keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Sysikallio ajatuksia, part 2

Nyt muutama päivää pikkujoulujen jälkeen jaksaa kirjoittaa jotain pientä yhteenvetoa tapahtumista. Edellisessä päivityksessä kun ei ollut paljoa muuta kuin kuvia.

Valmistautuminen ei ollut kovinkaan kummoista tähän tapahtumaan. Kuten plokiani lukeneet ovat voineet todeta niin muuta kiirettä on ollut melkoisesta ja aikaa varsinaiseen harjoitteluun on ollut rajallisesti. Treenitunnit ovat syksy aikana pyörineet siellä kymmenen tuntumassa, josta vain puolet on ollut juoksua. Näillä pohjilla kuitenkin lähdettiin. Alunperin tarkoitus oli juosta pisin tarjolla ollut matka (200km), mutta reittimuutosten takia matka piteni 250 kilometriin. Jopa meikäläinen ymmärsi, että se olisi liikaa kahteen vuorokauteen. Siispä siirsin ilmoittautumiseni sadalle kilsalle ja mietin tekeväni päätöksen sadan mailin juoksemisesta sitten kisan aikana. Melkoista optimismia.

Sysikallion lähtö.



Alussa juostiin porukalla ensimmäinen kierros yhdessä. Päätonttu selittää reitin kulkua ja varmistaa, että se on kaikille selvä. Reittimerkintöjä riittää puissa paljon. Tämän jälkeen matka jatkuu omaan tahtiin ja olin mukana kärkiporukassa. Vauhti oli kaikkien mielestä liian kovaa, mutta eipä siihen paljoa muutosta vielä tule. Ensimmäiset 10 kierrosta tulivat täyteen noin ajassa 4.15.

Noin 15 kierroksen jälkeen tuli kyllä selväksi, että sadassa kilsassakin olisi tarpeeksi tekemistä. Satamailista ei olisi mahdollista könytä läpi tällä treenimäärällä. Ja onneksi ei edes tarvinnut miettiä pidempää matkaa. Reittimuutos oli tehnyt reitistä huomattavasti vaativamman. Juostavaa pätkää kierroksella oli ehkä noin puolet.

Alussa tuli pari kertaa juostua muutaman askeleen harhaan, mutta onneksi jonossa joku aina huutaa perään. Aika pian kuitenkin ura on sen verran selkeä, että ei ole mitään vaikeuksia seurata sitä. Ainoastaan kalliopätkät, joissa ei ole sammalta ovat hankalammat, mutta nekin painuvat mieleen aika nopeasti. Reitin alussa on pari kovempaa nousua, mutta keskivaiheilla pääsi vähän huilaamaan tasaisemmilla osuuksilla. Lopussa on taas pari nasevaa nousua. Varsinkin viimeinen "hillopurkkinousu" sai aikaan puuskutusta ja hapotusta hitaasta vauhdista huolimatta. Mutta hillopurkki oli samalla merkki siitä, että se on kierroksen viimeinen nousu. Tämän jälkeen lasketellaan vaan maaliin. Alla Merjan video hillopurkkinoususta.



Yhdeksän tunnin jälkeen, eli kolmelta yöllä, oli puolet kierroksista kasassa. Aikaa toiseen 10 kierroksen settiin kului 4.45. Tässä vaiheessa tuli aivan mahdoton väsymys. Ei siis mikään lihasväsymys vaan ihan tuntui vaan sille, ettei enää pysy hereillä. Pidin lyhyen lepohetken, mutta eipä siitä tuntunut paljoa apua olevan. Vika saattoi olla siinä, että olin puskenut ekan puolikkaan lähes pelkästään nesteitä juomalla ja kunnon tankkaus oli jäänyt vähemmälle. Coachin tullessa paikalle neljän aikaan aamulla tilanne korjattiin ja coachin painostuksesta "jouduin" tankkaamaan jokaisen kierroksen välissä juoman lisäksi jotain muutakin. Aamupuuro mustikkakeitolla tuli juuri oikeaan osoitteeseen ja söinkin sitä pari lautasellista peräkkäisillä tauoilla.

Lauantaina aamupäivällä aurinko pilkotti jonkin aikaa pilvien välistä. Silloin oli pakko pysähtyä reitin korkeimpien mäkien päällä ja nauttia hetki auringonpaisteesta. Siitä saa mahtavasti eteenpäin vievää energiaa. Ajatus seuraavasta yöstä ja lampun uudelleen kaivamisesta esille ei tuntunut mukavalle. Toivottavasti pääsisi perille ennen kuin pimeys laskeutuu uudelleen. Kolmas 10 kierroksen setti vie aikaa 6.02. Aika on hidastunut merkittävästi. Tosin siinä aikana on pidetty huoltotaukoa, vähän nukuttu ja syöty, vaihdettu kuivia vaatteita ja uusi tuore akku otsalamppuun. Ja tietysti coachi on samalla pitänyt vähän motivointipuheita.

Viimeiset kymmenen kierrosta tulevat selkeästi nopeammin kuin edelliset kymmenen. Aikaa menee noin 5.23 eli eroa on noin 40 minuuttia. Se kertoo siitä, että tankkaus on taas kohdallaan ja juoksu kulkee. Lisäksi coachin läsnäolo helpottaa tekemistä. Alla tunnelmia viimeiselle kierrokselle lähdöstä sekä maaliintulosta.




Keli oli erittäin hyvä siihen nähden mitä se olisi voinut tähän aikaan vuodesta olla. Puolen metrin lumikinosten ja pakkasen sijasta maa oli sula ja lämpöasteita alimmillaankin parisen astetta. Reitti ei ollut jäässä kuin lyhyen pätkää ulkoilureitillä. Metsässä ja kallioilla ei jäätä ollut. Pariin otteeseen oli pientä tihkusadetta, mutta sekään ei haitannut yhtään. Myöhemmin lauantai-iltana tosin satoi vähän enemmän. Otsalampulla juoksin ekat 30 kierrosta, eli 75 kilsaa. Lampun akut kestivät hyvin polttaessani niitä puoliteholla. Täydellekin teholle olisi ollut välillä tarvetta, mutta en uskaltanut akkujen keston takia sitä tehdä.

Kallioilla ollut sammal aiheutti hankaluuksia tossujen pidon kanssa. Nastoitettu tossu ei ilmeisesti toiminut sen paremmin kuin nastoittamatonkaan. Itse päädyin valitsemaan heti lähdöstä vanhat Speedcrossit vaikka tiesin niiden olevan hyvin liukkaat. Toisaalta ne tarjosivat enemmän vaimennusta pohjasta. Käytännössä tossut luistivat ylä- ja alamäissä vähän joka suuntaan ja pystyssä pysyminen vaati välillä melkoista akrobatiaa. Itse kaaduin reitillä kolmesti, kuitenkaan mitenkään pahemmin loukkaamatta itseäni. Ilmeisesti kaikilla oli hieman ongelmia pidon kanssa. Paremman pidon olisi saanut VJ-sportin Irockilla, mutta vaimennuksen puolesta ne eivät sovellu näin pitkään kisaan. En sitten tiedä mikä tossu olisi noissa olosuhteissa ollut paras valinta itselleni.

Kisatossun pohja oli melkoisen kulunut, siksi pitokin oli mitä oli.

Sunnuntaina käytiin vielä kisapaikalla aamutuimaan katsomassa tunnelmia. JR oli vielä matkalla, mutta vaikutti erittäin virkeältä siihen nähden, että hänellä oli takana jo yli 37 tuntia. Melkoista periksiantamattomuutta. Päätonttu kävi reitillä purkamassa reittimerkintöjä. Nyt niitä ei enää tarvittu, kun metsässä oli selvä ura.

Palautuminen on ollut paljon hitaampaa kuin aikaisemmilla ultrilla. Vasta tiistaina eli kolme päivää kisan jälkeen on reidet olleet kivuttomat rappuja kulkiessa. Myös keuhkoissa ja vatsassa ollut "möykky" on poissa ja ruoka maistuu normaalisti. Etureisien lisäksi molemmat ukkovarpaat ovat olleet turvoksissa. Molemmista varpaista lähtee varmaan kynnet irti, sen verran isovarpaat hakkasivat kengänkärkiä alamäissä. Tätä taustaa vasten ei voi kuin ihmetelle niitä, jotka juoksevat monen päivän kisoja ja varsinkin vuoristossa kovissa olosuhteissa. Itsellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa reissua sunnuntaina. Hattu päästä ja syvä kumarrus PTL:n ja vastaavien kisojen läpäisseille.

Alla vielä linkkejä muiden paikallaolleiden materiaaliin:

Merjan videot huoltotunnelista sekä "Haamu kierroksesta" ja linkki kuviin.
Coachin ottamat kuvat.
Raportteja: Asta, James, Niilos
Järjestäjien tulokset: Sysikallio100 2013 Finisherit.

Ei kommentteja: