sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Takas hevosenselkään

Ensimmäinen työviikko sairasloman jälkeen on jo takana eikä nämä menneen viikon ulkoilutkaan ihan huonoja olleet. Viime sunnuntaina tehty hölkkä-kävely sauvojen kanssa sai jatkoa alkuviikosta, kun sekä maanantaina että tiistaina tein saman harjoituksen. Nyt kuitenkin juoksin loivan rinteen ylös ja kävelin alas. Aikaa meni molemmissa treeneissä runsas tunti. Sauvoista on todella paljon hyötyä, kun niitä osaa käyttää. Keskiviikkona oli lepopäivä.

Torstaina kävin fillarilla töissä ja kotimatkalla tein pienen lisäkoukkauksen rautakauppaan. Piti käydä vaihtamassa vääränlainen lamppu, jonka olin vahingossa hankkinut. Sykkeet on fillaroidessa huomattavasti korkeammat kuin puoli vuotta sitten. Sykettä joutuukin tarkkailemaan vielä nyt treenien alkuvaiheessa. Perjantai ja lauantai olivat taas lepopäiviä. Tosin lauantaina käytiin postimerkkimessuilla mikä vastaa kyllä rauhallista pitkää PK-harjoitusta säiliökirjoja selaillessa.

Sunnuntai alkoi aikaisin, kun en saanut millään nukuttua. Lueskelin aamulla lehteä kaikessa rauhassa ja muutin kaikki kellot talviaikaan, johon olimme siirtyneet yön aikana. Sen jälkeen lähdin fillarilla katsomaan Petri Lietzéniä, joka oli aloittanut matkansa aamulla kello 6 Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä. Petrin sunnuntaipitkis kulkisi patsaalta patsaalle, nimittäin Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä aina patsaalle Turkuun asti. Matkaa kertyy noin 165 km. Petri oli liikkeellä hyvällä vauhdilla ja aurinkoisella mielellä. Kelikin oli kuiva ja suhteellisen lämmin, ehkä noin 7 astetta. Ajelin Petrin mukana fillarilla vajaan 10 km ennen kuin Petri jatkoi matkaa Vanhaa Turuntietä seuraten.




Kotiin tultuani kävimme coachin kanssa Nuuksiossa parin tunnin juoksukävelyreippailulla. Ilma oli muuttunut pilviseksi, mutta mitään ei kuitenkaan tullut taivaalta alas. Syksyn sateet olivat kuitenkin tehneet juurakosta ja kivistä varsin liukkaat ja siinä matkaa tehdessä pitikin katsoa tarkkaan mihin jalkansa asetteli. Edellisen kerran olin astellut samoja polkuja toukokuun 21. päivä, joten mikään ei voinut tuntua nyt paremmalta. Tuntuu, että nyt ollaan takas hevosenselässä. Ensi viikolla vähän lisää ulkoilua.

Viikko sitten lähetimme coachin kanssa ilmoittautumispaperit Japanin Sakura-michi kisaan. Se on nyt ensi vuoden kisoista ensimmäinen iso kisa. Mitään ei tietysti voi tietää varmaksi, ei myöskään kisaan pääsyä. Jos kaikki menee hyvin kisamatka varmistuu loppuvuodesta. Elämme toivossa.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Talviunet nukuttu

Nyt on kesä ohi ja talviunet nukuttu. Viime viikolla tehty lopputarkastus lekurilla meni hyvin ja Orava olikin oikein tyytyväinen asioiden edistymiseen. Pitäydymme aikaisemmassa suunnitelmassa, jonka mukaan neljä viikkoa leikkauksesta on sopiva aika aloittaa kevyellä lenkkeilyllä. Olisi oivallista, mikäli lenkit voisi alussa tehdä lämpimissä sisätiloissa sekä pitävällä alustalla. Tämähän onnistuu erinomaisesti vaikka tuossa juoksumatolla. Lisäksi vatsalihastreenejä voi myös aloittaa, tosin hitain ja hallituin liikkein. Ei mitään riuhtomista. Parin viikon hölkkäilyn jälkeen voi jo aloittaa vähän juoksentelemaan. Eli kuulostaa oikein hyvälle näin kuuden kuukauden löhöilyn jälkeen.

Viime viikolla tuli ulkoilua reippaan kävelyn muodossa. Pisin lenkki oli lauantaina tehty runsaan 9 kilometrin mittainen. Sunnuntaina kokeilin sitten ekan kerran kevyttä juoksua, kun kävin läheisellä niityllä tekemässä hölkkä-kävelyä sauvojen kanssa. Kuljin lyhyttä loivaa rinnettä edestakaisin ylös-alas. Jossain vaiheessa juoksin ylämäkeen ja kävelin takaisin alas. Ylämäkeen mentäessä ei jalalle tule juurikaan iskutusta, kun askel on lyhyempi ja maasto nousee tasaisesti. Sen takia ylämäkeen voi hyvin jo nyt juosta. Lisätehoa lenkkiin toi vielä jonkin aikaa mukana kulkeva noin 10 kilon painoliivi. Toivottavasti se tästä alkaa piakkoin kevenemään, kun treenitunteja saadaan enemmän alle. Olipa kuitenkin hieno tunne juosta pitkästä aikaa, kun missään ei tunnu kipua. Aikaa meni runsas tunti. Ja vaikka ilma oli sateinen niin mieli oli kirkas.

Tänään maanantaina tein saman treenin kuin eilen, mutta nyt kävelin ainoastaaan pari ensimmäistä nousua, jonka jälkeen loput menivät juosten. Rauhallisesta menosta kertoo kuitenkin se, että aika oli vain hieman nopeampi ylämäkeen juostessa kuin alamäkeen kävellessä. Sateiden pehmittämään niittyyn jäi nyt toisen päivän jälkeen hyvä ura, jota on mukava tulevina päivinä leventää. Käsivarressa ollut gps näytti noususummaksi 190 metriä ja aikaa kului taas runsas tunti. Nyt aurinkokin paistoi.

Tulevalla viikolla meinasin tehdä samaa juoksu-kävely treeniä sauvoilla vielä pari kertaa ja myös kokeilla lyhyesti juoksua matolla. Lyhyet kuntopiiritkin voisi olla hyvä tehdä.

Ympyrä sulkeutuu tavallaan ensi viikonloppuna kisattavaan Mammuttimarssiin. Vuosi sitten ongelmat alkoivat näihin aikoihin loppuvuodesta. Nyt nämä ongelmat ovat toivottavasti ohi ja vuodesta 2012 tulee huomattavasti tätä vuotta valoisampi. 

lauantai 1. lokakuuta 2011

Valoa tunnelin päässä


Pitkä on aika edellisestä kirjoituksesta ja totisesti välillä on aika käynyt pitkäksi. Oma tilanne on tavallaan parantunut nyt sen verran, että lonkan ja lantion parantumattomuuden takia päädyimme sen osalta lopulta sitten leikkaukseen. Elokuun lopulla otetut uudet magneettikuvat osoittivat juuri sen mitä odotettiinkin. Mitään suurta parannusta ei ole tapahtunut, ainoastaan se pieni luunpalanen joka aikaisemmissa kuvissa oli irronnut oli nyt luutunut takaisin. Tämän vahvistettiin vielä röntgen –kuvissa.

Kuvien ottamisen jälkeen olin yhteydessä Sakari Oravaan, jonka vastaanotolla päätimme vielä kokeilla kolmesta neljään viikkoa kevyen lenkkeilyn aloittamista. Ensimmäisen lenkkin juoksin matolla. Se oli hidas vitonen, jonka jälkeen koko seuraava yö meni melkoisten särkyjen vallassa. Pari seuraavaa lyhyttä lenkkiä menivät jo paremmin, mutta sitten neljäntenä lenkkinä kävin juoksemassa 12 km Nuuksiossa. Se olikin sitten sen verran vaativaa, että tuntemukset lantiossa olivat samaa luokkaa kuin kesällä Jukolassa. Olinkin heti seuraavana päivänä yhteydessä Sakariin ja päätimme edetä leikkaukseen saman tien, koska juoksu ei tunnu onnistuvan. Aika leikkaukseen löytyi jo viikon päähän ja nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää. Kaikki on siis sujunut todella nopealla aikataululla, alle kolme viikkoa ensimmäisestä käynnistä leikkaukseen.

Itse leikkaus sujui hyvin, mitään yllätyksiä ei tullut,  ja ennuste sen paranemiselle on todella rohkaiseva. Kuukauden päästä olisi mahdollista jo päästä kokeilemaan kevyttä hölkää ja siitä kaksi kolme viikkoa niin ihan oikea juoksukin voisi onnistua. Jos näin on niin olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja valintaani leikkauksen tekemiseksi. Ilman leikkausta olisi todennäköistä, että paraneminen olisi edelleen hyvin hidasta ja vamman uusiutuminen harjoitusmäärien noustessa olisi melko varmaa.

Käytännössä viime vuoden lopulla alkanut vaiva on kestänyt nyt kohta vuoden. Osittain omaakin tyhmyyttä, kun ei keväällä malttanut keventää harjoittelua. Ja liksäksi Unkarissa juostu neljäkasi oli varmaan sitten viimeinen niitti luun murtumiselle. Kyllä sitä tällaisen vuoden jälkeen osaa arvostaa taas omaa terveyttä ja mahdollisuutta juosta. Nyt jos tästä kaikesta vielä oppisi jotain eikä tekisi samoja virheitä toistamiseen. Mitenköhän se onnistuisi?

Viikonloppuna on myös kisattu perinteinen Spartathlon, jossa itsekin olin viime vuonna mukana. Eipä olisi viime vuonna voinut ajatella, että tänä vuonna spartathlonin aikaan maataan sohvalla leikkauksesta paranemassa. Voiton Spartassa vei viime vuotiseen tapaan Italian Ivan Cudin ajalla 22.56. Maaliintulosta otetulla videolla Ivan on niin pirteän ja hyväntuulisen näköinen, että voi vaan ihmetellä. Sama ilme oli miehellä kolme viikkoa aikaisemmin Hollannin Winschotenissa juostussa satasen MM-kisoissa, jossa kaveri tuntui olevan lähinnä harjoituslenkillä vaikka aika oli komea 7.29.40.

Suomalaisista nopeiten Leonidaksen patsaalle saapui Ville Tuominen, joka erittäin rohkean alun jälkeen hiipui aikaan 32.04. Sijoituksena oli 32. Ville on juossut 2009 Masokistin Unelmassa ajan 8.47, mutta paljoa muuta ultratilastomerkintää ei miehestä löydy. Erittäin hieno yllätys siis. Endurancen Aris Moustala saavutti Leonidaksen patsaan nyt jo kymmenennen kerran.


Viikko 1 ja 2 ja Loppiaisrogaining

Loppiainen sattui tänä vuonna sunnuntaille enkä enää Loppiaisrogan jälkeen jaksanut alkaa kirjoittaa yhteenvetoa viikosta ja itse rogasta. ...