sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Viikko 40 ja sormustarinaa

Edellisestä kirjoituksesta on pari viikkoa aikaa. Tapahtumat pyörivät sen verran Polkuporinoiden ympärillä nyt ettei muut raportoitavaa juuri ole. Treenejä on tällä viikolla tehty fillarilla viikon jokaisena päivänä ja kilsoja kertynyt yhteensä 273 km. Kyllä kolmeen sataan kilsaan saa ajaa melkoisen määrän tunteja, kun osa reiteistä kulkee hitailla poluilla Nuuksiossa. Tosin ei haittaa, kun sen verran hauska tämä on. Maisemat ja kelit ovat tällä viikolla olleet myös ihan kohtuulliset.


Kun omaa tarinaa on vähemmän niin silloin pitää pyytää muita kirjoittamaan. Kuukausi pari sitten julkaistu Oura-sormus on mielenkiintoinen uutuus. Olen sellaisen hankkimista miettinyt itsekin. Huomasin kuitenkin facebookissa, että Lassilan Sanna on sellaisen jo ehtinyt hankkia ja kyselinkin häneltä kokemuksia sormuksen käytöstä. Sanna lupasikin kirjoittaa omia kokemuksia ja jakaa ne myös muille tämän kautta. Sanna itse harrastaa useita kestävyyslajeja, joista triathlon vie tällä hetkellä suurimman huomion. Eli, tässä Sannan oma kirjoitus Oura-sormuksesta:

Olen noin kuukauden päivät pitänyt sormessani suomalaista innovaatiota: Oura-sormusta. Sormus kerää sormessa ollessaan dataa aktiivisuudestani ja nukkumisestani ja antaa kerätyn datan perusteella tietoa mm. palautuneisuudesta ja vaikkapa optimaalisesta nukkumaanmenoajasta. Sormus yhdistyy Ouran palveluun puhelimeen ladattavan sovelluksen välityksellä. Palvelussa Ouran algoritmit analysoivat sormuksen keräämän datan ja puhelin esittää kerätyn tiedon helposti ymmärrettävinä kaaviona.

Verrattuna älykellojen tuottamaan dataan, Oura-sormus on erikoistunut unen, palautumisen ja valmiuden eri tekijöiden seurantaan ja niiden kuvaamiseen. Sovellus vertaa päivän aktiviteetteja kävelyyn; se kertoo minkä verran pitäisi kävellä saavuttaakseen riittävän päivittäisen aktiviteettitason. Parasta sormuksessa mielestäni on, että unidatan perusteella se arvioi palautumisen tilan ja kertoo kannattaako tulevan päivän aikana levätä vai olisiko hyvä aika tehdä kova treeni. Unidata pitää sisällään montaa erilaista tietoa kuten esim. leposykkeen, kehon ruumiinlämmön, erilaiset univaiheet, yöllisten heräämisten määrän ja nukkuma-ajan. Kaikki nämä tiedot esitetään sovelluksessa päivä-, viikko- ja kuukausitason trendeinä.

Oman seurantani perusteella sormuksen data korreloi varsin hyvin oman kropan fiilikseen, mutta suorittaja-luonteena koen tällaisen palautumista ja valmiutta esittävän sovelluksen varsin mainioksi; data kun ei valehtele, niin on helppo nähdä kannattaako minun lähteä vetämään kovaa intervallitreeniä vaiko pitäisikö kovat treenit vaihtaa suosiolla kevyempään hölkkään. Varsin havahduttavaa oli myös eräänä iltana nauttimieni kolmen viinilasin vaikutus seuraavana yönä tapahtuvaan palautumiseen tai oikeastaan palautumattomuuteen: keskimääräisen yönaikaisen leposykkeeni ollessa normaalisti 52, olikin se 59. Myös pieni flunssan poikanen näkyy valmiustilastoissa väsähtäneisyytenä. Nouseva trendi leposykkeissä antaa nopeasti vinkkiä lepopäivän tai parin pitämiseen ja huolehtimiseen kunnon yöunista.

Uskoisin, että sormuksen tuottama data tuo pidemmällä jänteellä lisäarvoa nimenomaan treenien rytmityksen suunnittelussa ja alun reaktiivinen seuranta muuttuu proaktiivisempaan suunnitteluun. Sormus tekee hyvää erityisesti kiireisille ja tavoitteellisesti treenaaville uraohjuksille, joille palautumisen tarpeen havaitseminen saattaa olla hankalaa. Ja onhan se vaan mielenkiintoista saada tietoa kroppansa tilasta, suosittelen.

Sanna


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Viikko 38 ja podcast-ohjeita

Koska treenirintamalla on aika hiljaista tällä hetkellä ajattelin tehdä lyhyen postauksen, joka sisältäisi helpot ohjeet Polkuporinoiden kuunteluun. Sen verran pitää tekijänoikeuksia kunnioittaa, että olen käytännössä kopioinut osan ohjeista Jakso.fi sivustolta. Eli

Mikä on podcast? Yksinkertaisin tapa ymmärtää podcast on ajatella sitä radio-ohjelmana, jonka jaksot ladataan laitteelle valmiiksi myöhempää kuuntelua varten. Yleensä podcast tilataan sovellukseen, joka käy automaattisesti lataamassa netistä uusimmat jaksot ja lisää ne kuunneltavien ohjelmien jonoon.

Miten Podcast-sovellus asennetaan?

iPad ja iPhone: Laitteen mukana tulee valmiiksi asennettu podcast appsi, joka toimii mielestäni oikein hyvin. Sen nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi "Podcast".
Muita iOS:ssä toimivia podcast appseja ovat esimerkiksi Overcast, Stitcher sekä SoundCloud. Kaikki yllä mainitut appsit ovat ilmaisia ja ne löytää helposti App Storesta. Myös muita appseja on, mutta tässä muutama esimerkki jotka ainakin toimivat.




Android: Yllämainituista appseista sekä Stitcher että SoundCloud toimivat ainakin hyvin Android puhelimissa. Lisäksi Androidin oma podcast appsi "Podcasts" toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Asennuksen jälkeen sinun ei tarvitse muuta kuin avata juuri asennettu sovellus ja kirjoittaa hakukenttään "Polkuporinat". Ehkä jo entuudestaa tuttu logomme pitäisi näkyä hakutuloksissa ja siinä vieressä jonkinlainen "Tilaa" nappi. Uuden jakson ilmestyessä sovellus päivittää uuden jakson vanhojen jaksojen listaan automaattisesta. Näin helppoa se on. Tässä vielä suora linkki RSS-feediin.

Android Podcasts ja iOS Podcast                     

Jos käytät muita appseja niin kerro mikä sinun mielestäsi on toiminut parhaiten.

Vielä yhtenä vaihtoehtona on kuunnella Polkuporinoita suoraan tietokoneelta menemällä UltraStanleyParkin sivuille. Sivun ylälaidassa on valikko, josta löytyy linkki Polkuporinoihin. Jokainen jakso on listattuna kyseisellä sivulla ja kuuntelu onnistuu myös suoraan täältä.  

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Viikko 37 ja juoksutaukoa

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana ja arki on palannut kuvioihin täydellä voimalla. Arki on hyvästä, rytmi ja aikataulu ovat totutun normaalit eikä lorvailulle jää aikaa kuten ehkä lomalla jäisi. Arki on hyvästä vaikka lomakin tekee välillä hyvää. Alla coutsin tekemä lomavideo Ranskasta:


Ehkä yksi merkittävimmistä jutuista tällä viikolla oli ortopedin konsultointi. Polvien rustovaurioille ei juuri mitään ole tehtävissä lyhyellä aikajänteellä, joten niiden kanssa eletään kuten tähänkin asti. Se akuutimpi ongelma, eli tuo reisiluussa olevan ödeema, vaatii ainakin kolmen kuukauden juoksutauon. Eli joulukuulle asti pitää tehdä korvaavaa harjoitusta muiden lajien kautta. Alla ennen UTMB:tä otettu magneettikuva polvesta.

Pientä ärtyneisyyttä reisiluussa
Juoksusta pitävälle tilanne ei tietysti ole helpoin mahdollinen, mutta toisaalta tässä vaiheessa vuotta se ei juurikaan haittaa varsinkin, kun en ollut suunnitellut mitään juoksukisoja enää tälle vuodelle. Ymmärrän tietysti myös sen, että kipeällä jalalla ei enää voi juosta jos sen aikoo saada kuntoon ensi kaudeksi. Harjoituspäiväkirjaa selatessa ja aikaisempia tuntemuksia muistellessa, jalka ja erityisesti reisilihaksen alaosa on tuntunut erilaiselta jo alkukesästä lähtien. Hierojankin kanssa olen asiaa pohtinut, mutta emme ole ajatelleet sen olevan näin vakavaa. Ainahan sitä jostain kolottaa, ainakin näillä kilometreillä. Oman kehon kuuntelu tarpeeksi ajoissa olisi ehkä tässä tilanteessa säästänyt vammalta.

Onneksi pyöräily on juoksun lisäksi todella hauskaa. Hankalaa siitä tekee se, että ajankäytöllisesti se vaatii huomattavasti enemmän tunteja vastaavan harjoitusvasteen aikaansaamiseksi. Toisaalta sekin riittäisi, jos kolmen kuukauden ajan pystyisi ylläpitämään jonkinlaisen peruskunnon. Pyöräilyn lisäksi lihaskuntoharjoitukset pysyvät ohjelmassa. Ainoastaan syvien kyykkyjen tekemistä pitää välttää ja tietysti kaikki muukin kivun rajoissa.

Tällä viikolla fillaria on tullut poljettua pari sataa kilsaa. On ollut aurinkoa ja sadetta, asfalttia ja hiekkatietä ja tietysti vähän polkujakin. Hauskaa on joka tapauksessa ollut. Erona juoksuun on selvästi se, että näillä fillaripohjilla etureidet on aika väsyneet jo tällaisen viikon jälkeen. Pyöräillessä reidet on suht ok, mutta se väsymys tuntuu vasta lenkin jälkeen. Innolla odotan tulevia viikkoja ja niistä saatavia tuntemuksia, josko se fillarikunto tästä paranisi ja reidetkin alkaisi toimimaan paremmin.

Jotain hyvääkin juoksemattomuus tuo mukanaan. Toinen positiivinen asia on marraskuussa kisattava Synkkä Syysunelma, jonne olen jo pitkään halunnut osallistu fillarisarjassa. Nyt se on enemmänkin pakon sanelema juttu. Tosin myönteinen sellainen. Ennen tätä olisi hyvä saada kilsoja alle, että päästään kisassa edes jotenkin kunnialla läpi.

Lauantaina käytiin coutsin kanssa Nuuksiossa kävelyllä, josta alla pari kuvaa:




Tämän viikon torstaina Polar julkaisi kaksi uutta urheilukelloa. Kauan odotettu uutuus saapuu kauppoihin joskus lokakuun loppupuolella. Kellossa on vielä joitakin puutteita, mutta ainakin edellisten kellojen suhteen päivityksiä on tullut hyvin jopa vanhempiin malleihin. Itse odotan eniten uusia harjoituskuormitukseen ja palautumiseen tehtyjä ominaisuuksia. Myös juoksutehon mittaaminen ilman muita lisälaitteita on mielenkiintoinen uutuus. Sykkeiden mittaamisessa v800 on toiminut itsellä moitteettomasti, mutta uusi mittari tuo myös mahdollisuuden mitata sykettä ilman sykevyötä suoraan kellon takaosassa olevien yhdeksän ledin avulla. Sykemittausominaisuus pitäisi olla parempi kuin aikaisemmissa suoraan ranteesta mittaavissa laitteissa, koska osa ledeistä on punaisia. Nähtäväksi jää miten hyvä tämä on. Itse olen tänä kesänä joutunut välillä juoksemaan ilman sykevyötä, koska iho ei enää kestänyt sitä vaan hiertyi rinnasta puhki. Siksi luotettava sykkeen mittaus ranteesta olisi tervetullut. Tai vaihtoehtoisesti voisi kokeilla käsivarteen tulevaa OH1 sykenauhaa.
Polar Vantage V
Tällä viikolla olen myös kokeillut pyörälenkeillä Suunnon navigointiominaisuutta Ambit3 mittarilla. En ollut käyttänyt Suunnon mittaria pitkään aikaan, joten akku oli loppu. Tein pari erilaista reittiä ja latasin ne mittariin akun latauksen yhteydessä. Ekalla lenkillä mittari ei löytänyt gepsiä, vaikka olin pitkän tauon jälkeen ladannut ja synkronoinut mittarin. Toisella kerralla kotipihasta lähtiessäni mittari ilmoitti lähestyväni lähtöpaikkaa, mutta ei sitten koskaan aloittanut navigointia. Vaikka ajoin kiltisti tekemääni reittiä pitkin ei mittari koskaan päässyt kiinni reitistä. Ilmeisesti reitille ei voi tulla mukaan kesken kaiken vaan pitää kulkea lähtöpaikan kautta? Ehkä ensi viikolla kolmas kerta toden sanoo tai sitten siirryn takaisin karttatelineeseen ja paperikarttoihin.

Polkuporinat on edennyt taas mukavasti. Nyt jaksoja on julkaistu yhteensä viisi: Tarja Virolainen, Janne Marin, Maija Oravamäki, Tomi Savolainen ja tänä perjantaina Jukka Viljanen. Lisäksi julkaisimme VäliPorinat, jossa käsittelimme saamaamme palautetta ja miten siihen vastataan. Samalla julkaisimme pari tulevaa vierastamme. Haastatteluputkessa on useita sovittuja haastatteluita ja valmistakin materiaalia löytyy. Kiitos kaikille jo tähänastisesta palautteesta. Lisääkin saa tulla.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Viikko 36 ja UTMB:n jälkitunnelmia

Puolentoista viikon turnee Ranskassa ja Sveitsissä on nyt takana. Kotiintuomisina oli taas iso kasa hienoja muistoja ja kokemuksia. Kokonaisuudessaan jäätiin selkeästi plussalle vaikka tämänkertainen kisa ei sujunutkaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.









Kisavalmistelut sujuivat jo vanhalla rutiinilla. Varusteiden suhteen ei ollut paljoa ihmettelyä varsinkin kun kisaviikon alussa järjestäjät ilmoittivat ettei etukäteen määritellyille kuuman tai kylmän kelin varusteille ollut kisassa tarvetta. Tämä ohjeistus tosin muuttui hieman ennen kisaa, kun sääennuste lupasi yölle kylmää (feels like -10). Tässä kohtaa kyse oli kuitenkin suosituksesta eikä pakollisesta varustemuutoksesta. Tämän takia pakkasin yhden ylimääräisen paidan Courmayerin (70km) dropbägiin. Kipeän polven ja reisiluun takia vaihdoin kisatossuksi Hokan Salomonin sijaan. Ajattelin sen tuovan hieman enemmän vaimennusta alamäessä.

Reppu valmiina


Sadetta suojassa

Keli oli Chamonix'ssa sateinen ennen lähtöä. Suomalaiset kisaajat olivat sen verran levällään, ettei mitään yhteiskuvaa saatu ennen starttia. Itsekin päätin olla ajoissa paikalla, että saisin vähän viimekertaista paremman lähtöpaikan. Taisin olla lähtökarsinassa jo 75 minuuttia ennen starttia. Siinä sitten muutaman muun kanssa odoteltiin lähtöä. Tällä kertaa puheiden ja musiikin vaikutus ei ollut ihan yhtä tunteellista kuin neljä vuotta sitten.

Lähtö meni edelliskertaa paremmin. Ryysis oli paljon hillitympää paremman lähtöpaikan ansiosta. Kannustusta riitti taas usean kilometrin ajan. Noin varttitunnin juoksemisen jälkeen pysähdyin ottamaan takkia pois. Sen jälkeen juoksin pitkään pelkällä lyhythihaisella paidalla ja ajoittain vedin irtohihat käsivarsille ja ohuet hanskat käteen.

Ekat kilsat on tasaista laaksonpohjaa ja porukka juoksee tässä yleensä todella reipasta vauhtia. Itse pidin aika rauhallista vauhtia ennen ensimmäistä nousua Delevretiin. Nousu sujui hyvin. Osa porukkaa puuskutti todella kovaa jo tässä vaiheessa. Omat ongelmat alkoivat ekassa laskussa Saint-Gervaisiin. Parin tunnin jälkeen polvi oli jo aika turvoksissa eikä alamäkijuoksu ollut lainkaan hauskaa. Jouduin jo pitämään lyhyen tauon kesken alamäkeä polven takia. Porukkaa meni melkoisesti ohi tässä kohtaa.

Saint-Gervaisissa fiilis oli vielä ihan hyvä ja coutsikin oli siellä kannustamassa. Täytin juomapullot ja nappasin vähän syötävää huoltopöydiltä. Otsalamppu piti laittaa päähän tässä kohtaa. Myös Johannes oli huollossa samaan aikaan. Lyhyen huollon jälkeen matka jatkui helppoa tasaista ja loivasti nousevaa reittiä. Suurimman osan tästä osuudesta pystyy hölkkäämään hitaasti. Balmen huollossa samat rutiinit toistuivat. Tässä kohtaa laitoin takin päälle. Sen verran alkoi tuuli tuntua kylmälle. Johanneksen kanssa mentiin edelleen samoja vauhteja ja aina välillä törmätessä vaihdettiin muutama sana.

Bonhommelle nousu meni melko hyvin, eikä turvonneesta polvesta ollut haittaa ylämäessä. Noustessa sumu ja tihkusade estivät näkyvyyden lähes kokonaan. Ylhäällä harjanteella tuuli oli jo vähän kovempaa. Reitti menee lyhyen pätkän rinteen suuntaisesti ennen laskeutumista Chapieux'n huoltoon. Tässä kohtaa kaikki oli vielä hyvin, mutta laskuun lähdettäessä polvi ei käytännössä kestänyt juosta lainkaan. Varsinaista kipua siinä ei paljoa tuntunut, mutta turvotuksen takia askel ei tuntunut tukevalta eikä jalkaan voinut alamäessä luottaa. Vähän oli sellainen hutera olo siitä, että onko se jalka siellä alla ottamassa painoa vastaan. Tulinkin koko alamäen hitaasti kävelemällä alas. Onneksi rinteessä oli välillä useita pieniä uria, jotta takaatulevat pääsivät helpommin meikäläisestä ohi. Puolimatkassa pysähdyin ja laitoin repussa kulkeneen polvituen paikoilleen. Se tuntui auttavan jonkin verran, mutta vauhtia se ei suuremmin lisännyt. Tonnin vertikaalialamäki kesti tunnin tulla alas.

Chapieux'n huollossa söin taas pari kakkupalaa kahvilla ja lämmintä keittoa. Kroppa tuntui polvea lukuunottamatta hyvälle. Neljä vuotta sitten syöminen oli vaikeaa jo tässä kohtaa. Siitä huolimatta, että olin viimeksi tullut Chapieux'n huoltoon 35 minuuttia hitaammin. Mietiskelin tässä kohtaa sitä, miten polven kanssa tulisi edetä. Kisan vieminen loppuun tuntui aika kaukaiselta tässä kohtaa. En kuitenkaan halunnut jättää kesken näin varhain vaan päätin jatkaa Courmayeriin asti ja katsoa polven tilannetta siellä uudestaan.

Huollon jälkeen reitti nousee loivasti asfalttitietä pitkin jonkin matkaa. Vaikka nousu oli loivaa niin näillä sijoituksilla lähes jokainen käveli ylämäet. Sauvat kuitenkin toivat mukavasti rytmiä tekemiseen. Polvi tyytyi kohtaloonsa ja oli toisaalta mielissään seuraavasta ylämäkitonnista Seignelle.

Nousu Seignelle kesti yllättävän pitkään. Sade ja sumu tekivät sen, ettei reittiä nähnyt juurikaan. Jyrkimmän osan alkupätkällä otsalamppujen jono kiemurteli vuoren rinnettä, mutta rinteen yläpäässä lähellä harjannetta ei edessä erottanut montaakaan lamppua. Lopulta harjanne, järjestäjien kuputeltta ja "väliaikamies" tulivat pimeydestä vastaan ja pääsimme kääntämään kohti seuraavaa laskua. Ympäröivästä maisemasta ei erottanut mitään.

Edessä oli kolmas pidempi alamäki, tämä tosin vain runsaat 500 metriä. Jo aika varvaisessa vaiheessa tässä alamäessä tein päätöksen, että kisa jää osaltani kesken jo ennen Courmayeria. Tiesin seuraavan huoltopisteen Lac Combalin olevan tien varressa ja saisin sieltä varmaan kyydin Courmayeriin, jossa coutsi oli odottamassa.

Lac Combalissa kävelin suoraan ensiaputelttaan ja kerroin tilanteestani. Runsaan vartin päästä istuin jeepin takapenkillä parin muun keskeyttäneen kanssa matkalla Courmayerin isoon huoltoon. Laitoin myös coutsille tekstarin että kisa jäi kesken.

Sen suuremmin ei keskeyttäminen ottanut koville, kun varmaan alitajuisesti tiesin tilanteen etukäteen. Mahdollisuudet tämän kisan läpäisemiseen eivät olleet tällä kertaa realistiset.
Alla vielä väliaikoja järjestäjien sivuilta. Sijoituksesta näkee hyvin miten ylämäet ovat vielä sujuneet kohtuudella, mutta alamäessä on sijoituksen pudonneet.


Oman keskeytyksen myötä pääsin seuraamaan muiden kisaajien edesottamuksia. Suomalaiset taistelivat maaliin hienosti ja Annin ja Lauran maaliinpääsy UTMB:llä lämmitti erityisesti.




Oma lomareissu jatkui coutsin kanssa vielä Ranskan puolella. Suuntasimme muutamaksi päiväksi Annecyn ja siitä vielä Chartreusen vuoriston seuduille ennen paluuta Geneveen ja kotimaahan. Alla pari kuvaa kisan jälkeen.

Plan de I'Aiguille Chamonix'n rinteillä

Le Fier joki (Gorges du Fier kaunis kanjoni)

Chartreuse'n luostari

Pientä nousua

Päiväkävelyllä

Chartreuse'n vuoria

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Viikko 34 ja Polkuporinat on nyt Livessä!

Viimeinen treeniviikko ennen 2018 UTMB-kisaa on nyt pulkassa. Viimeistelyt ovat olleet melkolailla erilaiset kuin mitä olin suunnitellut. Juoksut ovat jääneet minimiin ja tilalle on tullut maastopyöräily, joka sekin on ollut tehokasta, mutta ei kuitenkaan täysin korvaa juoksua. Vaikea on sanoa paljonko polvi on saanut lepoa viimeisen viikon aikana. Ainakaan se ei viikonlopun jalkalenkeillä enää turvonnut samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Maanantaina ja tiistaina kävin fillarilla töissä. Olin liikkeellä maastopyörällä, jotta saisin vähän enemmän tehoja polkemiseen. Maanantaina alkoi myös tämän syksyn jooga-kausi ja tiistaina tein pikavisiitin salille core-treenin merkeissä. Keskiviikosta tuli kokonaisuudessaan lepopäivä, kun töiden jälkeen kävin osteopaatilla. Nyt kolmannen käynnin jälkeen lantio alkaa jo olla kohtuu vaaterissa.

Torstaina tein viikon ensimmäisen lenkin poluilla. Parin päivän juoksemattomuuden ja fillaroimisen huomasi heti juoksussa. Vajaan parin tunnin lenkki meni kuitenkin muuten hyvin. Polvessa ei tuntunut mitään "normaalista" poikkeavaa. Perjantaina lähdin töiden jälkeen lenkille maastopyörällä. Lähiseudun poluilla ja hiekkateillä meni kaksi ja puoli tuntia mukavasti. Helppojen polkujen sekä hiekkateiden ajaminen on kyllä hauskaa, kun voi pitää yllä melko kovaa vauhtia. Sen verran pitää kuitenkin olla varovainen, ettei törmää muihin fillarilla hurjasteleviin polkijoihin.

Sekä lauantaina että sunnuntaina tein runsaan 1,5 tunnin polkulenkit Nuuksiossa. Sunnuntaina juoksin viikolla hankkimani polvituen kanssa. Se on Mueller-merkkinen ja ostettu Intersportista.  Ensimmäinen kokeilu oli aika positiivinen. Se ei häiritse juoksua juurikaan ja se tukee polvea mielestäni hyvin eli tämä puoli on kunnossa. Pidemmässä juoksussa luulen, että polvitaipeen iho kyllä menee puhki jossain vaiheessa. Sen verran tiukka se tuli on. Tätä voi varmaan hieman ehkäistä teippaamalla ihoa. Toisaalta luulen, että ihan koko reissua en tukea tule pitämään. Ehkä laitan sen päälle pidemmissä alamäissä.

Valmiina sunnuntain lenkille
Viikolle tuli yhteensä vajaa 13 tuntia treeniä, josta viisi tuntia meni juostessa. Tulevalle viikolle ei jää kuin pari lyhyttä lenkkiä ennen perjantain lähtöä.

Lauantai oli meille coutsin kanssa merkittävä päivä. Pitkään haaveissa ollut oma podcast-sarja kestävyysurheilusta julkaistiin lauantaina. Sarjan nimi on Polkuporinat, jossa ajatuksena on haastatella kestävyysurheilun ja ehkä erityisesti juoksun parissa olevia henkilöitä. Mitään aihealueita ei ole suljettu pois vaan tarkoituksena on saada mukaan mahdollisimman monipuolinen joukko kiinnostavia ihmisiä ja aiheita. Olemme tehneet 20 minuutin pituisen esittelyjakson, jossa kerromme lisää taustoista. Käykäähän kuuntelemassa.



Podcast-sarjan kuuntelu onnistuu sekä Applen iOS että Android laitteilla. Esimerkiksi Applen oman podcast appsin kautta, kun hakukenttään kirjoittaa "Polkuporinat". Sekä Applen että Androidin päällä toimiva SoundCloud podcast appsi toimii myös hyvin. Siitä voit samalla tehdä tilauksen koko sarjaan.
Polkuporinoiden tekijät. Kuva WRC2015 kisasta Saariselällä

Polkuporinoiden logo (nimen keksi Mika Huovinen ja kuvan editoi meille valokuvaaja Anna-Mari West)
Polkuporinoita voit kuunnella myös UltraStanleyPark-sivujen kautta


Myös ensimmäinen varsinainen haastattelu on julkaistu, kun Virolaisen Tarjan kanssa poristiin heinäkuun alussa. Tarjan mielenkiintoinen tarina kannattaa myös käydä kuuntelemassa.




sunnuntai 19. elokuuta 2018

Viikko 33 ja pientä takapakkia

Viime sunnuntain Lake to Lake kisan jälkeen tällä viikolla oli tarkoitus tehdä kahdesta kolmeen kovatehoista lenkkiä. Kun määrät on nyt paketissa UTMB:tä varten tai ainakin sen mitä nyt rikkonaisen kesän aikana sai kasaan niin tähän päälle muutama tehotreeni olis vielä ollut suunnitelmissa. Kovempitehoisia treenejä sain tehtyä viikolla kaksi. Maanantaina kävin poluilla tekemässä kymmenkunta 3-5 minuutin kovavauhtista vetoa. Juoksu tuntui hyvälle vaikka jaloissa painoi vielä sunnuntain swimrun-kisa. Sunnuntaina kävin Aapon kanssa juoksemassa reipasvauhtisen lenkin osin poluilla. Aapolla oli onneksi alla jo yli tunnin lenkki, joten meikäläinen pääsi vähän helpommalla. Loput lenkit ovat olleet peruslenkkiä tunnista pariin tuntiin.

Valmiina lenkille Aapon kanssa
Muuten viikko on mennyt ortopedillä ravatessa. Koko kesän vaivannut oikea polvi on viime aikoina kipeytynyt ja turvonnut jo lyhyellä parin tunnin lenkillä. Onneksi asiat ovat menneet eteenpäin tällä viikolla ripeää tahtia. Heti maanantaille sain ajan hyvälle ortopedille ja tiistaina oltiinkin jo magneettikuvissa. Keskiviikkona puhelinkonsultaatio ja torstaina vielä kuvien läpikäynti ortopedin kanssa.

Polven suhteen ei paljoa ole tehtävissä. Muuta kuin siis lepoa. Rustovauriot ovat sitä luokkaa, että varsinkin ylä- ja alamäet ovat myrkkyä polvelle. Tasaisella juostessa iskutus ei kohdistu samalla tavalla ja siitä syystä tasainen onnistuu helpommin. Polven rustovauriolle ei tähän hätään paljoa ole tehtävissä, mutta toisaalta polvien huono kunto on ollut hyvin tiedossa. Vuonna 2005 leikattu vasen polvi oli jo ruston osalta melko hapokas. Toinen akuutimpi ongelma on polven yläpuolella olevan reisiluun tilanne. Siinä näkyy jonkinasteista rasitusta, joka ei lähde kuin levolla. Ortopedi oli vähän skeptinen UTMB:n suhteen. Kisan takia polvessa kuulemma ei mitään voi enää pahemmaksi mennä. Kysymys on ehkä enemmän siitä paljonko tuota kipua pystyy sietämään. Tällä hetkellä ajatuksena on kuitenkin lähteä kokeilemaan, mutta on myös mahdollista etten starttaa koko kisaan.

Tulevalla viikolla ajatus olisi rauhoittaa juoksua enemmän ja yrittää pyöräillä vielä sen minkä pystyy. Viime viikonlopun swimrun-kisan kuvasato on myös lisääntynyt. Oksasen Teemu julkaisi hienon kuvasarjan LaketoLake-kisasta menneellä viikolla. Myös kisan tulokset ovat nyt julkaistu.

Historiallisen lämmin kesäkin alkaa kääntyä syksyyn. Sadetta on saatu odottaa aina sunnuntaille asti, mutta tänään näyttäisi vettä satavan ainakin ensihätään. Nuuksiossa, kuten varmaan monessa muussakin paikassa, on kuiva kesä tehnyt tuhojaan ja monissa paikoissa kokonaisia puita on kuollut kuivuuteen. Kallioiden päällä kasvava puusto on ollut erityisen altis tänä kesänä. Mustikkasato oli ainakin näillä seuduilla kehno eikä sienisadosta ole varmaan tulossa parempaa.

Kuivaa mustikkavarpua

Omenoita riittää. Pöytä on katettu peuroille ja muille eläimille

Polkuporinat podcast-sarjamme etenee aikataulussa haastatteluiden suhteen, mutta pienten teknisten haasteiden takia niiden julkaisu antaa vielä odottaa itseään. Tavoitteemme on tehdä sarjan kuuntelu kaikille mahdollisimman helpoksi ja sen takia joiden podcast apsien kanssa on vielä pientä hienosäätöä. Stay tuned...

Tuoli ja mikki

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Viikko 32 ja Lake to Lake swimrun kisa

Tällä viikolla oli tarkoitus saada vielä yksi napsu lisää treeniä ennen Alppien kiertoa, mutta vähän vajaaksi se viikko jäi. Yksi syy oli loman loppuminen ja viikonlopun kisa. Kovan treeniviikonlopun tilalle tuli mahdollisuus tutustua oikeesti uuteen lajiin ja vielä huippu-urheilijan vanavedessä. Sanan mukaisesti vanavedessä, koska lajina oli swimrun ja parina kestävyysurheilun monilahjakkuus Tero Hyppölä.

Viikolla ehdin tehdä muun ohjelman lomassa lyhyitä parin tunnin lenkkejä. Tiistaina lenkki jäi tuntiin, kun ilta meni polkujuoksuun suunnitellun ensiapukurssin parissa. Keskiviikkona lenkki jäi kokonaan tekemättä, kun töiden jälkeen kävin osteopaatilla. Kropassa ei ollut mitään suurempaa ongelmaa, ihan sellaista perusjumia. Torstain tunnin aamulenkki tuntui käsittelyn jälkeen lähes kivuttomalta, en muista milloin lenkki olisi näin hyvältä tuntunut. Illalla tehty parituntinen olikin jo sitten hieman hankalampi. Perjantai ja lauantai meni taas parituntisten lenkkien parissa. Tosin lauantaina oikean jalan polvi ei enää tuntunut kovinkaan hyvältä. Toivotaan ettei siinä ole mitään suurempaa ongelmaa. Ehkä vaan jotain jumia, joka tosin voi tulla myös lantion seudulta. Siihen ehkä saadaan vastausta ensi viikolla ortopedillä käynnin jälkeen.

Sunnuntain Lake to Lake-kisaan lähdin polvi vahvasti teipattuna. Kisassa ei polvesta ollutkaan haittaa. Kyseessä oli meikäläisen ensimmäinen swimrun-kisa eikä noita virallisia harjoituksiakaan ole kovin montaa vyöllä. Se mikä meikäläisen kokemuksessa hävittiin niin Teron kokemuksesta me hyödyttiin ainakin kaksinverroin. Tero kun on kisannut jopa lajin MM-kisoissa Ruotsin ötillö-kisassa.

Reitti

Etäisyyydet

Kisa lähti liikkeelle vauhdilla ja ekan uintiosuuden alussa olimme ensimmäisten parien joukossa. Ensimmäinen uintiosuus oli kisan pisin. Lähdin vähän turhan innokkaasti kauhomaan ja puolivälin jälkeen alkoi homma sakkaamaan. Vauhti hidastui ja uinnissa käyttämämme hihna alkoi kiristyä. Terolla puhtia riitti ja hän vetikin meikäläisen osuuden loppuun. Tässä kohtaa useampi joukkue oli päässyt edellemme.

Kisa jatkui lyhyemmillä uinneilla ja väliin pidempää ja lyhyempää juoksua. Juoksuosuudet menivät suhteellisen hyvin vaikka paljoa kiristämisen varaa ei olisi ollut. Sykevyötä en ollut laittanut päälle, mutta melkoisilla sykkeillä tässä mentiin.

Välillä uinnissa oli ongelmia lättäreiden kanssa ja välillä pullarin. Yhden uintiosuuden tulin vetoketju auki, kun oli pakko saada vähän viilennystä kroppaan. No, ei se paljoa viilentänyt, kun vesi oli niin älyttömän lämmintä. Uimalaseja en käyttänyt enää toisella puolikkaalla, kun ne huurtuivat niin pahasti, etten nähnyt käytännössä mitään. Mutta oli siellä ihan hyviäkin hetkiä. Uskokaa pois.

Ennen viimeistä uintia oli edessä pitkä juoksuosuus. Olimme kisanneet tiukasti toisen parin kanssa jo jonkin aikaa, kun he olivat meitä huomattavasti nopeampia uinnissa ja me heitä jonkin verran nopeampia juoksussa. Saimme ennen viimeistä uintiosuutta pienen eron, jonka he kuitenkin kuroivat kiinni uinnissa. Nousimme vedestä yhtä aikaa, mutta Tero lähti rannasta sellaista ravia, etten ehtinyt irroittaa edes hihnaa vaan juoksimme maaliin asti sillä. Olimme maalissa hieman ennen toista pari.

Loppukirin paikka


Maalissa

Olipas aika raaka kisa. Sykealueet kisan aikana olivat sellaiset, joilla ei paljoa tule treeniä tehtyä. Vaikka suoritus ei kestänyt kuin 1,5h niin olin kyllä maalissa ihan loppu. Uimatekniikkaa pitäisi parantaa vielä huimasti, että se alkaisi sujua. Nyt tasoero Teron kanssa oli valtava.

Laji on kuitenkin mielenkiintoinen ja jatkossa sitä on tarkoitus tehdä useammin. Ehkäpä saamme tästä tehtyä oman jakson tuonne Polkuporinoiden puolelle.

Alla vielä kuvia palkintojenjaosta.
Kaikki coutsin ottamat kuvat löytyy täältä.

Sekasarja

Miesten sarja

Naisten sarja

Viikko 40 ja sormustarinaa

Edellisestä kirjoituksesta on pari viikkoa aikaa. Tapahtumat pyörivät sen verran Polkuporinoiden ympärillä nyt ettei muut raportoitavaa juu...