maanantai 26. heinäkuuta 2010

Kuvia RR2010 kisasta viikonloppuna.

Tässä lisää kuvia viikonlopun Retki Rogaining kisasta.

Retki Rogaining 2010 raportti

Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.Ja mikä kilpailu...aivan mahtavaa, ainakin näin jälkeepäin ajateltuna. Mätsässä rämpiessä ei aina tuntunut kovinkaan mukavalta, se täytyy todeta heti alkuun. Kisa oli paljon raskaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Suurin osa kilpailumaastosta, mutta erityisesti etelän puoleinen maasto, oli kokenut jonkinasteisen metsänhoidollisen toimenpiteen lähimenneisyydessä. Käytännössä tämä tarkoitti, että normaalisti pystysuorassa olevat puut oli kaadettu ja vain miestä suuremmat puut oli viety pois. Kaikki muu oli jätetty metsään lahoamaan. Tämä tekikin metsäosuuksista raskaita ja käytännössä juoksukelvottomia. Positiivisena puolena oli alueen monet metsänhoitotiet. Alueen ainoat kangasmaastot onnistuimme Tommin kanssa välttämään.

Saavuimme coachin ja Tommin kanssa kisapaikalle jo perjantaina. Teltassa vietetyn yön jälkeen kävimme järjestäjien aamupalalla ja kello 9 saimme kartat. Tästä alkoikin sitten oman reitin suunnittelu. Kisakeskus sijaitsi lähes kartan keskellä. Jaoimme aluksi alueen neljään saan ja laskimme kunkin alueen pistemäärän. Koska kaakonpuoleisella alueella oli selkeästi eniten pisteitä, päätimme lähteä suunnittelemaan reittiä alkaen siltä suunnalta. Piirsimme reitin, joka käytännössä kiersi kaikki kaakonpuoleisen alueen rastit. Tästä reittimme jatkui lounaanpuoleiseen alueesen, jossa taas kiertäisimme kaikki alueen rastit. Täältä suuntaisimme pohjoiseen, jossa sitten olisi mahdollisuus joko lyhentää tai pidentää reittiä riippuen siitä, miten aikaa olisi jäljellä.
Päivän tehtävä.

Kisa alkoi lauantaina klo 12. Luvattua sadetta ei ollut näköpiirissä ja lämpötila oli melko korkea. Ei tosin hellettä kuten viimeiset kolme viikkoa ovat olleet. Ensimmäiset rastit sujuivat ongelmitta, mutta heti alusta kävi selväksi, ettei metsässä ollut kovinkaan helppo juosta. Risua ja kaatuneita sek kaadettuja puita oli paljon ja vaati melkoisesti energiaa juosta niiden yli. Matka loppuisi lyhyeen, mikäli alussa olisi juossut kaikki metsäpätkätkin. Käytännössä juoksimme ainoastaan tiepätkät ja metsässä yritimme vain pitää mahdollisimman hyvää kävelyvauhtia. Ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen pidimme noin 5 minuutin ruokatauon. Seuraavalla rastilla #105 teimme ensimmäisen pummin. Ojan päässä ollut pieni lampi ei löytynyt ensimmäisellä yrittämällä vaan jouduimme palaamaan taaksepäin metsätielle. Toinen kerta toi paremman tuloksen ja huomasimme käyneemme lähes rastilla asti. Valitettavasti usko loppui kesken. Etäisyydet 1:40 000 kartalla on aluksi vaikea hahmottaa. Ensimmäiselle vesipisteelle (rasti #22) ehdimme ajassa 4.37. Lähdössä mukaan varatut kaksi litraa juomaa oli tähän mennessä jo juotu.

Tästä eteenpäin matka jatkui suunnitellusti. Rasti 53 jätimme väliin sen jäädessä melko kauas reitiltämme. Se olikin ainut etelänpuoleisista rasteista, joita emme kiertäneet. Rastille 107 meiltä meni aikaa todella paljon, koska sekä rastia edeltävä maasto että sen jälkeinen maasto olivat todella huonokulkuista. Lisäksi maasto oli todella mäkistä. Toisella juomarastilla (#23) sai vettä otettua kaivosta. Vesi oli hieman samean näköistä, mutta kylmää se ainakin oli. Rastille 86 tullessamme oli aurinko jo laskenut ja tästä eteenpäin lamppua tarvitsi jo metsässä etenemiseenkin. Kartanlukemisen sitä oli tarvinut jo hetkeä aikaisemmin.

Suunnistus yöllä onnistui melko hyvin. Suurempia pummeja ei tullut. Rastille 95 mennessämme olimme suunnitelleet menevämme pitkulaisen järven eteläpuolelta, mutta matkamme pysähtyi järveen laskevan ojaan, joka oli aivan liian leveä, jotta sen yli olisi voinut hypätä. Lampulla ei nähnyt kunnolla mitä pinnan alla oli, joten ei oikein tehnyt mieli hypätä veteen ja vain kokeilla miten siinä käy. Siispä jouduimme palaamaan takaisi tielle ja kiertämään järvi pohjoisen kautta. Aika meni hukkaan karkeasti arvioiden noin 45 minuuttia.

Aamun alkaessa sarasta kello 5.15 olimme saapuneet kolmannelle juomarastille (#24). Jano oli melkoinen, kun olin joutunut säännöstelemään juomaa jo viimeiset pari tuntia. Tässä kohtaa pidimme ruokatauon ja pohdimme mitä tehdä loppureitillä. Olimme suunnitelleet käyvämme lännen kautta pohjoisessa hakemassa rasteja, mutta tässä kohtaa muutimme suunnitelmaa ja lähdimme suoraan pohjoisen suuntaan. Aamulla juoksu alkoi taas kulkea paremmin ja tietysti lopun lähestyessä sai tunnelman kohoamaan.


Loppu sujui hyvin. Katselimme kelloa ja jäljellä olevaa aikaa rastilta lähtiessämme ja sen mukaan suunnittelimme reittiä. Ehdimme kiertää vielä useamman rastin, jotka eivät olleet alkupäisessä suunnitelmassamme. Tosin pois jääneet rastit kauempana pohjoisessa olisivat tuoneet enemmän pisteitä, mutta sinne emme olisi ehtineet. Kisapaikalle palasimme kolme varttia ennen ajan umpeutumista. Yhtään rastia ei enää ollut sillä etäisyydellä, että sen olisi voinut hakea niillä jaloilla tai niillä voimilla. Lopputuloksena oli 252 pistettä ja yleisen sarjan viides sija. Voittajat saivat huikeat 326 pistettä. Tulokset löytyvät täältä ja tarkempi tilasto meidän suorituksesta täältä.

Maaliintulo

Ensikertalaiselle tämä oli mahtava kokemus. Väsymys vain oli sunnuntaina sitä luokkaa, että kaikesta ei oikein jaksanut nauttia. Kiitokset coachille, joka oli opastamassa väsyneet kilpailijat kotiin sunnuntaina. Kiitokset seurasta myös Pirjolle ja Hollelle, jotka suoriutuivat omasta reitistään enemmän kuin sataprosenttisesti. Suorastaan 103 prosenttisesti.

Suurkiitokset Jarille ja kaikille muille Retki Rogaining järjestelyistä. Kaikki toimi loistavasti ja tulokset kaikkine statistiikkoineen on mielenkiintoista luettavaa jatkon kannalta. Opittavaa riittää paljon.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Retki-Rogaining prologi

Eilinen oli vielä palauttelua tiistaisesta Konstan-kierroksesta, mutta tänään kävin jo kiertämässä kevyesti Siikajärven. Lenkki tuntui aluksi melko raskaalta ja päätin lyhentää suunnittelemaani vajaan tunnin lenkkiä. Siinä sitä kuitenkin alkoi lämmetä samaa tahtia kelin kanssa, joten juoksin sittenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jalkapohjat ovat kuitenkin päkiöiden kohdilta olleet viime aikoina kipeät, taitaa osittan johtua tuosta rakennuksella olosta, kun normaalisti on tottunut istumatyöhön ja nyt on ollut jalkeilla käytännössä koko loman. Sen verran erilaista tuo työ näköjään on, että rutiinit kun muuttuu, niin kipeytyvät paikatkin muuttuvat.

Tässä vielä hieman muistelua tuolta Konstalta ja miten Runtinmäessä saadaan hiki pintaan. Ensin matonvetoa ja perään ylämäkihiekkahiihtoa.







Tulevana viikonloppuna ollaankin sitten Tommin kanssa osallistumassa ensimmäisiin 24h rogaining kisoihin. Kisapaikkana on Lauttakulman kylä Orivedellä. Viimeiset puuttuvat tavarat tili hankittua eilen, kun kaupasta haettiin vielä pilli ja avaruuspeite. Kyseiset tavarat ovat olleet hukassa jo jonkin aikaa, mutta tänään päivällä tavaroita pakkaillessa nekin löytyivät kaapin pohjalta. Joten nyt niitä on sitten vastaisuuden varalle vaikka kahdet kappaleet.

Sääennuste lupaa melko sateista ja viime aikoihin nähden jopa viileää keliä lämpötilan pysytellessä alle 15 asteen perjantai-illasta sunnuntaiaamuun asti. Pitää varmaan hieman miettiä uudestaan tuota vaatetuspuolta. Ainakaan ihan lyhyillä housuilla ei ilmeisesti kannata lähteä. Ja sadehan tietää sitä myöskin, että yöllä on sitten oikeasti pimeetä ja hyvälle lampulle on käyttöä. Pitää varmasti ottaa varapatterit mukaan, kun nehän eivät edes paljoa paina.

Tosin onhan näitä kelejä nähty yhtä jos toistakin. Ei se ihan herkkua ollut Suomi-Juoksussakaan tai Jukolassa. Pääasia on, että hauskaa riittää.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Konstan-kierros 2010

Takana on taas aivan mahtava Konstan-kierros! Edellisestä kerrasta on aikaa jo yli kaksi vuotta, kun edellisenä kesänä ei ehditty millään löytää yhteistä aikaa Mirjan, Markun ja Joukon kanssa. Nyt asia tuli kuitenkin korjatua ja olemme taas monta kokemusta rikkaampia. Ja tulihan tuossa kellotettua jokunen ennätyskin.

Päivä alkoi parilla pummilla missatessamme ensin Kehä kolmosella Tampereen liittymän ja myöhemmin vielä valitessamme Mäntän sijasta Jämsään johtavan tien. Aikaa ei mennyt välttämättä pahasti hukkaan ja toivessa oli, että päivän pummit olisivat tällä hoidettu. Loppumatka sujui jo paremmin ollessamme suorassa radioyhteydessä hermokeskukseen Palsinajärven rantaan.

Konstan-kierroksen alkoi Palsinajärven ympärijuoksulla, jossa aikaisempi ennätys oli noin 24 minuutin luokkaa. Kovan alun jälkeen vauhti hieman tasaantui, mutta lopussa ei tullut suurempaa notkahdusta, vaan jaksoin pitää hyvää vauhtia loppuun asti. Tuloksena oli uusi ennätys 22.52. Se tekee 3.37 min/km. Ei ihan huonosti kun edellisestä vauhtiharjoittelusta on aikaa jo vuosi.

Lyhyen verryttelyn jälkeen oli edessä melonta ja uinti Palsinajärvessä. Vesi oli lämmintä ja meno leppoisaa. Tällä kertaa ei kellotettu aikoja melonnassa. Saimme niskaamme lyhyen sadekuuron ja ilma oli hetken ajan jopa hieman viileää näiden helteiden jälkeen. Uinnin jälkeen nautimme Mirjan valmistaman lounaan. Viimeisen suupalan ollessa vielä suussa oli vuorossa jo hiihtomonojen jalkaan kokeilu. Edessä oli runsan kuuden kilometrin hiihto rullasuksilla. Perinteisellä tyylillä aikaa meni runsas 27 minuuttia paikkaan, josta Mirja ja Sari poimivat meidät mukaan. Markku pisteli vähän parempaa vauhtia kyllästyttyään hitaaseen menoon. Jouko oli kohtelias jäädessään rullailemaan meikäläisen tahtiin.



Tästä jatkoimme matkaa Mäntän vuorelle, jossa oli vuorossa lyhyt mäkijuoksu. Noususumma oli noin 55m, matkaa en tiedä. Ennen juoksua jaloissa tuntui vielä tuo järvenympärijuoksu. Vähän passailin alussa, jotta en hyytyisi kokonaan lopun jyrkässä osuudessa. Loppu tuli kuitenkin hyvin coachin kannustavien huutojen säestyksellä. Loppuaika oli 2.35, joka oli täsmälleen se mitä olimme etukäteen arvioineet.Loppuverryttelynä toimi Mäntän vuoren ympäristössä kävely sekä torniin kapuaminen.



Vuorelta siirryimme Runttimäkeen, joka on ehkäpä Mäntän ja koko lähitienoon kestävyysurheilun mekka. Tässä hiekkakuopassa vuodatetut hikipisarat sekä kyyneleet maksetaan korkojen kera takaisin menestyksen muodossa.



Lämmitteyt suoritettiin lyhyellä matonvedolla, jonka jälkeen siirryimme portaiden pariin. Edessä nousi 106 porrasta, jotka oli tietysti tarkoitus juosta ylös mahdollisimman nopeasti. Ensimmäinen veto oli 17.1 sekuntia enkä ollut ihan tyytyväinen käsillätyöskentelyyn. Toinen veto alkoi paremmin, mutta paha hyytyminen lopuussa vei ajan ensimmäistäkin heikommaksi. Toinen veto oli 17.3 sek ja kolmannen vedon päätin jättää tekemättä.



Tämän jälkeen vaihdettiin taas monot jalkaan ja edessä oli ensimmäinen kerta suksillahiihtoa hiekalla. Pito oli aivan loistava. Pääsimme kapuamaan Joukon valmennettavien lapioiman hienon "latupohjan" montun pohjalta asti. Alku olihieman hankala, kun en heti oivaltanut suksien oikeasti pitävän niin hyvin. Olin ekassa käännöksessä vetänyt kädet jo hapoille ja loppu tulisi olemaan tuskaa. Tässä vaiheessa heitin kuitenkin loikan päälle ja johan helpotti käsissä. Loppu tuli juosten mäkeä ylös ja suksi puri hiekkaan kuin tauti. Loppuaika oli 27.9 sek.



Portailta lähdimme hiekkakuopan toiseen laitaan, jossa oli paljon mukavia laitteita masokisteille. Siirtyminen luonnollisesti matonvedolla. Aluksi teimme apinarenkailla lyhyet verryttelyt käsille. Tämän jälkeen oli tasatyöntöharjoitus tynnyritankilla. Tässäkin oli tarkoitus saada laite liikkeelle mahdollisimman kuvaa tasatyönnöin. Nopean tekniikkatuokion jälkeen päästiin asiaan ja laitetta kokeilemaan. Tynnyreiden massa oli melkoinen ja otti oman aikansa ja matkansa ennen kuin laite oli edes jonkinlaisessa liikkeessä. Markun kanssa saimme tankin runsaan 21 km /h vauhtiin, kun Jouko näytti mallia yli 31 km/h vauhdilla. Kuvasta voidaan todeta Joukon tekniikan täydellisyyttä (huomaa sormienkin oikaisu taaksepäin).



Tasatyönnön jälkeen vielä viimeiset kurvit matonvetoa ja sen jälkeen suu olikin aika kuiva. Runtinmäen lähteestä juotu vesi maistui tässä kohtaa taivaalliselle.

Hiekkakuopan jälkeen kävimme pikatankkauksella mökillä, josta matka jatkui armeijan pyörillä läheiselle, noin 6 kilometrin päässä olevalle, suolle. Täällä vastaa tulivat Mirja ja Sari, jotka olivat suokävelyn lomassa poimineet rasiallisen lakkoja. Kävelimme Joukon kanssa ensimmäiden kierroksen yhdessä, jonka jälkeen lähdin kevyesti hölkkäämään suota ympäri. Suht pian kuulin suon kutsuhuudot ja vauhti alkoi kiihtyä. Juoksin toisen kierroksen suota ympäri kuitenkan kellottamatta sitä. Suolta siirryimme parin kilometrin päässä pidettäville kuntorasteille. Matkaksi valitsin pisimmän mahdollisen, eli 4.9 km. Suunnistus sujui yhtä lopussa tullutta pummia lukuun ottamatta suht ok. Tossu ei enää liikkunut parhaalla mahdollisella tavalla edellä kuvatun päivän jälkeen. Loppuaika Eräpirkkojen rasteilla oli 43 min (tulokset).

Hauskaa oli kuin linnanmäellä ja Runtinmäkeen voisi hyvin alkaa myymään vaikkapa rannekkeita. Tosin nykynuoriso ei taitaisi tällaisesta huvista paljoa välittää.

Suurkiitokset Mirjalle, Markulle ja Joukolle, että saimme coachin kanssa nauttia näin loistavasta päivästä.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Toinen lomaviikko

Toinen lomaviikko ei tuonut paljoa muutosta päivän ohjelmaan. Hommat rakennuksella alkoivat klo 7 aamulla kestäen pitkälle iltapäivään. Oikein kunnollista lounastaukoakaan ei aina ehtinyt pitää. Ilo oli suuri, kun timpuri-Antero lähti perjantaina lomille ja itsekin saa nyt enemmänkin lomailla jäljellä olevat kaksi viikkoa.

Viikko onkin mennyt periaatteella yksi lenkki päivässä poislukien keskiviikko, jolloin en jaksanut päivän päätteeksi lenkille lähteä sekä sunnuntai, jolloin käytiin coachin kanssa tekemässä karttaharjoitus paikallisilla kiintorasteilla. Viidestä lenkistä kuitenkin kertyi vajaat 11 juoksutuntia, eli 112 km. Perjantaina juoksin pitkästä aika hieman reippaamman lenkin Siikajärven ympäri. Alussa pari kilometriä verryttely, jonka jälkeen 7 kilsaa reipasta (hieman alle 4 min/km) ja lopuksi vielä lyhyt verryttely. Yllättävän hyvin kulki reipas osuus vaikka en ole Jukolan jälkeen juossut yhtään vauhdikkaampaa lenkkiä. Lauantaina nautiskelin koko helteisen päivän Montrailin reitistä. En juossut koko reittiä vaan lähdin liikkeelle Pirttimäestä ja juoksin siitä Luukin, Rinnekodin, Salmen ja Kattila kautta kotiin. Matka 46 km ja aikaa meni 5.02. Uimassa en raaskinut käydä, kun jalassa olivat vasta eilen käyttöön otetut uudet Mizunot. Ilman puolesta olisi hyvinkin voinut käydä uimassa, kun lämpötila oli taas lähes 30 astetta. Onneksi metsä tarjosi hieman suojaa suoralta auringonpaisteelta.

Nyt on ensimmäiset Mizunot juostu loppuun ja kilometrejä ehti niillä kertyä 907. Tuo viimeinen satanen oli jo niillä liikaa, sillä vaimennus oli niistä kadonnut jo aikaisemmin. Ehkä se 800 kilsaa on maksimi mitä niillä voi juosta. Muilla merkeillä ei kilsat ole tulleet täyteen yhtä nopeasti. Ero oli kuitenkin perjantaina huomattava, kun laitoin reippaalle lenkille jalkaan kokonaan uudet tossut.



Jo heti alussa todettu kevyt päälliskangas ehti myös hankautua puhki jalkapöydän molemmilta puolilta. Se tosin tapahtui jo edellisessä kisassa Ranskassa eikä pelkästään näille tossuille vaan myös coachin Nikeille. Olisikohan tuo tuulen mukana kulkeutunut hiekka ollut osasyynä tähän asiaan.

Muuten kenkä on kyllä todella hyvä. Se on kevyt ja rullaava, eikä ihan yhtä kömpelö kuin esimerkiksi Niken Pegasus. Pohjamateriaali kesti hyvin, tosin suurin osa lenkeistä on tehty hiekalla tai metsässä. Perjantaina käyttöönotettujen kenkien lisäksi niitä löytyy kaapista vielä kaksi paria lisää, joten tämä vuosi on varmaankin turvattu. Alla vielä kuva uudesta ja vanhasta tossusta rinnakkain. Oikealla vanha ja vasemmalla uusi.



Tulevalla viikolla käydään alkuviikosta kiertämässä Konstaa ja loppuviikosta Retki-Rogainingia. Toivottavasti lämmintä riittää.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Lämmintä piisaa

Viime viikolle ei tullut juoksulenkkejä kuin viisi kappaletta. Niistä kertyi yhteensä runsaat 12 tuntia / 128 km. Huomattavasti enemmän tunteja meni rakennuksella ja rautakaupassa notkuessa. Kiirettä on piisanut niin, että ei ole ollut aikaa kirjoitella edes tänne. Tällä viikolla on kuitenkin tarkoitus juosta noin 10 h viikko ja säästellä ensi viikkoa varten. Silloin on tiedossa alkuviikosta Konstan kierrosta ja loppuviikosta sitten odotettuakin odotetumpi 24 h Retki-Rogaining.

Kreikan matkat on nyt varattu. Viime viikolla tulleen vahvistuksen jälkeen emme aikailleet sen enempää lippujen varauksessa vaan sekin on hoidettu. Nyt pitää vain vahvistaa järjestäjille oma tulemisemme kisaan. Ja tietysti hieman yrittää juosta tässä kaiken muun välissä.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Netistä poimittua

Viime viikonlopun Hiidenpatatrailin varrelta olisi kuvia nähtävillä. Kiitos kuvista kuuluu metille, joka otti niitä ahkerasti pitkin päivää.

Mennyt lomaviikko on tuntunut lähes työviikolle, kun aika on mennyt päivisin rakennuksella pyöriessä. Päivät ovat olleet pitkiä ja melko rankkoja, mutta harjoitusohjelman toteutuksesta olen yrittänyt pitää kiinni. Ainoastaan keskiviikkona vajaan 10 tunnin työpäivän jälkeen jäi lenkki tekemättä. Lisäksi eilen livahdimme Imatralla käymään, joten siinä tuli toinen lenkitön päivä. Tulevana tiistaina pääsemme valamaan lattiaa ja sen jälkeen on edessä rungon pystytys.

Tänään kävin päivällä juoksemassa runsaan 2,5 tunnin lenkin ja jotenkin tähän helteeseen alkaa jo tottua. Oli todella rentoa juoksua ja vauhtikin taisi välillä nousta vähän liian kovaksi. Vettä meni litran verran lenkillä, kun kävin tankkamassa vesipullon puolen matkan jälkeen Kattilassa. Pitkän talven jälkeen ei sovi valittaa näitä lämpimiä keleijä. Ja hyvää treeniähän se on tulevaa Kreikan matkaa varten. Huomenna on vuorossa noin neljän tunnin ulkoilut.

Parin viikon takaisessa Western States kisassa toiseksi tullut Anton Krupicka kertoo lehtihaastattelussa "How Krupicka Prepared for Western States" valmistautumisestaan kyseiseen kisaan. Valmistautumisen lisäksi hän käy läpi joitakin harjoittelunsa perusperiaatteita, joita hän noudattaa kisaa edeltävinä kuukausina ja viikkoina.

Yksi hänen harjoitusohjelmansa perusajatuksia on harjoittelun yksinkertaisuus.
Hienouksien sijasta harjoittelun johdonmukaisuus ja jatkuvuus hallitsevat hänen harjoitteluaan.

Johdonmukaisuus ja jatkuvuus harjoittelussa, jossa viikottaiset juoksumäärät sekä suuret noususummat ovat harjoittelun perusta. Kisaa edeltävän 25 viikon aikana hän juoksi vain kolmena viikkona alle 100 mailia, keskimääräisen juoksumäärän ollessa 144 mailia (230 km) ja kovimman viikon määrän ollessa 208 mailia (334 km)! Alle sadan mailin viikot johtuivat liukastumisesta sekä kahdesta palauttavasta viikosta edeltävän satamailisen jälkeen. Suuret noususummat koostuvat lenkeistä vuorilla. Tämän vuoden alusta hän on noussut lähimaastossa sijaitseville ja lähes 2500 metrin korkeuteen kohoaville vuorille yhteensä 191 kertaa. Se tarkoittaa käytännössä, että ainakin toinen päivän lenkeistä suuntautuu tänne. Tämän tyyppisillä lenkeillä tulee harjoitusta niin ylä- kuin alamäkijuoksusta.

Peruslenkkien lisäksi Antonin ohjelmaan kuuluu viikonlopun pitkä lenkki. Harjoituskauden alussa se on tarkoittanut noin neljän tunnin mittaista ulkoilua. Kisan lähestyessä on viikonlopun pitkän lenkin kesto pidentynyt aina runsaasee kahdeksaan tuntiin. Se on ajallisesti noin puolet hänen satamailisensa loppuajasta.

Tuttujen reittien käyttäminen päivittäisillä lenkeillä helpottaa johdonmukaisuudessa. Ja jotta edellä kuvattua harjoittelua voi viedä läpi niin harjoittelusta pitää nauttia. Tämä on varmasti kaiken kestävyysharjoittelun perustaa. Jos ei harjoittelusta nauti ei voi tehdä mitään tässä esitettyjä asioita.

Harjoittemalla kisaolosuhteita muistuttavissa oloissa, pyritään löytämään harjoittelussa ne asiat, jotka nousevat esille tulevassa kilpailussa. Mikäli seuraava kisa juostaan vaativassa vuoristossa, on myös harjoittelun syytä tapahtua mahdollisimman samantapaisessa maastossa. Sama pätee harjoitteluun kuumissa olosuhteissa. Lenkin ajoittaminen päivän kuumimpaan aikaan tai viisi tuntia saunomista viikossa ovat olleet Antonin tapa totuttautua kuumaan. Samaa totuttautumista vaatii juoksualustakin, asfalttia vai hiekkaa.

Viimeisenä kiinnostavana yksityiskohtana Anton mainitsee akupunktion, joka on auttanut pitämään jalat kunnossa. Tämän kertaiseen kisaan hän pääsi harjoittelemaan puoli vuotta ilman mitään vammoja.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Sommaren är här

Viime viikon treenit tuli laskettua yhteen vasta tänään. Eilisen Hiidenpadan takia kokonaistunnit meni hieman yli sen mitä olin etukäteen viikolle laskenut. Suunniteltu 12 tuntia ylittyi jonkin verran, kun tänään kokonaistunneiksi laskin yhteensä runsaat 17 tuntia. Juoksua 13,5 tuntia (116 km), fillaria 2,5 tuntia ja vajaa 1,5 tuntia yhdistelmätreeniä. Kuntopiirejä (poislukien eilen Soidinsuolla tehty "kevyt" kuntopiiri) en ole vielä aloittanut vaikka kyllä pitäisi. Hiidenpadan kilometrit olivat noin 40 km ja aikaa kului runsas 7 tuntia ilman tuota pitkää taukoa Haukkalammella.

Muuten eka lomapäivä on mennyt rakennuksella heiluessa. Ja kävinhän minä kahdesti rautakaupassa, kun lisää tarvikkeita piti hakea. Lenkille pääsin vasta neljän jälkeen, joten varsinaisesti ei päässyt enää sopeutumaan kuumaan lämpötilaan. Toivottavasti huomenna onnistuu paremmin. Tässä tilannetta tältä päivältä.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Loma alkaa

Nyt alkaa vihdoinkin se pitkään odotettu loma ja ehkä hienoimpana asiana on se, ettei tällä kertaa ole juurikaan mitään ohjelmaa loman aikana. Ainoastaan joitakin pieniä juttuja, joita tehdään enemmänkin sitten kun siltä tuntuu. Ainoana suurempana hommana lomalla on tuon rakennusprojektin seuraaminen ja siihen tarvittavien tavaroiden ja ammattilaisten saaminen oikeaan aikaan paikalle. Sehän ei voi olla vaikeaa...

Tämä antaa nyt tietysti sen mahdollisuuden, että lomalla ehtisi tekemään melko hyvääkin harjoittelua tulevia koitoksia varten. Kolmen viikon päästä on Tampereen pohjoispuolella 24h Retki-Rogaining, johon osallistutaan Tommin kanssa ensimmäistä kertaa. Tunnelmat alkavat jo nyt nousta ja varusteita onkin jo alettu keräillä. Pilli ja avaruushuopa vielä ovat remontin takia jossain tuntemattomassa paikassa, mutta vielä tässä on aikaa. Kenkiä tarvii varmaan varata perit eri kengät ja päättää sitten vasta radan nähtyään, millä kengällä sitä lähtee reissua tekemään.

Tämän viikon treenit ovat menneet mukavasti. Jokaiselle päivälle on mukavasti mahtunut jotain pientä liikuntaa. Alkuviikko meni juoksun, pyöräilyn ja yhden yhdistelmätreenin merkeissä. Sokerina pohjalla oli kuitenkin sunnuntaina pitkään odotettuja ja lähes kauden päätapahtuma - Hiidenpatatrail III. Lähtöpaikkana oli Solvalla urheiluopisto ja matkaan oli varattu pari litraa juotavaa, pari energiapatukkaa ja banaani.

Aurinko paistoi lämpimästi koko päivän ja matka juoksu kulki mukavasti. Zetan suunnittelemilla reittipisteillä saimme kuulla Eskon lukemana kuvausta paikan historiasta ja taustoista. Todellinen kulttuurireissa siis. Vähän puolen matkan jälkeen nautimme Haukkalammella virvokkeita ja makeisia saavuttuamme sinne juuri sopivasti vähän ennen sulkemisaikaa. Siitä matka jatkui pienen sivulenkin kautta Soidinsuolle, jossa alkulämmittelyn jälkeen juoksimme vajaan kilometrin mittaisen suon päästä päähän. Siitä matkamme suuntautui takaisin kohti Solvallaa. Ja normaaliin tapaan loppua kohden kiihtyvävauhtisena. Uinti Solvallan Pitkäjärvessä virkisti mukavasti ja samalla saimme pestyä pois viimeiset rippeet Soidinsuosta.

Kiitokset zetalle, Tommille, Hietsulle, Matille, Mikalle, Eskolle ja metille.

Uusia tuulia blogissa - CrossFit esittely

Kuten taisin mainita jossain edellisessä kirjoituksessa niin ajatus tämän blogisisällön suhteen on ollut pienessä hautumistilassa viimeaja...