Näin loppuvuodesta on taas aika ihmetellä kuluneen vuoden kisoja ja niissä tehtyjä asioita. Tavoitteet oli asetettu suhteellisen korkealle niin tammikuun E24:ssa kuin syksyn Skövden 48h:ssa. Nämä olivat tulosmielessä kauden päätavoitteet.
II Endurance 24h, Espoo (31.1-1.2.): Harjoitusjakso tähän kisan oli ensimmäisten yhdeksän viikon osalta sujunut mallikkaasti, jonka jälkeen sairastuin. Aikaa kisaan oli tässä vaiheessa neljä viikkoa. Yhteensä kymmenen päivää meni flunssassa ja se sinetöikin tämän kisan tuloksen. Kaikesta huolimatta lähdin kisaan, jonka sitten kahdeksan tunnin jälkeen alkuillasta jouduin lopettamaan. Tulos 85km.
Sakura-michi 250km, Japani (18.-19.4): Edellisestä kisasta aikaa 11 viikkoa, jonka aikana sain tehtyä seitsemän viikon mittaisen harjoitusjakson. Tänä aikana sain juostua 781km ja harjoitustunteja yhteensä 111. Tämän harjoitusjakson toteutin hieman tavallisesta poiketen tehden pari kappaletta sellaisia kahden peräkkäisen 20h viikkon jaksoa ja niiden välissä kevyemmän viikon. Tämäkin tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta. Vaikea kuitenkin yhden kokeilun perusteella sanoa miten se toimii. Yksi virhe harjoittelussa oli kuitenkin keventelyn aloittaminen kolme viikkoa ennen kisaa ja se tuntuikin juoksutuntuman puutteena itse kisassa. Tuloksellisesti kisa ei ihan vastannut tavoitteita, mutta tällä kertaa tuloksella ei ollut merkitystä. Paljon suurempi asia oli itse kisasta ja sen tunnelmasta nauttiminen. Tämä toteutuikin hienosti vaikka jouduin kävelemään kisan viimeiset 75km. Tulos 32h50min.
MM-100km, Torhout (19.-20.6): Edellisestä kisasta yhdeksän viikkoa. Pidin vain yhden lepoviikon Japanin kisan jälkeen ennen uuden harjoitusjakson aloittamista. Aikaa oli rajallisesti, jonka aikana piti kuitenkin saada jonkinlaista vauhtikestävyyttä kaivettua esiin. Sain tehtyä kuuden viikon harjoitusjakson, jonka aikana ehdin tehdä kahdeksan vauhtikestävyysharjoitusta. Tähän määrään olin tyytyväinen vaikka kisassa ei sitten tätä ominaisuutta riittänyt ihan loppuun asti. Tämän jakson aikana palattiin taas takaisin vanhaan yhden nousujohteisen harjoitusjakson menetelmään. Tuon kuuden viikon jakson aikana tuli juostua 554km kokonaistuntien ollessa 73h. Tavoitteena kisassa oli parantaa omaa ennätystä edelliseltä vuodelta, mutta vauhti loppui 65km kohdalla. Loppu oli melkoista taistelua. Ehkä tämän kisan opetuksiin kuuluu se tosiasia, että tämän luokan kisoihin pitää ehdottomasti valmistautua perusteellisemmin. Ja lähtöviivalla pitää ehdottomasti olla terveenä. Nyt molempien näiden asioiden kohdalla oli tehty jonkinlaista kompromissia. Muuten aivan mahtava tunnelma arvokisoissa. Tulos 8h38min.
48h, Skövde (28.-30.8.): Kauden toinen päätavoite. Pilalle menneen tammikuisen kaksnelosen jälkeen tulokselliset tavoitteet olivat kaikki siirtyneet tähän elokuussa juostavaan kisaan. Aikaa tämän ja edellisen kisan välillä oli kymmenen viikkoa, joiden aikana sain kasaan kuuden viikon mittaisen nousevan harjoitusjakson. Juoksukilsoja kertyi 805km kokonaistuntien jäädessä 90 tuntiin. Uutena juttuna kokeilin tässä harjoitusjaksossa vähän pidempiä lenkkejä. Juoksin kolmen viimeisen määräviikon aikana neljä pidempää lenkkiä (72km, 53km, 46km ja 67km), joiden merkitys oli todella merkittävä näin jälkeenpäin ajatellen. Toinen juttu mitä kokeilin, oli tuo keventely noiden kolmen viimeisen viiikon aikana. Vedin sen ehkä vähän riskilläkin harjoitustuntien ollessa 14h, 8h ja kisaviikolla vielä pari tuntia juoksentelua ennen perjantaista kisaa.
Itse kisa oli sitten tuloksellisesti loistava vaikka jälkeenpäin on tullut harmiteltua tuota viimeisen kolmen tunnin aikaista löysäilyä (vain 12km kolmessa tunnissa!). Kisa oli fyysisesti erittäin vahva, mutta ensimmäistä kertaa oli henkisellä puolella pahoja puutteita. Ilman coachia ei tästä olisi tullut mitään. Tulos 356km
Vaajakosken maastoultra 60km (4.10.): Neljäkasista oli kulunut vain viisi viikkoa eikä mitään kovin ihmeellistä harjoittelua ollut ehtinyt tekemään. Niin kuitenkin piti lähteä kokeilemaan reippaalla alkuvauhdilla tunnetuin seurauksin. Loppukaudesta voikin kokeilla erilaisia tapahtumia vähemmän ryppyotsaisesti. Tässä kisassa tuli tehtyä varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta ihan hauskaa se näin jälkeenpäin oli. Tulos 5h53min.
Mammuttimarssi n.100km, Padasjoki(23.-24.10): Kauden päätös ilman sen suunnitelmallisempaa valmistautumista. Kisassa on loistava konsepti, jossa yhdistyy paljon hienouksia. Fyysisesti yllättävän vaativa, mutta muuten leppoisa meininki. Hienoa oli huomata oma palautuminen kisan aikana lyhyen nyykähdyksen jälkeen. Hienoa oli myös jakaa kokemus Tommin kanssa. Tulos 12h18min.
Pispalanportaidenylösjuoksukeksinsyönninjavihellyksenkera (31.10.): Edellisestä kisasta aikaa vain viikko, jonka aikana olin kuitenkin saanut vedettyä keksipaketin poikineen. Myös vihellystä oli harjoiteltu vaikka sitä joidenkin mielestä on välillä vaikea erottaa kuorsauksesta. Laiskana ja makeasta pitävänä ihmisenä ei lajinomainen harjoittelu tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Olen harjoitusjaksoon erittäin tyytyväinen, joskin kisasuorituksessa on vielä hiomista. Tulos 4min55s.
Näin jälkeenpäin ajatellen on kisakausi tarjonnut paljon onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Aina ei kaikki palikat ole kohdallaan vaan täydellisen juoksun metsästys jatkuu edelleen. Erityisesti pitkien matkojen opinnot ovat kuitenkin alkaneet hyvin. Havaituista puutteista yritetään ottaa oppia ja suoritusta parantaa tulevalla kaudella. Ei pidä kuitenkaa tehdä kaikkea liian vakavasti, pari hauskaa kisaa tuo mukavasti vastapainoa kauteen. Lisäksi noi pidemmät lenkit ovat ohjelmassa jatkossakin.
perjantaina 13. marraskuuta 2009
maanantaina 9. marraskuuta 2009
Viikko seuran syysleirin jälkeen
Tarkoituksena oli ottaa aika kevyesti leirin jälkeiset kaksi viikkoa, mutta kuluneelle viikolle ei sitten tullut kuin yksi lepopäivä ja silloinkin kävin Juhalla hieronnassa. Tosin ei tässä mitään suuriakaan määriä tullut, ihan sellaista perushauskaa ajanvietettä. Juoksua tuli neljällä lenkillä yhteensä runsaat kuusi tuntia ja fillaria vajaat kolme tuntia. Juoksukilometrit ylittivät tällä viikolla 4000km rajan. Se on melko sama tahti kuin edellisenä vuonna. Tosin harjoitustunteja on tähän mennessä kertynyt enemmän kuin viime vuonna. Eli painotus on ollut hieman eri kuin aikaisemmin, tosin ei paljoa. Lisäksi sain viikonloppuna vihdoin kasattua noi rullat autotalliin niin, että sain tehtyä loppuverryttelyt fillarin satulassa. Tuntui ihan hyvälle. Kyllä tuossa voisi pidemmänkin lenkin tehdä, ei se niin pitkästyttävää ollut. On sitä matollakin juostu useampi tunti putkeen. Lisäksi autotalli on sopivan viileä, ettei siinä ehkä tule niin kova hikikään.
Tulevalle viikolle on kertynyt jonkin verran muutakin ohjelmaa kuin ulkoilua, joten yritetään saada kasaan se mitä onnistuu. Ei oteta vielä suuria paineita harjoittelun suhteen. Muuten tuo harjoitusjakso tammikuun E24:lle alkaa olla valmiiksi suunniteltu. Tai eihän siinäkään nyt paljoa suunnittelemista ole noin viikkotasolla, kun perustana on vanha hyväksi havaittu harjoituskaava. Suunnitelmissa on vetää tasaisesti nousevalla harjoitusmäärällä aina ensi vuoden ekalle viikolle asti, jonka jälkeen sitten aloitetaan keventelyt. Juoksutuntuma on kuitenkin tarkoitus säilyttää kisaan asti, eli pelkkää lepoa ei ole luvassa.
Tuo uusi kuva blogin etusivulla on kerännyt mukavasti kommentteja. Kuva on otettu viime kevään Sakura-michi kisasta viimeisen CP:n jälkeen sunnuntaiaamuna. Matkaa on tuossa vaiheessa takana 212km ja viimeinen vajaa maratoni on edessä. Siinä coachi valaa uskoa viimeiselle osuudelle. Jalat on kuitenkin jo juostu puhki ja vaihtoehtona ei ole muuta kuin kävellä loppumatka. Tämä on sitä rinnalla kulkemista.
Tulevalle viikolle on kertynyt jonkin verran muutakin ohjelmaa kuin ulkoilua, joten yritetään saada kasaan se mitä onnistuu. Ei oteta vielä suuria paineita harjoittelun suhteen. Muuten tuo harjoitusjakso tammikuun E24:lle alkaa olla valmiiksi suunniteltu. Tai eihän siinäkään nyt paljoa suunnittelemista ole noin viikkotasolla, kun perustana on vanha hyväksi havaittu harjoituskaava. Suunnitelmissa on vetää tasaisesti nousevalla harjoitusmäärällä aina ensi vuoden ekalle viikolle asti, jonka jälkeen sitten aloitetaan keventelyt. Juoksutuntuma on kuitenkin tarkoitus säilyttää kisaan asti, eli pelkkää lepoa ei ole luvassa.
Tuo uusi kuva blogin etusivulla on kerännyt mukavasti kommentteja. Kuva on otettu viime kevään Sakura-michi kisasta viimeisen CP:n jälkeen sunnuntaiaamuna. Matkaa on tuossa vaiheessa takana 212km ja viimeinen vajaa maratoni on edessä. Siinä coachi valaa uskoa viimeiselle osuudelle. Jalat on kuitenkin jo juostu puhki ja vaihtoehtona ei ole muuta kuin kävellä loppumatka. Tämä on sitä rinnalla kulkemista.
sunnuntaina 1. marraskuuta 2009
Viikko Mammutin jälkeen
Viikko on kulunut kevennellen viime viikonlopun Mammuttimarssin jälkeen. Maanantaina tuli totaalinen lepopäivä ja tiistaina oli vuorossa käynti Juhalla. Lokakuun alussa juostun Vaajakosken maastoultran jälkeen vaivannut vasen takareisi ei ole paljoa helpottanut. Eikä Mammuttimarssi muuttanut asiaa millään lailla. Juha sai jalan vähän parempaan kuntoon, mutta ehkä käynti tai kaksi vaaditaan vielä ennen kuin vaiva on kokonaan poissa. Asiaa nopeuttaisi omaehtoinen venyttely... Keskiviikkona tein kevyen kympin lenkin matolla ja raportoin jalan kunnosta Juhalle. Uusi käynti on varattu tulevalle tiistaille. Torstaina kävin fillarilla töissä ja perjantai oli taas syytä varata levolle, olihan viikonlopulle tiedossa vuoden toinen pitkä kova lenkki. Edellinen oli juostu samoissa maisemissa keväällä.
Lauantain syyskokouksen jälkeen oli vuorossa haudanvakava kilpailu Pispalan portaiden ylösjuoksussa sekä kolmen Cream Cracker keksin syöminen ilman juotavaa ja päälle vielä vihellys. Vasta tämän jälkeen otettiin aika. Yhteensä 270 porrasta, joiden yläpäässä oli pakko laittaa kävelyksi. Mutta pahin oli vielä edessä, kun noi keksit piti saada syötyä. Aikaa meni vajaa viisi minuutti koko touhussa. Tätä pitää kyllä treenata seuraavaa kertaa varten. Tämän päälle tehtiin lyhyt verryttelylenkki.
Sunnuntaina oli vuorossa pitkä yhteislenkki, jossa on tapana ottaa miehistä mittaa. Myös tällä kertaa mentiin allekirjoittaneen vauhtireservin yläpäässä. Seuran kärkimiehet menivät aivan omia menojaan. Lenkin loppukevennyksenä oli pulahtaminen viereiseen Pyhäjärveen. Olipa melkoisen rento olo tässä kohtaa.
Viikolle kertyi yhteensä viisi treeniä, ajallisesti runsaat viisi ja puoli tuntia. Tuleva viikko vedetään kevyesti ja ehkä sitäkin seuraava. Vasta sen jälkeen aloitetaan treenaamiset E24:lle.
Lauantain syyskokouksen jälkeen oli vuorossa haudanvakava kilpailu Pispalan portaiden ylösjuoksussa sekä kolmen Cream Cracker keksin syöminen ilman juotavaa ja päälle vielä vihellys. Vasta tämän jälkeen otettiin aika. Yhteensä 270 porrasta, joiden yläpäässä oli pakko laittaa kävelyksi. Mutta pahin oli vielä edessä, kun noi keksit piti saada syötyä. Aikaa meni vajaa viisi minuutti koko touhussa. Tätä pitää kyllä treenata seuraavaa kertaa varten. Tämän päälle tehtiin lyhyt verryttelylenkki.
Sunnuntaina oli vuorossa pitkä yhteislenkki, jossa on tapana ottaa miehistä mittaa. Myös tällä kertaa mentiin allekirjoittaneen vauhtireservin yläpäässä. Seuran kärkimiehet menivät aivan omia menojaan. Lenkin loppukevennyksenä oli pulahtaminen viereiseen Pyhäjärveen. Olipa melkoisen rento olo tässä kohtaa.
Viikolle kertyi yhteensä viisi treeniä, ajallisesti runsaat viisi ja puoli tuntia. Tuleva viikko vedetään kevyesti ja ehkä sitäkin seuraava. Vasta sen jälkeen aloitetaan treenaamiset E24:lle.
sunnuntaina 25. lokakuuta 2009
Mammuttimarssi 2009 - raportti
Mammuttimarssi 2009 - raportti
Mammuttimarssin reittipisteet.
Kisa lähti liikkeelle Padasjoen ABC:ltä, josta oli matkaa ekalle rastille noin kilsan verran. Se juostiin porukassa ja rastilla järjestäjät olivat vastassa varmistamassa, että ensimmäiset "leimaukset" onnistuivat kaikilta. Siitä eteenpäin lähdettiin Eemeleiden kanssa kohti kakkosrastia. Reitinvalintana oli juosta Sipilän- ja Kangasmäentietä pitkin niin pitkälle kuin tietä riittä ja kiertää siitä sitten Tevanninvuoren(?) eteläpuolelta seuraavalle tielle. Tuo metsäpätkä oli melkoista ryteikköä ja matkaa tehtiin nyt käytännössä kävellen. Kakkosrastille meni aikaa ykköseltä 1.04. Kolmosrastille juostiin käytännössä hiekkateitä pitkin. Kahden päättyvän autotien väliin jäävä n. 300 metrin metsäpätkä oli ainut metsäosuus tällä välillä. Tämä sujui suht ok vaikka ei ihan osuttukaan tienpäähän. Vähän varmisteltiin, kun juostiin vielä tarkistamaan tuo kääntöpaikka. Pitkä rastiväli kolmoselle taittui aikaan 1.28.
Nelosrastille oltiin valittu vaihtoehdoksi juosta Siperiantietä pitkin valtatielle 53 ja siitä suoraan Maanpääntietä muutama kilsa. Tästä joutuisimme tekemään pienen metsäosuuden Karhulantielle. Alku meni hyvin, mutta tuolla metsäosuudella oli sen verran paljon märkää suota, että aikaa meni kierrellessä ja kaarrellessa parempaa uraa hakien. Lopulta kierrettiin vielä Kinttumäen länsipuolelta järvenrannasta ja hukattiin vielä aikaa järven länsipuolella, kun polkua ei meinannut millään löytyä. Lopulta löytyi polku ja tiekin, mutta edelliselle rastille hankittu 15 min kaula Eemeleihin oli tässä vaiheessa hukattu. Nelosella leimattiin samaan aikaan. Taisi Nopsakoipikin olla samoihin aikoihin nelosella. Mulla oli juomaletku jäätynyt kolmannen ja neljännen rastin välisellä osuudella. Tai näin ainakin ensin luulin. Huomasin kuitenkin vitoselta lähdettäessä ja reppua penkoessani, että juomat oli loppu. Onneksi Tommi jakoi omat juomansa meikäläisen kanssa. Mä join varmaan neloselta kutoselle Tommin juomia enemmän kuin hän oli juonut koko alku matkan. Vitoselle siirtyminen kesti 47min, pelkkää hiekkatietä. Meno alkoi itsellä tuntua aika väsyneeltä jo tässä vaiheessa.
Kutoselle eli uimarastille oltiin valittu reitiksi suhteellisen suoran Karhulantietä pitkin ja parin metsäosuuden kautta rastille. Eka "metsäosuus" piti olla n. 400m tavallista polkua pitkin, mutta ei me mitään polkua siellä löydetty, ei ainakaan sellaista, joka olisi vienyt oikeaan suuntaan. Kauheeta ryteikköä kyllä. Kahdesti jouduttiin huomaamaan kääntyneemme vahingossa samaan suuntaan kuin mistä olimme tulossa. Tämän jälkeen oli pakko pitää kompassia koko ajan edessä ja kävellä sen osoittamaan suuntaan. Vihdoin tie tuli vastaan, mutta aikaa oli vietetty varmasti 30min tuolla lyhyellä pätkällä. Tästä "viisastuneina" päätimme loppumatkan mennä ihan nöyrästi teitä pitkin. Päätöstä helpotti todella huonokulkuinen ja hidas maasto. Lopulta saavuimme uimarastille, joka oli helpompi kuin etukäteen olin ajatellut. Piti vaan riisua vaatteet nopeasti pois mitään ajattelematta ja hypätä järveen. Uinnin jälkeen vaihdoin kuivan padan ja sukat. Loput kamat oli samat kuin aikaisemmin. Samalla saimme täyttää juomareput kokonaan. Taisin juoda lisäksi yli puoli litraa ihan vettä, niin kova oli jano tässä kohtaa. Lyhyen lämmittelyn jälkeen matka jatkui, tuo juoksu oli ainut tapa saada kroppa taas lämpiämään. Reitti seiskalle vei Kalliojärventien ja Syväjärventien(?) kautta. Ennen rastia tuli pieni pummin, kun käännyttiin yhtä risteystä liian aikaisin oikealle. Siinä tuli yksi turha mäkenylitys. Aikaa tälle välille meni 1.09.
Kasirastille reitti kulki Ruuhijärven-, Koivusuon- ja Lapinjärventien kautta valtatie 53:lle, jonka varressa oleva parkkipaikka toimi rastipisteenä. Tässä kohtaa otin yhden suolatabletin ja energiapatukkaa. Olo ei ollut kovinkaan reipas enää tässä kohtaa. Käveltiin jonkin matkaa, mutta kohta alkoi olo helpottaa ja juoksu kulkea. Reitti ysille kulki Saarikontien ja Tavilammentien kautta Rillitielle. Juoksu kulki hyvin ja emme tainneet kävellä juuri kertaakaan. Ennen Rillitielle tuloa oli muuten varmaan kilsan pituinen yhtämittainen ylämäki. Ysille tullessa vastaan juoksi Nopsakoipi. Aikaa ysille meni 1.12.
Reitti kympille kulki Rillitietä pitkin puoleen väliin, josta käännyimme vasemmalle pienemmälle tielle. Juoksu kulki edelleen mallikkaasti. Hieman ennen rastia saimme Nopsakoiven kiinni, aikaa tällä välillä kului 1.16. Itse rasti olikin sitten hauska. Tarjolla oli kahvia ja pullaa sekä tietysti itse temppurasti. Sählymailalla ja pallolla oli tarkoitus osua noin viiden metrin päässä olevaan vatiin. En ehtinut edes kahvia kaataa mukeihin ennen kuin Tommi jo pisti pallon vatiin. Sen jälkeen nautittiin vielä hetki nuotion lämmöstä, kahvista ja pullasta.
Seuraavalle rastille mennessä oli pientä sekoilua, kun uusia teitä tuntui tulleen edellisen karttojen päivityksen jälkeen. Lopulta löydettiin rastille Nopsakoiven avulla. Samalla sovittiin, että juostaan kimpassa maaliin. Loppu olikin suht selkeää. Maalissa oltiin noin 9.19 lauantaiaamuna, eli aikaa oli kulunut lähdöstä 12.19. Kokonaismatkaa on vaikea sanoa, oliskohan ollut siinä 95-100km?
Varusteet toimivat hyvin. Ehkä kenkävalinta näin jälkeenpäin olisi ollut toinen. Noiden Salomonin Speed Cross kenkien sijasta tavallinen lenkkari olisi ollut hiekkateillä huomattavasti parempi. Ihan rehellistä metsäpätkää ei tullut meidän kohdalle kuin sellaiset pari kilometriä. Tuo ostamani lamppu keski myös yksillä pattereilla koko yön. Poltin sitä kuitenkin noin puolella teholla alusta lähtien.
Itse tapahtuma oli kyllä ensikertalaiselle todella hieno. Pitkä lenkki yhdistettynä suunnistukseen yön pimeydessä, vaativa maasto korkeuseroineen ja omatoiminen huolto on kyllä sellainen yhdistelmä, johon törmää vain tässä tapahtumassa. Tämä poikkesi kaikista edellisistä reissuista. Nopsakoivelle pitää nostaa kyllä hattua, kun hän kiersi matkan lähes yksinään. Oli tämä helpompaa ja hauskempaa, kun matkassa ei ollut ihan yksin - kiitos Tommille. Kiitokset myös järjestävälle seuralle Peräkylän Ponnistukselle.
Mammuttimarssin reittipisteet.
Kisa lähti liikkeelle Padasjoen ABC:ltä, josta oli matkaa ekalle rastille noin kilsan verran. Se juostiin porukassa ja rastilla järjestäjät olivat vastassa varmistamassa, että ensimmäiset "leimaukset" onnistuivat kaikilta. Siitä eteenpäin lähdettiin Eemeleiden kanssa kohti kakkosrastia. Reitinvalintana oli juosta Sipilän- ja Kangasmäentietä pitkin niin pitkälle kuin tietä riittä ja kiertää siitä sitten Tevanninvuoren(?) eteläpuolelta seuraavalle tielle. Tuo metsäpätkä oli melkoista ryteikköä ja matkaa tehtiin nyt käytännössä kävellen. Kakkosrastille meni aikaa ykköseltä 1.04. Kolmosrastille juostiin käytännössä hiekkateitä pitkin. Kahden päättyvän autotien väliin jäävä n. 300 metrin metsäpätkä oli ainut metsäosuus tällä välillä. Tämä sujui suht ok vaikka ei ihan osuttukaan tienpäähän. Vähän varmisteltiin, kun juostiin vielä tarkistamaan tuo kääntöpaikka. Pitkä rastiväli kolmoselle taittui aikaan 1.28.
Nelosrastille oltiin valittu vaihtoehdoksi juosta Siperiantietä pitkin valtatielle 53 ja siitä suoraan Maanpääntietä muutama kilsa. Tästä joutuisimme tekemään pienen metsäosuuden Karhulantielle. Alku meni hyvin, mutta tuolla metsäosuudella oli sen verran paljon märkää suota, että aikaa meni kierrellessä ja kaarrellessa parempaa uraa hakien. Lopulta kierrettiin vielä Kinttumäen länsipuolelta järvenrannasta ja hukattiin vielä aikaa järven länsipuolella, kun polkua ei meinannut millään löytyä. Lopulta löytyi polku ja tiekin, mutta edelliselle rastille hankittu 15 min kaula Eemeleihin oli tässä vaiheessa hukattu. Nelosella leimattiin samaan aikaan. Taisi Nopsakoipikin olla samoihin aikoihin nelosella. Mulla oli juomaletku jäätynyt kolmannen ja neljännen rastin välisellä osuudella. Tai näin ainakin ensin luulin. Huomasin kuitenkin vitoselta lähdettäessä ja reppua penkoessani, että juomat oli loppu. Onneksi Tommi jakoi omat juomansa meikäläisen kanssa. Mä join varmaan neloselta kutoselle Tommin juomia enemmän kuin hän oli juonut koko alku matkan. Vitoselle siirtyminen kesti 47min, pelkkää hiekkatietä. Meno alkoi itsellä tuntua aika väsyneeltä jo tässä vaiheessa.
Kutoselle eli uimarastille oltiin valittu reitiksi suhteellisen suoran Karhulantietä pitkin ja parin metsäosuuden kautta rastille. Eka "metsäosuus" piti olla n. 400m tavallista polkua pitkin, mutta ei me mitään polkua siellä löydetty, ei ainakaan sellaista, joka olisi vienyt oikeaan suuntaan. Kauheeta ryteikköä kyllä. Kahdesti jouduttiin huomaamaan kääntyneemme vahingossa samaan suuntaan kuin mistä olimme tulossa. Tämän jälkeen oli pakko pitää kompassia koko ajan edessä ja kävellä sen osoittamaan suuntaan. Vihdoin tie tuli vastaan, mutta aikaa oli vietetty varmasti 30min tuolla lyhyellä pätkällä. Tästä "viisastuneina" päätimme loppumatkan mennä ihan nöyrästi teitä pitkin. Päätöstä helpotti todella huonokulkuinen ja hidas maasto. Lopulta saavuimme uimarastille, joka oli helpompi kuin etukäteen olin ajatellut. Piti vaan riisua vaatteet nopeasti pois mitään ajattelematta ja hypätä järveen. Uinnin jälkeen vaihdoin kuivan padan ja sukat. Loput kamat oli samat kuin aikaisemmin. Samalla saimme täyttää juomareput kokonaan. Taisin juoda lisäksi yli puoli litraa ihan vettä, niin kova oli jano tässä kohtaa. Lyhyen lämmittelyn jälkeen matka jatkui, tuo juoksu oli ainut tapa saada kroppa taas lämpiämään. Reitti seiskalle vei Kalliojärventien ja Syväjärventien(?) kautta. Ennen rastia tuli pieni pummin, kun käännyttiin yhtä risteystä liian aikaisin oikealle. Siinä tuli yksi turha mäkenylitys. Aikaa tälle välille meni 1.09.
Kasirastille reitti kulki Ruuhijärven-, Koivusuon- ja Lapinjärventien kautta valtatie 53:lle, jonka varressa oleva parkkipaikka toimi rastipisteenä. Tässä kohtaa otin yhden suolatabletin ja energiapatukkaa. Olo ei ollut kovinkaan reipas enää tässä kohtaa. Käveltiin jonkin matkaa, mutta kohta alkoi olo helpottaa ja juoksu kulkea. Reitti ysille kulki Saarikontien ja Tavilammentien kautta Rillitielle. Juoksu kulki hyvin ja emme tainneet kävellä juuri kertaakaan. Ennen Rillitielle tuloa oli muuten varmaan kilsan pituinen yhtämittainen ylämäki. Ysille tullessa vastaan juoksi Nopsakoipi. Aikaa ysille meni 1.12.
Reitti kympille kulki Rillitietä pitkin puoleen väliin, josta käännyimme vasemmalle pienemmälle tielle. Juoksu kulki edelleen mallikkaasti. Hieman ennen rastia saimme Nopsakoiven kiinni, aikaa tällä välillä kului 1.16. Itse rasti olikin sitten hauska. Tarjolla oli kahvia ja pullaa sekä tietysti itse temppurasti. Sählymailalla ja pallolla oli tarkoitus osua noin viiden metrin päässä olevaan vatiin. En ehtinut edes kahvia kaataa mukeihin ennen kuin Tommi jo pisti pallon vatiin. Sen jälkeen nautittiin vielä hetki nuotion lämmöstä, kahvista ja pullasta.
Seuraavalle rastille mennessä oli pientä sekoilua, kun uusia teitä tuntui tulleen edellisen karttojen päivityksen jälkeen. Lopulta löydettiin rastille Nopsakoiven avulla. Samalla sovittiin, että juostaan kimpassa maaliin. Loppu olikin suht selkeää. Maalissa oltiin noin 9.19 lauantaiaamuna, eli aikaa oli kulunut lähdöstä 12.19. Kokonaismatkaa on vaikea sanoa, oliskohan ollut siinä 95-100km?
Varusteet toimivat hyvin. Ehkä kenkävalinta näin jälkeenpäin olisi ollut toinen. Noiden Salomonin Speed Cross kenkien sijasta tavallinen lenkkari olisi ollut hiekkateillä huomattavasti parempi. Ihan rehellistä metsäpätkää ei tullut meidän kohdalle kuin sellaiset pari kilometriä. Tuo ostamani lamppu keski myös yksillä pattereilla koko yön. Poltin sitä kuitenkin noin puolella teholla alusta lähtien.
Itse tapahtuma oli kyllä ensikertalaiselle todella hieno. Pitkä lenkki yhdistettynä suunnistukseen yön pimeydessä, vaativa maasto korkeuseroineen ja omatoiminen huolto on kyllä sellainen yhdistelmä, johon törmää vain tässä tapahtumassa. Tämä poikkesi kaikista edellisistä reissuista. Nopsakoivelle pitää nostaa kyllä hattua, kun hän kiersi matkan lähes yksinään. Oli tämä helpompaa ja hauskempaa, kun matkassa ei ollut ihan yksin - kiitos Tommille. Kiitokset myös järjestävälle seuralle Peräkylän Ponnistukselle.
torstaina 22. lokakuuta 2009
MM-viimeistelyt tehty
Nyt on viimeisetkin varustevalinnat tehtynä. Tiistaina kokeiltu uusi otsalamppu toimi huomattavasti paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Valoa riitti täydellä teholla mahtavasti, mutta mukaan joutuu ilmeisesti ottamaan kuitenkin varaparistot. Täydellä teholla kulutus on sitä luokkaa, ettei lamppu ihan koko yötä kestä. Toinen hyvä kikka oli ottaa vanha Petzlin lamppu varalampuksi ja pitää sitä kädessä kartan päällä. Näin kartanluku onnistuu mukavasti, kun on valoa siinä heti tarjolla.
Tavallisten sukkien sijaan taidankin valita sellaiset suht ohuet neopren-sukat, jolloin jalat pysyisi ehkä lämpimämpinä vaikka kastuisivatkin. Lisäksi ne olisivat uidessa mukavammat kuin ihan paljainjaloin uiminen. Mitään hiertymiä en ole niistä aikaisemmin saanut pidemmilläkään matkoilla.
Koska tavaraa on kuitenkin hieman normaalia enemmän matkassa, niin repuksi olen valitsemassa sen Haglöfsin pienimmän version (small?). Lainaan siihen juomasäiliön ja letkun toisesta pienemmästä Salomonin repusta, joka olisi kooltaan liian pieni tälle reissulle. Tuon Haglöfsin repun kanssa ei pitäisi olla ongelmia, siihen mahtuu kaikki tarvittava. Muutama energiapatukka ja geeli sekä mahdollisesti pieni pusillinen urheilujuomajauhetta mukaan. Ja lisäksi noi varavaatteet.
Ilmojen suhteen ei pitäisi olla valittamista, luvassa on ilmeisesti vettä kaikissa olomuodoissa. Tosin suurin sateenuhka on näköjään väistynyt. Jäänaskalit meinasin kuitenkin jättää kotiin.
Ilmoittautuminen tuli myös tehtyä melkein määräajassa. Järjestäjien mukaan kisaan mahtuu vielä hyvin, jos vaikka joku vielä empii.
Tavallisten sukkien sijaan taidankin valita sellaiset suht ohuet neopren-sukat, jolloin jalat pysyisi ehkä lämpimämpinä vaikka kastuisivatkin. Lisäksi ne olisivat uidessa mukavammat kuin ihan paljainjaloin uiminen. Mitään hiertymiä en ole niistä aikaisemmin saanut pidemmilläkään matkoilla.
Koska tavaraa on kuitenkin hieman normaalia enemmän matkassa, niin repuksi olen valitsemassa sen Haglöfsin pienimmän version (small?). Lainaan siihen juomasäiliön ja letkun toisesta pienemmästä Salomonin repusta, joka olisi kooltaan liian pieni tälle reissulle. Tuon Haglöfsin repun kanssa ei pitäisi olla ongelmia, siihen mahtuu kaikki tarvittava. Muutama energiapatukka ja geeli sekä mahdollisesti pieni pusillinen urheilujuomajauhetta mukaan. Ja lisäksi noi varavaatteet.
Ilmojen suhteen ei pitäisi olla valittamista, luvassa on ilmeisesti vettä kaikissa olomuodoissa. Tosin suurin sateenuhka on näköjään väistynyt. Jäänaskalit meinasin kuitenkin jättää kotiin.
Ilmoittautuminen tuli myös tehtyä melkein määräajassa. Järjestäjien mukaan kisaan mahtuu vielä hyvin, jos vaikka joku vielä empii.
maanantaina 19. lokakuuta 2009
Viikko 42
Viimeviikkoisen lepäilyn jälkeen saatiin taas tällä viikolla harjoitteluun vähän ryhtiä. Kahden lepopäivän sekaan mahtui seitsemän harjoitusta, joista neljä oli juoksulenkkiä (noin kuusi tuntia) ja kolme fillarilenkkiä (noin kolme tuntia). Varsinkin juostessa meno tuntuu edelleen aika raskaalta ja perjantaina juostessani töistä illalla kotiin tuli jo mieleen koko Mammuttimarssin unohtaminen tältä vuodelta. Yksi lepopäivä lauantaina sai jo mielen muuttumaan, vielä kun sunnuntaina tehty vajaan tunnin lenkki tuntui paljon helpommalta.
MM:n rastipisteet julkaistiin myös loppuviikosta. Kierrettävänä on yhteensä 13 rastia, joista kertyy linnuntietä 71km. Luulen, että pitkälti kannattaa pysytellä noilla pienemmillä hiekkateillä, mutta muutama selvä metsän kautta oikaisu on valittavissa. Niistä pitää vaan printata vähän tarkempi kartta, jotta suunnistus onnistuu. Jännä homma, kun rataan pääsee tutustumaan etukäteen ja samalla reitinvalintoja tekemään. Saa nähdä miten hyvin noi reitinvalinnat pitää sitten todellisuudessa. Joka tapauksessa noita karttoja tulee kyllä melkoinen nippu.
Muuten varustepuoli alkaa olla mietittynä. Kovin paljoa ei tavaraa tarvitse tuolle matkalle. Juomaveden suhteen taidan kallistua siihen vaihtoehtoon, että matkalle riittää yksi välitankkaus. Ja sekin vesi otetaan jostain matkan varrelle sattuneesta järvestä. Ei tuossa parin asteen lämpötilassa kai kovin likaista vettä enää voi olla. Ja ollaan sitä juotu vettä kesäisinkin puroista täällä pääkaupunkiseudulla ilman mitään vahinkoa. Tosin se oli kesähelteellä "pakon edessä". Lisävaatteita en ota mukaan kuin yhden kuivan aluspaidan sekä sadetta pitävän kevyen takin. Energiaksi riittää muutama energiapatukka ja geeli. Ja ehkä vähän suklaata.
Otsalampuksi valitsin sellaisen Led Lenser H7 Cree -ledilampun. Kevyestä painosta huolimatta (117g paristoineen) löytyy siitä valoa 140 lumenin verran. Se on nelinkertainen määrä nykyiseen Tikka Petzlin (35 lumen) lamppuun verrattuna. Kokeilun jälkeen ero on merkittävä. Toinen päätökseen vaikuttanut merkittävä asia oli se, että onhan tätä kokeiltu Endurancen Jukola-joukkueessakin. Yhdellä patterisetillä valoa pitäisi riittää 50h, joten tällä voisi olla reissussa pidempäänkin.
Muuten valmistautuminen taitaa olla lenkkien osalta rauhallisempaa kuin mitä Vaajakoskelle tuli tehtyä. Kaikki voimanrippeet on parasta säästää viikonloppuun.
MM:n rastipisteet julkaistiin myös loppuviikosta. Kierrettävänä on yhteensä 13 rastia, joista kertyy linnuntietä 71km. Luulen, että pitkälti kannattaa pysytellä noilla pienemmillä hiekkateillä, mutta muutama selvä metsän kautta oikaisu on valittavissa. Niistä pitää vaan printata vähän tarkempi kartta, jotta suunnistus onnistuu. Jännä homma, kun rataan pääsee tutustumaan etukäteen ja samalla reitinvalintoja tekemään. Saa nähdä miten hyvin noi reitinvalinnat pitää sitten todellisuudessa. Joka tapauksessa noita karttoja tulee kyllä melkoinen nippu.
Muuten varustepuoli alkaa olla mietittynä. Kovin paljoa ei tavaraa tarvitse tuolle matkalle. Juomaveden suhteen taidan kallistua siihen vaihtoehtoon, että matkalle riittää yksi välitankkaus. Ja sekin vesi otetaan jostain matkan varrelle sattuneesta järvestä. Ei tuossa parin asteen lämpötilassa kai kovin likaista vettä enää voi olla. Ja ollaan sitä juotu vettä kesäisinkin puroista täällä pääkaupunkiseudulla ilman mitään vahinkoa. Tosin se oli kesähelteellä "pakon edessä". Lisävaatteita en ota mukaan kuin yhden kuivan aluspaidan sekä sadetta pitävän kevyen takin. Energiaksi riittää muutama energiapatukka ja geeli. Ja ehkä vähän suklaata.
Otsalampuksi valitsin sellaisen Led Lenser H7 Cree -ledilampun. Kevyestä painosta huolimatta (117g paristoineen) löytyy siitä valoa 140 lumenin verran. Se on nelinkertainen määrä nykyiseen Tikka Petzlin (35 lumen) lamppuun verrattuna. Kokeilun jälkeen ero on merkittävä. Toinen päätökseen vaikuttanut merkittävä asia oli se, että onhan tätä kokeiltu Endurancen Jukola-joukkueessakin. Yhdellä patterisetillä valoa pitäisi riittää 50h, joten tällä voisi olla reissussa pidempäänkin.
Muuten valmistautuminen taitaa olla lenkkien osalta rauhallisempaa kuin mitä Vaajakoskelle tuli tehtyä. Kaikki voimanrippeet on parasta säästää viikonloppuun.
sunnuntaina 11. lokakuuta 2009
Suvantoa
Vaajakosken jälkeen aika on mennyt suklaata syödessä ja paikallisia nähtävyyksiä kierrellessä kanadalaisen vieraan kanssa. Ihan hienoja paikkoja meillä on täällä kotiseudullakin vaikka sitä ei aina niin osaa arvostaakkaan. Jäännä homma miten ulkomaalaiset ovat ihmeissään meille tavallisista ja arkipäiväisistä asioista. Esimerkiksi isot kivet ja kalliot tuntuivat molemmat ilmeellisiltä asioilta vieraamme silmissä. Ja jos kiven päällä oli vielä paksu sammal niin se oikein kruunasi homman. Ja sitähän meillä riittää.
Töissä muutettiin muutama viikko sitten toimistoa toiseen paikkaan siten, että työmatka lyheni aikaisemmasta 23 kilometristä kuuteentoista. Sinänsä on mukavaa, kun matka on lyhyempi, mutta samalla työmatkalla tehdyt treenit lyhenee. Ei hyvä. Pientä lisäkieppiä joutuu tekemään, jotta saadaan tunnit kasaan. Toistaiseksi huokutus on ollut liian suuri tulla suoraan kotiin. Mutta kunhan tässä saadaan harjoittelu taas kunnolla käyntiin, niin unohdetaan toi suorin reitti.
Kahden viikon päästä juostaan tuo perinteinen Mammuutti Marssi. Hiukan himottaisi lähteä sinne mukaan, kun koskaan en vielä siellä ole mukana ollut. Myönnetään, että aika päällekäin näitä kisoja tulee, mutta voisi lähteä mukaan ihan vaan hiljaa hissutellen. Kartta on jo hankittu ja nyt pitäisi vielä päättää minkälainen lamppu olisi soveliain. Hyvä olisi paristojen kestää läpi yön. Tai sitten joutuu kantamaan vaihtoparistoja mukana. Käyhän tietysti sekin. Juomat on toinen asia, johon joutuu kiinnittämään huomiota. Kaikkea ei pysty kantamaan mukana, eli matkan varrelta pitää saada lisää vettä joko juomakelpoisena tai sitten itse jotenkin puhdistettuna/suodatettuna. Katsotaan mitä tähän keksitään.
Töissä muutettiin muutama viikko sitten toimistoa toiseen paikkaan siten, että työmatka lyheni aikaisemmasta 23 kilometristä kuuteentoista. Sinänsä on mukavaa, kun matka on lyhyempi, mutta samalla työmatkalla tehdyt treenit lyhenee. Ei hyvä. Pientä lisäkieppiä joutuu tekemään, jotta saadaan tunnit kasaan. Toistaiseksi huokutus on ollut liian suuri tulla suoraan kotiin. Mutta kunhan tässä saadaan harjoittelu taas kunnolla käyntiin, niin unohdetaan toi suorin reitti.
Kahden viikon päästä juostaan tuo perinteinen Mammuutti Marssi. Hiukan himottaisi lähteä sinne mukaan, kun koskaan en vielä siellä ole mukana ollut. Myönnetään, että aika päällekäin näitä kisoja tulee, mutta voisi lähteä mukaan ihan vaan hiljaa hissutellen. Kartta on jo hankittu ja nyt pitäisi vielä päättää minkälainen lamppu olisi soveliain. Hyvä olisi paristojen kestää läpi yön. Tai sitten joutuu kantamaan vaihtoparistoja mukana. Käyhän tietysti sekin. Juomat on toinen asia, johon joutuu kiinnittämään huomiota. Kaikkea ei pysty kantamaan mukana, eli matkan varrelta pitää saada lisää vettä joko juomakelpoisena tai sitten itse jotenkin puhdistettuna/suodatettuna. Katsotaan mitä tähän keksitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
