Edellisestä kirjoituksesta on jo kolmisen viikkoa. Tosin tässä välissä ei hirveästi ole ehtinyt tapahtua jos tuota Karhunkierrosta ei lasketa. Jenkkireissun jälkeen kelit ovat olleet kohdallaan ja muutamaa päivää lukuun ottamatta on hellettä pukannut. Ei voi nyt valittaa, vaikka toisaalta luonto kaipaisi jo vesisadetta.
Jenkeistä palautuminen vei oman aikansa ja Karhunkierrosta edeltävät kaksi viikkoa menikin hierojalla ja akupunktiossa juostessa. Koko kevään vaivannut oikean jalan pohje sekä akillesjänne kipeytyivät hieman Barkleyn maastoissa enkä halunnut ottaa suurempaa riskiä niiden suhteen. Pidinkin sitten aika leppoisat pari viikkoa ennen Karhunkierrosta ja yritin vaan saada jalan kuntoon. Jonkin verran parempaan suuntaan mentiinkin, varsinkin akilleksen suhteen, mutta pohje ei ollut läheskään oireeton. Tämän pariviikkoisen aikana sain tehtyä vain yhden yli kaksituntisen lenkin poluilla. Muuten juoksin lyhyitä lenkkejä ja fillaroin jonkin verran. Tämä kevyempi jakso ei huolettanut, sillä kroppa tuntui muutenkin vaativat lepoa edellisen viikon rehkimisen jälkeen.
Viikolla 21 juostiinkin sitten Karhunkierroksen viiskymppinen. Vuorossa oli BUFF Trailin toinen osakisa. Omana tavoitteena on tosiaan juosta neljä kisaa tämän kauden Tourilla ja saada siitäkin merkintä omaan juoksu-cv:hen. Toinen tavoite olisi saada keskimäärin 50 pistettä per kisa, mutta se onkin sitten hankalampi juttu. Varsinkin nyt kahden ekan kisan jälkeen.
Rukalle saavuin perjantaina iltapäivällä Oulun kautta. Matka Samban vuokra-autolla Oulusta Rukalle meni vaivattomasti, kun itse sain istuskella takapenkillä. Kisapaikalla pyörähdin nopeasti hakemassa oman juoksunumeroni ja tarkistuttamassa varusteet. Samalla tarkistin muutaman muunkin matkaan lähtevän juoksijan reput. Aika oli vähän kortilla ja jouduin lähtemään nopealla aikataululla kohti Oulangan huoltoa, jonne Lehtosen Jussi oli jo hyvää vauhtia juoksemassa. Satamailisen lähtö oli ollut jo puoliltapäivin, joten Jussin huoltoon Oulangassa ei olisi enää pitkä aika. Oulangassa menikin useampi tunti usean muunkin juoksijan huoltamisessa. Oli taas hienoa seurata ja olla mukana huoltamassa perusmatkalaisia. Samalla sai jutella muidenkin polkujuoksijoiden kanssa.
Ruka perjantai-iltana
Antti huollossa
Jaakko huollossa
Oulangan jälkeen palasin Rukalle ja kävin vielä syömässä ennen hotellille menoa. Viimeisenä hommana perjantaina kävin vielä kaikki varusteet läpi seuraavaa päivää varten. Jotenkin oli vähän huoleton olo, kun edessä ei ollut sitä normaalia perusmatkaa. Sukat olin unohtanut pakata mukaan, joten kävin vielä ostamassa uudet sukat sekä viisi geeliä, jotka uskoin riittävän kisaan.
Kisavarusteet - check!
Aamu meni nopeasti. Kävin hotellilla syömässä pienen aamupalan ja palasin laittamaan kamat valmiiksi. Ehdimme ennen lähtöpaikka kuljetusta vielä käydä vastaanottamassa perusmatkan voittajan Antti Itkosen maaliin. Antti juoksi hienon ja tasaisen juoksun eikä vaikuttanut kisan jälkeen edes väsyneeltä. Tästä lähdimme suoraan bussikuljetuksella viiskympisen lähtöön Oulankaan.
Kisa lähti liikkeelle reippaasti, kun yritin pysyä isoimman juoksijamassan edellä. Sykkeet oli turhan korkealla, mutta melko nopeasti vauhti tasaantui. Juoksin muutaman hengen ryhmässä, jossa myös Otto oli mukana. Alun neulaspolut ovat hienoja pätkiä juosta eikä nousuakaan ole, joten vauhti oli ihan kohtuullinen. Ekaan kymppiin meni aikaa noin 51 minuuttia. Vauhti rauhoittuu tästä edelleen, kun maastokin nousee jonkin verran. Ilma on lämmin vaikka lämpöasteita taitaa olla alle 20. Juomaa kuluu enemmän, kuin mihin olen varustautunut. Kitkajoelle saavuttaessa kasassa on parikympiä ja meno maistuu edelleen melko hyvälle. Toiseen kymppiin meni aikaa 58 min.
Tämän jälkeen lantio ja reiret alkavat jotenkin tuntumaan todella väsyneiltä eikä jalka nouse enää samaan tahtiin. Juomat on aika lopussa, mutta eihän sinne Juuman huoltoon enää ole kuin kymppi. Ei tässä ole aikaa pysähtyä täyttämään pulloja Kitjajoessa. Tekninen osuus joen varressa on hidasta ja sen jälkeen leveämmällä polulla alkaa ensimmäiset krampit tuntumaan reisissä. Viimeiset kilometrit Juumaan tuntuvat pitkiltä. Ja huoltopaikkakin on siirretty kauemmas tien varteen. Kyllä nyt koetellaan. Kolmas kymppi meni aikaan 67 min. Juuman huollossa join pari pullollista saman tien ja täytän kaikki kolme seuraavaa osuutta varten. Syömiset ei suuremmin maistu. Olin syönyt jo kolme geeliä, joten eiköhän niillä pärjätä. Ongelma oli enemmänkin nestevajaus. Yritin korjata tilannetta suolatabletilla, mutta riittävän nesteen saaminen olisi tärkeämpää.
Huoltopaikalla kehuin vielä Riina Kuuselolle, että meillä vauhdit sopii hyvin yhteen. Olin juossut Riinan kanssa myös Bodomilla toukokuun alussa. Pari kilometriä Juuman huollon jälkeen Riina jatkoi omaa menoaan meikäläisen jäädessä jälkeen kramppaavien jalkojen kanssa. Myös Otolla on ongelmia ja tässä kohtaa tiemme erosivat. Matka jatkui hitaasti hölkäten. Jalkoja ei pystynyt nostamaan kovinkaan paljoa ilman että krampit iskivät sisäreiteen. Kovempaa takaa tulevia paineli ohitse ja sainkin hurjan määrän kannustusta. Lyhyet juttutuokiot toivat mukavasti vaihtelua omaan tekemiseen. Kiitos vaan kaikille tässä kohtaa. Kannustukset auttoivat kestämään kramppeja vaikka juoksu ei sen helpompaa ollutkaan. Pikamatkan voittanut Eetu paineli ohi sellaista kyytiä, että näytti kuin karhu olisi häntä ajanut takaa.
Lopulta Konttaisen huoltokin tuli vastaan. Reitti ei muistuttanut yhtään parin vuoden takaista reittiä, eli joko se oli muuttunut tai sitten muisti teki tepposet. Soraa oli tuotu melkoisesti polkuja vahvistamaan. Konttaisen huolto meni taas pulloja täyttäen ja taisin siinä jonkun vihreän kuulankin napata matkaan. Valtavaaran ylitykseen lähdin sitten ihan hymyssäsuin. Päätin, että turha tässä on tilannetta harmitella yhtään enempää. Ei se siitä mihinkään muuttuisi. Nyt vaan painettiin viimeinen osuus Rukalle ja otetaan reisusta kaikki irti. Kannustusta tuli edelleen kaikilta ja karkkia ja suolaakin tarjottiin useampaan kertaan. Kiitos taas kaikille tästäkin.
Ja tuli se Rukakin sieltä viimein. Konttaisen huollosta meni aikaa 1:10. Se on 2 minuuttia nopeammin kuin 2016, kun juoksin perusmatkan. Se kertoo vähän tuosta loppuvauhdista.
Loppurutistusta. Kuva onevision/Juha
Kisaviikonloppu oli taas hieno tapahtuma. Vaikka oma suoritus ei ollut odotusten mukainen, niin viikonlopun parasta antia oli taas kaikki ne keskustelut juoksijoiden kanssa. Paljon on juoksijoita, joita ei tapaa muuta kuin juuri näissä tapahtumissa. Se on yksi syy, miksi kisoissa on niin hienoa käydä. Koko juoksuyhteistö on vaan niin loistava. Ja tietysti iso kiitos kuuluu taas NUTS:n kisaorganisootiolle ja niille 150 talkoolaiselle, jotka mahdollistavat tällaiset polkufestarit.
Hiljentynyt kisakylä
Kuluneella viikolla olen jo päässyt jatkamaan harjoittelua. Alkuviikosta vähän työmatkafillaria ja nyt loppuviikosta neljä polkulenkkiä, joista kertyi 7 tuntia poluilla. Olen juossut nyt Salomonin Ultra Sensellä, jossa droppia on vähän enemmän. Toivottavasti se antaa akillekselle ja pohkeelle vähän enemmän tilaa, jotta nekin saataisiin kuntoon.
Alkuviikolla riitti vielä kylmää keliä, mutta viikonlopulle lämpömittari alkoikin näyttää parempia lukemia. Helleraja taisi mennä perjantaina rikki ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kauan on tätä odotettu. Ensimmäinen pääskynenkin näkyi perjantaina.
Sunnuntaina oli jo varsin keväistä
Treenipuolella tilanne näyttää menevän huonompaan suuntaan. Takareisi on vaivannut edelleen ja kovia treenejä on jouduttu jättämään jo väliinkin. Istuminen on aika myrkkyä varsinkin jos edellisenä päivänä on tullut tehtyä edes jonkinlainen juoksulenkki. Tiistaina sain tarpeekseni tilanteesta ja tilasin ajan Sakari Oravalle. No, vapaita aikoja löytyi ja jo torstaina istuskelin Oravan huoneessa kertomassa taas miten tähän on tultu. Ensin toki käytiin läpi edelliset vaivat, joiden takia olen samassa tuolissa istunut.
Siinä sitten käytiin läpi mitä kaikkea on tullut talven aikana treenattua ja varsinkin sitten helmikuun jälkeistä aikaa, kun vaivat alkoivat. Tämän lisäksi muutaman liikkuvuustestin jälkeen Oravan diagnoosi alkoi olla melko selvä. Pääepäilty on nyt jonkinasteinen Hamstring-syndrooma, mutta asian varmistamiseksi tarvittaisiin vielä magneettikuvat takareidestä. Jos tilanne on ehtinyt edetä liian pahaksi, voi edessä olla leikkaus. Seuraavaksi hankitaan ne magneettikuvat ja sitten nähdään miten homman kanssa edetään. Samalla nautitaan parin viikon mittaisesta tulehduskipulääkityksestä.
Totaalista juoksukieltoa ei kuitenkaan onneksi tullut, joten pientä liikunta on pystynyt tekemään mukavan lämpimässä toukokuisessa kelissä. Orava ei kuitenkaan suositellut osallistumista viikon päästä juostavalle Karhunkierroksen viiskymppiselle, joten ensi viikonloppu meneekin sitten Rukalla puhtaasti talkoiden parissa.
Treenitunteja kertyi tälle viikolle vaatimattomat seitsemän. Parina päivänä tuli käytyä fillarilla töissä. Lisäksi maanantaina jooga ja keskiviikkona core-treeni salilla. Keskiviikkona juoksin 50 min aamulenkin töihin.
Kesäpyöräkin on päässyt ulos varastosta
Perjantaina olimme Nuuksio-hotellilla kuuntelemassa paikallista bändiä StickVille, jonka tahdissa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia paikallisten kanssa.
Lauantaina oli paikallinen asukasyhdistys järjestänyt Siikajärvi-kierroksen, jossa olimme Antin kanssa opastamassa tilaisuuteen tulleita juoksijoita. Paikalle tuli noin parikymmentä juoksijaa nauttiman aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Erivauhtisia ryhmiä ei sen suuremmin tarvinnut järjestää, kun osa lähti merkattua reittiä kiertämään omalla vauhdilla ja loput lähtivät Antin ja minun kyytiin ja loput viimeisenä tulevaan kävelyryhmään. Järven ympäri matkaa tulee noin 7 kilsaa vaihtelevalla reitillä, jolla suurin osa on asfalttia ja lopussa pieni pätkä hiekkatietä. Tämän jälkeen käytiin vielä Antin kanssa kiertämässä vähän polkuja, jossa ehdittiin vaihtaa ajatuksia syksyn Spartathlonista.
Antin kanssa juoksuopastusta
Sunnuntaina käytiin Oittaan Herttuan Don Validon kanssa juoksemassa runsas tunti Nuuksion poluilla. Tänään aiheet keskittyivät viikon päästä juostavaan Karhunkierrokseen ja siihen perusmatkaan. Toivotaan, että reitti ehtii kuivua ja viimeisetkin lumet sulaa seuraavien päivien aikana.
Karhunkierroksen keliin liittyy tänä vuonna paljon epävarmuuksia ja siksi mukaan kannattaa pakata myös sellaista, jota ei normivuonna arvele tarvitsevansa. Ei ne siellä drop-bägissä paina ne ylimääräiset tavarat ja jos niitä ei sitten tarvitsekaan. Vuoden 2014 raporteista löytyy arvokasta tietoa, jota kannattaa pohtia. Mikäli lunta on, niin yksi isoimmista asioista, johon itse panostaisin on säärien suojaaminen. Tämä pätee kaikille matkoille. Tässä lyhyt ote polkuapinan 2014 raportista:
"Hangen reuna oli yöllä melko terävä ja ilmeisesti erityisesti alamäkeen laskeuduttaessa lumi hakkasi sääriin ja teki etelänpojan prinsessasääristä selvää jälkeä. Jossain 5 km kohdalla huomasin, että jokainen umpihankiaskel jätti veriläikän kinoksen reunaan. Vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi tuli pohdittua, mutta mikään silloin ilmaantunut idea ei oikein houkutellut. Jos sääret olisi teipannut, niin teippejä irti repiessä olisi haavat tuntuneet varmasti mukavilta. Loppujen lopuksi tuli tehtyä sitten ehkä se kaikista tyhmin valinta eli en tehnyt mitään vaan ajattelin odotella, että 53km kohdan drop bagistä saisi talvitrikoot jalkaan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että olisi pitänyt heittää irtohihat käsistä jalkoihin ja teipata buffit vielä lisäpehmukkeeksi, mutta eipä tullut silloin mieleen. Matkan edetessä alkoi jokainen hankeen uppoaminen jopa pelottamaan takaraivossa, kun sääret alkoivat olla käsitellyt."
Mikäli lunta ja märkää sohjoa on, niin toinen iso asia on varmaan jalkojen ja erityisesti jalkaterän pitäminen kuivana ja lämpimänä mahdollisimman pitkään. Vedenpitävät sukat, kuten Sealskinz, olen itse todennut erittäin hyviksi nyt keväisillä metsä- ja polkulenkeillä, kun vesi on puroissa ja soissa vielä erittäin kylmää.
Rukan sääennusteen mukaan, perjantain ja lauantain välinen yö menee pakkaselle, joten Hautajärven drop-bägiin kannattaa laittaa lämmintä vaatetta. Ei se päivälämpötilakaan montaa astetta ole, joten lopussa, kun energiat on vähissä, se ylimääräinen paita ja kunnon vedenpitävä takki voivat pelastaa koko reissun. Ja sitten on tietysti se henkinen puoli. Sen merkitys on tänä vuonna suuri. Kenellä riittää päätä puskea lumisohjossa ja ketä on lannistunut jo lähtöviivalla.
Toivotan kaikille nautinnollista matkaa. Nähdään viikonloppuna Rukalla!
Kisapaikalle saavuimme torstaina. Teimme coutsin kanssa lyhyen kävelyn Rukan alppikylään syömään. Samalla ehdimme vaihtaa kuulumisia jo paikalla olleiden muiden tuttujen kanssa. Ilma enteili jo aurinkoista viikonloppua.
Näkymät Rukan huipulle
Jokke ja Eppu vakavina toimistolla
Loppuilta meni kisakamoja pakatessa sekä Epun haastateltavana Lauran ja Lauran kanssa. Tunnin verran juteltiin polkujuoksusta ja siihen liittyvistä jutuista. Haastattelu taltioityi tietysti #nutsliveen:
Kisakamat
Kisa-aamuna käytiin hakemassa numerolaput ja gepsit järkkäreiltä kisatoimistosta. Paikalla oli heti ysiltä iso joukko muitakin innokkaita satamailiselle lähtiöitä. Myös Välittäjä seurasi tarkkana tilannetta, jos vaikka joku olisi tarvinnut olkapäätä.
Satamailisen jono sekä Välittäjä
Vielä ennen lähtöä otettiin Samban yhteiskuvaa
Samban tiimi Karhunkierroksella juuri ennen 160 km lähtöä (Kuva: Ali)
Kello 12 kisa lähti liikkeelle melko reippailla sykkeillä. Itse vauhti ei tuntunut kovalta, mutta mittari ilmoitteli sellaisia lukemia, että välillä vähän hirvitti. Valtavaaran ylämäet mentiin kaikki kävellen kuten edellisenäkin vuonna. Kevyt tuuli puhalsi takaa ja tuntui kuin ilma ei olisi liikkunut ollenkaan. Olin erittäin tyytyväinen, etten ollut laittanut pitkiä juoksuhousuja. Pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko lämmitti entisestään keliä, joka ei kuitenkaan tuntunut ihan liian lämpimältä. Itse pidän vähän lämpimämmästä kelistä.
Konttaisen huoltoon tulimme vajaat viisi minuuttia aikataulua edellä. Join siinä vähän varastoon ja täytin pullot. Coutsi oli muiden kanssa siinä tietysti kannustamassa. Olin mukana kärkiporukassa Toivasen Antin, Simpasen Juuson ja Lepistön Jonin kanssa. Huollon jälkeen lähdettiin nousemaan portaita mäkeen. Tässä vaiheessa Juuso lähti etenemään omaa vauhtiaan. Myös Joni ja Antti etenivät hieman meikäläistä nopeammin. Vähän 15 kilsan jälkeen alkumatkasta syöty suklaapatukka tuli suoraan läpi ja jouduin tekemään puskareissun, jossa tuhraantui vessapaperin lisäksi pari minuuttia aikaa.
Juuman huolto tuli vastaan nopeammin kuin olin suunnitellut, noin 12 minuuttia nopeammin. Olin saanut puskareissun jälkeen syötyä geeliä, mutta suklaan kanssa pidin pientä taukoa. Juumassa join taas ylimääräistä ja täytin pullot urheilujuomalla. Matka jatkui nyt hienoja maisemia ihaillen. Juoksu kulki mukavasti, mutta kesti aina Kitkajoelle asti noin 30 kilsan paikkeille ennen kuin sain Antin ja Jonin kiinni. Mentiin siinä hetki yhdessä, mutta sitten kaverit jäivät taakse. Kitkajoen ranta on aika tekninen ja juoksu vaatii vähän enemmän paukkuja. Vähän samanlainen paikka kuin Nuuksio Classicin idänpuoleiset järvenrantapolut.
Jussin kämpälle tullessa tarkoitus oli täyttää tyhjentyneet juomapullot, mutta eihän siellä ollutkaan huoltoa. Muistin tämän väärin. Onneksi vähän kämpän jälkeen oli järvi, jonka rannasta polku kulki. Siitä sitten lyhyt pisto järvenrantaan ja pullot täyteen. Sekaan vielä Nuun -poretabletit. Jussin kämpän jälkeen reitti on Oulankajoen varressa helppokulkuista ja melko tasaista neulaspolkua aina Oulangan luontokeskukselle asti.
Matka oli taittunut edelleen suunnitelmaa nopeammin Oulangan huoltoon, jossa olin 38 minuuttia edellä aikataulua. Ensimmäiset 53 kilsaa olivat tulleet ajassa 6:03. Juuso oli tässä vaiheessa runsaat 20 minuuttia edellä. Keli oli edelleen lämmin ja vettä oli kulunut huomattava määrä. Myös sykkeet olivat edelleen aika korkeat, mutta päättelimme coutsin ja välittäjän kanssa sen johtuvan korkeasta iästä eikä liian kovasta vauhdista. Tieto helpotti tässä kohtaa ratkaisevasti ja uskalsin jatkaan matkaa samoilla vauhdeilla lyhyen huoltotauon jälkeen.
Oulangan ja Hautajärven välinen osuus on pääasiassa helppoa polkua poislukien muutamat lyhyemmät tekniset osuudet. Matka taittui mukavasti musiikkia kuunnellessa. Aurinko alkoi kuitenkin olla aika matalalla tässä kohdin ja paistoi lisäksi suoraan edestä. Auringonpaiste silmissä aiheutti sen, että kompastuin kiviin ja kantoihin useamman kerran kertaakaan kuitenkaan kaatumatta. Vähän siinä tosin oli varpaat kovilla. Jossain vaiheessa ennen Hautajärveä hengitys muuttui raskaammaksi ja tuntui, että joudun tekemään enemmän töitä hengittämisen eteen.
Coutsi puolimatkassa: "Sähän puuskutat"
Onneksi vielä huumoria oli mukana eli asiat eivät olleet niin huonosti.
Hautajärvelle saavuin edelleen 37 minuuttia edellä aikataulua ajassa 9:28. Hautajärveällä pidin yhteensä seitsemän minuutin tauon, jossa vaihdoin kuivan pitkähihaisen paidan sekä irtohihat. Samalla söin puuroa ja join kupin kahvia. Reppuun ladattiin lisää geelejä ja pullot täytettiin urkkajuomalla. Lähdin Hautajärveltä noin 35 minuuttia Juusosta jääneenä. Ajattelin kuitenkin, että tästä se kisa vasta alkaa ja lopussa voi tapahtua mitä vaan.
Paluumatkalla taktiikkana oli juosta mahdollisimman paljon helpoista neulaspolkuosuuksista. Edes hitaasti, kun sekin on nopeampaa kuin kävely. Tiesin, että hidasta teknistä polkua tulee vastaan vielä niin paljon, että siellä juokseminen onkin sitten väsyneillä jaloilla paljon vaativampaa. Sainkin motivoitua itseni sellaiseen vauhtiin, että Oulankaan saavuin vähän yhden jälkeen yöllä. Olin käyttänyt vain vajaat kaksi minuuttia enemmän aikaa paluumatkaan kuin menomatkaan. Todella tasaista tekemistä.
Oulangassa coutsi oli taas huoltamassa. Lisää geeliä, kuppi kahvia, kaakaojuomaa, vissyä, ja tietysti urkkajuomaa. Kylmän puroveden juominen oli ärsyttänyt vähän vatsaa ja lämmin kahvi tuli kuin tilauksesta. Lähtiessä nappasin mukaan vielä keitetyn kananmunan, jonka syömiseen meni pitkä tovi. Ei kuitenkaan niin pitkään kuin yhden riisipiirakan syömiseen Hautajärveltä lähtiessä. Sitä nakersin yhteensä 13 kilsan ajan ennen kuin se oli syöty. Ei ihan mitään pikaruokaa. Oulangassa laitoin lisäksi hanskat käteen. Aamuyöstä lämpötila oli alimmillaan nollan tuntumassa ja soiden ylityksissä matalat puskat ja koivut olivat jäässä. Vaatetta oli kuitenkin juuri ja juuri riittävästi eikä takkia tarvinnut ruveta vetämään niskaan.
Olin jo Hautajärveltä lähtiessä saanut vastaantulevilta juoksijoilta tietoja, miten paljon ero Juusoon oli. Välillä tosin väliajat tuntuivat menevän jonkin verran ristiin. Ero tuntui kaventuvan, mutta ei ihan hirveästi. Jatkoin vaan sitkeästi omaa juoksua kaikissa mahdollisisa paikoissa ja kävelin ainoastaan ylämäet sekä pahimmat juurakot. Vähän ennen Jussin kämppää täytin pullot saman järven rannassa kuin menomatkalla. Itse kämppä näytti hiljaiselta.
Pari kilsaa ennen Kitkajoelle laskeutumista sain vihdoin Juuson kiinni. Matkaa maaliin oli vajaa 35 kilsaa. Juuso sanoi energioiden olevan loppu ja tuli aika hitaasti alamäkeä. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoin sitten siitä matkaa omaa vauhtia. Juoksu maistui tässä vaiheessa ja tietysti siirtyminen kisan kärkeen antoi lisäpotkua. Muutaman kilometrin päässä ollut Juuman huolto tulikin sitten nopeasti vastaan. Täällä coutsi oli taas piiskaamassa viimeisille 23 kilsalle.
Viime vuonna matka Juumasta Konttaisen huoltoon oli aivan älyttömän hidas ja raskas. Matkalla ylitetään useampi vaara ja olin muistuttanut etukäteen itselleni tämän osuuden vaativuudesta. Siitä huolimatta osuus yllätti pituudellaan. Myös aurinko alkoi olla sen verran korkealla, että pitkähihaisessa paidassa alkoi olla ahdistava olo. Irtohihat ja hanskat olin riisunut jo aikoja sitten.
Konttaisen huollossa oli coutsin lisäksi vain Sisun kaverit Jari ja Mika. Muuten huoltopiste ei vielä ollut auki. En kuitenkaan tarvinnut mitään huollosta viimeiselle osuudelle Valtavaaran yli vaan join vain vähän suklaajuomaa coutsin huoltokassista. Mukana viimeiselle osuudelle kulki yksi täysi pullollinen urkkajuomaa. Tässä vaiheessa urkkajuoman juominen ei enää oikein maistunut ja sainkin sitä vain pari kulausta kerrallaan alas kurkusta. Huollossa kuulin myös, että takana tulevista ei enää ollut uhkaajiksi, Markus ja Heikki olivat melkein 10 kilsaa perässä ja Juuso oli keskeyttänyt kisan.
Lyhyen tauon jälkeen lähdin viimeiselle osuudelle. Taktiikka oli yksinkertaisesti pysyä vain liikkeessä. Yhdessä ylämäessä oli pakko pysähtyä hetkeksi, kun toinen pohje alkoi vähän kramppaamaan. Ennen Valtavaaran ylitystä en paljoa pystynyt juoksemaan jyrkkien ylämäkien ja alamäkien takia. Valtavaaran jälkeen on loivempaa polkua, jota pystyin kevyesti hölkkäämään. Viimeisessä ylämäessä otin vähän lunta käteen ja yritin vilvoittaa oloa laittamalla sitä pään päälle. Jossain vaiheessa kuulin Korttisen Antin äänen ja taisin kysellä useamman kerran, että onhan tämä viimeinen ylämäki. Antti vakuutti, että on se. Usko pois.
Viimeiset portaat? (Kuva: Antti K.)
Ylämäen jälkeen juoksimme Antin kanssa kohti maalia. Samban päävalmentaja Harri heitti vielä loivassa alamäessä, että tekniikka näyttää pysyneen kasassa. Kääntyessäni "kummun takaa" nähdäkseni maalin alkoi alhaalla maalialueella kauhea kannustus ja huuto. Porukka näytti olevan Rukan alppikylässä enemmän kuin sinne mahtuu. Eppu oli viivästänyt 53 kilsan kisaajien bussikuljetusta lähtöpaikalle sen verran, että ehtisin maaliin ja saisin kunnon vastaanoton. Oli aivan mahtava tunne rallatella alamäkeen kohti maalia sellaisen huutomeren halki. Toivottavasti 53 kilsan juoksijatkin saivat omaakin fiilistä nostatettua. Maalissa aika näytti 20.30.
Maaliintulo
Soikkelin Jarin video maaliintulosta:
Tekstistä saattaa välittyä tunne, että kisa oli helppo. Näin ei kuitenkaan ollut. Kisan aikana ei kuitenkaan tullut sellaisia ongelmia, joiden kanssa ei olisi voinut jatkaa. Kivut oikeassa jalkaterässä, polvissa tai hengityksen vinkuminen olivat kuitenkin siedettävällä tasolla. Vaatiihan sen jonkin verran kestää tätä kipua kymmeniä kilometrejä.
Kaikki varusteet toimivat loistavasti. Inovin tossu oli juuri riittävä tälle matkalle. Pari päivää jalkapohjat olivat kipeänä, mutta ei mitenkään pahasti. Ainut hiertymä koko reissulla tuli sykevyöstä rintaan. Jaloissa ei ollut mitään hiertymää.
Isot kiitokset taas coutsille loistavasta huollosta ja hyvin rasvatusta piiskasta. Huollossa säästyi paljon aikaa, kun geeliä ja juomaa tuli pyytämättä suoraan nokan eteen. Tuolitkin oli piiloitettu huollossa, ettei aikaa kuluisi istuskellessa. Kiitokset myös Astalle, välittäjälle ja Eppu&Jokke&co. Sekä tietysti koko polkujuoksuporukalle.
Kuvausryhmä ja huolto seuraa Oulankaan tuloa. Tarvii vain juosta (kuva: välittäjä)
Väliajat karkeesti omasta kellosta (meno / paluu):
8 km Ruka -> Konttainen 0:51 / Konttainen -> Ruka 1:12
14 km Konttainen -> Juuma 1:45 / Juuma -> Konttainen 2:16
15 km Juuma -> Jussinkämppä 1:46 / Jussinkämppä -> Juuma 2:03
16 km Jussinkämppä -> Oulanka 1:42 / Oulanka -> Jussinkämppä 2:03
27 km Oulanka -> Hautajärvi 3:25 / Hautajärvi -> Oulanka 3:27
Viime vuoden väliajat löytyy 2015 raportista.
Syömisten ja suihkun jälkeen lähdettiin kannustamaan muita
juoksijoita maaliin. Syöminen oli kuitenkaan hankalaa heti kisan
jälkeen. Onneksi järjestäjien loihtimat keitot maistuivat niin hyvälle,
että sain siitä vähän paikattua energiavajetta.
Isot onnittelut kaikille
Miikka maalissa 53 km sarjan kolmantena.
Illalla oli vielä palkintojenjako, josta muutama kuva:
Palkintojenjako Markuksen ja Heikin kanssa (kuva: NUTS)
Metrinen kiertopalkinto (kuva: NUTS)
Naisten 160 kilsan voittaja Saara
Lopuksi vielä NUTS Karhunkierroksen virallinen kisavideo sekä muutama linkki:
Viimeinen täysi viikko ennen kauden avaava Karhunkierrosta meni ajanpuutteen takia hieman suunniteltua rauhallisemmin. Juoksulenkkejä kertyi vain neljä, joista kilsoja noin 60 kilsaa. Fillarikilsoja kertyi parina päivänä noin 75 kilsaa. Salitreeni jäi kokonaan tekemättä, mutta toisaalta keskiviikkona tuli naputeltua pari tuntia vastakaadetusta pihakuusesta saunahalkoja. Pitkät selkälihakset muistivat hyvin aikaansaadun halkopinon vielä seuraavana päivänäkin.
Vähän isompi halkaisukirves
Vielä riittää halottavaa
Luonto on taas tällä viikolla ottanut isoja harppauksia kohti täydellistä loistoaan. Omenapuut, tuomet ja kielot tuovat lisäksi oman voimakkaan tuoksunsa. Toukokuu on vuoden parasta aikaa.
Omenapuumme täydessä kukassa
Ilotulitusta
Italiasta tuli tällä viikolla sen verran hyviä uutisia, että olin päässyt läpi myös 4K kisan arvonnasta. Pääsin siis tänä vuonna läpi sekä Torrin että 4K kisojen arvonnasta. Suunnitelmat tämän vuoden osalta on kuitenkin löyty lukkoon aikaisemmin italialaisten nahistellessa keskenään, joten sinne en ole tänä vuonna lähdössä. Toivottavasti ensi vuonna on myös arpaonnea. Tänä vuonna ohjelmassa on siis UTTF:n kierto sekä loppuvuodesta jotain Mammuttimarssia vai mikä sen nimi nyt olikaan.
Karhunkierrokselle kaikki alkaa olla valmista. Muistiinpanot viime vuodelta on sen verran hyvät, että varusteiden kasaaminen ei tuota ongelmia. Toisin kuin viime vuonna nyt on tarkoitus lähteä vähän pienemmällä repulla. Jurekin 1.0 UD reppu lähtee tällä kertaa matkaan, kun tilaa säästyy valmitsemalla yötä varten pienempi otsalamppu. Viime vuonna matkassa oli iso suunnistuslamppu, joka oli aivan turha. Sen yhden kerran, kun reitiltä hieman yöllä eksyin niin pienemmälläkin lampulla olisi oikea reitti löytynyt. Nyt mukaan lähtee vanha LedLenser H7, joka ei paljoa tilaa vaadi. Myös kuoritakki on vaihtunut vähän kevyempään, kun tuo sääennustekin näyttää lupailevan melko hyvää keliä. Kolmas suurempi muutos varusteissa on siirtyminen Hokan Stinsonista Inovin TerraClaw 250 tossuun. Pehmeämmällä polulla Hokan tossu on vähän kömpelö ja tahtoo vähän pyöriä jalassa. Inovin TerraClaw toimi hyvin viime vuonna Kolilla ja Sysikalliossa. Hankin uuden parin tätä tossua ja olen vähän säästellyt sitä kisaa varten. Tossun pohja on sen verran pehmeä, että kuviointi vanhasta parista on sulanut osin jo pois vaikka kilsoja on alle 600. Hyvästä pidosta joutuu maksamaan.
Itse reitissä ei ole muutoksia edellisvuoteen ja Kuusamossa on
kevätkin vähän viimevuotista aikaisemmassa. Nopeasti sulaneet lumet
aiheuttivat ilmeisesti pienen tulvahuipun seudulla, mutta nyt vedenpinta
on jo normalisoitunut. Reitti pitäisi olla melko kuivassa kunnossa. Eli
näiden osalta asiat ovat myös kunnossa.
Treenimäärät eivät tänä keväänä ole yltäneet ihan viimevuoden tasolle. Viimeinen kuukausi on kuitenkin ollut ihan kohtuullinen ja toisaalta kroppassa ei tunnu tällä hetkellä suurempia kremppoja. Palautuminen joulukuun Sysikalliosta alkaa vihdoinkin olla takana. Kunto ei kuitenkaan vielä tässä kohtaa ole parhaimmillaan, mutta toivottavasti jo Pallakseen mennessä. Karhunkierroksesta pitääkin selvitä mielikuvaharjoitteilla.
Coutsi on taas ahkeroinut uuden videon kimpussa. Nyt olisi valmiina kooste viime vuoden UTTF-kiertueesta.
Tähän viikkoon mahtui normiaktiviteettien lisäksi pari reipasvauhtista polkukisaa. Ajatuksena on vähän herätellä kroppaa nyt kun Karhunkierrokseen on aikaa enää pari viikkoa.
Tiistaina kävin töiden jälkeen juoksemassa Sohvaboikotin järjestämässä polkujuoksikisassa Olarissa. Kevyet lämmöt ensin päälle fillaroidessa paikalle ja siitä sitten suunnistushirmujen perään baanalle. Kärkeen ampaisi heti paukusta Mikko Patana ja Antti Parjanne sekä Halmeen Tomi. Itse jäin vähän alkukiihdytyksessä, mutta löysin nopeasti hyvävauhtisen selän, jota seurata. Sehän oli maajoukkuesuunnistaja Sofia Haajanen.
Vauhti oli sen verran reipasta, että siinä ei paljoa ehtinyt reittimerkintöjä seurata. Valitettavasti reitti oli merkitty keltaisella kreppipaperilla, joka ei erottunut juurikaan vihreiden lehtien lomasta. Jossain pari kilsan jälkeen kolmikko Patana, Parjanne ja Halme puskivat ohitsemme. Olivat tehneet ylimääräisen koukun heti alussa. Kohta tämän jälkeen koko kärki missasi vasempaan kääntyvät merkinnät ja teimme isomman sakkolenkin. Gepsistä jälkeenpäin katsottuna aikaa tuhraantui 4,5 minuuttia! Reitille palattuamme meni vähän ylimääräistä aikaa ja energiaa ohitella muita edellemme ehtineitä.
Tämän jälkeen selvisimme seuraavat kilsat tehden vain lyhyitä ja pieniä pummeja. Ihan lopussa viimeisillä kallioilla löysimme reittimerkinnät muiden paikalla olleiden ulkoilijoiden opastuksella. Letkan järjestys vaihtui useampaan kertaan, kun kärkimies pummasi reittiä ja joku taaempana taas sai näköhavainnon merkintöihin. Varsin mielenkiintoinen kisa siis. No, kaikki löysivät perille vaikka juostut matkat poikkesivat jonkin verran toisistaan.
Oma vauhti oli yllättävän hyvää vaikka reipasvauhtisia treenejä on tullut tehtyä tänä keväänä vain puolisentusinaa. Sofian vauhti alamäissä oli aivan jäätävää vaikka itsekin päätin tulla ne vähän riskillä. Onneksi maasto oli kuiva ja Inovissa loistava pito. Ylämäissä sain kurottua kiinni sen pari metriä jotka alamäissä Sofiasta jäin. Kiitokset Sofialle vetoavusta. Alla miesten tulokset, oma gepsi näytti 12,1 km.
Tiistain jälkeen oli pari kevyempää päivää, työmatkafillarointia sekä Nuuksiossa runsaan 1,5 tunnin leppoisa lenkki. Perjantaina pidin lomapäivän töistä ja kävin kiertelemässä Nuuksiossa vajaat 4 tuntia. Ilma oli paljon lämpimämpi mitä ennuste lupaili. Hieno aurinkoinen ja tuuleton päivä. Alla vähän kuvasatoa.
Reppu ja kaikki varusteet Karhunkierrokselle, paino 2,1 kg juomineen
Rantakäärme?
Swinghillin tyhjä rinne
Jäätelötauko Haltiassa
TrailPlodder, jättäri100 finisher!
Kattilan niityt kohti Swinghilliä
Lauantaina oli tarkoitus tehdä lyhyt lenkki, mutta päivä menikin sitten kotiaskareiden parissa. No ehkä hyvä niin, koska sunnuntaina oli vuorossa viikon toinen startti Lohjan Harjulla, Harjun Polut. Ohjelmassa oli 17 kilsaa polkujuoksua (reittikartta) ja vauhdit taas siellä punaisella. Ennen kisaa otettiin tietysti poseeraukset legendan kanssa.
Verkkareissa
Ja kisa-asussa
Kisa lähti liikkeelle tutun kovaa ja kentältä noustessamme taisi edessä olla kahdeksan kaveria. Siitä lähdettiin harjun suuntaisesti helppoja ulkoilureittejä ja neulaspolkuja. Vauhdit oli alle 4 min kilsalla. Ekan kilsan jälkeen kisan voiton napannut kaveri lähti vetämään letkaa nostaen vauhtia. Pientä rakoa alkoi tulla letkaan ja ohitin pari kaveria. Kärki meni kuitenkin omia menojaan. Jossain viiden kilsan kohdalla nousin viidenneksi, jossa olin sitten kisan loppuun asti. Noin 7,5 kilsan jälkeen seuraavat 5 kilsaa olivat vähän metsäisempää ja pienempää polkua. Ja olihan siellä yksi pätkä, jossa mentiin kokonaan umpimetsässä sekä yksi metsähakkuu, joissa vauhdit hidastuivat selvästi. Lopussa Harjulle palatessa vauhdit taas paranivat ja loppu tuli melko vahvasti.
Ennen lähtöä
Kilpasarjojen lähtö
Askel kuin oppikirjasta
Molemmat jalat sentään irti maasta
Ja alla vielä Nurmelan Juhan ottamat kuvat vesipisteeltä. Loput Juhan kuvat löytyvät täältä.
Hidastus (Kuva Juha Nurmela)
Kiihdytys (Kuva Juha Nurmela)
Koko viikolle kertyi tunteja vajaat 15, jossa juoksua ja pyöräilyä noin 100 kilsaa kumpaakin. Ensi viikolla vielä muutama leppoisa lenkki ja seuraavalla viikolla ollaankin sitten kauden avauskilpailussa.
Tälle viikolle oli suunniteltu vähän kevyempää treeniä ja aikataulukin oli sellainen, että muuta kiirettä on pitänyt melkoisesti. Juoksua kertyi 6,5 tuntia sekä jooga ja yksi salitreeni. Tunteja yhteensä runsaat 8.
Muutama hieno kuvakin tuli napattua viikon lenkkien yhteydessä.
Keskiviikon lenkki Jussin ja Timon kanssa
Lauantain lenkkiä auringossa
Lumet sulaa
Tälle vuodelle suunniteltu pääkisa näyttää kuivuvan kasaan. Syyskuussa Italiassa järjestettävä Tor des Géants on saanut vastustusta paikallishallinnolta ja koko kisan järjestäminen on tänä vuonna vaakalaudalla. Ilmoittautuminen kisaan alkoi helmikuun alussa, jonka jälkeen noin 2500 innostunutta laittoi arvan sisään. Paikkoja kisassa on 700. Tällä viikolla suoritetun arvonnan perusteella näyttää alustavasti siltä, että paikka kisassa saattaisi olla ehkä tiedossa. Virallista tietoa ei ole vielä tullut. Samaan aikaan toinen organisaatio on aloittanut järjestelyt uuden vastaavan kisan järjestämisestä. Uuden kisan ilmoittautuminen alkaa maaliskuun alussa. Eli aika sekava tilanne, joka ei varmaankaan ratkea ihan nopeasti taikka helposti. Taitavat italialaiset vedättää koko ultrajuoksuporukkaa.
Viikonloppuna kisattu E24 kisa Esport Areenalla oli jo järjestyksessään yhdeksäs perättäinen E24 kisa. Sotkamon ikinuori Tero Hyppölä näytti taas kokemuksensa ja vei kisan voiton loistavalla tuloksella 242 km (+ rapiat). Naisten sarjassa voiton vei Ruotsin Sandra Lundqvist myös kovalla tuloksella 226 km (+ rapiat). Kisasta löytyy iso kasa kuvia mm. Nurmelan Juhan ottamia. Ja tietysti tulokset.
Tero E24 kisassa (kuva Juha Nurmela)
Alkavalla viikolla jatketaan taas treeniä kohti seuraavaa kisaa eli Karhunkierroksen 160 kilsan kisaa toukokuussa. Vaikka pääkisa tälle kaudelle on vielä epäselvää niin toukokuussa riittää haastetta.
