sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prioriteetille. Koitetaan saada tähän muutosta nyt kesällä. Ainakin nyt lomalla pitäisi ehtiä vähän asioita pohtimaan.

Treenit löytyy tietysti helpoiten Stravan puolelta, joten sieltä löytyy tarkemmat detaljit. Omat avainharjoitteet ovat menneet melko hyvin. Peruslenkkien vauhdit on saatu hiukan nostettua ja se viikon VK-lenkkikin on löytänyt paikkansa ohjelmasta. Parina viikkona olen myös saanut tehtyä molempina sunnuntaina vähän pidemmän neljän tunnin lenkin.

Kulunut viikko on ollut treeniohjelmassa kevyt ja sellaiseksi se myös muodostui. Viikon kohokohta oli kuitenkin Kangasala-Jukola, jossa olin mukana Samban väreissä. Samban edustaminen Jukolassa oli meikäläiselle ensimmäinen kerta. Mukana joukkueessa oli myös ensikertalaisia, mutta hienosti pääsimme maaliin melko vaativassa maastossa. Itsellä oli tällä kertaa vain yksi osuus hoidettavana vaikka mahdollisuuksia urakointiin olisi ollut. Coutsi oli kuitenkin kieltänyt useamman osuuden kolmen viikon kuluttua juostavan Sinisterin takia.

Ennen itse kisaa YLE Urheilu kävi tekemässä haastattelun, jossa juteltiin Jukolan lisäksi Barkleysta.

YLEn Jyri ja Tomi haastatteluhommissa
Ja vanhoja kavereitakin tavattiin.
Vanhoja armeijakavereitakin tavattiin

Oma suoritus oli melko onnistunut. Kisan alku oli vedetty kapealle hiekkatielle, jota pitkin juostiin useampi sata metriä ennen K-pistettä. Homma sujui aika siististi ja siinä juostessa näkyi vain yksi kasallinen kaatuneita miehiä. Onneksi pääsin siitä hyvin ohi. Eka rastiväli oli taas vähän pidempi, mutta ei mikään "halki kartan" kuten joskus on ollut. Eka rasti löytyi hyvin. Sen jälkeen parilla rastilla tuli pientä hakua, kun kävin lähellä olleella hajontarastilla. Loppu tuli kuitenkin suhteellisen hyvin. Ohittaminen vaati käytännössä oman uran valitsemista ja välillä se onnistui aika hyvin. Jossain puolimatkan jälkeen kaaduin kertaalleen kivikossa ja löin hieman vasemman polven. Sen jälkeen kesti hetken ennen kuin jalka kesti taas normaalisti juoksua. Alusta oli kyllä kivikkoinen, mutta ei kuitenkaan ihan pahimmasta päästä. Ennen paria viimeistä rastia ajattelin loppuajan olevan melko hyväkin, mutta vilkaisu kelloon ennen viimeistä rastia paljasti kuitenkin todellisuuden. Aikaa oli nopeasti menneestä osuudesta huolimatta kulunut yli 1,5 tuntia. Loppuaika 1:35:39. Samban tulokset.



Samba melko synkassa?

Paras ottaa retkituoli mukaan omalle osuudelle jos tulee vaikka väsy

Monta muistoa Jukola-viikonlopusta tallentui Coutsin tekemälle videolle. Nyt tämäkin on tallessa.



Kuten useimmat ovat huomanneet on tämänkin blogin päivitykset aina välillä jämähtäneet vähän paikoilleen. Välillä on ollut joidenkin viikkojen taukoja päivitysten välillä, kuten oli tämän ja edellisen päivityksenkin.

Tähän liittyen on jatkossa ajatuksena hieman vähentää kirjoitusten määrää ja alkaa panostaa enemmän siihen sisältöön. Suuntaviiviivoja ei olla ihan vielä päätetty, mutta ajatuksia ja mahdollisuuksia on paljon. Jatkossa Coutsi tulee myös osallistumaan kirjoittamiseen ja sisältöpainotukset muuttuvat omasta treenaamisesta aiheisiin, joista olemme muutenkin kiinnostuneet. Kiitos tässä vaiheessa blogia seuranneille. Matka siis ei pääty tähän, reitti vaan muuttuu. Onnittelut kaikille Jukolassa olleille ja Hyvää Juhannusta! 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Viikko 20 treeniä ja pihahommia

Mennyt viikko on ollut erityisen kuivaa ainakin täällä Nuuksion seudulla. Pölyä riittää ilmassa ja puiden siitepölykin on nyt todella runsasta. Edellisellä viikolla kuului käen laulantaa ensimmäisen kerran ja tällä viikolla näkyi ensimmäiset pääskyset. Kai se kesä tästä on nyt alkanut.

Omat treenit ovat hieman kärsineet pihahommista, tai pihahommat treeneistä. Aikaa ei tahdo riittää ihan kaikkeen ja kaikki etenee vähän hitaammin, kun se pienikin aika pitää jakaa niin moneen asian kesken. Pitää siis vaan asennoitua siihen, ettei kaikki tule valmiiksi hetkessä eikä kahdessa vaan osa asioista valmistuu vasta myöhemmin. Pihahommien lisäksi ehdittiin tällä viikolla nauttia vähän kulttuuristakin. Kävin coutsin kanssa ensimmäistä kertaa uudessa Oodi-kirjastossa ja samalla reissulla vielä katsomassa Cirque du Soleil-ryhmän Toruk-esitystä.

Oodin julkisivu
Coutsi virittää

Sain tehtyä tällä viikolla viisi juoksulenkkiä, joista neljä suuntautui Nuuksio poluille ja yksi oli lenkki töistä kotiin. Parilla lenkillä tuli juosta vähän reippaammin, mutta vielä aika kaukana maksimaalisesta vauhdista. Aika hyvältä tuntuu tuo reippaampikin vauhti tällä hetkellä. Palautumisen kanssa pitää kuitenkin olla koko ajan valppaana, varsinkin kun osa illasta menee vielä lapion varressa heilumiseen.

Lauantaina pidimme coutsin kanssa pienimuotoisen polkujuoksutapahtuman pääasiassa paikalliselle asukasyhdistykselle. Coutsi kävelytti osan porukasta Soidinsuon ympäri, kun itse vedin pienempää ryhmää Nuuksio Backyard Ultra reitin ympäri. Samalle kerroin erilaisia polkujuoksuun liittyviä asioita, joita mukana olleet kuuntelivat innolla. Oli mielenkiintoinen ja leppoisa tapahtuma ja nyt polkujuoksu on taas napsun tutumpi laji muutamille innokkaille.
Polkujuoksun innostamina
Tämän vuoden kisakalenterikin selkeni syksyn osalta, kun ilmoittauduin mukaan Onnin SuperPePiin. Matka on kuitenkin tällä kertaa vain yksi kierros, kun maasto taitaa olla sen verran rajua, ettei kolmelle kierrokselle uskalla tässä kunnossa lähteä. Hienoa on kuitenkin olla mukana uudessa kisassa, jollaista ei aikaisemmin ole kokenut.

Alla pari houkutteluvideota kisaan.





Perjantaina julkaisimme Polkuporinoissa mielenkiintoisen jakson valokuvauksesta, jossa haastateltavana oli Juha Saastamoinen. Juha on monille tuttu jo usean vuoden takaa, kun hän on ollut mukana hoitamassa valokuvausta eri polkujuoksutapahtumissa. Kannattaa taas kuunnella Juhan tarina.


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Viikot 18 sekä 19 ja Bodom Trailia

Kiirettä riittää kaikilla rintamilla. Tästä huolimatta lenkilläkin ehtii välillä käydä. Ei ehkä ihan niin paljon kuin suunnitelma sanoo, mutta sen verran ettei huono omatunto kuitenkaan pääse vaivaamaan. Pihahommat helpottivat nyt hieman, kun nyt kaikki on enää kiinni omaista aikatauluista. Mennyt kunnallistekniikkaprojekti sekä siinä ohessa tehty salaojaremontti ovat nyt jokseenkin kunnossa ja nyt tarvitsee enää saada pihalla pinnat kuntoon. Tämä äitienpäivä onkin mennyt kukkia ja nurmikkoa istuttaessa. Sen lenkin lisäksi.

Myös Nuuksiossa remontoidaan...portaita
Nuuksio Backyard Ultran osallistujalista julkaistiin myös eilen. Listassa on nyt 17 nimeä, joten vielä mahtuu mukaan. Kisan järjestelypuolella on vielä paljon hommaa, mutta eiköhän nekin asiat saada kesän aikana järjestykseen. Naisia on toistaiseksi vain kaksi ilmoittautunut, joten heitä kaivataan vielä mukaan. Kisaformaatti sopii loistavasti naisille ja he tulevat varmasti olemaan mukana taistelemassa ensimmäisen Nuuksio Backyard Ultran voitosta.

Lauantain yhteislenkiltä
Treenien puolesta nämä pari viikkoa ovat olleet vähän sellaista tasapainoilua. Kovemmat treenit ovat vielä saaneet osin odottaa, kun pari lenkkiäkin on remonttien takia jäänyt tekemättä. Viime viikonloppuna juostu Bodom Trail oli yksi hyvä kovavauhtinen kisa, joka kävi myös hyvästä treenistä. Koska edellisestä reipasvauhtisesta lenkistä alkaa olla yli puoli vuotta en odottanut itse kisalta tai loppuajalta paljoa. Tavoite oli pystyä juoksemaan tasainen kisa ja päästä alle kahden tunnin.

Kisa lähti rauhassa liikkeelle. Yleensä juoksen ekan kilsan hiekkatiellä aina vähän liian kovaa. Nyt juoksin aika rauhassa alun ja poluille päästessä en lähtenyt ryntäilemään muiden ohi vaan ohittelin muita ainoastaan helpommissa leveissä kohdissa. Koko ensimmäinen kierros meni hyvässä porukassa ja juttua riitti muiden kanssa. Toiselle kierrokselle jatkoin edelleen samaa vauhtia vaikka ehkä pienen vauhdinlisäykseen olisi ollut rahkeita. Noin kilsa ennen maalia vilkaisin kelloa ja olin aika ihmeissäni sen näyttävän alle 1.48. Siitä sitten loppuirvistys ja maalissa kello näytti peräti 11 sekuntia parempaa aikaa kuin viime vuonna. Loppuaika 1.52.45, näyttää siis oikein hyvältä tuleva Sinister7 kisan kannalta. Tulokset. Kuvia.

Kuva Onevision / Juha Saastamoinen
Kisakeskusta

Kannustus oli taas mahtavaa ja muutenkin järjestelyt sujuivat totutulla tasolla. Tämä oli kiva aloitus kotimaiseen kisakauteen.

Porinapuolellakin olemme ajatelleet harventaa julkaisuja, mutta mielenkiintoisia kohtaamisia ja tarinoita vaan tulee, joten ainakin toistaiseksi näyttää jatkuvan ennallaan julkaisutkin. Teimme pari viikkoa sitten väliporinat ja tällä viikolla hyvinvointivalmentaja Taina Liukkonen porinoi Sarin kanssa stressistä eri vinkkeleitä huomioiden. Ensi viikolla päästäänkin kuulemaan valokuvauksen saloja. Edelleenkin tavoitteenamme on löytää uusia näkövinkkeleitä, joissa on jokin kosketuspinta kestävyysurheiluun.

Sari ja Taina - stressinkarkoittajat


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Viikko 17 ja uusi jakso alkaa

Viikko on ollut lämmin ja aurinkoinen ja tyypilliseen huhtikuiseen tapaan sadetta on ollut todella vähän. Ilma on sakeanaan pölystä, niin hiekasta kuin siitepölystä. Venäjältäkin on kantautunut maastopalojen takia jotain savua, joten hengitysilma ei ole ollut paras mahdollinen.

Menneet on menneitä ja nyt alkaa uusi harjoitusjakso runsaan kahden kuukauden päästä kisattavaan Sinister7-kisaan. Harjoitusjakso rakentuu kolmesta kolmen viikon jaksosta, jonne on tarkoitus laittaa vähän vauhdikkaampia treenejä väliin. Talven harjoitusjakso Barkeyta varten oli aika erilainen, kun se sisälsi lähes pelkästään pitkiä PK-lenkkejä. Nyt tarkoitus on rakentaa sen päälle hieman nopeutta.

Mennyt viikko on ollut edelleen sellaista sekalaista tekemistä. Jonkin verran on mennyt aikaa omalla pihalla meneillään olevan salaojaremontin kanssa. Siinä riittää puuhaa vielä ensi viikollakin. Lenkkien suhteen ohjelmassa on ollut lähinnä työmatkapyöräilyä. Juoksulenkit ovat suuntautuneet Nuuksioon uudelle NDU-reitille.
Enää pientä laittoa vailla
Tänään sunnuntaina järjestettiin ensimmäinen yhteislenkki NBU-reitillä. Juoksijoita oli tullut mukavasti tutustumaan reittiin. Yksi lenkin tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon mittauksia reitin pituudesta, jotta voimme arvioida pitääkö reittiä vielä pidentää tai lyhentää. Siksi olikin hyvä, että paikalla oli useita juoksijoita, joista osa kiersi kaksi tai jopa kolme kierrosta. Tämän päivän perusteella olemme aika lähellä oikeaa reitinpituutta.

Kisareitti kartalla

Pientä mäkeä

Valmiina lähtöön
Tänään julkaisimme myös ensimmäisen version kisa-infosta.

Viikolle kertyi karkeasti samat määrät kuin edelliselläkin viikolla. Ensi viikolla aloitetaan sitten parilla vähän reipasvauhtisella lenkillä muun ulkoilun yhteydessä.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Viikko 16 ja Barkley treeniyhteenveto sekä uudet suunnitelmat

Plokin julkaisu jäi tällä kertaa maanantaille, kun eilen oli sen verran muuta tehtävää. Pääsiäinen on muuten mennyt aurinkoisessa säässä ja uusia suunnitelmia tehdessä. Varmaan yksi suurimpia juttuja oli tuon meidän uuden kilpailun julkistus. Eli syyskuun 13. järjestetään Nuuksiossa täysin uudenlainen kisakonsepti, kun Nuuksio Backyard Ultra pörähtää käyntiin.


Ennen uuden aloittamista on kuitenkin hyvä luoda katse vielä menneeseen talveen ja siihen harjoituskauteen, joka tuli tehtyä ennen kevään Barkley marathonia.

Lähtökohta koko harjoituskaudelle oli hieman hankala. Oikeassa etureidessä oli todettu viime elokuun magneettikuvassa alkavaa rasitusvammaa, joka käytännössä aiheutti polven turpoamisen yli kahden tunnin lenkeillä. Tästä syystä viime elokuun UTMB jäi runsaan 10 tunnin kohdalla kesken ja heti sen kisan jälkeen lähdin noudattamaan ortopedin neuvoa kolmen kuukauden juoksutauosta.

Tuon tauon aikana tuli pyöräiltyä huomattavasti normaalia enemmän, josta oli varmasti hyötyä tulevan talven treeneihin. Joulukuun alussa, kolmen kuukauden pyöräilyn jälkeen, pääsin vihdoinkin taas juoksun pariin. Tätä oli odotettu vaikka pyöräilykausikin oli ihan kivaa aikaa. Olin ennen suunnitelmallisen harjoituskauden alkua tehnyt valmiiksi talven kausisuunnitelman Polarin Flow ohjelmassa. Sen uudet ominaisuudet harjoituskauden rakentamiseksi olivat parantuneet huomattavasti ja sillä oli helppo tehdä tarvittava suunnitelma kohti tulevaa Barkleyta.

Ohjelma noudatti samaa neljän viikon jaksotusta, jota olen käyttänyt jo pari edellistä vuotta. Uutena elementtinä harjoitusjaksolla oli joka toiselle viikolle suunnitellut pitkät lenkit. Näiden lenkkien pituus olisi kuuden ja kymmenen tunnin välillä ja niiden tarkoitus olisi luoda paremmin pohjaa Barkleyssa tarvittavalle kestävyydelle. Tämän lisäksi jokaiselle viikolle oli omat kehonhuollot sekä voimatreenit läpi talven. Suunnitelman tuntimääriä olin ruuvannut hieman kevyemmiksi kuin mitä tein 2017 Barkleyn harjoitusjaksolla. Hieman pitää alkaa kunnioittaa myös tuota karttuvaa ikää.

Koko harjoitusjakso lähti liikkeelle vähän ontuen, kun sairastin flunssan heti joulukuun alussa ja se vei 1,5 viikkoa treeniaikaa. Sen jälkeen kausi pääsi kunnolla käyntiin ja seuraavat viikot menivätkin suunnitellusti. Myös viimeisen jakson aikana jouduin poikkeamaan suunnitellusta, kun vanhat vammat alkoivat muistutella itsestään. Siksi viimeinen määräviikko jäi reilusti suunniteltua lyhyemmäksi.

Alla kuvakaappauksia Polarin kausisuunnitelmasta ja sen toteutumisesta.

Barkley kausisuunnitelma marraskuusta maaliskuuhun

Harjoitusraportti - juoksu

Harjoitusraportti - kaikki treenit

Pidempiä treenilenkkejä sain tosiaan kasaan suunnitellusti joka toinen viikko:
Viikolla 49 4:40h / 38,2km Montrailin maisemissa.
Viikolla 51 6:02h / 49,4km Sipoonkorvessa
Viikolla 1 7:34h / 47,8km Loppiaisrogassa
Viikolla 3 9:08h / 53,7 km Nuuksiossa
Viikolla 5 6:39h / 44,5 km Nuuksiossa
Viikolla 7 8:05h / 47km Jättärillä
Viikolla 9 10:16h / 58,8 km Jättärillä
Viikolla 11 5:32h / 42,2 km Nuuksiossa
Viikolla 13 Barkley

Kokonaisuutena talvi oli hienoa treeniaikaa. Pitkien lenkkien vaikutuksen pystyi hyvin aistimaan kunnon nousuna. Uusien metodien kokeilu on aina mielenkiintoista ja tällä kertaa se oli myös palkitsevaa. Ehkä kaksi peräkkäistä pitkää treeniä Jättärillä toi kuitenkin esille ne vanhat vammat lantiossa, joten siinä kohtaan mentiin vähän yli. Valitettavasti sen huomasi vasta liian myöhään, mutta onneksi ei mitään suurempaa vamman uusimista kuitenkaan tapahtunut.

Polarin uusi kardiokuorman mittausta oli myös mielenkiintoista seurata harjoituskauden aikana. Mittaukset hyppäsivät selvästi ylikuormittavan puolelle harjoituskauden alussa, mikä on ymmärrettävä varsinkin sen 10 päivän flunssan jälkeen. Sen jälkeen palasi kehittävän ja ylläpitävän puolelle eikä oikeastaan minkään harjoituksen jälkeen enää käynyt ylikuormituksen puolella. Tämä johtuu varmasti pitkälti siitä, että kaikki harjoitukset olivat lähes PK-treeniä ja jopa tämän alle eikä varsinaisia tehotreenejä ollut yhtään. Edes pitkät 8-10 tunnin treenilenkit eivät nostaneet kuormitusta enää ylikuormituksen puolelle. Mittasin myös ortostaattista sykettä koko talven noin 2-4 kertaa viikossa. Näissä mittauksissa oli sama tulos. Ainoastaan harjoituskauden alussa ohjeistus oli harjoittelun keventäminen.

Kardiokuormaraportti
Nyt seuraavia harjoituskausia suunnitellessa olisi taas mielenkiintoista kokeilla jotain uutta. Kahden ja puolen kuukauden päästä oleva Sinister7-kisa Kanadan Kalliovuorilla on kisa, jossa tarvitaan enemmän juoksuvauhtia kuin Barkleyssa. Tässä kohtaa pitkät 10 tunnin treenit vaihtuvatkin vähän lyhyempiin ja höystettyvä viikoittaisella tehotreenillä tai parilla.


2014 Sinister7 kisasta
Viime viikolla sain kasaan runsaat 10 tuntia treeniä, jossa juoksua 53 kilsaa. Viime viikolla julkaistiin myös kevään ja jäidenlähdön kunniaksi Polkuporina-jakso, jossa Janne Blomqvist, kaksinkertainen olympiauimari, kertoo omasta taustastaan sekä swimrun-lajista. Kannattaa kuunnella.

Polkuporinat ja Janne



sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Viikko 15 kotiutuessa

Yksi viikko on ehtinyt vierähtää kotinurkilla ja töissä käyden. Mieli on vielä ollut Tennesseen metsissä vaikka maisemat ovat vaihtuneet ja ohjelmaa on ollut normaalia enemmän. Kevät ei Suomessa ole edennyt ihan niin paljon kuin olin toivonut. Nuuksiossa poluilla on vielä yllättävän paljon jäätä. Toisaalta yöt ovat olleet vielä tukevasti pakkasella, joka sekin hidastaa jäiden sulamista.

Viikon treenit ovat olleet melko rauhallisia. Fillaria on tullut poljettua vajaa satanen ja poluilla on tullut parina päivänä käytyä. Jalat tuntuu jo hyvin palautuneilta ja eiköhän tässä ensi viikolla jo saada jotain kunnon treeniäkin kasaan.

Viikonlopun Iltasanomissa oli myös juttua meikäläisen Barkley-reissusta. Toimittaja kävi tekemässä haastattelun maanantaina ja julkaisukuntoon juttu tuli sopivasti viikonlopun lehteen. Myös nettiversioon oli jollain aikataululla tulossa lisää tarinaa ja myös lyhyt video.

Iltalehden Barkley-juttu
Fabien Dufloksen video avaa myös hieman tämän vuoden kilpailun tunnelmaa. Ystävystyimme Fabienin kanssa jo 2017 kisan aikana, kun hän oli mukana kisaamassa. Tällä kertaa hän oli mukana median edustajana.

Lauantaina meidät oli coutsin kanssa kutsuttu mukaan Tawastia Trail Clubin polkujuoksupäiville, jossa pääsin kertomaan yhdestä lempiaiheestani eli Barkley Marathonista. Tarinaa kertoessa ja kuvia näyttäessä aika oli yhtä tiukilla kuin itse Barkleyn kisassa ja lopulta aikarajat taisivat hieman paukkua. Polkujuoksijat taisivat kuitenkin olla ihan tyytyväisiä kuulemaansa ja mukavasti riitti kysymyksiäkin.

Alla vielä kuvasatoa lauantailta.
Jussi Näri polkupäivien puuhamiehenä

Coutsin ja NLP kouluttaja Annele Aarni-Wiklundin kanssa

TTC:n polkujuoksijat

Barkley-luentoa
Yhtenä luennoitsijana polkupäivillä oli myös Annele Aarni-Wiklund, joka on ollut myös mukana Polkuporinoissa. Laitetaan tähän vielä linkki Annelen jaksoon Polkuporinoissa.

Tämän viikon Polkuporinoissa pääsimme juttelemaan aivotutkija Minna Huotilaisen kanssa. Olipa mielenkiintoinen porinatuokio Minnan kanssa, kun käytiin läpi mitä kaikkea aivoissa tapahtuu esimerkiksi pitkän treenin tai kisan aikana. Lisäksi juteltiin liikunnan ja oppimisen välisestä yhteydestä. Kannattaa käydä kuuntelemassa.
Polkuporinat Minnan juttusilla

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Barkley 2019 raportti

Toinen yritys Barkleyssa on taputeltu ja tuomisina ei ole juurikaan sen enempää kuin viimeksi. Barkley vei voiton toistamiseen vaikka tällä kertaa kisasta oli etukäteen paljon enemmän tietoa. Eipä sekään paljoa merkinnyt, kun vastassa oli yksi maailman erikoisimmista kisoista, jossa jatkuviin muutoksiin tulee olla kaikin puolin valmiina.

Reitin suhteen nähtiin varmasti suurimmat muutokset vuosiin. Edellisestä kerrasta 2017 oli tullut yksi kirja lisää ja kaikkiaan reitillä oli itselleni neljä uutta kirjaa. Toisaalta mielenkiintoa lisäsi muutaman  uuden alueen näkeminen reitillä. Ja kuulostivathan paikannimet kuten ”Little Hell” sekä ”Meatgrinder” todella houkuttelevilta. Ainakin Little Hell on ollut joskus aikaisempina vuosina osa reittiä, mutta nyt sitä ei olla nähty mukana muutamaan vuoteen. Toisaalta menusta puuttui tällä kertaa pari legendaarista nousua. Kaikkien muutosten seurauksena kokonaismatka oli kuitenkin onnistuttu pitämään edelleen tasan 20.00 mailia per kierros. Todella tarkkaa työtä siis.

Varusteiden suhteen emme olleet tehneet suuria muutoksia edelliseen kertaan, mutta toki jotain pientä  säätöä oli tehty. Tossujen suhteen matkassa oltiin hieman järeämmällä nappulalla varustetuilla tossuilla. Kisan alku oli tarkoitus juosta tutulla Salomonin SpeedCross vitosella ja vaihtaa se myöhemmin Hokan Matafeen. Matkassa oli myös VJ ZTRM ja Hokan Jawzit, mutta niitä en ollut suunnitellut käyttäväni. Jawzit miellyttivät ison nappulan ja keveyden takia, mutta ne eivät tarjonneet tarpeeksi suojaa varpaille tässä maastossa, jossa maassa on enemmän kuin kylliksi puita ja kiviä johon varpaita iskeä. VJ tossua en taas ollut yksinkertaisesti ehtinyt kokeilla tarpeeksi. Toinen muutos varusteissa oli se, että olimme liikkeellä kahden repun taktiikalla. Näin huoltotauko olisi logistisesti helpompi ja nopeampi, kun uusi reppu on lähes heti valmiina.

Oman kisanumeron haku tapahtui taas perinteisesti perjantaina. Ilmassa oli jännitystä normaaliin tapaan. Lähtöviivalla oli ehkäpä kaikkien aikojen kovin osanottajajoukko. Oli hienoa olla tässä porukassa mukana.

Campervanimme

Kartanpiirtämistä
Ensimmäisen vuoden pääsymaksuja 
Tuliaisia Suomesta
Kisapäivä meni aina aamuun asti ennen kuin simpukan ääni kuului. Kello oli 8.40 ja olin juuri saanut hyvän aamupalan syötyä ja vieläpä ihan rauhassa. Varusteet olivat valmiina ja kisaa edeltävä tunti meni hallitusti lähtöön valmitautuessa. Jussi oli odotellut Lazaruksen teltan vieressä lähtöä koko yön, joten saimme coutsin kanssa rauhassa nukkua autossa melko hyvät yöunet.

Lähtövalmiina

Ensimmäinen kierros lähti vauhdilla liikkeelle, kun ensimmäinen nousu meni puolijuoksua kärkiporukan mukana. Reittimerkinnät ensimmäiselle kirjalle olivat selkeästi luettavissa ja kirja löytyi hyvin. Kirjalla oli pientä ruuhkaa, kun porukka oli vielä hyvin kasassa. Oman sivun saamisen jälkeen matka jatkui ensimmäiseen kovaan laskuun. Kaksi vuotta aikaisemmin olimme tullee tämän mäen alas sateessa ja pimeässä, joten tästä ei ollut muuta muistikuvaa kuin, että puuta ja piikkipensasta tuli vastaan kova vauhti alamäkeen luisuessa. Tällä kertaa meno oli hieman hallitumpaa.

Neljännellä kirjalla tapahtui hausta episodi. Kirjalle tullessa paikalla seisoi Jared Campbell, joka kyseli meidän sivunumeroa. Olin yllättynyt, kun arvelin Jaredin olevan jo kaukana meidän edellä. No, hän olikin pyöräyttänyt nilkkansa heti ekassa alamäessä ja joutui siksi hiljentämään vauhtia. Hänellä ei ollut kiirettä vaan tarjosi apuaan muille. Hänen nilkkansa oli turvonnut melkoisesti. Johanilla oli toisessa nilkassaan varuilta nilkkatuki, jota hän tarjosi Jaredille. Pienen neuvottelun jälkeen Jared otti avun vastaan.

Ensimmäinen puolisko radasta sujui suunnitellusti. Ilma lämpeni jonnekin noin 18 asteen tienoille päivällä. Pitkät housut ja säärisuojat aiheuttivat sen, että oli aika lämmin olo ja hikoilin melkoisesti. Tunsin myös pientä kramppia reidessä. Yritin juoda enemmän, mutta juomat pääsivät loppumaan ennen ensimmäistä juomapistettä. Sinne päästessä tulikin sitten juotua pari pulloa siltä seisomalta. Tämän jälkeen reitti jatkui alueelle, jossa ollaan nähty paljon eksymisiä. Ruotsin Johan Steene veti käytännössä letkaa, jossa olin mukana. Siinä oli myös japanilainen Tomokazu sekä uusiseelantilainen Greig Hamilton, joka on vuoden 2016 rogaining maailmanmestari. Jossain vaiheessa krampit pahenivat ja jouduin hieman hidastamaan vauhtia. Otin pari suolatablettia ja join enemmän. Tämä helpotti muutamassa minuutissa, mutta olin ehtinyt jäänyt muusta porukasta jälkeen. Jatkoin omaa menoa ja jonkin ajan päästä sainkin näköyhteyden taas muihin. Seuraavalla kirjalla olimmekin taas porukassa. Tätä helpotti osittain se, että tämä kirja oli yksi niitä uusia kirjoja, joten jouduimme etenemään aika hitaasti varmistaaksemme kirjan löytymisen.

Nousu korkealle näkötornille meni aika hitaasti. Rinteestä oli katkottu kaikki piikkipuskat, joka toisaalta helpotti menoa. Pitkän tunkkauksen päätteeksi pääsin huipulle ja täyttämään taas loppuneet vesipullot. Ennen veden ottamista repäisin kuitenkin oman sivuni mukaan kirjasta. Paikalla oli paljon porukkaa ja myös Jussi oli paikalla kannustamassa.
Lisää vettä
Näkötornin jälkeen loppureitti oli tuttu entuudestaan. Vankilan alla kulkevassa tunnelissa oli yllättävän vähän vettä vaikka kyllähän siinä lopulta tossut kastuu. Loppurastit löytyivät hyvin ja tunnelma oli kaikin puolin positiivien huoltoon tullessani.

Eka kierros takana ja sivujen tarkistus


Huolto sujui nopeasti Jussin ja coutsin hoitaessa hommat. Sain syötyä samalla, kun tyhjensin tossut roskasta ja laitoin kuivan paidan päälle. Sääennuste oli pysynyt samana, eli tiedossa oli alueen yli menevä sadealue. Reppuun pakattiin parempaa sadetakkia ja sadehousua. Pääsin jatkamaan toiselle kierrokselle ennen muuta porukkaa.


Valmiina toiselle kierrokselle
Lähdin nousemaan ensimmäiseen rinteeseen rauhallisesti ja odottelin muiden ottavan meikäläisen kiinni. Kädessä oli vielä yksi ylimääräinen pullo kokista, jonka olin ottanut mukaan huollosta. Muita ei kuitenkaan kulunut, mutta se ei haitannut. Ensimmäinen kirja löytyi hyvin ja lähdin laskeutumaan ensimmäiseen isoon alamäkeen vähän aikaisemmin alkoi sataa, mutta lämpötila oli vielä lämmin. Jatkoin matkaa, mutta alusta muuttui sateessa nopeasti mudaksi ja liejuksi. Meno alamäessä muistutti nopeasti kahden vuoden takaista menoa. Laakson pohja tuli vastaan ja matka jatkui seuraavalle harjanteelle. Ehkä noin vartin kuluttua jouduin pysähtymään ja pukemaan sadetakin ja nousut. Tuuli oli melkoinen ja sade oli yltynyt. Hain hieman suojaa isomman puun takaa, jotta pukeutuminen olisi tuulessa helpompaa. Matka jatkui hitaasti ylämäkeen tossujen luistaessa jatkuvasti mutaisessa ja jyrkässä rinteessä. Ilman sauvoja ei mäkien nouseminen olisi varmaan edes onnistunut.

Kolmannelle kirjalle tein pienen suunnistusvirheen, kun en sateessa ja pimeässä huomannut selkeää maamerkkiä vaan jatkoin matkaa liian pitkälle. Pian kuitenkin huomasin virheen ja paalasin takaisin ja rasti löytyikin nopeasti. Virhettä tuli ehkä noin 10 minuuttia. Seuraava rasti löytyi pitkän ja raastavan nousun päältä. Sade ja tuuli oli yltynyt varmaan jo myrskylukemiin. Myös lämpötila oli pudonnut selvästi. Päätin hakea suojaa jostain kivenkolosta ja odotella, josko keli vähän helpottaisi. Aika nopeasti kävi selväksi ettei elämä voita kivenkolossa. Kylmä hiipi entistä tukevammin kaveriksi odotellessa eikä keli kuitenkaan näyttänyt laantumisen merkkejä. Pakko oli jatkaa matkaa ja yrittää saada lämpöjä kropassa ylös.

Pari seuraavaa rasti löytyivät hyvin. Vauhti oli kuitenkin hidasta tässä kelissä. Vähän ennen puolimatkaa päätin lopettaa kisan. Olin siinä kohtaa puiston kauimmaisessa kulmassa, mutta pääsisin hyväkulkuisia polkuja pitkin takaisin kisakeskukseen. Poluilla pystyin vielä juoksemaan melko normaalisti ja se toisaalta helpotti kylmyyttä vastaan. Tein vielä pienen lisälenkin, kun kiersin näkötornin kautta hakemassa Jussin mukaan. Näin hänen ei tarvinnut seisoskella siinä kelissä koko yötä. Jussilla oli onneksi yksi ylimääräinen takki, jonka puin myös päälle.

Palasimme takaisin leiriin, jossa kisasta ulos joutuminen on aina yhtä karu. Lyhyet sävelet ja selostukset keskeytyksestä, jonka jälkeen yritin päästä suihkuun mahdollisimman nopeasti. Kaikki oli tapahtunut suhteellisen lyhyessä ajassa ja jotenkin tuntui epätodelliselta, että kisa oli omalta osalta jo ohi.
Loppuselostukset
Oman kisan ollessa ohi jatkoimme muiden kisan seuraamista. Kova keli yöllä oli verottanut juoksijoita kovalla kädellä. Lämpötila oli ollut nollan tuntumassa ja jossain päin puistoa osa vedestä oli tullut alas räntänä ja rakeina. Sunnuntaina ilma oli edelleen vain pari astetta lämmintä kovan tuulen takia. Onneksi sade oli lakannut. Vietimme coutsin kanssa leirissä vielä seuraavankin yön ja pääsimme seuraamaan kahden viimeisen kisaajan lähtöä neljännelle kierrokselle. Toivo läpipääsystä heidän osaltaan oli enää pieni, kun he pääsivät aloittamaan kierroksen vain minuuttia ennen määräajan umpeutumista. Hamilton oli palannut leiriin keskeyttääkseen sen jälkeen, kun ei ollut löytänyt kierroksen ensimmäistä kirjaa. Sabbe keskeytti pari tuntia myöhemmin. Tämän vuoden Barkleyssa ei ollut reitin voittaneita.

Maanantain meni vielä leiriä purkaessa ja paikalla olevien ihmisten kanssa jutellessa. Nämä ovatkin niitä hienoimpia muistoja tämän vuoden kisasta.

Jaredin kanssa porinointia

Frozen Ed
Ai täälläkö kylmä?

Tulevaisuutta suunnittelemassa
Kahden vuoden takaiset ongelmat olimme onnistuneet saamaan kuriin, mutta tällä kertaa vastassa oli uusia ongelmia kylmän kelin muodossa. Olimme yksinkertaisesti aliarvioineet kelin ja varusteet eivät riittäneet tällä kertaa. Vähän aloittelijan virheitä, joihin ei tässä kisassa ole varaa.

Olimme coutsin kanssa tehneet Barkleysta myös pari jaksoa Polkuporinoihin. Käykää kuuntelemassa osoitteessa: RSS feed.

Isot kiitokset vielä kaikille seikkailuamme seuranneille. Lisäksi kiitokset Jussille ja Annelle, jotka auttoivat omalla panoksellaan kisassa. Erityiset kiitokset omalla coutsille, jonka kanssa voin toteuttaa mitä hulluimpia haaveita. Ja vielä yhdet kieroutuneet kiitokset kisajärjestäjille ja Lazarukselle tämän vuoden tapahtuman järjestämisestä.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Viikko 11 ja valmista alkaa olla

Meidän prinsessa täytti tänään 15 vuotta. Sitä on juhlittu vaikka päivänsankari itse otti lukemat tyyneydellä vastaan.
Rusina
Viime viikon jälkeen oli melko selvää, että tästä viikosta tulisi selvästi kevyempi kuin olin suunnitellut. Kroppa alkoi olla siinä kunnossa, että lenkkien läpiviennissä ei olisi mitään mieltä vaan nyt tärkeintä oli vaan saada kroppa taas palautumaan. Tässä vaiheessa ei enää kuntoa voisi kohottaa, mutta kaiken pystyy kyllä pilaamaan.

Maanantai ja tiistai pidin juoksutaukoa ja kävin ainoastaan fillarilla töissä. Maanantaina oli lisäksi hyvät venyttelyt joogassa ja illalla vielä Tiina kävi hieromassa. Takareisissä alkoi olla taas elonmerkkejä.

Keskiviikkona päätin tehdä juoksulenkin matolla. Jos jalat eivät tuntuisi vielä valmiilta niin voisin lopettaa juoksun saman tien. No ihan hyvältähän se tuntui ja juoksin sitten tunnin ja kolme varttia matolla ennen saunaa. Torstaina tuli pidettyä kokonaan lepopäivä. Edellinen kokonainen lepopäivä taitaa olla tammikuun puolivälistä.

Perjantaina pidin taas lomapäivän töistä ja suunnitelmien muututtua tämän viikon osalta myös tämän päivän lenkki oli tavallista lyhyempi. Jos on vauhdit olleet leppoisia pitkillä lenkkeillä tänä talvena niin perjantainen runsas viisi tuntia Nuuksiossa oli vielä napsun hitaampi. Olin liikkeellä sauvojen kanssa ja tarkoituksena oli mennä rauhassa ja välillä kävellä jopa muutakin kuin ylämäkiä.

Yksi lenkin tarkoitus oli myös testata uusia Salomonin SpeedCross5 tossuja sekä Ortliebin karttataskua, jonka olin hankkinut jo vuosia sitten, mutta joka oli edelleen avaamattomana paketissa. Koko talven mentyä nastareiden päällä niin olipa hienoa juosta näin pehmeällä tossulla. Ortliebin karttatasku toimi yllättävän hyvin ja vaikka se roikkui kaulalla, niin laitoin sen kuitenkin välillä rullalle repun hihnojen taakse. Näin se ei heilunut kaulalla ihan vapana eikä häirinnyt juoksua. Tuosta hihnoista se oli tarvittaessa nopea napata taas käteen ja jatkaa kartanlukua.





Lauantai oli varattu Goexpo-messuille sekä viimeisille hankinnoille reissuun. Messuilla tuntuu olevan  vuosi vuodelta enemmän lajeja, jotka ainakin itseäni kiinnostavat vähemmän. Katsottavaa ja ihmeteltävää riitti kuitenkin 2,5 tunnin verran, josta iso osa meni taas mukavasti tuttujen kanssa jutellessa. Messujen jälkeen kävin fillaroimassa runsaan tunnin pikalenkin ennen saunaa.

Sunnuntaina oli taas peruslenkki Nuuksiossa. Kiertelin runsaat 2,5 tuntia polkuja, jotka oli aika hyvässä kunnossa. Tuttujakin oli taas liikkeellä vaikka muuten harmaa keli ei paljoa porukkaa Nuuksioon houkutellutkaan.

Harmaata ja märkää
Sunnuntaina Tiina kävi taas hieromassa paikkoja kuntoon.


Viikolle kertyi tunteja 15,5, josta juoksua 10h/82km ja fillaria 4,5h/87km. Ensi viikko on jo kevyempi ja viikonloppuna alkaakin taas suuri seikkailu, kun matkamme alkaa.




sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Viikko 10 ja lakipiste lähestyy

Talvi ja kevät ovat käyneet kiivasta kädenvääntöä tällä viikolla kelien suhteen. Välillä on pohjoinen tuuli puhaltanut siihen malliin, että itse olen mieluusti hypännyt juoksumatolle treeniä tekemään. Varsinkin alkuviikosta tuntui, ettei mikään vaatetus riittänyt vastatuuleen juostessa. Nyt viikonloppuna tilanne helpottui ainakin tuulen osalta ja välillä auringossa on ollut jopa lämmintä.

Aurinkoista mutta kylmää

Ja vähän uutta lunta

Auringon voimaa
Treenisuunnitelma oli tälle viikolle 25 tuntia, joka jäi tunnin vajaaksi. Ohjelmassa ei ollut yhtään pidempää lenkkiä, mutta perjantaille ja sunnuntaille olin kaavaillut viiden tunnin polkuhölkät. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina tein iltalenkin lisäksi lyhyen lenkin aamulla.

Kylmän kelin takia matollakin tuli juostua normaalia enemmän. Keskiviikon molemmat lenkit menivät matolla kuten meni myös torstain aamulenkki. Hommaa helpottaa huomattavasti se, että juoksumatto on käytettävissä sekä kotona että töissä. Näin ei tarvitse lähteä mihinkään erikseen päästäkseen matolle juoksemaan.

Sortsikeli
Treenituntien jääminen vajaaksi johtuikin sitten vaikeuksista loppuviikolla. Perjantaisella viiden tunnin lenkillä molemmat takareidet ja lantio alkoivat vähän vihoitella. Lämpöasteet olivat pehmittäneet polut sen verran, että askel oli muutenkin raskas. Viimeinen tunti kotiin oli jo aika hidasta hissuttelua, mutta perille päästiin. Illalla coutsi hieroi jalat ja lauantaisella lenkillä pari ekaa tuntia meni normaalisti, mutta sen jälkeen taas alkoi meno hidastua. Oikean jalan takareisi oli lopussa todella arka ja pienemmätkin ylämäet menivät kävellen.

Pehmeitä polkuja
Lauantai-iltana coutsi taas hieroi jalat ja sunnuntaina suunnitelmana oli lähteä rauhassa kokeilemaan jalkojen kuntoa. Suunnittelin kiertäväni kuuden kilsan Korpinlenkiä ja auto oli parkissa lenkin varrella melko lähellä. Mikäli jalat ei tuntuisi paremmilta niin pääsisin ainakin nopeammin pois lenkkipolulta kuin siinä tapauksessa, että olisin toisella puolella Nuuksiota. Pari kierrosta meni taas melko hyvin, mutta neljännen kierroksen jälkeen päätin lopettaa. Yhdestä lisätunnista ei olisi kuin harmia.

Siitä sitten kotiin saunaan, syömään ja hierottavaksi. Onni on oma juoksumatto kotona, mutta isompi onni on oma hieroja. Iso kiitos taas coutsille, joka mahdollistaa tämän ohjelman. Huomenna Tiina tuleekin hieromaan, joten kehonhuoltoa riittää nyt.

Viikolle kertyi melkein 24 treenituntia, joista 22h/204km juoksua.


Ensi viikolla oli tarkoitus pitää vielä yksi kova viikko, mutta nyt on parasta mennä päivä kerrallaan ja katsoa miten kroppa kestää. Tärkeintä olisi olla kolmen viikon päästä lähtöviivalla mahdollisimman ehjänä.

Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prio...