sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kisan päätös

Loppuseremonian alkamisajankohta on epäselvä. Alkoiko se nyt 17.30 vai klo 18? Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mutta teemme kompromissin ja olemme paikalla varttia vaille kuusi. Juhlatelttaa on jo lähes täynnä, eikä jäljellä ole kuin eturivin paikkoja. Tilaisuus ei ole vielä alkanut, osa juoksijoistakin puuttuu vielä.

Hetken kuluttua tilaisuus alkaa. Kaikki puheet ovat luonnollisesti vain ranskaksi, joten niistä ei paljon iloa irtoa. Yritämme pysyä hereillä ja taputtaa samoissa kohdissa kuin muutkin paikalla olevat. Järjestäjät jakavat ensin palkintoja toisilleen hyvin menneestä kisasta. Ja syytä onkin. Kisajärjestelyt saavat kaikilta kiitosta.

Tämän jälkeen kaikki juoksijat palkitaan. Taidan nukahtaa hetkeksi, koska en muista ihan kaikkien palkitsemista. Palkintopöytä on komea, suurimmat pokaalit ovat varmasti yli puolimetrisiä. Voi niitä parkoja, jotka niitä joutuvat matkatavaroiden mukana kotiin kuljettamaan.

Lopuksi palkitaan naisten ja miesten kolme parasta. Sekä kokonaiskilpailun kolme parasta. Japanin kansallislaulu kajahtaa teltassa kahdesti. Tunne on todella ainutkertainen. Ihmettelemme kaikki palkintopokaalien suurta määrää ja miten saamme ne vietyä kotiin.





Seremonian jälkeen alkaa päivällinen. Ruokahalu ei ole vielä ihan kohdallaan, mutta saan syötyä kuitenkin jotain. Tunnelma on leppoisa. Keskustelemme muiden huoltajien ja juoksijoiden kanssa kuluneesta viikonlopusta. Saamme taas arvokkaita neuvoja, mitä olisi voinut tehdä toisin. Olemme etuoikeutettuja.

Päivällisen jälkeen kävelemme vajaan kilometrin matkan omalle hotellillemme. Aamulla on aikainen lähtö junalla takaisin Pariisiin. Nukkumaan mennessä olemme olleet ylhäällä yhtäjaksoisesti 64 tuntia. Takana on ikimuistoinen viikonloppu.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Kisa alkaa

Kilpailu alkaa tasan kello 16. Juoksuliivi, jossa on sponsoreiden logoja numerolapun lisäksi on pakko pitää päällä ensimmäisen tunnin ajan. Sen jälkeen pienempi numerolappu riittää. Myös viimeiselle tunnille on annettu ohjeet numeroliivin käyttämisestä.

Ensimmäiset kierrokset ovat hitaita. Kaikki juoksevat Sekiyan perässä jonossa ja odottelevat oikean vauhdin löytymistä. Vauhti on lähes kävelyvauhtia. Pian Mami lähtee vetämään porukkaa ja vauhti paranee jonkin verran.



Olen etukäteen päättänyt keskittyväni oman tuloksen tekemiseen. Sijoituksella ei ole merkitystä, koska näin kovassa porukassa en usko pärjääväni kovinkaan korkealle. Muiden vauhdin tai tekemisten seuraaminen edes 24h kisassa ei tuo parasta tulosta vaan oma vauhdinjako ja juoksun rytmitys on hyvän tuloksen edellytys. Edellisen päivän keskustelut coachin kanssa ovat asettaneet lopullisen kilometritavoitteen 382 kilometriin. Siihen pitäisi olla mahdollisuudet vaikka keli ei tule olemaan helppo. Taktiikkana on juosta tuoreilla jaloilla ensimmäiset 18 tuntia kovempaa kuin viime vuonna Ruotsissa ja kerätä kilometrejä talteen. Lauantaina kuumimpaan aikaan on tarkoitus pitää 1-1,5 tunnin lepotauko ja 24 tunnin juoksun jälkeen kilometrejä pitäisi olla kasassa noin 205km. Sunnuntaina päivällä olevaa kuumuutta ei enää kannata paeta tauolle vaan silloin pitäisi riittää radalla pysyminen. Kuulostaa näin paperilla melko helpolta.

Kierroksen pituus on 301,75 metriä, vessoja on radan sivussa ja viereisessä huoltorakennuksessa. Huoltoteltasta voi hakea oman vaunun viereiselle pöydälle kaikkea tarvitsemaansa ruokaa ja juomaa. Tämä jää kuitenkin huoltajien tehtäväksi, joten ilman hyvää huoltajaa ei täällä pärjäisi. Suurimman teltan radan sivussa vie kierrosten laskijoiden teltta, jossa jokaiselle juoksijalle on oma laskija. En meinaa ensin uskoa tätä, kun Lars kertoo asiasta lähtöä odotellessamme. Varmistaakseen jokaisen kierroksen merkinnän papereihin juoksijat heiluttavat kättään laskijalle, joka kuittaa nähneensä juoksijan nostamalla oma kättään. Ensimmäisillä kierroksilla ihmettelen muiden kädenheilitusta, eihän kukaan voi jaksaa moikata laskijaansa jokaisen kierroksen yhteydessä. Kohta kuitenkin huomaan toimivani samoin ja varmistavani jokaisen kieroksen kirjautumisen nostamalla omaa kättäni.

Ensimmäiset tunnit kuluvat nopeasti. Rata on melko pehmeä ja ystävällinen jaloille. Neljän tunnin jälkeen aloitan suunnittelemani kävelykierrokset. Yksi kävelykierros tasatunnein. Sen aikana syön jotain isompaa, kuten jugurttia tai banaania. Illan tullessa lämpötila laskee siedettävälle tasolle ja kello 21.30 aurinko laskee. Kentän valaistus riittää hyvin, eikä otsalampulle ole tarvetta. Myös kova tuuli laantuu yön tullessa. Kello 22 tulee 6 tuntia täyteen ja vaihdamme juoksusuuntaa ensimmäisen kerran. Kasassa on nyt runsaat 62 kilometriä. Se on neljä kilometriä enemmän kuin viime vuonna Ruotsissa.



Yö sujuu hyvin ja kilometrejä kertyy. Pelkään juoksevani hieman liian kovaa, mutta en halua alkaa jarrutella juoksua. Mielummin lisään kävelyä ja yritän juosta mahdollisimman rennosti omalla vauhdilla. Lämpötila laskee 14 asteeseen yöllä ja puenkin irtohihat käsivarsille. Musiikin kuuntelu yön tunteina jouduttaa menoa mukavasti. Aamuyöstä kytkeytyy viereisen jalkapallokentän kastelujärjestelmä päälle ja uudelleen yltynyt tuuli tuo kylmää vettä juoksijoiden päälle. Nyt viileämmällä kelillä se ei tunnu lainkaan mukavalta. Järjestäjät saavat kastelujärjestelmän siirrettyä ja juoksijat saavat taas juosta rauhassa. Sama toistuu seuraavana yönä.



Kahdentoista tunnin jälkeen kasassa on runsaat 119 kilometriä. Se on yli 11 kilometriä enemmän kuin viimeksi. Se ei tunnu oikein hyvälle vaikka muutenhan juoksu kulkee. Ainoastaan lonkat alkavat vähän painaa. Kärjessä japanilaiset menevät omia menojaan ja Larskin on hyvässä vauhdissa heidän mukanaan. Vaihdamme välillä muutaman sanan Larsin kanssa, mutta japanilaiset näyttävät niin keskittyneiltä, ettei heidän kanssa viitsi aloittaa jutustelua. Ja juoksemaanhan tänne onkin tultu.



Aurinko nousee vähän seitsemän jälkeen ja jatkan normaalia rytmiäni. Tasatunnein kävelyä ja tankkausta. Lisään vähän kävelyn määrää, sillä en halua poiketa laatimastani aikataulusta ihan mahdottoman paljoa. Pidän aamulla 15 min tauon, jonka aikana coachi hieroo lonkat meikäläisen keskittyessä tankkaukseen. Ruokailun suhteen olen vähän huolissani proteiinien saannista. Päätän kuitenkin kokeilla ensimmäistä kertaa omelettia ja sehän osoittautuukin hyväksi valinnaksi. Se on helppo niellä ja tuntuu sulavan hyvin. Myös aamupuuro maistuu tässä kohtaa oikein hyvälle.

Tauko tulee oikeaan paikkaan ja juoksu sujuu entistä paremmin. Aamupäivä sujuu hyvin aina kello 12 asti, jolloin vetäydyn tauolle. Kasassa on 188 km. Otamme tossut ja sukat pois, niiden sisältä ei paljastu mitään suurempia vaurioita. Hiekka ja pölyä on paljon, mutta mahdollisesti suht paksujen sukkien takia hiekka ei ole pahasti hiertänyt mistään. Tauon alussa coahci hieroo jalat, mutta viime syksyä vastaavat krampit jaloissa estävät varsinaisen nukkumisen. Aikaa huoltotaukoon menee yhteensä 80 minuuttia. Sukkien ja tossujen takaisinlaitto ei ole mukavaa.

Radalle palatessani huomaan, että lähes kaikilla on melkoisia vaikeuksia oman juoksunsa kanssa. Lämpötila on paahtava ja kova tuuli nostattaa hiekkaa radan pinnasta. Omakaan vauhti ei ole parasta mahdollista, mutta olen kuitenkin aikataulussa, mikä riittääkin minulle. Tässä kelissä ei kannata raastaa itseään päivällä hengiltä, vaan säästää voimia iltaan ja yöhön. Henkisesti on kuitenkin raskasta jatkaa juoksua, kun tuuli ja aurinko eivät anna hetken rauhaa. Lopulta kello 16 iltapäivällä olemme juosseet 24 tuntia täyteen ja alkaa toinen vuorokausi. Olen juossut vajaat 209 kilometriä ekan puolikkaan aikana. Se on sopiva määrä.



Toinen yö alkaa. Alkuilta sujuu hyvin ja saan juostua yli 8 kilometrin tunteja. Olen välillä jopa nopein juoksija tunnin aikana. Se tuntuu hyvälle ja antaa uskoa tekemiseen vaikka en haluakaan verrata juoksuani muihin radalla oleviin. Matkaa on kuitenkin vielä paljon jäljellä. Kisan alussa koneen lailla juossut kärki osoittaa inhimillisyytensä joutuessan pitämään taukoja tai kävelemään. Olen kiitollinen, että pidin taukoa kuumimpaan aikaan päivälla ja olen ehkä sitä kautta nyt paremmassa juoksukunnossa.

Yöllä noin kahden maissa kokeilen ensimmäistä kupillista kahvia. Olen jättänyt kahvinjuomisen pari kuukautta aikaisemmin kokonaan pois, jotta juuri tämä edessä oleva kahvikupillinen saisi mieleni räjähtämään ja poistaisi jo melko vahvan otteen saaneen unentunteen. Kupillisen jälkeen yläpäässä ei tunnu sen helpommalta, mutta parin kymmenen minuutin päästä vatsa ilmoittaa ensimmäisen kerran elonmerkkejä. Edessä on ensimmäinen ISO hätä.

Matka jatkuu, mutta väsynyt ei paljoa hellitä. En uskalla kokeilla sen enempää kahvia, jotta aika ei kuluisi vessassa istuskeluun. Vauhti on kuitenkin kohtuullinen, ehkä kävelyä on jonkin verran enemmän.

Aamulla kello 4 olemme juosseet 36 tuntia ja sarakkeessani lukee 300 km. Se on 20 kilometriä enemmän kuin viimeksi. Jäljellä on viimeinen 12 tuntinen ja matkaa on vielä 82 kilometriä tavoitteeseen. Laskupää ei toimi, mutta coachi laskee sen olevan mahdollista. Nyt ei vaan saa pitää enää taukoja. No, kuka niistä olisi enää välittänytkään. Ensimmäistä kertaa alan miettimään sijoitusta. Olen noussut alun 7-8 sijalta nyt kolmanneksi ja eroni neljäntenä olevaan Larsiin ja Mamiin on jo 15 km. Olisihan se hienoa olla palkintopallilla tällaisessa kisassa. Tiedän myös, että tällaiset ajatukset voivat sekoittaa kisa varsinkin kun edessä on vielä yksi päivä paahteisen auringon alla.

Vain 40 minuuttia edellisestä joudun toteamaan väsymyksen olevan sitä luokkaa, että on pakko pitää 30 tauko. Kranpit jaloissa eivät haittaa juostessa, mutta vuoteella maatessa ne estävät rentoutumisen kokonaan. Tauon jälkeen saan taas juoksurytmistä kiinni ja pystyn juoksemaan yli 7 kilometrin tunteja. Aamupäivä kello 8-12 saan juostua jopa yli 8 kilometrin tunteja. Yritän käyttää viimeiset tunnit hyväkseni ennen paahtavan auringon tuloa. Samalla saan tehtyä vähän eroa neljäntenä ja viidenteä juoksevaan Larsiin ja Mamiin. Heillä näyttää oleva oma keskinäinen kamppailu menossa, joten ehkä minä saan olla heiltä rauhassa vielä hetken.

Kello 12 olen juossut 357 kilometriä. Se on uusi ennätys ja aikaa on jäljellä vielä neljä tuntia. Nyt aurinko on noussut kokonaan ja lämpötila on eilisen tapaan yli 30 astetta auringossa. Tuuli ei tunnu enää niin pahalle tai sitten siihenkin alkaa tottumaan. Viimeiset neljä tuntia menevät hämärän rajamailla. Silmät tuskin pysyvät auki ja ainut ajatus on vaan radalla pysyminen. Aamupäivän hurjastelu on vaatimut veronsa. Seurailen Larsin ja Mamin etenemistä ja yritän parhaani mukaan kontroloida, etteivät he pääse liian lähelle. Pyydän coachilta minuutin taukoa tuolissa ja saan vastauksena: "Jos sinusta tuntuu, että sinulla on siihen varaa, niin istu vaan". Se kuulosti sen verran pätevältä vastaukselta, että päätän jatkaa matkantekoa.



Juoksupätkät alkavat olla melko harvassa, mutta taukoja en enää pidä. Kentälle alkaa kerääntyä enemmän ja enemmän ihmisiä katsomaan kisan loppumista. Viimeisen vartin aikana juoksijoille jaetaan oman maansa liput. Tunnelma nousee ja kuuluttaja hehkuttaa jokaista juoksijaa heidän ohittaessaan kierroslaskentateltan. Saan aikaiseksi jopa jonkinlaista juoksutapaista, mutta melko nopeasti se palautuu kävelyksi. Ihmiset huutavat juoksijoiden nimiä nyt, kun ne ovat luettavissa numerolappuliivistä.

Viimeisen kierroksen täytyttyä lasken, etten ehdi enää kävellä yhtä kokonaista kierrosta, joten jään maalialueelle seisomaan. Täällä ei lasketa viimeistä vajaata kierrosta, joten ei ole merkitystä käytätkö ihan niitä viimeisiä sekunteja. Muut juoksijat saapuvat myös maaliin, liput heiluvat korkealla ja onnitteluja jaetaan puolin ja toisin. Kilpailu on vihdoin ohi, mutta väsymys on sitä luokkaa, ettei mistään jaksa nyt iloita. On pakko päästä istumaan.



Palaamme vaunullemme ja valmistaudun pesulle. Lopputuloksista ei ole tietoa, mutta aika lähelle tavoitetta päästiin. Suihkutilassa on samalla lääkäri, joka puhdistaa ja puhkaisee jaloissa olevat rakkulat. Tekee hyvää saada aurinkorasvat ja hiekat pestyä pois. Jalat eivät tunnu kovinkaan kipeiltä, ainoastaan väsymys on hillitön. Suihkusta palatessani kuulen hyvät uutiset. Olemme saavuttaneet uuden ennätyksen ja se on juuri tuo tavoitteena ollut 382 km.

Palkintojenjako alkaa kello 17.30.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Surgéres 48h, Ranska

Kauden toinen päätavoite oli asetettu toukokuun lopulle Ranskassa juostavaan Surgéresin 48h kilpailuun. Harjoittelu on sujunut melko hyvin ja suunnitelmien mukaan, joten tavoitteet ovat korkeat. Ainut huolenaihe on kilpailuun ennustettu kova helle.

Lähdemme Ranskaan keskiviikkona, eli pari päivää ennen kisan alkua. Ensin lento Pariisiin ja siitä junalla Surgéresiin. Junamatka kestää lähes saman kuin lentokonekin. Perillä eteemme avautuu pieni, vain noin 6000 asukkaan, idyllinen maalaiskylä.



Kaupungilla ohitamme myös turisti-infon, jonka ikkunassa on kaikkien kilpailijoiden esittelut.



Iltapäivällä käyn kiertämässä puolen tunnin lenkin kaupungilla ja samalla vilkaisen kisapaikkaa. Pari kierrosta hiekkakentän ympäri antaa hyvän fiiliksen radasta. Kaikille juoksijoille on tuotu paikalle myös omat matkailuvaunut, joiden kyljessä on kyseisen juoksijan kuva. Tunnelma nousee entisestään.

Kisaa edeltävänä iltana on kaupungilla järjestetty tapahtuma, jossa kaikki kilpailijat esitellään ja kansallislauluja soitellaan. Tarjolla on myös kakkua ja virvokkeita. Tämän jälkeen seuraa yhteinen illallinen kylän toisessa hotellissa, jossa puolet juoksijoista on majoittuneet. Keskustelu on rentoa vaikka huomenna edessä on kaikkien odottama kilpailu. Suomalaisina saamme hyvän vastaanoton, kaikki tuntevat Seppo Leinosen ja hänen mainitseminen onkin kovaa valuuttaa ulkomailla.



Pitkät, lähes 10 tunnin mittaiset, yöunet antavat keholle mukavasti lepoa. Nautimme runsaan ranskalaisen aamiaisen ja pakkamme tavaramme kohti kisapaikkaa. Saamme Said Kahlalta kyydin kisapaikalle ja vielä läheiseen supermarkettiin, josta haemme viimeisiä eväitä kisaa varten. Said on tuttumme jo viime vuoden Sakurasta.

Loppupäivä menee vaunussa leipäillessä ja lämpötilaa ihmetellessä. Kova tuuli puhaltaa kentän pituussuunnassa ja nostaa hiekkakentän pinnasta kuivaa hiekka ja pölyä. Se tunkeutuu joka paikkaan. Aurinkovoiteesta tahmea iho on hetkessä hiekan peittämä. Järjestäjät levittävät lapioilla pari autonlavallista uutta hiekkaa kentän pintaan tasoittaen suurimmat epätasaisuudet.



Runsas tuntia ennen kisan alkua alkaa paikalla tapahtua ensin joukko lapsia juoksee kenttää ympäri jonkin pienimuotoisen kisan merkeissä (48 minuuttia). Se onkin hyvä, koska näin tuo äsken levitetty hiekka tamppaantuu kantän pintaa. Kohta on vuorossa juoksijoiden esittelyt kansallislauluinen. Tunnelma on erittäin hieno joskin jo hieman jännittynyt.



Kello 16 kisa lähtee käyntiin.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kesä tuli

Vielä alkuviikosta lenkillä piti olla lämpimät alusvatteet, pipot ja hanskat, mutta jo keskiviikkona keli muuttui ja torstaina oli vuoden eka ulkolenkki, joka tuli juostua lyhyillä juoksuhousuilla. Perjantaina mentiin jo ilman paitaa. Näin nopeasti en muista lämpötilan muuttuneen kevään aikana. Sen jälkeen onkin mittari näytänyt yli 15 astetta jo aamulla herätessä. Mahtavaa näin pitkän ja kylmän talven jälkeen.
Myös luonnossa on tapahtunut valtava harppaus. Edellisen viikon lauantaina kuulin käen kukkuvan ensimmäistä kertaa, mutta tällä viikolla on käen ääntelyä kuulut jatkuvasti. Ensimmäinen vaskikäärmekin tuli metsälenkillä vastaan. Viimeisenä todisteena kesästä oli sunnuntaina näkemäni ensimmäiset pääskyset. Myös lehtipuiden siitepölyä on ilmassa runsaasti. Sen huomaakin hyvin lenkeillä, kun lopussa lyhyiden vetojen yhteydessä hengitys vaan pihisee, kun ei oikein ilma meinaa kulkea keuhkoihin asti. Lyhyet sadekuurot onneksi helpottavat ja puhdistavat ilma.

Treenien osalta viikko oli ok. Lyhyttä lenkkiä kuutena päivänä ja kerran hierojalla. Lisäksi kevyttä kuntopiiriä. Yhteensä aikaa meni 7,5 tuntia, jossa juoksua 63 km. Tulevalla viikolla tehdään maanantaina ja torstaina vielä lyhyet lenkit. Sitten saakin riittää, kaikki alkaa olla valmista. Kisa alkaa perjantaina klo 16 paikallista aikaa.

Sääennuste Surgèresiin lupaa aurinkoista ja 24-28 astetta lämmintä. Yöllä asteita siinä 15 asteen ympärillä. Eli melko lämmintä on luvassa, mikäli tuo tulee pitämään paikkaansa. Tilauksessa olisi kuitenkin hieman viileämpää keliä.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Tokavika

Toiseksi viimeinen harjoitusviikko meni lähes vanhan kaavan mukaan. Viikolle tuli yhteensä seitsemän juoksulenkkiä ja pari kuntopiiriharjoitusta. Lenkkien pituudet oli lyhentyneet huomattavasti pisimpien lenkkien ollessa runsaan parin tunnin luokkaa. Tällä viikolla on lenkkien lopussa tullut tehnyt muutama lyhyt veto vähän uuden ärsykkeen saamiseksi lihaksiin. Myös lauantainen metsälenkki oli normaalia reippaampi. Viikon treenitunnit yhteensä runsaat 12 tuntia, jossa 118 km juoksua.

Juhan luona kävin tiistaina hierottavana ja analyysi oli aika selvä. Kotihoidot ovat selvästi auttaneet ja edes lonkat eivät ole pahasti jumissa. Tulevalla viikolla käyn Juhalla vielä kerran ja sitten ollaankin valmiita. Treenien osalta tuleva viikko jää sinne kahdeksan tunnin lukemiin. Juoksukilometrit tippuu noin runsaaseen puoleen tästä viikosta ja mukana on pari treeniä fillarilla sekä ne pakolliset kuntopiirit. Reippaita lenkkejä ei ole tarkoitus enää tehdä tässä vaiheessa, mutta noita lyhyitä vetoja muiden lenkkien lomassa tullaan jatkamaan.

Noilla Mizunon tossuilla on nyt tullut juosta asfalttilenkkejä n. 150 km viimeisen kolmen viikon aikana. Tämän pohjalta voi vain kehua tätä tossua. Kantapäässä on erittäin hyvä vaimennus ja päkiän kohdalta tossu on aika ohut, joka tekee siitä melko rullaavan. Tossun päällikangas on todella pehmeä ja laittaessa tossuja jalkaan tuntuu melkein kuin vetäisi sukkia jalkaan. Muuten Mizunon tossu muistuttaa Niken Vomeroa, mutta siitä puuttuu tuo ikävä "kupla" päkiän kohdalta. Tuo Vomerossa oleva kupla esti käytännössä meikäläisen juoksut Vomerolla. Sen verran hyvältä tuo Mizuno tuntuu, että piti käydä ostamassa vielä toinen pari samaa mallia. Nämä tossut lähtevät mukaan Ranskaan.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Viimeinen määräviikko kasassa

Nyt on viimeinenkin määräviikko tulevaa kilpailua varten viety läpi. Koko viikko rakentui kahden pitkän harjoituksen ympärille muiden harjoitusten toimiessa palauttavina harjoitteina. Lisäksi olin jättänyt kaiken pyöräilyn ja muut harjoitusmuodot pois ja keskityin ainoastaan juoksemiseen.
Varmistaakseni palautumisen edellisen lauantain Hiekkaharjun 6h treenistä tein alkuviikolla vielä lyhyttä harjoitusta. Maanantaina juoksin ainoastaan töistä kotiin vajaat puolitoista tuntia ja illalla pientä voimatreeniä lapion heiluttelun muodossa. Juoksu tuntui alussa aika raskaalle, mutta loppua kohden alkoi meno maistua. Tiistaina juoksin sekä töihin että takas. Nyt juoksu tuntui jo huomattavasti helpommalle. Illalla edelleen lapiohommia. Tiistaina näin muuten kevään ensimmäiset valkovuokot. Keskiviikkona juoksin töistä kotiin mutkan kautta, aikaa vajaat 2,5 tuntia.

Torstaina oli vuorossa ensimmäinen pidempi lenkki, kun töiden jälkeen coachi heitti minut Pirttimäkeen, josta juoksin Montrail reittiä kotiin. Aikaa meni runsas viisi tuntia. Reitti oli hyvässä kunnossa ja tossut pysyivät yllättävän kuivina koko reissun. Torstain pitkä lenkki tuntui vielä perjantaina, kun juoksin runsaan puolitoista tuntia metsässä. Illaksi suunniteltu kuntopiiri jäikin väliin sohvan käysessä liian houkuttelevaksi.
Lauantaina juoksin runsaat kaksi tuntia edelleen metsässä, mutta nyt oli jo hyvin palautunut olo. En kuitenkaan tehnyt sen kummempaa hommaa enää lauantaina vaan keräilin voimia seuraavalle päivälle.

Sunnuntaina olikin vuorossa viikon toinen pitkä lenkki. Lähdin aamulla yhdeksän aikaan liikkelle tarkoituksena kiertää koti-Montrail. Jussi tuli Veikkolasta mukaan alkupätkälle aina Takalan laavulle asti. Hieman ennen Salmeen tuloa oli metso parkkeerannut keskelle ulkoilureittiä ja sillä näytti olevan omat soidinmenot kesken. Otin kamerakännykällä pari kuvaa ja videota (joka epäonnistui) ja kohta huomasin tulleeni liian lähelle metsoa, jolloin se lähti juoksemaan kohti. Eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa pieni spurtti ja karistaa metso kannoilta. Tämän jälkeen kiersin metsän kautta takaisin ulkoilureitille ja jatkoin matkaani.



Salmessa pidin vain lyhyen juomatauon, josta matka jatkui Rinnekodin suuntaan. Vielä aamulla taivaalla olleet uhkaavat sadepilvet alkoivat väistyä ja aurinko lämmitti oikein mukavasti aina välillä. Luukissa pidin normaaliin tapaan tauon, jonka aikana munkki ja cokis saivat kyytiä kahvilan puolella. Lisäksi täytin juomarepun uudella juomalla. Pirttimäkeen tullessani join suoraan vesipisteestä vettä enkä täyttänyt lainkaan juomareppua. Tämä osoittautui myöhemmin virheeksi, kun Solvallassa ja Haukkalammella ei vesipisteet olleet lainkaan auki. Haukkalammen vesipiste oli poikkeuksellisesti hajonnut edellisenä perjantaina ja korjaus oli tiedossa vasta alkuviikosta. Onneksi Haukkalammelta ei ole matkaa kotiin kuin vajaa tunnin siivu ja äärimmäisessä hädässä paikallisista järvistä ja puroista voi vettä juoda turvallisin mielin. Varsinkin nyt alkukesästä. Aikaa sunnuntain ulkoiluun meni taukoineen vajaat seitsemän ja puoli tuntia.

Viikon harjoitukset yhteensä vajaat 24 tuntia ja juoksukilsoja 228 km. Tästä eteenpäin aloitetaan keventelyt ja tälle viikolle onkin suunnitelmissa noin 12 tuntia ulkoilua.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...