perjantai 25. joulukuuta 2015

Sysikallio100 2015 raportti

Jaaha, taas olisi yksi uusi kokemus lisää repussa. Takana on viime viikonloppuna könytty Sysikallio100.

Edellisen Sysikallion jälkitunnelmissa tehty lupaus olla juoksematta yli 24 tunnin kisoja tänä vuonna oli ensimmäinen asiakohta, josta aloitettiin neuvottelut kotona vasta kesän jälkeen. Vielä elokuussa Saariselän 24h rogan jälkeen oltiin päättämässä tätä kautta Vaarojen ultran jälkeen. Coutsi kuitenkin luki tilannetta taitavasti ja vaistosi kisan tärkeyden meikäläiselle. Lähtölupa heltisi ilman mitään vääntöä. Heti alusta oli selvä, että matkana olisi sata mailia. Lyhyempi matka oli jo selätetty, joten tarvittiin uutta kokemusta. Ja olihan pidempi matka jäänyt kesken edellisenä vuonna.

Valmistautuminen Sysikallioon sujui Vaarojen ultran jälkeen melko hyvin. Keväästä asti kipeänä ollut päkiä helpotti hieman Vaarojen jälkeen vaikka ei kokonaan parantunutkaan. Röntgenissäkään ei jalkaterässä näkynyt mitään suurempaa ongelmaa. Varpaiden, päkiän ja jalkapohjan jäykkyys voi johtaa myös tuolta pohjelihaksen puolelta. Nyt kauden loputtua tämä pitää saada kuntoon.

Harjoitusmäärät olivat aika tasapaksut Vaarojen jälkeen, mutta toisaalta pohjat olivat melko hyvät. Mäkitreenejä ei ole tullut viimevuotiseen tapaan ja se olikin yksi huolenaihe. Toisaalta salilla olen saanut tehtyä jalkatreeniä hyppyjen ja kyykkyjen kautta ihan tyydyttävästi. Harjoitustunnit Vaarojen jälkeen olivat 2.19, 15.08, 13.55, 14.50, 14.18, 19.36, 9.31, 23.18, 9.53 ja 7.37. Kisaviikolla tein vain yhden 30 minuutin lenkin.

Suunnitelma Sysikallioon oli yksinkertainen. Huoltotunnelissa ei aikaa vietetä vaan ruokaa otetaan mukaan ja syödään matkalla. Tämän toteuttaminen onnistui aika hyvin. Ainut ongelma oli, että reitillä oli hyvin vähän paikkoja, joissa kädet olisivat olleet vapaana syömiseen. Ylivoimaisesti suurin osa reitistä meni nelivedolla tai puissa roikkuen. Yritä nyt siinä sitten syödä ja juoda. Lisäksi tavoitteena oli pitää sykkeet ylämäissä korkeintaan alakynnyksellä. Tämäkin onnistui alussa hyvin ja loppua kohden sykkeet normaaliin tapaan laskivat selvästi. Ekan viiden kierroksen jälkeen keskisyke oli 130 paikkeilla, kun se lopussa oli jo selvästi alle 120. Vauhdin ja sitä kautta sykkeiden pitäminen alhaalla auttaisivat myös tankkauksen kanssa.

Sääennuste lupaili viikonlopun ajaksi hyvää keliä. Lämmintä pitäisi olla päivällä lähes 10 astetta ja ainoastaan sunnuntain vastaisena yönä lämpötila saattaisi käydä pakkasella. Viimeaikojen runsaat sateet olivat kuitenkin tehneet reitistä erityisen märän ja mutaisen. Varusteiden suhteen lämmin keli toi sen verran helpotusta, että pelkällä pitkähihaisella aluspaidalla pystyi juoksemaan suurimman osan kisaa. Jalassa riitti Craftin ohuet juoksuhousut. Jalkaan oli valinnut lähdössä Inovin Terraclaw 250 tossut, joilla olin Vaarojen jälkeen juossut runsaat 250 kilsaa. Pohjakuvio oli kuitenkin yllättävän kulunut näinkin vähille kilometreille.

Kisa lähti liikkeelle perjantaina klo 18. Tunnelma oli katossa, olihan paikalla joulupukkikin. Tarkoitus oli olla heti lähdössä kärkiporukoissa, koska tiedossa oli, että hitailla osuuksilla ekat kierrokset menisivät jonon loppupäässä odotteluun. Tulinkin sitten kevyestä hölkästä huolimatta ekana MP:n kanssa metsäosuuden alkuun. Siitä sitten lähdettiin rauhallisesti kiertämään reittiä. Vain alamäet mentiin juosten ja loput käveltiin. Ekan kierroksen jälkeen kärjessä menivät Jaana, MarkusJ, AnttiT ja taisi siinä joku muukin olla. Eka Vekaran kanssa löydettiin yhteinen vauhti, joka sopi molemmille. Taktiikkakin oli sama, eli pidettiin huoltotauot mahdollisimman lyhyinä. MP oli mukana joitakin kierroksia ennen kuin kiristi vauhtia ja otti kärjen kiinni.

Ensimmäinen yö meni helposti. Taktiikka piti loistavasti. Sain syötyä ensimmäisten tuntien aikana varmaan enemmän kuin viime vuonna koko 21 tunnin aikana, jonka olin radalla ennen keskeytystä. Coutsin tekemät maki ja inari sushit upposit hyvin, joten ei tarvinnut pelkkää makeaa syödä kisan alussa. Pidin kierroksella mukana 0,5 litran pulloa, johon huollossa täytin puolet urheilujuomaa ja puolet lämmintä vettä. Lämpimän juoman nauttiminen helpottaa kuitenkin vatsan pitämisen kunnossa  vähän viileässä kelissä. Lumilightin tehoakku kesti koko ensimmäisen yön, joka oli positiivinen yllätys. Ensimmäiset 10 kierrosta tulivat kasaan runsaat 10 minuuttia hitaammin kuin olin etukäteen laskenut. Eli aika hyvin aikataulussa.

Jaana huollossa

Mutapainin ystävät

Huoltotauko


Kaksi kierrosta jo takana ja tunnelma on huipussa (kuva Gepardi)

Sushi-kätköllä

Myös Antti lähti sadalle mailille
PePo Wonder boys (kuva Gepardi). Sanattomaksi vetää

Alkukierroksilla kaaduin kertaalleen aika pahasti. Onneksi löin vain toisen käden ja kyynärpään vaikka ainekset oli pahempaankin. Huomasin sen kuitenkin vaikuttavan vauhtiin alamäissä. Tulin kaatumisen jälkeen alamäet varmistellen.

Auringon noustessa lauantaina fiilis oli aivan loistava. Keli oli mahtava auringonsäteiden loistaessa Sysikallion mäkiin ja puihin. Paikalla kävi paljon väkeä kannustamassa reittiä könyäviä, mutapainijoita muistuttavia, hahmoja. Valoisasta vaiheesta huolimatta vauhti alkoi lauantaina tippumaan ja ehkä huollossakin tuli oltua minuutin pari pidempään. Sykkeet olivat hyvin kurissa tässä vaiheessa, mutta ehkä väsymys alkoi vähän vaikuttamaan tekemiseen. 20 kierroksen täyttyessä lauantaina iltapäivällä ei marginaalia ollut niin paljoa kuin olin etukäteen laskenut tarvitsevani.
Toisessa taskussa juomaa ja toisessa ruokaa. Nam
Aamupuurolla
Polarin v800 ei Sysikalliosta selvinnyt - huolto kutsuu

Matkanteko jatkui kohti seuraavaa iltaa. Kolmen jälkeen laitettiin taas lamput päähän. 24 kierroksen jälkeen juteltiin Ekan kanssa, että kokeilen pari kierrosta omaa vauhtia ja katson mihin asti se riittää. Mikäli vauhti tuntuu liian kovalta palataan juoksemaan taas yhdessä.
Kannustusjoukkojen saattelemina taas yksi kierros takana Ekan Vekaran kanssa

Seuraavat kierrokset menivät kuitenkin jonkin minuutin nopeammin eikä vauhti tuntunut pahalta. Sykkeet nousivat vain vähän aikaisemmasta. Näin päätin jatkaa omaa vauhtia. Jaana oli joutunut lopettamaan kisan kärjessä 22 kierroksen jälkeen. Ainakin Markus ja MP menivät vielä edellä, mutta eivät kuitenkaan olleet saavuttaneet kierroksella. 30 kierroksen täyttyessä olin jo jonkin verran enemmän tavoiteaikataulua jäljessä.

Ennen seuraavaa yötä vaihdoin kuivan ja paksumman merinovillaisen paidan päälle. Hikoilu oli aika minimaalista näillä vauhdeilla, joten kuivalla paidalla oli mukava edetä. Lämpötila kylmeni ja meni jossain vaiheessa pakkaselle. Taivas oli kirkas ja kuu möllötti taivaalla. Mieleen alkoi hiipimään ajatus matkan vaihtamisesta sadasta mailista sadalle kilsalle. Aikaisempina vuosina ei ollut mahdollista vaihtaa kesken kisan lyhyemmälle matkalle, mutta tänä vuonna se mahdollisuus oli. Kerroin coutsille lauantaina illalla, että kisa jää varmasti siihen 40 kierrokseen.

Viimeiset 5 kierrosta olivat jo aika raskaita. Hengityksen kanssa tuli  jotain ongelmaa ja ylämäissä jouduin haukkomaan henkeä vaikka vauhti oli rauhallinen ja sykkeetkin matalat. Olo ei ollut mitenkään hyvä, mutta keskittyminen oli ainoastaan eteenpäin pääsemisessä. Tauot yritin pitää lyhyinä ja ajatuksissa oli vain maaliinpääsy. Viimeiselle kierrokselle lähdimme MP:n ja Markuksen kanssa yhdessä. Kavereilla olisi vauhti riittänyt parempaankin, mutta meikäläinen oli jarruna. Tultiin kuitenkin yhdessä koko kierros. 40 kierrosta tuli täyteen ajassa 34.20. Ei yhtään liian aikaisin.

Matkaanlähteneistä 25 juoksijasta yhteensä 5 pääsi maaliin.

Maalissa! Grand Slam of Ultra Trail Finland 2015
Miikka-Pekka pulkkamäessä

Tomi huollossa

Markus huollossa
Eka Vekara huollossa
Yhteenvetona voi sanoa, että pois lukien viimeiset 3 kierrosta kisa onnistui lähes täydellisesti. Erityisen iloinen olen siitä, että pystyin syömään koko ajan. Coutsin etukäteen tekemät sushit ja lauantaina tilattu uusi sushi annos toimi todella hyvänä ruokana kisan aikana. Myös riisipiirakat ja puuro olivat hyviä.

Varusteista parasta antia olivat Inovin Terraclaw kengät, joissa pitoa riitti ihan pahimpia kurapätkiä lukuun ottamatta. Gaittereilla ei juurikaan tehnyt mitään vaan kenkä hörppäsi kuravettä ja mutaa niin paljon jokaisella kierroksella, että kiviä riitti kengässä alusta loppuun asti. Piti vaan yrittää "pyöritellä" kivet kengässä sopiviin paikkoihin. Kertaakaan en kenkiä ottanut pois jalasta kisan aikana. UD:n reppu toimi myös hyvin. Sivutaskuissa kulki mukavasti lampun akku sekä vara-akku. Toisessa pullotaskussa kulki pullo ja toisessa evästä kuten riisipiirakoita  tai keksejä.

Inovin kulunut pohja

Tällä kertaa ei tullut nukuttua edes lyhyitä powernäppejä. Viimeisillä kierroksilla yritin helpottaa oloa parilla kofeiini-tabletilla, mutta eipä niistä mitään kummempaa piristystä saanut. Sadan mailin kiertäminen olisi vaatinut selkeän unitauon pitämisen. Mutainen keli teki reitistä raskaamman kuin yhdelläkään yhteislenkillä oli tänä vuonna ollut.

Jääpussit polvissa kisan jälkeen

Kiitokset coutsille ja Virvalle omasta huollosta sekä kisan järjestäjille kolmen kärsimyskisan järjestämisestä.

Kierrokset sisältäen huoltotauon, kierroksen keskisyke:
1. 44.38 130
2. 44.30 128
3. 44.46 129
4. 45,47 131
5. 45.24 131
6. 45.01 132
7. 45.57 131
8. 49.44 127
9. 47.46 127
10. 49.12 124
11. 50.45 120
12. 50.43 120
13. 51.28 119
14. 50.31 120
15. 52.29 117
16. 52.46 115
17. 58.02 111
18. 54.55 115
19. 49.30 118
20. 50.48 114
21. 50.57 114
22. 52.48 113
23. 54.44 110
24. 50.43 111
25. 47.17 116
26. 47.22 113
27. 44.40 117
28. 50.58 111
29. 48.37 113
30. 54.06 107
31. 1.00.34 108
32. 51.28 107
33. 53.13 108
34. 56.15 109
35. 56.36 109
36. 1.04.26 105
37. 1.01.48 107
38. 53.44 112
39. 57.29 113
40. 58.02 115

Tässä vielä kuvalinkki coutsin ottamiin kuviin ja Antti Nousiainen
Sitten vielä joitakin Sysikallio raportteja by Tomi, Ville
Tässä vielä pari videota, ensimmäinen Niilokselta ja toinen Jeremiltä.








sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Viikko 49 ja 50 ja seuraavaksi Sysikallio

Enää 5 vuorokautta kauden viimeiseen rypistykseen. Perjantaina klo 18 starttaava Sysikallio100 Funrun juostaan nyt kolmannen ja viimeisen kerran. Molemmilla edellisillä kerroilla on tullut oltua lähtöviivalla ja niin on tarkoitus tälläkin kertaa. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä mukana on 33 muuta innokasta. Viime vuonna lähtöviivalla oli 14 osallistujaa.

Pari edellistä viikkoa ovat menneet jo keventelyn merkeissä. Viikolla 49 tuli tehtyä erilaisia jalkalenkkejä viisi, joista kertyi 79 kilsaa. Siinä oli mukana yksi matolla tehty mäkitreeni. Jooga ja salitreeni mukaan lukien tunteja kertyi noin 10. Mennyt viikko sisälsi myös viisi jalkalenkkiä, mutta vähän lyhyempiä matkoja. Keskiviikkona tein viimeisen kovatehoisemman mäkitreenin matolla. Lauantaina ja sunnuntaina kävin vielä Nuuksiossa kiertelemässä metsiä ja polkuja. Kilsoja kertyi 65 ja tunteja yhteensä 7,5.



Mustalammelta
Myrkyn kaatamia puita oli poluilla useita
Hiihtostadion oli vielä lauantaina ilman lunta
Sysikalliota odottavat Inovin tossut
Sunnuntain Barkley-speciaali
Nuuksio Classicin reitillekin on sattunut muutama kaatunut puu  
Edelleen Mustalammelta
Palstarinteen parkkipaikka, onneksi ei ollut autoa parkissa. 
Kuohuva!
Lumisade alkaa sunnuntaina iltapäivällä
Sunnuntaina illalla oli Siikajärvellä jo ohut lumipeite
Lisää lunta
Suunnitelmat seuraavalle viikonlopulle alkavat pikku hiljaa muotoutua. Edellisen parin vuoden raporttien kautta (2013 ja 2014 raportit) sekä omien muistiinpanojen pohjalta on muutamia juttuja, joita pitää muuttaa tulevana viikonloppuna. Edellisellä Sysikallion pitkiksellä kokeiltu vauhti on varmaan yksi ratkaisevia asioita. Toisaalta pitää löytää sellainen vauhti, että matka etenee, mutta toisaalta myös sellainen, että kroppa pystyy siihen koko reissun ajan. Vauhdin tule myös olla sellainen, että energiaa pystyy nauttimaan alusta alkaen. Viime vuonna juuri tankkauksen kanssa oli ongelmia, osin liian kovan alkuvauhdin takia.

Sääennuste ei näytä tällä hetkellä kovinkaan lupaavalta. Sade ja sen jälkeen pakastuva ilma lupaa hankaa keliä heti alusta lähtien. Tossuvalintaan tällä ei ole merkitystä, sillä nastatossulla en kuitenkaan pysty juoksemaan, joten "uudet" Inovin tossut ovat ainut vaihtoehto. Onneksi niissä on huomattavasti parempi pito kuin kahtena edellisenä vuonna käytetyillä Salomonin Speedcrosseilla.

Polarin uuden A360 mittarin testejäkin on pullahtanut parikin kappaletta ulos. Suurin mielenkiinto uudessa mittarissa kiinnittyy varmaan sykkeenmittaukseen ilman perinteistä sykevyötä. Juoksupalstan testi antoi sykkeenmittauksesta positiivisemman kuvan kuin DC Rainmakerin vastaava testi. Kävin itse lauantaina katsomassa mittaria Intersportissa ja kokonsa puolesta se kyllä yllättää positiivisesti. Ja oli mittaria ilmeisesti myytykin aika hyvin myyjän mukaan. Jäljellä oli enää yksi mittari. En sitä kuitenkaan ostanut - vielä.

Torstaina meni töissä runsas tunti kuin siivillä, kun Linda Luikas kertoi omasta työstää ja menetelmistään. Olipa virkistävä hetki tuossa normaalissa työympäristössä.



Tulevalla viikolla ehtii tehdä vielä pari lyhyttä lenkkiä ja sitten perjantaina ollaankin viivalla. Toivottavasti sääennuste paranee nykyisestä.

Viikko 1 ja 2 ja Loppiaisrogaining

Loppiainen sattui tänä vuonna sunnuntaille enkä enää Loppiaisrogan jälkeen jaksanut alkaa kirjoittaa yhteenvetoa viikosta ja itse rogasta. ...