Viikko 52 ja vuoden yhteenveto

Sunnuntai 31. joulukuuta ja vuoden 2017 viimeinen päivä. Taas on yksi vuosi paketissa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja huimia asioita ehditty kokea. Ja kuten yleensä kaikkiin vuosiin siihen on sisältynyt  niin alamäkeä kuin ylämäkeäkin. Juuri niin kuin hyvään ja vaihtelevan polkulenkkiinkin.

Edellisestä vuodesta 2016 en varsinaista yhteenvetoa ehtinytkään kirjoittaa, kun harjoittelu kohti Barkleyn kisaa oli vuosi sitten jo kovassa vauhdissa. En siihen sen enempää nytkään palaa, mutta yksi isoimpia asioita oli keväällä 2016 vietetty seitsemän viikonlopun mittainen NLP-koulutusjakso, jonka hedelmistä saimme nauttia siitä lähtien.

Tämä vuosi alkoi kiivaalla harjoittelulla maaliskuun lopussa kisattavaa Barkley Marathonsia kohti. Varsinainen harjoitusjakso oli alkanut jo 2016 loppuvuodesta, mutta varsinainen huippu oli 2017 alkuvuonna, kun harjoitustunnit olivat keskimäärin yli 22 tunnin viikossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Harjoitustunnit vuoden 2017 alussa

Harjoitusjakso alkuvuodesta oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta motivaatiovaikeuksista tai edes kysymystä miksi lenkille tulisi lähteä. Ainahan sitä on väsynyt hyvän treenin jälkeen, mutta niinhän se pitääkin olla. Enemmän kyse on siitä mikä tunne on ennen treeniä, lähteekö sitä innoissaan treeniin vai onko se väkisin treeniohjelman toteuttamista. Kovien viikkojen aikaan aamulenkit olivat varmaan hankalimpia, mutta hyvin nekin menivät.

Barkleyn kisa oli uskomaton kokemus. Toteutus ei ollut odotettu, mutta kokemuksena ehdottomasti yksi hienoimpia. Kaikki ennakkokäsitykset kisasta kun olisi ymmärtänyt kertoa kymmenellä niin oltaisiin oltu oikealla tasolla. Pääseminen osaksi Barkley-yhteisöä ja ne muutamat päivät jotka siellä ehdimme viettää ovat jääneet unohtumattomina mieleemme. Tapaamamme ihmiset ovat myös jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti tapaamme heistä mahdollisimman monia seuraavalla kerralla paikalla ollessamme.

Barkleyn jälkeen alkanut harjoitusjakso kohti Pallaksen kisaa ei päässyt alkua pidemmälle ennen kuin takareisi kipeytyi pahasti. Siitä seurasi tutkimuskierre, joka päättyi kesäkuun 20. päivä leikkaukseen Sakarin toimesta Sairaala NEOssa.

Takareiden Hamstring-leikaus kesäkuussa tyhjensi käytännössä loppuvuoden kalenterin kisoista ja juoksutaukoakin tuli kaksi kuukautta. Ilman avovesiuintia aika olisi käynyt pitkäksi, mutta heti tikkienpoiston jälkeen alkoi lähes päivittäinen polskiminen märkäpuvun turvin lähijärvissä. Kyllä avovesiuinti on mahtavaa, tämä oli ehdottomasti toinen vuoden kohokohta. Parhaita asioita tämän vuoden aikana. Tässä vielä lyhyt video aiheesta.

Elokuussa olimme viikon lomalla Vuokatissa. Siellä juoksin ensimmäiset lenkit leikkauksen jälkeen, joka oli taas vuoden yksi hienoimpia kokemuksia. Pääseminen lempiharrastuksen pariin kahden kuukauden juoksutauon jälkeen on kyllä taas yksi vuoden kohokohtia. Vietimme muutenkin hienon lomaviikon Vuokatin mahtavissa suunnistusmaisemissa. Siitä innostuneena ilmoittauduin Kainuun swimrun-leirille ensi kesäkuussa. Ehkäpä tuo uimatekniikkakin tulisi tällä leirillä sellaiseen kuntoon, että maisemat vaihtuisivat vähän rivakammin.

Loppuvuonna tapahtunut takareiden kuntoutus on ollut hitaampaa kuin etukäteen olin ajatellut. Lokakuussa takareisi kipeytyi uudestaan ja jouduin tekemään vähän kevyempiä viikkoja. Joulukuu oli jo parempi, mutta joululomalla iski sitten vuoden eka flunssa/räkätauti, joka piti poissa lenkkipoluilta viikon ajan.

Kulunut viikko on ollut melkeinpä sohvalla makoilua. Nuhaa ja yskää sen verran ettei ole mieli tehnyt lenkkipolulle. Onneksi olo on nyt helpottanut sen verran, että lauantaina ja tänään sunnuntaina pääsin kiertämään vähän Nuuksion polkuja. Muuten vuosi olisi vaihtunut kokonaan ilman viikon viimeisiä lenkkejä.

Joulusuklaata

Nuuksion Mustalampi

Jäätä riittää poluilla

Yksi tapahtuma pitää vielä nostaa vuoden kohokohtana ja se oli Karhunkierroksen viikonloppu. Olin mukana järjestelyhommissa tällä kertaa, kun takareiden tutkimuskierre oli pahasti kesken eikä jalka kestänyt juosta edes 53 kilsan kisaa. Korvaavana huumeena toimi järjestelyhommissa oleminen ja etenkin kisaajien vastaanottaminen maalissa. Olipa muuten hienoa olla seuraamassa vierestä kaikkien niiden juoksijoiden onnistumisia ja ilon purkauksia maaliintulon jälkeen. Siitä ei tuntunut saavan tarpeeksi mitenkään. Tässä onkin oivallinen korvike itse kisaamiseen, jos joskus iskee jokin odottamaton vamma etkä pysty osallistumaan itse kisaan. Ei siis muuta kuin mukaan järjestelyhommiin.

Koko vuoteen mahtui hienoja hetkiä ja kohtaamisia. Toivottavasti alkava vuosi 2018 tarjoaa yhtälailla hienoja hetkiä kaikille. Kiitos kaikille blokia lukeneille ja erittäin hyvää alkavaa vuotta!

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi itse leikkauspäivästä. Tästä ajasta viimeiset kolme kuukautta olen jo saanut hiljalleen aloittaa myös juoksutreenit. Pienin askelin on kroppaa ja erityisesti leikattua takareittä totutettu takaisin siihen normaaliin rytmiin, jossa juoksu on kiinteä osa jokapäivästä elämänmenoa.

Leikkauksen jälkeisen ajan liikunnanhimoa on ruokittu myös uimalla ja pyöräilemällä, kun jalka ei ole vielä kestänyt niin paljoa juoksua kuin itse olisi halunnut. Syksy on ollut jatkuvaa kropan kuuntelua. Jokaista pienenpientä signaalia on ensin pelästytty, jonka jälkeen asiaa on yritetty analysoida tarkemmin. Ehdottoman varmaan syy-seuraus suhdetta ei ole voinut useinkaan löytää vaan usein miten asiat ovat vain todennäköisesti johtuneet tietystä harjoituksesta tai venyttelyn vähäisyydestä tai jostain ihan muusta. Ehkäpä tärkeintä tässä onkin ollut kiputilanteisiin nopeassa reagoinnissa ja esimerkiksi harjoittelun keventäminen silloin, kun ei ole ollut ihan varma onko rasitustaso hieman liikaa tässä kohtaa kuntoutusta.

Koko syksyn harjoittelu on ollut tavallaan takareiden kannalta ihan äärirajoilla menemistä. Pitää "vain" yrittää tunnistaa milloin harjoittelu on liian rasittavaa leikatulle lihakselle ja keventää toivottavasti ajoissa. Toisaalta harjoittelun kautta lihas myös kasvaa ja paranee ja jokaisen hyvän harjoituksen jälkeen se kestää taas vähän enemmän seuraavassa harjoituksessa. Haaste onkin juuri sen oikean rasitustason löytäminen, riittävän levon ja korvaavan harjoittelun tekeminen.

Leikkauksen jälkeen uskoin pääseväni nopeammin juoksutreenien pariin, mutta kuntoutus on ollut alussa ennakoitua pidempi. Toisaalta olihan kyseessä iso leikkaus, isompi kuin itsekin alussa ymmärsin. Vaikka leikkauksen jälkeen tuli kaksi kuukautta juoksutaukoa on sen jälkeiset kolme kuukautta olleet hidasta eteenpäin menoa. Ehkäpä juuri sen tiedostaminen, että kyseessä oli iso leikkaus, on myös henkisesti helpottanut kuntoutuksen hitaassa etenemisessä. Takareidelle pitää vain antaa tarpeeksi aikaa niin kyllä se siitä vielä pääsee pidempien lenkkien pariin.

Yksi virstaanpylväs ohitettiin tällä viikolla, kun juoksin ensimmäisen yli kahden tunnin lenkin. Tai oikeasti niitä kahden tunnin lenkkejä tili jopa kaksi. Muutenkin tämän viikon juoksumäärät löivät taas kaikki ennätykset, siis leikkauksen jälkeiset ennätykset. Viikon kokonaistreenit oli noin 14h, jossa juoksua 68km/7:50h ja fillaria 110km/5:45h sekä yksi salitreeni.

Samban yhteislenkki lauantaina

Vettä riitti sunnuntaina Haukkalammen tienoilla

Sunnuntain kulkupeli 3,5 tunnin lenkillä

Takarengas tyhjentyi viimeisillä kilsoilla.

Kymmenen vuotta blogia

Tällä viikolla, tarkemmin sanottuna keskiviikkona, tuli sitten täyteen yhteensä kymmenen vuotta tätä blogia. Sinä aikana on postauksia tehty yhteensä 510. Ensimmäiset kirjoitukset kesäkuussa 2007 liittyivät ultrajuoksuseura Enduranceen liittymiseen, UTMB reitin kiertämiseen coutsinin kanssa 2006 sekä Haltin valloitukseen 2001.

Ajatukset ja tavoitteet blogin suhteen ovat vaihdelleet aika paljon vuosien aikana. Totetutus on aina riippunut omasta aikataulusta ja miten asioita ehtii selvitellä ja selostaa. Endurancen aikana ehdin kirjoittaaa parin kolmen vuoden ajan seuran jäsenlehteä, joka oli varsin mielenkiintoinen homma. Mutta se vei myös valtavasti aikaa. Kymmenessä vuodessa erilaisia ultrajuoksun tietolähteitä on myös syntynyt paljon uusia eikä kaikkea tai edes pientä osaa pysty itse enää kattamaan. Varmaan siitä syystä tämäkin blogi keskittyy tällä hetkellä pitkälti omien seikkailujen selostamiseen. Toivottavasti blogista on kuitenkin iloa vielä jollekin.

Tämän viikon tapahtumat ovat olleet aika vähissä kuntoutuksen jatkuessa nyt toista viikkoa. Paljoa ei jaksa ja kannata vielä liikkua. Kyynärsauvoilla olen vielä pitkälti liikkunut vaikka ne sai jättää pois jo viikko leikkauksen jälkeen. Toisaalta ilman sauvoja ei vielä tässä vaiheessa saanut paljoa liikkua, joten ulkona olen edelleen sauvoja pitänyt. Perjantaina, kymmenen päivää leikkauksesta, saatiin tikit pois ja seuraavana päivänä päästiin ekan kerran saunaa. Jee. Ensi viikon alussa voisi käydä uimassa Siikajärvessä märkäpuvulla.

Kyynärsauvakävelyä

Aamupalavaihtoehtoja

Tällä viikolla sain postista Suomen Ladun lähettämät uudet Salomonin polkutossut ja esitteitä. Nämä liittyy siihen keväällä käytyyn polkujuoksuohjaajan kurssiin. Nyt vaan sitten odotellaan, että päästään juoksukuntoon ja järjestämään ekaa polkujuoksulenkkiä. Kolmesta tossuvaihtoehdosta valitsin Salomonin S-lab Speedit, joita olen kerran yhteislenkillä kokeillut ja hyväksi todennut. Siinä on aika kapea lesti, mutta pohjassa on tukeva ja iso nappula, joka varmaan toimii hyvin vähän mutaisemmallakin polulla. Polkujuoksu-esitteen kannessa komeilee Noora Honkala, joka on muuten parhaillaan juoksemassa 24h MM-kisoissa Pohjois-Irlannissa Belfastissa. Muutama tunti on kisaa vielä jäljellä ja väliaikojen perusteella näyttäisi olevan tulossa hurja uusi SE-tulos.

Uusia polkujuoksuvarusteita

Ensi viikolla itsellä matkat vähän pitenee ja avovesikausi pääsee käyntiin. Hyviä treenejä kaikille.

Hamstring-syndrooma

Ajattelin kirjoittaa tässä postauksessa jotakin Hamstring-syndroomaan liittyen, koska olen saanut kyselyä siihen liittyen useilta henkilöiltä ja varmaan vielä useampi pohtii asiaa itsekseen, omassa harjoittelussaan. En siis ole mikään varsinainen asiantuntija tässä asiassa, mutta voin hyvin kirjoittaa enemmänkin omakohtaisen kokemuksen näkökulmasta. Toivottavasti tämä tuo vastauksia ainakin osaan lukijoiden kysymyksistä.

Reiden lihakset muodostuvat kolmesta lihasryhmästä, jossa reiden takimmaiseen lihasryhmään (Hamstrings) kuuluvat kaksipäinen reisilihas (biceps femoris), puolikalvoinen lihas (semimembranosus) sekä puolijänteinen lihas (semitendinosus). Tuossa alla on aika hyvä havainnekuva näistä kolmesta lihaksesta.

Takareiden lihakset (kuva: AAOS, OrthoInfo)

Omalla kohdalla takareisi alkoi vaivaamaan joskus helmikuun puolivälissä. Silloin menossa oli aika kova treenijakso tulevaa Barkley Maratonia kohti. En ainakaan muista mitään yksittäistä treeniä, jonka jälkeen kipuilu olisi alkanut vaan enemmänkin se alkoi pikku hiljaa.

Varsinainen kipualue oli heti pakaran alapuolella, takareiden yläosassa, jossa noi yllämainitut takareiden lihakset kiinnittyvät istuinkyhmyyn. Välillä kipu säteili myös takareiden keskiosaan sekä ulkoreiden puolelle. Eniten kipua syntyi istuessa pidempiä aikoja sekä kovavauhtisemmassa juoksussa, jossa jalan vieminen pidemmälle eteen askelta ottaessa venytti juurikin kyseisiä kiinnityskohtia. Jalan venyttäminen eteen tuntui takareidessä kovalta repäisyltä jokaisella askeleella. Kevyempi juoksu ja hölkkä onnistuivat helpommin, kun jalan liike jää lyhyemmäksi, eikä varsinaista "kurottamista" eteenpäin tapahdu.

Varsinaisen herätyksen sain viikolla 19, toukokuun puolivälissä. Ensin viikolla olin Samban harjoituksissa, joissa juostiin pyramidi-harjoitus kentällä. Jälkeenpäin aikoja analysoidessa huomasin, että kilometriajat olivat lyhyissäkin vedoissa todella hitaita. Vaikka harjoituksessa ei ollut tarkoitus vetää ihan täysillä, niin ei sen pitäisi ihan noin hitaasti mennä. Toinen kovempi rypistys samalla viikolla oli viikonloppuna, kun oltiin Jussin kanssa kisaamassa Spring Adventuressa. Siellä juoksu oli todella vaikeaa ja tuo jalan kuljettu 12,5 kilsan suunnistusosuus meni läpi hölkkävauhdilla hammasta purren. Näiden tapahtumien jälkeen tilasin Sakari Oravalle ajan ja nyt kuukautta myöhemmin takareisi onkin sitten leikattu. Varsin nopeaa toimintaa, joka sopii mulle paremmin kuin epätietoisena odottelu.

Itse leikkauksessa tehtiin takareiden yläosaan runsaan 10 cm viilto, eli ei mikään tähystys. Biceps jänne on paksu mutta ei kovinkaan kireä. Sen sijaan semimembranosus jänne on turvotuksesta johtuen tavallista paksumpi ja erittäin kireä, kuin viulunkieli Oravan sanoin. Jänneosa katkaistaan osin viistoon ja vieressä kulkeva iskiashermo vapautetaan hamstring jänteistä. Jänneosan puolittainen katkaisun pitäisi tuoda lisää liikkuvuutta lihakselle.

Tyytyväisiä miehiä

Leikkauksen jälkeen ehdin vielä jutella Oravan kanssa, tai itse asiassa juttelemme vielä kolmesti ennen kuin lähdemme sairaalasta kotiin. Kunhan leikkauksesta malttaa palautua ohjeiden mukaan niin jalan pitäisi kestää harjoittelua kuten aikaisemminkin. Seuraavassa postauksessani kerron toipumisesta.

Viikko 23 ja katseet tulevaan

Tällä viikolla selvisi sitten miten tuon takareiden kanssa edetään. Torstaina käytiin taas Sakari Oravan luona sairaala NEOssa ja katsottiin vielä magneettikuvat ja käytiin läpi eri vaihtoehdot. Takareiden kiinnitys istuinkyhmyyn näytti kuvien perusteella aika erilaiselta vertailtaessa oikeaa ja vasenta puolta. Jänteessä oli pientä repeämää ja selkeää turvotusta, jonka takia vasen puoli oli kuvissa selkeästi isompi.

No voisi se parempikin olla

Vaihtoehdot oli käytännössä pidempi juoksutauko ja korvaavaa harjoitusta ja lihaksen vahvistamista tai sitten leikkaus. Ekassa vaihtoehdossa ei ollut ihan takeita miten pitkään homma kestäisi ja paljonko jalalla uskaltaisi harjoitella. Takareisi on aika monessa lajissa keskeisessä osassa, joten se rajoittaa aika paljon tekemistä. Myös leikkauksessa tulee pidempi juoksutauko, noin 2 kuukautta, jonka jälkeen harjoittelun voi hiljalleen aloittaa. Tässä vaihtoehdossa aikataulu on paremmin tiedossa eikä aikaa kulu epätietoisena olemiseen. Aikataulujen osalta kaikki on tietysti arvailua ja perustuu aikaisempaan kokemukseen. Muutama vuosi sitten tehty edellinen leikkaus vaati juurikin saman juoksutauon kuin mitä Orava oli etukäteen sanonut. Näin päädyimme siis leikkaamaan takareiden runsaan viikon kuluttua. Tämän kauden kisojen osalta päätös tarkoittaa sekä Pallaksen että Spartathlonin jäämistä väliin.

Kuluvalla viikolla en ole tehnyt yhtään juoksulenkkiä, kaikki lenkit on tehty fillarilla. Viikonloppuna olen nautiskellut aurinkoisesta ja melko lämpimästä kelistä maantiefillarin kyydissä. Kun yleensä tulee pyöräiltyä lähes pelkästään työmatkoja niin tänä viikonloppuna on ollut erityisen mukavaa ajella pari vähän pidempää lenkkiä. No, ei ne pitkiä lenkkejä olleet kumpikaan, mutta ihan hauskaa joka tapauksessa. Tämäkin herkku saa jäädä hetkeksi leikkauksen takia. Tilanne on kaikin puolin hankala, kun on aina tottunut liikkumaan päivittäin.

Viikon kohokohta oli kuitenkin Suomen polkujuoksumaajoukkueen loistava menestyminen viikonlopun MM-kisoissa. Maija Oravamäen 11. sija naisissa ja Henri Ansion neljäs sija miehissä kertoo selkeän nousujohteisen suunnan jatkuneen suomalaisessa polkujuoksussa.

Henri maalissa. (kuva Suunto-Salomon-Racin-tiimin sivuilta)

Kestävyysurheilun uutisointi.
Kuvia ja tarinaa Suunto-Salomon Racing tiimin sivuilla.

Viikko 20 ja Siikajärvi-kierros

Alkuviikolla riitti vielä kylmää keliä, mutta viikonlopulle lämpömittari alkoikin  näyttää parempia lukemia. Helleraja taisi mennä perjantaina rikki ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kauan on tätä odotettu. Ensimmäinen pääskynenkin näkyi perjantaina.

Sunnuntaina oli jo varsin keväistä

Treenipuolella tilanne näyttää menevän huonompaan suuntaan. Takareisi on vaivannut edelleen ja kovia treenejä on jouduttu jättämään jo väliinkin. Istuminen on aika myrkkyä varsinkin jos edellisenä päivänä on tullut tehtyä edes jonkinlainen juoksulenkki. Tiistaina sain tarpeekseni tilanteesta ja tilasin ajan Sakari Oravalle. No, vapaita aikoja löytyi ja jo torstaina istuskelin Oravan huoneessa kertomassa taas miten tähän on tultu. Ensin toki käytiin läpi edelliset vaivat, joiden takia olen samassa tuolissa istunut.

Siinä sitten käytiin läpi mitä kaikkea on tullut talven aikana treenattua ja varsinkin sitten helmikuun jälkeistä aikaa, kun vaivat alkoivat. Tämän lisäksi muutaman liikkuvuustestin jälkeen Oravan diagnoosi alkoi olla melko selvä. Pääepäilty on nyt jonkinasteinen Hamstring-syndrooma, mutta asian varmistamiseksi tarvittaisiin vielä magneettikuvat takareidestä. Jos tilanne on ehtinyt edetä liian pahaksi, voi edessä olla leikkaus. Seuraavaksi hankitaan ne magneettikuvat ja sitten nähdään miten homman kanssa edetään. Samalla nautitaan parin viikon mittaisesta tulehduskipulääkityksestä.

Totaalista juoksukieltoa ei kuitenkaan onneksi tullut, joten pientä liikunta on pystynyt tekemään mukavan lämpimässä toukokuisessa kelissä. Orava ei kuitenkaan suositellut osallistumista viikon päästä juostavalle Karhunkierroksen viiskymppiselle, joten ensi viikonloppu meneekin sitten Rukalla puhtaasti talkoiden parissa.

Treenitunteja kertyi tälle viikolle vaatimattomat seitsemän. Parina päivänä tuli käytyä fillarilla töissä. Lisäksi maanantaina jooga ja keskiviikkona core-treeni salilla. Keskiviikkona juoksin 50 min aamulenkin töihin.

Kesäpyöräkin on päässyt ulos varastosta

Perjantaina olimme Nuuksio-hotellilla kuuntelemassa paikallista bändiä StickVille, jonka tahdissa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia paikallisten kanssa.

Lauantaina oli paikallinen asukasyhdistys järjestänyt Siikajärvi-kierroksen, jossa olimme Antin kanssa opastamassa tilaisuuteen tulleita juoksijoita. Paikalle tuli noin parikymmentä juoksijaa nauttiman aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Erivauhtisia ryhmiä ei sen suuremmin tarvinnut järjestää, kun osa lähti merkattua reittiä kiertämään omalla vauhdilla ja loput lähtivät Antin ja minun kyytiin ja loput viimeisenä tulevaan kävelyryhmään. Järven ympäri matkaa tulee noin 7 kilsaa vaihtelevalla reitillä, jolla suurin osa on asfalttia ja lopussa pieni pätkä hiekkatietä. Tämän jälkeen käytiin vielä Antin kanssa kiertämässä vähän polkuja, jossa ehdittiin vaihtaa ajatuksia syksyn Spartathlonista.

Antin kanssa juoksuopastusta

Sunnuntaina käytiin Oittaan Herttuan Don Validon kanssa juoksemassa runsas tunti Nuuksion poluilla. Tänään aiheet keskittyivät viikon päästä juostavaan Karhunkierrokseen ja siihen perusmatkaan. Toivotaan, että reitti ehtii kuivua ja viimeisetkin lumet sulaa seuraavien päivien aikana.

Karhunkierroksen keliin liittyy tänä vuonna paljon epävarmuuksia ja siksi mukaan kannattaa pakata myös sellaista, jota ei normivuonna arvele tarvitsevansa. Ei ne siellä drop-bägissä paina ne ylimääräiset tavarat ja jos niitä ei sitten tarvitsekaan. Vuoden 2014 raporteista löytyy arvokasta tietoa, jota kannattaa pohtia. Mikäli lunta on, niin yksi isoimmista asioista, johon itse panostaisin on säärien suojaaminen. Tämä pätee kaikille matkoille. Tässä lyhyt ote polkuapinan 2014 raportista:

"Hangen reuna oli yöllä melko terävä ja ilmeisesti erityisesti alamäkeen laskeuduttaessa lumi hakkasi sääriin ja teki etelänpojan prinsessasääristä selvää jälkeä. Jossain 5 km kohdalla huomasin, että jokainen umpihankiaskel jätti veriläikän kinoksen reunaan. Vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi tuli pohdittua, mutta mikään silloin ilmaantunut idea ei oikein houkutellut. Jos sääret olisi teipannut, niin teippejä irti repiessä olisi haavat tuntuneet varmasti mukavilta. Loppujen lopuksi tuli tehtyä sitten ehkä se kaikista tyhmin valinta eli en tehnyt mitään vaan ajattelin odotella, että 53km kohdan drop bagistä saisi talvitrikoot jalkaan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että olisi pitänyt heittää irtohihat käsistä jalkoihin ja teipata buffit vielä lisäpehmukkeeksi, mutta eipä tullut silloin mieleen. Matkan edetessä alkoi jokainen hankeen uppoaminen jopa pelottamaan takaraivossa, kun sääret alkoivat olla käsitellyt."

Mikäli lunta ja märkää sohjoa on, niin toinen iso asia on varmaan jalkojen ja erityisesti jalkaterän pitäminen kuivana ja lämpimänä mahdollisimman pitkään. Vedenpitävät sukat, kuten Sealskinz, olen itse todennut erittäin hyviksi nyt keväisillä metsä- ja polkulenkeillä, kun vesi on puroissa ja soissa vielä erittäin kylmää.

Rukan sääennusteen mukaan, perjantain ja lauantain välinen yö menee pakkaselle, joten Hautajärven drop-bägiin kannattaa laittaa lämmintä vaatetta. Ei se päivälämpötilakaan montaa astetta ole, joten lopussa, kun energiat on vähissä, se ylimääräinen paita ja kunnon vedenpitävä takki voivat pelastaa koko reissun. Ja sitten on tietysti se henkinen puoli. Sen merkitys on tänä vuonna suuri. Kenellä riittää päätä puskea lumisohjossa ja ketä on lannistunut jo lähtöviivalla.

Toivotan kaikille nautinnollista matkaa. Nähdään viikonloppuna Rukalla!