sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Viikko 47 lepoa ja henkistä ravintoa

Parin hyvän edellisen viikon jälkeen tällä viikolla on alkuviikko mennyt palauttelun merkeissä. Parin edellisen viikon juoksumäärät olivat jo kohtuulliset, joten ajattelin pitää nyt pari kolme kevyttä päivää ja palautella kroppaa ja painottaa juoksulenkit loppuviikolle.

Tämä onnistuikin hyvin. Maanantaina en tehnyt kuin tunnin joogan. Tiistaina tein salilla vähän kovemman treenin hyppyjen ja kyykkyjen kera. Pitkä tauko kyykkyjen kanssa aiheutti mukavat kivut reisissä parin seuraavan päivän ajan. Illalla tein vielä tunnin lenkin tiellä. Yritin juosta vähän reippaammin ja meno tuntuikin hyvälle punttitreenistä huolimatta. Kotona kello näytti kuitenkin karuja lukemia - ilmankos se meno tuntui mukavalle kun vauhti ei yrityksestä huolimatta kovin kummoinen ollut. Keskiviikkona ei ollut muuta kuin 1,5 tunnin hieronta, ei lenkkiä eikä salia. Ja torstaina oli kokonaan fysiikkatreenien osalta lepopäivä. Illalla oli tosin hieman hengen ravintoa Hartwall areenalla.



Perjantaina oltiin taas tositoimissa, kun vuorossa oli kolmen päivän lenkkiputki. Perjantainen lenkki suuntautui Veikkolan lähipostille, kun Postilta oli tullut ilmoitus uuden Valostoresta hankitun otsalampun saapumisesta postiin. Suuntasin suorinta tietä metsien poikki Veikkolan suuntaan päätyen joidenkin mutkien kautta perille. Postissa purin paketin ja pakkasin sen uudestaan reppuun ja jatkoin siitä vähän reittiä muutellen takaisin kotiin. Aikaa 16 kilsan postikeikkaan meni himpun vajaa pari tuntia.

Välillä poluillakin

Uusi otsalamppu
Tulevalla viikolla pääsen varmaan kokeilemaan uutta Compass R lamppua metsässä. Siitä enemmän tulevissa talven postauksissa.

Lauantaina käytiin Jussin kanssa juoksemassa Nuuksion polkuja. Ilma oli aamulla aavistuksen sumuinen, mutta kääntyi hiljalleen aurinkoiseksi. Tuulta ei ollut yhtään ja järvien pinnat olivat täysin tyynenä. Ilta meni Samuli Edelmannin konsertissa Tapiolan kulttuurikeskuksessa.

Esiintyjien rauhoittumista sohvalla ennen konserttia

Sunnuntaina keli oli aika päinvastainen, kun kävimme Hanneksen kanssa juoksemassa Nuuksion polkuja. Maa oli valkoinen yöllä sataneesta lumesta, mutta lämpötila oli aamulla kääntynyt hieman plussalle ja lumi oli todella märkää. Sunnuntainen lenkki oli ensimmäinen 20 kilsan lenkki leikkauksen jälkeen. Taas yksi virstaanpylväs.

Viikolle kertyi yhteensä 8,5 tuntia treeniä, jossa 63 km/7h juoksua. Fillaria ei tullut tehtyä lainkaan. Maastopyörään vaihdoin sunnuntaina nastarenkaan eteen, joten tervetuloa talvikelit.



sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi itse leikkauspäivästä. Tästä ajasta viimeiset kolme kuukautta olen jo saanut hiljalleen aloittaa myös juoksutreenit. Pienin askelin on kroppaa ja erityisesti leikattua takareittä totutettu takaisin siihen normaaliin rytmiin, jossa juoksu on kiinteä osa jokapäivästä elämänmenoa.

Leikkauksen jälkeisen ajan liikunnanhimoa on ruokittu myös uimalla ja pyöräilemällä, kun jalka ei ole vielä kestänyt niin paljoa juoksua kuin itse olisi halunnut. Syksy on ollut jatkuvaa kropan kuuntelua. Jokaista pienenpientä signaalia on ensin pelästytty, jonka jälkeen asiaa on yritetty analysoida tarkemmin. Ehdottoman varmaan syy-seuraus suhdetta ei ole voinut useinkaan löytää vaan usein miten asiat ovat vain todennäköisesti johtuneet tietystä harjoituksesta tai venyttelyn vähäisyydestä tai jostain ihan muusta. Ehkäpä tärkeintä tässä onkin ollut kiputilanteisiin nopeassa reagoinnissa ja esimerkiksi harjoittelun keventäminen silloin, kun ei ole ollut ihan varma onko rasitustaso hieman liikaa tässä kohtaa kuntoutusta.

Koko syksyn harjoittelu on ollut tavallaan takareiden kannalta ihan äärirajoilla menemistä. Pitää "vain" yrittää tunnistaa milloin harjoittelu on liian rasittavaa leikatulle lihakselle ja keventää toivottavasti ajoissa. Toisaalta harjoittelun kautta lihas myös kasvaa ja paranee ja jokaisen hyvän harjoituksen jälkeen se kestää taas vähän enemmän seuraavassa harjoituksessa. Haaste onkin juuri sen oikean rasitustason löytäminen, riittävän levon ja korvaavan harjoittelun tekeminen.

Leikkauksen jälkeen uskoin pääseväni nopeammin juoksutreenien pariin, mutta kuntoutus on ollut alussa ennakoitua pidempi. Toisaalta olihan kyseessä iso leikkaus, isompi kuin itsekin alussa ymmärsin. Vaikka leikkauksen jälkeen tuli kaksi kuukautta juoksutaukoa on sen jälkeiset kolme kuukautta olleet hidasta eteenpäin menoa. Ehkäpä juuri sen tiedostaminen, että kyseessä oli iso leikkaus, on myös henkisesti helpottanut kuntoutuksen hitaassa etenemisessä. Takareidelle pitää vain antaa tarpeeksi aikaa niin kyllä se siitä vielä pääsee pidempien lenkkien pariin.

Yksi virstaanpylväs ohitettiin tällä viikolla, kun juoksin ensimmäisen yli kahden tunnin lenkin. Tai oikeasti niitä kahden tunnin lenkkejä tili jopa kaksi. Muutenkin tämän viikon juoksumäärät löivät taas kaikki ennätykset, siis leikkauksen jälkeiset ennätykset. Viikon kokonaistreenit oli noin 14h, jossa juoksua 68km/7:50h ja fillaria 110km/5:45h sekä yksi salitreeni.

Samban yhteislenkki lauantaina

Vettä riitti sunnuntaina Haukkalammen tienoilla

Sunnuntain kulkupeli 3,5 tunnin lenkillä

Takarengas tyhjentyi viimeisillä kilsoilla.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Viikko 45 ja viikonloppu Vierumäellä

Vuosi lähenee loppua, mutta kelit ovat tälläkin viikolla olleet tukevasti lämpimän puolella. Alkuviikosta taisi yhtenä yönä käväistä pakkasella, mutta muuten on ollut lämpöasteita. Aurinkokin taisi kurkata pilvien takaa ainakin perjantaina.

Treenien puolesta tällä viikolla oli tarkoitus kokeilla hieman lisätä määrää ja juosta ainakin viisi lenkkiä. Tämä onnistuikin aika hyvin vaikka viikolla olikin pientä aikataulupainetta. Toisaalta viikonloppu oli tarkoitus viettää Vierumäellä, joten siellä ainakin olisi aikaa ulkoilla.

Maanantaina menin aamulla fillarilla töihin ja töiden jälkeen olikin taas joogan aika. Tiistaina ajoin fillarilla töistä kotiin, kun maanantaina kotiintulo hoitui muiden menojen takia autolla. Kävin tiistaina myös Tonderin Jarmolla ihmettelemässä tuota lantion asentoa ja SI-nivelen liikkuvuutta tai tarkemmin sanottuna sen puutetta. Tähän pitää löytää jotain parannusta ennen suurempia treenimääriä.

Keskiviikkona kävin lounastunnilla salilla ja illalla juoksin runsaan tunnin lenkin poikkeuksellisesti asfaltilla. Taisi olla ensimmäinen yli kympin lenkki asfaltilla pitkään aikaan. Kai se on hyvä totutella juoksemaan vähän kovallakin alustalla helmikuun TGC:tä varten. Torstaina juoksin tunnin ja kolme varttia Nuuksion poluilla lamppu päässä. Kiersin lopussa vielä Soidinsuon ja meinasin eksyä, kun Metsähallituksen toimesta suon ympäri on laitettu useita uusia viittoja. Sitä meinaa mennä ihan sekaisin tutussa metsässä, kun tuollaisia tulee vastaan.

Soidinsuon uusia opasteita

Perjantaina juoksin matolla kympin. Tämä oli ensimmäinen varovainen kokeilu nostaa vähän vauhteja hallitussa ympäristössä ja ilman suurempia tavoitteita. Nostin vauhtia hieman jokaisella kilometrillä. Meno tuntui suhteellisen hyvältä vaikka eihän tuo vauhti vielä kummoista ollut. Näitä treenejä vaan lisää niin eiköhän tästä hyvää tule.

Perjantaina lähdimmekin tosiaan viettämään viikonloppua Vierumäelle. Sadetta oli luvattu koko viikonlopuksi ja tällä kertaa sääennuste ei pettänyt pisaraakaan. Perjantainen auringonpaiste oli kaukainen muisto sunnuntaisessa räntäsateessa ja viimassa. No eipä se paljoa haitannut, kun hienot polkumaastot kompensoivat omalla kauneudellaan. Poluilla ei tungosta ollut ja yksin sai kierrellä jo tutuksi tulleita paikkoja.










Viikolle kertyi viidestä lenkistä yhteensä 60km/6h. Siihen vielä muut ulkoilut päälle niin treenitunteja kertyi noin 9,5 tuntia.

Buff Trail Tourille valittiin tällä viikolla yksi uusi osakilpailu. Alkukarsintojen jälkeen jäljellä oli kaksi kisaa, Aulanko Tower Trail sekä Tahko Trail, joiden kesken valinta tapahtui äänestyksellä. Perjantaina päättyneen äänestyksen voitti Aulanko Tower Trail, jossa kisataan siis ensi vuoden Buff Trail Touria kesäkuun lopussa. Myös Tahkolla kisataan ensi vuonna vaikka Tourin osakilpailua siitä ei tullut. Trailrunning.fi uutisointi.

Omakin osallistuminen Buff Trail Tourille on kiinnostanut jonkin aikaa ja ehkä ensi vuonna siihen voisi olla mahdollisuuksia. Tourin kasvattaminen yhdellä lisäkisalla helpottaa jonkin verran suunnittelua kisakalenterin kannalta. Pitääkin kohta alkaa suunnitella miten Touri voisi istua omaan ensi vuoden kalenteriin.

Toinen ensi kesän mielenkiintoinen uutuus on Kainuu Swimrun leiri kesäkuussa. Siinä olisi neljän päivän tehopaketti Swimrun-lajiin tutustumiseen. Leirin järjestää Sotkamossa asuva Hyppölän nelihenkinen perhe, jolla löytyy rautaista osaamista sekä kestävyysurheilun että uinnin parista. Ehkäpä tuo uintitekniikka loksahtaisi paremmin kohdalleen tällä leirillä.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Viikko 44 ja jäämelontaa

Melko vaihtelevaa on kelit taas olleet tällä viikolla. Alkuviikosta oli pakkasta yötäpäivää ja loppuviikosta lämpöasteita on päivällä ollut jopa kuuden asteen verran. Ensi viikon ennuste lupailee etelän virtauksia ja lämmintä useamman asteen verran. Talven odottelu jatkuu.

Alkuviikko eteni treenien osalta lähes peruskaavalla. Maanantai ja keskiviikko menivät työmatkapyöräilyn merkeissä. Pakkasaamut tekivät sen, että hankalimmat paikat piti ottaa hieman varovaisemmin, kun tie näytti olevan paikoin jäässä. Nastoja ei ollut vielä alla ja ne mutkat, joissa olen aikaisemmin liukkaalla kaatuillut mentiin nyt hiljaksiin rullaten. Kertaakaan en kaatunut mikä oli kaikin puolin positiivista. Maanantaina oli lisäksi jooga, jossa syyskausi on edennyt jo pitkälle.

Tiistaina kävin Nuuksion poluilla töiden jälkeen. En ymmärtänyt ottaa otsalamppua mukaan ja loppulenkki meni melko pimeässä metsässä. Viideltä on jo niin pimeää, että lampulle olisi tarvetta. Samoin heijastinliiville, jos juoksee teillä. Lähes täysikuu nousi lenkin aikana taivaalle tervehtimään pimeässä juoksevia.

Ohutta jäätä Nuuksion järvillä
Torstaina juoksin aamulla töihin vajaan kympin lenkin. Meno tuntui yllättävän hyvältä.

Perjantaina starttasimme töiden jälkeen Jussin mökille, jossa suunnitelmissa oli tehdä yksi pidempi melontaretki ja käydä hieman hölkkäilemässä. Kaikki meni suunnitelmien mukaan siihen asti kunnes saavuimme mökille ja huomasimme viereisen järven olevan tukevasti jäässä. Tässä kohtaa tukeva tarkoittaa noin 3-4 cm jäätä, joka kesti hyvin parin polkujuoksijan painon. Melonnan sijasta perjantai-ilta meni runsaan tunnin lamppulenkin merkeissä. Reitille kertyi hiekkatietä, polkua ja umpimetsää. Vajaan parin kilsan metsäoiko onnistui kuun loisteen avulla hienosti.

Lauantaiaamu meni paksua jäätä ihmetellessä ja uuden suunnitelman tekemisessä. Melontaa ei ollut kokonaan unohdettu vaan ajatus siitä oli koko ajan taustalla. Lopulta teimme laiturin viereen kajakin mentävän aukon jäähän. No, siitä se nälkä kasvoi vain pahemmaksi ja seuraavaksi kokeilimme kaksikkoa jään pinnalla. Melaa ei tietenkään voinut käyttää, joten päädyimme käyttämään vanhoja hiihtosauvoja. Kaksikko liikkui jäällä yllättävän hyvin. Hartiat ja kädet eivät kuitenkaan tykänneet kyseisestä tyylistä vaan vaativat lepoa jo pienen pyrähdyksen jälkeen. Alla pientä tyylinäytettä.




Videot löytyy FB:n puolelta.
Jäämelonnan jälkeen lähdimme kiertelemään taas polkuja. Kävimme vanhalla Pirunkirkolla, joka oli aivan musertavan valtava. Jonkinlaisen perspektiivin paikasta saa tuosta alla olevasta kuvasta, jossa Jussi seisoo kirkon porteilla.

Pirunkirkolla

Poluilla
Aurinkokin paistoi hetken
Polkulenkin yhteydessä juoksimme vähän isomman järven kautta, joka ei näyttänyt olevan jäässä kuin hieman toiselta rannalta. Tästä saimmekin ajatuksen tulla kanootilla isommalle järvelle ja toteuttaa haaveeksi jäänyt melontaosuus. Haasteeksi muodostui kuitenkin tässä kohtaa kattotelineiden puuttuminen. Parilla laudanpätkällä, moottorisahalla ja narulla saimme kuitenkin kajakin kiinnitettyä kattokaiteisiin, mutta tässä kohtaa järki tuli valitettavasti mukaan kuvaan. Kajakki pysyi kyllä paikoillaan auton ollessa paikallaan, mutta pomppuiset hiekkatiet isommalle järvelle olisivat liian pahoja meidän uudelle kattotelineelle.


Vielä pari solmua ja sitten...

Valmista tuli!
Illan hämärtyessä päädyimme lopulta kajakkikaksikon kanssa muutaman sadan metrin päässä olevalle isommalle ojalle tai joelle, joka yhdistää kahta järveä. Virtaavan veden kohdassa vesi ei ollut jäässä vaan pääsimme melomaan tätä 400 metrin osuutta edestakaisin muutaman kerran. Sulaa vettä reunusti pitkä kaislikko ja pelkän otsalampun valossa oli mahtavaa meloa tuota kapeaa ränniä. Kummallakin kääntöpaikalla meloimme aina hieman pidemmälle rikkoen samalla lisää jäätä. Todella hieno kokemus, jota ei olisi millään halunnut lopettaa.


Sunnuntaina ajelimme heti aamulla kotiin ja sen jälkeen kävin fillaroimassa kotimaisemissa 25 kilsaa maastopyörällä. Oli ihan hyvä lenkki.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...