sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Viikko 23 ja katseet tulevaan

Tällä viikolla selvisi sitten miten tuon takareiden kanssa edetään. Torstaina käytiin taas Sakari Oravan luona sairaala NEOssa ja katsottiin vielä magneettikuvat ja käytiin läpi eri vaihtoehdot. Takareiden kiinnitys istuinkyhmyyn näytti kuvien perusteella aika erilaiselta vertailtaessa oikeaa ja vasenta puolta. Jänteessä oli pientä repeämää ja selkeää turvotusta, jonka takia vasen puoli oli kuvissa selkeästi isompi.

No voisi se parempikin olla
Vaihtoehdot oli käytännössä pidempi juoksutauko ja korvaavaa harjoitusta ja lihaksen vahvistamista tai sitten leikkaus. Ekassa vaihtoehdossa ei ollut ihan takeita miten pitkään homma kestäisi ja paljonko jalalla uskaltaisi harjoitella. Takareisi on aika monessa lajissa keskeisessä osassa, joten se rajoittaa aika paljon tekemistä. Myös leikkauksessa tulee pidempi juoksutauko, noin 2 kuukautta, jonka jälkeen harjoittelun voi hiljalleen aloittaa. Tässä vaihtoehdossa aikataulu on paremmin tiedossa eikä aikaa kulu epätietoisena olemiseen. Aikataulujen osalta kaikki on tietysti arvailua ja perustuu aikaisempaan kokemukseen. Muutama vuosi sitten tehty edellinen leikkaus vaati juurikin saman juoksutauon kuin mitä Orava oli etukäteen sanonut. Näin päädyimme siis leikkaamaan takareiden runsaan viikon kuluttua. Tämän kauden kisojen osalta päätös tarkoittaa sekä Pallaksen että Spartathlonin jäämistä väliin.

Kuluvalla viikolla en ole tehnyt yhtään juoksulenkkiä, kaikki lenkit on tehty fillarilla. Viikonloppuna olen nautiskellut aurinkoisesta ja melko lämpimästä kelistä maantiefillarin kyydissä. Kun yleensä tulee pyöräiltyä lähes pelkästään työmatkoja niin tänä viikonloppuna on ollut erityisen mukavaa ajella pari vähän pidempää lenkkiä. No, ei ne pitkiä lenkkejä olleet kumpikaan, mutta ihan hauskaa joka tapauksessa. Tämäkin herkku saa jäädä hetkeksi leikkauksen takia. Tilanne on kaikin puolin hankala, kun on aina tottunut liikkumaan päivittäin.

Viikon kohokohta oli kuitenkin Suomen polkujuoksumaajoukkueen loistava menestyminen viikonlopun MM-kisoissa. Maija Oravamäen 11. sija naisissa ja Henri Ansion neljäs sija miehissä kertoo selkeän nousujohteisen suunnan jatkuneen suomalaisessa polkujuoksussa.

Henri maalissa. (kuva Suunto-Salomon-Racin-tiimin sivuilta)
Kestävyysurheilun uutisointi.
Kuvia ja tarinaa Suunto-Salomon Racing tiimin sivuilla.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Viikot 21 ja 22 ja Karhunkierros

Pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Treenien puolesta ei ole paljoa kerrottavaa. Sen sijaan viime viikonloppuna Rukalla oli aivan huippu viikonloppu, kun sai olla pari päivää mukana talkoissa ja nähdä isoa kisaa myös pöydän toiselta puolelta. On hyvä nähdä ja tehdä asioita myös huoltopuolella niin muistaa taas arvostaa sitä huimaa panosta, jonka talkooporukka tekee onnistuneen tapahtuman eteen. Karhunkierros alkaa olla jo sen verran iso tapahtumana, että kaikkien palasten toimiminen saumattomasti vaatii jo melkoista suunnittelua. Tässä suhteessa kisakoneisto toimi loistavasti ja kaikki kisaajat saivat varmasti ikimuistoisen tapahtuman.

Itse saavuin Rukalle vasta perjantaina iltapäivällä, jolloin 160 kilsan juoksijat olivat edenneet jo hyvän matkaa. Itsellä iltapäivä ja ilta meni varustetarkastuksia tehdessä. Samassa yhteydessä oli erittäin kiinnostavaa päästä kurkistamaan juoksijoiden reppuihin ja mitä erilaisimpiin varusteisiin ja virityksiin. Muutama hyvä idea tuli napattua itsellekin. Aika paljon keskustelua herättänyt vedenpitävä takki oli yksi 80 kilsan kisaan starttaavilta tarkastettu varuste. Hyvin oli porukka ottamut matkaan teipatuilla saumoilla varustettuja takkeja. Mukaan mahtui myös heikommalla takilla liikkeellä olleita, jotka joutuivat palaamaan varustetarkastukseen uudestaan takkiostosten jälkeen. Yhtään juoksijaa ei kuitenkaan varusteiden takia jäänyt lähtöviivalle.

Oma majapaikka sijaitsi ihan Rukan kisakylän keskustassa Samban varaamissa tiloissa. Vähän oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni kaikkien niiden varustetarkastusten jälkeen. Reput ja takit vilisti silmissä vielä jonkin aikaa. Aamulla sitten aamupalan jälkeen varusteiden tarkastus jatkui lyhyempien matkojen osalta ja viimeiset reput käytiin läpi lauantaina aamupäivän aikana. Samalla alettiin valmistelemaan varusteiden tarkastukseen käytettyä isoa telttaa maaliintulijoille ja heidän huoltoon ja ruokailuun sopivaksi. Pöydät ja tuolit laitettiin esille ja pientä purtavaa kannettiin pöytiin. Saattoi siinä tiimellyksessä joku Fazerin sininen mennä huoltoporukankin suuhun. Samalla lämmintä keittoa kisailijoille tehneet kokit saapuivat soppatykkeineen paikalle. Kaikki alkoi olla valmiina ensimmäisille maaliintulijoille.

Ensimmäisenä maaliin saapui 160 kilsan perusmatkalta Samban Juuso Simpanen. Olipa hieno hetki olla vastaanottamassa kuninkuusmatkan uutta mestaria. Tässä Juuson oma tarina viikonlopun kisasta.


Juuson maaliintulon ja huoltohommien jälkeen lähdin tekemään omaa lenkkiä. Kävin hölkkäämässä Konttaisen huollossa ja takaisin. Menomatkalla vastaan tuli sekä 50 kilsan kärki Henri Ansio että 80 kilsan kärki Ruokolaisen Tero. Lumitilanne Valtavaaralla oli lauantaina iltapäivällä jo aika siedettävä.  Perjantaina tilanne on ollut varmaan toisenlainen. Itse juoksin viime vuonna kisassa Rukalta Konttaisiin noin 10 minuuttia nopeammin kuin nyt vuotta myöhemmin lumisissa olosuhteissa. Ero oli ajallisesti aika pieni, vaikka varmaan energiaa tuossa paloi enemmän. Lauantaina lumessa juoksemisen teki hankalaksi se, että kapeassa urassa oli vaikeaa juosta kovempaa, kun siinä menetti tasapainon aika nopeasti. Hitaammin juostessa ei kaatumisia ja liukastumisia sattunut juurikaan. Lyhyen rupattelun jälkeen Konttaisissa lähdin takaisin 50 kilsan kisaassa juosseen Juha Hellsténin kanssa. Paluumatkaan meni hieman menomatkaa hitaammin. Oman lenkin jälkeen loppuilta meni kisakeskuksessa maaliintulijoiden vastaanottamisessa. Oli muuten aivan mahtavaa seurata juoksijoiden iloisia ilmeitä maalissa. Aivan huippu porukkaa!

No minne se pilli on kadonnut?
Nyt tarkkana
Kaikki valmista maaliintulijoille

Valtavaaralla, taustalla Ruka

Lämmin vastaanotto maalissa
Jos on tuo juokseminen välillä rankkaa niin on tuo huoltopuolikin sitä. Iso hatunnosto kaikille kisoja järjestäville tahoille ympäri Suomen.

Omat juoksutreenit ovat olleet aika harvassa viimeisen parin viikon aikana. Tämän viikon maanantaina juoksin töistä kotiin vähän parempaa vauhtia, mutta kipuilu tuolla takareidessä oli kyllä sellaista, ettei ainakaan tuo tulehduskipulääke ole tilannetta auttanut kuten ei ole paljoa nämä vähentyneet juoksulenkitkään. Magneettikuvat ja lausunnot on saatu ja nyt odotellaan Oravan päätöstä miten asiassa edetään. Eiköhän tuossa tulevan viikon alkupuolella jo tiedetä enemmän.


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Viikko 20 ja Siikajärvi-kierros

Alkuviikolla riitti vielä kylmää keliä, mutta viikonlopulle lämpömittari alkoikin  näyttää parempia lukemia. Helleraja taisi mennä perjantaina rikki ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kauan on tätä odotettu. Ensimmäinen pääskynenkin näkyi perjantaina.

Sunnuntaina oli jo varsin keväistä


Treenipuolella tilanne näyttää menevän huonompaan suuntaan. Takareisi on vaivannut edelleen ja kovia treenejä on jouduttu jättämään jo väliinkin. Istuminen on aika myrkkyä varsinkin jos edellisenä päivänä on tullut tehtyä edes jonkinlainen juoksulenkki. Tiistaina sain tarpeekseni tilanteesta ja tilasin ajan Sakari Oravalle. No, vapaita aikoja löytyi ja jo torstaina istuskelin Oravan huoneessa kertomassa taas miten tähän on tultu. Ensin toki käytiin läpi edelliset vaivat, joiden takia olen samassa tuolissa istunut.

Siinä sitten käytiin läpi mitä kaikkea on tullut talven aikana treenattua ja varsinkin sitten helmikuun jälkeistä aikaa, kun vaivat alkoivat. Tämän lisäksi muutaman liikkuvuustestin jälkeen Oravan diagnoosi alkoi olla melko selvä. Pääepäilty on nyt jonkinasteinen Hamstring-syndrooma, mutta asian varmistamiseksi tarvittaisiin vielä magneettikuvat takareidestä. Jos tilanne on ehtinyt edetä liian pahaksi, voi edessä olla leikkaus. Seuraavaksi hankitaan ne magneettikuvat ja sitten nähdään miten homman kanssa edetään. Samalla nautitaan parin viikon mittaisesta tulehduskipulääkityksestä.

Totaalista juoksukieltoa ei kuitenkaan onneksi tullut, joten pientä liikunta on pystynyt tekemään mukavan lämpimässä toukokuisessa kelissä. Orava ei kuitenkaan suositellut osallistumista viikon päästä juostavalle Karhunkierroksen viiskymppiselle, joten ensi viikonloppu meneekin sitten Rukalla puhtaasti talkoiden parissa.

Treenitunteja kertyi tälle viikolle vaatimattomat seitsemän. Parina päivänä tuli käytyä fillarilla töissä. Lisäksi maanantaina jooga ja keskiviikkona core-treeni salilla. Keskiviikkona juoksin 50 min aamulenkin töihin.
Kesäpyöräkin on päässyt ulos varastosta
Perjantaina olimme Nuuksio-hotellilla kuuntelemassa paikallista bändiä StickVille, jonka tahdissa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia paikallisten kanssa.



Lauantaina oli paikallinen asukasyhdistys järjestänyt Siikajärvi-kierroksen, jossa olimme Antin kanssa opastamassa tilaisuuteen tulleita juoksijoita. Paikalle tuli noin parikymmentä juoksijaa nauttiman aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Erivauhtisia ryhmiä ei sen suuremmin tarvinnut järjestää, kun osa lähti merkattua reittiä kiertämään omalla vauhdilla ja loput lähtivät Antin ja minun kyytiin ja loput viimeisenä tulevaan kävelyryhmään. Järven ympäri matkaa tulee noin 7 kilsaa vaihtelevalla reitillä, jolla suurin osa on asfalttia ja lopussa pieni pätkä hiekkatietä. Tämän jälkeen käytiin vielä Antin kanssa kiertämässä vähän polkuja, jossa ehdittiin vaihtaa ajatuksia syksyn Spartathlonista.

Antin kanssa juoksuopastusta


Sunnuntaina käytiin Oittaan Herttuan Don Validon kanssa juoksemassa runsas tunti Nuuksion poluilla. Tänään aiheet keskittyivät viikon päästä juostavaan Karhunkierrokseen ja siihen perusmatkaan. Toivotaan, että reitti ehtii kuivua ja viimeisetkin lumet sulaa seuraavien päivien aikana.

Karhunkierroksen keliin liittyy tänä vuonna paljon epävarmuuksia ja siksi mukaan kannattaa pakata myös sellaista, jota ei normivuonna arvele tarvitsevansa. Ei ne siellä drop-bägissä paina ne ylimääräiset tavarat ja jos niitä ei sitten tarvitsekaan. Vuoden 2014 raporteista löytyy arvokasta tietoa, jota kannattaa pohtia. Mikäli lunta on, niin yksi isoimmista asioista, johon itse panostaisin on säärien suojaaminen. Tämä pätee kaikille matkoille. Tässä lyhyt ote polkuapinan 2014 raportista:

"Hangen reuna oli yöllä melko terävä ja ilmeisesti erityisesti alamäkeen laskeuduttaessa lumi hakkasi sääriin ja teki etelänpojan prinsessasääristä selvää jälkeä. Jossain 5 km kohdalla huomasin, että jokainen umpihankiaskel jätti veriläikän kinoksen reunaan. Vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi tuli pohdittua, mutta mikään silloin ilmaantunut idea ei oikein houkutellut. Jos sääret olisi teipannut, niin teippejä irti repiessä olisi haavat tuntuneet varmasti mukavilta. Loppujen lopuksi tuli tehtyä sitten ehkä se kaikista tyhmin valinta eli en tehnyt mitään vaan ajattelin odotella, että 53km kohdan drop bagistä saisi talvitrikoot jalkaan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että olisi pitänyt heittää irtohihat käsistä jalkoihin ja teipata buffit vielä lisäpehmukkeeksi, mutta eipä tullut silloin mieleen. Matkan edetessä alkoi jokainen hankeen uppoaminen jopa pelottamaan takaraivossa, kun sääret alkoivat olla käsitellyt."

Mikäli lunta ja märkää sohjoa on, niin toinen iso asia on varmaan jalkojen ja erityisesti jalkaterän pitäminen kuivana ja lämpimänä mahdollisimman pitkään. Vedenpitävät sukat, kuten Sealskinz, olen itse todennut erittäin hyviksi nyt keväisillä metsä- ja polkulenkeillä, kun vesi on puroissa ja soissa vielä erittäin kylmää.

Rukan sääennusteen mukaan, perjantain ja lauantain välinen yö menee pakkaselle, joten Hautajärven drop-bägiin kannattaa laittaa lämmintä vaatetta. Ei se päivälämpötilakaan montaa astetta ole, joten lopussa, kun energiat on vähissä, se ylimääräinen paita ja kunnon vedenpitävä takki voivat pelastaa koko reissun. Ja sitten on tietysti se henkinen puoli. Sen merkitys on tänä vuonna suuri. Kenellä riittää päätä puskea lumisohjossa ja ketä on lannistunut jo lähtöviivalla.

Toivotan kaikille nautinnollista matkaa. Nähdään viikonloppuna Rukalla!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Viikko 19 ja Spring Adventure

Kelit ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoiset tällä viikolla. Kylmä pohjoistuuli on laskenut lämpötiloja pariin lämpöasteeseen ihan täällä rannikolla asti ja taivaalta on tuprunnut lunta lähes joka päivä. Maanantaina aamulla bussia odotellessani kuulin käen kukkuvan ensimmäistä kertaa tänä keväänä, mutta tunne oli jotenkin epätodellinen siinä lämpötilassa. Kuusamossa pakkasta on ollut sen verran, että lumitilanne ei ole helpottanut yhtään viimeisen viikon aikana. Toivotaan, että pakkasta riittää vielä pari viikkoa, että päästään juoksemaan Karhunkierros kantavalla keväthangella.

Oma treeniviikko on ollut lähes suunnitellun mukainen. Tarkoitus oli tehdä yksi kovempi harjoitus lauantaina kisattavan Spring Adventure -seikkailukisan lisäksi. Kisassa meno olisi joka tapauksessa vahvasti punaisella, joten viikkoon tulisi pari kovempaa treeniä.

Maanantai alkoi joogalla. Pääsiäisen ja Wapun takia pari jooga-tuntia oli jäänyt väliin, mutta nyt päästiin taas tositoimiin. Illalla kävin vielä hölkkäämässä vajaan tunnin lenkin Siikajärven ympäri. Tiistaina kävin päivällä salilla tekemässä core-treenin ja illalla suuntasin Samban treeneihin, jossa aiheena oli pyramidi-harjoitus. Harjoitus tehtiin kentällä, jossa tarkoituksena oli juosta 400/800/1200/1600/1200/800/400m vedot sykepalautuksella (syke alle 120). Aika karmea treeni, kun sellaiseen ei ole tottunut. Tosin porukassa se oli paljon helpompi tehdä. Keskiviikosta tuli lepopäivä, kun en aamulla ehtinyt käydä tekemässä salitreeniä ja illalla kävin akupunktiossa. Sen jälkeen en enää halunnut tehdä mitään fyysistä. Torstaina kävimme Juuson kanssa juoksemassa Nuuksion polkuja vajaan parin tunnin ajan. Perjantaina kävin kiertämässä järven vähän poluillakin käyden. Vauhti oli huomattavasti torstaita kevyempää.

Lauantaina olikin sitten vuorossa Spring Adventure Jussin kanssa. Ilma tuntui heti aamusta vähän lämpimämmälle kuin mitä viikolla oli ollut. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli aika leppoisa. 
Kahdeksan jälkeen saatiin kisamateriaalit ja reitin suunnittelu pääsi vauhtiin. Eipä siinä paljoa erilaisia vaihtoehtoja ollut ja reitti oli selvä melko nopeasti. Sitten vielä viimeiset säädöt varusteiden ja pyörien kanssa ja olimme valmiit matkaan.

Varustesäätöä

Kisakeskus

Reitinsuunnittelu
Ensimmäinen osuus oli suunnistusta, jossa piti kiertää Siuntion keskustassa olleet kolme rastia.

Prologi
Ei sitten alkrytinässä huomattu kartan olevan peilikuvana, jota olisi pitänyt lukea paperin toiselta puolelta. Lähdettiin kuitenkin isolla itseluottamuksella kohti "ykköstä" ja ajateltiin saavamme hyvä etumatka, kun reitinvalintamme poikkesi kaikista muista. No, parin muun joukkueen kanssa pyörittiin "ykkösellä" ennen kuin Jussi hoksasi kartan olevan peilikuva. Siitä sitten hitaasti kohti varsinaista ykköstä. Seuraavat pari rastia löytyi ok vaikka kartan lukeminen nurjalta puolelta ei ollutkaan ihan helppoa. Pyöräilyosuudelle lähtiessämme ei muita joukkueita sitten enää näkynytkään.
Pohjoispuolinen kartta

Eteläpuolinen kartta
Ekalle pyörärastille mentiin vähän pitkäksi yhdestä polkujen risteyksestä ja lisäksi mentiin itse rastistakin pitkäksi. Olin katsonut kartasta, että rastipiste olisi polunvarressa ja näkyisi helposti pyöräiltäessä, mutta eipä näkynytkään. Jouduttiin sitten palaamaan jonkin matkaa takaisin. Seuraavat rastit 2,3,4 ja 5 löytyivät hyvin, mutta metsäosuuksilla Jussilla meinasi tulla kylmä meikäläistä odotellessa. Onneksi aurinko lämmitti jo hieman enemmän kuin aamulla. Kuudennelle pyörärastille mennessä missattiin yksi polkuristeys peltojen keskellä, siitä taas pieni edestakainen ajo. Itse rasti löytyi hyvin kuten löytyivät seitsemäs ja kahdeksas pyörärasti.

Tämän jälkeen alkoi suunnistusosuus jalan, jolle saimme vaihtopaikalta uuden kartan. Pyörät jäivät tähän odottamaan paluuta.
Suunnistusosuus jalan
Kartta näytti olevan tällä kertaa ihan oikein päin, joka helpotti vähän menoa. Tosin kolmannelle rastille tullessa ajauduimme liikaa oikealle. Suunnistus sujui muuten vähän paremmin, mutta meikäläisen takareisi ei tänään kestänyt juurikaan juoksua vaan jouduimme etenemään hidasta hölkkävauhtia. Tämä ei helpottanut aikatauluamme yhtään varsinkin kun suunnistusosuus oli gepsin mukaan 12,5 kilsaa. Viimeiseltä rastilta takaisin vaihtopaikalle hölkätessä päätimme jättää seuraavat kolme pyörärastia (9, 10, 11) väliin ja suunnata suoraan rastille 12, koska laskimme ehtivämme kiertää ainoastaan joko kyseisen pyöräosuuden tai melontaosuuden. Jokaisesta väliin jääneestä rastista saisi sakkoa tunnin, mutta laskimme melonnassa olevan enemmän rasteja kuin pyöräosuudella olevat kolme.

Siispä vaihtopaikalta suuntasimme suoraan pyörärastille 12, jossa olisi vuorossa Quest. Siinä tehtävänä oli kulkea noin 300 m pituisen lammen toiseen päähän, joukkueen toinen jäsen jalan ja toinen suppi-laudalla. Jussi otti suppi-haasteen vastaan ja minä lähdin kävelleen lammen toiseen päähän. Hyvin meni, ei kastuttu kumpikaan.

Siitä sitten lyhyt siirtyminen rastille 13 ja edessä oli noin 6 kilsan pituinen melontaosuus inkkarikanootilla.
Melontaosuus
Saadessamme kartan, huomasimme ettei kierrettäviä rasteja ollut kuin YKSI! Tekemämme valinta kolmen pyörärastin jättämisestä väliin olikin osoittautunut vääräksi. No, nyt sen sureminen oli turhaa, koska valinta oli jo tehty. Toisaalta saisimme kokeilla kanoottia, jota tulee vähän harvemmin kokeiltua. Koko osuus oli suunniteltu hienosti, kun reitti meni kapeaa jokea pitkin. Virtaa siinä ei ollut juurikaan. Melonnan kanssa oli taas niitä perusvaikeuksia, eli miten saada purtilo kulkemaan suoraan. No aika hyvinhän se lopulta meni ja aikaakin meni vähemmän kuin olimme etukäteen laskeneet.

Melonnan jälkeen oli enää jäljellä noin 9 kilsan siivu takaisin kisakeskukseen, jossa ennen maaliintuloa saimme vielä kiertää urheilukentän kertaalleen. Viimeinen pyöräosuus sujui ihan vauhdikkaasti.
Loppurutistus (kuva Arto Ahonen)
Paljon jäi vielä(kin) parannettavaa vaikka takana oli hieno seikkailupäivä Jussin kanssa. Meikäläisen perusvauhti pyöräilyn metsäosuuksilla on niin heikko, että siinä jäämme muille erittäin paljon. Mitä teknisempää niin sitä enemmän jäämme muista. Toinen parantamisen paikka on meikäläisen loppumaton itsevarmuus suunnistuksessa. Ehkä kannattaisi hieman seurata muiden tekemistä eikä aina uskoa tekevänsä muita paremman reitinvalinnan. Ehkä joku päivä sekin onnistuu. Hyvää oli varmasti se, että saimme hyväksytyn tuloksen emmekä saapuneet maaliin sen sulkeuduttua. Näinkin on joskus käynyt. Lisäksi välineet toimivat tällä kertaa hyvin, eikä niiden kanssa ollut ongelmia.

Kiitokset kuitenkin taas järjestävälle taholle sekä Jussille, joka jaksaa näitä meikäläisen pyörähdyksiä.

Tulokset.
Gepsi-pallukat
Videoita, kuvia ja keskustelua Spring Adventuren FB sivuilla.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Viikko 18 ja Bodom Trail

Huhtikuun vaihduttua toukokuuksi alkoi ilmojen suhteen hieman keväisempi jakso. Aurinko on paistanut joka päivä ja lämmintäkin on riittänyt enemmän kuin edellisinä viikkoina. Yöt on tosin vieläkin käväisseet välillä pakkasella. Hieman hankalampi tilanne on Kuusamossa, jossa lumet ovat kyllä alkaneet näyttää sulamisen merkkejä, mutta viime vuodesta ollaan kuitenkin jo jonkin verran jäljessä. Karhunkierroksen tilanne näyttää jännältä ja voipi olla, että saadaan juuri sopiva koulutuskeli.

Omalta osalta toukokuu on lähtenyt vaihtelevasti liikkeelle. Takareisi ei vieläkään ihan salli kovempien treenien tekemistä, mutta polvet alkaa olla jo paremmassa kunnossa. Itse asiassa tänään sunnuntaina lenkillä vasemmassa polvessa ei enää tuntunut mitään kipua juostessa. En edes muista milloin polvet olisivat tuntuneet näin hyviltä lenkillä. Toisaalta takareisi tuntui edelleen tänään, mutta ei ihan niin paljoa kuin pelkäsin eilisen kovemman lenkin jäljiltä.

Viikko alkoi kevyellä ulkoilulla coutsin kanssa Nuuksion poluilla.
Tyyntä ja aurinkoa
Tiistain oli Samban treenit Pirkkolassa, jossa teemana oli polkujuoksutekniikka ala- ja ylämäessä. Antin vetämässä treenissä oli paikalla mukavasti porukkaa. Uusia juttuja tuli näin vanhemmallekin polkujen tallaajalle. Näitä oppeja pitäisi sitten kokeilla käytännössä lauantaina Bodom Trailissa. Ennen treeniä tuli juostua runsas puoli tuntia aamulla ja iltapäivällä autohuollon takia. Keskiviikkona en ehtinyt tehdä muuta kuin 30 minuutin core-treenin salilla, kun illalla oli 90 minuutin hieronta. Kyllä teki hyvää.

Torstaina takareisi jumitti sen verran, että annoin sille hieman vapaata, kun kävin fillarilla polkemassa Nuuksion ulkoilureittejä. Runsaat pari tuntia meni mukavan vaihtelevassa maastossa. Nappasin tossut mukaan reppuun, jos kuitenkin lenkin aikana tahtoisin vaihtaa juoksuksi. Näin ei käynyt vaan poljin pyörällä koko lenkin. Korvaavasta harjoittelusta saatiin hyvä keskustelu ja paljon vaihtoehtoja FB:n sivuillani.

Tossut repussa
Perjantaina kävin töiden jälkeen Nuuksiossa hölkkäämässä runsaan 1,5 tuntia jalkoja vähän tunnustellen. Kovin suurta parannusta ei ollut havaittavissa ja sekä vasen polvi että takareisi tuntuivat edelleen juostessa. En kuitenkaan halunnut jättää lauantain kisaa väliin, joten näillä mennään.

Lauantain Bodom Trail kisaan oli luvattu vähän viileämpää keliä. Näin ei juurikaan ollut vaan päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Itse saavuin Pirttimäkeen jo ajoissa, koska halusin välttää mahdolliset jonottamiset. Ylimääräinen aika ennen kisaa kului mukavasti tuttujen kanssa jutellessa. Olin arvioinut, että sellainen 65-70 minuuttia olis varmaan tällä kunnolla sellainen kohtuullinen loppuaika 12 km matkalla. Kisa alkoi kello 10, kun olin ekassa lähtöryhmässä. Alku meni suhteellisen reippaasti, mutta ei kuitenkaan ihan liian kovaa. Poluilla meno tasaantui ja matka eteni mukavasti jonossa. Ei siinä ollut paljoa mahdollisuuksia tehdä ohituksia, mutta toisaalta vauhti tuntui aika sopivalta. Koska kovia lenkkejä ei juuri ole tullut tehtyä niin en myöskään uskaltanut lähteä kuluttamaan liikaa energiaa ohitteluissa. Silloin kun ohitukseen oli hyvä mahdollisuus niin tein sen.

Perustekemistä vaikka silmät kiinni (kuva Antti Näreaho)

Puolimatkan jälkeen huomasin pystyväni pitämään oman vauhtini aika hyvin ja ohitettavia alkoi tulla enemmän vastaan. Jossain vaiheessa pääsin oman ryhmäni kärkeen ja lähdin jahtaamaan edessä menevää seuraavaa porukkaa. Näin sai pidettyä hyvän rytmin ihan loppuun asti. Viimeinen hiekkatieosuus oli vauhdikasta ja maalissa kello näytti 59:28. Melkoinen yllätys. Tulokset.

Kilometriajat ja reitti.
Maaliintulon jälkeen jäi tunti palautteluun ja klo 12 starttasimme Juhon kanssa 6 kilsan kisaan. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen kerta, kun kiersimme yhdessä Bodom Trailia Juhon kanssa. Kierros meni vauhdikkaasti ja lopussa en enää pystynyt vastaamaan Juhon loppukiriin vaan jäin hänestä lähes 20 metriä. Huimaa menoa nuorelta kaverilta, jonka koordinaatio ja polkujuoksutekniikka on ihailtavaa. Ensi vuonna uudestaan.

Sunnuntai meni pihaa haravoidessa ja pienen lenkin merkeissä. Ajoin fillarilla lähemmäs Nuuksion polkuja, jossa tein tunnin kevyen hölkän. Polvi ei tuntunut yhtään kipeältä, joka eilisen kisan jälkeen oli yllätys. Siihen oli varmaan näppinsä pelissä Anders Åkermanilla, jonka hoitopöydällä kävin ennen kotiinlähtöä Pirttimäestä. Toivottavasti tilanne pysyy ja tuo takareisikin saadaan kuntoon.

Edelleen aurinkoista mutta kylmää tuulta

Bodom Trail 2017 kuvia.
Kestävyysurheilun uutisointi.

Ensi viikonloppu menee Spring Adventure -kisassa Jussin kanssa. Mielenkiinnolla (lue kauhulla) odotellaan melonta ja muita vesistöosuuksia, jos ei kelit tästä lämpene. Mutta siitä lisää viikon päästä.

Syksyllä odottaa sitten mielenkiintoinen kisa, kun muutaman vuoden tauon jälkeen ollaan lähdössä uudestaan Spartathlon -kisaan. Asfalttia olisi tarjolla lähes 246 kilsaa. Kirjoittelen tästä jossain vaiheessa lisää, mutta pariin edelliseen kisaraportiin voi tutustua täältä (2008 ja 2010).



maanantai 1. toukokuuta 2017

Barkley harjoitusjakso 2

Jatketaanpas siitä edellisestä kirjoituksesta käymään läpi tuota kisaa edeltävää fysiikkatreeniä.

Viikot 48 - 51:

Ekalla 4 viikon jaksolla tavoitetunnit olivat treeniviikkojen suhteen 14, 18, 20 ja 22 tuntia. Ensimmäinen viikko oli kevyempi ja kolme seuraavaa viikkoa oli tarkoitus tehdä vähän enemmän määrää. Tällä rytmillä oli tarkoitus tehdä kaikki neljä harjoitusjaksoa. Ensimmäinen jakso onnistui hyvin. Kelit olivat Nuuksiossa vielä maltilliset ja poluilla pääsi juoksemaan hyvissä olosuhteissa. Talvi teki jo tuloaan, mutta lunta ei ollut vielä nimeksikään. Toteutuneet juoksusta kertyneet tunnit olivat (kuva omasta harjoitus-excelistä):

Viikot 48-51

Viikot 52-3:

Toisella jaksolla harjoitustunteja oli tarkoitus nostaa napsun verran, eli 16, 20, 22 ja 24 tuntia. Alla taas ote omasta harjoituspäiväkirjasta. Tunnit toteutuivat kevyttä viikko lukuunottamatta melko hyvin. Kevyet viikot ovat aina olleet hankalia. Kymmenen harjoitustunnin kerääminen on paljon hankalampaa kuin kahden kymmenen. Se on tullut todettua jo aikaisemminkin. Paljon helpompaa olisi treenata kolme tuntia päivässä ja kasata 20 tuntia kuluvalle viikolle.

Viikot 52-3

Talvi oli saapunut Nuuksioon ja sain tarpoa riittävästä hangessa. Tunnin aamulenkit oli otettu käyttöön helpottamaan treenituntien kasaamiseksi. Loppiais-rogan rasteja tuli kierrettyä useampaan kertaan, joka toi samalla toivottua suunnistusharjoitusta.

Viikot 4-7:

Kolmannen jakson tavoitetunnit oli taas napsun kovemmat, eli 15, 22, 24 ja 26 tuntia. Tässä jaksossa oli Tampereella 5 tunnin kaupunkiroga sekä 6h mäkitreeni Jättärillä. Olin ottanut töistä vapaata parina perjantaina, jotta sain vedettyä pidemmän treenin tuntien keräämiseksi. Vapaapäivistä huolimatta paljon tuli kierrettyä Nuuksion metsiä pimeällä otsalampun valossa. Muuten Nuuksio tuli tutuksi uusine reitteineen. Vielä 20 vuoden jälkeen löytyi uusia paikkoja, joita jaksoi koluta. Viikon rytmitys säilyi edellisten kaltaisena, eli arkiaamuisin tunnin lenkki töihin ja illalla vähän pidempään. Lisäksi tein parina päivänä viikossa muita selkeästi pidemmän treenin. Kolmas jakso sujui hyvin ja tavoitetunnit tulivat mukavasti täyteen, jopa hieman enemmän. Juoksun lisäksi ohjelmassa oli yhdestä kahteen salitreeniä sekä kerran viikossa toteutunut Astanga-jooga. Viikon 7 juoksutunnit tuli kasattua Nuuksion umpihangessa, sen näkee vauhdeistakin.

Viikot 4-7


Viikot 8-11:

Neljännen jakson tavoite oli taas napsun pari kovempi, eli 15, 24, 26 ja 28 tuntia. Tässä vaiheessa oli ns. "urku auki" eli ei haitannut vaikka tunnit vähän ylittyi. Tämä on parasta harjoitusaikaa, kun saa tehdä juuri sitä mistä pitää ja mitä rakastaa, niin paljon kuin haluaa. Tämä on juuri sitä parasta huumetta. NAM! Myös tässä jaksossa olin ottanut töistä vapaata pari päivää ja pääsinkin näin Nuuksioon ja Jättärille tekemään vähän pidempiä treenejä.

Viikot 8-11

Kisaa edeltävät kaksi viikkoa olivat jo erittäin kevyitä. Ehkä yhden vähän pidemmän lenkin olisi vielä voinut tehdä ennen kisaa, mutta aikataulu oli töiden takia aika kiireinen ja matkustaminenkin vei oman aikansa. Eipä sillä yhdellä lenkillä ollut merkitystä lopputuloksen kannalta.

Tuon 4 x 4 viikon aikana tuli juostua ja könyttyä yhteensä 2569 km / 311 tuntia. Kaikki treenitunnit yhteensä, jossa oli siis mukana myös pyöräilyt, salitreenit ja joogat, olivat 335 tuntia. Määrällisesti ihan hyvä jakso, ehkä laadullisesti voi aina löytää parannettavaa. Varsinkin nyt kun tietää paremmin mitä kyseinen kisa vaatii.

Polvien kanssa on vielä pientä vaivaa, samoin takareisi on ollut jumissa parisen kuukautta ja sitä yritetään nyt saada parempaan kuntoon akupunktion kautta. Molemmat vaivat pitäisi saada kuntoon mahdollisimman nopeasti, jotta uusi treenikausi pääsisi kunnolla käyntiin.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Barkley harjoitusjakso

Ennen Barkleyn kisaa oli tarkoitus kirjoittaa muutama sana kisaa edeltävästä harjoittelusta. No, aikataulut eivät silloin antaneet mahdollisuutta kyseiselle kirjoitukselle, mutta nyt Wappuna siihen olisi aikaa. Eli käydään vähän läpi taustoja Barkleyn harjoittelusta.

Barkleyn kisaan liittyy paljon sääntöjä, joita pääorganisaattori Lazarus on säätänyt ja tarpeen mukaan säätää lisää. Itse Barkleyn hakuprosessi on salainen kuten tiedetään. Kunnioitan myös tätä. Tämä koskee myös siihen liittyviä aikatauluja. En sen enempää ota kantaa tässä kohtaa tiesinkö harjoituskauden alussa pääseväni kisaan vai enkö. Jääköön se minun ja kisajärjestäjien väliseksi salaisuudeksi. Joka tapauksessa melko varma tieto aikaisemmista vuosista oli, että kisa järjestetään kevään aikana, yleensä viikolla 13. Tämän pohjalta lähdin laatimaan harjoitusohjelmaa, joka tähtäsi tähän ajankohtaan.



Harjoituskauden suunnittelu lähti käyntiin viikosta 13 ja sitä edeltävästä viikosta, jotka olisivat kisaa edeltäviä keventäviä viikkoja. Kaksi keventävää viikkoa on aikaisemminkin riittänyt hyvin kovankin harjoitusjakson jälkeen. Kroppa ei ehdi mennä totaaliseen horrokseen, jos tulee kisaan vähän jyrkemmin. Energiaa ehtii kuitenkin varastoitua lihaksiin ja ehkä joku pienempi kremppakin ehtii korjaantua ennen paukkua. Eli viikko 11 oli viimeinen kova viikko.

Koska kyseessä ei ollut varsinainen juoksukisa vaan enemmänkin selviytymiskisa, niin harjoittelussa keskityttiin tuntien keräämiseen off-trail tyyppisesti metsän puolella. Teillä on helppo juosta, kovapohjaisilla poluillakin melko helppoa, mutta kyllä off-trail metsä oli erinomainen paikka kohottaa kuntoa edessä olevaan kisaan. Tilannetta paransi huomattavasti erinomainen lumitalvi, josta saimme nauttia etelärannikkoa myöten. Puuttuvia nousumetrejä oli mahdollista kompensoida raskaalla umpihankitarpomisella. Mukana kulkivat tuleva kisavarustus Salomonin repussa sekä Black Diamond sauvat.

Joitakin harjoituksia, joita olin suunnitellut tekeväni ennen kisaa jäivät tekemättä. Tämä oli osittain aikataulukysymys ja toisaalta suunnittelun epäonnistumista. Barkleyn tyyppisessä kisassa suunnistuksella on valtava merkitys. Sitä ei pidä aliarvioida. Mikäli onnistut pääsemään mukaan hyvään porukkaan ja onnistut saamaan muutaman kirjan sivun, ei sen varaan kannata kuitenkaan laskea. Oma suunnitelmani harjoituskaudella oli tehdä pari pidempää karttaharjoitusta pelkällä käyräkartalla, mutta aikataulujen takia suunnitelmat eivät toteutuneet. Pitkät yöharjoitukset käyräkartan varassa jäivät tekemättä. Vaikka kyseiset harjoitukset olisivat olleet hyviä en kuitenkaan ollut tästä huolissani, olihan takana kuitenkin 40 vuoden suunnistuskokemus.

Vuonna 2011 olin edellisen kerran harjoitellut "vähän enemmän". Tällä kertaa oli mielessä tehdä jotain samanlaista ja nauttia harjoittelun tuomasta mielihyvästä.

Ultrajuoksu on elämäntapa, jolloin pitää nauttia jokaisesta hetkestä treenipoluilla, ei pelkästään kisoista ja ennätyksistä. 

Kurkilahden Pasi kertoi harjoitelleensa yli 20 tunnin viikkoja yli 10 kappaletta ennen Sakura-michi kisaa  2007. Se toi hänelle kohtuullisen tuloksen siinä kisassa. Se on siitä asti ollut oma ohjenuorani harjoitteluni suhteen. Yli 20 tunnin harjoitusviikkoja kun kasaa tarpeellisen määrän niin tuloksen tulisi olla kohtuullinen pitkissä kisoissa. Itselleni harjoitustuntien kerääminen ei ole suurempi ongelma, tehot on alhaiset ja tunteja kertyy. Vaikka lunta on välillä yli polvien ei siitä pidä välittää, muilla ei ole vastaavia mahtavia harjoitteluolosuhteita. Karhunkierroksella 2017 saattaa hyvinkin olla vielä aika haastavat olosuhteet. Hienoa jos lunta olisi siinä vaiheessa kun paukku käy. Nam! Vastoinkäymisistä pitää tehdä itselleen voimavaroja.

Tätä taustaa vasten aloitin harjoitusjakson suunnittelun. Pari viimeistä vuotta olen toteuttanut klassista neljän viikon harjoitusrytmiä. Eli neljän viikon mittainen nousujohteinen treenijakso. Kauden 2016 viimeinen kisani oli Synkkä Syysunelma lokakuun lopulla, viikolla 42. Kyseisen viikon ja Barkleyn väissä (viikko 13) olisi yhteensä 23 viikkoa. Kun Syysunelman jälkeen antaa jonkun viikon palautumiseen ja pari viikkoa Barkelyn keventävään viikkon, jäljelle jää sopivasti 4 x 4 viikon treenijakso. Pienehkön yläraajavamman takia pidin poikkeuksellisesti hieman pidempään taukoa harjoittelusta Syysunelman takia. Varsinaiseksi harjoitusjaksoksi muotoutui viikot 48/2016 - 11/2017.

--- to be continued----