tiistai 28. toukokuuta 2013

Viikko 21 ja Cooperin testi

Vähän on raportointi myöhässä, mutta tuskinpa se kovin monia haittaa. Kelit ovat vaihteeksi olleet vähän kylmemmät ja sateisemmat ja välillä on tuntunet ettei se kesä sitten tullutkaan. Toivottavasti meno muuttuu ja päästään kohta nauttimaan kauan kaivatusta lämmöstä. Tämän viikon maanantaina näin ensimmäisen kerran kielojen kukkivan. Melko myöhään ovat nekin puhjenneet kukkaan, kohtahan on jo kesäkuu.

Kielomatto kukkii
Maanantaina ja tiistaina tein lyhyet lenkit töiden jälkeen sen lisäksi, että kuljin töihin fillarilla.

Keskiviikkona käytiin työkavereiden kanssa juoksemassa Cooperin testi. Pari edellistä vuotta oma rooli on ollut lähinnä väliaikojen ottajana, mutta tällä kertaa kroppa oli siinä kunnossa, että pääsin itsekin juoksemaan testin. Edellisestä kerrasta on aikaa varmasti yli 20 vuotta, en ainakaan muista juosseeni Cooperia sitten armeijan. Ilman sen kummempaa valmistautumista lähdettiin tähän testiin. Juoksu lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Eka kierros meni vähän kovempaa kuin suunnittelin, mutta sen jälkeen vauhti tasaantui ja kierrosajat olivat sekunnin parin sisällä. Viimeisellä kierroksella yritin vielä pientä rytminvaihtoa, mutta ei siinä sen kummemmin vauhti tainnut lisääntyä. Kierrosajat olivat 1:17; 1:24; 1:24; 1:23; 1:25; 1:26; 1:27; 1:27 sekä viimeinen vajaa kierros 0:47. Lopputulos oli 3440 metriä. Tulos oli paljon parempi kuin mitä olin etukäteen jaksanut uskoa. Eikä se nyt tuosta omasta ennätyksestäkään jäänyt kuin 140 metriä. Sovittiin porukan kanssa, että syksyllä juostaan seuraavan kerran. Se on mukava huomata, että joitakin kavereita saa innostettua mukaan juoksun pariin.

Torstaina tein runsaan parin tunnin lenkin ja perjantaina noin tunnin lenkin. Loppuviikko meni vähän räkätaudin merkeissä, joka sitten sunnuntaina yltyi ihan kuumeen puolelle. Eli lepoa tuli jonkin verran suunniteltua enemmän.

Viikolle ei kertynyt kuin runsaat 10 tuntia treeniä, jossa 70 kilsaa juoksua. Vuoden juoksukilsat ovat tällä viikolla vasta ylittäneet 1000 kilsaa. Melko vaatimatonta.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Viikko 20 vähän juoksua

Viime viikonlopun Spring Adventuren tulokset on julkaistu. Pieni yllätys oli saamamme 2 x 10 minuutin aikasakko, joka pudotti sijoitustamme hieman. Tosin aika monet muutkin joukkueet ottavat ainakin yhden 10 minuutin aikasakon. Meillä ensimmäinen sakko tuli (ilmeisesti) melontarastilla olleen muistisuunnistuksen yhteydessä olleiden kahden rastin kiertäminen väärässä järjestyksessä. Toinen sakko tuli lopussa olleen toisen muistisuunnistuksen jättämisestä väliin. Emme ymmärtäneet rastille tullessa, että siihen sisältyy ylimääräinen tehtävärasti, kun etukäteen annetussa reittikirjassa ei ollut mitään mainintaa asiasta. No, nämä menivät ensikertalaisten piikkiin ja ensi kerralla ollaan tarkempia. Tulokset ja kuvia.

Huhtikuussa juostun Sakura-michi kisan tulokset ovat myös olleet jo jonkin aikaa DUV:n sivuilla. Valitettavasti niissä ei ole otettu huomioon eri lähtöryhmiä vaan loppuajat on laskettu kaikille kello 6.00 lähtöajan mukaan. Tulosluettelossa on hienosti mukana myös Veikko-san, joka juoksi Sakurassa maaliin jo viidennen kerran.

Treeniviikko alkoi maanantaina töiden jälkeen mukavasti joogalla ja sen päälle runsaan parin tunnin lenkillä. Juoksu tuntui oikein hyvälle ja vauhti oli jopa ihan kohtuullista. Lopussa olisi juoma maistunut hyvälle, sen verran pitkäksi venyi tämä treeniputki. Tiistaina juoksin töihin ja takas, päivällä kävin lisäksi tekemässä lyhyen salitreenin.

Keskiviikkona juoksin aamulla töihin ja illalla kävin Rasti Jyryn järjestämillä aluerasteilla. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä kovinkaan pitkälle, kun lähtöpaikka sijaitsi ihan tuossa parin mäen takana. Kiersin pisimmän tarjolla olleen radan, joka sekin oli vain 6,7 kilsaa. Näin ennen Jukolaa olisi ihan kiva juosta vähän pidempiäkin harjoituksia. Tuolle 6,7 kilsan radalle oli saatu mahtumaan komeat 18 rastia. Se tarkoitti lyhyitä rastivälejä ilman sen suurempia vaihtoehtoja reitinvalinnan suhteen. Parilla rastilla tuli pientä kiertoa, mutta muuten rastit löytyivät suhteellisen hyvin. Aikaa kului vajaat 62 minuuttia. Tulokset.

Torstaina kävin uudella maantiepyörällä töissä ja kotiin tullessa tein vielä pienen lisälenkin. Vielä illalla oli todella lämmintä ja oli enemmän kuin nautinto pyöräillä kotiin. Tosin uusi pyörä on niin mukava ajaa, ettei sillä oikein malta ajaa rauhassa vaan vauhti yksinkertaisesti kasvaa melkoisen kovaksi. Harmi, että olen ehtinyt ajaa sillä niin vähän toistaiseksi. Perjantaina tein töiden jälkeen runsaan parin tunnin lenkin Nuuksiossa. Lämpötila oli edelleen lämmin vaikkakaan ei ihan niin lämmin kuin edellisenä päivänä luvattiin. Yllätys oli melkoinen, kun vanhan ulkoilureitin varrelta oli metsää hakattu hurjat määrät.

Tässä oli aikaisemmin hieno metsä ja polku. Ei kuitenkaan enää


Viikonloppu meni töiden merkeissä Tampereella ja lenkit jäivät aika vähälle. Lauantaina sain tehtyä aamulla vajaan tunnin lenkin ja sunnuntaina illalla vielä toisen samanlaisen.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 14 tuntia treeniä, jossa 106 kilsaa juoksua.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Viikko 19 ja Spring Adventure

Kevät on tällä viikolla ottanut isoja harppauksia eteenpäin ja kohta voi jo sanoa kesän alkaneen. Maanantaina töihin mennessä näin kevään ensimmäisen pääskysen. Se värjötteli aamuauringossa puhelinlangalla istuen. Lämpötila ei ollut hääppöinen, mutta ilmeisesti joku oli saanut sen huijatuksi jo tänne asti. Loppuviikkoa kohden yölämpötilat ovat lämmenneet ja päivällä tuntuu jo todella kesäiseltä.

Viime viikonlopun Salpaus-rogainingista ollaan molemmat palauduttu hyvin. Kisaa edeltävänä päivänä kokeiltua vyöhyketerapiaa tullaan varmasti jatkaman tulevina viikkoina. Kisan karttoja ja reitinvalintoja on tutkittu viikon mittaan aika paljon ja parilla muutoksella tulos olisi voinut olla vieläkin parempi. Rastilla #92 tehty pummi maksoi sen kolme varttia ja gpsn mukaan ylimääräistä tuli yli kolme kilometriä. Alla vielä kuva tuosta pummista. Vasemmalla kuva kartasta ja oikealla kuva gps-träkistä vastaavassa kohdassa.

Vasemmalla rasti #92 kartta ja oikealla näkyy gps-träkki
tällä rastilla tehdystä ISOSTA pummista
Muuten siisti gps-träkki teki pienen poikkeuksen rastilla #43, joka ehkä viittaisi rastin olleen viereisellä kumpareella. Rasti näkyi tieltä, jolta poikkesimme kumpareelle leimaamaan rastilla.

Rasti #43 taisi olla hieman väärässä
paikassa kuten gps-träkki osoittaa
Salpaus-rogaining reitti ja gps-träkki kokonaisuudessaan
Luontohavainnoista Salpaus-rogassa jäi vielä mainitsematta kevään ensimmäisen kerran kuultu käki. Lisäksi näimme juuri tuolla rastilla #92 ketun ylittämässä hiekkatietä. Se oli meistä aika kaukana ja tuuli kävi sellaisesta suunnasta, ettei se meitä huomannut lainkaan.
Lupusextremen JanneH ja Ninan raportti Salpaus-rogainingistakin löytyy: JanneH ja Nina

Tämän viikon treenit ovat painottuneet alkuviikkoon ja loppuviikkoon. Maanantaina juoksin aamulla töihin ja illalla oli vielä töiden jälkeen astanga jooga. Siihen päälle kävimme IVOn kanssa kiertämässä Iltarasteja ja samalla ottamassa tuntumaa suunnistuskarttaan. Tiistaina juoksin töihin aamulla ja illalla kotiin. Ihan hyvät perustreenit, kun illalla tein vielä lyhyen kuntopiirin. Keskiviikkona olin pyörällä liikkeellä ja kotiin tullessa tein pienen ylimääräisen lenkin. Oli hieno ja lämmin keli. Ensimmäiset voikukatkin tuli bongattua kotimatkalla.

Helatorstai meni valmistautuessa lauantaina kauden avaavaan seikkailukisaan, Spring Adventureen. Kävimme kokeilemassa pyöräflexiä, jossa IVO oli pyöräillessä hinauksessa narun päässä. Se voisi auttaa ylämäissä tulevassa kisassa. Lisäksi meillä oli juoksuun tarkoitettu samanlainen hinauskuminauha, jota emme kuitenkaan etukäteen kokeilleet, emmekä lopulta kisassakaan käyttäneet. Välineet olimme saaneet lainaksi Skylta ja Niilokselta. Myös pyöriin tehtiin viimehetken viritykset ja huollot, eli ilmaa renkaisiin ja rasvaa ketjuihin.

Perjantai meni töiden jälkeen pastapartyn merkeissä.

Lauantaina olikin sitten vuorossa ensimmäinen yhteinen seikkailukisa IVOn kanssa. Hyvän aamiaisen ja lyhyen automatkan jälkeen saavuimme kisakeskukseen Pusulaan. Paikalla oli jo melkoinen määrä kilpailijoita ja näytti siltä kuin materiaalinjako oli aloitettu hieman ilmoitettua aikaisemmin. No, meillä oli kamat kunnossa, joten sen suhteen homma oli hanskassa. Tuntia ennen lähtöä haimme omat kisamateriaalit ja aloimme ihmettelemään reittiä. Sen verran ihmetystä herätti osa reittikirjasta, että oli pakko käydä järjestäjien luona selvittämässä asiaa. Ja pieni virhehän siellä reittikirjassa oli, mutta sekin onneksi selvisi ennen lähtöä.

Poseeraukset ennen lähtöä, Team Canada
Kisa alkoi reilun kuuden kilsan pyöräosuudella, jossa määränpäänä oli päästä suoraan melontaosuuden lähtöpaikalle. Aikaa ei mennyt kuin noin 18 minuuttia, kun jo vedimme pelastusliivejä päälle ja kannoimme Star Duo kajakkikaksikkoa järveen. Edessä oli etukäteen vaikein osuus, koska sen suurempaa kokemusta ei kyseisestä lajista ole. Olimme valitettavasti valinneet sellaisen kajakin ja melat, joilla ei vaan yksinkertaisesti päässyt suoraan eteenpäin. Kovasti ihmeteltiin melontatekniikkaa, kun meno näytti varmaan aika hauskalta ulkopuolisten silmin. Jossain vaiheessa ei sitten auttanut muu kuin meloa enemmän oikealla melalla ja jättää vasen aina väliin. Sillä tavalla pääsimme melko hyvin eteenpäin.

Melontaosuudella oli kierrettävänä kolme rastia ja ensimmäisellä rastilla oli päivän ensimmäinen tehtävä. Se oli helppo muistitehtävä, jossa tarkoituksena oli käydä hakemassa kaksi ylimääräistä rastia ihan ensimmäisen rastin lähistöltä. Rastien löytämisessä ei ollut ongelmaa, mutta jokaisen rastileimauksen yhteydessä oli ongelmana, että rastilla oli muutama muukin joukkue. Siinä kajakissa räpiköiminen ja rämeikössä rastille pyrkiminen ei ollut ihan niitä helpoimpia tehtäviä. Osa saikin siitä tarpeekseen ja loikkasivat kajakista uiden hakemaan leiman. Melko reipasta toimintaa kuntosarjassa. Melonnan loppu oli varsinaista raastamista, käsivarsissa tai olkapäissä ei tuntunut yhtään, mutta sen verran tekniikan kanssa oli ongelmia, että lonkan koukistajat sekä yksi kynsi oikeassa kädessä eivät hommasta pitäneet. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kädestä saattaa lähteä kynsi kestävyysurheilun yhteydessä. Alla melontaosuuden reitti ja gps-träkki, aikaa kului noin 1.18.

Melontaosuuden gps-träkki
Melonnan jälkeen oli vuorossa vajan 20 kilometrin pyöräilyosuus. Reitti meni kokonaisuudessaan asfalttia tai hiekkateitä. Reitillä oli joitakin mukavia ylämäkiä, mutta pääasiassa sellaista tasaista ja nopeaa tietä. Haettavana oli kolme rastia neljännen ollessa kisakeskuksessa vaihdon yhteydessä.

Pyöräilyn jälkeen oli vuorossa toinen tehtävärasti, jossa yksi joukkueen jäsen pääsi kokeilemaan tasapainoa puiden väliin pingotetulla kiipeilyköydellä kävelyssä. Apuna oli joitakin muita naruja, joista sai pitää kiinni eteenpäin edetessä. Narulta tippuessa joutui palaamaan takaisin narutehtävän lähtöön. Jouduimme odottamaan vuoroamme vähän aikaa, mutta suoritimme tehtävän kerralla ja pääsimme jatkamaan kisan viimeiselle osuudelle, joka oli suunnistusta.

Viimeinen suunnistusosuus oli noin kuuden kilometrin mittainen. Maastona oli mahtavaa suppamaastoa, jossa reitinvalinnalla oli enemmänkin merkitystä. Karttaan merkityt vanhat hakkuut/taimikot olivat hyväkulkuisia ja niiden läpi kannatti mennä. Ekalle rastille teimme pienen noin 30 sekunnin pummin, mutta muuten rastit löytyivät hyvin. Lopussa kuntosarjassa kilpailleita joukkueita oli samassa ryppäässä useita, mutta ainakin osan pääsimme kuittaamaan lopussa.

Suunnistusosuuden gps-träkki

Matkaa kertyi kokonaisuudessaan hieman vajaat 40 kilometriä ja aikaa kului noin 3.57. Aivan loistava päivä IVOn kanssa.

Kuva maalissa kisan jälkeen

Sunnuntaina kävin vielä Nuuksiossa juoksemassa runsaan 2,5 tunnin lenkin. Innostuin vielä ottamaan 10 mäkivetoa matkalla. Ne tuntuivat ihan hyvälle, mutta loppumatkasta alkoi jalka painamaan ja juomallekin olisi ollut tarvetta. Tämä oli kuitenkin hyvä lopetus viikon treeneihin.

Kolmen viikon kisaputki on nyt onnellisesti ohi ja nyt on aika pitää pieni tauko kisoista ja aloittaa harjoittelu tulevia koitoksia varten. Paljon on opittu viimeisen kuukauden aikana ja niitä oppeja käytetään tulevissa kisoissa. Tulevalle kesälle ja syksylle on varattu joukko hienoja tapahtumia.

Viikon treenit olivat yhteensä runsaat 15 tuntia, jossa juoksua 80 kilsaa. Seuraavat viikot pitää keskittyä juoksukilometrien keräilyyn jos vaikka innostuisi juoksemaan ihan jonkun juoksukisan tässä jossain vaiheessa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Viikko 18 rymyten ja rogaillen

Ompa ollut melkoinen viikko.

Keskiviikkona Vapun päivänä Janne oli kutsunut porukkaa mukaan Vappurymyyn, jossa tarkoituksena oli juosta poluilla, rymytä pusikoissa ja ennen kaikkea könytä mäkia ylösalas. Ja tietysti pitää hauskaa! Paikalle olivat päässeet myös Juha, JanneH, Antti ja Jussi. Lähtö oli ajoitettu aamuviideksi, joten edellisenä iltana piti olla nukkumassa jo ajoissa.

Jannen suunnitteleman reitin henki tuli esille heti alussa. Tarkoitus oli välttää kaikkia hiekkateitä ja polkuja ja aina missä mäkeä oli näkyvissä niin juoksu suuntautui siihen suuntaa. Välillä mentiin niin jyrkkiä mäkiä, että jouduimme kääntymään takaisin ja hakemaan uutta reittiä. Periaate oli, että jos siellä puut kasvaa niin sitten siitä pääsee kyllä kulkemaankin. Välillä joutuikin tukeutumaan puihin ylös päästäkseen. Alla muutama tyylinäyte välillä pystysuorasta etenemisestä.

Tuosta mennään pojat mäkeä ylös ja alas ja ylös ja alas ja...

Koko porukka ennen lähtöä

Maisemien ihailua

Hyvin siitä pääsee

Aamuauringosta nautiskelua

Nelivedolle ylös

Ja hyvä kädensija oli missä?

Jannen tyylinäyte

Tauko Pirttimäessä
Reissulle tuli nousua yhteensä 1920 metriä ja aikaa meni runsaat kuusi tuntia.

Vielä perjantaina etureidet tuntuivat vielä hieman kipeiltä keskiviikon rallattelusta, mutta lauantaina oli vuorossa vuoden toinen rogaining tapahtuma. Tällä kertaa Salpaus-rogaining 2013, jonne olimme Imatran Voiman kanssa ilmoittautuneet 12h sarjaan. Kilpailu käytiin Asikkalassa, jonne lähdimme varhain lauantaiaamuna. Ilmoittautumisten jälkeen teimme viimeiset huollot tavaroille ja kello 10 alkoikin sitten kartojen jako. Aika nopeasti löysimme sopivan reittisuunnitelman, jossa oli pari kolme selkeää oikomismahdollisuutta tarpeen tullessa. Päätimme lähteä kiertämään rasteja ensin kartan alalaitaan ja siitä sitten länteen.

Jännittää?

Ei jännitä


Startti tapahtui kello 12. Aika paljon porukkaa oli valinnut saman lähtösuunnan meidän kanssa. Ensimmäinen rastimme numero 63 oli helppo ja sinne etenimme yhdessä monen muun joukkueen kanssa. Tässä kohtaa matkaa säädettiin vielä IVOn reppua ja teipattiin olkapää/kaula repun hiertymiä estämään. Rastin jälkeen meidän tiet erkanivat muista ja pääsimme etenemään näkemättä juuri ketään muita. Satunnaisesti törmäsimme rastien tuntumassa muihin joukkueisiin. Sama jatkui läpi kisan ja tuntui, että porukka hajaantui aika hyvin koko alueelle. Tai ainakin jonnekin muualle kuin missä me olimme.

Nyt tarkkana


Ekan rastin jälkeen kiersimme rastit 42, 74, 95, 43 ja kaikki löytyivät hyvin. Kuudennella rastilla #84 tuli pieni pummi, kun ojien lukeminen kartasta tuotti vähän tuskaa. Aikaa meni hukkaan runsaat viisi minuuttia tiheäkasvuista suota haravoidessa. Sen jälkeen pari seuraavaa 53 ja 93 menivät hyvin, vaikka matkalla oli hieman ikävä kohtaaminen koiran kanssa. Matkalla rastille 44 alkoi IVOlla tuntumaan vatsassa pahoinvointia. Olimme napanneet vähän syötävää ja juotavaa hetkeä aikaisemmin, mutta ehkä kuitenkin hieman liian paljon kerrallaan. Matkanteko vähän hidastui ja kuulemma vähän enemmän empatiaakin olisi voinut olla matkassa. Tässä kohtaa päätimme käyttää ensimmäistä oikomahdollisuutta ja jätimme rastit 51 ja 72 väliin ja painelimme suoraan rastille 102. Siitä matka jatkui rastien 54 ja 31 kautta 92:lle. Silloin tapahtuikin sitten se ISO pummi. Rastipisteenä oli kivi ja vielä melko lähellä metsäautotietä. Siinä sitten suhailimme edestakaisin metsää välillä tielle palaten. Välillä kävimme kauempanakin hakemassa vauhtia, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Sitten lopuksi, kun jo olimme luovuttamassa teimme viimeisen yrityksen ja kävimme vielä kauempana mäellä kuin aikaisemmin ja sieltähän se sitten löytyi. Gepsin mukaan aikaa meni rastia etsiessä hukkaan 45 minuuttia.

Äskeisen ison pummin jälkeen päätimme käyttää myös seuraavan oikomahdollisuuden ja rastin 45 jälkeen jätimme rastin 65 väliin. Siellä käyminen olisi tarkoittanut paria lisäkilometriä, mutta samalla halusimme päästä valoisaan aikaan aina rastille 104 asti pohjoiseen. Sen jälkeen ei olisi enää pahempia metsäpätkiä. Rastin 45 jälkeen kiersimme rastit 101 ja 81 ilman ongelmia. Sen jälkeen suuntasimme juomarastille, joka ei olisi voinut tulla sopivampaan aikaan. Juomasäiliö oli aivan tyhjä. Siitä lyhyen huoltotauon jälkeen matka jatkui rasteille 104, 64 ja 82. Valoisaa riitti edelleen vaikka kello oli jo aika paljon. Itse olin laskenut, että jo ennen yhdeksää lamppua tarvitsisi ainakin kartan lukemiseen. Näin ei kuitenkaan ollut vaan pärjäsimme ilman lamppua paljon pidempään. Matkalla seuraavalle rastille 52 päätimme kuitenkin laittaa lamput päähän. Parin minuutin tauko ja varusteet oli hoidettu. Emme kuitenkaan päässeet kuin 100 metriä eteenpäin, kun IVO:n lamppu sammui. Useista yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä toimimaan. Onneksi repussa oli pieni tikka lamppu varalamppuna. Se ei ole kummoinen, mutta sillä nyt näkee kuitenkin joten edes kävellä metsässä.

Löytämisen riemua

Kuivaa hyväkulkuista suota

Ja nopeaa hiekkatietä

Nopea leimaus ja seuraavalle rastille

Auringonlasku


Viimeiset rastit 94, 61 ja 24 löytyivät hyvin. Tiepätkillä juoksu maistui edelleen ja maalissa aikaa jäi yli vartti. Yhtään rastia enempää emme kuitenkaan olisi ehtineet hakea, pisteitä kertyi 1510. Tulokset.


Alla kisan gps-träkki.



Viikolle kertyi ihan mukavat treenilukemat.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...