sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Viikko 22 suunnitellen tulevaa

Yksi palauttava viikko on nyt takana ja kroppa sekä Polarin v800 mittarikin on jo sitä mieltä, että jotain tulisi pikku hiljaa alkaa tekemään. Viikon aikana on harjoitussuunnitelma tarkentunut melkoisesti ja ennen Pallaksen kisaa olevat viikot ovat harjoitusohjelmassa nyt suunniteltu. Kisojen välissä ei ole kuin 9 viikkoa. Siihen kun laskee yhden palauttavan ja hiukan keventävää ennen tulevaa kisaa niin harjoitusaikaa ei paljoa jää. Eikä kroppa kuitenkaan heti huomisesta ihan tikissä ole, joten katsotaan miten homma lähtee liikkeelle. Vähän sama tilanne kuin viime vuonna Sinisterin ja UTMB:n välillä, jolloin aikaa ei ollut kuin kahdeksan viikkoa.

Suunnitelma olisi tehdä alkuun jokunen viikko punttitreeniä ja palautella voimat jalkoihin Karhunkierroksen jälkeen. Lisäksi pitäisi juoksupuolella nostaa vauhteja ja tehdä joitakin tehotreenejä harjoitusjakson aikana. Määrät pidetään varmaan totuttua pienempinä, mutta tehoja on huomattavasti enemmän.

Uskon, että Pallaksen kisa tulee olemaan selkeästi Karhunkierrosta kovavauhtisempi ja siksi vauhtia pitää löytyä. Matka on 35 kilsaa lyhyempi, joka sekin nopeuttaa kisaa. Polku on Karhunkierrosta leveämpi eikä ehkä niin tekninen. Lisäksi lopussa on kymppi hiekkatietä ja asfalttia, joten sekin nopeuttaa entisestään viimeisiä kilometrejä. Nousumetrejä on järjestäjien mukaan runsaat 3000 metriä. Viime vuonna Markus voitti kisan kovalla ajalla 15.28.

Karhunkierroksen 160 km matkalle starttasi 32 juoksijaa, joista puolet pääsi maaliin. Vielä on siis 16 juoksijaa, joilla on mahdollisuus kiertää kaikki kolme UTTF kisaa maaliin asti. Pallaksen kisaan on vielä aikaa ilmoittautua, mutta Vaarojen Ultra taitaa olla täynnä. Mutta huhuja on ollut, että starttaamalla sekä Karhunkierrokselle että Pallakselle saisi automaattisesti paikan Vaarojen Ultralle.

Karhunkierrokselta on tehty jo pari hienoa videotakin.  Tässä Niiloksen video:


Ja tässä kisajärjestäjien video

Lauantaina käytiin coachin kanssa hölkkäämässä järven ympäri kauniissa auringonpaisteessa. Jalassa molemmilla Hokat, itsellä kyseinen pari ensimmäistä kertaa. Ne pitääkin totuttaa omiin jalkoihin tässä ennen Pallaksen kisaa.


Pihallakin kevät jatkuu runsaana. Nurmikkoa on saanut leikata jo pariin kertaan. Tästä se kesä alkaa.






maanantai 25. toukokuuta 2015

Viikko 21 ja Karhunkierros 160 km

Tällä viikolla vuorossa oli Ultra Trail Tourin avaava Karhunkierroksen 160 kilsan kisa.

Oma tavoite loppuajasta pohjautui pitkälti viime vuonna Kanadan Kalliovuorilla Sinister7:ssä juostun satamailisen aikaan. Uskoin pystyväni leikkaamaan tunnin tai pari Sinisterin 22.47 loppuajasta. Eli tavoite oli juosta sinne 20-22 tunnin haarukaan. Olihan Karhunkierroksella nousua huomattavasti vähemmän ja kelikin näytti suosivat tällä kertaa.

Olimme Annan ja Miikka-Pekan kanssa sopineet aloittavamme rauhassa ekat tunnit. Coachin kaverina huoltopuolella oli Janne, joka valitettavasti joutui jättämään kisan väliin. Oma tarkoitus oli saada rauhallisella alkuvauhdilla vatsa toimimaan paremmin kuin viime vuoden kisoissa. Paukusta lähdettiin nousemaan ekaan mäkeen. Väkeä oli lähdössä kannustamassa ihan ison maailman tapaan. Fiilis oli hieno.
Anna ja Mikael

Miikka-Pekka, Anna ja Mikael

160 km lähtö perjantaina klo 18 (kuva NikoR)
Ensimmäiselle huoltopisteelle Konttasiin noustiin rauhassa kävellen jokainen ylämäki. Pohjoisrinteet olivat vielä paikoin aika lumisia, mutta tuoreilla jaloilla alaspäin loikkiminen onnistui hyvin. Valtavaaran huipun jälkeen oli hieno harjanne, jota rullailimme alas auringon paisteessa. Porukka oli venynyt jo aika levälleen Siivarin Heikin johdolla. Olin laskenut ekalle huoltopisteelle kestävän noin tunnin ja siihen aikaan me sinne pääsimmekin. Huoltopisteellä täytin juomapullon ja matka jatkui. Matkalla olleet kivikot ja nousut pistivät kyllä miettimään paluumatkaa.

Konttasen nousun jälkeen reitti jatkui yllättävän alamäkivoittoisena. Tai ainakin siltä se tuntui. Matka taittui nopeasti hyvässä seurassa. Jonkin verran väkeä taisi tässä mennä ohi, mutta olimme hyvin aikataulussa. Reittiä oli helppo seurata eikä alussa ollut tunnetta polulta harhautumisesta. Konttasen huoltopisteeltä oli 14 kilsaa Juuman huoltoon. Mukana kannettu litra nestettä riitti juuri sopivasti ja Juumassa piti täyttää molemmat pullot piripintaan ja vielä juoda huollossa vähän ylimääräistä varastoon. Anna muistutti alkumatkasta energian nauttimisesta 40 minuutin välein ja tästä pidimmekin kiinni vaikka ei ne geelit aina niin maistuneetkaan. Suklaapatukka toi taas vähän vaihtelua ruokavalioon.

Juuman tienoilla reitti kierteli hienoja paikkoja ja ensimmäiset riippusillatkin päästiin kulkemaan. Puolimatkassa Jussinkämpälle täytin juomapullon joesta, kun polku kulki sopivasti lähellä vieressä virtaavaa Kitkajokea. Kohta reitti erkani Kitkajoesta kohti Jussinkämppää. Noin viiden tunnin jälkeen pääsimme perille Jussinkämpälle (37 km). Kuulimme paikalle ekana tulleen juoksijan nukkuneen siellä vartin verran, oli kuulemma vatsaongelmia. Jussinkämpällä saimme täytettyä myös vessapaperivaraston.
Ainut ottamani kuva matkan varrelta (Kitkajoelta)
Hieman Jussinkämpän jälkeen jatkoin matkantekoa omaan tahtiin. Olimme juosseet Annan kanssa yhdessä ensimmäiset 5,5 tuntia. Jalat tuntuivat tuoreilta ja edessä oli teknisesti reitin helpoimmat osuudet Oulankajoen varressa. Sain nostettu mukavasti vauhtia ilman sen suurempaa vaivaa. Aloin saamaan muita juoksijoita kiinni.

Olin suunnitellut lampun ottamista esille puolen yön jälkeen. Pimeää ei kuitenkaan tuntunut tulevan oikein missään vaiheessa eikä lampulle ollutkaan käyttöä. Sitten yhdessä kohtaa reitti kulki tiheän kuusikon läpi ja polku oli peittynyt veteen. Reittimerkit puissa katosivat ja oli pakko ottaa lamppu esille. Siinä pyörittiin lyhyen aikaa Mäkelän Tomin ja jonkun kolmannen kanssa. Nopeasti kuitenkin reitti löytyi ja matka jatkui. Oulangassa coachi ja Janne olivat vastassa. Lyhyt tauko, vähän syötävää ja matka jatkui.

Huollon jälkeen käveltiin Kaukolan Tommin kanssa sillan yli ja yritin houkutella häntä mukaan kimppaan. Tommi jatkoi kuitenkin omaa vauhtiaan. Pian tämän jälkeen hän oli eksynyt väärälle reitille. Seuraava tarkastuspiste oli Taivalköngäs 60 kilsan kohdalla. Tässä kohtaa moni juoksija oli erehtynyt reitistä jatkaen aina Ristikalliolle. Ylimääräistä tästä kertyi lähes 20 kilsaa. Juostessani Taivalkönkään nuotiopaikan ohi paikalla oli vain joku retkeilijän näköinen heppu. En sitten "ilmoittautunut" sen enempää vaan jatkoin matkaa. Ajattelin, että kyllä ne gepsistä näkee mun menneen oikeasta paikasta.

Pian sain MP:n kiinni, vaihdettiin muutama sana ja mentiin hetki yhdessä. MP:llä oli kuitenkin vatsan kanssa ongelmia, joten jatkoin taas omaa vauhtia. Matkalla Hautajärven kääntöpaikalle kulki suhteellisen hyvin. Pari kertaa jouduin täyttämään juomapullon pienemmästä purosta, kun en ottanut isompaa säiliötä mukaan. Reitillä oli muutama vähän teknisempi osa ja tässä vaiheessa matka alkoi jo vähän tuntumaan. Sain kiinni Siivarin Heikin, joka sanoi pitävänsä lyhyen lepotauon. Lupasin ilmoittaa tästä järjestäjille Hautajärvelle saapuessani. Vähän myöhemmin juostiin MiikaK:n  kanssa jonkin matkaa yhdessä.

Hautajärvelle tullessa MiikaL ja Markus olivat jo huollossa. Menin sisälle, jossa coachi, Janne ja Asta hoitivat meikäläisen huoltoa. Hyvää palvelua. Vaihdoin kuivat paidat ja yritin syödä jotain pientä. Reppuun vaihdoimme pienemmän lampun ja lisää geelejä vaikka edellisetkin oli melkein syömättä. Lamppu oli pakollinen varuste, mutta en viitsinyt kantaa isoa Lumilightin lamppua akkuineen takaisin Rukalle. Mukaan lähti pieni Ledlenserin H7.

Lähdin paluumatkalle pari minuuttia kärjessä kulkevien Miikan ja Markuksen perään. Sain väliaikatietoja kaikilta Hautajärven suuntaan juoksevilta, mutta ero kärkeen ei tuntunut kaventuvan yhtään. Päinvastoin, ero suureni kaiken aikaa. Missään vaiheessa en saanut näköyhteyttä kärkikaksikkoon. En myöskään uskaltanut nostaa liikaa vauhtia, koska matkaa oli vielä paljon eikä muut olleet takanakaan kovinkaan kaukana.

Jossain vaiheessa vastaan alkoi tulla isomman eksymisen tehneitä kisaajia. Ei voinut kuin kannustaa ja ihmetellä sitä matkan jatkamiseksi tarvittavaa voimaa. Oma jatkaminen olisi ollut varmasti vaakalaudalla 20 kilsan pummin jälkeen.

Oulangan huoltopisteellä paluumatkalla (kuvat NikoR.)




Oulangassa coachi sai syötettyä yhden karjalanpiirakan ja valettua uskoa Nikon avustuksella. En käyttänyt tässä aikaa varusteiden vaihtamiseen, kun ajatuksena oli jatkaa kärjen jahtaamista. Tosin
ero kärkeen oli kasvanut jo melkoisesti. Lopussa voi kuitenkin tapahtua asioita nopeastikin, joten pientä toivoa oli vielä. Oulangan jälkeisillä tasaisilla pätkillä en kuitenkaan enää saanut sellaista vauhtia päälle, jolla ero olisi kaventunut. Melkoisen puurtamisen jälkeen saavuin Jussinkämpälle ja kuulin Markuksen ja Miikan etenevän omia vauhtejaan. Toinen oli vain 7 minuutin päässä. Matka jatkui.

Jonkin matkaa Jussinkämpän jälkeen sain Markuksen kiinni. Markuksella oli myös vatsan kanssa ongelmia ja energiat loppu. Käveltiin hetki yhdessä. Markus kertoi Miikan olevan jo puolisen tuntia edellä. Tässä kohtaa en enää uskonut saavani Miikkaa kiinni. Lähdin kuitenkin jatkamaan omaa vauhtia. Pystyin juoksemaan alamäkiä suhteellisen kivuttomasti vaikka oikean jalan ukkovarpaan kynsi oli ilmeisesti irti. Reidet ja pohkeet olivat hyvässä kunnossa. Ehkä jossain vähän ennen Juumaa tein koko reissun ainoan pummin, kun jatkoin uraa suoraan oikean reitin kääntyessä vasemmalle. Huomasin reittimerkkien uupumisen nopeasti ja ylimääräistä matkaa kertyi alle kilsa. Juumassa coachi oli taas valamassa uskoa.

Tässä vaiheessa takaa oli tullut jo hyvän aikaa 80 ja 53 kilsan kisaajia, joilta riitti kannustusta. Se auttoi viemään eteenpäin. Erityisesti kisajärjestäjä Joken juostessa ohi sain lisää puhtia. Jälkeenpäin selvisi, ettei Jokke ollut mukana edes koko kisassa. Tämä tapahtui vähän sen jälkeen, kun kuulin metron äänen ja yritin maastoutua siltä suojaan. Ilmeisesti pelimerkit alkoivat olla aika loppu tässä vaiheessa.

Viimeinen huoltopiste Konttasessa tuli vastaan 45 minuuttia myöhemmin, kun olin matkalla laskenut. Ilmeisesti matikkapää ei enää toiminut tai vauhdinpito oli naurettavaa. Pääapina Eetukin yritti vakuuttaa nopeuttani tekstareilla, mutta usko alkoi kyllä vähitellen hiipua. Edessä oli vielä reitin hankalin osa Valtavaaran yli. Konttasessa coachi tarjosi vichyä ja kaakaojuomaa. Molemmat upposivat hyvin.

Viimeinen osuus meni huomattavasti paremmin kuin olin odottanut. Koska reidet ja pohkeet toimivat vielä hyvin jaksoin olosuhteisiin nähden melko hyvin nousta jyrkkiä portaita ja mäkiä. Ainoastaan ylämäen jälkeen meni aina muutama hetki ennen kuin sai jalat käskytettyä ottamaan jotain juoksuntapaisia askeleita. Ja alamäet menivät taas suhteellisen hyvin poislukien jyrkimmät osuudet. Keli oli aika raju siinä lopussa, kun välillä tuli rakeita ja välillä vaan vähän rajumpi sadekuuro. Kaikki tietysti kovaan vastatuuleen. En kuitenkaan enää pysähtynyt pukemaan takkia.

Viimeisessä nousussa Eppu tuli vastaan kannustaen. Kehuin reittiä vaikka en sitä siinä kohtaa tarkoittanutkaan. Loppuliuku kisakylään sujui ilman kaatumisia.

Maaliviiva - ei yhtään liian aikaisin (kuva NikoR)
Loppuaika 23.09. jätti kyllä pientä toivomisen varaa. Energioiden kanssa oli pieniä ongelmia vaikkakaan ei niin pahoja kuin viime vuonna. Lisäksi jalat toimi vielä lopussa hyvin. Reitin teknisyyden olin selvästi aliarvioinut. Vaikka helppokulkuista neulaspolkua riitti suurimmalle osalle reittiä niin kyllä sitä juurakkoa ja kivikkoa riitti useita kymmeniä kilometrejä. Ja ne kilometrit onkin sitten todella hitaita vähillä energioilla. Joka tapauksessa hieno reitti, oikeesti. Voittaja Miika Lahtelalta todella vahva juoksu.
Maalissa
Varusteet toimivat hyvin. Ainoastaan jalassa olleet Sealskinzin sukat ei sovi meikäläisen jalkaan näin pitkäksi aikaa. Varpaista ja nilkoista on paikoin nahat hiertyneet pois, sellaista ei aikaisemmin ole ollutkaan. Lyhyemmillä matkoilla ne kyllä ovat toimineet. Reppu painoi 3,8 kiloa lähdössä, siinä mukana litran verran juotavaa. Lumilightin lamppu tehoakulla oli aivan liian järeä näissä karkeloissa. Ja pelkillä 2x500ml pulloilla pärjäsi, kun käytti paikallista purovettä. Jalassa olivat samat Hokan tossut kuin viime vuoden UTMB:llä. Niillä on nyt juostu noin 1250 kilsaa ja en pysty sanomaan vaimennuksen huonontuneen tänä aikana. Kantapäistä on pohjakuviointi kulunut kokonaan pois ja oikean jalan tossusta on jalkaholvin kohdalta päälikangas irronnut pohjasta. Siitä jos metsässä menee oksa sisään niin se tekee pahaa jälkeä jalalle. Muuten ne ovat edelleen hyvässä kunnossa.

Palkintojenjako: vasemmalta voittaja Miika Lahtela ja oikealla kolmantena Markus Juvala
Annalle vielä isot onnittelut loppuun asti jaksamisesta. Matkaa kertyi ilmeisesti noin 180 kilsaa, mutta maaliin asti tultiin. Seuraavaksi on vuorossa Pallaksen kisa heinäkuun lopulla, matkana 125 km.

Coachille ja muille huoltajille isot kiitokset. Sekä tietysti järjestäjille Epulle ja Jokelle etunenässä.

Väliajat karkeesti omasta kellosta (meno / paluu):
8 km Ruka -> Konttainen 1:00 / Konttainen -> Ruka 1:19
14 km Konttainen -> Juuma 2:04 / Juuma -> Konttainen 2:36
15 km Juuma -> Jussinkämppä 2:07 / Jussinkämppä -> Juuma 2:23
16 km Jussinkämppä -> Oulanka 1:54 / Oulanka -> Jussinkämppä 2:11
27 km Oulanka -> Hautajärvi 3:36 / Hautajärvi -> Oulanka 4:02

Tulokset.
Virallinen gepsitallenne.
Samban albumi Karhunkierrokselta.
Trailrunning.fi uutisointi.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viikko 20 suunnitellen

Taas ollaan viikkoa lähempänä Karhunkierroksen kisaa. Harjoitusmäärät ovat aika minimissä ja aika on mennyt pitkälti muiden asioiden parissa. Viikonloppuna toki aloitettiin tavaroiden pakkaaminen, kun lento onkin sitten torstaina töiden jälkeen. Pihallakin on ehditty istutuksia tehdä sekä viimeiset linnunpöntötkin ovat löytäneet oikeille paikoilleen. Enää on tuo nurmikko, joka näyttää siltä kuin se kaipaisi pikaista lyhentämistä.

Tiistaina näin ensimmäisen pääskysen

Tiistaina juhlittiin Nokian 150-v juhlia
Treenitunteja oli viikolle suunniteltu kahdeksan, joka tuli täyteen suunnitellusti. Mukana oli vielä pari parempaa treenikin, joten kaikkiaan melko hyvä viikko. Maanantaina ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä, maanantaina tein kotiin tullessa pienen lisäkierroksen. Alla oli vielä talvipyörä, kun viikolla on ollut sadekuuroja lähes päivittäin eikä kesäpyörää raaski ottaa vielä esille.

Tiistaina juoksin töistä kotiin ja perjantaina juoksin kympin lenkin järven ympäri. Molemmilla lenkeillä tein 4 x 500 m vedot. Tunne oli yllättävän hyvä, tosin näin lyhyellä vedolla ei pitäisi pahalta tuntuakaan. Vauhdikkaammat treenit ovat jääneet tänä keväänä suunniteltua vähemmälle, mutta pitää yrittää korjata asia tuossa kesän aikana Pallakselle valmistautuessa.

Helatorstaina kävimme coachin kanssa Pirttimäessä seuraamassa Bodom Trailin kisaa. Olipa loistava tunnelma ja kisajärjestelyt näyttivät pelaavan hienosti. Pitkänmatkalaisten lähdettyä ja osan tultua maaliinkin oli vuorossa kuuden kilsan kisa, jossa olimme Jussin kanssa mukana kuvaamassa Juhon menoa reitillä. Juholla riitti menohaluja ja välillä oli vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana.
Juhon ja Jussin maaliintulo
Coachin ottamia kisakuvia Bodom Traililtä löytyy lisääkin. Video on tulossa myöhemmin.

Lauantaina oli vapaapäivä, jolloin aika meni kaupoilla ja pihalla.

Muutama uusi Tuija

Uusi Japaninvaahtera
Sunnuntaina kävin juoksemassa Nuuksiossa puolitoistatuntisen lenkin. Muuten peruslenkki, mutta pari pidempää ylämäkeä yritin juosta vähän reippaammin. Ilma oli aurinkoinen, mutta melko viileä. Hyvä peruslenkki. Viikolle yhteensä kahdeksan treenituntia, jossa 50 kilsaa juoksua.

Tiistaina sain varmistettua sen, että ainakaan ilmoittautumisesta ei jää kiinni koko Ultra Trailin kiertäminen. Onnistuin nimittäin saamaan ilmoittautumisen sisään Vaarojen ultralle. Se ei ollutkaan ihan itsestään selvyys, sillä jaossa oli pitkille matkoille 84 lähtöpaikkaa, jotka tuli täyteen ensimmäisen kolmen minuutin aikana. Kova on tunku kisaan. Nyt on ilmoittautumiset hoidettu kaikkiin kolmeen osakisaan. Enää ei tarvitse kuin treenata ja suoriutua kisoista.

Kisakamat Karhunkierrokselle alkaa olla pitkälti suunniteltu. Onneksi matkalle saa laittaa pari dropbägiä, joten niihin voi laittaa myös sellaista "en uskonut tarvitsevani" tavaraa. Lumet ovat virallisilla mittauspaikoilla sulaneet jo, mutta pohjoisrinteillä sitä riittää vielä varmasti ensi viikollakin. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan hirveästi kuten ei myöskään jäätä.

Hienon viikon kruunaa coachin tekemä hieronta.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Viikko 19 kevennellen

Kolmen edellisen määräviikon jälkeen alkoi tällä viikolla keventelyt kohti tulevaa Karhunkierroksen kisaa. Tarkoitus oli saada kasaan sellaiset 12-14 tuntia, mutta siitä tavoitteesta jäätiin hieman. Viime lauantain Salpaus-rogaining valvomisineen kaikkineen painoi vielä kropassa ja lisäksi viikolle oli kertynyt muutakin ohjelmaa. Näin ollen viikko tuntien saaminen kasaan kariutui jo alkuviikosta.

Edellisviikon sunnuntain lepopäivän jälkeen lähdin maanantaina fillarilla töihin. Jalat tuntuivat vielä vähän raskailta ylämäessä, mutta muuten oli hyvä kulku. Illalla tein lisälenkin siten, että päivälle kertyi pyöräkilsoja himpun alle 50 km.

Tiistaina kävin töissä salilla tehden hyvän core-treenin yhdistäen siihen vielä parin viikon tauon jälkeen hyppysarjoja. Illalla juoksin töistä kotiin. Vauhti oli suht ok. Hyppysarjoissa pidetty tauko teki kuitenkin sen, että seuraavana päivänä pohkeissa ja takareisissä vähän jumitti. Keskiviikkona juoksin illalla kotiin ja torstaina aamulla töihin. Peruslenkit. Sääennuste oli keskiviikkoillalle kaatosadetta, mutta onnistuin olemaan kastumatta koko matkalla. Ilmeisesti sateenpitävä takki suojeli sadepilviltä. Sisäpuolelta se sitten olikin märkä.

Perjantaista tuli kokonaan lepopäivä ja lauantainakaan en ehtinyt kuin vajaan tunnin saunalenkille. Lauantaina olimme coachin kanssa Sydänmessuilla Espoon Kulttuurikeskuksessa kertomassa Cambridge Ohjelmasta ja Suomalaisista ravitsemussuosituksista. Samalla sain mahdollisuuden kokeilla Inbody -mittausta, jollaista en aikaisemmin olekaan kokeillut. Laite mittaa monipuolisesti kehonkoostumusta. Ja ilmeisesti melko luotettavasti. Rasvaprosentti oli kyllä vähän yllätys.

Mittaustulos
Sunnuntaina tein viimeisen pidemmän lenkin ennen Karhunkierroksen kisaa. Tunnin haravoinnin jälkeen lähdin taas Nuuksion poluille. Päivällä oli hieno kevätaurinko ja lämmintäkin riitti. Jopa sen verran lämmintä, että kevään eka kyykäärme oli keskellä polkua ottamassa aurinkoa. Onneksi tulin alamäkeä ja sain tehtyä pitkän loikan käärmeen yli.

Hienoa neulaspolkua

Kevään eka kyy
Viikolle kertyi 88 kilsaa juoksua ja vajaat 11 tuntia treeniä yhteensä. Ensi viikolla kevennellään hieman lisää.

Pari viikkoa sitten tuli tilattua uudet Hokan Stinson ATR tossut netistä. Kyseessä on sama malli, jolla olen aikaisemminkin juossut, mutta hieman uudempi malli. En vielä ole ehtinyt kokeilla niitä, mutta ne ovat varmaan pakattuna mukaan Kuusamoon.

Uudet Hokat
Tässä vielä GR:n esittelyvideo tossuista.






sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Viikko 18 ja Salpaus-rogaining 12h

Vuorossa oli viimeinen määräviikko ja samalla kevään kovin viikko. Tavoitteena oli hinata tunnit sinne 24-25 tunnin paikkeille ja sinne kutakuinkin päästiinkin. Noin puolet tunneista kertyi Salpaus-rogaining 12h kisasta, jossa olimme coachin kanssa nyt kolmatta kertaa. Toinen puolikas kertyi ennen lauantain kisaa painottuen alkuviikkoon.

Maanantaina tein pari lenkkiä eri otteeseen. Aamulla ensin 1,5 tuntia töihin ja illalla samanlainen rauhallinen lenkki. Siinä välissä oli viimeinen tämän kevään joogatunti. Harmillisesti joogat on ohi tältä keväältä, mutta toivottavasti homma jatkuu taas ensi syksynä. Itsestä ei ihan saa sitä samaa irti kotona joogatessa. Tiistaina jouduin jättämään salitreenin väliin muiden kiireiden takia, mutta illalla aikaa löytyi runsaan kolmen tunnin lenkin tekemisen. Juoksin töistä kotiin ja siitä vielä Nuuksioon pienelle kierrokselle. Keskiviikko oli kevyempi päivä. Päivällä ehdin salille tekemään core-treenin ja illaksi olin varannut hieroja-mikalta ajan. Ennen hierontaa kävin lämmittämässä lihakset kevyellä puolen tunnin hölkällä. Mitään kovin pahoja jumeja ei lihaksista löytynyt, tosin käsittely oli kevyt näin viimeisellä määräviikolla.

Torstaina ja perjantaina kävin Nuuksiossa juoksemassa tuttuja polkuja. Varsinkin perjantain lenkillä yritin pitää vähän parempaa vauhtia. Viime viikonloppuna alkaneet sateet ovat kastelleet metsän todella perusteellisesti ja poluilla sai loikkia ihan tosissaan pitääkseen tossut kuivina. Aina se ei onnistunut.

Lauantaina oli vuorossa kauden toinen rogaining kisa, Salpaus-rogaining 12h. Olimme mukana coachin kanssa nyt kolmatta kertaa. Kisa käytiin Asikkalassa, jossa olimme myös ensimmäisellä kerralla pari vuotta sitten. Tällä kertaa tosin keli oli sateinen ja lämpöasteita ei ollut kuin noin viiden asteen molemmin puolin. Ajoimme paikalle kisa-aamuna ja reitinsuunnitteluun pääsimme pari tuntia ennen starttia. Vielä viimeiset viilaukset ja klo 12 päästiin matkaan.

Reittisuunnitelma valmis, intoa puhkuen!


Reittisuunnitelma oli karkeasti sellainen, että lähdetään länteen kohti rasteja #34 ja #105 ja jatketaan siitä pohjoiseen ja vastapäivään kaikki rastit läpi käyden. Eka rasti löytyi hyvin ja vähän ennen toista rastia lyöttäydyttiin Vuorenpeikkojen seuraan ja edettiin heidän seurassa ensimmäiset tunnit. Seuraavat rastit #74, #83, #55, #21 ja #63 löytyivät hyvin ja matka edistyi leppoisasti rupatellessa. Tässä kohtaa tehtiin suunnitelmiin muutos ja jatkettiin Vuorenpeikkojen kyydissä rastit #35 ja #53, jotka olivat omassa suunnitelmassa optioina tässä vaiheessa. Keli oli heti alusta sateinen ja Salomonin sateen pitävälle takille (???) oli heti käyttöä. Hanskat sai laittaa reppuun heti alussa.

Rastilta #53 matka jatkui polkuja pitkin pohjoiseen rastille #82. Vielä seuraavalle rastille #102 suunnitelmamme Vuorenpeikkojen kanssa täsmäsivät, mutta tästä eteenpäin reittimme erosivat. Tähän mennessä kaikki rastit olivat löytyneet hyvin.

Jatkoimme oman suunnitelman toteuttamista vaikka välillä jäljellä olevan matkan pituus kauhistuttikin. Toisaalta matkalla oli paljon mahdollisuuksia hyviin oikaisuihin. Rastilta #41 tullessamme takaisin tiellä oli pienen huoltotauon paikka. Coachilla oli Salomonin tossusta pohjallinen mennyt rullalle kuten aikaisemmissakin pitkissä kisoissa, mutta tälle kertaa sitä ei jääty ihmettelemään loppukisan ajaksi vaan pohjallinen sai kyytiä ja sen tilalle laitettiin toinen sukka. Se toimikin koko loppukisan paljon paremmin. Noista Salomonin tossujen mukana tulevista pohjallisista kannattaakin pysytellä kaukana ja vaihtaa niihin ihan mitkä tahansa muut. Itsellä kylmyys vaivasi tässä vaiheessa sen verran, että vaihdoin samalla tauolla kuivan paidan ja Inovin raceshell 220 takin, joka nosti mukavasti lämmöt takaisin pintaan.

Rasti #71 jätimme väliin, koska sinne päästäkseen olisi joutunut kulkemaan paljon umpimetsässä. Samoin rastin #64 jätimme väliin ja suunnistimme suoraan rastilta #61 rastille #103. Tällä rastilla olikin sitten pieniä vaikeuksia, kun supparasti ei meinannut millään löytyä niin jouduttiin ottamaan kampa-tekniikka käyttöön ja hakemaan vauhtia läheiseltä tietäkin. Lopulta lippu löytyi.

Pientä hakua rastilla #103

Siitä matka jatkui rasteille #72, #42 ja #53, jonka jälkeen oli vuorossa vesipiste. Lisäsimme juomaa coachille ja samalla huomasimme, ettei nestettä ollut tullut nautittua juuri nimeksikään. Kylmä keli oli osaltaan vaikuttamassa tähän. Vesipisteen jälkeen loppu oli lähinnä laskettelua kohti maalia. Ehdimme hakea vielä rastit #23, #73 ja #62 ennen kuin tuuppasimme tietä pitkin takaisin kisakeskukseen. Aikaa jäi käyttämättä runsaat 8 minuuttia, mutta siinä ajassa ei olisi enää hakenut yhtään rastia. Loppuaika 11:51 ja pisteitä 1320. Matkaa kertyi mittariin runsaat 62 kilsaa. Tulokset.

Coachi on ehtinyt jo tehdä videonkin reissustamme.

Salpausrogaining2015 from Imatran Voima on Vimeo.

Viimeiselle määräviikolle, joka oli vain kuuden päivän mittainen,  kertyi runsaat 24 tuntia treeniä, jossa 169 kilsaa juoksua. Sunnuntai oli lepopäivä vaikka Wappu-rymyäkin vietettiin.

Viimeiselle kolmelle viikolle kertyi yhteensä 65 tuntia treeni, jossa 56h/502km juoksua. Seuraavat pari viikkoa kevennellään jo tulevaa Karhunkierroksen kisaa varten ja sitten kolmen viikon päästä tärähtää. Lumitilanne ei ole Rukalla kehuttava, mutta ihmeitä voi tapahtua.

Viikko 3 ja kolmas treenijakso kasassa

Talvi on saapunut ihan toden teolla myös tänne Etelä-Suomeen, kun torstaina satoi taas mukavasti lunta. Nyt sitä on virallisen mittauspiste...