perjantai 30. joulukuuta 2011

Vuosi lähestyy loppuaan

Joulukuu on edennyt karkean suunnitelman mukaan. Tosin lihaskuntoa pitäisi tehdä huomattavasti enemmän, jos vain saisi itsestä enemmän irti. Viikolla 50 sain kasaan 81 juoksukilometriä ja 32 fillarikilometriä. Maanantaina kävin fillarilla töissä ja illalla coachi hieroi taas lihakset kuntoon. Tiistaina juoksin töistä kotiin kaupan kautta. Piti käydä kelloliikkeessä Leppävaarassa, kun sykemittari on temppuillut viimeisen kuukauden ajan. Patteritkin on vaihdettu, mutta yhteys sykevyön ja mittarin välillä tuntuu katkenneen. Pitääkin varmaan laittaa koko paketti Polarille huoltoon kunhan tässä jossain vaiheessa ehtii. Illalla tein vielä kotona lyhyen kuntopiirin ja hyvät venyttelyt. Keskiviikolle tuli lepopäivä, kun töissä meni vähän normaalia pidempään, enkä enää sen jälkeen jaksanut juosta kotiin. Torstaina ja perjantaina juoksin taas töistä kotiin, torstaina tosin pienen mutkan kautta saaden pidennettyä lenkkiä.

Lauantai menikin sitten jouluostoksilla ja sunnuntaina juoksin matolla parin tunnin lenkin tehden lopussa kolme lyhyttä vetoa. Viikolle kertyi yhteensä kuusi harjoitusta ja 9,5 harjoitustuntia.

Viikko 51 oli hyvin edellisen kaltainen. Juoksulenkkejä tuli viisi joista kertyi 85 kilometriä. Keskiviikkona juoksin pitkästä aikaa aamulla töihin. Juoksu maistui aamuvarhaisella yllättävän hyvälle. Ainut ongelma oli edellisen illan sateet, jotka olivat jäätyneet tienpintoihin tehden niistä paikoin todella liukkaat. Välillä joutui sipsuttelemaan penkkoja pitkin, mutta rauhallisella askeleella päästiin hyvin perille. Torstaina kävin fillarilla töissä ja aattona olikin sitten vapaa päivä. Viikolle kertyi yhteensä 7 harjoitusta ja runsaat 10 harjoitustuntia.

Alla kuvia Joulupäivän lenkistä Nuuksioon. Aurinkoinen kuiva keli ja pikkupakkanen.





Vuoden viimeisen viikon treenit alkoivat melko haastavasti, kun Tapaninpäivän aamuna huomasimme olevamme ilman sähköjä. Olemme tottuneita sähkökatkoksiin, mutta yleensä ne eivät kestä paria tuntia pidempään. Päätin Tapanina pitää suosiolla lepo päivän, kun iltapäivällä ei sähköjä alkanut kuulua ja selvisi miten laajasta sähkökatkoksesta oli kyse. Kävimme päivällä kävelemässä vajaan tunnin lenkin ja lenkin varrella lojui kaatuneita puita pitkin ja poikin. Pari paikallista asukasta ajeli autoilla ympäri kylää ja pitivät tiet auki katkaisten tielle kaatuneet puut pois.

Pidin töistä lomaa tiistain ja keskiviikon, kun viime kesän kesälomia oli vielä pitämättä. Kun sähköjä ei vielä tiistainakaan ollut, niin päätin lähteä areenalle juoksemaan. Siellä kuluikin mukavasti pari tuntia. Yllätyksekseni paikalla ei ollut muita juoksijoita. Keskiviikkona olimme sopineet Jannen kanssa lähtevämme Nuuksioon lenkille. Kello yhdeksältä pääsimme matkaan ja suuntasimme reitin metsien läpi Kattilaan ja takas. Paikoin mentiin reittejä, joita ei itsekään ole vähään aikaan tullut juostua, mutta hyvin löysimme perille ilman karttaa. Metsässä oli kaatuneita puita todella paljon, mutta niiden yli loikkiminen toi mukavaa vaihtelua lenkkiin. Aikaa meni vajaat kolme tuntia ja gepsi näytti 25,5 kilometriä. Lenkin jälkeen ei tarvinnut lähteä edes uimahallille pesulle, koska sähköt olivat palanneet takaisin keskiviikoaamuna, kahden vuorokauden jälkeen.

Juoksun kannalta loppuvuoden kelit ovat olleet melko hyvät. Vaikka vettä on tullut melkoisesti ei lumi ole haitannut juoksemista parin edellisen talven tapaan. Lisäksi tiet eivät ole olleet jäisiä kuin paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ja Nuuksion metsiinkin on päässyt juoksemaan aina kun on halunnut. Tosin arki-iltoina joutuu pitämään otsalamppua mukana, jotta pimeässä metsässä löytää helpommin perille.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Viikko 49

Edellisellä viikolla nostin juoksukilsoja sen verran, että sain kasaan 72 kilometriä. Siihen pyöräilyt ja voimatreenit niin harjoitustunteja kertyi yhteensä vajaa 11. Tällä viikolla suurin osa kilometreistä kertyi Itsenäisyyspäivänä tehdystä nimi-Montrailista, jossa onkin raporttia kuvineen tuolla edellä. Keskiviikkona tuon pitkän lenkin jälkeen pidin lepopäivän ja illalla coachi hoiti vielä lihakset kuntoon. Torstaina kävin fillarilla töissä ja perjantaina juoksin poikkeuksellisesti töistä kotiin. Keli oli melkoisen huono, mutta onneksi kotimatkalla oli mukava myötätuuli, jolloin sekään ei paljoa haitannut. Pyöräteille satanut 3-4 senttiä lunta ei myöskään haitannut menoa. Juoksu maistui.

Lauantaina tiet olivat loskan täyttämät, joten vedin sortsit jalkaan ja laitoin juoksumaton rullaamaan. Tarkoitus oli juosta vain lyhyt lenkki ennen kuin lähtisin seuraamaan Petri Perttilän 24h mattojuoksua Myllypuroon. Matolla kertyi 12 kilometriä leppoisalla vauhdilla. Sen sijaan Petrillä oli meno päällä ja hän takoi tasaisia kympin tunteja läpi juoksun. Ainoastaan viimeinen tunti oli tuskien taival, mutta lopputulos 238,3 km on aivan käsittämätön tulos juoksumatolla. Se on samalla uusi Pohjoismaiden ennätys. Onnittelut Petrille!

Sunnuntaina juoksin edelleen matolla 12 km, nyt kuitenkin vähän paremmalla vauhdilla. Mistään hurjastelusta ei kuitenkaan ollut kyse. Siihen vielä päälle voimatreeni niin päivä oli pulkassa treenien osalta.

Viikon saldoksi kertyi yhteensä 80 km juoksua ja treenitunteja yhteensä vajaa 13. Tuntuu todella hyvälle voida taas treenata lähes normaalisti. Välillä on sellainen tunne, että treenit sujuvat oikein hvin, kun taas välillä ei tunnu kulkevan lainkaan. Treeniaikaa Japaniin on alle neljä kuukautta, joten saa nähdä mihin se riittää.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän mini-Montrail

Itsenäisyyspäivän Montrailille lähti mukaan pääasiassa seikkailu- ja rogaining-urheilijoita, joten seura oli vähän erilaista kuin aikaisemmilla reissuilla. Suurin osa porukasta oli aikaisemmasta tuntemattomia, mutta siinähän sitä oli puoli päivää aikaa tutustua.  Toki joukossa oli tuttujakin aikaisemmista Mammuteista ja rogainingeista.

Maanantain ja tiistain vastaisena yönä satanutta lunta oli maassa ehkä kolmesta viiteen senttiä, joten se ei onneksi paljoa menoa haitannut. Lumi oli vielä sellaista nuoskalunta, jossa tossu piti mukavasti. Jalkaan olin varmuuden vuoksi laittanut vanhat Salomonin Speed Crossit vaikka niillä on jo kilometrit täynnä. La Sportivan kenkä olisi kuitenkin ollut liian kova noille tieosuuksille, joten paljon muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Kaapissa olisi ollut uudet kesällä ostetut North Facen polkutossut, mutta ihan uusia ja tuntematomia jalkineita en uskaltanut jalkaan laittaa. Siksi siis vanhan Salomonit.

Pirttimäestä lähdettiin aamulla kahdeksan jälkeen kiertämään Montrailia. Coachi heitti meikäläisen sinne autolla ja ajoi sen jälkeen auton Kattilaan, josta hän juoksi sitten kotiin. Itselläni ei ollut tarkoitus juosta koko Montrailia vaan ainoastaan Kattilaan asti ja ajaa sitten siitä autolla kotiin.

Luukkin asti porukka pysyi kasassa, mutta Luukin jälkeen osa porukkaa jatkoi eri reittiä tehden pienen kierroksen ja palaten autoille Pirttimäkeen. Muilla lenkki jatkui Luukista Rinnekotiin ja siitä ilman sen kummempia taukoja kohti Salmea. Rinnekodin kohdalla söin yhden banaanin. Porukka jakaantui edelleen, mutta Salmessa pidettiinkin sitten pidempi tauko, kun Janne S. oli tuonut juotavaa ja syötävää matkalaisten iloksi.







Janne S. & Sons tarjoamassa matkalaisille energiaa colan, suklaan ja banaanin muodossa. Iso kiitos!


Reitti Salmesta Kattilaan ei mennyt ihan sitä normaalia reittiä, jota itse ole tottunut kulkemaan. Matkaa tuli hieman lisää, kun emme menneetkää Kattilan kautta vaan suoraan Salmesta Haukkalammelle. Vähän ennen Haukkalampea lähdin omaan suuntaan Kattilaa kohti ja parin kilsan hölkyttelyn jälkeen pääsin perille autolle. Matkalla otin vielä yhden kuvan hienosta talvimaisemasta.


Päivälle kertyi matkaa hiukan vajaa 40 kilometriä ja aikaa kului 4.43 taukoineen. Olipa hieno reissu hienossa seurassa. Kiitos kaikille.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Talvi tuli

Vielä viime viikolla fillaroin työmatkat kesäfillarilla, mutta tänään on kelit muuttuneet. Eilen satanut vesi ja räntä olivat jäätyneet tien pintoihin yöllä ja aamulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa talvifillari varastosta töihin lähtiessä. Polkimet ja lamput piti aamulla vaihtaa pyörästä toiseen. Jäisellä pyörätiellä piti mennä todella rauhassa pysyäkseen pystyssä. Viime viikolla tuli jo kerran kaaduttua kesäfillarilla, mutta se ei johtunut pelkästään minusta.

Päivällä sade jatkui ja lämpötila ei sen kummemmin noussut. Töistä kotiin lähtiessä räntää tuli taivaan täydeltä ja tiet olivat todella huonossa ajokunnossa.


Fillarikin näytti kotona melko lumiselta. Työmatkaan kului aikaa vartin verran enemmän kuin viime viikolla.



 Mitenköhän huomisen mini-Montrailin käy? Pitääkin vielä miettiä tuota tossuvalintaa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Tieto lisää tuskaa

Pari viikkoa on edellisestä päivityksestä, mutta mitään suurempaa muutosta ei ole. Tai no sen verran ehkä, että tieto nykyisestä surkeasta kunnosta tulee lenkki lenkiltä yhä selvemmin esille. Syyskuun lopussa tehdyn leikkauksen takia ei tarvitse enää jarrutella, mutta nykyinen kunto asettaa tällä hetkellä omat rajoituksensa. Toisaalta se voi olla hyvä, koska saattaa olla, ettei tuo leikkausaluekaan kestäisi vielä niitä kilometrejä, joita toivoisin nyt pääseväni juoksemaan.

Harjoittelut edellisellä viikolla sujuivat suunnitellusti ja lenkkiä kertyi mukavasti. Sain juostua neljä lenkkiä, joista kertyi 52 km. Sen lisäksi kävin kahdesti fillarilla töissä, josta kertyi kolme tuntia fillarointia. Siihen vielä vähän voimatreeniä päälle, niin viikon saldoksi tuli vajaat yhdeksän tuntia. Ainoastaan lauantaina tehty lenkki ennen Endurancen syyskokousta jäi vajaaksi, kun jostain syystä sykkeet olivat poikkeuksellisen korkealla. Oliskohan jotain pientä flunssaa ollut tuloillaan. Sunnuntaina lenkki sujui jo paremmin.

Tällä viikolla ohjelmaa oli sen verran paljon, että viikolle tuli kaksi lepopäivää. Juoksukilometrejä kertyi 53 km, mutta siihen tarvittiin vain kolme lenkkiä. Fillaria tuli normaalit kolme tuntia. Tänään sunnuntaina tein ensimmäisen yli 20 kilometrin lenkin sitten leikkauksen. Se sujui hyvin eikä jaksamisen kanssakaan ollut mitään ongelmia. Sen verran kivaa oli metsässä juokseminen, etten viitsinyt sykkeitäkään niin tarkasti tiirailla vaan annoin mennä ihan vapaalla. Eihän se vauhti mikään kova ollut, mutta sellaista rentoa menoa. Perjantaina oli tarkoitus juosta matolla lyhyt kymppi, mutta juoksu maistui sen verran mukavalle, että juoksin samalla sitten 15 kilometriä. Fiilis oli oikein hyvä.

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi kuukautta. Treeniviikkoja on takana nyt neljä, joiden aikana olen saanut 8-10 treenituntia viikossa. Juoksukilsoja on viikoille kertynyt siinä 50 kilometrin tienoille, lisäksi jokaiselle viikolle on tullut se kolme tuntia fillarointia. Joulukuussa oli tarkoitus vähän nostaa määriä ja yrittää saada juoksukilsat sinne 70 - 80 kilometrin haarukkaan. Fillarointi oli tarkoitus pitää mukana ohjelmassa. Samoin lihaskunto.

15. marraskuuta tuli Japanista tieto, että ollaan päästy mukaan Sakura-michi kisan lähtölistalle. Japanissa kisajärjestelyt sujuvat nopeasti, sillä ilmoittautuminen ensi vuoden kisaan oli päättynyt vain viisi päivää aikaisemmin. Eli nyt on kevään kisakalenterissa ensimmäinen varma merkintä, kun huhtikuun 20. - 23. päivä ollaan osallistumassa toista kertaa tähän hienoon juoksukisaan. Kolme viikkoa Sakura-michin jälkeen on Lohjalla vuorossa Seppo Leinosen järjestämä Ystävyysultra. Lisäksi oli tarkoitus keväällä haastaa työkaverit Cooperin testissä. Oliskohan se hyvä hoitaa pois alta ennen Japanin kisaa?


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Viikko 45 ja kk-rogaining

Viikko jakaantui karkeasti kahteen osaan, kun edellisen viikonlopun jälkeen treenit kulkivat alkuviikosta fillarilla ja sitten loppuviikosta jalan. Edellisenä viikonloppuna tehdyt kaksi peräkkäistä metsälenkiä olivat saaneet jalat vähän kipeiksi. Maanantaina ja keskiviikkona fillaroin töihin ja takas. Homma meni vähän rauhallisemmin kuin viime viikolla. Sykkeetkin olivat nyt kohdallaan.
Tiistaina juoksin ensimmäistä kertaa nyt tauon jälkeen töistä kotiin. Ekat 10 minuuttia meni normaalisti, mutta sitten alkoi askel painaa ja loppu oli melkoista hapuilua. Vauhti hidastui lopussa niin paljon, että lenkin keskivauhdiksi tuli 6.30 min / km. Tästä riemastuneena päätin lenkin jälkeen tehdä vielä muutaman kyykyn noin 12 kg lisäpainoilla. Eka 20 sarja meni ok, mutta heti seuraavan sarjan alussa molemmat takareidet kramppasivat sen verran, että homma jäi tähän. Pääsin juuri ja juuri yläkertaan ja suihkuun niillä jaloilla. Pientä helpotusta toi coachin käsittely illalla. Torstaina pidin lepopäivän.
Perjantaina juoksin matolla lyhyen tunnin lenkin säästellen vähän huomiseen kahden tunnin rogainingiin. Nyt lenkki oli jo paljon helpompaa kuin tiistaina.

Lauantai ja vuorossa eka startti puoleen vuoteen, kun lähdimme Tommin kanssa kiertämään Kalevan Kierroksen yhteydessä järjestettyä kahden tunnin rogainingharjoitusta. Olimme Tommin kanssa jutelleet, että mennään ihan rauhassa juoksukävelyllä koko reitti läpi. Tämä unohtui juuri siinä vaiheessa, kun ratamestari Juha Lehtonen lähetti kisaajat maastoon. Olimme suunnitelleet kiertävämme ensin itäisen puolen rastit, sieltä etelään asuinalueelle. Tästä eteenpäin oli pari eri vaihtoehtoa riippuen jäljellä olevasta ajasta. Joko painella suht suoraan pohjoiseen ja kohti maalia tai kerätä lisäpisteitä läntiseltä puolelta. Kartan keskelle jäi neljä rastia joita emme uskoneet ehtivämme hakea.


Alku meni vauhdikkaasti, vaikka ensimmäiset rastit olivat märällä suoalueella. Sykkeet karkasivat heti alussa, mutta en siitä jaksanut murehtia. Ainut huoli oli miten jaksaisin koko kaksituntisen sillä vauhdilla. Suojuoksun jälkeen oli edessä paljon polkuja ja teitä. Rastit löytyivät hyvin ja vauhti säilyi. Porukkaa oli metsässä paljon ja yhdelläkään rastilla ei tarvinnut yksin leimata.
Asuinalueelle tullessamme oli aikaa kulunut sen verran vähän, että ehdimme hyvin kiertää vielä lännessä olleet rastit. Isolle suolle palatessamme tuli kierroksen ainut pummi, kun jotenkin onnistuimme juoksemaan ison poikittaisen ojan yli. Siitä sitten vähän oikeaan ja olimme melkein eksyksissä. Onneksi paikannus onnistui melko nopeasti ja löysimme rastille. Siitä eteenpäin loput rastit löytyivät hyvin. Vähän ennen suolle tuloa alkoi meikäläisellä jalka painaa ja vauhtimme hidastui jonkin verran. Tommi olisi jaksanut pitää samaa vauhtia, mutta tällä kertaa ei oma vauhti riittänyt. Lisäksi huomasimme, että aikaa jäisi runsaasti käyttämättä, joten senkään takia ei ollut tarvetta hurjastella lopussa. Mitään mahdollisuuksia ei kuitenkaan ollut palata takaisin ja hakea puuttuvat rastit. Maaliin tulimme noin 12 minuuttia etuajassa.
Hauskaa oli olla taas terveenä juoksemassa. Ja melko tyytyväinen olen omaan jaksamiseeni vaikka lopussa tulikin vähän hyytymistä.
Sunnuntaina kävin juoksemassa kotimaastoissa vanhaa ulkoilureittiä, jota Espoon kaupunki ei enää valitettavasti ylläpidä. Vaikka reitti on tuttu, niin onnistuin eksymään polulta. Sen verran oli hakkuutöitä metsässä suoritettu. Oikean suunnan pitäen tulin pian tutuille seuduille ja melkein sinne minne olinkin matkalla. Kääntöpaikalla tein kolme mäkivetoa pitkässä ylämäessä, jonka jälkeen palasin oikea reittiä eksymättä takaisin. Lenkille tuli mittaa runsas puolitoista tuntia.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat kuusi tuntia juoksua ja kolme tuntia fillarointia. Lisäksi vähän voimatreeniä. Harjoitustunnit yhteensä 9.55.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Viikko 44

Taas on yksi hieno viikko terveiden kirjoissa takana. Lisäksi viikko on ollut erittäin hyvä treenienkin puolesta. Viime viikolla treenitunteja kertyi runsaat kuusi ja tällä viikolla niitä kertyi jo kolme tuntia enemmän. Sääkin on suosinut, kun sadetta ei ole tullut yhtenäkään päivänä.
Maanantaina kävin fillarilla töissä. Vielä pääsee kesäfillarilla polkemaan, kun lämmintä riittää eikä liukkaista keleistä ole tietoakaan. Illalla tein kevyttä keskivartalojumppaa, jotta siihenkin alkaisi kroppa tottumaan. Tiistaina kävin tekemässä taas viereisellä niityllä sauvaharjoituksen. Tällä kertaa juoksin puolitoista tuntia rinnettä ylös ja kävellen alas, yhteensä 55 nousua ja noususumma yhteensä 300 metriä. Kipuja ei tuntunut missään. Illalla tein vielä corejumppaa.
Keskiviikkona kävin taas fillarilla töissä ja aamulla vähän innostuin liikaa, kun tuli ajettua bussin kanssa kilpaa. Kymmenkunta pysäkkiä pysyin perässä, mutta sitten jouduin pysähtymään liikennevaloihin ja jäin lopullisesti. No hauskaa oli kuitenkin vaikka sykkeet oli taas ihan väärällä alueella. Kotiin tultiin sitten taas vähän rauhallisemmin.

Torstaina oli vuorossa eka varsinainen juoksulenkki, kun hyppäsin pitkästä aikaa juoksumatolle. Tarkoituksena oli juosta todella hidas kymppi, mahdollisesti pieneen ylämäkeen. Lyhyen lämmittelyn jälkeen vauhtia lisätessä ei kuitenkaan tuntunut mitään kipua missään, joten en nostanut mattoa pystyyn. Lenkki sujui muuten hyvin, mutta lopussa kyllä huomasi missä kunnossa sitä tällä hetkellä ollaan. Paljon on työtä edessä, jos meinaa keväällä olla jonkinlaisessa kunnossa. Mutta onhan tässä puoli vuotta aikaakin. Perjantaina oli viikon ainut lepopäivä.

Viikonloppuna tuli tehtyä lenkit Nuuksion puolella. Lauantaina käytiin coachin kanssa juoksemassa sama vajaan parin tunnin lenkki kuin viime viikonloppuna. Sunnuntaina olin liikkeellä yksin ja juoksinkin vajaan puolentoista tunnin lenkin. Vaikka vauhti oli rauhallinen, niin syke oli kuitenkin huomattavasti normia korkeampi. Hyvin kuitenkin jaksoi koko lenkin, mikä sinänsä antaa uskoa.

Tulevalla viikolla onkin edessä jo ensimmäinen kisa. Ei mitään vakavaa, mutta tarkoitus olisi rämpiä läpi parin tunnin rogaining ensi lauantaina. Puolen vuoden kuiva kausi on ohi.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Takas hevosenselkään

Ensimmäinen työviikko sairasloman jälkeen on jo takana eikä nämä menneen viikon ulkoilutkaan ihan huonoja olleet. Viime sunnuntaina tehty hölkkä-kävely sauvojen kanssa sai jatkoa alkuviikosta, kun sekä maanantaina että tiistaina tein saman harjoituksen. Nyt kuitenkin juoksin loivan rinteen ylös ja kävelin alas. Aikaa meni molemmissa treeneissä runsas tunti. Sauvoista on todella paljon hyötyä, kun niitä osaa käyttää. Keskiviikkona oli lepopäivä.

Torstaina kävin fillarilla töissä ja kotimatkalla tein pienen lisäkoukkauksen rautakauppaan. Piti käydä vaihtamassa vääränlainen lamppu, jonka olin vahingossa hankkinut. Sykkeet on fillaroidessa huomattavasti korkeammat kuin puoli vuotta sitten. Sykettä joutuukin tarkkailemaan vielä nyt treenien alkuvaiheessa. Perjantai ja lauantai olivat taas lepopäiviä. Tosin lauantaina käytiin postimerkkimessuilla mikä vastaa kyllä rauhallista pitkää PK-harjoitusta säiliökirjoja selaillessa.

Sunnuntai alkoi aikaisin, kun en saanut millään nukuttua. Lueskelin aamulla lehteä kaikessa rauhassa ja muutin kaikki kellot talviaikaan, johon olimme siirtyneet yön aikana. Sen jälkeen lähdin fillarilla katsomaan Petri Lietzéniä, joka oli aloittanut matkansa aamulla kello 6 Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä. Petrin sunnuntaipitkis kulkisi patsaalta patsaalle, nimittäin Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä aina patsaalle Turkuun asti. Matkaa kertyy noin 165 km. Petri oli liikkeellä hyvällä vauhdilla ja aurinkoisella mielellä. Kelikin oli kuiva ja suhteellisen lämmin, ehkä noin 7 astetta. Ajelin Petrin mukana fillarilla vajaan 10 km ennen kuin Petri jatkoi matkaa Vanhaa Turuntietä seuraten.




Kotiin tultuani kävimme coachin kanssa Nuuksiossa parin tunnin juoksukävelyreippailulla. Ilma oli muuttunut pilviseksi, mutta mitään ei kuitenkaan tullut taivaalta alas. Syksyn sateet olivat kuitenkin tehneet juurakosta ja kivistä varsin liukkaat ja siinä matkaa tehdessä pitikin katsoa tarkkaan mihin jalkansa asetteli. Edellisen kerran olin astellut samoja polkuja toukokuun 21. päivä, joten mikään ei voinut tuntua nyt paremmalta. Tuntuu, että nyt ollaan takas hevosenselässä. Ensi viikolla vähän lisää ulkoilua.

Viikko sitten lähetimme coachin kanssa ilmoittautumispaperit Japanin Sakura-michi kisaan. Se on nyt ensi vuoden kisoista ensimmäinen iso kisa. Mitään ei tietysti voi tietää varmaksi, ei myöskään kisaan pääsyä. Jos kaikki menee hyvin kisamatka varmistuu loppuvuodesta. Elämme toivossa.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Talviunet nukuttu

Nyt on kesä ohi ja talviunet nukuttu. Viime viikolla tehty lopputarkastus lekurilla meni hyvin ja Orava olikin oikein tyytyväinen asioiden edistymiseen. Pitäydymme aikaisemmassa suunnitelmassa, jonka mukaan neljä viikkoa leikkauksesta on sopiva aika aloittaa kevyellä lenkkeilyllä. Olisi oivallista, mikäli lenkit voisi alussa tehdä lämpimissä sisätiloissa sekä pitävällä alustalla. Tämähän onnistuu erinomaisesti vaikka tuossa juoksumatolla. Lisäksi vatsalihastreenejä voi myös aloittaa, tosin hitain ja hallituin liikkein. Ei mitään riuhtomista. Parin viikon hölkkäilyn jälkeen voi jo aloittaa vähän juoksentelemaan. Eli kuulostaa oikein hyvälle näin kuuden kuukauden löhöilyn jälkeen.

Viime viikolla tuli ulkoilua reippaan kävelyn muodossa. Pisin lenkki oli lauantaina tehty runsaan 9 kilometrin mittainen. Sunnuntaina kokeilin sitten ekan kerran kevyttä juoksua, kun kävin läheisellä niityllä tekemässä hölkkä-kävelyä sauvojen kanssa. Kuljin lyhyttä loivaa rinnettä edestakaisin ylös-alas. Jossain vaiheessa juoksin ylämäkeen ja kävelin takaisin alas. Ylämäkeen mentäessä ei jalalle tule juurikaan iskutusta, kun askel on lyhyempi ja maasto nousee tasaisesti. Sen takia ylämäkeen voi hyvin jo nyt juosta. Lisätehoa lenkkiin toi vielä jonkin aikaa mukana kulkeva noin 10 kilon painoliivi. Toivottavasti se tästä alkaa piakkoin kevenemään, kun treenitunteja saadaan enemmän alle. Olipa kuitenkin hieno tunne juosta pitkästä aikaa, kun missään ei tunnu kipua. Aikaa meni runsas tunti. Ja vaikka ilma oli sateinen niin mieli oli kirkas.

Tänään maanantaina tein saman treenin kuin eilen, mutta nyt kävelin ainoastaaan pari ensimmäistä nousua, jonka jälkeen loput menivät juosten. Rauhallisesta menosta kertoo kuitenkin se, että aika oli vain hieman nopeampi ylämäkeen juostessa kuin alamäkeen kävellessä. Sateiden pehmittämään niittyyn jäi nyt toisen päivän jälkeen hyvä ura, jota on mukava tulevina päivinä leventää. Käsivarressa ollut gps näytti noususummaksi 190 metriä ja aikaa kului taas runsas tunti. Nyt aurinkokin paistoi.

Tulevalla viikolla meinasin tehdä samaa juoksu-kävely treeniä sauvoilla vielä pari kertaa ja myös kokeilla lyhyesti juoksua matolla. Lyhyet kuntopiiritkin voisi olla hyvä tehdä.

Ympyrä sulkeutuu tavallaan ensi viikonloppuna kisattavaan Mammuttimarssiin. Vuosi sitten ongelmat alkoivat näihin aikoihin loppuvuodesta. Nyt nämä ongelmat ovat toivottavasti ohi ja vuodesta 2012 tulee huomattavasti tätä vuotta valoisampi. 

lauantai 1. lokakuuta 2011

Valoa tunnelin päässä


Pitkä on aika edellisestä kirjoituksesta ja totisesti välillä on aika käynyt pitkäksi. Oma tilanne on tavallaan parantunut nyt sen verran, että lonkan ja lantion parantumattomuuden takia päädyimme sen osalta lopulta sitten leikkaukseen. Elokuun lopulla otetut uudet magneettikuvat osoittivat juuri sen mitä odotettiinkin. Mitään suurta parannusta ei ole tapahtunut, ainoastaan se pieni luunpalanen joka aikaisemmissa kuvissa oli irronnut oli nyt luutunut takaisin. Tämän vahvistettiin vielä röntgen –kuvissa.

Kuvien ottamisen jälkeen olin yhteydessä Sakari Oravaan, jonka vastaanotolla päätimme vielä kokeilla kolmesta neljään viikkoa kevyen lenkkeilyn aloittamista. Ensimmäisen lenkkin juoksin matolla. Se oli hidas vitonen, jonka jälkeen koko seuraava yö meni melkoisten särkyjen vallassa. Pari seuraavaa lyhyttä lenkkiä menivät jo paremmin, mutta sitten neljäntenä lenkkinä kävin juoksemassa 12 km Nuuksiossa. Se olikin sitten sen verran vaativaa, että tuntemukset lantiossa olivat samaa luokkaa kuin kesällä Jukolassa. Olinkin heti seuraavana päivänä yhteydessä Sakariin ja päätimme edetä leikkaukseen saman tien, koska juoksu ei tunnu onnistuvan. Aika leikkaukseen löytyi jo viikon päähän ja nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää. Kaikki on siis sujunut todella nopealla aikataululla, alle kolme viikkoa ensimmäisestä käynnistä leikkaukseen.

Itse leikkaus sujui hyvin, mitään yllätyksiä ei tullut,  ja ennuste sen paranemiselle on todella rohkaiseva. Kuukauden päästä olisi mahdollista jo päästä kokeilemaan kevyttä hölkää ja siitä kaksi kolme viikkoa niin ihan oikea juoksukin voisi onnistua. Jos näin on niin olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja valintaani leikkauksen tekemiseksi. Ilman leikkausta olisi todennäköistä, että paraneminen olisi edelleen hyvin hidasta ja vamman uusiutuminen harjoitusmäärien noustessa olisi melko varmaa.

Käytännössä viime vuoden lopulla alkanut vaiva on kestänyt nyt kohta vuoden. Osittain omaakin tyhmyyttä, kun ei keväällä malttanut keventää harjoittelua. Ja liksäksi Unkarissa juostu neljäkasi oli varmaan sitten viimeinen niitti luun murtumiselle. Kyllä sitä tällaisen vuoden jälkeen osaa arvostaa taas omaa terveyttä ja mahdollisuutta juosta. Nyt jos tästä kaikesta vielä oppisi jotain eikä tekisi samoja virheitä toistamiseen. Mitenköhän se onnistuisi?

Viikonloppuna on myös kisattu perinteinen Spartathlon, jossa itsekin olin viime vuonna mukana. Eipä olisi viime vuonna voinut ajatella, että tänä vuonna spartathlonin aikaan maataan sohvalla leikkauksesta paranemassa. Voiton Spartassa vei viime vuotiseen tapaan Italian Ivan Cudin ajalla 22.56. Maaliintulosta otetulla videolla Ivan on niin pirteän ja hyväntuulisen näköinen, että voi vaan ihmetellä. Sama ilme oli miehellä kolme viikkoa aikaisemmin Hollannin Winschotenissa juostussa satasen MM-kisoissa, jossa kaveri tuntui olevan lähinnä harjoituslenkillä vaikka aika oli komea 7.29.40.

Suomalaisista nopeiten Leonidaksen patsaalle saapui Ville Tuominen, joka erittäin rohkean alun jälkeen hiipui aikaan 32.04. Sijoituksena oli 32. Ville on juossut 2009 Masokistin Unelmassa ajan 8.47, mutta paljoa muuta ultratilastomerkintää ei miehestä löydy. Erittäin hieno yllätys siis. Endurancen Aris Moustala saavutti Leonidaksen patsaan nyt jo kymmenennen kerran.


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Lomat loppu

Neljä viikkoa kesälomaa on nyt ohi. Harjoituspäiväkirjaan ei tullut yhtään merkintää. Saldona oli tuolla ulkoilun puolella ainoastaan muutamat sienestykset. Rauhallinen kävely metsässä toivottavasti ei rasita liikaa lonkkaa vaikka se nyt välillä onkin tuntunut. Ainakin tuo kävely on hiukan auttanut henkisellä puolella, kun on päässyt edes vähän kulkemaan metsässä. Aika on muuten käynyt välillä vähän pitkäksi, ehkäpä ensimmäistä kertaa kesälomalla. Runsaan parin viikon päästä sitten tiedetään paremmin, miten asiat tällä hetkellä ovat. Aika uusien magneettikuvien ottamiselle on jo tilattu ja niiden perusteella sitten tiedetään, miten tämän kanssa edetään.

Viikko sitten kisattiin Suomen ensimmäinen 48h kilpailu. Paikkana oli Kaustinen, jossa lähtöviivalla oli yhteensä yhdeksän juoksijaa. Määrä oli huomattavasti pienempi, kuin mitä olin etukäteen olettanut. Olihan kyseessä ensimmäinen kotimainen neljäkasi. Ulkomaisia juoksijoita ei ollut valitettavasti mukana yhtään. Kilpailun taso nousi kuitenkin korkeaksi Endurancen Jari Tompon ja Outi Siimeksen juostessa ensikertalaisina todella kovat tulokset. Molemmat lähtivät matkaan kovalla alkuvauhdilla tavoitellen uutta Pohjoismaiden ennätystä. Puolessa matkassa Jarilla oli takana 207 ja Outilla 186 kilometriä. Huipputulokseen pääsemisen kannalta molemmat olivat hyvässä vauhdissa. Toinen vuorokausi sujui Jarilta mainiosti ja lopputulos 373 km on uusi SE ja PE -tulos. Outilla ongelmat hidastivat matkantekoa toisella puolikkaalla ja tulokseksi jäi 304 km, joka kuitenkin on uusi SE -tulos. Ensimmäinen kotimainen neljäkasi saikin arvoisensa päätöksen.

Ensi viikonloppuna kisatan 24h Retki-Rogaining Raaseporissa. Mikäli aikataulut saadaan sopimaan olisi tarkoitus käydä sunnuntaina katsomassa joukkueiden maaliin tuloa. Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Ruotsissa Skövdessä ultrafestivaalit, jossa yhtenä lajina on 48h. Sen lähtö on perjantaina ja lauantaina kisataankin sitten samassa yhteydessä Ruotsin 24h mestaruuksista.


tiistai 19. heinäkuuta 2011

Erilainen kesäloma alkaa

Vanhoista tavoista on hyvä pitää kiinni ja täyttää harjoituspäiväkirjaa vaikkei olisi oikein paljoa täyttämistäkään. Viimeisten viikkojen osalta harjoituspäiväkirja näyttääkin melkokarua todellisuutta. Lepoa ja taas lisää lepoa. Alkavan kesäloman osalta tilanne on sellainen, että koko neljä viikkoa on tarkoitus ottaa ilman yhtään lenkkiä. Eli paljon on lepoa tiedossa jatkossakin. Pientä liikkumista on kuitenkn tiedossa maalaushommissa ja muissa rästihommissa ympäri taloa. Sunnuntaina saatiin jo malaustelineet kasattua ja kunhan ilmat tästä vähän lämpenee ja kuivuu on itse maalauksen vuoro.

Viikonloppuna käydyssä 48 tunnin kisassa Saksan Kölnissä paranneltiin taas Suomen ennätyksiä. Endurancen Maria Tähkävuori juoksi uudet neljäkasin SE -lukemat 307,608 km. Aikaisempaa SE -tulosta  radalta ei olekaan, mutta Maria tulos on samalla paras tulos "kaikilla pinnoilla". Tuula Ahlholmin voimassa oleva maantie tulos on keväällä Unkarin Balatonfüredissä juostu 302,620 km. Onnittelut kovissa olosuhteissa juostusta tuloksesta Marialle ja huoltaja Hanskille!

Neljäkasin tulostaso on Suomessa selvässä nousussa ja onkin mielenkiintoista seurata Suomen ensimmäistä neljäkasia Kaustisilla elokuun alussa. Osanottajakaarti on varsin nimekäs niin miesten kuin naistenkin sarjoissa. Mielenkiinto kohdistuu ensikertalaisiin Tomppo ja Siimes, jotka ovat tämän hetkisellä lähtölistalla voittajasuosikit. Molemmat ovat menestyneet puolta lyhyemmällä kaksnelosella erittäin hyvin ja ovatkin varmasti valmiita ottamaan tuplamatkan haasteet vastaan.

Ensi viikonloppuna kisataan Latviassa 24h Rogainingin EM -kisat. Ilmoittautuneita joukkueita on yhteensä 318, eli kyseessä ei ole ihan pienet karkelot. Jos oli viime vuoden Retki-Rogainingissa kisa-alueen eteläosa paikoin huonokulkuista maastoa, niin sitä näyttäisi olevan tarjolla myös 2011erc kisassa ensi viikonloppuna. Järjestäjien julkaisema video kisamaastosta näyttää aika lohduttomalta ja siinä vaiheessa kun eväät on syöty ja ollaan jo toisella puolikkaalla voi eteneminen olla melko hidasta. Viime vuoden 24h Retki-Rogainingissa taidettiin edetä keskimäärin alle 4 km / h. Voipi olla, että niin polkuja kuin teitäkin kannattaa käyttää. Se säästää aikaa ja jalkoja. Alla vielä näyte miltä kartat näyttivät 2007 pidetyssä rogainign EM -kisassa Latvissa.


Kotimaassa kisataan samaan aikaan 24 tunnin seikkailukisa Xtreme Challenge Rokualla. Juoksun ja pyöräilyn lisäksi osallistujien tulee hallita melonta, suunnistus, kiipeily ja sukellus. Lisäksi erilaisia tehtävärasteja on sijoitettu matkan varrelle. Radoista vastaa Seppo Mäkinen, 24h rogainingin maailmanmestari viime vuodelta.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kausi paketissa

Epäselvyys lonkan tilanteesta loppui sitten viime viikolla. Kuten viimeiset lenkit ovat osoittaneet ei juoksu tunnu hyvälle tällä hetkellä ja kaikki asiat eivät ole kunnossa. Viime viikolla tehty uusi magneettikuva kertoo tilanteen menneen huonompaan suuntaan sitten viime helmikuun, jolloin edelliset kuvat oli otettu. Ilmeisesti maaliskuussa juostut 1000+ kilometriä sekä toukokuussa ollut neljäkasi eivät olleet parasta mahdollista ajanvietettä lonkassa jo olleelle rasitusmurtumalle. Pahemmat oireet alkoivat kuitenkin näkyä ja tuntua vasta kesäkuussa, jonka aikana juoksua ei juurikaan ole kertynyt.

Viime viikolla tehdyssä uudessa magneettikuvassa näkyy, että luusta on nyt irronnut pienempi pala ja sen takaisinluutuminenkin on epävarmaa. Lääkäri "suositteli" heti 4-6 viikon totaalilepoa, eli ei juoksua tai pyöräilyä tai edes runsaampaa kävelyä. Vasta tämän jälkeen voi ajatella kevyen pyöräilyn aloittamisen. Parin kuukauden päästä tarvitaan myös uudet magneettikuvat, jotta tiedetään miten luu on alkanut paranemaan. Vasta niiden jälkeen tiedetään voiko uuden harjoittelun aloittaa, pitääkö taukoa jatkaa vai onko edessä esimerkiksi leikkaus. Joka tapauksessa harjoittelun joutuu aloittamaan todella kevyesti näin pitkän tauon jälkeen.

Tämän kauden kisojen osalta se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki tämän vuoden kisat voi suosiolla unohtaa. Kahden ja puolen viikon kuluttua oleva 24h EM rogaing Latviassa päätettiin jo ennen viimeisiä magneettikuviakin jättää väliin. Sinne ei olisi mitään asiaa ja vielä vähemmän nyt, kun on tiedossa lonkan todellinen tilanne. Latvian lisäksi näyttää vahvasti siltä, että myös pitkään odotettu UTMB on pakko jättää väliin. Sinne ei ole aikaa kuin runsas seitsemän viikkoa. Tämä harmittaa erityisesti, koska tästä kisasta on haaveiltu jo vuosia.

Kaikkein harmillisinta on kuitenkin tämän vuoden kohokohdan, Mammuttimarssin, jääminen väliin. Vaikka kaikki menisi hyvin ja harjoittelun makuun pääsisi taas elo- syyskuun vaihteessa, niin aika ei riitä sellaiseen kuntoon pääsemiseen, että lähes 200 km vuorokaudessa (vielä on epäselvää, onko aikaraja 24h myös tänä vuonna) onnistuisi Mammutissa. Se ei vaan ole mahdollista tässä tilanteessa ja siitä on turha enää edes unelmoida.

Yhtä kaikki, elämä menee eteenpäin eikä tässä kuitenkaan olla missään nimessä ranteita vetämässä auki. Kesästä ja syksystä tulee melko erilaiset kuin olin suunnitellut, mutta tilannehan voisi aina olla vieläkin huonompi. Ainakin tässä ehtii nyt lueskelemaan nurkiin kasaantuneita lehtiä ja kirjoja...ja suunnittelemaan uusia seikkailuja.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Oma Jukola historia - juostut viestit

Juoksutauko on käytännössä jatkunut viime viikonlopun Jukolan viestin jälkeen. Tiistaina kävin fillarilla töissä ja kotiin tultuani oli tarkoitus tehdä lyhyt testilenkki tuon lonkan tilanteen selvittämiseksi. Kävin maastossa juoksemassa, mutta jo puolentoista kilometrin jälkeen sain kääntyä takaisin. Totesin heti lenkin alussa, ettei juoksu onnistu jalan nykyisellä kunnolla. Sitä oli turha rasittaa enempää.

Epäonnistunut testijuoksu tarkoittaa myös sitä, että heinäkuun loppuun suunniteltu 24h EM Rogaining kisat peruuntuvat omalta osaltani. Erittäin harmillinen päätös, mutta se on tässä tilanteessa välttämätön. Nyt ei auta muuta kuin hoitaa jalka kuntoon. Muuten käy niin, että koko loppukausi jää kilpailematta.

Nyt vuorossa on uusi lääkärikäynti sekä todennäköisesti magneettikuvaus. Tuomio tulee loppuviikosta, jolloin nähdään onko tilanne muuttunut pahemmaksi viime helmikuusta. Joka tapauksessa näyttää todennäköiseltä, että edessä on vielä toinen lepokuukausi.

Nyt kun aikaa on enemmän käytettäväksi muuhunkin kuin juoksuun, niin tein lyhyen tilaston juoksemistani Jukolan viesteistä. Ensimmäinen juoksemani viesti oli Laitilassa 1985 ja sen jälkeen tulosluetteloista löytyy varmuudella merkintä yhteensä 17 juostun Jukolan kohdalta. Näiden lisäksi on muutama epävarma vuosi, mutta koska mitään merkintää ei löydy niin ei kai niissä sitten ole tullut juostua.

Myös seurat, joita on tullut edustettua ovat vaihtuneet melkoisesti.

1985 Laitila Jukola, Vakka-Rasti 4 , 4. osuus, sija 466
1986 Kaanaa Jukola, Vakka-Rasti 2, 4. osuus, sija 303
1987 Hollola Jukola, Rasti-Lukko 2, 6. osuus, sija 121
1987 Nuorten Jukola, Rasti-Lukko 1, 7. osuus, sija 17
1988 Isosyöte Jukola, Rasti-Lukko 2, 7. osuus, sija 241
1989 Raja-Jukola, Rasti-Lukko 1, 7. osuus, sija 169
1990 Juvan Jukola, Olkiluodon Melojat 1, 4. osuus, sija 767
1991 Kraateri-Jukola, ei mukana
1992 Vehkalahti-Jukola, Rasti-Lukko 2, 7. osuus, sija 352
1993 Paimion-Jukola, ei mukana (Cernissä kesätöissä)
1994 Pyhä-Luosto Jukola, ei mukana
1995 Kerava-Sipoo Jukola, ei mukana
1996 Mehtä-Jukola, ei mukana
1997 Jyväs-Jukola, ei mukana
1998 Juhla-Jukola, ei mukana (Kanadassa lomalla)
1999 Hiisi-Jukola, Stigun kerho, 7. osuus, sija 649
2000 Jukola 2000, Rasti-Lukko 4, 7. osuus, rastiväliajat , sija 620
2001 Nikkari-Jukola, Rasti-Lukko 3, 7. osuus, rastiväliajat, sija 610
2002 Asikkala-Jukola, ei mukana (Kanadassa lomalla)
2003 Sulkava-Jukola, ei mukana
2004 Jämi Jukola, Pummin Suunta, 3. osuus, rastiväliajat, sija 760
2005 Sippu-Jukola, ei mukana (Kanadassa lomalla)
2006 Salo-Jukola, Pummin Suunta, 1. osuus, rastiväliajat, sija 897
2007 Virkiä-Jukola, Helsingin Suunnistajat 14, 1. osuus, rastiväliajat, sija 1132
2008 Tampere Jukola, Endurance, 1. osuus, rastiväliajat, sija 881
2009 Mikkeli Jukola, Endurance, 3. osuus, rastiväliajat, sija 748
2010 Kytäjä-Jukola, Endurance, 1. osuus, rastiväliajat, sija 860
2011 Salpa-Jukola, Endurance, 3. osuus, rastiväliajat, sija 587

Lisäksi Ruotsin Tiomilassa on tullut juostua ankkuriosuus kahdesti Rasti-Lukon joukkueessa. Tämä tapahtui 1988 sekä 1992.

Alkavan viikon torstaina kisaillaan Unkarissa suunnistuksen veteraanian MM-kisat (WMOC2011). Itse olin mukana 2007, kun kisat käytiin Suomessa, Rukalla. Se oli hieno tapahtuma ja olisi mukavaa ehtiä joskus uudestaan kyseisiin kisoihin. Vuonna 2012 kisat käydään Saksassa ja 2013 Italiassa. Pidetään asia mielessä. Ehkä tässä voisi järjestellä asioita niin, että ehtisi mukaan uudemman kerran.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kesäkuu ja Jukolan viesti

Kesäkuun alku on sujunut levon merkeissä. Yhtään juoksulenkkiä en ole tehnyt nyt neljään viikkoon. Lonkka on tuntunut paremmalta, tosin kipuhan tuntuu vain juoksun yhteydessä. Korvaavana liikuntana on toiminut pyöräily, jota on tullut tehtyä jonkin verran lähinnä työmatkojen yhteydessä. Mitään hauskaa puuhaa ei tämä loikoilu ole, kun on tottunut liikkumaan päivittäin.

Kesäkuun alussa tehtiin lomareissu New Yorkiin. Se oli ensimmäinen reissu moneen aikaan, kun matkalla ei ollut yhtään (juoksu)kisaa. Lenkkikamat oli kyllä pakattu mukaan, mutta päivät venyivät sen verran pitkikisi, ettei niiden lisäksi enää tehnyt mieli käydä juoksemassa. Tälle reissulle olimme googlanneet etukäteen muutamia hyviä urheilukauppoja. Yhtenä parhaista oli varmasti Paragon Sports, joka sijaitsee 867 Broadwayllä, Manhattanilla. Tavaraa löytyy kolmessa isossa kerroksessa, joten aikaa kannattaa varata runsaasti. Täältä voisi ostaa melkein mitä vaan ja rahaa voisi saada kulumaan kassikaupalla. Itse hankin täältä varusteita syksyn UTMB:tä varten. Mukaan tuli niin uusi juoksureppu kuin jossain määrin vettä hylkivät ultrakevyet juoksuhousut. Lisäksi mukaan tarttui sekalaista pikkusälää, mm. energiapatukoita ja geelejä. Muista liikkeistä tuli ostettua yhteensä kolmet lenkkarit. Uutena merkkinä ostin North Facen maastokengät, jotka tuntuivat hyviltä ainakin kaupan tasaisella lattialla. Metsään en näillä ole vielä ehtinyt.

Jukolan viestissä oltiin Endurancen joukkueella mukana nyt neljännen kerran. Porukka on joukkeessa vaihdellut vuosien aikana jonkin verran, mutta perusrunko alkaa hahmottua. Neljän vuoden aikana Endurancen joukketta on edustanut yhteensä 14 eri suunnistajaa. Tällä kertaa koko joukkeen suoritus oli tasaisen varma, eikä kenellekään sattunut yhtään isompaa pummia. Tuloksena oli kautta aikojen paras loppusijoitus, 586.

Oma suoritus oli aika kaksijakoinen. Takana ollut neljän viikon juoksutauko ja epävarmuus lonkan kunnosta eivät olleet paras mahdollinen lähtökohta kisaan. Perjantaina tehty koelenkki Jukolan harjoitusmaastoon sujuivat suht ok vaikka erityisesti tuo juoksemattomuus tuntuikin omassa tekemisessä. Lenkki ei ollut järin herkkää, enkä tietysti sitä oikein odottanutkaan. Itse kisa meni suunnistuksen osalta hyvin. Koska sekä jalka että kunto eivät mahdollistaneet paljoa hölkkää kovempaa juoksua niin suunnistuksessa ei sitten pahoja pummeja tullutkaan. Lopussa rastille 19 tullessa juoksin normaalisti uraa pitkin, mutta rastille tullessa koodi oli väärä. Se olikin jo rasti 20 (#55), joten paikallistaminen onnistui heti. Harmillisesti TV ikuisti juuri tuon vaiheen. Jouduinkin siitä sitten paikkaamaan takavasemmalle 150 metriä hakemaan rastia #19 ja sitten taas takaisin rastille 20. Viimeiselle rastille tultaessa tulin ensin rastille 222, josta lyhyt korjaus omalle rastille 111. Kaikki muut aikaisemmat rastit onnistuivat hyvin eikä niiden osalta voi laskea yhtään hukka-aikaa. Yhteensä noiden kahden rastin etsimiseen voi laskea pummia noin 4 minuuttia.

Juoksun osalta tuo kisa ei sitten ollutkaan mikään varsinainen riemuvoitto. Juoksin jo alusta lähtien tuota lonkkaa varoen. En halunnut rasittaa sitä yhtään enempää kuin mitä oli tarvetta. Kaikki isommat loikkimiset piti tehdä todella rauhassa. Kunto riitti hyvin sellaiseen rauhalliseen menoon. Ylämäissä jaksoi juosta ja jopa ohitella porukkaa siellä missä se oli edes jotenkin mahdollista. Mutta esimerkiksi tie- tai polkupätkillä joutui tasoitusta antamaan muille suunnistajille. Tilannetta kuvaa hyvin viimeiseltä rastilta vaihtoon kulunut aika. Meikäläisen loppukiri (287 m) kulki huimalla 5.17 kilometrivauhdilla. Se oli 1225. paras aika kolmannen osuuden suunnistajien joukosta. Sijoitus tippui kahdeksan pykälää tuolla matkalla.

Koska lonkka ei vielä kuukauden juoksutauon jälkeenkään ole siinä kunnossa, että sillä voisi aloittaa täysipainoista harjoittelua, täytyy harjoittelun osalta vielä pitäytyä ainakin tuosta juoksemisesta. Tosin tuon Latvian 24h rogaining kisan osalta pitää kohta tehdä päätöksiä, jotta ehtii tehdä ajoissa vaadittavia peruutuksia  matkojen suhteen. Tällä hetkellä tuo reissu ei näytä kovinkaan hyvältä. Tästä syystä tällä viikolla on tarkoitus tehdä pari testilenkkiä, joiden pohjalta sitten tehdään päätös. Latviaan on aikaa nyt vajaat viisi viikkoa.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Lepoa ja fillarointia

Mennyt viikko menikin sitten melkolailla levon merkeissä. Yhtään juoksulenkkiä en tehnyt ja fillaointiakin vain nimeksi. Maanantaista torstaihin kävin fillarilla töissä ja sunnuntaina tein puolentoista tunnin fillarilenkin. Yhteensä 177 km / 7.40 h fillaria.

Sunnuntaisella lenkillä kävin kääntymässä Solvallassa. Samalla lenkillä huomasin, että Solvallaan johtavan tien laitaan ollaan rakentamassa pyörätietä. Se onkin hieno juttu, kun tie on muuten mäkinen ja mutkainen ja siinä liikenteen seassa juokseminen on aina vähän hankalaa. Tosin työ on valmis nykyisen aikataulun mukaan vasta kahden vuoden päästä (5/2013).

Jo yhden viikon juoksemattomuus on saanut lonkan tuntumaan paremmalta. Nyt jos malttaa pitää vielä vähän aikaa lepoa niin tämähän voi oikeasti kääntyä parempaan. Samalla levolla saavat aivotkin vähän muuta ajateltavaa. Onneksi seuraava viikko menee matkoilla loman merkeissä ja sen aikana ei ole tarkoitus kuin vähän kokeilla tuota juoksua. Lonkan paranemiseen pitää muutenkin kiinnittää erityistä huomiota. Ensi vuoden keväälle on jo kisamatka varmistunut ja viimeistään siihen mennessä pitää kaiken olla kunnossa.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Lepoa vai pakkolepoa

Unkarin neljäkasista on nyt kulunut aikaa runsaat kaksi viikkoa. Eka kisan jälkeinen viikko meni levon merkeissä. Ei tullut tehty kuin pari fillarilenkkiä sekä yksi lenkki maastossa. Jalat tuntuivat palautuneet kisasta yllättävän hyvin. Tosin menihän kisan loppuosa suurimmaksi osaksi kävelyksi, joten voisi olettaa jalkojen palautuvan mukavasti.

Toisella viikolla meno alkoi vähän paranemaan. Tiistaina fillarilenkki, keskiviikkona vajaan tunnin lenkki ja perjantaina runsaan tunnin lenkki maastossa. Perjantainen lenkki meni takkuisesti, sykkeet olivat korkealla vaikka vauhti oli lenkin ajan rauhallista. Oli kuitenkin aivan mahtava tunne juosta ulkona lämpimässä auringonpaisteessa. Vielä kun edessä on koko kesä pitkän ja kylmän talven jälkeen ei voinut olla nauttimasta jokaisesta hetkestä.

Viikonlopulle olin suunnitellut pari mukavaa maastolenkkiä. Lauantaina juoksin Nuuksion Kattilaan ja takas. Keli oli lämmin ja juoksu maistui. Taustalla käki yritti olla äänessä, mutta ei se jaksanut kukuilla kuin pari säkeistöä. Ihan eri luokan laulaja kuin serkkunsa Unkarissa. Sitten kolme-neljä kilsaa ennen kotiintuloa alkoi lonkka kipuilla todella pahasti. Olihan se tuntunut ihan lenkin alussakin, mutta se oli sellaista "normaalia" tunnetta. Tällä kertaa kipu säteili ikävästä alaselkään ja juoksu muuttui käytännössä mahdottomaksi. Jouduin raahautumaan kotiin viimeiset kilometrit. Sunnuntain lenkki jäikin sitten väliin. Vielä perjantaina ollut hyvä fiilis oli tiessään. Loput viikonlopusta meni pihahommissa.

Lonkka on oireillut jo viime joulukuusta alkaen. Urheilulääkärin helmikuussa antaman diagnoosin mukaan paraneminen vaatisi kahden kuukauden levon. No, kevät oli aika kiireistä aikaa, kun valmistautuminen Japanin Sakuraan oli kiivaimmillaan. Eihän siinä ollut aikaa kevennellä harjoittelua. Tosin maaliskuussa kovimman harjoittelun aikana lonkka ei juurikaan oireillut. Suurimmat ongelmat lonkan kanssa ovatkin olleet kevyiden harjoitusviikkojen aikana sekä vaativammassa maastossa juostessa. Esimerkiksi kevät rogaining Kirkkonummella jäi kesken lonkkavaivojen takia.

Koska seuraavat kisat tulevat olemaan edelleen tuolla vaativamman alustan puolella (Jukola, Rogaining-EM 24h, UTMB ja Mammuttiruntu) ei nyt taida olla muuta mahdollisuutta kuin yrittää saada tuo lonkka viimeinkin kuntoon. Tarkoitus olisikin nyt pitää ainakin jonkin aikaa juoksulepoa. Ehkäpä jopa aina Jukolaan asti. Ja jos se ei siitäkään tule kuntoon niin sitten taukoa jatketaan. Korvaavana harjoituksena toimii pyöräily, joka ei rasita lonkkaa. Ehkäpä tuota vesijuoksuakin voisi kokeilla. Helppoa ei tämä kuitenkaan ole.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Unkari 48h kisaraportti

Lensimme Budapestiin jo keskiviikkoaamuna, josta matkamme jatkui kisapaikalle Balatonfürediin junalla. Olimme perillä vain kolme tuntia 6d kisan lähdön jälkeen ja osa kisaorganisaatiosta luulikin meidän myöhästyneen 6d lähdöstä. Lyhyen selvittelyn jälkeen he ymmärsivät meidän tulleen paikalle vasta kahden päivän päästä alkavaan neljäkasin kisaan. Muita neljäkasilaisia ei vielä paikalla näkynyt. Sen sijaan Aku ja Miikka nauttivat jo täysillä kuuden päivän urakastaan.

Pari päivää meni paikkoihin tutustuessa ja 6d kisaa seuratessa. Järjestelyt vaikuttivat hyviltä ja ensikosketus rataan oli kaikin puolin positiivinen. Itse rata on 900 metriä pitkä asfalttipäällysteinen pyörätie. Se on tasainen kuin pannukakku. Siinä on kuitenkin useita 90 -asteen mutkia, jotka tuntuvat jopa neljäkasilla melko ikäviltä kisan alussa. Kisan lopussa tullut sade liukastutti asfaltin siinä määrin, että mutkissa piti olla tarkkana. Onneksi vauhti oli pudonnut jo mateluasteelle.

Perjantaina klo 12 alkoi sitten meidänkin kisa. Aku ja Miikka olivat tähän mennessä juosseet jo kaksi päivää. Oma karkea vauhdinjakoni kisan alussa oli suunniteltu siten, että juoksisin runsaan kympin tunteja ainakin ensimmäiset 6 tuntia. Sen jälkeen oli tarkoitus ottaa taas kävelypätkät mukaan, aivan kuten edellisissäkin kisoissa. Juoksurytmin löytyminen kisan alussa oli kuitenkin vaikeaa. Tuntui, että koko ajan oli jotain, mikä keskeytti juoksun, Sopivan vaatetuksen löytäminen ja liian innokkaasti toimiva vatsa ja vessassa istuskelu veivät paljon aikaa kisan alussa.

Jo kuuden tunnin juoksun jälkeen koko talven ja kevään vaivannut lonkka alkoi oireilla siinä määrin, että oli pakko ottaa ensimmäinen särkylääkekimara. Se toikin heti helpotusta. Vähän tämän jälkeen alaselkä tuntui todella jäykälle. Se johtui varmasti kovasta alustasta ja nyt oli pakko kääntyä coachin puoleen. Hän saikin painettua selän parempaan kuntoon ja juoksu jatkui taas melko normaalisti.

Ilta pimeni ja lämpötila laski nopeasti. Yöksi oli luvattu vain yksi lämpöaste eli keli ei sentään menisi pakkasen puolelle. Ensimmäisen yön viileässä kelissä juoksu kulki todella hyvin. Välillä piti vähän keventää kaasujalkaa, kun vauhti menasi karata kokonaan. Pidin kuitenkin kiinni kävelytauoista. Sitten aamuneljältä iski ensimmäinen väsymyskohtaus. Kierrosajat hidastuivat ja jossain kohtaa aamulla oli pakko päättää lyhyen tauon pitämisestä. Tauon jälkeen pääsin taas suhteelliseen hyvään vauhtiin ja puolessa matkassa oli kilometrejä kasassa noin 203 km.

Iltapäivällä asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan, kun väsymys ja energiavaje painoivat edelleen päälle. Juoksurytmi oli kadonnut ja kävelyä alkoi tulla mukaan enemmän ja enemmän. Tuntui aivan hullulta ajatukselta, että tässä oltiin vasta puolessa matkassa. Kolmelta iltapäivällä päätettiin pitää uusi pidempi tauko ja yrittää sitä kautta palata takaisin elävien kirjoihin. Kahden tunnin aikana en kuitenkaan saanut edelleenkään nukutuksi, mutta pientä tankkausta pystyttiin tekemään. Paluu radalle olikin ankea.

Illaan aikana vauhti ei enää ollut hääppöinen. Jossain vaiheessa juostiin Petrin kanssa yhdessä ja tulostaulua ihmetellessä huomattiin olevamme samalla kierroksella. Siinä sitten päätettiin, että juostaa kimpassa maaliin, jos ei toiselle mitään suurempia ongelmia satu. Loppu mentiin 1+1 taktiikalla, eli yksi kierros juosten ja yksi kävellen. Jossain toisen yön aikana huomasimme Petrin kanssa meidän takana seuraavana olevan kaverin kiristävän tahtia ja jouduimmekin välillä kiristämään omaakin tahtia. Onneksi kaveri kävi aina välillä vetämässä pari kovaa kierrosta ja sen jälkeen hän meni taas takaisin mökkiin. Se sopikin oikein hyvin meille. Toisena kisassa ollut Fatton oli meistä vajaat 20 km edellä ja vaikka hänelläkin oli suuria vaikeuksia emme saaneet välimatkaa kurottua juurikaan umpeen.

Loppu tuntui taas todella pitkältä. Ero kävelykierroksen ja juoksukierroksen välillä ei ollut ajallisesti kummoinenkaan. Aamu oli todellista raahustamista. Kiroiltiin ultra-käkeä, joka jaksoi meitä huomattavasti paremmin koko viikonlopun. Pystyimme kuitenkin olemaan radalla koko loppuajan ja keräämään muutaman lisäkilometrin. Lopputulos 333 km saavutimme noin 10 min ennen loppua ja jätimmekin numeropalikat samaan kohtaan Petrin kanssa.

Kisan jälkeen

Vaikka tulostavoite ei täyttynytkään, oli hienoa juosta loppumatka Petrin kanssa. Eikä tuo tuloskaan nyt ihan huono ole, kun SE-lukemat paranivat vajaalla 20 kilsalla. Tämä osoittaa hyvin miten vaikea laji neljäkasi on. Kaiken pitää onnistua, jos mielii huipputulosta.

Kuvia reissusta voi katsella täältä.


sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Viikko 17

Vaikka Pääsiäisen jälkeen on keli viilentynyt, on kevät tälläkin viikolla edennyt mukavasti. Tällä viikolla on lehtipuissa ensimmäiset näkyvät kevään merkit. Pienet, peukalon kynnen kokoiset, lehdet puskevat jo ulos silmuista. Nuuksion järvistä ovat jäät lähteneet tällä viikolla ja peippoja sekä västäräkkejä on jo kasapäin. 

Viisi päivää kilpailuun ja kaikki on ainakin noin päällisin puolin kunnossa. Polvet ovat toimineet moitteetta viimeiset pari viikkoa ja tällä viikolla lonkkakin on tuntunut paremmalta. Tosin lenkit ovat olleet lyhyitä, maksimissaan puolentoista tunnin mittaisia.

Viikolle kertyi treenejä tasaisesti tiistaita lukuunottamatta, jolloin piti hoitaa muita asioita. Maanantaina juoksin varovasti Jussin kanssa runsaan tunnin lenkin Veikkolassa. Edelliset kolme päivää olivat menneet levon merkeissä torsoksi jääneen Kevät Rogainingin jälkeen. Lonkka tuntui kevyessä juoksussa suht ok, mutta mitään reippaampaa juoksua ei tehnyt mieli edes kokeilla. Ilma oli todella lämmin ja juoksinkin ensimmäistä kertaa lyhyissä huosuissa. Naama taisi vähän saada väriä, kun lippis unohtui kotiin.

Tiistaina tuli siis lepopäiva ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä. Illalla vielä lyhyt kuntopiiri. Vatsalihasten tekeminen on edelleen vaivalloista ja niitä tehdessä joutuukin käsillä vähän helpottamaan liikettä.
Torstaina oli seuran palaveri arenalla ja kävin samalla juoksemassa vajaan tunnin vähän reippaampaa vauhtia, noin 5 min/km. Lenkki ei tuntunut lainkaan pahalta lonkassa, mutta edellisen viikon juoksemattomuus tuntui sitäkin enemmän. Jalat olivat melko jäykät. Päätinkin vähän lisätä lenkkien pituutta loppuviikoksi, jotta pääsisin paremmin taas juoksurytmiin.

Perjantaina ja lauantaina kiersin asfalttitietä pitkin viereisen Siikajärven kahdesti, kun en halunnut riskeerata menemällä metsän puolelle juoksemaan. Pelkäsin siellä olevan vielä lunta ja märkää niin paljon, että se olisi taas rasittanut liikaa tuota lonkkaa. Perjantaina jalat tuntuvat edelleen jäykiltä, mutta lauantaina homma meni jo paljon jouhevammin. Lauantaisella lenkillä satoi vettä melkoisesti kylmän pohjoistuulen säestämänä.

Sunnuntaina sain uuden lenkkikaverin matkaan, kun lähes naapurissa asuva Jyry lähti mukaan lenkille. Tiesin, että Jyryllä riittää kestävyyttä, mutta hänen nopeusominaisuuksistaan en ollut ihan varma. Homma meni kuitenkin hienosti ja vauhtia riitti tarpeeksi molemmille. Suuntasimme nyt asfaltin sijasta metsän puolelle. Yllätyksekseni kaikki lumi ja vesikin oli kadonnut ulkoilureitiltä ja pääsimme läpi kuivin tassuin lähes koko reissusta. Jyryllä tuli kuitenkin sen verran kuuma, että hän kävi kahdesti kahlaamassa pienessä lammessa. Loppu meni vauhdikkaasti, onhan kotiinpäin aina mukavampi juosta. Jyry on alaskanmalamuutti.

Viikolle kertyi juoksua yhteensä 73 km / 6.45 h. Fillaroinnin ja lihaskunnon jälkeen kokonaistunnit olivat 8.35 h. Tämä oli tavoitteenakin ja ehkäpä eniten tässä rauhoittaa nuo loppuviikon hyvin sujuneet lenkit. Lonkka ei ainakaan nyt tunnu vaivaavan lyhyillä matkoilla. Toivottavasti se kestäisi myös "vähän" pidemmän matkan. Coachi on hieronut jalat huippukuntoon, joten eiköhän kroppa ole niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista.

Viikonlopun aikana kisatun Tiomilan molemmat voitot tulivat tänä vuonna Suomeen. Naisten puolella Tampereen Pyrintö ja miesten puolella Kalevan Rasti veivät voitot vakuuttavalla tavalla.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Viikko 16 ja kevätrogaining

Kevät on edennyt todella vauhdikkaasti.Edellisellä viikolla (tiistaina 12.4.) näkyivät ensimmäiset leskenlehdet teiden varsilla ja tällä viikolla onkin sitten sini- ja valkovuokot alkaneet kukkia kilpaa. Yleensä näiden välissä menee ainakin se viikko, mutta nyt niitä on näkynyt vierivieressä. Pihalla olleet korkeat lumikinokset ovat hyvenneet lähes olemattomiin Pääsiäisenä. Enää pari pientä lämpärettä ja piha on kokonaan lumesta vapaa. Kevät on kyllä mahtavaa aikaa.

Harjoitusten suhteen viikko ei tarjonnut mitään eksoottista. Alkuviikolla en ollut tehnyt yhtään juoksulenkkiä vaan ainoastaan maanantaina kävin fillarilla töissä. Tiistai ja keskiviikko olivat lepopäiviä harjoitusten suhteen. Tavoitetunnit olivat siellä runsaan 12 tunnin hujakoilla, mikä tarkoitti tuntien täyttymistä jo pelkästään osallistumalla Kirkkonummella kiirastorstaina järjestettävään kevät rogainingiin. Miia ja Tiina olivat taas järjestäneet hienon harjoituksen vaikka maanomistajien kanssa olikin jouduttu vääntämään kättä metsien käytöstä. Kartan keskeltä oli jouduttu vapauttamaan kämmenen kokoinen alue kisa-alueen ulkopuolelle. Se tarkoitti enemmän tietä ja vähemmän metsää. Meille Tommin kanssa se tarkoitti jonkin moista etua vaikka onhan Tommi hinkannut suunnistustaitoaan talven korttelirasteilla.

Reissu alkoi kello 8 torstai-iltana. Lähdössä useita joukkueita suuntasivat matkansa pohjoiseen ja siitä sitten vastapäivään kiertäen rasteja. Kartan keskellä ollut kielletty alue supisti reittivaihtoehdot minimiin, jolloin väkeä riitti alussa samoilla rasteilla. Ensimmäiset rastit (23, 32, 41, 33, 59, 31) päästiin kulkemaan vielä ennen pimeän tuloa. Metsässä joutui jo lamppua käyttämään, mutta juoksu onnistui suht hyvin ilman sitäkin. Metsässä ei ollut enää lunta kuin paikoin, mutta vettä oli sitäkin enemmän ja ojien ylittäminen vaatikin joka kerta sopivan ylityspaikan etsimistä. Etukäteen haastavan näköinen rasti 59 löytyi suoraan ja seuraava lammen rannassa ollut rasti 31 löytyi hyvin vaikka osuimmekin lammen rantaan liian pohjoisessa.

Tästä eteenpäin lampulle oli käyttöä myös metsässä. Seuraavat rastit (27, 39, 24) löytyivät edelleen suht hyvin vaikka rastilla 39 kiertelimme jonkin aikaa rinnettä. Tässä kohtaa huomasin tuon vanhan lonkkavaivan kipeytyvän siinä määrin, että se alkoi jo hidastaa matkantekoa. Metsässä juokseminen lisäsi lonkan rasitusta ja vielä kun siihen lisätään leveiden ojien ylitykset niin tiesin, ettei seuraavista tunneista olisi tulossa mitään varsinaista riemujuhlaa.

Rastille 53 juostessa perässämme ajoi iso maasturi, joka oli kovasti kiinnostunut puuhistamme. Oli ilmeisesti ajamassa takaa jotain mopopoikia ja samalla reissulla törmännyt lamppu päässä juokseviin suunnistajiin. Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä pyhäiltana kuin ajaa kylällä mopopoikia kiinni?

Tästä vauhti hidastui entisestään ja mielessä alkoi siintää kolme kirjainta. DNF. Kolme seuraavaa rastia (42, 44 ja 51) kierrettiin vielä Tommin kanssa, mutta sitten oli pakko myöntää, ettei ollut järkeä jatkaa, kun lonkka oli jo siinä kunnossa. Onneksi samaan aikaan Lupuksen kolmonen (Outi ja JanneH) tuli tietä pitkin ja Tommi saikin siitä mukavan kyydin loppuyöksi meikäläisen jäädessä hiljaksiin kävelemään kohti kisakeskusta. Vähän myöhemmin soitin Miialle ja tilasin kyydin kisakeskukseen, siinä säätyi itseltä runsaan tunnin kävely/hölkkä. Kello näytti tässä vaiheessa noin 4.45h/35km. Tommi juoksi loppuun asti Lupuksen kanssa keräten hienot 92 pistettä. Kisa-alueen eteläinen osa jäi molemmilta kokematta.

Sen suurempaa analyysiä ei kisasta ole. Valitsemamme reitti oli ilmeisesti suhteellisen hyvä, koska ainakin alkumatkasta seurassa olivat kärkeen sijoittuneet joukkueet. Tosin reittivaihtoehtoja ei ollut ihan normaaliin tapaan jo mainitusta syystä.

Loppuviikko menikin sitten pihahommia tehden ja jalkaa lepuuttaen. Nyt onkin sitten vähän arvoitus miten se tulee kestämään kahden viikon kuluttua olevan Unkarin neljäkasin. Onneksi siellä on tasainen alusta eikä reitillä ole tietääkseni ylitettäviä ojia. Tulevalla viikolla tehdään enää lyhyttä lenkkiä ja vähän lihashuoltoa.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Viikko 15 - löysää

Mennyt viikko on ollut vähän sellainen löysänlainen. Polvet ovat olleet sen verran kipeä, että olen sitten tarkoituksella keventänyt määriä. Kunto ei nyt tästä enää paljoa voi parantaa, mutta jos kintut eivät ole lähtöviivalla kunnossa, niin silloin kunnolla ei ole mitään merkitystä. Neljäkasi on pitkä kisa huonolla kunnolla, mutta kipeillä jaloilla se on sitäkin pahempi.

Tämän takia viikolla tuli pidettyä parikin lepopäivää ja viikon aikana juostut lenkit olivat varsin lyhyitä. Lenkkejä kertyi yhteensä kuusi kappaletta, joista kertyi 106 km / 10.34 h. Lisäksi oli yksi fillarilenkki ja kuntopiiriä, niin kokonaistunnit jäivät sinne vajaaseen 13 tuntiin. Enemmänkin oli tarkoitus ulkoilla varsinkin, kun Nuuksiossa alkaa kelit olla melko kohdallaan:

Normaalisti runsaan metrin levyisessä purossa on pieni kevättulvan

Lunta on paikon vielä paljon, mutta kovaksi tampattu ura kestää toistaiseksi hyvin juosta

Pitkospuut onneksi kelluvat pinnalla


Sakura-michi Nature Run juostiin tänä viikonloppuna Japanissa. Siellä oli meidänkin tarkoitus olla mukana, mutta näin ei sitten kuitenkaan käynyt. Kisassa oli kuitenkin mukana kaksi suomalaista, jotka molemmat taistelivat itsensä hienosti maaliin asti. Sekä Yukio että Veikko pääsivät maaliin määräajassa 250 km mittaisessa kisassa.

Tulevalla viikolla vietetäänkin sitten Pääsiäistä. Ennen sitä päästään kuitenkin kokeilemaan kauden toista Rogaining -tapahtumaa. Vuorossa on 12h Kevät Rogaining Kirkkonummella torstaina klo 20.00.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Viikko 14

Edellisen kevyen viikon jälkeen oli taas tarkoitus saada alle vähän enemmän tunteja. Sakura-michin vaihtuminen Unkarin neljäkasiksi vaikuttaa selvästi harjoitusohjelmaan, juostaanhan Unkari kuitenkin kolme viikkoa myöhemmin. Määräviikkojen jatkaminen kolmella lisäviikolla ei olisi onnistunut fyysisesti eikä henkisestikään. Sen takia edellinen viikko olikin kevyt ja nyt kaksi seuraavaa ovat taas hieman kovempia. Määriä en nosta enää pariakymmentä korkeammaksi ja ajatuksena olisi saada vähän tehojakin mukaan. Myös lyhyet kuntopiirit pysyvät ohjelmassa.

Viikonlopun sateet ja plussan puolella pysyttelevät yölämpötilat ovat viimeinkin sulattaneet kaiken jään ja lumen pyöräteiltä. Samat viikonlopun sääolosuhteet jatkuivat koko alkuviikon, joten lumet ovat saaneet mukavasti kyytiä. Loppuviikosta sateet ovat hellittäneet ja aurinko on mukavasti lämmittänyt. Tosin viikonloppuna oli melko voimakas pohjoistuuli.

Viikon harjoitukset eivät menneet ihan suunnitellusti. Jokunen tunti jäi tekemättä erinäisistä syistä johtuen. Maanantaina juoksin mutkan kautta töistä kotiin, sama parin tunnin lenkki, joka kuitenkin meni hieman reippaampaa vauhtia. Aika 1.51. Tiistaina oli suunnitelmissa lepopäivä, kun käytiin kissojen kanssa vuotuisessa lääkärintarkastuksessa. Sillä rintamalla oli kaikki kunnossa vaikka paino onkin molemmilla päässyt hieman nousemaan. Pitääkin kokeilla tuota juoksumattoa Rusinan ja Lakun kanssa.

Keskiviikkona ja torstaina juoksin sekä töihin että takaisin. Aikaa meni 85-89 minuuttia. Tarkoitus oli juosta iltapäivällä mutkan kautta kotiin, mutta molempina päivinä vaivannut vatsatauti lyhensi vähän lenkkejä. Matkalla kului myös hieman enemmän vessapaperia, kun normaalin yhden pysähdyksen taktiikan sijasta piti pysähtyä ainakin kahdesti.

Perjantaina juoksin matolla töiden jälkeen 25 km, kun polvet olivat sitä mieltä, että hieman pehmeämpi alusta voisi olla vaihteeksi mukavaa. Polvet ovatkin olleet melko kovilla viime aikoina ja sen takia lauantainenkin lenkki jäi hieman vajaaksi. Juoksin lauantaiaamuna matolla tunnin, mutta iltapäivällä lenkki jäikin sitten tekemättä. Pientä voimaharjoitusta kuitenkin tehtiin pihatöiden muodossa. Sunnuntaina juoksentelin paikallisia hiekkateitä parin tunnin verran vaikka kalenterissa oli kolmen tunnin lenkki. Hieno aurinkoinen ilma helli ulkoilijoita vaikkakin kylmä pohjoisenpuoleinen tuuli puhalsi ikävästi. Sunnuntaina huomasin ensimmäistä kertaa korkealla kaartelevat lokit, jotka raakkuivat äänekkäästi kevään merkikisi.

Viikon annos oli yhteensä 8 juoksulenkkiä, joista kertyi 144 km / 12.49 h. Siihen vielä kuntopiirit mukaan niin kokonaistunnit jäivät hieman vajaasen 14 tuntiin. Nyt pitääkin viimeiset viikot keskittyä pitämään kroppa kasassa ja päästä Unkarissa lähtöviivalle mahdollisimman terveenä.

Hevoskuurin sivuilta voi lukea Petteri Muukkosen haastattelun. Siinä on hyviä treenivinkkejä aikapulasta kärsiville. Lisäksi haastattelusta näkyy, miten hyvä asenne hänellä on (huippu)urheiluun.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Keventelyä ja leiri Vierumäellä

Viimeiset määräharjoittelut saatiinkin päätökseen viime sunnuntaina. Pidinkin ensimmäisen lepopäivän heti maanantaina, edellisestä lepopäivästä oli kulunut aikaa lähes kaksi kuukautta. Hieman oli outoa, kun aamulla oli aikaa lukea hesari kaikessa rauhassa ja vieläpä syödä aamupala kotona. Edellisten viikkojen aikana aamupala oli tullut nautittua töissä työpöydän ääressä. Illallakaan ei ollut mihinkään kiirettä, muuta kuin kauppaan ostamaan uudet tossut edellisten tilalle. Kaupan hyllystä löytyi vielä yksi pari Mizunon Oracle mallia, jota on nyt runsaan vuoden aikana mennyt joitakin pareja.

Tiistaina palattiin jo takaisin tossujen päälle, kun töiden jälkeen juoksin matolla kahden tunnin peruslenkin. Jalat tuntuivat aika kankeilta lenkin alussa, mutta lämmittelyn jälkeen juoksu alkoi taas kulkea. Jännä homma miten kevyellä viikolla tulee helposti tunne, että kyllähän tämän lenkin voi jättää väliin, kun aikaa on kuitenkin koko viikko. Tiistainakin oli ensin tunne, että voisi pitää toisen lepopäivän. Mitään suurta hinkua ei ollut matolle. Sitten lenkin alettua oli kuitenkin taas tosi kiva juosta. Keskiviikkona juoksin töistä mutkan kautta kotiin, taas noin kahden tunnin lenkki.

Torstaina kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna fillarilla töissä. Aamulla oli 12 astetta pakkasta ja pyörätiet todella liukkaat. Parissa kohta matkan varrella oli pieni tilanne päällä, mutta ehjänä kuitenkin selvittiin töihin. Iltapäivällä vettä valui sitten joka pikassa ja reppu ja housut olivatkin juuri sen näköisin, kun olisin tullut ryömimällä kotiin. Perjantaina pidin toisen lepopäivän säästellen jalkoja viikonlopun leiriä varten.

Viikonloppu oltiikin sitten Endurancen kevätleirillä Vierumäellä. Lauantaina käytiin Tommin kanssa juoksemassa lumisia polkuja Vierumäen hienoissa maastoissa. Kokeiltiin siinä samalla juosta umpihankea ison supan pohjalle ja sieltä nelinkontin ylös. Se oli aika raskasta, kun lunta oli vielä melkoisesti. Samalla se oli todella hauskaa. Metsäpolkujen jälkeen juostiin Valo-ilves -reittiä pitkin Heinolaan. Se olikin hauskasti kumpuileva latu-ura, jonka keskellä oli oikein hyvä juosta. Se ei varmasti haitannut yhtään hiihtäjää vaikka yhdeltä vastaantulevalta hiihtäjältä pientä kommenttia saatiinkin. Takaisin juoksimme lähes samaa reittiä, hieman ennen opistoa harhauduimme eri reitille. No, perille löydettiin kuitenkin hyvin.

Ilta meni mukavasti juoksuista ja välillä muistakin aiheista jutellessa. Janne piti luentoa vuorijuoksuista ja aihe herättikin mukavasti kiinnostusta. Loppuillasta paikalle saatiin houkuteltua myös yksi yllätysvieras.

Sunnuntaina juostiin latu-urien sijasta pyörätietä pitkin opistolta lähes Heinolaan tarkoituksena juosta kahden tunnin lenkki. Käännyttiin hieman ennen keskustaa takaisin ja juostiin mukavaan vastatuuleen opistolle. Pyörätieltä oli lumet ja jäät sulaneet kokonaan ja olikin kivaa juosta pitkästä aikaa hyvin pitävällä alustalla.

Odottelua
Viikolle kertyi yhteensä 91km/8.27h juoksua. Fillaroinnit mukaan lukien määräksi tuli runsas 10 tuntia.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Viikko 12 - määrät takana

Nyt on sitten tämä viimeinenkin määräviikko saatu kasaan. Eipä ollut motivaatiovaikeuksia enää tällä viikolla vaikka samaan aikaan ollaan sitten coachin kanssa päädytty siihen, että emme tule Japaniin lähtemään. Tilanne on sen verran epäselvä, että emme halua ottaa mitään turhia riskejä. Päätös oli todella vaikea, mutta lopulta varmaan ainut oikea, ainakin meidän kohdalla. Uusia kisoja tulee vaikkakaan ei ehkä ihan Sakuran veroisia.

Treenit ovat sujuneet hyvin. Ajatuksena oli juosta aamulenkit maanantaista perjantaihin. Maanantaina ja tiistaina hieman pidemmät iltalenkit ja sitten keskiviikko, torstai ja perjantain vähän lyhyemmät iltalenkit. Sitten viikonlopulle vain yhdet lenkit per päivä, lauantaina pitkä ja sunnuntaina vähän lyhyempi. Ja kuntopiiriä sekaan sen minkä jaksaa.

Maanantaina juoksin runsaan tunnin aamulenkin matolla. Illalla juoksin töistä kotiin kiertäen vielä ylimääräisen kympin. Aikaa kului kolme tuntia, kun tiet olivat edelleen melko huonossa kunnossa. Jalat olivat myös jäykän oloiset lenkin alussa. Tiistaina sama aamulenkki ja illalla suoraan töistä kotiin. Jatkoin vielä matolla vaikka olo oli melko väsynyt. Onneksi coachi sai motivoitua juoksemaan ohjelman mukaisen lenkin loppuun asti. Illalla pitikin tehdä hyvät tankkaukset ja lihashuollot.

Keskiviikko alkoi aamulenkillä, joka tuntui jo helpommalta. Illalla juoksin vain runsaan kahden tunnin ajan matolla aavistuksen hitaammalla vauhdilla. Illalla käytiin vielä tankkamassa pizzat. Torstai alkoi taas yllättäen matolla ja olo oli hyvin energinen. Illalla juoksin töistä kotiin sekä siihen vielä lisäkympin. Mausteena oli ihan älyttömän kova vastatuuli, joka ei muuten ollut kovin lämminkään. Välillä tuntui, että vauhti loppuu kokonaan. Nyt päätinkin, että loppuviikko mennään sisätiloissa. Perjantaina juoksin hieman pidemmän aamulenkin, vajaan puolitoistatuntisen. Energiat oli edelleen todella hyvät. Illalla etäpäivän jälkeen juoksin matolla runsaat kaksi tuntia. Nyt olo oli sellainen, että juoksua olisi voinut jatkaa koko illan. Siihen en kuitenkaan ryhtynyt, kun lauantaille oli luvassa pitkä lenkki arenalla.

Lauantaina kävinkin sitten tekemässä 6h treenin arenalla. Paikalla oli taas hallin vakiokalustoa ja juttuseuraa riittikin ekalle neljälle tunnille. Viimeiset pari tuntia tuli juostua yksin. Itse juoksu kulki edelleen todella hyvin. Ehkä lopussa alkoi vähän jalka painaa, kun tankkaukset olivat ehkä hieman riittämättömät. Kahdella banaanilla ja yhdellä geelillä sekä urheilujuomalla mentiin koko lenkki. Juomaa olisi voinut kulua enemmänkin. Sykkeet pysyivät hyvin kurissa, mutta hallin lämpötila olisi voinut olla pari astettä lämpimämpi. Välillä meinasi kylmä tulla.

Sunnuntaille jäikin sitten yksi lenkki. Hyvin nukutun yön ja kotiaskareiden jälkeen juoksin matolla vajaat kolme tuntia. Päivä tuntui normaalia lyhyemmältä kesäaikaan siirtymisen takia. Lenkin jälkeen ei paljoa enempää jaksanutkaan touhuta. Kuntopiiri jäi sunnuntailta tekemättä.

Viikolle tuli yhteensä 12 lenkiä, joista kertyi 304 km / 27.54h. Siihen vielä kuntopiirit mukaan niin kokonaissaldoksi tuli 29.32h. Tavoite oli 30h. Varmaan ensimmäisen kerran sitten armeijan sain juostua maanantaista perjantaihin aamulenkit joka päivä. Perjantaina jopa hieman pidemmän. Muutenkin jalat kestivät hyvin ja tällä viikolla pääkin kesti paremmin kuin edellisellä viikolla.

Tästä eteenpäin määrät eivät enää nouse vaan nyt pitää suunnitelmat laittaa uusiksi peruuntuneen Sakura-michin takia. Yhtenä vaihtoehtona olisi lähteä kolme viikkoa myöhemmin Unkariin ja juosta siellä 48h kisa. Sitä ennen päästään kuitenkin Vierumäelle Endurancen kevätleirille.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Viikko 11

Jos on treenit tähän asti sujuneet kohtuu hyvin, niin tällä viikolla on ollut todella vaikeaa. Ongelmana ei ole ollut niinkään vaivat jaloissa vaan enemmänkin motivaatio tuolla päänupissa. Uutiset Japanista olivat koko alkuviikon sellaisia, että oli jo melko selvää, ettei kisoja järjestetä. Siitä syystä lenkit alkoivat lyhenemään ja osa jäi kokonaan tekemättä. Sitten loppuviikosta ei enää ollut mahdollista kuroa umpeen menetettyjä tunteja.

Vielä maanantaina ja tiistaina juoksin aamulenkin matolla, perinteinen tunnin lenkki. Molempien päivien iltalenkit lyhenivät jonkin verran juostessani vain suoraan töistä kotiin. Itse asiassa tiistainen iltalenkki oli tarkoitus olla viikon toinen pitkä lenkki, mutta nyt se lyheni puoleentoista tuntiin. Maanantaina tein vielä lyhyen kuntopiirin, mutta tiistaina en viitsinyt tehdä edes sitäkään. Pyörätiet ovat toivottomassa kunnossa, suurimmaksi osaksi eteneminen onnistuisi paremmin luistimilla.

Keskiviikko oli todellinen pohjanoteeraus, kun aamulenkki jäi kokonaan tekemättä. Illalla sain tehtyä onneksi parin tunnin lenkin, mutta kotiin tultua mieli oli niin maassa, että koko alkuvuoden karkkilakko loppui siihen paikkaan. Kaapista löydetyt suklaat, jotka oli muuten tarkoitus säästää Sakuran jälkeen, saivat kyytiä ja enemmänkin olisi mennyt.

Suklaa teki selvästi tehtävänsä, kun torstaina jaksoin taas kiivetä aamulla matolle ja hinkata siinä sen normi tunnin lenkin. Illalla lenkki jäi vähän lyhyeksi, kun piti vielä ehtiä kummitytön syntymäpäiville. Myös kuntopiiri jäi illalla tekemättä. Tosin yhden 200g Fazerin sain syötyä. Nam. Perjantaina ei suklaahumalasta ollut tietoakaan, kun aamulenkki jäi taas tekemättä. Illalla juoksin matolla 25 km ja sen päälle vielä kuntopiiri.

Lauantaina oli tarkoitus juosta viikon toinen pitkä lenkki. Suunnitelmissa oli taas käydä Paloheinässä maratonilla. Siihen vielä hyvät alku- ja loppuverkat niin pitkä lenkki olisi siinä. Kävi kuitenkin niin, että vielä juostessa Paloheinään tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa, mutta sitten se runsaan vitosen lenkki Paloheinässä oli taas aivan jäässä. Oli suorastaan lentokeli. Siihen kun vielä alkoi sataa lunta jään päälle, niin homma oli paketissa. Toisella kierroksella päätin, että juoksen tänään vain puolikkaan, kun lonkat alkoivat siinä jäykistyä siihen tahtiin, ettei loppu olisi ollut mitään herkkua. Puolikkaan aika oli 2.05. Siitä sitten jääteitä pitkin Leppävaaraan ja bussilla kotiin. Aikaa meni kuitenkin runsas neljä tuntia. Kotona tein vielä kuntopiirin.

Lauantainen lyhentynyt lenkki tarkoitti sitä, että sunnuntaille jäi sitten vähän pidempi lenkki. Ulkona juoksemisen sijaan suuntasin arenalle, jossa juoksin viiskymppisen rauhalliseen tahtiin.Päälle vielä kuntopiiri. Hallilla oli vähän vähemmän tuttuja tänään, oliskohan hieno kevätaurinko houkutellut osan porukasta ulos luistelemaan.

Viikolle kertyi yhteensä 10 juoksulenkkiä, joista kertyi 222 km / 21.03 h. Siihen vielä kuntopiirit päälle, niin viikon harjoitustunnit ovat 22.49h. Se jäi uupumaan neljä tuntia tavoitteesta. Ensi viikko on jakson viimeinen määräviikko. Se on nyt päätetty vielä vetää läpi vaikka Japaniin ei lähdettäisikään. Tosin nyt uutiset Japanista ovat jo hieman parempia, joten eihän sitä tiedä miten tässä vielä käy.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Sakura-michi 2011 update

Viime perjantaisen maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen Sakura-michi kisan järjestäjät olivat sähköpostilla yhteydessä heti sunnuntaina. He sanoivat pohtivansa kisan järjestämistä tässä uudessa tilanteessa, jossa koko maa näyttää olevan. Tietoa kisan järjestämisestä luvattiin mahdollisimman nopeasti.

Tilanne ei menneen viikon aikana ole muuttunut paljoakaan paremmaksi. Päinvastoin, eri maiden viranomaiset, Suomi mukaanlukien, ovat pitkin viikkoa muuttaneet mm. matkustussuosituksiaan Japaniin. Ja suositukset eivät ainakaan ole muuttuneet parempaan suuntaan. Näistä voisi päätellä, että tilanne Japanissa kehittyy koko ajan huonompaan suuntaan, eikä kisaa tulla siitä syystä järjestämään.

Torstaina sähköpostissa odottikin melkoinen yllätys, kun kisan järjestäjät ilmoittivat päätyneensä järjestämään kisat! Se oli täysin odottamaton päätös kaiken sen informaation perusteella, mitä me olemme tilanteesta kuulleet. Olin kuvitellut heillä olevan melko paljon muutakin ajateltavaa katastrofin keskellä kuin jonkin juoksukisan järjestäminen.

Itse emme vielä ole tehneet päätöstä osallistua kisaan, koska aikaa asian päättämiseen on vielä. Tosin harjoittelu on tällä viikolla vähän kärsinyt, kun alkuviikosta oli jo "selvää", että kisoja ei järjestetä, jonka vuoksi nykyistä harjoitusjaksoakaan ei ole järkeä suorittaa tällaisenaan loppuun.Nyt sitten ollaan eilisen päätöksen jälkeen yritetty saada uusi vaihde päälle, mutta motivaatio on melko alhaalla. Joka tapauksessa vaikka kisat järjestetään, on niiden luonne nyt kokonaan toinen.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Viikko 10

Jaaha, onpahan ollut viikonloppu. Perjantaina alkaneet uutiset Japanin maanjäristyksestä ja siitä seuranneesta tsunamista ovat hallinneet ajatuksia koko viikonlopun. Tiedotusvälineet ovat olleet täynnä uutiskuvaa katastrofialueilta ja tapahtumat ovat näyttäneet todella järkyttäville. Onneksi saimme jo perjantaina iltaan mennessä tietoa ystäviltämme Japanista, että kaikki oli heillä ainakin kunnossa. Kaikki eivät ole valitettavasti yhtä onnekkaita.

Sakura-michin osalta tilanne on vielä epäselvä ja on ehkä liian aikaisin sanoa miten kisojen käy. Joka tapauksessa tapahtumat heittävät oman varjonsa kisojen ylle vaikka ne lopulta päätettäisiin järjestää. Itse uskon tällä hetkellä, että kisoja ei tulla järjestämään. Tieto tästä saadaan varmaan tulevalla viikolla.

Harjoitusten osalta viikko on ollut hieman edellistä parempi. Lenkkiä on tullut tehtyä vielä viikonloppunakin vaikka tilanne Japanissa on mikä on. Alkuviikosta pyörätiet ovat olleet todella liukkaat edellisen viikonlopun suojakelien jälkeen. Maanantaina ja tiistaina juoksin aamulla tunnin lenkit matolla. Maanantaina iltapäivällä juoksin kotiin töiden jälkeen pienen mutkan kautta saaden taas sen kaksi tuntia täytään. Tiistaina juoksin töistä kotiin ja jatkoin lenkkiä vielä matolla vajaan puolentoistatunnin ajan. Keskiviikkona oli pakko päästä ulos juoksemaan. Juoksin sekä töihin aamulla että kotiin taas mutkan kautta, mutta tämä taisikin vähän sitten kostautua, kun vasemman jalan pohje/akilles kipeytyi melkoisesti luikkaudesta johtuen. Vielä torstaina nilkutin aamulla luikkailla pyöräteillä töihin, mutta kotiin oli pakko tulla bussilla ja juosta toinen lenkki matolla. Se jäi kuitenkin vajaan puolentoista tunnin mittaiseksi, kun tuo pohje oli sen verran kipeä.

Perjantaina oli pakko jättää aamulenkki matolla väliin edelleen pohkeen takia ja iltalenkkikin jäi vain  20 km mittaiseksi. Edes venyttelyt eivät auttaneet. Toisaalta en halunnut rasittaa jalkaa ihan liikaakaan, kun lauantaina oli tiedossa pitkä lenkki arenalla.

Lauantaina lähdin arenalle ajatuksena tehdä kuuden tunnin treeni. Olin jo hieman asennoitunut, ettei ihan niin pitkää treeniä kipeällä jalalla saa tehtyä, mutta lähdin nyt kuitenkin kokeilemaan. Arenalla oli taas vakioporukka koossa, kun hallin vakio asukkaat...asiakkaat kiersivät jo rataa. Huhujen mukaan Akulle muuten tulee hesari suoraan hallille, kun hän sen verran usein siellä on. Siinä sitten juostiin ja turistiin ja jalka tuntui ensimmäisen tunnin melko hyvälle. Vauhtia oli pakko pudottaa ja nyt kello näytti vajaan kuuden minuutin kilometrejä. Kahden tunnin jälkeen pohje oli jo melkoisen kipeä, ihan niin kuin eilenkin. Jatkoin kuitenkin matkaa ja pikku hiljaa jalka alkoi tuntua paremmalta ja paremmalta. Neljän tunnin kohdalla kipua ei enää juurikaan tuntunut. Oliskohan se sitten puutunut kokonaan tai jotain. Joka tapauksessa juoksu oli jo lähes normaalia vaikkakaan vauhteja en vielä halunnut nostaa. Juoksin sitten viisi tuntia yhteensä ja päälle vielä kuntopiiri. Olin erittäin tyytyväinen jalan kestämiseen, kun vielä edellisenä iltana kipukohta oli ihan kosketusarka.

Sunnuntaina en enää lähtenyt arenalle vaan juoksin kotona matolla 30 km lenkin jalan ollessa jo lähes normaali. Matkaseurana oli vanhempaa Rasmusta sekä Rammstein. Nam.

Viikon saldoksi tuli 11 juoksulenkkiä (252 km / 23.18h) sekä neljä kuntopiiriä. Tunnit yhteensä 24.56, kun tavoitteena oli 25h. Ensi viikolla lisätään vähän määrää.


Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...