sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Viikko 52 ja lepoa

Mennyt viikko on ollut poikkeuksellisen rauhallinen treenirintamalla. Moneen vuoteen en ole ehtinyt joulun aikaan pitää niin paljon lepopäiviä kuin tänä vuonna. Tosin nyt siihen oli hyvä syy, kun edellisenä viikonloppuna meni 20 tuntia tossujen päällä könytessä. Tänä jouluna tuli kuitenkin coachin kanssa ulkoiltua kävelyn merkeissä lähes joka päivä, joten ihan sohvalla makoiluksi ei olo ole kuitenkaan mennyt. Lauantaina olo oli sen verran reipas, että kävin kevyellä saunalenkillä. Jalat tuntuivat todella hyville. Pääsyy lenkkiin oli kuitenkin se, kun piti saada tämän vuoden puolella vielä vitonen juoksua, että kokonaiskilsoiksi tulisi sellainen mukava tasaluku.

Joululukemista

Joululeffoja

Sunnuntaina palattiin coachin kanssa rikospaikalle, eli käytiin kiertämässä Sysikallio100n reitti uudestaan. Ajettiin paikalle fillareilla ja jätettiin ne Jannen pihaan. Itse päätonttu oli jättänyt varpaansa oven väliin ja olikin itse juoksukelvottomassa kunnossa. Kiersimme reitin rauhassa kävellen, ilma oli yhtä nuhruinen kuin koko viikon. Runsaiden sateiden takia reitti oli jopa hieman pehmeämpi kuin edellisenä viikonloppuna.

Hillopurkkinousu alkaa...

....ja loppuu
Kotiin palattuamme coachi keräsi vielä nurmikolta vähän käpyjä. Yhden ison kuusen alta tuli kerättyä kottikärryllinen käpyjä. Itse jumppasin vähän kantamalla brikettisäkkejä autotallista puuvajalle.
Loistava käpyvuosi
Vuodesta on jäljellä vielä kaksi päivää. Ne menevätkin työmatkapyöräilyn merkeissä. Lunta ei sitten joulukuussa satanutkaan tänne Espooseen. Viime vuonna tuli joulukuussa hiihdettyä yli 200 kilsaa, nyt ei yhtään. Toivottavasti saamme lunta kuitenkin heti alkuvuodesta.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Sysikallio ajatuksia, part 2

Nyt muutama päivää pikkujoulujen jälkeen jaksaa kirjoittaa jotain pientä yhteenvetoa tapahtumista. Edellisessä päivityksessä kun ei ollut paljoa muuta kuin kuvia.

Valmistautuminen ei ollut kovinkaan kummoista tähän tapahtumaan. Kuten plokiani lukeneet ovat voineet todeta niin muuta kiirettä on ollut melkoisesta ja aikaa varsinaiseen harjoitteluun on ollut rajallisesti. Treenitunnit ovat syksy aikana pyörineet siellä kymmenen tuntumassa, josta vain puolet on ollut juoksua. Näillä pohjilla kuitenkin lähdettiin. Alunperin tarkoitus oli juosta pisin tarjolla ollut matka (200km), mutta reittimuutosten takia matka piteni 250 kilometriin. Jopa meikäläinen ymmärsi, että se olisi liikaa kahteen vuorokauteen. Siispä siirsin ilmoittautumiseni sadalle kilsalle ja mietin tekeväni päätöksen sadan mailin juoksemisesta sitten kisan aikana. Melkoista optimismia.

Sysikallion lähtö.



Alussa juostiin porukalla ensimmäinen kierros yhdessä. Päätonttu selittää reitin kulkua ja varmistaa, että se on kaikille selvä. Reittimerkintöjä riittää puissa paljon. Tämän jälkeen matka jatkuu omaan tahtiin ja olin mukana kärkiporukassa. Vauhti oli kaikkien mielestä liian kovaa, mutta eipä siihen paljoa muutosta vielä tule. Ensimmäiset 10 kierrosta tulivat täyteen noin ajassa 4.15.

Noin 15 kierroksen jälkeen tuli kyllä selväksi, että sadassa kilsassakin olisi tarpeeksi tekemistä. Satamailista ei olisi mahdollista könytä läpi tällä treenimäärällä. Ja onneksi ei edes tarvinnut miettiä pidempää matkaa. Reittimuutos oli tehnyt reitistä huomattavasti vaativamman. Juostavaa pätkää kierroksella oli ehkä noin puolet.

Alussa tuli pari kertaa juostua muutaman askeleen harhaan, mutta onneksi jonossa joku aina huutaa perään. Aika pian kuitenkin ura on sen verran selkeä, että ei ole mitään vaikeuksia seurata sitä. Ainoastaan kalliopätkät, joissa ei ole sammalta ovat hankalammat, mutta nekin painuvat mieleen aika nopeasti. Reitin alussa on pari kovempaa nousua, mutta keskivaiheilla pääsi vähän huilaamaan tasaisemmilla osuuksilla. Lopussa on taas pari nasevaa nousua. Varsinkin viimeinen "hillopurkkinousu" sai aikaan puuskutusta ja hapotusta hitaasta vauhdista huolimatta. Mutta hillopurkki oli samalla merkki siitä, että se on kierroksen viimeinen nousu. Tämän jälkeen lasketellaan vaan maaliin. Alla Merjan video hillopurkkinoususta.



Yhdeksän tunnin jälkeen, eli kolmelta yöllä, oli puolet kierroksista kasassa. Aikaa toiseen 10 kierroksen settiin kului 4.45. Tässä vaiheessa tuli aivan mahdoton väsymys. Ei siis mikään lihasväsymys vaan ihan tuntui vaan sille, ettei enää pysy hereillä. Pidin lyhyen lepohetken, mutta eipä siitä tuntunut paljoa apua olevan. Vika saattoi olla siinä, että olin puskenut ekan puolikkaan lähes pelkästään nesteitä juomalla ja kunnon tankkaus oli jäänyt vähemmälle. Coachin tullessa paikalle neljän aikaan aamulla tilanne korjattiin ja coachin painostuksesta "jouduin" tankkaamaan jokaisen kierroksen välissä juoman lisäksi jotain muutakin. Aamupuuro mustikkakeitolla tuli juuri oikeaan osoitteeseen ja söinkin sitä pari lautasellista peräkkäisillä tauoilla.

Lauantaina aamupäivällä aurinko pilkotti jonkin aikaa pilvien välistä. Silloin oli pakko pysähtyä reitin korkeimpien mäkien päällä ja nauttia hetki auringonpaisteesta. Siitä saa mahtavasti eteenpäin vievää energiaa. Ajatus seuraavasta yöstä ja lampun uudelleen kaivamisesta esille ei tuntunut mukavalle. Toivottavasti pääsisi perille ennen kuin pimeys laskeutuu uudelleen. Kolmas 10 kierroksen setti vie aikaa 6.02. Aika on hidastunut merkittävästi. Tosin siinä aikana on pidetty huoltotaukoa, vähän nukuttu ja syöty, vaihdettu kuivia vaatteita ja uusi tuore akku otsalamppuun. Ja tietysti coachi on samalla pitänyt vähän motivointipuheita.

Viimeiset kymmenen kierrosta tulevat selkeästi nopeammin kuin edelliset kymmenen. Aikaa menee noin 5.23 eli eroa on noin 40 minuuttia. Se kertoo siitä, että tankkaus on taas kohdallaan ja juoksu kulkee. Lisäksi coachin läsnäolo helpottaa tekemistä. Alla tunnelmia viimeiselle kierrokselle lähdöstä sekä maaliintulosta.




Keli oli erittäin hyvä siihen nähden mitä se olisi voinut tähän aikaan vuodesta olla. Puolen metrin lumikinosten ja pakkasen sijasta maa oli sula ja lämpöasteita alimmillaankin parisen astetta. Reitti ei ollut jäässä kuin lyhyen pätkää ulkoilureitillä. Metsässä ja kallioilla ei jäätä ollut. Pariin otteeseen oli pientä tihkusadetta, mutta sekään ei haitannut yhtään. Myöhemmin lauantai-iltana tosin satoi vähän enemmän. Otsalampulla juoksin ekat 30 kierrosta, eli 75 kilsaa. Lampun akut kestivät hyvin polttaessani niitä puoliteholla. Täydellekin teholle olisi ollut välillä tarvetta, mutta en uskaltanut akkujen keston takia sitä tehdä.

Kallioilla ollut sammal aiheutti hankaluuksia tossujen pidon kanssa. Nastoitettu tossu ei ilmeisesti toiminut sen paremmin kuin nastoittamatonkaan. Itse päädyin valitsemaan heti lähdöstä vanhat Speedcrossit vaikka tiesin niiden olevan hyvin liukkaat. Toisaalta ne tarjosivat enemmän vaimennusta pohjasta. Käytännössä tossut luistivat ylä- ja alamäissä vähän joka suuntaan ja pystyssä pysyminen vaati välillä melkoista akrobatiaa. Itse kaaduin reitillä kolmesti, kuitenkaan mitenkään pahemmin loukkaamatta itseäni. Ilmeisesti kaikilla oli hieman ongelmia pidon kanssa. Paremman pidon olisi saanut VJ-sportin Irockilla, mutta vaimennuksen puolesta ne eivät sovellu näin pitkään kisaan. En sitten tiedä mikä tossu olisi noissa olosuhteissa ollut paras valinta itselleni.

Kisatossun pohja oli melkoisen kulunut, siksi pitokin oli mitä oli.

Sunnuntaina käytiin vielä kisapaikalla aamutuimaan katsomassa tunnelmia. JR oli vielä matkalla, mutta vaikutti erittäin virkeältä siihen nähden, että hänellä oli takana jo yli 37 tuntia. Melkoista periksiantamattomuutta. Päätonttu kävi reitillä purkamassa reittimerkintöjä. Nyt niitä ei enää tarvittu, kun metsässä oli selvä ura.

Palautuminen on ollut paljon hitaampaa kuin aikaisemmilla ultrilla. Vasta tiistaina eli kolme päivää kisan jälkeen on reidet olleet kivuttomat rappuja kulkiessa. Myös keuhkoissa ja vatsassa ollut "möykky" on poissa ja ruoka maistuu normaalisti. Etureisien lisäksi molemmat ukkovarpaat ovat olleet turvoksissa. Molemmista varpaista lähtee varmaan kynnet irti, sen verran isovarpaat hakkasivat kengänkärkiä alamäissä. Tätä taustaa vasten ei voi kuin ihmetelle niitä, jotka juoksevat monen päivän kisoja ja varsinkin vuoristossa kovissa olosuhteissa. Itsellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa reissua sunnuntaina. Hattu päästä ja syvä kumarrus PTL:n ja vastaavien kisojen läpäisseille.

Alla vielä linkkejä muiden paikallaolleiden materiaaliin:

Merjan videot huoltotunnelista sekä "Haamu kierroksesta" ja linkki kuviin.
Coachin ottamat kuvat.
Raportteja: Asta, James, Niilos
Järjestäjien tulokset: Sysikallio100 2013 Finisherit.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Viikko 51 ja Sysikallio100

Sysikallio100 - vuoden pimein ultra! Sanattomaksi vetää tämä tapahtuma. Siksi ei tässä vaiheessa muuta kuin muutama kuva kisaraporttina.


Päätonttu

Keskittynyt tunnelma ennen lähtöä

Vielä on rauhallista...

...ja odottava tunnelma

Kaikki valmiina lähtöön. Eka kierros
mentiin yhdessä tonttulakit päässä


Kuva kaikista matkaan lähteneistä

Notkuva huoltopöytä

Mehutauko

Antti tuli välillä alamäet pää edellä

Puolimatkassa 7 min power-näpit. Makuupaikka
ei saa olla liian mukava, muuten siellä viettää
liikaa aikaa (kuva James).

Taukoa Eetun kanssa.

Nelivedolla kädet oli kovilla.

Tiukassa paikassa totuus tulee esille

PLT-voittajat Janne&Juha soittavat kelloja viimeisen kierroksen merkiksi.





Vihdoinkin maalissa (kuva James)
Tässä vielä Merjan kuvia tapahtumasta. Kiitos hienoista kuvista, kannattaa katsoa. Lisäksi Niiloksen raportti.

Kiitokset myös Jannelle perheineen ja Jamekselle hienosta vuorokauden kidutuksesta Sysikallio100:ssa. Ja erityiskiitokset taas coachille, jota ilman tämä ei olisi onnistunut. Ensi vuonna taas...ehkä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Viikko 50 ja viimeinen kiireviikko

Nyt on vihdoinkin viimeinen kiireviikko tältä vuodelta ohi. Viikkoon on mahtunut taas yhtä ja toista. On huollettu autoa, suunniteltu tulevaa keittiöremonttia ja hoidettu loppuvuoden viimeinen ravitsemustieteiden tenttikin pois alta. Perjantaina oli pientä glögittelyä ja riisipuuroa läheisten ystävien kanssa ja lauantaina edelleen hyvää ruokaa ja Hobitti 2 -elokuva edelleen hyvien ystävien kanssa. Olipa hyvä elokuva, mutta musiikki jäi hieman vaikuttavuudessa edellisiin elokuviin nähden.

Tässä välissä on yritetty myös liikkua sen minkä ehtii. Maanantaina juoksin aamulla töihin, vähän tuo oikea jalka tuntui, mutta ei mitään hankalampaa. Tiistaina vein aamulla auton huoltoon ja fillaroin sieltä töihin. Illalla sitten sama lenkki toiseen suuntaan. Pientä lisälenkkiä tuli, kun Pasilassa oli ongelmia löytää oikeat pyörätiet rautateiden yli. Illalla puhalsi vielä mukava tuuli ja lunta tuli vaakatasossa. Hieno ilma ulkoilulle.

Keskiviikkona olin edelleen fillarilla liikkeellä. Lumet olivat sulaneet pois, mutta kaikki tiet oli ohuen jääkerroksen peittäminä. Fillarilla sai olla taas aika tarkkana mutkissa. Lisähaastetta tuli siitä, kun huoltoporukka ei ollut muilta kiireiltään ehtinyt korjata fillarin jarruja ja alamäet mentiin taas mono maassa. Illalla kotiin tullessa tein pienen extralenkin. Torstaina en ehtinyt kuin käydä pikaisesti punttisalilla.

Perjantaina juoksin töiden jälkeen järven ympäri. Välillä yritin pitää vähän reippaampaa vauhtiakin. Edellisenä yönä yli mennyt myrsky oli tehnyt pientä tuhoa muutamissa paikoissa. Joitakin puitakin oli kaatunut teiden yli.

Siikajärvi jäässä

Onneksi tätä ei ollut NC lähdössä
Illalla Janne laittoi vielä pientä esimakua viikon päästä olevasta Sysikallio100 tapahtumasta. Hienosti kasattu video viikon yhteislenkeiltä, joille en itse valitettavasti ehtinyt.


Lauantai meni rentoutuessa kaupungilla, mutta sunnuntaina oltiin taas takaisin poluilla. Kävin juoksemassa runsaan parituntisen Nuuksiossa. Kilometrivauhti oli melkoisen hidas, kun välillä polut olivat todella liukkaassa kunnossa eikä sitä nähnyt uuden lumikerroksen alta. Jalassa olivat Boldin nastarit ja ilman niitä ei lenkistä olisi tullut mitään. Silti piti olla tarkkana vaikka reitin pahimmat paikat ovatkin tiedossa.

Nuuksion maisemaa

Polulle kaatunut puu

Liukasta pitkospuuta
 Viikolle kertyi yhteensä vajaat 10 tuntia treeniä, jossa 50 kilsaa juoksua ja 70 kilsaa fillaria. Loput sekalaista salia ja muuta.

Tässä vielä linkki edelliseen Sydänliiton lehteen, jossa oli Niiloksen haastattelu talvipyöräilystä. Niilos on myös mukana Sysikalliossa.

Ensi viikolla alkaa myös ilmoittautuminen 2014 UTMB kisaan. Pisteet on kasassa ja tarkoitus olisi laittaa paperit mukaan arvontaan vetämään. Onneksi ilmoittautuminen on ennen Sysikalliota, joten jos tulee viikonloppuna katumapäälle niin ilmoittautuminen on jo mennyt. Mutta eihän näin voi käydä. Alla vähän fiilistelyä tämän vuoden UTMB kisasta.


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Viikko 48&49 ja leppoistamista

Pari viikkoa on mennyt kuin siiiiivillä. Tuntuu, että ei ehdi muuta kuin nousta aamulla sängystä ja jo kohta ollaan taas nukkumaan menossa. Eikä muuten johdu siitä, että en tekisi muuta kuin nukkuisin. Vauhti tuntuu vain kiihtyvän näin vuoden lopun lähestyessä. No ei tässä ole jäljellä kuin kolme viimeistä viikkoa niin sitten alkaa seuraava vuosi ja katsotaan sitten miten vauhdin silloin käy.

Edellinen viikko oli noin niin kuin normiviikko, eli aikaa tuntuu olevan melko vähän harjoitteluun tällä hetkellä. Treenituntien nostaminen sieltä kymmenen tunnin tuntumasta ylöspäin tuntuu olevan aika hankalaa tällä hetkellä. Joitakin hyviä treenejä olisin halunnut vielä ehtiä tekemään ennen Sysikallion satasta, mutta voipi jäädä tekemättäkin. Viikolle 48 kertyi treeniä vajaat 9 tuntia, jossa juoksua 69 kilsaa. Siihen mahtui pari pidempää lenkkiä ja jotain pienempää ulkoilua sekä tietysti fillaria.

Sunnuntaina päästiin eroon kuukauden ajan nokan alla kasvaneista viiksistäkin. Aikamoista kutinaa, mutta nyt ne ovat historiaa. Movember lahjoitus meni Syöpäsäätiölle. Maanantaina tuli töissä pientä kuittia, mutta siitäkin selvittiin.



Joulukuun ekana eli sunnuntaina yhdeksän aikaan illalla alkoi ilmoittautuminen 2014 Sinister7 kisaan. Alustavasti on suunnitelmissa ollut lähteä Kanadaan ensi kesänä, joten voisi olla kivaa käydä kokeilemassa juosta yksinään läpi tuo kisa, jossa olin mukana yhtenä viestinviejänä vuonna 2009. Etukäteen oli tiedossa, että kisa täyttyy muutamassa minuutissa, joten koneella oli parasta olla heti ysiltä. Kongin kumahtaessa saitti meni tukkoon saman tien, mutta parin minuutin kuluttua pääsin läpi ja sain tehtyä ilmoittautumiset ja maksoin kisan. Kello 21.08 selainta päivittäessä oli pääsivulla ilmoitus kisan täyttymisestä! Yhteensä 1250 viestistijuoksijaa sekä 250 solosarjalaista. Itse olin solosarjan yhdeksäs ilmoittautunut, nam.

Viikko 49 jatkui samaa rataa. Alkuviikosta tuli fillaroitua työmatkoja ja vähän extraakin. Maanantaina tiet oli peilikirkkaassa jäässä ja jouduin vaihtamaan nastarenkaan fillariin ennen töihin lähtöä. Aika varovasti piti ottaa mutkat ja kulmat. Pystyssä kuitenkin pysyttiin. Tiistai ja keskiviikko menivät jo helpommin. Tosin keskiviikkona kotiin tullessa oli takakumi tyhjänä. Lainasin kaverilta pumppua ja puolimatkassa hain lisähappea Shelliltä Bembölessä. Kotiin asti päästiin polkemalla, mutta seuraavana aamuna oli rengas taas tyhjänä. Eli ennen maanantaina pitää taas laittaa huoltoporukka hommiin. Torstaina oli kevyt päivä. Kävin kiertämässä rauhassa järven. Talvi näyttää olevan kohta tuloillaan.


Nuuksio Classicin lähtöpaikka

Hiihtostadion
Itsenäisyyspäivä meni yhteislenkillä Jättärillä. JanneH täytti tasavuosia ja hän oli kutsunut porukan kasaan nauttimaan hyvästä seurasta ja lenkistä. Itse tulin paikalle jo tuntia aikaisemmin, koska jouduin lähtemään ennen matkan täyttymistä. Mäki oli aivan jäässä ja juoksemaan ei ollut mitään asiaa ilman nastatossuja. Itse juoksin kolme tuntia, muiden jatkaessa vielä kohti maratonin täyttymistä. Nousua tuli ihan mukavasti.

Pientä tuulta ja polku jäässä

Synttärisankari ja osa lenkkiporukasta
 Ja alla vielä gps-träkki.



Tälle viikolle olen saanut tehtyä muutaman astanga jooga treenin, c-15-tyyliin, joka on erittäin hyvä. Tassut ovat kaivanneet venyttelyä, mutta kun aikaa ei ole edes juoksemiselle niin jooga on vielä pienemmällä prioriteetilla. Coachikin on tehnyt voitavansa.

Lauantaina käytiin coachin kanssa kiertämässä järvi. Tiet oli aika sohjoisessa kunnossa ja askel liukui edestakaisin. Sunnuntaina kävin kiertämässä Nuuksiossa puolitoistatuntisen. Polut olivat hyvässä kunnossa. Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä, jossa juoksua 52 kilsaa ja fillaria 97.

Sysikallioon on nyt vajaat kaksi viikkoa aikaa. Melko laihanlaista on treeni ollut viimeisen parin kuukauden aikana. Saa nähdä miten sitten joulun alla homma hoituu. Helppoa se ei tule olemaan.

Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prio...