tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kolmas lomaviikko ja Konstan-kierros

Kolmas lomaviikko alkoi tulisena ja sateisena. Se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, kun vietimme päivän Tallinnassa. Päivä meni kevyen kävelyn ja kyläilyn merkeissä Aunt-Irjan luona. Loppuviikolle luvattiin kuitenkin jo kuivempaa keliä. Tiistaina vietettiin kotipäivää ja ehdinkin tehdä kaksi lenkkiä. Aamupäivällä ja iltapäivällä kävin kiertämässä runsaan puolentoistatunnin lenkin maastossa. Ilma oli jo parempi kuin maanantaina. Lenkkien välillä tuli puuhasteltua puuvajan laajennuksen kanssa. Se taitaa olla meillä vähän sellainen ikuisuusprojekti.

Keskiviikkona lähdettiinkin sitten kohti Palsinajärveä ja Konstan-kierrosta. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo kaksi vuotta, kun viime kesänä aika meni sohvan pohjalla liikuntaa välttäen. Nyt tilanne oli kuitenkin eri ja vaikka kunto ei ihan samalla tasolla vielä olekaan niin päivään lähdettiin täysillä mukaan. Päävalmentaja oli laatinut apuvalmentajien kanssa tiukan päiväohjelman.

Saavuttuamme perille olivat jalat hieman jäykät kolmen tunnin automatkan jälkeen. Kävimmekin heti alkuun kiertämässä fillareilla Palsinajärven reitin, jotta saimme jalkoihin taas hieman eloa. Sen jälkeen ei muuta kuin juoksukamat päälle ja alkuverryttelyyn. Kevyen verryttelyn jälkeen juoksuun, joka alkoi totutun kovaa. Eka kilsa meni 3.29 eikä meno tuntunut ihan pahalle... vielä. Toinen ja kolmas kilometri ovat raskaita ja pientä ylämäkeäkin löytyy. Tunnen, että pistos on tulossa päälle ja joudun hieman keventämään vauhtia. Kolmas kilometri on hitain kilometriajan jäädessä 3.56. Neljännen kilometrin aikana noustaa yksi terävä mäki ja kohta sen jälkeen alkaa taas asfaltti. Kolme viimeistä kilsaa menevät kaikki 3.40-3.45 haarukkaan. Viimeinen kilsa menee. 3.39. Loppuaika on 23.25. Ero kahden vuoden takaiseen aikaan ei tule kuin 33 sekuntia, joka on tilanteen huomioiden todella rohkaiseva tulos. Muutamilla yksinkertaisilla jutuilla ajasta lähtisi helposti pois ainakin se minuutti.

Loppuverryttelyiden jälkeen lähdimme palauttelemaan vesijuoksun merkeissä. Juoksuvyö päälle ja järveen. Tavoitteena oli päästä vastarannalle ja takas, johon aikaa meni noin 20 minsaa. Vesijuoksun jälkeen palauteltiin jalkoja vielä lähdeveden viileässä virtauksessa. Tässä vaiheessa oli hyvä antaa jalkojen vähän levätä ja antaa yläkropalle hommia. Vuorossa olikin melontaosuus. Yhden kajakin sijasta käytössämme olikin nyt kaksi kajakkia, kun Mirja oli hankkinut uuden retkikajakin. Lyhyen kokeilun jälkeen meloin noin kilsan matkan pienelle laavulle. Sinne päästäkseen piti meloa kapeaa puroa pitkin ja alittaa yksi silta. Normaalisti siitä ei pääse kanootilla, mutta tänä vuonna vesi on niin korkealla, että kanootilla pääsi hienosti ilman mitään vaikeuksia. Laavun löytämisessä oli pieniä vaikeuksia, mutta onneksi Markku oli ohjaamassa oikeaan paikkaan, kun meikäläisellä meinasi usko loppua kesken. Kääntöpaikalta melottiin takaisin Joukon kanssa, joka oli tullut myös käymään kääntöpaikalla.

Melontaa uudella kajakilla apuvalmentajan opastuksella.

Melonnan jälkeen laitettiin monot jalkaan ja lähdettiin perinteisesti rullasuksilla tekemään lenkkiä. Meikäläinen eteni pitkien hiihtokisojen tapaan pääasiassa tasatyönnöllä. Tämä johtui ainoastaan hieman epävarmasta hiihtotekniikasta. Markkulla tuli täyteen 600 rullakilsaa tämän päivän treenin yhteydessä. Vau! Onnittelut Markulle!


Markku, Jouko ja meikäläinen

Rullaluistelun jälkeen pidimme lyhyen lounastauon, jonka aikana nautimme kevyen salaatin ja maitolasit/mehulasit.  Paljoa ei voinut tankata, sillä edessä oli vielä päivän päättävä pitkä pyöräkisa.

Onko satula oikealla korkeudella?

Lounaan jälkeen oli edessä pyöräreissu, joka oli tarkoitus tehdä lähelle tulevaa 2013 Jukolan maastoa. Pyöräksi tuli valittua Mirjan Trekin pöyrä, joka toimi moitteetta kovemmassakin maastossa. Fillaroimme Joukon kanssa osin pieniä hiekkateitä ja välillä vähän isompiakin teitä runsaat 2,5 tuntia. Matkaa tuli vajaat 50 kilsaa. Välillä oltiin vähän hukassa, mutta aina vähän ajan kuluttua löysimme taas takaisin tutuille reiteille. Pyöräilyn jälkeen olimme valmiit kömpimään saunaan ja nauttimaan aidon puusaunan lämmöstä. Kroppa sai ansaitsemansa levon.

Konstan-kierroksen jälkeinen päivä torstaina meni levon merkeissä. Pientä puuhaa pihalla, mutta ei mitään varsinaista lenkkiä. Perjantaina juoksin kevyen puolentoistatunnin lenkin taas maastossa. Lauantaina oli vuorossa runsaan kahden tunnin lenkki samoilla poluilla kuin koko loman on tullut juostua. Iltapäivällä tehtiin coachin kanssa kolme tuntia puuhommia pätkiessä ja kantaessa viime Tapanina kaatuneita puita puuvajan viereen pilkottaviksi. Sepäs olikin tehokasta treeniä, kun olkapäällä oli puupölli ja askeleet veivät ylämäkeen kohti puuvajaa.

Sunnuntaina tuli juostua runsaan puolentoistatunnin lenkki maastopolkuja pitkin. Keli oli todella lämmin ja hiostava. Sykkeet olivat ihan eri tasolla kuin normaalisti tällä lenkillä. Oliskohan kuuma keli ja eilinen puiden kantaminen vähän verottaneet menoa. Lenkin lopussa kävin Siikajärvellä uimassa, riisuin vain lenkkarit ja sukat ja hyppäsin järveen. Vesi oli sen verran lämmintä, ettei se paljoa viilentänyt menoa. Siitä sitten taas tossut jalkaan ja viimeiset kilsat kohti kotia. Jokunen rannalla ollut auringonpalvoja hieman katseli pitkään.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 14 tuntia treeniä. Juoksua tuli 95 kilsaa.

Kesä on edennyt siihen vaiheeseen, että viimeinkin keväällä istutettu Gladius alkaa kukkia. Kahdesta istutetusta sipulista vain toinen jaksoi kukkia tänä kesänä. Joka tapauksessa aivan mahtavan näköinen kukkavana. 



Gladius kukkii heinäkuun lopulla.

Tulevalla viikolla on edessä Skotlannin kisan valmistelut. Kyseessä ei ihan olekaan pelkkä juoksukisa vaan edessä on myös tarkkaa suunnistusta. Järjestäjät ovat lähettäneet materiaalia tipottain ja paljon on joutunut sähköpostilla kyselemään. Onneksi Lee on ahkerasti vastaillut kaikkiin meikäläisen kysymyksiin. Kamoja on mittailtu ja käyty läpi, joten saa nähdä miten painavaksi reppu alkaa päätyä.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Toinen lomaviikko ja eka pitkä lenkki

Maanantaina lenkki suuntautui taas Nuuksion puolelle, jossa juoksin tällä kertaa vähän uusia polkuja. Toki näilläkin on juostu, mutta ei ihan niin paljon kuin niillä normipoluilla. Viime päivien sateiden jälkeen tuntui, että vettä on enemmän kuin keväällä. Meiltä kun juoksee metsän läpi Nuuksion Pitkäjärven rantaan löytyy suht mukava ylämäki, jonka juoksin lenkin yhteydessä viidesti ylös ja alas. Alas tullessa sai olla aika tarkkana, kun polku oli paikoin aika mutainen ja sen takia liukas. Nousut menivät hyvin ja jaloissa tuntui löytyvän mukavasti voimaa. Tosin en juossut niitä viittä enempää, kun lenkille oli tulossa pituutta kuitenkin vähän enemmän. Kotona kello näytti vähän yli 2,5 tuntia ja matkaa 25 kilsaa. Kotona vielä lyhyt kuntopiiri ja venyttelyt vanhaan tapaan. Tiistaina kävin Oravankolossa kääntymässä ihan normireittiä. Aikaa kului vähän enemmän kuin eilen, mutta matkaakin oli vähän enemmän. Keskiviikkona oli vuorossa kevyempi päivä. Kävin aamulla juoksemassa järven ympäri vajaassa tunnissa. Sen jälkeen lähdettiin coachin kanssa fillareilla kiertelemään Espoota ja Kirkkonummea. Matkaa lenkille tuli vajaat 50 kilsaa. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli tuntui puhaltavan aina vastaan.

Torstaina käytiin aamulla sienestämässä coachin kanssa. Ensimmäiset kantarellit löytyivät, mutta ei ihan niin paljon kuin sateiden määrästä olisi odottanut. Iltapäivällä tein peruslenkin Kattilaan ja takas, aikaa meni runsaat kaksi tuntia. Ilma oli todella mukava juoksemiseen, ei liian kuuma ja polutkin ovat kuivuneet parin poutapäivän jälkeen.

Torstaiksi ja perjantaiksi oli luvattu parempaa ilmaa. Nyt kannatti siis toteuttaa coachin kanssa suunniteltu rinkkavaellus. Pari vuotta sitten kävimme fillareilla telttailemassa Porkkalassa, mutta tällä kertaa päätimme lähteä jalan Salmeen. Juoksutunteja oli plakkarissa sen verran alkuviikosta, etten käynyt aamulla lenkillä vaan lähdimme kävelemään Salmeen heti aamupalan jälkeen.

Suon yli oli rakennettu vähän leveämpi kulkutie

Lumpeenkukkia ihailemassa

Teltan virittelyä

Perille saavuimme muutaman tunnin jälkeen ja havaitsimme, ettei Salmessa ollut onneksi mitään ruuhkaa teltta-alueella. Vuorokausi maksoi kympin ja sillä sai käyttää vessoja ja suihkuja niin paljon kuin halusi. Valitettavasti kahvila on ollut kiinni jo usean vuoden ajan, joten sen palveluja ei voitu käyttää. Illalla pelattiin korttia monta tuntia ja lopulta molemmat taisivat voittaa ja hävitä suunnilleen saman verran pelejä. Lauantaina kävelimme takaisin heti aamupalan jälkeen. Rinkka oli jotenkin kevyempi tai sitten hartiat ja lantio olivat tottuneet sen painoot. Joka tapauksessa kävelimme takaisin kolme varttia nopeammin kuin edellisenä päivänä. Toki kävelimme nyt pohjoisesta etelään, joka on vähän niin kuin alamäkeen.

Parin juoksemattoman päivän jälkeen oli suunnitellut sunnuntaille ensimmäistä pitkää lenkkiä pitkiin aikoihin. Tarkoituksena oli juosta läpi Nuuksio Classicin reitti. Tukena oli ainoastaan melko heikko karttatuloste reitistä. Runsaat puolet reitistä oli tuttua, mutta paljon oli myös uusia paikkoja.
Lähdin juosten kotoa, josta lähtöpaikalle on matkaa runsaat kolme kilometriä. Siitä sitten reitin alkupätkälle, joka on helppoa ja tuttua seutua aina Valkjärvelle asti. Tästä piti jatka polkuja pitkin metsän poikki Solvallaan, mutta hukkasin polun jossain vaiheessa ja jouduin tarpomaan umpimetsässä jonkin aikaa. Yritin juosta vähän edestakaisin löytääkseni polun, mutta eipä sitä löytynyt. Pari lepäämässä ollutta hirveä löysin kyllä ja ryske oli melkoinen juostessamme vastakkaisiin suuntiin. Lopulta sitten Solvallan tielle ja siitä laskettelurinteen alapäähän. Laskettelurinne piti suosiolla kävellä ylös, sen verran jyrkkä se on vielä toistaiseksi meikäläiselle.
Solvallan jälkeen polkuja riittää paljon ja niitä arpoessa en osunut voittoarpaan. Juoksin kyllä oikeaan suuntaan, mutta jossain vaiheessa valitsemani polku kääntyi. Jatkoin siitä eteenpäin taas umpimetsää. Jonkin ajan kuluttua löysin kartassa olleen isomman suon, josta paikallistin itseni ja pääsin takaisin oikealle polulle. Tämän jälkeen saavuimme Orajärvelle, jonka rantoja reitti kulki. Todella hienoja paikkoja. Tästä edelleen Saarijärven rantaan, joka on yhtälailla hienoa seutua.
Juoksu kulki hyvin vaikka suunnistus hidasti välillä matkan tekoa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei juoma tule riittämään ja join sitten jostain ojasta muutaman kulauksen vettä. Ihan hyvälle se maistui eikä vatsakaan ollut asiasta eri mieltä. Reitti ei ihan kulje Haukkalammen kautta, mutta pienellä kierrolla voisin käydä siellä hakemassa vettä ja ostamassa pullon cokista. Lisämatkaa ei tullut varmaan paljoa, mutta ilman tätä kiertoa olisin joutunut turvautumaan puroveteen vielä monta kertaa.
Hakkalammelta reitti oli taas tuttua aina Kattilaan asti. Sen jälkeen lähdettiin viimeiselle lenkille, jonka olimme jo juosseet yhteislenkillä 10. kesäkuuta. Pari kertaa oli pientä hakemista reitin kanssa, mutta mitään suurempia koukkuja ei tullut. Lopussa kiersin vähän pidemmän kaavan kautta, kun oikea reitti ei heti löytynyt. Siikarannasta vielä kotiin, jossa kello näytti aikaa kuluneen 6.05h ja matka kertyneen 51 kilsaa. Hyvä lenkki vaikka kyllä huomaa, että kestävyyden kanssa on vielä tekemistä. Jaksoin kuitenkin juosta yllättävän hyvin lopussakin. Tankkaukset olivat melko olemattomat. Juoman lisäksi matkalla kului kolme pientä geelipussia.

Viikolle kertyi yhteensä vajaat 17 tuntia treeniä. Juoksukilsojakin kertyi 135 vaikka pari päivää meni kokonaan juoksematta. Ensi viikolla olisi toiveissa tehdä vielä yksi pidempi lenkki ennen Skotlannin reissua. Sitä ennen on vuorossa kuitenkin Konstan Kierros. Jee!!! Rannekepäivä!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Eka lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko on ohi. Aika on mennyt osittain remonttien merkeissä. Viime vuonna aloitetut portaat saatiin valmiiksi suvun parhaan puusepän saavuttua paikalle. Nyt kelpaa kulkea portaita.

Viikko on porrasremontin takia ollut muuten vähän rikkonainen. Lisäksi maanantaina käytiin ensimmäisen lomapäivän kunniaksi kaupungissa viettämässä vähän laatuaikaa. Tiistaina kävin suunnistamassa Espoorasteilla Lepolammella. Maasto oli todella ikävää, mutta ei mitään verrattuna siihen mitä loppuviikosta oli luvassa. Seiskan radalla meni aikaa 1.16. Siihen vielä verkat päälle, kun juoksin metsän läpi vartin verran Lepolammelle ja saman ajan takas. Keskiviikkona oli lenkkien osalta lepopäivä, kun rakennettiin portaita.

Vanhat portaat saavat kyytiä timanttileikkurilla

Puuseppä uusien portaiden kimpussa

Uudet laudat portaissa
Porrasprojekti jatkui torstaina, mutta iltapäivällä karkasin lenkille. Kävin Kattilassa kääntymässä, eli parin tunnin metsälenkki. Yläkroppa oli ihan tukossa, kun eilen tuli heiluttua timanttileikkurin kanssa muutaman tunnin ajan. Juoksin kuitenkin rauhassa ilmoista nautiskellen. Perjantaina pidin vapaata tehden hieman pihatöitä.

Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen varsinainen seikkailukisa, kun olimme Teppo Tulpun kanssa haastamassa Suomen parhaita seikkailu-urheilijoita Lammilla järjestetyssä Tuulonen Adventure kisassa.

Radan suunnittelua ennen starttia
Ennen lähtöä hieman vielä sekaisin mihin suuntaan mennään
Kisakartta


Kisa alkoi palikkatestillä, jonka suoritimme rauhallisesti muihin verrattuna. Hirvittävän höntyilyn ja säntäilyn sijasta suoritimme tehtävän ja fillariosuudelle lähtiessämme kuulimme olevamme kolmantena. Mitä! Kolmantena! Eihän tämä näin hyvin pitänyt mennä.

Ensimmäisen tehtävärastin jälkeen fillareilla muita pakoon

Fillariosuus alkoi pienellä ongelmalla, kun Tepolla oli fillarista etuvaihtajan vaijeri irronnut ja ketjut sitä kautta jääneet pienimmälle eturattaalle. Tämä ei kuitenkaan haitannut Teppoa vaan rautaisilla reisillä kierroksia lisäten kaksi ensimmäistä rastia tulivat nopeasti eteen. Matkaa fillarilla taitetiin 9,2 kilsaa ennen kolmanelta rastilta alkanutta melontaosuutta.
Melontaosuus sujui hyvin siihen nähden mitä paljon ehdin sitä pelätä etukäteen. Lyhyt 750 metrin melonta Hietasalon saareen sujui navakasta sivutuulesta huolimatta hyvin. Hietasalossa oli rastit 4, 5, 6 ja rastille 7 oli vaihtoehtona mennä joko meloen tai uiden. Joukkuejäsen Teppo oli heti vapaaehtoinen keskustellessamme mahdollisuudesta uida rastille 7. Nopeat kroolit seiskalle ja sen jälkeen paluu kajakeille ja siitä edelleen kahden melontarastin jälkeen fillareille. Melontaa tuli yhteensä noin 2,5 kilsaa. Hietasalossa yhdellä rastilla tuli pieni pummi, mutta meidän marginaaleilla se ei merkinnyt mitään.

Seuraavaksi oli edessä runsaan 7 kilsan fillaripätkä. Valitettavasti unohdin leimata rastilla 10 melonnan jälkeen ja jouduimme palaamaan takaisin vajaan kilsan matkan. Siitä sitten rastit 11 ja 12 fillarilla ja rastilla 13 metsän poikki fillaria kantaen. Ajallisesti taisi olla ihan sama olisiko fillarilla ajanut vähän pidemmän matkan tai kantanut sitä ihanassa hämäläisessä maastossa (kaikki, jotka ovat hämäläisessä maastossa suunnistaneet tietävät mitä tarkoitan). Ennen rastille 11 tuloa oli naapurijoukkueelta katkennut ketjut ja herrasmiehenä Teppo tietysti tarjoutui korjaamaan ne. Teppo korjasi ne ketterästi kohmeisilla sormillaan ja aikaa ei mennyt hukkaan paljoa kymmentä minuuttia enempää.


Rastilta 13 alkoi viiden kilsan suunnistusosuus. Eka rasti meni ok, mutta seuraavalle rastille valitsin tien sijasta suoran metsäreitin, joka osoittautui vanhaksi hakkuualueeksi, joka oli kasvanut umpeen vadelmapensaita ja pieniä kuusia ja vähän isompiakin. Siinä oli sääret aika lujilla, kun yritettiin päästä epätoivoisesti eteenpäin. Onneksi Tepolla oli lyhyet juoksuhousut...ja sääret sen mukaisessa kunnossa. Ilmeisesti en enää ensi kerralla ole vastuussa suunnistuksesta.

Pyörille palatessamme tapasimme Jussin ja Villen, jotka olivat hyvää vauhtia hätyyttelemässä kilpasarjan kärkisijoja. Muutakin väkeä oli aika paljon ympärillä tässä vaiheessa, kun useat muut joukkueet olivat ohittaneet meidät ketjunkorjauksen yhteydessä. Tästä sitten rastilta 17 fillareilla takaisin kisakeskukseen runsaat 7 kilsaa, jossa oli vuorossa tiiliskivileikkejä. Tästäkin tehtävästä suoriuduimme nopeasti hyvällä yhteispelillä.

Tämän jälkeen oli enää vuorossa noin 3,5 kilsan pituinen suunnistusosuus, jossa piti hakea kolme helppoa rastia. Niiden löytyminen onnistui hyvin. Maalissa olimme runsaan neljän tunnin tai 37 kilsan jälkeen. Hieno reissu, kiitokset Tepolle.

Kevyttä juoksua vielä viimeisilläkin rasteilla
 Tulokset löytyvät kisasivuilta. Ja lisää kuvia täältä.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Loma alkaa

Viimeinen työviikko ennen lomaa sujui peruskaavan mukaan. Maanantaina kävin töiden jälkeen Kattilassa kääntymässä. Parin lepopäivän jälkeen juoksu sujui mukavasti. Lonkan koukistaja ei tuntunut yhtään tällä lenkillä, ehkäpä juuri lepopäivien takia. Tiistaina ajoin aamulla fillarilla töihin. Illalla fillari joutui palaamaan autolla kotiin, kun itse sain juosta Leppävaarasta kotiin. Pidin vähän parempaa vauhtia kotiin juostessani. Tuntui hyvälle vaikka lopussa hieman sykkeet nousikin. Keskiviikko ja torstai olivat kevyitä päiviä, kun  fillaroin vain töihin ja takas.

Perjantaina kävin taas kiertelemässä polkuja Nuuksiossa runsaan parin tunnin ajan. Ilma oli todella lämmin. Aivan loistava keli aloitta lomat. Viikonloppuna lähdettiin kavereiden luokse Portaaseen. Sitä ennen käytiin kuitenkin Tammelassa, jossa juostiin Hannun kanssa runsaan puolentoista tunnin lenkki hienoissa uusissa maisemissa. Reitti oli suurimmaksi osaksi hiekkateitä ja polkua. Vain pieni osa oli asfalttia.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä, jossa 82 kilsaa juoksua.

Huomenna ohjelmassa on vähän uutta virikettä, kun Lammilla on tarkoitus osallistua kuntosarjassa Tuulonen Adventure seikkailukisaan. Parinani kuntosarjaan lähtee Teppo, jonka kanssa lähdemme hieman haistelemaan uuden lajin haasteita. Muut osalajit ovat suurin piirtein hallinnassa, mutta tuo melonta inkkarikanootilla voi tuottaa pieniä vaikeuksia. Mukaan kannattaa varmaan varata kuiva varapaita.

Nyt pihalla kukkivat sormustinkukat.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Viime viikko

Edellinen viikko sujui suunnitellusti. Viikonlopuksi suunniteltu kyläily Imatralla tarkoitti käytännössä paria lepopäivää, mutta viikolla tulikin sitten ulkoiltua sen verran, ettei tunneissa jääty pahasti tavoitteesta.
Maanantaina juoksin töistä kotiin rauhallisella vauhdilla. Lonkan koukistaja tuntui aika jäykälle alussa, mutta kankean alun jälkeen juoksu alkoi sujua. Illalla tein kunnon venyttelyt pitkästä aikaa. Tiistaina juoksin sekä töihin aamulla että kotiin illalla. Edellisillan perusteelliset venyttelyt helpottivat juoksua, eikä jäykkyyttä enää tuntunut edes lenkin alussa. Keskiviikkona juoksin vain töistä kotiin.
Torstaina kävin fillarilla töissä ja illalla kävin vielä kiertämässä 1,5 tuntia Nuuksion polkuja. Perjantaina tuli tehtyä runsaan kahden tunnin polkulenkki. Siihen sitten vielä päälle lyhyt kuntopiiri ja venyttelyt. Lauantai ja sunnuntai olivatkin lepopäiviä.

Koko viikon tehty intensiivinen venyttely on helpottanut juoksua.  Viikolle kertyi parista lepopäivästä huolimatta runsaat 11 tuntia ulkoilua. Juoksua tuli yhteensä 102 kilsaa. Edellisen kerran 100 kilsaa on harjoitusviikolla ylittynyt maaliskuun alussa ja kaiken kaikkiaan yli satasen harjoitusviikkoja on tänä vuonna kertynyt ainoastaan 5 kappaletta.

Vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana kertyneet kilometrit on yhteensä 1848 km, kun vertailuna viime vuonna kilometrejä oli kertynyt 2858 km. Pudotusta siis yli 1000 km vaikka viime vuonna viikot 21-26 menivätkin jo telakalla ja juoksukilsoja ei kertynyt yhtään.  Kokonaisharjoitustunnit olivat 293 tuntia tänä vuonna ekalla puolikkaalla, kun viime vuonna vastaava luku oli 328 tuntia. Eli tunneissa mitattuna pudotusta ei ole kuin runsaat kymmenen prosenttia. Se johtuukin siitä, että tänä vuonna olen joutunut siirtämään harjoittelun painopistettä juoksusta muihin lajeihin. Vuoden ensimmäisellä puolikkaalla edelleen kesken ollut kuntoutus viime syyskuun leikkauksesta on tarkoittanut korvaavien harjoitteiden tekemistä. Toisaalta se on tarkoittanut myös harjoittelun monipuolistumista. Ensimmäisellä puolikkaalla esimerkiksi hiihtotunnit vastasivat 10 prosentin osuutta kokonaisharjoittelusta ja pyöräily peräti 20 prosenttia.

Loppuvuoden kisaohjelma alkaa myös selkiytyä. Mitään pidempää kisaa ei vielä tässä vaiheessa ole tarkoitus kisata vaan tarkoitus on nostaa kuntoa lyhyiden tapahtumien kautta. Ensimmäinen kisa on jo kuukauden päästä Skotlannissa juostava Northumberland Ultra, joka on 100 km maastokisa. Jo pidemmän aikaa on ollut haaveena päästä juoksemaan Skotlannin hienoihin maisemiin ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus kesäloman viimeisellä viikolla. Osasyy tähän kisaan osallistumiseen oli myös tämän kisan läpijuosseille annettavat kolme UTMB pistettä. Kokonaisnousua reitillä on 3800 metriä. Kaksi kuukautta Skotlannin jälkeen on vuorossa Kolilla juostava Vaarojen Maraton, jossa en aikaisemmin ole koskaan ollut mukana. Hyvin tekniseksi kehuttu reitti on varmasti hieno ja vaativa. Skotlannin ja Kolin kisojen väliin mahtuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa juostava Nuuksio Classic, joka toimii hyvänä pitkänä harjoituksena. Osin tuttuja polkuja kulkevalla reitillä kisataan syyskuun alussa.
Kauden päätöksenä toimii perinteinen Mammuttimarssi. Kisamatkoja sen paremmin kuin kisapaikkaakaan ei ole vielä julkaistu, eli tuttu salaperäisyys verhoaa tätä kauden päätöskisaa. Matkaa en vielä tässä vaiheessa ole päättänyt, kun ei tarkkaan tiedä omaa kuntoakaan lokakuun lopussa. Kolin ja Mammutin väliin jää ainoastaan kolme viikkoa. Jotain uutta ja jännää tähän tapahtumaan voi tuoda ratamestarin vaihtuminen edellisvuodesta.


Kesän edistyminen näkyy yhä uusien kasvien kukkiessa. Alla kuva pihalla kukkivasta Pionista.

Myös Juhannusruusu aloitti vihdoinkin kukkimisen


Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...