Viikko 35 ja Nuuksio Classicin talkoissa

Taas on yksi hieno talkooviikonloppu takanapäin. Kotikisa ja kotimaastoissa, eli Nuuksio Classic, järjestettiin eilen jo kuudennen kerran. Perinteisen kisan uutuus oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa kisattu 70 kilsan kisa, jossa perusreittiin oli tehty kaksi pidempää lisälenkkiä. Ensimmäinen lisälenkki kiersi Solvallan takamaastoissa kiertäen Urjan, Kattilajärven sekä Vääräjärven. Toinen lisälenkki oli tehty pohjoiselle osuudelle, jossa Kattilan jälkeen ei käännytty vielä länteen vaan jatkettiin pohjoiseen kiertäen Iso-Parikas järvi. Näin koko puistoalue tuli käytännössä koluttua laidasta laitaan.

Itse olin viikonloppuna talkoohommissa. Olipa taas hienoa seurata iloisia polkujuoksijoita ja heidän onnistumisiaan. Perjantaina meni pari tuntia kisakeskuksen valmistelussa tapahtumaa varten. Lauantaina olin opastamassa sekä ultran että maratonin juoksijoita 4,5 kilsan risteyskohdassa. Siinä pääsi kannustamaan ihan kaikkia juoksijoita ensimmäisestä viimeiseen juoksijaan asti. Sen jälkeen keräsin muutaman kilometrin reittimerkintöjä pois maastosta. Sen jälkeen oli tarkoitus auttaa Jussia hänen 70 kilsan urakassa. Hänen gepsi oli kuitenkin simahtanut jo ennen 50 kilsan huoltoa ja päädyin lopulta ajelemaan sokkona Nuuksion polkuja Jussia etsien. Lopulta olimme maalissa lähes samaan aikaa. Onneksi maalikuva ehdittiin kuitenkin ottaa.

Jussi maalissa 70 km jälkeen

Mini-maratonilla riitti innostusta. Kuva: Onevision

Kyllä jatkossa taas kelpaa juosta omissa kotimetsissä, kun polkuja ylläpidetään Nuuksio Classicin tuotoilla. Tänäkin vuonna 7000 euroa polkujen kunnostukseen. Kiitos kaikille kisan osanottajille!

Perinteisesti lahjoitimme jälleen 10 € jokaisen juoksijan osanottomaksusta suoraan hyväntekeväisyyteen. Kohde oli viime vuoden tapaan Nuuksion polkujen ylläpito Metsähallituksen kautta. ”Nuuksio Classic on Metsähallituksen suosikkitapahtuma, koska maastoon ei jää juoksijoista jälkeäkään: ei geelipusseja eikä kulumia. Kilpailu tuo alueelle pelkästään hyvää, esimerkiksi uusia pitkoksia ja kunnostettuja soraosuuksia. Metsähallitus kunnostaa polkuja vuosittain 40 000 eurolla, joten tämä 7 000 euron lahja on merkittävä lisäys tähän kassaan. Nuuksio Classicille on tulossa oma kiitoslaatta Kolmoislammille osoituksen hienosta yhteistyöstä.” kertoi Minttu Perttula Metsähallitukselta. #nuuksioclassic #trailrunning #trailrunningfi #polkujuoksu #bufftrailtourfinland #buffttf #ultratrailtourfinland

Henkilön Nuuksio Classic Trail Marathon (@nuuksioclassic) jakama julkaisu 2. 09ta 2017 klo 7.36 PDT

Kaikki viralliset kuvat löytyvät Nuuksio Classicin sivuilta.
Uutisointi Kestävyysurheilu.fi

Viikonlopun toinen polkutapahtuma järjestettiin Vuokatissa eli Vuokatti Trail Challenge. Siellä olisi ollut hienoa olla myös mukana, mutta kaikkeen ei ole mahdollista osallistua. Toivottavasti vielä jonain vuonna olisi aikaa juosta läpi tuo satasen reitti, joka Vuokatin vaaroja lähestyttäessä ei kovin helpoksi muutu. Tulokset.

Niin, ja olihan tässä vielä se UTMB-viikkokin käynnissä. Siitä on ollut somessa sen verran paljon juttua, joten eipä tässä sen enempää. Tuloksia voi selailla täältä ja Samban fb-sivuilla on paljon juttua ja kuvia. Toivottavasti ollaan itse siellä viivalla vuoden päästä.

Viikonloppuna kisattiin Tsekissä hieman pidempi seikkailukisa, jonka voitto tuli hienosti Suomeen Multisport-tiimille. Kisaraporttia Petrin ja muiden tiimikavereiden menosta voi lukea SleepMonsters -sivuilta. Huomenna kisataan Ruotsissa ötillö -kisa, jota voi seurata myös livenä. Lähtölistalla on myös useita kovia joukkueita Suomesta.

Oma viikko on sisältänyt maastopyöräilyä ja kaksi lyhyttä polkulenkkiä, joista tunteja kertyi runsaat 10.

Viikko 34 Vuokatissa

Edellisellä viikolla kirjoittelinkin jo ensimmäisistä jalkalenkeistä Vuokatin lomamme aluksi. Suunnitelmat lomaviikon ajaksi sisälsivät kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää juoksua. Vuokatin mahtavat harjoitusmahdollisuudet mahdollistivat monenlaisen liikunnan harrastamisen viikon aikana. Tai oikeastaan Vuokatissa olisi saanut kulumaan huomattavasti viikkoakin pidemmän ajan. On meillä vaan Suomessakin hienoja paikkoja harjoitella.

Maanantaina tein aamulla vajaan tunnin rullaluistelulenkin Vuokatin ja Sotkamon välisellä kevyenliikenteenväylällä. Edellisestä kerrasta rullaluistimilla oli mennyt useampi vuosi. Tämä on todella mukava ja vauhdikas laji, jossa kuitenkin alku piti ottaa varovasti pitkän tauon takia. Illemmalla käytiin vielä maastopyöräilemässä Hyppölän Sampon ja Pyryn kanssa Pöllyvaaran maisemissa. Aivan mahtavat maisemat, jossa melko helppoja neulaspolkuja ja hiekkateitä riitti lähes loputtomasti.

Lähtötunnelmissa

Hiukan hiekkatörmällä

Tiistaina kävin suunnistamassa Vuokatin rinteillä. Vaativa maasto oli vasta kuntoutumassa olevalle kuntoilijalle erittäin raskasta ja suurin osa reitistä tuli mentyä kävelemällä. Ylämäet olivat yksinkertaisesti liian raskaita juosta ja alamäet suurimmaksi osaksi liian jyrkkiä juosta. Lisäksi tuota takareittä piti vielä vähän varoa ettei mitään liukastumisia tai kaatumisia pääsisi tapahtumaan. Kartanluku onneksi onnistui vähän paremmin hitaassa vauhdissa. Iltapäivällä tutustuimme coutsin kanssa Sotkamo Cityyn ja samalla otettiin muutamia huikeita valokuvia.

Vaativaa Vuokatin rinnettä

Lounasta Sotkamossa

Pilviä kuvailemassa

Keskiviikkona kävin aamulla uimassa vajaan tunnin Vuokatin urheiluopiston vieressä olevassa Särkisen lammessa. Veden lämpötila oli vähän kylmempi kuin meillä Espoossa muutama päivä aikaisemmin. Iltapäivällä kävimme coutsin ja Sampon kanssa Jymy-rasteilla Rätäkössä. Aika hyvä tuuri kävi, kun paikalliset kuntorastit satuttiin järjestämään samalla viikolla lempimaastoissani. Kaunista kangasmetsää oli tarjolla mukavasti A-radalla. Muutama paikka maastossa muistutti vuonna 2013 käydystä Kainuun Rastiviikosta. Illalla karttoja ja reittejä verratessa huomasin, että kaksi rastiväliä olivat samoja vuoden 2013 suunnistamassani radassa sekä keskiviikon A-radassa. Melkoinen yhteensattuma.

Lammenkierto

Maalissa - väsyneenä

Rätäkön A-rata

Jymy-rastien tulokset.

Torstaina takareisi tuntui vähän edellispäivän iltarasteista, joten päätimme coutsin kanssa lähteä pidemmälle kävelyvaellukselle Vuokatin vaaroille. Juoksu sai jäädä tältä päivältä. Ilma oli mukava vaikka alkuviikon lämmöt olivat osin kadonneet. Kolme ja puoli tuntia kului mukavasti hienoissa maisemissa. Kävelimme osin samoja polkuja, joissa ensi viikonloppuna kisataan Vuokatti Trail Challenge kisaa.

Tauko ja pientä purtavaa

Portaita ihan ilman maalia

Vähän teknisempää nousua

Perjantaina kävin uudestaan kiertämässä Sotkamon itäpuolisia kangasmaastoja fillarilla. Tuntui, ettei niistä maastoista saa millään tarpeeksi. Valitettavasti iltapäivälle sovittu hieronta rajasi pyörälenkin pituutta. Toisaalta se oli varmaan takareiden kannalta ihan hyvä asia.

Ei pelkkää neulaspolkua

Kangasta

Loputonta polkua

Aarre mökissä

Lauantaina teimme aamulla lyhyen hölkkälenkin coutsin kanssa ennen kotimatkaa. Ja sunnuntaina oltiinkin sitten jo tutuissa kotimaastoissa Nuuksiossa, jossa fillaroin runsaan 1,5 tunnin lenkin. Hieno viikko kaiken kaikkiaan.

Viikko 33 ja ensimmäiset hölkkäaskeleet

Tällä viikolla on uimiset jääneet kokonaan ja treenitunnit ovat kertyneet alkuviikosta pyöräilystä ja loppuviikosta parista ensimmäisestä hölkkälenkistä. Ensimmäiset hölkät tuntuivat kyllä hienoilta pitkän tauon jälkeen. Edellinen juoksulenkki on tehty kesäkuun neljäs päivä. Tunnelmaa nosti entisestään se, että ensimmäiset lenkit tehtiin Vuokatin hienoissa maisemissa.

Iltapalana mysliä, mustikoita ja metsämansikoita

Alkuviikosta tein kolme fillarilenkkiä kotimaastoissa, noin 110 kilsaa osin maastopyörällä ja osin maantiepyörällä. Solvallan mäkisiä teitä on tullut käytettyä fillarilenkeillä tehostamaan treeniä.

Perjantaina Saimaalla veneilemässä

Lauantaina tulimme viikon lomalle Vuokattiin. Samalla tuli täyteen kaksi kuukautta leikkauksesta ja pääsin kokeilemaan juoksua ihan luvan kanssa. Tai oikeammin hölkkäähän se oli. Kävimme coutsin kanssa tutustumassa Vuokatin rinteisiin lauantaina runsaan puolen tunin ajan. Ihan sellaista kevyttä menoa, mutta hienoa näin pitkän tauon jälkeen. Sunnuntaina tein vähän pidemmän, noin tunnin mittaisen, lenkin Vuokatin rinteillä. Välillä juoksin metsän puolella, kun olin ottanut mukaan suunnistuskartan vuoden 2013 Kainuun Rastiviikolta.

Lauantain kisastudio autossa kun seurattin Ultravasan -kisaa

Perillä ja ekalle hölkälle lähdössä

Ensimmäisten lenkien jälkeen lonkan koukistajat ja jalkaterät olivat aika kipeät, ihan vaan tottumattomuudesta. Lonkan koukistajat ymmärtää ihan hyvin, mutta kaikki pienet lihakset jalkaterässä tuntuivat myös sunnuntaina ja maanantaina kipeiltä. Kai nekin tottuu parissa kuukaudessa erilaiseen liikuntaan tai liikkumattomuuteen ja juoksuun palaaminen aktivoi niitä taas eri tavalla. Mielenkiintoista seurata erilaisia signaaleja kropasta nyt juoksun alettua uudestaan.

Vuokatin maisemaa

Lauantain pientä polkua Vuokatin rinteillä

 Sunnuntaina käytiin kävelemässä Vuokatin rinteitä Hyppölän Teron, Outin ja Sampon kanssa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Suuntasimme kohti Möykynlampea, jossa kävimme teimme lyhyen uintikierroksen. Terolta sain heti hyviä tekniikkavinkkejä vapariin, ehkä tässä on vielä mahdollisuuksia kehittyä tässäkin lajissa.

Matkalla Möykynlammelle

Illalla ehdimme vielä katsastaa veneet ja kokeilla vesihiihtotaitoja. Itse vetosin takareiden kuntoutusvaiheeseen päästäkseni pälkähästä vesihiihdon osalta. Muut hiihtivät kunniakkaasti Sotkamon edustalla Pirttijärven laineilla.

Urheilullisesti viikon kovinta tasoa näytti Henri Ansio sijoittumalla kolmanneksi lauantaina juostussa Ultravasan kisassa. Pitkä 90 kilsan reitti taittui Henriltä aikaan 6:11, joka jäi voittoajasta ainoastaan  runsaat kolme minuuttia.