis leikkaamaan takareiden runsaan viikon kuluttua. Tämän kauden kisojen osalta päätös tarkoittaa sekä Pallaksen että Spartathlonin jäämistä väliin.

Kuluvalla viikolla en ole tehnyt yhtään juoksulenkkiä, kaikki lenkit on tehty fillarilla. Viikonloppuna olen nautiskellut aurinkoisesta ja melko lämpimästä kelistä maantiefillarin kyydissä. Kun yleensä tulee pyöräiltyä lähes pelkästään työmatkoja niin tänä viikonloppuna on ollut erityisen mukavaa ajella pari vähän pidempää lenkkiä. No, ei ne pitkiä lenkkejä olleet kumpikaan, mutta ihan hauskaa joka tapauksessa. Tämäkin herkku saa jäädä hetkeksi leikkauksen takia. Tilanne on kaikin puolin hankala, kun on aina tottunut liikkumaan päivittäin.

Viikon kohokohta oli kuitenkin Suomen polkujuoksumaajoukkueen loistava menestyminen viikonlopun MM-kisoissa. Maija Oravamäen 11. sija naisissa ja Henri Ansion neljäs sija miehissä kertoo selkeän nousujohteisen suunnan jatkuneen suomalaisessa polkujuoksussa.

Henri maalissa. (kuva Suunto-Salomon-Racin-tiimin sivuilta)
Kestävyysurheilun uutisointi.
Kuvia ja tarinaa Suunto-Salomon Racing tiimin sivuilla.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Viikot 21 ja 22 ja Karhunkierros

Pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Treenien puolesta ei ole paljoa kerrottavaa. Sen sijaan viime viikonloppuna Rukalla oli aivan huippu viikonloppu, kun sai olla pari päivää mukana talkoissa ja nähdä isoa kisaa myös pöydän toiselta puolelta. On hyvä nähdä ja tehdä asioita myös huoltopuolella niin muistaa taas arvostaa sitä huimaa panosta, jonka talkooporukka tekee onnistuneen tapahtuman eteen. Karhunkierros alkaa olla jo sen verran iso tapahtumana, että kaikkien palasten toimiminen saumattomasti vaatii jo melkoista suunnittelua. Tässä suhteessa kisakoneisto toimi loistavasti ja kaikki kisaajat saivat varmasti ikimuistoisen tapahtuman.

Itse saavuin Rukalle vasta perjantaina iltapäivällä, jolloin 160 kilsan juoksijat olivat edenneet jo hyvän matkaa. Itsellä iltapäivä ja ilta meni varustetarkastuksia tehdessä. Samassa yhteydessä oli erittäin kiinnostavaa päästä kurkistamaan juoksijoiden reppuihin ja mitä erilaisimpiin varusteisiin ja virityksiin. Muutama hyvä idea tuli napattua itsellekin. Aika paljon keskustelua herättänyt vedenpitävä takki oli yksi 80 kilsan kisaan starttaavilta tarkastettu varuste. Hyvin oli porukka ottamut matkaan teipatuilla saumoilla varustettuja takkeja. Mukaan mahtui myös heikommalla takilla liikkeellä olleita, jotka joutuivat palaamaan varustetarkastukseen uudestaan takkiostosten jälkeen. Yhtään juoksijaa ei kuitenkaan varusteiden takia jäänyt lähtöviivalle.

Oma majapaikka sijaitsi ihan Rukan kisakylän keskustassa Samban varaamissa tiloissa. Vähän oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni kaikkien niiden varustetarkastusten jälkeen. Reput ja takit vilisti silmissä vielä jonkin aikaa. Aamulla sitten aamupalan jälkeen varusteiden tarkastus jatkui lyhyempien matkojen osalta ja viimeiset reput käytiin läpi lauantaina aamupäivän aikana. Samalla alettiin valmistelemaan varusteiden tarkastukseen käytettyä isoa telttaa maaliintulijoille ja heidän huoltoon ja ruokailuun sopivaksi. Pöydät ja tuolit laitettiin esille ja pientä purtavaa kannettiin pöytiin. Saattoi siinä tiimellyksessä joku Fazerin sininen mennä huoltoporukankin suuhun. Samalla lämmintä keittoa kisailijoille tehneet kokit saapuivat soppatykkeineen paikalle. Kaikki alkoi olla valmiina ensimmäisille maaliintulijoille.

Ensimmäisenä maaliin saapui 160 kilsan perusmatkalta Samban Juuso Simpanen. Olipa hieno hetki olla vastaanottamassa kuninkuusmatkan uutta mestaria. Tässä Juuson oma tarina viikonlopun kisasta.


Juuson maaliintulon ja huoltohommien jälkeen lähdin tekemään omaa lenkkiä. Kävin hölkkäämässä Konttaisen huollossa ja takaisin. Menomatkalla vastaan tuli sekä 50 kilsan kärki Henri Ansio että 80 kilsan kärki Ruokolaisen Tero. Lumitilanne Valtavaaralla oli lauantaina iltapäivällä jo aika siedettävä.  Perjantaina tilanne on ollut varmaan toisenlainen. Itse juoksin viime vuonna kisassa Rukalta Konttaisiin noin 10 minuuttia nopeammin kuin nyt vuotta myöhemmin lumisissa olosuhteissa. Ero oli ajallisesti aika pieni, vaikka varmaan energiaa tuossa paloi enemmän. Lauantaina lumessa juoksemisen teki hankalaksi se, että kapeassa urassa oli vaikeaa juosta kovempaa, kun siinä menetti tasapainon aika nopeasti. Hitaammin juostessa ei kaatumisia ja liukastumisia sattunut juurikaan. Lyhyen rupattelun jälkeen Konttaisissa lähdin takaisin 50 kilsan kisaassa juosseen Juha Hellsténin kanssa. Paluumatkaan meni hieman menomatkaa hitaammin. Oman lenkin jälkeen loppuilta meni kisakeskuksessa maaliintulijoiden vastaanottamisessa. Oli muuten aivan mahtavaa seurata juoksijoiden iloisia ilmeitä maalissa. Aivan huippu porukkaa!

No minne se pilli on kadonnut?
Nyt tarkkana
Kaikki valmista maaliintulijoille

Valtavaaralla, taustalla Ruka

Lämmin vastaanotto maalissa
Jos on tuo juokseminen välillä rankkaa niin on tuo huoltopuolikin sitä. Iso hatunnosto kaikille kisoja järjestäville tahoille ympäri Suomen.

Omat juoksutreenit ovat olleet aika harvassa viimeisen parin viikon aikana. Tämän viikon maanantaina juoksin töistä kotiin vähän parempaa vauhtia, mutta kipuilu tuolla takareidessä oli kyllä sellaista, ettei ainakaan tuo tulehduskipulääke ole tilannetta auttanut kuten ei ole paljoa nämä vähentyneet juoksulenkitkään. Magneettikuvat ja lausunnot on saatu ja nyt odotellaan Oravan päätöstä miten asiassa edetään. Eiköhän tuossa tulevan viikon alkupuolella jo tiedetä enemmän.


Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prio...