sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Viikko 52 ja lepoa

Mennyt viikko on ollut poikkeuksellisen rauhallinen treenirintamalla. Moneen vuoteen en ole ehtinyt joulun aikaan pitää niin paljon lepopäiviä kuin tänä vuonna. Tosin nyt siihen oli hyvä syy, kun edellisenä viikonloppuna meni 20 tuntia tossujen päällä könytessä. Tänä jouluna tuli kuitenkin coachin kanssa ulkoiltua kävelyn merkeissä lähes joka päivä, joten ihan sohvalla makoiluksi ei olo ole kuitenkaan mennyt. Lauantaina olo oli sen verran reipas, että kävin kevyellä saunalenkillä. Jalat tuntuivat todella hyville. Pääsyy lenkkiin oli kuitenkin se, kun piti saada tämän vuoden puolella vielä vitonen juoksua, että kokonaiskilsoiksi tulisi sellainen mukava tasaluku.

Joululukemista

Joululeffoja

Sunnuntaina palattiin coachin kanssa rikospaikalle, eli käytiin kiertämässä Sysikallio100n reitti uudestaan. Ajettiin paikalle fillareilla ja jätettiin ne Jannen pihaan. Itse päätonttu oli jättänyt varpaansa oven väliin ja olikin itse juoksukelvottomassa kunnossa. Kiersimme reitin rauhassa kävellen, ilma oli yhtä nuhruinen kuin koko viikon. Runsaiden sateiden takia reitti oli jopa hieman pehmeämpi kuin edellisenä viikonloppuna.

Hillopurkkinousu alkaa...

....ja loppuu
Kotiin palattuamme coachi keräsi vielä nurmikolta vähän käpyjä. Yhden ison kuusen alta tuli kerättyä kottikärryllinen käpyjä. Itse jumppasin vähän kantamalla brikettisäkkejä autotallista puuvajalle.
Loistava käpyvuosi
Vuodesta on jäljellä vielä kaksi päivää. Ne menevätkin työmatkapyöräilyn merkeissä. Lunta ei sitten joulukuussa satanutkaan tänne Espooseen. Viime vuonna tuli joulukuussa hiihdettyä yli 200 kilsaa, nyt ei yhtään. Toivottavasti saamme lunta kuitenkin heti alkuvuodesta.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Sysikallio ajatuksia, part 2

Nyt muutama päivää pikkujoulujen jälkeen jaksaa kirjoittaa jotain pientä yhteenvetoa tapahtumista. Edellisessä päivityksessä kun ei ollut paljoa muuta kuin kuvia.

Valmistautuminen ei ollut kovinkaan kummoista tähän tapahtumaan. Kuten plokiani lukeneet ovat voineet todeta niin muuta kiirettä on ollut melkoisesta ja aikaa varsinaiseen harjoitteluun on ollut rajallisesti. Treenitunnit ovat syksy aikana pyörineet siellä kymmenen tuntumassa, josta vain puolet on ollut juoksua. Näillä pohjilla kuitenkin lähdettiin. Alunperin tarkoitus oli juosta pisin tarjolla ollut matka (200km), mutta reittimuutosten takia matka piteni 250 kilometriin. Jopa meikäläinen ymmärsi, että se olisi liikaa kahteen vuorokauteen. Siispä siirsin ilmoittautumiseni sadalle kilsalle ja mietin tekeväni päätöksen sadan mailin juoksemisesta sitten kisan aikana. Melkoista optimismia.

Sysikallion lähtö.



Alussa juostiin porukalla ensimmäinen kierros yhdessä. Päätonttu selittää reitin kulkua ja varmistaa, että se on kaikille selvä. Reittimerkintöjä riittää puissa paljon. Tämän jälkeen matka jatkuu omaan tahtiin ja olin mukana kärkiporukassa. Vauhti oli kaikkien mielestä liian kovaa, mutta eipä siihen paljoa muutosta vielä tule. Ensimmäiset 10 kierrosta tulivat täyteen noin ajassa 4.15.

Noin 15 kierroksen jälkeen tuli kyllä selväksi, että sadassa kilsassakin olisi tarpeeksi tekemistä. Satamailista ei olisi mahdollista könytä läpi tällä treenimäärällä. Ja onneksi ei edes tarvinnut miettiä pidempää matkaa. Reittimuutos oli tehnyt reitistä huomattavasti vaativamman. Juostavaa pätkää kierroksella oli ehkä noin puolet.

Alussa tuli pari kertaa juostua muutaman askeleen harhaan, mutta onneksi jonossa joku aina huutaa perään. Aika pian kuitenkin ura on sen verran selkeä, että ei ole mitään vaikeuksia seurata sitä. Ainoastaan kalliopätkät, joissa ei ole sammalta ovat hankalammat, mutta nekin painuvat mieleen aika nopeasti. Reitin alussa on pari kovempaa nousua, mutta keskivaiheilla pääsi vähän huilaamaan tasaisemmilla osuuksilla. Lopussa on taas pari nasevaa nousua. Varsinkin viimeinen "hillopurkkinousu" sai aikaan puuskutusta ja hapotusta hitaasta vauhdista huolimatta. Mutta hillopurkki oli samalla merkki siitä, että se on kierroksen viimeinen nousu. Tämän jälkeen lasketellaan vaan maaliin. Alla Merjan video hillopurkkinoususta.



Yhdeksän tunnin jälkeen, eli kolmelta yöllä, oli puolet kierroksista kasassa. Aikaa toiseen 10 kierroksen settiin kului 4.45. Tässä vaiheessa tuli aivan mahdoton väsymys. Ei siis mikään lihasväsymys vaan ihan tuntui vaan sille, ettei enää pysy hereillä. Pidin lyhyen lepohetken, mutta eipä siitä tuntunut paljoa apua olevan. Vika saattoi olla siinä, että olin puskenut ekan puolikkaan lähes pelkästään nesteitä juomalla ja kunnon tankkaus oli jäänyt vähemmälle. Coachin tullessa paikalle neljän aikaan aamulla tilanne korjattiin ja coachin painostuksesta "jouduin" tankkaamaan jokaisen kierroksen välissä juoman lisäksi jotain muutakin. Aamupuuro mustikkakeitolla tuli juuri oikeaan osoitteeseen ja söinkin sitä pari lautasellista peräkkäisillä tauoilla.

Lauantaina aamupäivällä aurinko pilkotti jonkin aikaa pilvien välistä. Silloin oli pakko pysähtyä reitin korkeimpien mäkien päällä ja nauttia hetki auringonpaisteesta. Siitä saa mahtavasti eteenpäin vievää energiaa. Ajatus seuraavasta yöstä ja lampun uudelleen kaivamisesta esille ei tuntunut mukavalle. Toivottavasti pääsisi perille ennen kuin pimeys laskeutuu uudelleen. Kolmas 10 kierroksen setti vie aikaa 6.02. Aika on hidastunut merkittävästi. Tosin siinä aikana on pidetty huoltotaukoa, vähän nukuttu ja syöty, vaihdettu kuivia vaatteita ja uusi tuore akku otsalamppuun. Ja tietysti coachi on samalla pitänyt vähän motivointipuheita.

Viimeiset kymmenen kierrosta tulevat selkeästi nopeammin kuin edelliset kymmenen. Aikaa menee noin 5.23 eli eroa on noin 40 minuuttia. Se kertoo siitä, että tankkaus on taas kohdallaan ja juoksu kulkee. Lisäksi coachin läsnäolo helpottaa tekemistä. Alla tunnelmia viimeiselle kierrokselle lähdöstä sekä maaliintulosta.




Keli oli erittäin hyvä siihen nähden mitä se olisi voinut tähän aikaan vuodesta olla. Puolen metrin lumikinosten ja pakkasen sijasta maa oli sula ja lämpöasteita alimmillaankin parisen astetta. Reitti ei ollut jäässä kuin lyhyen pätkää ulkoilureitillä. Metsässä ja kallioilla ei jäätä ollut. Pariin otteeseen oli pientä tihkusadetta, mutta sekään ei haitannut yhtään. Myöhemmin lauantai-iltana tosin satoi vähän enemmän. Otsalampulla juoksin ekat 30 kierrosta, eli 75 kilsaa. Lampun akut kestivät hyvin polttaessani niitä puoliteholla. Täydellekin teholle olisi ollut välillä tarvetta, mutta en uskaltanut akkujen keston takia sitä tehdä.

Kallioilla ollut sammal aiheutti hankaluuksia tossujen pidon kanssa. Nastoitettu tossu ei ilmeisesti toiminut sen paremmin kuin nastoittamatonkaan. Itse päädyin valitsemaan heti lähdöstä vanhat Speedcrossit vaikka tiesin niiden olevan hyvin liukkaat. Toisaalta ne tarjosivat enemmän vaimennusta pohjasta. Käytännössä tossut luistivat ylä- ja alamäissä vähän joka suuntaan ja pystyssä pysyminen vaati välillä melkoista akrobatiaa. Itse kaaduin reitillä kolmesti, kuitenkaan mitenkään pahemmin loukkaamatta itseäni. Ilmeisesti kaikilla oli hieman ongelmia pidon kanssa. Paremman pidon olisi saanut VJ-sportin Irockilla, mutta vaimennuksen puolesta ne eivät sovellu näin pitkään kisaan. En sitten tiedä mikä tossu olisi noissa olosuhteissa ollut paras valinta itselleni.

Kisatossun pohja oli melkoisen kulunut, siksi pitokin oli mitä oli.

Sunnuntaina käytiin vielä kisapaikalla aamutuimaan katsomassa tunnelmia. JR oli vielä matkalla, mutta vaikutti erittäin virkeältä siihen nähden, että hänellä oli takana jo yli 37 tuntia. Melkoista periksiantamattomuutta. Päätonttu kävi reitillä purkamassa reittimerkintöjä. Nyt niitä ei enää tarvittu, kun metsässä oli selvä ura.

Palautuminen on ollut paljon hitaampaa kuin aikaisemmilla ultrilla. Vasta tiistaina eli kolme päivää kisan jälkeen on reidet olleet kivuttomat rappuja kulkiessa. Myös keuhkoissa ja vatsassa ollut "möykky" on poissa ja ruoka maistuu normaalisti. Etureisien lisäksi molemmat ukkovarpaat ovat olleet turvoksissa. Molemmista varpaista lähtee varmaan kynnet irti, sen verran isovarpaat hakkasivat kengänkärkiä alamäissä. Tätä taustaa vasten ei voi kuin ihmetelle niitä, jotka juoksevat monen päivän kisoja ja varsinkin vuoristossa kovissa olosuhteissa. Itsellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa reissua sunnuntaina. Hattu päästä ja syvä kumarrus PTL:n ja vastaavien kisojen läpäisseille.

Alla vielä linkkejä muiden paikallaolleiden materiaaliin:

Merjan videot huoltotunnelista sekä "Haamu kierroksesta" ja linkki kuviin.
Coachin ottamat kuvat.
Raportteja: Asta, James, Niilos
Järjestäjien tulokset: Sysikallio100 2013 Finisherit.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Viikko 51 ja Sysikallio100

Sysikallio100 - vuoden pimein ultra! Sanattomaksi vetää tämä tapahtuma. Siksi ei tässä vaiheessa muuta kuin muutama kuva kisaraporttina.


Päätonttu

Keskittynyt tunnelma ennen lähtöä

Vielä on rauhallista...

...ja odottava tunnelma

Kaikki valmiina lähtöön. Eka kierros
mentiin yhdessä tonttulakit päässä


Kuva kaikista matkaan lähteneistä

Notkuva huoltopöytä

Mehutauko

Antti tuli välillä alamäet pää edellä

Puolimatkassa 7 min power-näpit. Makuupaikka
ei saa olla liian mukava, muuten siellä viettää
liikaa aikaa (kuva James).

Taukoa Eetun kanssa.

Nelivedolla kädet oli kovilla.

Tiukassa paikassa totuus tulee esille

PLT-voittajat Janne&Juha soittavat kelloja viimeisen kierroksen merkiksi.





Vihdoinkin maalissa (kuva James)
Tässä vielä Merjan kuvia tapahtumasta. Kiitos hienoista kuvista, kannattaa katsoa. Lisäksi Niiloksen raportti.

Kiitokset myös Jannelle perheineen ja Jamekselle hienosta vuorokauden kidutuksesta Sysikallio100:ssa. Ja erityiskiitokset taas coachille, jota ilman tämä ei olisi onnistunut. Ensi vuonna taas...ehkä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Viikko 50 ja viimeinen kiireviikko

Nyt on vihdoinkin viimeinen kiireviikko tältä vuodelta ohi. Viikkoon on mahtunut taas yhtä ja toista. On huollettu autoa, suunniteltu tulevaa keittiöremonttia ja hoidettu loppuvuoden viimeinen ravitsemustieteiden tenttikin pois alta. Perjantaina oli pientä glögittelyä ja riisipuuroa läheisten ystävien kanssa ja lauantaina edelleen hyvää ruokaa ja Hobitti 2 -elokuva edelleen hyvien ystävien kanssa. Olipa hyvä elokuva, mutta musiikki jäi hieman vaikuttavuudessa edellisiin elokuviin nähden.

Tässä välissä on yritetty myös liikkua sen minkä ehtii. Maanantaina juoksin aamulla töihin, vähän tuo oikea jalka tuntui, mutta ei mitään hankalampaa. Tiistaina vein aamulla auton huoltoon ja fillaroin sieltä töihin. Illalla sitten sama lenkki toiseen suuntaan. Pientä lisälenkkiä tuli, kun Pasilassa oli ongelmia löytää oikeat pyörätiet rautateiden yli. Illalla puhalsi vielä mukava tuuli ja lunta tuli vaakatasossa. Hieno ilma ulkoilulle.

Keskiviikkona olin edelleen fillarilla liikkeellä. Lumet olivat sulaneet pois, mutta kaikki tiet oli ohuen jääkerroksen peittäminä. Fillarilla sai olla taas aika tarkkana mutkissa. Lisähaastetta tuli siitä, kun huoltoporukka ei ollut muilta kiireiltään ehtinyt korjata fillarin jarruja ja alamäet mentiin taas mono maassa. Illalla kotiin tullessa tein pienen extralenkin. Torstaina en ehtinyt kuin käydä pikaisesti punttisalilla.

Perjantaina juoksin töiden jälkeen järven ympäri. Välillä yritin pitää vähän reippaampaa vauhtiakin. Edellisenä yönä yli mennyt myrsky oli tehnyt pientä tuhoa muutamissa paikoissa. Joitakin puitakin oli kaatunut teiden yli.

Siikajärvi jäässä

Onneksi tätä ei ollut NC lähdössä
Illalla Janne laittoi vielä pientä esimakua viikon päästä olevasta Sysikallio100 tapahtumasta. Hienosti kasattu video viikon yhteislenkeiltä, joille en itse valitettavasti ehtinyt.


Lauantai meni rentoutuessa kaupungilla, mutta sunnuntaina oltiin taas takaisin poluilla. Kävin juoksemassa runsaan parituntisen Nuuksiossa. Kilometrivauhti oli melkoisen hidas, kun välillä polut olivat todella liukkaassa kunnossa eikä sitä nähnyt uuden lumikerroksen alta. Jalassa olivat Boldin nastarit ja ilman niitä ei lenkistä olisi tullut mitään. Silti piti olla tarkkana vaikka reitin pahimmat paikat ovatkin tiedossa.

Nuuksion maisemaa

Polulle kaatunut puu

Liukasta pitkospuuta
 Viikolle kertyi yhteensä vajaat 10 tuntia treeniä, jossa 50 kilsaa juoksua ja 70 kilsaa fillaria. Loput sekalaista salia ja muuta.

Tässä vielä linkki edelliseen Sydänliiton lehteen, jossa oli Niiloksen haastattelu talvipyöräilystä. Niilos on myös mukana Sysikalliossa.

Ensi viikolla alkaa myös ilmoittautuminen 2014 UTMB kisaan. Pisteet on kasassa ja tarkoitus olisi laittaa paperit mukaan arvontaan vetämään. Onneksi ilmoittautuminen on ennen Sysikalliota, joten jos tulee viikonloppuna katumapäälle niin ilmoittautuminen on jo mennyt. Mutta eihän näin voi käydä. Alla vähän fiilistelyä tämän vuoden UTMB kisasta.


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Viikko 48&49 ja leppoistamista

Pari viikkoa on mennyt kuin siiiiivillä. Tuntuu, että ei ehdi muuta kuin nousta aamulla sängystä ja jo kohta ollaan taas nukkumaan menossa. Eikä muuten johdu siitä, että en tekisi muuta kuin nukkuisin. Vauhti tuntuu vain kiihtyvän näin vuoden lopun lähestyessä. No ei tässä ole jäljellä kuin kolme viimeistä viikkoa niin sitten alkaa seuraava vuosi ja katsotaan sitten miten vauhdin silloin käy.

Edellinen viikko oli noin niin kuin normiviikko, eli aikaa tuntuu olevan melko vähän harjoitteluun tällä hetkellä. Treenituntien nostaminen sieltä kymmenen tunnin tuntumasta ylöspäin tuntuu olevan aika hankalaa tällä hetkellä. Joitakin hyviä treenejä olisin halunnut vielä ehtiä tekemään ennen Sysikallion satasta, mutta voipi jäädä tekemättäkin. Viikolle 48 kertyi treeniä vajaat 9 tuntia, jossa juoksua 69 kilsaa. Siihen mahtui pari pidempää lenkkiä ja jotain pienempää ulkoilua sekä tietysti fillaria.

Sunnuntaina päästiin eroon kuukauden ajan nokan alla kasvaneista viiksistäkin. Aikamoista kutinaa, mutta nyt ne ovat historiaa. Movember lahjoitus meni Syöpäsäätiölle. Maanantaina tuli töissä pientä kuittia, mutta siitäkin selvittiin.



Joulukuun ekana eli sunnuntaina yhdeksän aikaan illalla alkoi ilmoittautuminen 2014 Sinister7 kisaan. Alustavasti on suunnitelmissa ollut lähteä Kanadaan ensi kesänä, joten voisi olla kivaa käydä kokeilemassa juosta yksinään läpi tuo kisa, jossa olin mukana yhtenä viestinviejänä vuonna 2009. Etukäteen oli tiedossa, että kisa täyttyy muutamassa minuutissa, joten koneella oli parasta olla heti ysiltä. Kongin kumahtaessa saitti meni tukkoon saman tien, mutta parin minuutin kuluttua pääsin läpi ja sain tehtyä ilmoittautumiset ja maksoin kisan. Kello 21.08 selainta päivittäessä oli pääsivulla ilmoitus kisan täyttymisestä! Yhteensä 1250 viestistijuoksijaa sekä 250 solosarjalaista. Itse olin solosarjan yhdeksäs ilmoittautunut, nam.

Viikko 49 jatkui samaa rataa. Alkuviikosta tuli fillaroitua työmatkoja ja vähän extraakin. Maanantaina tiet oli peilikirkkaassa jäässä ja jouduin vaihtamaan nastarenkaan fillariin ennen töihin lähtöä. Aika varovasti piti ottaa mutkat ja kulmat. Pystyssä kuitenkin pysyttiin. Tiistai ja keskiviikko menivät jo helpommin. Tosin keskiviikkona kotiin tullessa oli takakumi tyhjänä. Lainasin kaverilta pumppua ja puolimatkassa hain lisähappea Shelliltä Bembölessä. Kotiin asti päästiin polkemalla, mutta seuraavana aamuna oli rengas taas tyhjänä. Eli ennen maanantaina pitää taas laittaa huoltoporukka hommiin. Torstaina oli kevyt päivä. Kävin kiertämässä rauhassa järven. Talvi näyttää olevan kohta tuloillaan.


Nuuksio Classicin lähtöpaikka

Hiihtostadion
Itsenäisyyspäivä meni yhteislenkillä Jättärillä. JanneH täytti tasavuosia ja hän oli kutsunut porukan kasaan nauttimaan hyvästä seurasta ja lenkistä. Itse tulin paikalle jo tuntia aikaisemmin, koska jouduin lähtemään ennen matkan täyttymistä. Mäki oli aivan jäässä ja juoksemaan ei ollut mitään asiaa ilman nastatossuja. Itse juoksin kolme tuntia, muiden jatkaessa vielä kohti maratonin täyttymistä. Nousua tuli ihan mukavasti.

Pientä tuulta ja polku jäässä

Synttärisankari ja osa lenkkiporukasta
 Ja alla vielä gps-träkki.



Tälle viikolle olen saanut tehtyä muutaman astanga jooga treenin, c-15-tyyliin, joka on erittäin hyvä. Tassut ovat kaivanneet venyttelyä, mutta kun aikaa ei ole edes juoksemiselle niin jooga on vielä pienemmällä prioriteetilla. Coachikin on tehnyt voitavansa.

Lauantaina käytiin coachin kanssa kiertämässä järvi. Tiet oli aika sohjoisessa kunnossa ja askel liukui edestakaisin. Sunnuntaina kävin kiertämässä Nuuksiossa puolitoistatuntisen. Polut olivat hyvässä kunnossa. Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä, jossa juoksua 52 kilsaa ja fillaria 97.

Sysikallioon on nyt vajaat kaksi viikkoa aikaa. Melko laihanlaista on treeni ollut viimeisen parin kuukauden aikana. Saa nähdä miten sitten joulun alla homma hoituu. Helppoa se ei tule olemaan.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Viikko 47 ja Cooperin-testi

Sateet ovat jatkuneet tälläkin viikolla erittäin runsaina. Mittariin on vettä kertynyt viikon aikana joitakin millejä. Valitettavasti mittarissa ollut vesi oli jonain yönä jäätynyt ja halkaissut mittarin. Siksi tarkkaa sademäärää en enää tällä mittarilla saa. Viime vuonna hiihtokausi pääsi käyntiin joulukuun toisena, joten mielenkiinnolla odotellaan milloin lämpötilat kääntyy pakkaselle ja sade alkaa tulla alas lumena täällä meidänkin suunnalla.

Pimeää ja märkää

Mennyt viikko on ollut taas melkoisen kiireinen. Jopa niin kiireinen, että harjoittelulle ei ole jäänyt ihan niin paljoa aikaa kuin olin suunnitellut.

Maanantaina tuli käytyä fillarilla vain töissä, ei sen enempää. Edellispäivän pitkä lenkki painoi vielä kropassa eikä paljoa ollut fiilistä lähteä tekemään sen pidempää treeniä. Tiistaina menin aamulla fillarilla ja illalla juoksin takaisin kotiin. Keskiviikkona oli tarkoitus juosta työkavereiden kanssa Cooperin -testiä. Peruutuksia tuli aika monilta, mutta muiden kanssa päätettiin kuitenkin vetää testi läpi. Paikaksi olimme valinneet Esport areenan nyt kun kelit ulkona eivät ole järin innostavat. Tämän olimme sopineet jo toukokuussa juostun edellisen testin yhteydessä.

Aivan liian lyhyen lämmittelyn jälkeen lähdimme liikkeelle. Eka kierros sujui vielä jotenkin, mutta heti seuraavalla kierroksella alkoi kropassa tuntua. Mikään paikka ei erityisesti tuntunut, mutta en vain saanut kovempaa vauhtia aikaiseksi. Viime kerralla hitain kierros kulki 1.27 ja nyt hitain kierros oli 1.33. Yksi merkittävä ero hallissa ja ulkona juoksemisen välillä on hapen määrä. Tuntui, että en saanut kunnolla tarvittavaa määrää happea keuhkoihin vaikka tein miten paljon työtä. Hitaalla lenkillä en tätä ole aikaisemmin areenalla huomannut, mutta silloin ei tietysti hapentarve ole läheskään niin suuri. Ajan täyttyessä näytti tulos lähes 200 metriä huonommalta kuin edellisellä kerralla. Vähän jotain tällaista osasinkin odottaa. Jospa tässä keväällä saisi taas vähän vauhtiakin haettua reippaammilla treeneillä ja sitten ensi kerralla juostaan taas ulkona. Kyllä se siitä.
Seuraavana aamuna juoksin aamulla töihin. Toinen takareisi tuntui aluksi vähän kireältä eilisen juoksun jäljiltä. Happea oli ilmassa kuitenkin tarpeeksi, kuten oli myös vettä, jota satoi välillä paljon ja välillä vähän enemmän. Illaksi sade vähän hellitti, kun ajelin kotiin fillarilla.

Perjantaina oli vuorossa PePon syyskylvö, jossa treeniohjelmasta vastasi Nuuksion Nuoli. Ensin vedettiin lämmitellen hiet pintaan liikkeet opetellen ja siihen perään tehtiin neljällä tehtävärastilla paria kolmea erilaista liikettä viiden minuutin ajan. Välissä oli pieni lepohetki. Alkuverkan jälkeen kädet oli jo aika rullalla vaikka eihän nitä liikkeitä oikeesti tehdä käsillä. Mutta kun tekniikka on vielä hakusessa niin kädet on vaan kovilla. Illan treenistä voi lukea lisää coachin kirjoittamana.

Verkonpaino roikkuu kuulassa, kun Runoratsu
antaa kyytiä pinkille kuulalle

Hallille kerääntyneitä wannabee-PePolaisia
Lauantaille olimme sopineet Eeron kanssa yhteislenkin Espoon keskuspuistossa. Lähtöpaikan löytämisen kanssa oli pientä säätämistä, mutta lopulta sekin onnistui. Ilma oli aluksi pilvinen, mutta lopussa jopa aurinko taisi näyttäytyä. Aika sopivasti keli kuvasti suunniteltuja juttuja. Toivottavasti hommat lähtee rullaamaan kunnolla.

Lannistumaton Eero
Loppuun vielä pari linkkiä.
Mammuttimarssin 2013 tulokset ja järjestäjien jorinat kokonaisuudessaan.
Joensuun 12h kisan tulokset.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Viikko 46 ja HTRC yhteislenkki

Lämpimät kelit ovat jatkuneet, mutta vesisade on tällä viikolla ollut maltillista viime viikkoon nähden. Parina yönä on lämpötila käväissyt pakkasen puolella, mutta päivälämpötilatkin ovat olleet useamman asteen plussalla. Varsinkin viikonloppu on ollut hieno, kun aurinko on pitkästä aikaa taas paistanut.

Viikon treenimäärät ovat hieman nousseet edellisestä. Mammutin jälkeen pari seuraavaa viikkoa menivät vajaan 10 tunnin treeneillä ja pääasiassa fillarin selässä. Tällä viikolla ollaan taas päästy paremmin juoksun makuun, kun juoksulenkkejä on kertynyt yhteensä kuusi. Siihen vielä päälle normifillaroinnit ja muut, niin tunnit näytti ihan hyvältä tällä viikolla.

Maanantaina kävin fillarilla töissä. Kotimatkalla kävin uudestaan kiertämässä Sysikallion reittiä yhteislenkin muodossa.

Yhteislenkin kokoontumispaikka
Reitti vähän tarkentui omassa päässä, mutta tunnelma reitin suhteen on kuitenkin kaikin puolin positiivinen. Pientä muutosta voi reittiin vielä tulla, mutta paljoa ei kuitenkaan ole sellaista nelivetopätkää. Eli ylämäet pääsee ylös ilman köysiä ja hakkuita. Ja mukavasti on palauttavaakin osuutta. Asia, jota en ollut aikaisemmin paljoa ajatellut oli, että kisan aikana valoisaa aikaa tulee olemaan vain kuusi tuntia. Eli käytännössä kisan joutuu juoksemaan lampulla.

Tiistaina kävin punttisalilla ja illalla juoksin runsaan tunnin lenkin vesisateessa. Keskiviikko ja torstai toimivat taas paripäivinä. Juoksut tein todella rauhallisella vauhdilla, kun polvet olivat jostain syystä melko kipeät.

Viikonlopulle Antti oli suunnitellut HTRC:n marraskuun harjoitusleirin. Ohjelma oli todella monipuolinen ja kiinnostava. Itse en kuitenkaan ehtinyt paikalle kuin sunnuntaina. Perjantai oli kokonaan välipäivä. Lauantaina oltiin coachin kanssa ensin koulun penkillä opiskelemassa ja uunikauppojen jälkeen lähdimme yhdessä lenkille. Päätimme nauttia lähes täysikuusta ja juosta järven ympäri illan hämärässä. Seuraavaa kisakautta ajatellen otimme hihnan mukaan ja juoksimme hihnaa käyttäen. Huipputreeni molemmille, jossa kellotettiin uusi enkka. Kotiin tullessa oli näkymä tällainen (3,2s valotus ilman jalustaa, Nokia Lumia 920).


Sunnuntaina olikin sitten vuorossa HTRC:n yhteislenkki ja lähtöpaikkana toimi Solvalla. Porukkaa oli aurinkoisena, mutta erittäin tuulisena aamuna mukavasti paikalla. Kahdesta lenkkiporukasta valitsin sitten JanneH vetämän vähän vauhdikkaamman porukan. Kiersimme NC reittiä Solvallasta Haukkalammen tuntumaan ja sitä sitten vähän mukaillen takaisin Solvallaan. Aikaa kului runsaat kolme tuntia. Vauhti oli reipasta ja vähän ehkä vielä huomasi palautumattomuuden syksyn kisoista.

Viikolle kertyi tunteja yhteensä vajaat 14, jossa juoksua 90 kilsaa ja fillaria 65. Ensi viikolla juostaan taas työporukalla Coopperia. Treenit eivät taaskaan ole mitenkään tukeneet tätä, joten saa nähdä miten homma menee.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Viikko 45 ja väliviikko

Mammutista on nyt kulunut pari viikkoa ja treenit ovat olleet enemmän sellaista sekalaista harrastamista. Aikaa on mennyt paljon myös opiskeluiden kanssa ja vähän on ollut sellaista tasapainoilua ajankäytön kanssa. Toisaalta vielä nyt ei ole kovinkaan suurta kiirettä treenien kanssa.

Treenitunteja sain kasaan tällä viikolla runsaat kahdeksan. Parina päivänä tuli käytyä töissä fillarilla. Tiistaina käytiin taas punttisalilla. Torstaina ehdin mukaan Sysikallio100n yhteislenkille. Porukkaa oli yhteensä seitsemän, kun kierrettiin pariin kertaan reitti ja tutustuttiin tuleviin huoltotiloihin. Sen verran oli pimeää, että juostiin lamput päässä. Reitti tuntui vaihtelevalta, alussa pari isompaa mäkeä ja sen jälkeen taisi tulla pidempikin tasainen osuus. Jotain pientä nousua siinäkin taisi olla. Lopussa sitten taas yksi vähän isompi mäki. Matkaa tulee 2 kilsaa ja nousua noin 120 metriä per kierros. Puitteet ainakin vaikuttavat hyvälle. Sitten tietysti riippuu paljon kelistä ja lumen määrästä miten reitillä pääsee juoksemaan.

Perjantai-ilta meni opiskeluissa ja puolet lauantaista. Juoksin kuitenkin lauantaina illalla matolla lyhyen saunalenkin. Aiheena oli mäkitreeni, eli alkuun kilsa verkkaa ja sen jälkeen neljä kilsaa melko jyrkkään mäkeen. Lopussa maton kulma oli maksimissa eli 15. Loppuun sitten vielä tasaisella parin kilsan verkat. Aika vaativaa hommaa. Sunnuntaina kävin juoksemassa runsaat kaksi ja puoli tuntia mäkeä tuossa naapurin takapihalla. Rinteestä on kaadettu nyt syksyllä puita, joten vähän joutui risuja siivoamaan. Sopiva ura löytyi kuitenkin aika nopeasti ja ylimääräiset risutkin oli siivottu pois lenkin loppuun mennessä. Nousua tuli sellaiset 20-25 metriä per kierros. Oma mittari näytti treenin kokonaisnousuksi tasan 1000 metriä. Osan nousuista vedin sauvojen kanssa, joka kyllä helpotta huomattavasti. Jotain tällaista pitää tehdä tulevia tapahtumia varten.

Vettä on satanut tällä viikolla hurjasti. En muista aikaisemmasta, että noin 50 milliä vetävä sademittari olisi täyttynyt yhdessä viikossa. Näin kuitenkin on tällä viikolla käynyt. Taas olis paljon lunta maassa, jos lämpötila olisi vähän kylmempi. Ennuste on nyt kuitenkin vähän kylmenemäänpäin, joten talvirenkaatkin tuli laitettua alle tänään. Kyllä se lumikin sieltä vielä tulee.





sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Viikko 44 pientä ulkoilua

Viime viikonlopun Mammuttiruntusta on selvitty suurin piirtein. Mitään pahempia vammoja ei syntynyt, mutta väsymystä on podettu pitkin viikkoa. Normaalia nukkumaanmenoaikaa on saanut useampana iltana ruuvata vähän aikaisemmaksi, sen verran on vielä väsymystä yhden yön valvomisesta. Vielä kun kelit on ulkona olleet pimeät ja syksyiset niin sieltäkään ei ole tullut paljoa piristävää valoa.

Koko työviikon kuljin fillarilla töihin ja takas. Juoksu ei vielä paljoa maistunut, mutta fillaria pyöritellessä ei lihaksistossa tuntunut edes alkuviikosta paljoa jumia. Perjantaina pidin etäpäivää kotona ja samalla vapaata ulkoiluista.

Lauantaina käytiin coachin kanssa Veikkolassa kokeilemassa ratajuoksua. Veikkolan urheilupuiston rata on melko uusi ja sen pinta on edelleen mukavan kimmoisa. Ilma oli aamupäivällä hetkittäin melkein aurinkoinen, mutta muuttui iltapäivästä pilviseksi ja sateiseksi. Törmäsimme sattumalta Jussiin, joka sitten lähti vielä juoksemaan kanssani kotiin. Alla muutama kuva radalta.



Moukari ja häkki

Häkki

Rata ja häkki
Sunnuntaina juoksin vain lyhyen vajaan tunnin lenkin järven ympäri ja lisäksi lyhyen joogan. Aika jäykkää oli, kun edellisestä joogasta on aikaa melkoisen paljon. Keli oli sumuisen harmaa koko päivän. Jos tällä viikolla olisi sateet tulleet lumena niin lunta olisikin kertynyt mukavasti. Sademittarissa oli nyt viikon saldona yli 30 milliä vettä. Aamupäivällä saimme lisäksi tehtyä vähän pihahommia. Talvi voi alkaa tehdä tuloaan, piha on nyt valmis.

Loppuvuodelle tuli vielä yksi pieni tapahtuma, kun J laittoi pikkujoulukutsun Sysikallio100 tapahtumasta. Sinne piti tietysti laittaa ilmoittautuminen sisään, sen verran pimeänä tapahtumana sitä mainostettiin. Tulevalla viikolla päästään kokeilemaan reittiä ja sitten ei muuta kuin treeniä koneeseen.

Ensi vuodesta ja sen kisoista ei vielä ole paljoa tietoa. UTMB:n arvontaan tulee varmaan laitettua paperit sisään, kun kasassa on nyt kahdeksan pistettä. Japanin UTMF kisaan ensi keväänä oli tarkoitus lähteä, mutta pisteet eivät sinne riittäneet kuten eivät riittäneet neuvottelutaidotkaan kisajärjestäjien kanssa. Se jääköön siis tuleviin vuosiin. 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Viikko 43 ja MammuttiRuntu

Vaarojen Ultrasta oli ehtinyt kulua kolme viikkoa, jonka aikana kroppa oli saatu taas juoksukuntoon. Viikon loma lämmössä ja hehkussa olivat tehneet mukavasti tehtävänsä, kun perjantaina Runtun startissa kaikki tuntui hyvältä. Kisaa edeltävä viikko oli mennyt rauhassa perustekemisten merkeissä. Maanantaina ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja tiistaina juoksin vähän reippaamman puolitoistatuntisen. Lisäksi tiistaina kävin punttisalilla ja kolmen viikon tauko aiheutti sen, että takareidet oli kipeinä vielä torstaina, jolloin pidin lepopäivän. Perjantaina kaikki oli kuitenkin kunnossa.

Kisavarusteiden pakkausta tein tässä pitkin viikkoa. Ainut suurempi kysymys oli tossuvalinta. Päätin lopulta vetää varman päälle ja valita perinteisen polkutossun eli Asicsen Nimbukset. Niissä riittäisi vaimennusta koko reissuun. Painoa olisi vähän muita enemmän varsinkin tossujen kastuttua, mutta eipä sillä suurta merkitystä olisi. Repulle tuli painoa 5,7 kg, jossa noin 2,5 litraa juomaa. Uimarastin jälkeen olin varannut kuivat alusvaatteet ja hanskat.


Kisa lähti liikkeelle vähän kangerrellen. Jouduin vähän säätämään reppua siinä porukassa juostessa, enkä ihan ehtinyt lukea karttaa. Porukassa oli pientä epätietoisuutta mihin suuntaan tulisi mennä, kun polkua meni ristiin rastiin pitkin mäkiä ja teinkin sitten oman reitinvalinnan. No eihän ne kaikki polut siinä omassa kartassa olleet ja mittakaavankin kanssa oli alussa vähän säätämistä. Tein sitten oikein kunnon pummin heti ekalle rastille, aikaa meni hukkaan sen verran, että ensimmäiset Marssisarjan kaverit tulivat vastaan palatessani taaksepäin etsimään jotain kiinnekohtaa. Marssilaiset olivat lähteneet vartin meidän perään.
Eka rastin "pieni" pummi

Lopulta eka rasti löytyi. Vähän ykkösen jälkeen Nopsakoipi tuli vastaan ja hänkin oli pummannut ekaa rastia. Muut tuntuivat jo menneen menojaan, mutta matkahan olisi vasta alussa eikä vartin pummilla olisi paljoa merkitystä. Kakkoselle ja kolmoselle matka sujui hyvin. Kolmoselle oikaisimme pellon reunoja pitkin heti Bonäsån ylitettyämme Tenholantietä pitkin. Nelos- ja vitosrasteille ei paljoa reitinvalintamahdollisuuksia ollut. Lompsittiin Nopsakoiven kanssa pääosin teitä pitkin. Ainoastaan vitosrastille tultiin pieni pätkä metsiä pitkin. Näillä kohdin törmättiin Ihan Hukassa tiimiin.

Kutosrastille reitinvalinnat erosivat melkoisesti. Ihan Hukassa tiimi veti ilmeisesti samaa tietä takaisin nelosen suuntaan, josta olimme tulleet. Nopsakoiven kanssa mentiin Öbyntielle ja sitä pitkin sillasta yli lahden toiselle puolelle. Siitä kuitenkin meidänkin reitinvalinnat erosivat. Nopsakoipi lähti kiertämään Hangontien kautta, kun minä olin vetänyt reitin vähän pienempiä polkuja ja teitä pitkin seuraavalle rastille. Matkaa olisi vähän vähemmän, mutta haastetta vähän enemmän. No, melko alussa sekosin poluissa vedin pienen matkaa ihan väärään suuntaan. Mutta onneksi kompassi on yösuunnistajan paras ystävä. Lisäksi oli pieniä ongelmia päästä kolme metriä leveästä ojasta yli. Alla tämän välin sekoilut (tuo edestakainen koukku etelään).


Niinhän siinä kävi, että törmättiin uudestaan Nopsakoiven kanssa vähän ennen rastia. Eli molemmat reittivaihtoehdot veivät prikulleen saman ajan.

Uimarastille mentiin pienen metsäoikomisen kautta. Uiminen oli yhtä virkistävää kuin aina. Oli oikein järjestetty luonnon liukumäki järveen, josta pääsi kivasti liukumaan narun varassa veteen. Suurin kirpaisu oli taas märkien pelastusliivien pukeminen päälle. Lämpötila tässä vaiheessa oli varmaan aika lähellä nollaa. Taivas oli ollut tähtikirkas koko alkuyön ja lämpötila oli laskenut yön mittaan. Uinnin jälkeen kuivat vaihtovaatteet ja lyhyt makkaransyöntitauko nuotion lämmössä. Heti nuotiolta lähdettyämme tuli todella kylmä ja oli pakko lisätä vähän vauhti, jotta saatiin taas kropassa lämmöt päälle.

Kasirastille lähestyttäessä aikaa meni vähän sekoillessa, kun kartassa ollut itäpuolinen polku puuttui kokonaan ja jouduimme tulemaan rastille enemmänkin kuulon avulla. Ysirasti olikin sitten Tammisaaren keskustassa Knipanin ravintolan kohdilla. Tällä välillä kuitenkin Nopsakoipi lähti käymään kisakeskuksessa hakemassa täydennystä. Itse luotin siihen, että matkalla löytyisi vettä jostain. Heti Knipanin jälkeen keskustassa oli motelli, jonka nettisivuilta oli etukäteen tarkistanut, että heillä olisi respa auki 24h. Meinasin, että sieltä mä ainakin saan vettä. No, ei sieltä kukaan tullut ovea avaamaan ja jäin ilman vettä. Matka jatkui kymppirastille. Rastille tultiin samaan aikaan Ihan Hukassa poikien kanssa.

Pari seuraavaa rastia meni ilman suurempia ongelmia. Päivä alkoi vähän sarastamaan vaikka aamuyöstä oli alkanut pilviä kerääntymään. Raaseporin linnan rastilla törmäsin Mahottoman kärkiporukkaan (Sakari ja Jari). Jari oli uimarastilla uimisen ja pukeutumisen jälkeen pudonnut uudestaan järveen(???) ja kastellut itsenä kokonaan. Järjestäjiltä saatujen kuivien vaatteiden ja lainapuhelimen avulla matka jatkui. Iso hatunnosto Jarille!

Kolmastoista rasti oli Runtun pohjoisin rasti (Grabbackan rauniot). Sinne oli matkaa linnalta vajaa kymppi. Huomasin juomasäiliön olevan ihan tyhjä ja nyt pitäisi oikeasti löytää juotavaa. Olin etukäteen katsonut kartasta, että tällä rastivälillä olisi yksi järvi, josta vettä voisi hakea jos ei mitään muuta keksi. Snappertunan ja Fagernäsin läpi juostessa monessa talossa oli valot, mutta väkeä ei ollut pihalla että olisi voinut käydä kysymässä vettä. Snappertunan kirkon kohdalla oli tien varressa kaivo, mutta avatessani sen kannen ei kaivo ollut kuin puolimetriä syvä ja pohjalla oli ämpäri jossa oli pari kolikkoa. Ei siis paljoa auttanut vai olisko pitänyt jättää kirkolle pari roposta. Mukana oli vain kakskymppinen ja sille saattaisi myöhemmin olla käyttöä, joten en sitten jättänyt mitään. Vähän tämän jälkeen tien varressa oli iso talo, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään valoja ikkunoissa. Sen sijaan rännin alla oli iso sininen tynnyri, johon oli varmasti kerääntynyt mukavasti sadevettä. Nopea hörppäys vettä ja hetkinen...hyvältähän tämä maistuu. Ei muuta kuin vesisäiliö repusta ja pari litraa mukaan. Sekaan vielä urkkajuomajauhetta niin energiatkin on kohdallaan. Jatkoin matkaa ja päätin nautiskella aamupalasta, eli mukaani tekemän ruisleivän. Sain kuitenkin vain puolikkaan syötyä. Jälkkäriksi vielä puolikas Tupla patukka. Vähän tämän jälkeen iski iso hätä, olisko ollut sadeveden vai ruisleivän ansiota?

Rastille tullessa oli tehtävänä ottaa postilaatikosta raunioiden pohjapiirustus ja etsiä rasti sen perusteella. Ensin menin kokonaan väärälle "rauniolle", kun tieltä tullessa näkyi ihan eri kiviröykkiöt vasemmalla. Postilaatikkoakaan ei näkynyt. No sitten näin ne oikeat rauniot noin 50 metrin päässä. Itse rastileima löytyi hyvin.

Seuraavan rastivälin vedin vähän pidemmän kaavan kautta palaten tietä pitkin aina Finbyntielle ja sieltä sitten länteen päin. Aika monet olivat tulleet suorempaan, mutta joutuneet ylittämään kynnöspeltoja ja muuta. Vähän ennen rastia tapasin Ilkan ja Annin, joiden kanssa edettiin yhdessä seuraavalle rastille. Vähän rastin jälkeen tuli Verkonpainolta viestiä, että pitäisi vähän kiristää tahtia, kun paikallinen media oli tulossa tekemään juttua. Matkaa maaliin oli noin parikymppiä. Lähdin siitä sitten jumppaamaan loppumatkaa vähän paremmalla vauhdilla. Ei se meno mitenkään helppoa ollut, mutta toisaalta ei se kävelykään paljoa oloa helpottanut. Mitä enemmän jaksaisi juosta niin sitä nopeammin pääsisi maaliin ja lämpimään suihkuun. Ammukahdeksasta asti alkanut sade oli kastellut kaikki vaatteet ja lisäksi tuuli oli paikoin aika navakka. Uintirastin jälkeen vaihtamani kuiva paita oli lyhythihainen eikä takki ollut mitenkään vedenpitävä. Kaikki kamat oli oikeasti läpimärät ja hieman kylmä alkoi jo tulla juoksusta huolimatta. Viimeisille rasteille tein vielä pienet metsäoikomiset.

Maalileimaus lähtikin sitten 13:08 vaikka olin itse laskenut olevani maalissa joskus 15:30 aikoihin. Ja sitäkin pidin vähän optimistisena.

Loppusuoralla


Sisällä lämpimässä vihdoinkin
Kisa meni omaan nykykuntoon nähden kyllä taas yläkanttiin. Noiden parin pumminkin kanssa aika oli hyvä. Varusteet toimivat hyvin, ehkä se vedenpitävä takki olisi sittenkin pitänyt pakata reppuun. Ruokaa oli taas ihan liikaa mukana, söin ainoastaan puolikkaan ruisleivän, kaksi geeliä ja pari suklaa patukkaa. Mustikkapiirakat ja muut jäi kokonaan syömättä. Vesihuoltokin onnistui kaikesta huolimatta. Ainoat ongelmat olivat oikeastaan jalkaterien kanssa, kun sukat ja tossut olivat käytännössä alusta asti märät. Kiitokset Nopsakoivelle vajaan 70 kilsan yhteislenkistä.

Kiitokset järjestäjille kaikesta nautinnosta ja tuskasta.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...