sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Tieto lisää tuskaa

Pari viikkoa on edellisestä päivityksestä, mutta mitään suurempaa muutosta ei ole. Tai no sen verran ehkä, että tieto nykyisestä surkeasta kunnosta tulee lenkki lenkiltä yhä selvemmin esille. Syyskuun lopussa tehdyn leikkauksen takia ei tarvitse enää jarrutella, mutta nykyinen kunto asettaa tällä hetkellä omat rajoituksensa. Toisaalta se voi olla hyvä, koska saattaa olla, ettei tuo leikkausaluekaan kestäisi vielä niitä kilometrejä, joita toivoisin nyt pääseväni juoksemaan.

Harjoittelut edellisellä viikolla sujuivat suunnitellusti ja lenkkiä kertyi mukavasti. Sain juostua neljä lenkkiä, joista kertyi 52 km. Sen lisäksi kävin kahdesti fillarilla töissä, josta kertyi kolme tuntia fillarointia. Siihen vielä vähän voimatreeniä päälle, niin viikon saldoksi tuli vajaat yhdeksän tuntia. Ainoastaan lauantaina tehty lenkki ennen Endurancen syyskokousta jäi vajaaksi, kun jostain syystä sykkeet olivat poikkeuksellisen korkealla. Oliskohan jotain pientä flunssaa ollut tuloillaan. Sunnuntaina lenkki sujui jo paremmin.

Tällä viikolla ohjelmaa oli sen verran paljon, että viikolle tuli kaksi lepopäivää. Juoksukilometrejä kertyi 53 km, mutta siihen tarvittiin vain kolme lenkkiä. Fillaria tuli normaalit kolme tuntia. Tänään sunnuntaina tein ensimmäisen yli 20 kilometrin lenkin sitten leikkauksen. Se sujui hyvin eikä jaksamisen kanssakaan ollut mitään ongelmia. Sen verran kivaa oli metsässä juokseminen, etten viitsinyt sykkeitäkään niin tarkasti tiirailla vaan annoin mennä ihan vapaalla. Eihän se vauhti mikään kova ollut, mutta sellaista rentoa menoa. Perjantaina oli tarkoitus juosta matolla lyhyt kymppi, mutta juoksu maistui sen verran mukavalle, että juoksin samalla sitten 15 kilometriä. Fiilis oli oikein hyvä.

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi kuukautta. Treeniviikkoja on takana nyt neljä, joiden aikana olen saanut 8-10 treenituntia viikossa. Juoksukilsoja on viikoille kertynyt siinä 50 kilometrin tienoille, lisäksi jokaiselle viikolle on tullut se kolme tuntia fillarointia. Joulukuussa oli tarkoitus vähän nostaa määriä ja yrittää saada juoksukilsat sinne 70 - 80 kilometrin haarukkaan. Fillarointi oli tarkoitus pitää mukana ohjelmassa. Samoin lihaskunto.

15. marraskuuta tuli Japanista tieto, että ollaan päästy mukaan Sakura-michi kisan lähtölistalle. Japanissa kisajärjestelyt sujuvat nopeasti, sillä ilmoittautuminen ensi vuoden kisaan oli päättynyt vain viisi päivää aikaisemmin. Eli nyt on kevään kisakalenterissa ensimmäinen varma merkintä, kun huhtikuun 20. - 23. päivä ollaan osallistumassa toista kertaa tähän hienoon juoksukisaan. Kolme viikkoa Sakura-michin jälkeen on Lohjalla vuorossa Seppo Leinosen järjestämä Ystävyysultra. Lisäksi oli tarkoitus keväällä haastaa työkaverit Cooperin testissä. Oliskohan se hyvä hoitaa pois alta ennen Japanin kisaa?


2 kommenttia:

eka kirjoitti...

Terve Mikael!
Hienoa että olet toipunut ja uskomattoman nopeasti vielä. Hienoa myös tuo Japaniin pääsy.

StanleyPark kirjoitti...

Moi Eka,

kiitos, kiitos. Japaniin on tosiaan mahtava palata. Ja vielä mahtavampa on saada alle taas vähän treeniä.
Hyviä treenikilometrejä teillekin!
SP