perjantai 18. toukokuuta 2018

Viikko 19 ja treenileiri Barkley-maastoissa

Olipa hieno viikko kaiken kaikkiaan. Viisi täyttä treenipäivää Barkley Marathonin maisemissa Frozen Head State Parkissa. Alla pientä tarinaa siellä vietetystä ajasta.

Jokin aika sitten tuli idea lähteä yhdessä Jussin kanssa treenaamaan Tenneseen ja Frozen Head State Parkiin. Koko reissu suunniteltiin nopeasti tarkoituksena juosta puiston tarjoamia polkuja yhteensä viiden päivän ajan. Itse kisareitille ei ollut asiaa, kun sen kiertäminen on mahdollista ainoastaan kahden ja puolen vuorokauden ajan vuodesta. Eli kisaviikonloppuna. Tämän olin varmistanut jo hyvissä ajoin Lazarukselta ennen reissua. Lazarus toivotti meidät heti tervetulleiksi kuullessaan meidän suunnitelmasta.

Saavuimme puistoon tiistaina. Ihan aluksi kävimme tervehtimässä puistonvartioita, joita tulisimme tapaamaan viikon aikana useasti. Kyselimme vähän kaikkea puistoon liittyvää, joka voisi jotenkin vaikuttaa tekemiimme harjoituksiin. Yksi jännimpiä asioita oli ajankohdan käärmetilanne. Kalkkarokäärmeet olivat kuulemma jo liikkeellä ja niiden näkeminen voisi olla hyvinkin mahdollista. Viikon sääennuste lupasi lämmintä ja loppuviikkoa kohti vain lämpenevää. Sadekuuroja saattaisi tulla iltapäivisin. Vesipisteitä ei puistossa ole muualla kuin puistonvartioiden toimistolla ja viereisellä majoitusalueella. Käytännössä kaiken veden joutuu kantamaan mukanaan maastossa. Ostimme lisäksi pari karttaa puistosta, mutta käytännössä juoksimme lopulta puiston vierailijoille ilmaiseksi jaetulla kartalla.

Kovin tarkkaa etukäteissuunnitelmaa meillä ei tosiaan ollut, mutta ajatuksena oli kiertää kaikki mahdolliset sallitut polut. Halusimme myös tehdä pari kovatehoisempaa harjoitusta kuitenkin siten, että emme vaarantaisi loppuviikon treenejä. Suurimman osan puistoa ympäröi melko hyväkuntoinen polku, joka on paikoin jopa mönkijällä kuljettavissa. Matkaa sen kiertämisestä tuli noin 33 km ja nousua hieman vajaa 2000m. Tämä kierros toimikin viikkomme peruslenkkinä.

Ensimmäisenä päivänä teimme kaksi harjoitusta. Ekalla lenkillä nousimme parkkipaikalta hitaasti koko puiston läpi Bald Knobin kautta alueen koilliskulmaan, josta jatkoimme etelään. Tämä oli melko tasaista muuhun maastoon nähden. Luonto oli puhjennut kukkaan ja ympäristö oli huomattavasti vehreämpi kuin kisaviikonloppuna maalis-huhtikuun vaihteessa. Kurkkasimme reitin varrella olevaan Panther Gappiin, joka oli syvennys kallioseinämässä huikealla holvikaarikatolla.

Panther Gap

Testicle Spectacle
Siitä jatkoime polkua edelleen etelään ja jonkin matkan päästä nousimme melko leveää soratietä kohti koko alueen kattavaa näköalatornia. Kyseinen torni on myös yksi Barkleyn rastipisteistä ja sieltä on netissä paljon kuvamateriaalia. Tornilta jatkoimme Old Mac Mountainin reunassa kulkevaa keltaista reittiä takaisin kohti autoa. Matkalla törmäsimme ensimmäiseen käärmeeseen. Musta, noin 1,5 metriä pitkä, käärme luikerteli keskellä kapeaa polkua. Koitimme hätistellä käärmeen matkoihinsa, mutta sillä oli saalistus päällä eikä välittänyt meistä yhtään. Siinä sitten odotimme muutaman minuutin, että käärme siirtyi sen verran polun sivuun, että uskalsimme loikata sen ohi.

Musta käärme (hyvä käärme)

Keltainen polku oli mukavan leppoisa eikä kovinkaan teknistä alamäkeä takaisin autolle. Päivän ekalle lenkille tuli mittaa 22km/3:24h/+980m. Pidimme runsaan tunnin tauon ja kävimme uimassa viereisessä purossa. Lisäksi pientä tankkausta ja seuraavan lenkin suunnittelua. Toinen lenkki lähti samaista solaa ylös violettia reittiä, joka tuli lopulta puiston itäreunassa kulkevalle polulle. Käännyimme pohjoiseen ja käveimme uudestaan näköalatornilla. Näköalatornille nouseva sähkölinja oli todella paksun aluskasvillisuuden peitossa. Se näytti juurikin niin jyrkältä kuin sen muistin. Tornilta tulimme alas takaisin samaan solaan, mutta eri polkua. Aikaa koko kierrokseen kului vajaa kaksi tuntia.
Pientä viilennystä lenkkien välissä
Lenkin jälkeen kävimme pesulla ja ajoimme Oak Ridgeen, jossa meillä oli varattu majoitus koko viikoksi. Oak Ridgen hotelli oli sama Quality Inn, jossa olimme coutsin kanssa viime vuonna ennen kisaa. Loppuilta meni syödessä ja lepäillessä.

Keskiviikkona aamupala hotellilla ja kohti puistoa. Vuokra-auton akun kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta pääsimme puistoon, jossa suunnitelma oli selvä. Lähdimme kiertämään puistoa ympäröivää reittiä myötäpäivään tarkoituksena juosta vähän paremmalla vauhdilla. Olimme liikkeellä aika kevyellä varustuksella, itselläni ei ollut kuin runsaat kaksi litraa juomaa mukana. Aamu oli jo pitkällä ja  lämpötila jatkoi nousuaan. Matka alkoi hyvin ja juoksimme suuren osan ensimmäiselle vuorelle, jonka jälkeen polku laskee vuoren toista seinämää alas. Tämä alamäki oli hauska rallatella reippaasti alas.

Ylös ja alas Bird Mountainia
Laskun jälkeen alkoi lyhyt nousu ja sen jälkeen tasaisempi osuus, jossa kuitenkin riitti kumpuilevaa ja teknistä polkua. Koilliskulmassa teimme pienen ylimääräisen piston pohjoiseen epämääräisten reittimerkkien takia, tai sitten vaan liian kovan vauhdin takia.

North Cumberland Trail - puiston pohjoisraja
Reitin koilliskulmassa matkaa jatkui leveämpää tietä etelään. Tässä kohtaa reitti alkaa kuitenkin olla alttiimpi auringolle ja juomaa kului runsaasti. Reitti on mukavan kumpuileva ja kulkee pääasiassa pitkin harjannetta kuten allaolevasta kartasta näkyy. Näköalatornille saavumme runsaassa kolmessa tunnissa.
Koilliskulmasta näköalatornille
Päivä alkoi olla jo kuumimmillaan ja lämpötila auringossa pitkälti yli 30 astetta. Matkanteko alkoi hidastua ja juomatkin loppua. Tässä kohtaa lyhyet ylämäet olisivat menneet joutuisammin sauvojen kanssa. Pääsimme lopulta Chimneylle, jonka jälkeen loppumatka on pääasiassa alamäkeä. Aikaa koko reitin kiertämiseen meni 4.51h. Lyhyen tauon jälkeen teimme vielä runsaan kympin loppuverryttelyn.

Näköalatornilta Chimneyn kautta autolle
Tää on niin kivaa!
Torstaina pidimme lepopäivää palauttavan lenkin merkeissä. Tarkoituksena oli tehdä pitkä rauhallinen lenkki puiston ympäri eli käytännössä samaa reittiä kuin keskiviikkona mutta vastakkaiseen suuntaan. Sauvat olivat ensimmäistä kertaa mukana ja energiaa oli pakattu runsaasti mukaan. Juomaa ja patukoita oli tarkoitus nauttia runsaasti, ettei seuraavien päivien treenit alkaisi tuntumaan liian raskailta.
Reput on täytetty energialla
Etenemisen suhteen päätimme, että kaikki ylämäet mennään reippaasti sauvoen ylös ilman juoksuaskelia. Olimme liikkeellä aikaisemmin kuin edellisinä päivinä, joten lämpötila ei vielä ollut haitaksi. Päivän lenkki sujuikin ongelmitta. Ehdimme nauttia puiston kauniista luonnosta ja sen tarjoamista maisemista edellispäiviä enemmän. Teimme matkalla pieniä reittimuutoksia nähdäksemme muutamia uusia paikkoja. Aikaa rauhalliseen kierrokseen meni runsaat 7 tuntia. Toista lenkkiä emme enää torstaina tehneet vaan ilta meni taas lepäilyn ja tankkauksen merkeissä. Alla muutamia kuvia päivästä.

Vuoren kuningas

Puiston rajalla
Taas käärme

Jopa meitä hitaampi kaveri

Värikäs sisilisko

Normatecin painehousut palautukseen
Perjantaina oli taas vuorossa kovatehoisempi treeni yhden palauttavan päivän jälkeen. Lähdimme kiertämään puistoa vastapäivään heti aamusta. Jussin reipas alkuvauhti puski jalat täyteen happoja, mutta onneksi selvisin mukana ensimmäiselle vuorelle. Hiki valui noroina sormenpäistä.

Vielä hymyilyttää
Näköalatornille tullessa olimme noin 10 minuuttia asettamaamme aikataulua jäljessä. Tässä kohtaa itselle tuli pieni notkahdus, mutta onneksi reitti on melko tasaista ja helppokulkuista aina tuonne koilliskulmaan asti. Pikkuhiljaa meno alkoi piristymään ja reitin pohjoisosa meni helposti hölkätessä. Juoma riitti hyvin ja saimme myös evästä tankattua riittävästi. Viimeinen nousu ja lasku Bird Mountainin yli sujui hyvin. Polku on tässä kohta melko helppoa eikä ihan hirveän jyrkkää. Aikaa kierrokseen kului 4.44h. Autolle tullessa nappasimme sauvat ja lisää energiaa ja teimme vielä parituntisen loppuverryttelyn Chimneylle. Loppuilta meni taas tankaten ja leväten.

Meksikolainen - vakiopaikka
Lauantai oli viimeinen päivä Frozen Head State Parkissa. Suunnitelmana oli lähteä kiertämään puisto vielä kertaalleen, kuitenkin sellaisella puoliteholla. Viikon treenit alkoivat painaa jaloissa ja sääennuste lupaili viikon lämpimintä keliä. Latasimme reput täyteen juotavaa ja itselläni oli mukana yhteensä noin viisi litraa nestettä säiliössä, lötköpulloissa sekä tölkeissä. Otimme tavoitteeksi juosta kaikki tasaiset ja alamäkiosuudet. Lisäksi taisimme ainakin yrittää hölkätä joitakin loivia ylämäkiosuuksia.

Jos oli edelliset päivät menneet reippaasti alamäet juosten niin tänään ne eivät enää sujuneet. Ylämäkiä pystyi puskemaan vielä melkein samaan tahtiin kuin edellisinä päivinä, mutta alamäessä tuntui kuin jousitus olisi rikkoutunut ja oikean jalan varaan ei paljoa ylimääräistä uskaltanut varailla. Menoa haittasi myös hieman kipeytynyt akillesjänne. Juomat kuitenkin riittivät mukavasti loppuun asti ja kyllä se kuplajuoma maistui taivaalliselta joka kerta kun reitin varrella tölkin kumosi kurkkuun.

Lopulta pääsimme kierroksen loppuun melkein 45 minuuttia torstaita hitaammin. Ajalla ei niin väliä, kun takana oli mahtavat viisi päivää.
Hieman kaltevampaa polkua
Viisi päivää takana - ja sen kyllä huomaa
Jäitä akillekselle

Viidelle Frozen Head State Parkissa vietetylle päivälle kertyi treeniä yhteensä 8 harjoitusta / 31h / 200km / +10300m. Siihen vielä lisäksi Nashvillessä tehdyt pari harjoitus niin koko viikon harjoitusmäärä oli 35h / 238km. Nyt sitten odotellaan kauheeta superkompensaatiota Karhunkierroksen viiskymppiselle.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Viikko 18 ja Bodom Trail

Edellisen sunnuntain Montrail otti sen verran koville, että pidin heti maanantaina suosiolla vapaata. Paikat ei olleet sen kummemmin maanantaina kipeät, mutta muuten vaan oli sellainen vetämätön olo. Nautiskeltiin sitten coutsin kanssa ilta-auringosta kuohuviinin kera ja juhlistettiin samalla Wappuaattoa. Tiistaina Wappupäivänä olikin jo sitten sen verran houkutteleva sadekeli, että lenkille piti päästä. Ainut este tälle näytti olevan lonkassa tuntunut kova kipu sivuttaisliikkeessä. Onneksi juoksu suuntautuu vielä toistaiseksi melkolailla eteenpäin, joten kivusta ei tuntunut olevan suurempaa haittaa. Kiertelin runsaat pari tuntia Nuuksion poluilla. Sade ehti taukoamaan lenkin aikana, joten siitä ei päässyt sen enempää nauttimaan. Oliskohan vähän harmaampi päivä tai Wappuväsymys vaikuttanut siihen, että väkeä oli varsin vähän liikkeellä. Keskiviikkona lonkka tuntui jo paremmalta, kun juoksin kotiin Leppävaarasta.

Torstaina piti jo aloittaa valmistautuminen lauantain Bodom Trailille, joka tarkoitti käytännössä pidemmän lenkin tekemistä torstaina ja lyhyempää lenkkiä kisaa edeltävälle päivälle perjantaille. Torstaina kiertelinkin Nuuksion polkuja 2,5 tuntia rauhalliseen tahtiin. Haukkalammelle tullessa huomasin Natura Vivan aukaisseen uuden vuokrausliikkeen ihan Haukkalammen kupeeseen. Vuokrattavana olisi kanoottien ja suppi-lautojen lisäksi läskipyöriä. Samoissa tiloissa toimii myös uusi kahvila. Heidän läskipyöriä pitääkin kokeilla tässä jossain vaiheessa kesää. Torstain lenkillä kuului muuten kevään tai kesän ensimmäinen käki!

Perjantaina kiersin vain Siikajärven ympäri. Loppuilta meni Pirttijärvellä Bodom Trailin talkoissa. Itse olin vielä loppuillasta kannustamassa Bodom Night juoksijoita 4 kilsan kohdalla. Olipa hauskaa seurata juoksijoita ja yrittää omalta osaltaan kannustaa kaikkia maaliin asti.



Pyörää ja suppilautaa
Lauantaina oli vuorossa oma kisa Bodom Trailissa. Itse en ole kertaakaan kisannut 21 kilsan kisassa vaan aikaisemmat vuodet ovat menneet lasten kutosella Juhon kanssa ja viime vuonna ekaa kertaa 12 kilsan kisassa. Viime vuonna reissu meni himpun alle tunnin, joten nyt otin tavoitteeksi 1.50 - 1.55 loppuajan. Ennen kisaa meni vielä vähän arpomiseksi vaatteiden kanssa, kun jotenkin aamu tuntui todella kylmältä ja juokseminen pelkässä lyhythihaisessa paidassa ei houkutellut lainkaan. Sain kuitenkin juuri ennen varusteiden laittamista narikkaan vaihdettu lyhythihaisen paidan ja sillä mentiin. Kylmä oli ennen lähtöä, mutta sehän usein tietää sopivaa vaatetusta kisassa.

Aika reippasti lähti kisa liikkeelle. Ei kuitenkaan tuntunut liian kovalta alulta ja sopivaa vauhtiseuraakin löytyi mukavasti. Ekat neljä kilsaa meni ihan hyvin. Oma paikka jonossa löytyi, mutta pian joukko hajosi ja juoksin vain yhden toisen juoksijan kanssa. Vauhti oli ehkä juuri omalla mukavuusalueella ja seuraavat kilsat menivät suht ok. En tässä vaiheessa uskaltanut nostaa vauhtia ja ottaa kiinni edellä menevää porukkaa.

Ekan kierroksen jälkeen otin yhden geelin ja se tuntui auttavan melkoisesti. Jotenkin askel oli pidempi ja juoksu kulki vaikka toisen kierroksen alku olisi voinut olla vaikka suoraan mutapainista. Sen verran paljon oli seisovaa vettä maastossa. Kilometrit taittui ja porukka ympärillä vaihteli jonkin verran. Osa tuli selkä edellä vastaan ja osa meni heittämällä ohi. Noin kolme kilsaa ennen maalia alkoi takki olla aika tyhjä ja vauhti hieman hidastui. En viitsinyt enää ottaa toista geeliä, kun maali oli ihan nurkan takana. Lopussa vielä muutaman juoksijan porukka pyyhälsi ohi, mutta siihen vauhtiin ei ollut paukkuja vastata. Sijoituksella ei ole merkitystä, ainoastaan ajalla. Lopulta maali tuli vastaan ajassa 1.52.56. Tulokset. Ainut mikä vähän harmittaa on se, että en yltänyt 50 pisteeseen ekassa Buff Trail Tourin kisassa. Jäin kärjestä ajallisesti suhteessa yli 25%.

Kuva: Aapo Laiho
Seuraava Buff Trail Tourin kisa onkin sitten kolmen viikon kuluttua Karhunkierroksella. Sitä ennen ohjelmassa on kuitenkin vajaan viikon mittainen treenileiri syvällä Tenneseen metsissä Jussin kanssa. Lento lähtee muutaman tunnin kuluttua ja parin mutkan kautta keltaisen portin pitäisi olla silmiemme edessä tiistaina. Edessä on jännittävä viikko.





Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prio...