sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Viikko 43 totaalilepoa toipuessa

Viime viikonlopun jälkeen koko viikko on mennyt käytännössä palautuessa. Sykkeet ovat olleet jotenkin koholla eikä muutenkaan ole ollut ihan terve olo. Mitään kuumetta ei sentään ole ollut, mutta yhtään ei ole tehnyt mieli lähteä lenkille. Työmatkat on tullut kuljettua bussilla eikä pyörääkään ole tullut otettua esiin. Vasta nyt viikonloppuna on olo ollut parempi ja ensi viikolla päästäänkin sitten jo liikkumaan enemmän, tai ainakin fillaroimaan työmatkoja.

Maanantaina kävin tekemässä kevyen joogan ja perjantaina ja sunnuntaina kävimme coutsin kanssa tekemässä kevyet hölkkäkävelyt Pokemon-jahdin merkeissä. Viikonloppuna ehdittiin lisäksi touhuta hyötyliikunnan merkeissä pihahommia tehden.

Pölkkypäitä
Poke-jahdissa Nuuksiossa
Pitkä kuiva jakso sateiden suhteen päättyi tällä viikolla ja vettä on satanut useampana päivänä. Viikonloppu oli kuitenkin aika hienoa säätä ja 10 vuorokauden ennuste näyttää siltä, kuin lämpötilat putoaisivat pakkasen puolelle. Oliskohan tässä talvi kohta alkamassa. Ainakin talvirenkaat on jo vaihdettu alle.

Hieno ilta-aurinko

Pakkasta ilmassa

Aurinkoakin

10 vrk sääennuste

Viikonloppuna kisattiin polkujuoksun MM-kisat Portugalissa. Suomesta mukana oli iso joukkue, neljä nais- ja seitsemän miesjuoksijaa.

Suomen polkumaajoukkue (Kuva: Salomon-Suunto Racing Team FB)
Kuluneen vuoden Buff Trail Tourin voittajat Jaana Leivo sekä Henri Ansio jatkoivat siitä mihin olivat kotimaassaan jääneet. Molemmat juoksivat kovatasoisessa kisassa huippusijoille tehden samalla suomalaista polkujuoksuhistoriaa. Näillä sijoituksilla ei suomalaisia ole aikaisemmin totuttu näkemään.

Uutisointi: Kestävyysurheilu.fi ensimmäinen ja toinen uutinen Henrin kuulumisia kisasta.
Tulokset Lap2Go.

Suomalaisten tulokset (kuvakaappaus kisasivuilta)

Suuret onnittelut koko joukkueelle. Tämä on myös loistavaa mainosta polkujuoksulle kotimaassa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Viikko 42 ja Synkkä Syysunelma

Taas uusi viikko ja yksi vuoden kohokohtia, kun viikonloppuna oltiin mukana perinteisessä Mammutti Marssissa, joka tänä vuonna oli vaihtanut nimekseen Synkkä Syysunelma tai Synkkis kavereiden kesken. Keli lupaili hyvää, kun tänne rannikolle sattui syksyn pari ensimmäistä pakkasaamua tälle viikolle. Viikonlopuksi lupailtiin kuitenkin vähän pilvisempää keliä ja sitä kautta vähän lämpimämpää. Tai ainakaan ei pakkasta luvattu.

Alkuviikko meni fillaroidessa töihin ja maanantaina joogan parissa. Keskiviikkona kävin salilla tekemässä lyhyen core-treenin ja torstaina maltoin pitää ihan vapaata.

Alkuviikon tankkausta

Perjantaina töiden jälkeen suoritettiin viimeiset pakkailut ja lähdettiin kohti Sammattia. Kesällä oli puhetta Raivojuoksijan kanssa puhetta lähteä kimpassa kiertämään Tuskaa, mutta Kolin jälkeen vahvistui tunne, että se on liikaa ja matka vaihtui Marssille. Asmon kanssa päätettiin lähteä Marssille yhdessä ja Asmo hommasikin kaikki tarvittavat kartat reitin varrelta. Itse ei tarvinnut tehdä mitään

Kisakeskuksessa ennen starttia käytiin vielä Asmon kanssa läpi reitinvalinnat. Meikäläisen jyrkimmän vaihtoehdot vaihdettiin varmempiin vaihtoehtoihin varsinkin kun kyseessä oli yösuunnistus. Muuten aika meni tuttujen kanssa turisemiseen ja kisakamoja säädellessä. Sen verran tuli karttojen kanssa säädettyä, että yksi viidestä karttalehdestä jäi jonnekin pöydälle eikä tullut lainkaan mukaan kisaan.

Kisakeskus ennen starttia

Reittisuunnittelua ennen kisaa
Marssin lähtö oli klo 20.30, vartti Tuskan jälkeen. Alkuun mentiin porukassa hetki muiden kanssa jutellen. Aika nopeasti muut jäivät ja jatkoimme Asmon kanssa omaa vauhtia. Eka rasti löytyi hyvin ja rastilta tielle palatessamme muut tulivat vastaan. Matka jatkui hyvää vauhtia teitä pitkin kohti kakkosrastia. Emme lähteneet ottamaan rastia pellon kautta vaan luotimme polun löytymiseen rastimäellä. Rasti löytyi suoraan kuten myös kolmas rasti. Reitinvalinta neloselle meni suoraan peltojen poikki. Peltojen käyttämisestä keskusteltiin ennen kisaa muidenkin kanssa ja niiden käyttäminen ei ollut kiellettyä. Siitä syystä kyseinen reitinvalinta.

Uimarastille oli matkaa noin 18 km, jonne tulimme hieman nopeammin kuin etukäteen olimme laskeneet. Oli hiukan epätodellinen tunne taas hypätä uimaan. Piti vaan olla ajattelematta oikeastaan mitään. Tai en tiedä olisko auttanut jos olisi ajatellut uivansa lämpimässä uima-altaassa. No, Tuonelan Joutsen tuli kierrettyä (huom kierrettyä) ja pääsimme takaisin laiturille. Ihan hirveää horkkaa ei tullut uinnin jälkeen, mitä todennäköisesti johtui siitä, että olimme juosseet vasta runsaat pari tuntia ja kropassa riitti vielä energiaa. Emme jääneet nauttimaan järjestäjien grillimakkaroista vaan matka jatkui. Aikaa koko hommaan meni 12 minuuttia.

Uinnin jälkeen juostiin pätkä vähän reippaammin, että saatiin viimein kädetkin lämpimiksi. Sitten pidettiin lyhyt ruokatauko kävellessä. Meikäläisellä alkoi matka painaa jo tässä vaiheessa kun jäljellä oli vielä 80 kilsaa. Ei ollut kroppa palautunut Kolin 130 kilsan kisasta kolmea viikkoa aikaisemmin. Ysi rastille tullessa Raivojuoksija ja Vapa tulivat tiellä vastaan. Itse rastia lähestyttiin aika hitaasti, kun tie jatkui pidemmälle kuin uskoimme.

Seuraavat rastit menivät suunnistuksellisesti hyvin. Itsellä vaan vauhti alkoi olla hidasta. Välillä mietin raatotaksin tilaamista, mutta hitaasti könyämällä täältä pääsisi varmasti pois. Asmolla olisi virtaa riittänyt, mutta jatkettiin kuitenkin yhdessä.

Juomarastilla #16 saimme Vapan Markon kiinni. Raivojuoksija oli mennyt menojaan ja Marko sanoi hyppäävänsä meidän kyytiin ja pari rastia mentiinkin yhdessä. Sitten pari rastia myöhemmin teimme eri reitinvalinnan rastille ja Marko ajautui liikaa oikealle. Sen jälkeen emme enää kohdanneet. Seuraavat pari kolme rastia menivät vain juostessa, kun oma karttalehti tältä alueelta oli jäänyt kisakeskukseen.

Pumppaamolla pääsin taas kartalle. Pidimme lyhyen tauon ja söimme puolikkaan ruisleivän. Tauko toi pienen piristymisen, mutta perusvirettä se ei enää pelastanut. Vauhti oli hidastunut entisestään. Selkälihaksetkin antoivat periksi ja alamäkiin juokseminen tuntui kivulta selkärangassa. Suurin motivaatio juosta tässä vaiheessa oli ajatus saunasta ja kisan loppumisesta.

Aamuyöstä ehdotin jo Asmolle, että hän jatkaisi omaa vauhtiaan. Jatkettiin kuitenkin yhdessä viimeiselle rastille asti, jonka jälkeen Asmo otti loppukirin ja oli vähän ennen meikäläistä maalissa.  Siitä saunaan ja syömään. Kroppa oli ihan kuitti. Ratamestari oli saavuttanut tavoitteensa.

Kiitokset kaikille järjestelyissä mukana olleille. Iso kiitos Asmolle!

Pääjärkkärit ja pokaalit
Reitit olivat tänä vuonna taas pari napsua suunnistuksellisemmat. Tietä oli paljon, mutta mukavasti pääsi myös oikomaan metsiä pitkin. Välillä harmitti ettei maastosta nähnyt muuta kuin sen mitä lampulla pystyi näkemään. Sen verran oli kaunista kangasmaastoa. Pitääkin yrittää jossain välissä käydä Kiikalan seudulla kiertämässä reittiä uudelleen.

Omaan suoritukseen pitää olla tyytyväinen. Vaikeuksia oli jo alusta asti ja siihen nähden jaksaminen loppuun asti riitti tällä kertaa. Nyt kroppa vaatii lepoa. Karhunkierroksen jälkeen neljä pitkää kisaa viidessä kuukaudessa vaatii veronsa.

Tulokset.

Tällä viikolla ilmestyneessä Juoksija-lehden valmennus-osiossa on juttua meikäläisen harjoittelusta. Kannattaa lukea - mutta omalla vastuulla.

Juoksija-lehti #8/2016


maanantai 17. lokakuuta 2016

Viikko 41 ja pientä liikuntaa

Syksy on edennyt tasaisen varmasti. Puissa on taas vähän vähemmän lehtiä kuin viime viikolla. Tällä viikolla oli suunnitelmissa tehdä vielä yksi uimareissu, mutta sen verran tuntuu ilma kylmältä, että päätimme sittenkin siirtää uimiset ensi kevääseen ja kesään. Aamuisin lämpötilat ovat olleet nollan tuntumassa ja päivisinkään ei lämpöä ole ollut paria astetta enempää. Sen verran on päivä lyhentynyt, että aamulla töihin lähtiessä tarvitsee jo kunnon lamppua fillarissa. Kävinkin hakemassa vanhan teipatun ja paikatun lampun tilalle uuden kunnon lampun. Nyt kelpaa taas ajella pimeässä.

Uusi fillarilamppu Spear 600
Alkuviikko meni työmatkapyöräilyssä kun taas loppuviikolle sain tehtyä kolme polkulenkkiä Nuuksiossa. Maanantaina tietysti jooga, mutta salitreenit jätin vielä väliin tällä viikolla. Maanantai ja tiistai meni vielä maantiepyörällä, mutta sitten siirryin talvella käyttämääni Giantin maastopyörään. Siinä on vähän rennompi ajoasento eikä matka kuitenkaan hidastu merkittävästi. Tiistaina ja torstaina tein pienen lisälenkin.

Keskiviikkona sain Hokan maahantuojalta kahdet Hokan kengät testattavaksi. Paketista löytyi sekä Speedgoat 2 tossut maastoon sekä Vanquish tossut sileälle. Kummastakaan tossusta ei ole aikaisempaa kokemusta. Olen aikaisemmin juossut vain Hokan Stinsonilla sekä Speed Instinctillä.


Speedgoat vaa'alla
Perjantaina pääsin töiden jälkeen lähtemään Nuuksioon lenkille. Jalassa olivat ekaa kertaa Speedgoatit. Noin 17 kilometriä polkuja, hiekkateitä ja vähän asfalttiakin menivät tossulla mukavasti. Ensituntuma oli hyvä, pohjavaimennus taattua Hokaa. Tossun paino on muuten täsmälleen sama kuin Salomonin Wings 8 SG:llä, eli 305 g. Lopussa tarkempi video tossun ominaisuuksista.

Lauantaina juoksin vertailun vuoksi Wings 8:lla samoissa maastoissa. Tosin lauantaina satoi hieman vettä, joka teki kallioista vähän liukkaammat. Sunnuntaina olin taas Speedgoatilla liikenteessä.



Viikolle kertyi leppoista ulkoilua kohtuullisesti, fillaria noin 150 kilsaa ja juoksua noin 50 kilsaa. Ensi viikonloppuna lähdetään Somerolle Synkkään Syysunelmaan ja matkaksi on poikkeuksellisesti valikoitunut jotain muuta kuin pisin tarjolla ollut. Riittää siinä satasessakin ihmeteltävää varsinkin, kun kroppa ei tunnu ihan vielä palautuneen Kolin urakasta.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Viikko 40 lepoa vaan

Mennyt viikko on todellakin mennyt treenien kannalta levon merkeissä. Maanantaina kävin joogassa, mutta polvet ja nilkat olivat vielä sen verran kipeät ja turvonneet, ettei kovin kummoisia liikkeitä pystynyt tekemään. Mukana kuitenkin oltiin. Fillarilla ei tullut käytyä töissä kertaakaan. Vasta tänään sunnuntaina käytiin coutsin kanssa kiertämässä Siikajärvi ympäri kevyellä juoksuhölkällä. Muuten on viikko mennyt lepäillessä ja syödessä.

Seuraavaan kisaan on aikaa pari viikkoa, kun odotettu Synkkä Syysunelma (ex-Mammuttimarssi) pääsee käyntiin. Radat julkaistaan viikkoa ennen kisaa ja kaikki kisamateriaalit hankitaankin sitten perinteiseen tapaan itse. Alun perin olin ajatellut osallistuvani perusmatkalle, mutta kyllä sitä pitää sen verran antaa periksi, että matkaksi riittää tällä kertaa satanen. Siinäkin on varmaan tekemistä.

Tällä viikolla lähetin takaisin ne Hokan Speed Instinct tossut Running Warehouselle. En uskaltanut laittaa viitä takaisin aikaisemmin, kun oli epäselvää ehdinkö saada Kolille uusia tossuja. Mutta nyt ne lähti, saa nähdä mitä he niistä sanovat. Tällä viikolla tuli myös käytyä Amer Sport Brand Storessa, josta mukaan tuli Salomonin uudet S-lab wings 8 SG tossut itselle ja coutsille.



Coutsi on taas viettänyt aikaa studiossa ja julkaissut viime viikonlopun Vaarojen maratonilta oman kisavideonsa:


Myös BUFF Trail Tourin video Vaaroilta on julkaistu:


Tulevalla viikolla aloitetaan kevyet fillaroinnit ja ensi viikonloppuna päästään toivottavasti vielä kerran järveen uimaan ja poluille hölkkäämään. Pari viikkoa Syysunelman jälkeen olisi vielä (ehkä) Tampereella 8h yö-rogaining. Sen jälkeen aloitetaan jo seuraavan kauden rakentelu.


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Vaarojen maratonin kisaraportti

Valmistautuminen kauden viimeiseen UTTF-kisaan oli sujunut täysin suunnitelmien mukaan. Käytännössä kaikki harjoitukset oli viety melko onnistuneesti läpi ja viimeisen kolmen määräviikon aikana kertyneet 60 treenituntia olivat saaneet kropan tuntumaan erittäin valmiilta tulevaan koitokseen. Kisaa edeltävä viikko sekä kisaviikko olivat jo selvästi kevyempiä viikkoja.

Suunnitelma oli lähteä kisaan rauhallisella vauhdilla ja saada vatsa toimimaan heti alusta. Usein ehkä hieman liian reipas vauhti on verottanut myöhemmin menoa, kun energia ei enää ole maistunut. Toisaalta tiesin myös olevani aika vahvoilla yöllä lampun valossa juostessa, joten pidin sitäkin vaihtoehtoa mahdollisena, että eroa muihin voisi yrittää jo yön aikana. Tärkeintä olisi kuitenkin omaan tekemiseen keskittyminen.
Oma riisikeitin mukana Kolilla
Kaikki valmista
Kello 22 perjantaina pääsimme liikkeelle. Aleksei Sobolev lähti tapojensa mukaan reippaasti liikkeelle, mutta hiljensi vauhtia aika nopeasti. Meno tasaantui ja hidastui välillä jopa niin paljon, että kävelimme ylämäkiä. Käytännössä lähes koko porukka oli koossa. Kroppa tuntui hyvältä vaikka jalat olivat jotenkin raskaan oloiset. Runsaan puolen tunnin jälkeen päätin lisätä vauhtia, kun vauhti tuntui liian rauhalliselta. Samalla näkisi miten muu porukka lähtee mukaan. Aika nopeasti sain vedettyä eroa muuhun porukkaan jonkun toisen kilpailijan kanssa. En kuitenkaan siinä tilanteessa nähnyt kuka takana tuli. Arvelin sen olevan Sobolev. Sitten yhdessä risteyksessä, jossa hetken ihmettelin oikeaa reittiä huomasinkin Juuson olevan takanani.

Matka jatkui Juuson kanssa kahdestaan. Vedettiin vuorotellen sen mukaan, kun kärjessä mennyt hukkasi välillä reitin ja takana tullut löysi takaisin polulle. Vauhti oli melko reipasta, mutta fiilis ihan katossa. Ehdottomasti reissun paras osuus oli juosta alas Vesivaaralta kahlaamolle. Siinä juostiin pitkää alamäkeä useita minuutteja pelkän otsalampun valossa. Polku kiemurteli vasemmalta oikealle ja takaisin. Alamäki ei kuitenkaan ollut liian jyrkkä, että olisi pitänyt pahemmin jarrutella. Todella hienoa osuutta.
Reittimerkintä
Kahlaamon ylitys. Kuva Kari Kuninkaanniemi
Kahlaamolla mentiin nopeasti yli ja täytettiin juomapullot, matkaa oli takana 17km ja olin muutaman minuutin aikataulua edellä. Siitä matka jatkui Herajärven Kierroksen eteläiseen osaan, joka oli jo edellisen vuoden tiedustelureissulla todettu erittäin tekniseksi. Heti ensimmäisen vaaran jälkeen tehtiin muutaman minuutin pummi, mutta takaa ei kuulunut vielä muita. Ruoka maistui ja tässä kohtaa söin ensimmäisen Inari-sushin. Coutsi oli tehnyt ne aamulla ja pakannut ne kätevästi pieniin Minigrip pusseihin.

Eteläinen osa oli haastava, mutta ekalla kierroksella se meni vielä suhteellisen kivuttomasti. Juusolla alkoi olla ongelmia, mutta en voinut sen enempää auttaa. Tarjosin vain mahdollisuutta roikkua perässäni seuraavalle vesipisteelle. Vauhti oli kuitenkin liikaa, enkä toisaalta voinut hidastaa enempää muun joukon tullessa kovaa takaa. Noin neljän tunnin kohdalla lähdin jatkamaan omaa vauhtia. Vähän ennen Kiviniemeä pummasin reittiä seuraavan kerran, kun en nähnyt vasemmalle kääntyvää reittimerkintää vaan jatkoin suoraan jonkun kesämökin pihaan. Siinä meni myös muutama minuutti hukkaan. Järkkärit ehtivät siinä välissä jo soittaa, mutta en sitten kaivanut puhelinta repusta, kun samaan aikaan löysin oikean reitin.
Kiviniemessä. Kuva Kari Kuninkaanniemi
 Kiviniemen jälkeen matka jatkui ilman suurempia ihmettelyitä. Polut olivat taas tutumpia ja hieman helpompia ja Ryläyskin tuntui ihan hyvältä. Ainut haitta tässä kohta oli jo alusta lähtien voimattomilta tuntuvat reidet, jonka takia ylämäkiin ei löytynyt riittävää vauhtia. Ylhäällä vaaroilla tuuli puhalsi sen verran, että pitkähihaisen merinovillaisen paidan päälle vedin käsivarsille vielä irtohihat ja käsiin puin hanskat. Alempana lämpimässä piti taas vastaavasti riisua irtohihat ja hanskat.

Peiponpellon huoltopiste. Kuva Kari Kuninkaanniemi
Viimeisen 10 kilsan osalta reitti oli muuttunut aikaisemmasta kokonaan. Tasainen soratieosuus oli vaihtunut vaaramaisemaan Mäkrän, Pieni-Kolin ja Ukko-Kolin muodossa. Nousua oli tullut useita satoja metrejä lisää, mutta matka oli suurin piirtein sama. Saisimme nousta ylös Kolille kahdesti, ensin Mäkrän suunnasta ja seuraavaksi sataman suunnasta. Nousut olivat erittäin vaativia jo ensimmäisellä kierroksella. Nyt reisissä olisi pitänyt olla enemmän voimaa, jotta homma olisi edennyt edes jotenkin järkevällä vauhdilla.

Ensimmäinen 65 kilsan kierros meni aikaan 9.02. Olin tässä kohtaa tunnin perässä aikataulua. Huollossa söin lautasellisen lämmintä keittoa ja pakkasin reppuun lisää sushia ja suklaata. Lisäksi juomapulloihin lämmintä juomaa. Ison otsalampun jätin kokonaan pois ja reppuun jäi vain pieni varalamppu, mikäli ilta menisi pitkäksi. Vaihdoin myös kuivat hanskat ja buffin. Vaihdossa meni aikaa kahdeksan minuuttia. Coutsi kannusti omalla tyylillään ja kertoi takanatulevien olevan ihan kintereillä.
Dropbägi
Keittoa puolimatkassa ja Heikin haastattelussa
Toinen kierros alkaa. Kuva Kari Kuninkaanniemi
Lähteminen toiselle kierrokselle oli jotenkin epätodellinen, kun edessä oli vielä toinen 65 kilsan lenkki. Onni onnettomuudessa oli, että 43 kilsan Retki-sarja oli ehtinyt startata radalle ennen meikäläisen toisen kierroksen alkua. Siinä sitten heitä ohitellessani sain uskomattoman paljon kannustusta, joka kyllä nostatti fiilistä. Kannustusta jatkui aina Lakkalaan asti, jossa tiemme erosivat. Siitä eteenpäin ei muita näkyisi vähään aikaan. Vesivaarakaan ei tuntunut päivänvalossa niin hienolta kuin yöllä, mutta kyllä siinä ihan hyvää vauhtia tultiin alas. Kahlaamolla coutsi oli taas kannustamassa ja muistuttamassa uimaosuudesta. Nyt toisella kerralla tarkoitus oli käydä polvilleen virtaavaan veteen ja jäähdytellä vähän reisiä. Siinä sitten nojailin kiveen keskellä jokea ja annoin kylmän veden tehdä tehtävänsä. Vastarannalla täytin pullot ja matka jatkui. Reidet tuntuvat heti paremmilta ja juoksu oli hetken vähän helpompaa.
Kahlaamolla nojailemassa kiviin
Toiselle kierrokselle eteläinen osuus oli jo aikamoista taaperrusta. Yritin juosta kaikki tasaiset osuudet ja alamäet, mutta juurien ja kivien takia tasaisetkin osuudet tuottivat hankaluuksia. Alamäet kulkivat edelleen suhteellisen hyvin. Kiviniemen tienoilla yritin taas juosta kaikki helpot polut ja tieosuudet. Huoltopisteillä coutsi muistutti Miikan ja Markuksen olevan vajaan puolen tunnin päässä takana. Välillä yritin saada muilta puolueetonta väliaikatietoa ja lopussa Mäkrälle noustessa Lahtosen Tommi sanoi seuraavien olevan jo yli tunnin perässä. Tämä taisi olla lähempänä totuutta kuin coutsin väliajat, jotka tähtäsivätkin enemmän meikäläisen pitämiseen liikkeessä.

Markus ja Miika tulossa Kahlaamolle

Kiviniemessä toistella kierroksella
Kiviniemestä matka jatkui samalla systeemillä, eli tasaiset ja alamäet hölkäten ja ylämäet kävellen.

Peiponpellossa toista kertaa. Kuva Kari Kuninkaanniemi
 Ryläys meni hitaasti, mutta toisaalta mieltä piristi lyhyet juttutuokiot muiden kanssa. Lepistön Antti lensi meikäläisestä ohi Mäkrältä laskeuduttaessa. En huomannut Antin jalkojen osuvan maahan lainkaan. Viimeinen kymppi kesti yli kaksi tunti. Juostavaa pätkää ei näille jaloille ollut enää paljoa tarjolla. Alamäessä satamaan pystyin edelleen hieman juoksemaan sekä viimeisessä nousussa satamasta niillä tasaisilla osuuksilla. Muuten meni kävelyksi. Maalissa kello näytti ajaksi 19:14. Toinen kierros siis aikaan 10:04.
Maalissa. Kuva Kari Kuninkaanniemi
131 km podium. Kuva Juha Saastamoinen
UTTF 2016 voittajat. Kuva Juha Saastamoinen
Tommin maaliintulo juuri ennen määräaikaa. Kuva Juha Saastamoinen
Reitistä. Reitti oli vaativampi kuin osasin odottaa. Se eteläinen osuus oli käyty kokeilemassa jo viime vuonna, mutta muutokset lopussa olivat paljon vaativampia kuin odotin. Nyt oli päästy eroon siitä kaikkien kammoamasta soratiestä lopussa ja siirrytty polulle. Tosin polku taisi olla aika vaativa suurimmalle osalle. Itse kyllä kaipasin toisen kierroksen lopussa sitä tasaista soratietä. Toinen yllätys oli reitin märkyys ja mutaisuus. Ilmeisesti Kolin suunnalla on syksyllä vettä satanut, koska kosteutta riitti. Varsinkin toisella kierroksella polku oli jo aika huonossa kunnossa.

Varusteista. Varusteet toimivat tossuja lukuun ottamatta hyvin. Hokan Speed tossujen kuvio ei pohjassa riittänyt alkuunkaan. Kaaduin yöllä kolme kertaa ja muuten mudassa ja liejussa meni voimia pystyssä pysymiseen. En vaihtanut puolimatkassa Inovin Terraclaw tossuun, koska siinä ei ole sen isompaa kuviota ja toisaalta Hoka suojasi paremmin jalkapohjia kivikossa ja juurakoissa. Jalassa olisi pitänyt yksinkertaisesti olla karkeampipohjainen tossu. Ohut merinovillainen paita oli tarpeeksi lämmin vaikka olikin märkä. Tuuli meni siitä tietysti läpi, mutta metsän puolella sitä ei tuntenut paljoa. UD:n SJ-reppu alkaa myös olla pullotaskujen osalta sen verran rikki, että siitä ei taida tällaiselle reissulle enää olla. Siihen helpotusta tuo Kolilla Salomonilta hankittu s-lab 12 litran reppu. Ja taas pitää kehua Lumilightin isoa suunnistuslamppua. Kyllä oli hienoa juosta pimeässä yössä isolla lampulla. Iso tehoakku kesti koko yön eikä vara-akulle ollut tarvetta.

Kisailijasta. Oli taas melkoinen voimainkoetus. Niin fyysinen kuin henkinen. Voimattomuus reisissä heti alusta on vielä selvittämättä ja ehkä sellaiseksi jää. Jalkateriin ei tullut mitään rakkoja, ainoastaan nilkoissa pientä hiertymää. Väsymyskin oli kisan aikana siedettävällä tasolla. Erittäin tyytyväinen olen siihen henkiseen vahvuuteen jaksaa ylläpitää vauhtia myös toisella kierroksella. Toinen kierros oli ainoastaan tunnin hitaampi kuin ensimmäinen. Kiitollinen olen myös sille, että pystyn taas juoksemaan pidempiä kisoja.

Kartta
Tulokset: Koli 131 kmUTTF-kiertueen pisteet.
Uutisointia: Kestävyysurheilu.fiEspoon Länsiväylän
Kuvia: Onevision (Juha Saastamoinen), Kari Kuninkaanniemi, Sanomalehti Karjalainen



sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kiitokset - Vaarojen Maraton

Suuret kiitokset taas kaikille tavalla tai toisella mukana olleille järjestäjille, kisailijoille, kannustajille ja suurimmat kiitokset tietysti coutsille. 

Aivan huikea kisakokemus takana. Kattavampi kisaraportti tulevalla viikolla.

Kuva Onevision / Juha Saastamoinen


Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...