sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Viikot 16 ja 17

Nyt on ensimmäiset kaksi viikkoa harjoittelua Ursvikin jälkeen takana. Juoksumäärät on menneet suunnitelman mukaan. Viikolla 16 tuli 96km sekä lisäksi tunti fillarointia. Tällä viikolla tuli kilsoja 110km sekä tunti fillarointia. Polvi on kestänyt tämän hyvin. Olenkin juossut karkeasti ottaen puolet määristä sisällä matolla, joka myös osaltaan säästää polvea.

Juoksua suurempi haaste on sen vaatiman ajan löytäminen. Tuntuu, että näillä määrillä kaikki ylimääräinen aika menee harjoittelun merkeissä. Toisaalta tää on kyllä sen verran hauskaa vielä, että ei harmita yhtään. Ja varsinkin nyt keväällä on hieno lenkeillä seurata luontoa.

Viikolla 18 saadaan suunnistukausi avattua maanantain iltarasteilla Pirttimäessä. Jukolaan ei ole kuin vajaa seitsemän viikkoa ja muutama harjoitus olisi hyvä saada alle ennen sitä.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Valmistautuminen 100km Suomi-juoksuun

Palautuminen Ursvik Ultrasta huhtikuun alussa on ollut nopeaa. Kisaa seurannut viikko meni vielä kevyemmän harjoittelun merkeissä (3h/31km juoksua ja 2h/46km fillarointi). Tämän viikon aikana ehdin suunnitella harjoitteluani tulevaa Suomi-juoksu kisaa varten. Kilpailu käydään kesäkuun 7.-8. päivä klo 19.00 alkaen Perniössä.

Valmistautumisen pohjaksi olen tällä kertaa kokeilemassa Dave Cooperin "suosittelemaa" nousujohteista harjoitusmäärien nostamista ilman mitään keventäviä viikkoja. Toisin kuin hän en kuitenkaan aio juosta puolta lenkeistäni vk-lenkkeinä vaan tarkoitukseni on pitäytyä siinä yhdessä vk-lenkissä per viikko, jollaista olen tähänkin asti tehnyt.

Tämä tarkoittaa sitten seuraavanlaista harjoitussuunnitelmaa:
vk 14: Ursvik Ultra 75km
vk 15: kevyt/palauttava viikko
vk 16: 95 km juoksua
vk 17: 112 km
vk 18: 112 km
vk 19: 130 km
vk 20: 130 km
vk 21: 160 km
vk 22: 80km
vk 23: 20-30km + 100km kisa

Keväällä hieman vihoitellut polvi toivottavasti kestää tämän ja jos ei kestä niin sitten pitää keksiä korvaavia harjoitteita. Tällä hetkellä metsässä juoksu käy polveen aika pahasti, mutta esimerkiksi juoksumatolla homma toimii paljon paremmin. Eiliselläkin 23km mattolenkillä ei polvi tuntunut yhtään. Huono lumitilanne tänä talvena on tehnyt harjoittelusta liian yksipuolista ja se on rasittanut liikaa (molempia) polvia. Tähän mennessä 77% harjoitustunneista on juoksua, kun viime vuoden koko saldo oli 64%.

Katsotaan miten tavoiteohjelma toteutuu.

Ursvik Ultra 75km - 6. huhtikuuta 2008


Ursvik Ultra on "Trail running" tyyppinen juoksukilpailu, joka juostaan Tukholman edustalla huhtikuun alussa. Tänä vuonna kisa oli saanut Ruotsin mestaruus arvon ja taso olikin sen mukainen. Aikaisempi lyömättömänä pidetty reittiennätys parantui lähes 20 minuutilla. Kisan kotisivut löytyvät täältä. Kilpailu koostuu 15km mittaisesta radasta, joka kierretään siis viisi kertaa. Lähtö on klo 0.00 la-su välisenä yönä, joten jonkinlaiselle otsalampulle on tarvetta kisassa. Tässä oma raporttini viime sunnuntaina juostusta kisasta.

Ensimmäisellä kierroksella lähdin reippaasti liikkeelle. Juoksu tuntui todella hyvälle vaikka vauhti osoittautui aivan liian kovaksi aloitukseksi. Porukka hajaantui yllättävän nopeasti heti alussa. Juokseminen yksin pimeässä metsässä oli paljon vaikeampaa ja hitaampaa kuin porukassa juokseminen, joten yritin löytää sopivan ryhmän, jossa juosta. Reittimerkintöjen seuraaminen samalla kun yritti asetella askeleitaan juoksu-uralla oli yksin juostessa todella vaativaa. Vain kerran tein muutaman metrin harharetken, kun reitti kääntyi ylämäessä 90 astessa vasempaan ja minä jatkoin suoraan eteenpäin. Onneksi takana tullut kaveri huusi perääni ja palasin oikealle uralle.

Kovasta alkukierroksesta sainkin sitten maksaa korkojen kera kahdella seuraavalla kierroksella. Toinen kierros oli kisan raskain, kun olin niitannut ekalle kierrokselle ajan 1.16. Onnekseni pääsin peesaamaan yhtä viestinjoukkuetta, jolloin en taaskaan joutunut juoksemaan yksin. Pakotin itseni pysymään kaverin peesissä vaikka kipeää se teki. Mieleen tuli jo ajatuksia keskeyttämisestä. Myös kevään mittaan vähän kipeytyneet polvet ilmoittelivat itsestään. Toisen kierroksen aika oli 1.26 eli nyt oltiin jo sillä normaalitasolla, jossa tuo ensimmäinenkin kierros olisi pitänyt olla. Kolmannen kierroksen juoksin kokonaan yksin. Meno oli hieman edellistä helpompaa, mutta kyllä ajatus kahdesta viimeisestä kierroksesta oli masentava. Selkärepussa ollut juomani loppui kolmannen kierroksen puolivälissä ja tämä hieman verotti menoa. Jano oli melkoinen saapuesssani kolmannelta kierrokselta (kierrosaika 1.37) ja päätin pitää pidemmän huoltotauon (oman kellon mukaan 5min). Täytin juomarepun, join 4dl kokista sekä otin seuraavalle kierrokselle energiapatukan matkaan. Ja ei muuta kuin matka jatkui.

Neljäs kierros olikin sitten jo toiveita herättävä. Olin alkanut vasta nyt palautua kovasta alusta ja juoksu tuntui nyt suht ok:lta. Sarastava aamu ja lintujen voimistuva laulanta saivat mielen nousemaan. Ja ehkä se kokis alkoi virrata suonissa. Juoksin edelleen yksin, mutta nyt se ei enää hidastanut matkantekoa. Eihän toi matkanteko muutenkaan kovin kummoista enää ollut. Aamun sarastaessa kävi itse asiassa niin, että jouduin useasti hidastamaan/pysähtymään, kun maasto näytti niin erilaiselta valoisaan aikaan. Luulin eksyneeni reitiltä. No, eihän näin kuitenkaan kertaakaan ollut. Neljännen kierroksen (kierrosaika 1.39) jälkeen pidin taas parin minuutin tauon ja jätin otsalampun akkuinen vaihtopaikalle. Join taas kokista ja otin gps-puhelimeni viimeiselle kierrokselle mukaan. Tuo gps-träkki on nähtävissä täällä, mukana on myös 10kpl kuvia, jotka otin viimeisen kierroksen aikana reitin varrelta. Vähän sumeita ovat, kun ei aina malttanut kokonaan pysähtyä. Viimeisellä kierroksella juoksin useamman kilometrin kahdeksanneksi tulleen Niklas G. kanssa. Hän oli seikkailu-urheilua harrastava kaveri ja oli tehnyt paljon voimaharjoittelua (painava reppu selässä ylämäkiä juosten). Sen huomasi hyvin, kun itse joutui kävelemään ylämäet Niklaksen juostessa lähes kaikki mäet. Lopussa en pystynyt vastaamaan enää hänen vauhtiinsa vaan jouduin pitkässä ylämäessa antamaan periksi. Kierrosajaksi tuli 1.35.

Summana voi kisasta sanoa, että olen omaan aikaani tyytyväinen. Minimitavoite oli 8 tunnin alitus vaikka vähän haaveilinkin tuosta 7.30 alituksesta. Kova alku kuitenkin taisi estää tämän (tai ehkä olisi pitänyt unohtaa noiden kuvien ottaminen viimeisellä kierroksella ;-). Tyytyväinen olen tuohon palautumiseen kisan aikana tuosta kovasta alusta. Toisaalta jos tavoitteena on vuorijuoksuihin osallistuminen niin kyllä voimaharjoittelua pitää tehdä ehdottomasti enemmän. Ursvikin maasto vastasi lähes täysin Nuuksion kansallispuiston maastoja, joissa siis itse pääosin harjoittelen.

Reitti oli raskaampi kuin esimerkiksi Vaajakoskella, kun Ursvikissa reitti on enemmän kumpuilevaa eikä alamäissä ihan ehdi palautumaan samalla tavalla kuin Vaajakoskella. Toisaalta kokonaisnousukin on lähes tuplat Vaajakoskeen verrattuna. Lisäksi mutainen keli tarkoitti tossujen painamista varmaan "tonnin" verran mutapätkien jälkeen. Järjestäjien tarjoilut olivat suhteellisen "sparttalaiset", urheilujuomaa (jonka joutui itse kanistereista kaatamaan) ja banaania. Osallistumismaksu 200 kruunua on kyllä halpa, kun kaikki osallistujat saivat vielä Craftin teknisen juoksupaidan (eikä ollut elefanttikokoa). Tulospalvelu olisi voinut sujua vikkelämmin.

Juoksin koko kisan Niken Air Max 360 tossulla ja se sopi mielestäni hyvin. Myös Salomonin juomareppu (tilavuus 2l) toimi hyvin. Söin ainoastaan yhden energiapatukan matkan aikana. Käyttämäni suunnistuslamppu oli ehkä järeimmästä päästä, mutta toisaalta toimi mainiosti.

Kiitokset Veekoolle matkaseurasta ja onnittelut hänelle loistavasta tuloksesta.

Endurance 24h 1.-2. joulukuuta 2007

Esport Areenalla järjestetty 24h juoksu.

Aamu alkoi herätyskellon soidessa klo 6.00, eli kuusi tuntia ennen kisaa. Sain yön hyvin nukuttua vaikka menimme aika aikaisin nukkumaan. Lämmitin mikrossa edellisenä päivä valmiiksi tehdyn ison jauhelihapasta-annoksen. Sen jälkeen vielä sänkyyn lepäämään. Puoli kahdeksan maissa vielä pieni aamupala, pala leipää ja kuppi kahvia.

Kello 9.15 lähdimme ajamaan Esport Areenalle käyden ensin ostoskeskus Omenassa palauttamassa muovia energiakeräysastiaan. Omille tavaroille löytyi kisahallista helposti paikka huoltopöytien jälkeen takasuoran päästä. Meille kannettiin vielä oma pöytäkin, jolle saimme laitettua huoltokamoja. Erkki Partanen laittoi omat kamansa myös samalle pöydälle.

Juoksunumeron haku kävi helposti ilman jonottamista ja sitten ei muuta kuin lepäilyä ja juoksuvarusteiden tarkistelua. Sari ilmoittautui talkootehtäviin, mutta väenpaljouden takia hän ei lopulta joutunutkaan hommiin. Sain siis pitää oman henkilökohtaisen huoltajan koko kisan ajan. Hyvä

Kisan lähtökohtana oli tarkoitus juosta sellainen tulos, että sillä irtoaisi osallistumisoikeus joihinkin ulkomaisiin kisoihin. Sata mailia siis vähintään, mutta 200km rajapyykkiä pidin lähes mahdottomana. Lisäksi kun ennen kisaa palstalla arvuuteltiin 200km rajapyykin ylittävien lukumäärää (kaikki arvaukset alle 10 juoksijaa) alkoi oma tavoitteeni asettua sinne 180 kilsan paikkeille. Aikaisempaa kokemusta ei ole yli 100km kisoista. Eikä tänä vuonna ollut edes tarkoitus osallistua vielä tällaiseen kisaan, mutta kun satuin olemaan järjestävän seuran sadas jäsen ja sain ilmaisen osallistumisen, niin pitihän sitä kokeilla.

Kello 11.50 pidettiin lyhyt infotilaisuus ja kello 12.00 lähtölaukaus paukahti. Lähdin juoksemaan kierroksia katsomatta sen enempää kierrosaikoja. Kisa lähti hyvin liikkeelle. Vauhtia en sen enempää seuraillut vaan ajatuksena oli juosta rauhallisesti ja mahdollisimman rennosti. Syke oli ensimmäiset pari tuntia aika korkea, mutta ainakaan vauhdista se ei johtunut. Ajattelin sen ennemminkin johtuvan kisajännityksestä. Siksi en siitä sen enempää huolestunutkaan vaan uskoin sen laskevan aikanaan. Vauhtini oli alussa sellaista vähän 6min/km päälle. Hallin kuiva ilma ja rauhallinen vauhti aiheuttivat sen, että juoksupaitani ei missään vaiheessa oikein kastunut hiestä kunnolla vaan se pysyi kuivana koko kisan ajan. Itselleni sopiva lämpötila olisi ehkä ollut asteen pari lämpimämpi. Mutta en kuitenkaan vaatettakaan lisännyt. Hallissa pyritään normaalisti pitämään noin 18 asteen lämpötila.

Lauantai-iltapäivän ja illan aikana tuli kolme lyhyttä pysähdystä, kun ensin juttelin hetken Outin ja Jussin kanssa sekä Pasin ja Ullan kanssa, jotka olivat tulleet katsomaan kisaa. Lisäksi kolmas pysähdyt tuli vessakäynnistä.
Jaksoin juosta hyvin puoleen matkaan asti. Matkaa oli kertynyt 115km. Siinä vaiheessa keskustelin Numeroukon kanssa kävelykierrosten ottamisesta mukaan ohjelmaan. Hän suosittelikin kävelykierroksia. Päätinkin kävellä yhden kierroksen, jonka jälkeen juoksin 3-4 kierrosta. Kello kaksi yöllä vaihdoin housut, sukat ja kengät. Jalat olivat aika hyvässä kunnossa vaikka hiertymiä oli kyllä jo tullut. Aikaa meni sellaiset 6min kuivien varusteiden vaihdossa. Yön edetessä kävin vasta toisen kerran pisuaarilla ja olin hieman huolissani tankkauksesta. Yritin kuitenkin kävelykierroksen yhteydessä tankata sen mitä alas sai menemään.

Väsymys kasvoi vähitellen aamuyöllä, jolloin otin seuraavan Numeroukon ohjeen käyttöön: puolikuppia kahvia ja kuppi vettä päälle, ettei vatsa mene sekaisin. Tilasin huoltopöydältä etukäteen kahviannokseni (kiitos erinomaiselle huollolle) ja hörpin sen seuraavan kävelykierroksen aikana. Kahvi auttoi nopeasti ja silmäluomet eivät enää painaneet niin pahasti. Yhteensä join kaksi puolikasta kahvikuppia. Juoksu/kävely rytmi oli nyt tippunut sinne 2-3 kierrosta kävelyä ja 4-5 juoksua.

Kilometrejä kertyi edelleen suhteellisen hyvällä vauhdilla ja aamu viiden maissa ajatus 200km ylityksestä alkoi käydä mielessä. Yritin aamun tunteina laskea missä vaiheessa minulle riittäisi siirtyminen kokonaan kävelyyn. Yksinkertaisetkaan laskutoimitukset eivät onnistuneet, mutta kello 6 aamulla tulin siihen tulokseen, että joudun juoksemaan vielä aikamoisen osuuden jäljellä olevasta matkasta ylittääkseni tuon kyseisen rajan. Sain hyvän vaiheen päälle seuraavat pari tuntia ja yritin nipistää kävelykierrokset yhteen kierrokseen siinä aika hyvin onnistuen.

Kello 9 sunnuntaina kasassa oli 186km ja siinä vaiheessa olin varma, että kävely riittäisi 200km ylittämiseen. Kyllä sitä 14km kävelee kolmessa tunnissa vaikka välillä tankkaisikin. Samaan aikaan tunnelma hallissa alkoi nousta ja fiilis oli itsellä ihan katossa. Tunteet oli aika pinnassa kävellessäni hallia ympäri kuunnelleen kaikkien kannustusta. Joitakin hajanaisia juoksupätkiä sain otettua, mutta tässä vaiheessa jalat alkoivat olla todella finaalissa. Ehkä tässä vaiheessa olin antanut henkisestikin periksi juoksemiselle, en tiedä.

Sitten vähän klo 11 jälkeen sain 200km täyteen ja kyllä oli mahtavaa. Taisi siinä silmät vähän kostua itsellä. Loppu oli ihan nautiskelua ja tunsin olevani radan onnellisin juoksija. Mahtavan onnellinen fiilis korvasi kaikki kivut kropassa. Tuntui, että leijuin eteenpäin. Ajan täytyttyä oli tuloksena 204,232km.

Heti kisan jälkeen sain onnittelut Sarilta ja monilta muilta seuran jäseniltä. Kävellessäni hierontapisteen ohi ajattelin poiketa siihen hetkeksi rentoutumaan. Hieroja käsitteli pohkeet, etu- ja takareidet sekä selän. Siinä hieronnassa meni kuitenkin jalat niin kipsiin, että liikkuminen sen jälkeen oli todella tuskaista ja työlästä. Sain raahauduttua suihkuun ja siellä kuluikin melkoisesti aikaa. Lisämausteen toi sykemittarin vyön aiheuttamat hiertymät selässä ja rinnassa. Oli aikamoista tuskaa suihkussa. Suihkun jälkeen olin hallilla ihan kantokunnossa, kun vasen jalka ei kestänyt painoa yhtään. Martti S. auttoi Sarin kanssa minut palkintojenjakoon.

Tankkaus oli aika haasteellista kisan aikana, kun ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta näin pitkästä matkasta. Ennen kilpailua oli tehnyt normaalin tankkauksen, pari päivää maltoa sekä rusinoita ja kuivattuja taateleita. Itse kisassa sain kuitenkin koko ajan juotua urheilujuomaa ja kokista. Syömiset olivatkin sitten heikommat, ainoat kiinteät joita sain alas olivat banaani ja paahtoleipä hillosilmällä (joka oli muuten herkkua). Sekä aamupuuro mansikkahillolla. Suolatabletteja söin alkumatkasta (noin 5kpl) ja joitakin geelejä (noin 5kpl) sekä yhden energiapatukan. Yhtään maltoa en juonut vaikka se on normaalisti pitkillä lenkeillä juomana.

Varsinaisia taukoja en kisan aikana joutunut pitämään kertaakaan. Kuivien juoksuvaatteiden vaihtoon meni 6 min, sekä noin 5min yhteensä kavereiden kanssa juttelemiseen. Lopun ajan olin liikkeellä joko juosten tai kävellen. Syömiset kaikki hoituivat kävelykierrosten yhteydessä. Kokeneempien juoksijoiden kanssa tuli kävelykierroksilla juteltua paljon ja heidän neuvojaan kuunneltua ja toteuteltua. Siitä heille kiitos. Jatkossakin kannattaa noiden taukojen kanssa olla aika varovainen, kun juoksuun pääsy niiden jälkeen on todella raskasta. Ainakin kun takana on toistasataa kilometriä.

Nyt on jalat sitten ihan romuna. Taidan ensimmäistä kertaa tietää mitä se oikeastaan tarkoittaa. Jalkaterät ovat edelleen turvonneet ja lenkille ei todellakaan tee mieli. Kävelykin on vaikeaa. Toivottavasti selvitään kävelykuntoon viikossa, mutta lenkkejä en taida heittää tämän vuoden puolella enää. Nyt kunnon lepo ja kroppa kuntoon - tätä on saatava lisää.

Puolikkaat edenneet seuraavasti: eka 12h 115,69km ja toinen 12h 88,542km, eli (56,6% / 43,4%). Kilometriaika eka 12h 6.13min/km, toinen 12h 8.08min/km ja koko 24h kilometriaika on 7.03 min/km. Energiankulutus kisan aikana mittarin mukaan oli 13721 kcal.

Sykkeestä 41% / 9.51 vk-alueella (yli 140), 34% / 8.16 pk-alueella (120-140) ja 23% / 5.31 alle pk-alueen (alle 120).

Valmistautuminen kisaan on mennyt suunnitelmien mukaan. Elokuussa (8.11.) juostu Masokistin Unelma (100km aikaan 9.28.18) erittäin kuumissa olosuhteissa sujui hyvin. Yhden lepoviikon jälkeen alkanut kuuden viikon mittainen harjoituskausi sujui suunnitellusti ja seitsemännellä viikolla ollut Vaajakosken Maastoultra (60km aikaan 4.46.51) onnistui yli odotusten. Harjoitustunnit pyörivät siinä 11-13 tunnin välissä. Vaajakosken jälkeen en pitänyt lepoviikkoa vaan pidin kaksi kevyempää viikkoa harjoitustuntien jäädessä noin 8 tuntiin. Tämän jälkeen oli vuorossa kolme juoksumääräviikkoa, joiden aikana juoksin 119+129+136 = 384km. Jalat kestivät tämän hyvin eikä muutenkaan mitään väsymistä ollut havaittavissa. Seuraavalla viikolla määriä kevennettiin juoksun jäädessä 80km ja sitä seuraavalla viikolla 30km. Kisaviikolla juoksin maanantaina 6.5km, tiistaina hieronta, keskiviikkona 11km ja torstaina 5km. Polvilumpiot tulivat aika ”irtonaisiksi” kiinnikkeiden hieronnasta tiistaina ja juoksu oli keskiviikkona ja vielä torstainakin aika kivuliasta. Tuntui, että polvilumpiot pullahtavat ulos lähes jokaisella askeleella. Näin pahaksi eivät polvet ole menneet aikaisemmilla hierontakerroilla vaikka vähän vastaavaa olenkin kokenut. Itse kisassa tästä vaivasta ei ollut enää mitään havaittavissa

Vaajakosken maastoultra 60km lauantaina 6. lokakuuta 2007

Olipa taas hieno uusi ultrakokemus Vaajakoskella. En ollut valmistautunut juoksuun sen ihmeellisemmin. Juoksumääriä en tiputtanut kisaa varten, koska halusin tietää miten kisa kulkee vaikka alla on jo alkuviikosta kerätyt kilsat. Joskus nuorempana minulla on ollut hyviä kokemuksia kovien viikkojen päätteeksi vedetyistä testilenkeistä. Hiilaritankkaus jäi ainoastaan perjantaille.

Ilma oli todella sopiva ja juoksu lähti hyvin käyntiin. Viimevuotisten aikojen perusteella olin laskenut pääseväni sinne 5.30 - 5.45 loppuaikaan. Juoksimme Ilpon kanssa jutellen kaksi ensimmäistä kierrosta. Totesimmekin alkuvauhdin olevan aika kovan (21.29 ja 22.28). Huomasin kuitenkin pystyväni juoksemaan rennosti ja suhteellisen vauhdikkaasti alamäet, vaikka juuri näitä olin etukäteen pelännyt. Polvet tuntuivat kestävän iskut hyvin. Alussa 226 ja M.BoneS menivät omia menojaan kuten odotinkin. VTJ:tä en tunnistanut kuin vasta maalissa esittäytyessämme ;-)

Kierrokset etenivät ja meno tuntui hyvältä, ainoastaan kierroksella 8 tunsin pienen pistoksen, mutta pääsin siitä onneksi eroon. Vauhti ei paljoa hidastunut ylämäissä ja jossain kierroksella 7 pääsin M.BoneSin kantaan, ehkä 20 metrin päähän. En kuitenkaan pystynyt vetämään eroa kiinni vaan juoksimme kolme seuraavaa kierrosta (ehkä neljä) eron vaihdellessa 50-300 metriin. M.BoneS sai vedettyä ylämäissä eroa kun taas alamäissä pääsin lähemmäs. Sitten kierroksella 10 sain alkupätkällä yllättävästi kurottua eroa kiinni ja alamäki osuudella pystyin "laskettelemaan" häneltä karkuun.

Kierroksella 11 ja 12 tunsin alamäessä oikeasta polvesta vihlontaa ja jouduin juoksemaan hieman varovaisemmin lopun alamäet. Kaksi viimeistä kierrosta painuivatkin jo hieman päälle 23 minuutin. Odotinkin 226:n ehtivän varvaavan minut ennen maaliin tuloa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Maaliintulo oli hieno kuulutuksineen ja suosionosoituksineen. Tästä lämmin kiitos kaikille.

Reitti oli hieno ja muistutti osaltaan omia lenkkimaastojani Nuuksiossa. Ylämäet eivät olleet liian jyrkkiä vaan kaikki oli hyvin juostavissa. Alamäet taas sopivan jyrkkiä/loivia sellaiseen rentoon rullailuun, jossa sykkeenkin saa hieman palautumaan.

Suurkiitokset hienosti järjestetystä kisasta, mahtavasta reitistä ja kaikkien mukana olleiden kannustuksesta. Loppuaika oli kyllä kaikkea muuta kuin olin odottanut. Ehkä tässä ollaankin harjoittelussa oikeilla jäljillä.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...