tiistai 26. helmikuuta 2013

Viikko 8 ja VI E24h kisa Espoossa

Tästä viikosta tuli harjoitusten kannalta melko köyhä viikko. Suurin osa harjoituksista tuli tehtyä pyörällä ja viikonloppu menikin sitten E24h -kisan talkoissa Esport Arenalla.

Maanantaina ja tiistaina kävin fillarilla töissä. En kuitenkaan lähtenyt omalla fillarilla vaan ivon uudella Trekillä. Pyörä toimi hyvin, isot renkaat rullasivat mukavasti huonosti auratuilla teillä ja levyjarrut olivat sopivan ärhäkät. Etujarrun kanssa pitää olla tarkkana, ettei lennä tangon yli. Maanantaina joogat jäi harmillisesti väliin työkiireiden takia. Tiistaina kävin lounastauolla kuntosalilla tekemässä ihan perussetin.

Keskiviikkona kävin taas Leppävaarassa hiihtämässä. Ilma oli todella pitkästä aikaa aurinkoinen ja lähdin töistä hieman etuajassa ehtiäkseni nauttimaan loistavasta hiihtokelistä. Pakkasta oli muutama aste.


Aurinko paistoi keskiviikkona Leppävaaran laduilla


Vanhanmalliset siteet ja monot
Torstaina ja perjantaina olin taas ivon Trekillä liikkeellä töissä. Torstaille varattu fysikaalinen jäi väliin OMT:n sairastumisen takia. Harmillisesti seuraava aika menee melkein kuukaudella eteenpäin.

Siihen ne viikon liikunnat sitten jäivätkin. Perjantaina Reima tuli kylään viikonloppuna juostavaa E24h -kisaa varten. Ilta meni mukavasti kuulumisia vaihdellen ja Reiman uusia Hoka juoksutossuja ihmetellessä. Ne tuntuivat kokoonsa nähden todella kevyiltä. Pohja oli varmaan 3-4 senttiä paksu ja vaimennus tuntui nopeasti kokeiltuna muita tossuja paljon pehmeämmälle.

Arenalla bongatut Hoka -tossut (ei Reiman)

Lauantaina suuntasimme auton kohti Esport arenaa, jossa seuraavat 30 tuntia menivät E24h talkoissa. Kisan ensimmäiset 12 tuntia menivät ensiapupistettä coachin kanssa hoitaessa. Siinä ohessa ehdimme seurata melko läheltä David BJ:n menoa kisassa, joka kuitenkin jäi harmillisesti hänen osaltaan kesken jo runsaan kolmen tunnin jälkeen. Puolen yön jälkeen SPR saapui paikalle ja otti ensiavun hoidettavakseen. Siinä vaiheessa yritimme ottaa lyhyet unet huonolla menestyksellä. Kisan loppuaika meni sekalaisia hommia tehdessä ja itse kisaa seuratessa.

Naisten puolella kisan voitto meni tuttuun osoitteeseen Japanin Sumie Inagakin voittaessa kisan jo neljännen kerran peräkkäin. Hän on voittanut naisten sarjan joka kerta osallistuessaan kisaan. Seuraavat podium-sijat menivät Ruotsiin. Miesten puolella Pasi Penttinen juoksi voittoon. Pasille E24-kisa oli ensimmäinen vuorokauden kisa, joten voittotulos 237 km oli varsin hyvä.

Naisten voittaja Sumie Inagaki
Sunnuntaina oli tarkoitus vielä käydä hiihtämässä, mutta väsymys oli sitä luokkaa, ettei kotiin tullessa ollut energiaa enää lähteä nauttimaan ulkoilmasta. Viikolle kertyi yhteensä vajaat 11 tuntia treeniä, jossa ei ollut yhtään juoksua, 33 km hiihtoa ja 129 km pyöräilyä.


maanantai 18. helmikuuta 2013

Viikko 7 ja omenapuun leikkaus

Viikosta seitsemän tuli sitten sellainen tasapaksu treeniviikko. Niin hiihtoa, juoksua kuin pyöräilyä kertyi sellaiset runsaat neljä tuntia kutakin. Lämpötila pyöri koko viikon siellä nollan tuntumassa tai pikkupakkasella eikä auringosta näkynyt edelleenkään vilahdustakaan.

Maanantaina kävin taas fillarilla töissä. Hiukan paremmassa kunnossa olivat tiet. Töiden jälkeen kävin Astanga yogassa, jossa opettelimme ihan perusasioita. Vähän alkoi koko kurssi jo ekalla kertaa mietityttää, kun opettelimme heti päällä seisontaa. Nyt ollaan kuitenkin palattu helpompien asioiden pariin ja harjoitellaan myös perusasioiden kuten hengityksen tekemistä. Ei luulis olevan vaikeeta ei, mutta...

Tiistaina kävin päivällä punttisalilla ja illalla ajoin töiden jälkeen areenalle juoksemaan. Hieman vajaa kolmetuntinen meni mukavasti tuttujen kanssa jutellen. Vauhtikin nousi välillä ihan reippaaksi ainakin siihen nähden millaisiin vauhteihin tässä on viime aikoina tottunut. Lenkin päälle kävin vielä tekemässä lyhyen core-treenin ja venyttelyt.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen Leppävaarassa hiihtämässä. Lämpötila oli ihan siinä nollan tuntumassa ja aamulla voidellut sukset eivät sitten toimineet lainkaan. Jokaisessa nyppylässä jouduin roikkumaan käsien varassa päästäkseni mäen päälle. Runsaat kolme tuntia tuli kuitenkin latua hinkattua kuten olin suunnitellutkin. Ei sitä voi harjoituksista lipsua vaikka suksi lipsuisikin. Jossain vaiheessa Hesarin toimittajakin kävi kyselemässä hiihtolomaviikon alkajaisiksi hiihto-etikettiä. Lyhyt haastattelu julkaistiin lauantain Hesarissa.

Torstaina kävin taas fillarilla töissä ja päivällä punttisalilla. Ei mitään ihmeellistä, ihan perus tekemistä. Tiet oli huonommassa kunnossa kuin maanantaina, osittain  varmaan lämpimän kelin takia. Perjantaina juoksin matolla töiden jälkeen runsaan puolitoista tuntia tehden lopussa kolme lyhyttä vetoa.

Lauantaista tulikin sitten lepopäivä. Edellinen lepopäivä oli viikolla 4, kun flunssa yritti yhden päivän ajan puskea päälle. Hyvää tekee huilata välillä vaikka ei tämä kovin kummoista tekemistä vielä ole. Tunteja tulee mukavasti, mutta tehot on vielä tosi alhaalla. Ehkä sitten keväämmällä.

Sunnuntainakaan en tehnyt sen kummempaa kuin, että kävin hiihtämässä melkein umpihankea tuossa lähiniityllä. Tunti vierähti mukavasti. Sitä ennen oli paita kyllä jo kastunut lumitöitä tehdessä. Lämpimät kelit olivat tiputtaneet kaiken lumen katolta ja kulkuväylien tekemiseen meni taas jonkin aikaa. No nyt pääsee hyvin taas puuvajalle ja kompostille. Lisäksi tuli kiipeiltyä puussa, nimittäin omenapuussa. Nyt on se aika vuodesta, kun omenapuut tulee leikata. Viime talvena se taisi jäädä tekemättä, sen verran paljon oli taas oksat pidentyneet.


Viikolle kertyi yhteensä runsaat 16 treenituntia, jossa juoksua 50 km, hiihtoa 43 km ja pyöräilyä 64 km. Ensi viikosta tulee vähän kevyempi, kun viikonloppu menee E24 talkoissa. Tulkaa ihmeessä kaikki katsomassa kisaa, jos vain mahdollista.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Viikko 6 ja koti-Montrail-erähiihto

Tällä viikolla olemme saaneet paljon lisää lunta. Vähän alkoi jo näyttää siltä kuin talvi olisi taittumassa kohti kevättä ja pääsisimme tänä talvena vähän helpommalla. Se osoittautui kuitenkin vääräksi luuloksi, joka tuli korjattu tämän viikon aikana. Lunta onkin satanut useampana päivänä ja määrällisesti erittäin paljon. Meri ei ole vielä kauttaaltaan jäässä ja siksi sieltä pääseekin nousemaan kosteaa ilmaa, joka sitten sataa lumena tässä rannikolla.


Maanantaina kävin fillarilla töissä. Tiet olivat osin huonossa kunnossa ja aikaa kului normaalia enemmän. Illalla jatkui myös viikko sitten aloitettu Astanga yoga, jossa "sahalihas" sai kyytiä ihan uudenlaisen punnerruksen muodossa. Tiistaina olin fillarilla liikkeellä vain aamulla töihin. Illalla tulin autolla kotiin muiden kiireiden takia. Tosin kotona odotti lumityöt. Päivällä tuli käytyä salilla käyden läpi monipuolisesti lihakset jaloista käsiin.

Tiistaina vietetiin myös Runebergin päivää ja siihenhän kuuluu ehdottomasti leivokset.


Keskiviikkona juoksin kotona töiden jälkeen matolla parin tunnin lenkin. Samalla tuli katsottua 2007 Spartathlon video. Paljon oli tuttuja juoksijoita mukana, mutta ehkä mieleenpainuvimpana kohtana on kyllä Numeroukon maaliintulo. Siinä on mukana paljon tunnetta ja sellaista iloa, jota toivoisi näkevänsä enemmänkin tämän lajin parissa.

Torstaina lähdin aamulla hiihtäen töihin. Pyörätiet olivat aurattu edellisenä iltana, mutta sen jälkeen autotiet olivat aurattu. Se tarkoittikin taas kerran sitä, että autoteiltä oli lumet ja jäät lentäneet paikoin pyöräteille, jotka olivat uudestaan aurauksen tarpeessa. Todella fiksua toimintaa. Siinä sitten ohittelimme toisiamme vuorotellen pyöräilijöiden kanssa, kun he olivat hitaampia lumipöperössä ja minä taas hitaampi auratulla tiellä. Kannustusta ja huumoria riitti onneksi koko matkan ajaksi. Torstaina piti vielä käydä punttisalilla päivällä, mutta se siirtyi perjantaille. Illalla kävimme nauttimassa Kabukin antimista.

Perjantai oli taas perinteinen etäpäivä. Juoksinkin töiden jälkeen matolla runsaan puolitoista tuntia tehden lopussa taas pari lyhyttä vetoa. Ok peruslenkki.

Lauantaille olin suunnitellut pidempää hiihtolenkkiä, kun coachilla oli työviikonloppu kotona ja sieltä piti lähteä koko päiväksi evakkoon. Olin jo parin viikon ajan suunnitellut kiertäväni Montrailin hiihtäen, mutta tämän viikon lumisateet alkoivat jossain vaiheessa hieman pelottaa. Lunta oli tullut niin paljon, että mikäli umpihankea olisi enemmänkin niin päivästä tulisi todella pitkä ja raskas. Joka tapauksessa kello soi 6.30 lauantaiaamuna ja ladulla oltiin sitten vähän klo kahdeksan jälkeen. Kaikki valoisa aika piti käyttää hyväkseen vaikka olin kyllä varannut otsalampunkin reppuun mikäli reissu menisi pitkäksi. Muuten repussa oli vähän vaihtovaatetta ja pientä syömistä sekä juomaa tottakai.

Lähdin liikkeelle Solvallasta ja ensimmäinen pätkä Pirttimäkeen meni hyvin. Vaatetta oli pariin pakkasasteeseen sopivasti ja pidin vauhdin sopivan hiljaisena, etten hikoilisi liikaa. Päivästä oli hyvälläkin menolla tulossa pitkä eikä liiallinen hikoilu ollut järkevää. Muita hiihtäjiä ei eilisen lumisateen jälkeen ollut vielä ladulla käynyt, joten sain sopivasti avata latua. Jossain vaiheessa latukone tuli vastaan ja sainkin nauttia parin kilsan verran uusista laduista. Latukone tuli kuitenkin Oittaan suunnasta, joten loppupätkä Pirttimäkeen meni taas latua aikaisten.

Lunta riitti metsässä

Ladulla oli kulkenut vain kettu

Pirttimäestä Luukkiin lähtiessäni söin puolikkaan patukan ja huomasin ilokseni jonkun toisen jo korkanneen ladun. Hiihto helpottui jonkin verran. Meno oli leppoisaa ja suksikin toimi erittäin hyvin. Olin valinnut vähän riskillä kapeammat Karhun sukset vaikka umpihankea olisi tiedossa paljon. Jotenkin jaksoin luottaa siihen, että ainakin osa metsäautoteistä olisi aurattuja ja niillä pääsisi helpommin kevyellä suksella.

Pirttimäestä lähtiessä latu oli aukaistu



Luukkiin tullessa sain kiinni edellähiihtäneen kaverin ja kiitin häntä hyvin tehdystä ladusta. Olimme hiihtäneet lähes peräkanaa koko matkan. Luukin kahvila oli oletettavasti edelleen remontissa, joten en käynyt edes tarkistamassa asiaa vaan jatkoin saman tien eteenpäin.

Seuraava etappi olisi Rinnekoti. Luukin parkkipaikkojen jäätyä taakse jatkuivat ulkoilupolut varsin lumisina. Mitään latuja ei täällä ollut ja ulkoilijoitakin oli ollut harvakseltaan. Meno hidastui, mutta toisaalta eihän tässä kiirettä ollut.

Viikon ensimmäinen kulkija?

Omat jäljet

Lumiset monot

Talvimaisema


Lumikenkäilijöitä
Rinnekotiin johtava reitti oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Metsäautoteitä ei ollut aurattu, mutta melko hyvin niillä pääsi kuitenkin hiiihtämään. Lumikenkäilijät olivat välillä tehneet uraa, jota oli hieman helpompi hiihtää. Muita ihmisiä en tällä välillä nähnyt.

Rinnekodin kohdalla pidin lyhyen huoltotauon ja söin aamulla keitetyn kananmunan sekä join yhden palautusjuoman. Aikaa oli kulunut vain 3.15 ja mietinkin jo minkä lisälenkin tekisin etten olisi autolla liian aikaisin. Toisaalta edessä oli etukäteenkin ajatelleen pelottavin osuus Rinnekodista Salmeen. Alussa paljon metsäpätkiä ja lopussa metsäautoteitä. Parasta suunnitella iltapäivää tarkemmin vasta Salmeen tultua.

Rinnekodilta hiihdetään ensin lyhyt pätkä tietä pitkin, jonka jälkeen reitti kääntyy suoraan metsän puolelle.

Tästä ei sitten ole kulkenut kukaan ihan vähään aikaan
Heti alussa noustaan pitkä ylämäki, jossa on mm kaatuneita puita ja muuta hauskaa. Reittimerkintöjä on hieman vaikea seurata, kun polkuakaan ei nyt lumen alta näe. Ympäristöä pitää tarkkailla ihan tosissaan, että jokaisen merkin näkee. Vaikka reitin on kiertänyt kesällä joitakin kertoja niin talvella se on ihan eri homma. Maisema on aika erilainen näin talvella.

Siinähän se latu kulkee.

Omat jäljet


Purot olivat sulana lumen alla


Pallo
Kerran onnistuin kadottamaan jäljet ja pienen haravoinnin jälkeen jouduin palaamaan takaisin jonkin matkaa. Kohta kuitenkin reitti löytyi ja matka jatkui. Metsäosuus on pituudeltaan noin 4-5 kilsaa ja siihen meni aikaa melko tarkkaan kaksi tuntia. Sen verran hidasta on eteneminen umpihangessa. Lyhyen tiepätkän jälkeen tulee toinen metsäosuus, mutta se ei ole kuin runsaan kilometrin. Sen jälkeen reitti kulkee metsäautoteitä pitkin aina Vihdin tielle ja siitä Salmeen pieniä teitä ja ulkoilureitejä pitkin.

Siitä se reitti menee

Seuraavan on jo helpompi tulla kun on latu aikaistu

Salmessa puitteet ulkoilemiselle olisivat olemassa, mutta valitettavasti tähän ei juuri panostusta löydy Helsingin kaupungin suunnalta. Ulkoilureittejä on paljon ja opasteet ovat kohdallaan. Salmessa ainut palvelu on kuitenkin auki olevat vessat, kahvila on ollut tyhjänä jo ainakin kolme vuotta. Latukonettakaan ei ole viime aikoina näkynyt, mutta onneksi useat hiihtäjät pitävät ladut melko hyvässä kunnossa. Todella harmillista.

Salmeen tullessa alkaa sataa lunta. Lämpötila alkaa lähestyä nollaa ja tunnen kuinka lumi alkaa jäätymään suksen pohjaan kiinni. Pitoa löytyy, mutta luito on kadonnut suksesta kokoaan. Käsillä joutuu tekemään todella kovaa töitä, jotta edes alamäkiä pääsee laskemaan. Suksia toisiinsa hinkkaamalla saa lumet tilapäisesti irti pohjasta. Lunta sataa vajaan parin tunnin ajan ja koko sinä aikana luiston kanssa on suuria ongelmia.

Salmen eteläpuolella on liikkeellä ollut muitakin hiihtäjiä
Runsaan kahdeksan ja puolen tunnin kuluttua saavuin Solvallan parkkipaikalle. Hiihtäessäni lopussa tietä pitkin oli katuvalot jo sytytetty. 


Sunnuntaina oli puolilepopäivä. Pihalla riitti lumitöitä tunnin verran. Viikolle kertyi yhteensä vajaat 20 tuntia treeniä.

Viikko sitten lauantaina sain postia Kreikasta, kun hakemukseni ensi syksyn Spartathlon -kisaan oli hyväksytty. Varmuutta osallistumisesta ei tietenkään vielä ole, mutta jos kaikki menee kohdalleen niin siellä olisi tarkoitus olla mukana. Näin talvella on hyvä rakentaa pohjaa monipuolisella harjoittelulla.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Viikko 5 ja "lepoviikko"

Tällä viikolla oli tarkoitus vähän keventää harjoittelua ja ottaa väliin yksi kevyempi viikko kolmen vähän kovemman viikon perään. No ei sitten ihan keventynyt niin paljoa kun olisin halunnut, kun toisaalta halusin myös juosta ne 50 kilsaa ja hiihtääkin pitäisi ehtiä nyt kun lunta vielä on. Niin ja työmatkoja ei voi mennä autolla, fillarilla vähintään. Siitähän niitä tunteja kertyy melkein väkisin varsinkin nyt kun työmatkaan kuluu aikaa paljon enemmän kuin kesällä, oli väline sitten ihan mikä tahansa.

Alkuviikon aloitin kevyesti käymällä työmatkat fillarilla maanantaina ja tiistaina. Sekä maanantaina ja tiistaina tosin tuli pieni lisälenkki, kun sekä vein että hain Polarin sykemittarin paristonvaihdosta kellokaupasta. Lisäksi maanantaina aloitin Astanga joogan ensimmäistä kertaa. Kyseisen joogasarjan liikkeitä olen tehnyt aikaisemminkin coachin opastuksella, mutta ihan ohjatusti en sitä ole koskaan tehnyt. Tunti ja vartti meni nopeasti ja jälkeenpäin kropassa tuntui oikein hyvälle. Tosin seuraavana aamuna vasen kylki ja pakara olivat aika jäykän tuntuiset ja se saikin miettimään, että pitäisikö joogan päälle vielä tehdä vähän venyttelyä? Tiistaina käytiin työporukan kanssa päivällä salilla.

Keskiviikoksi oli luvattu runsasta lumisadetta. No sehän sopiikin hyvin hiihtämiseen, joten tarkoituksena oli hiihtää töistä kotiin. Teräsmies oli liikkeellä fillarilla ja lähdimmekin yhtämatkaa kotiin päin. Keli oli kuitenkin melko paljon vaativampi, kuin mitä olin etukäteen aavistellut. Raskasta nuoskalunta oli satanut 15-20 senttiä eikä mitään teitä oltu aurattu. Lisäksi suksivalinta oli väärä, kun jalassa olivat kapeammat Karhun sukset. Puolimatkassa piti pysähtyä lisäämään pitoa, kun suksi ei enää pitänyt yhtään, eikä käsissäkään enää tuntunut olevan voimia. Siitä sitten hiljalleen kotiin asti lykittiin. Aikaa kului yli puoli tuntia normaalia pidempään ja olo oli täysin puhki. Kotona odotti vielä se parikymmentä senttiä nuoskalunta pihassa, jonka kolaamiseen meni runsas tunti. Osa lumenluonnista piti jättää seuraavalle päivälle.

Torstaista tuli suunniteltua kevyempi. Kävin päivällä salilla tekemättä yhtään käsitreeniä. Jalat ja core kyllä, mutta käsissä ei ollut eilisen jälkeen edelleenkään mitään voimia. Illaksi suunniteltu lyhyt mattolenkki jäi väliin.

Perjantaina juoksin matolla parituntisen lenkin, joka sujui muuten hyvin, mutta takareidet olivat aika jäykän tuntuidet. Oliskohan vielä se hiihto painanut. Perjantaina maksoin myös 2013 suunnistuslisenssin sekä ilmoittauduin mukaan ensi kesän Kainuun Rastiviikolle. Kisat juostaa heinäkuun alussa Vuokatissa ja majoitus sinne on hankittu jo 2 vuotta ennen tapahtumaa. Samaan aikaan Vuokatissa kisataan suunnistuksen MM-kisat ja niiden seuraaminen on yksi matkan tarkoituksista.

Lauantaina ja sunnuntaina juoksin lyhyet lenkit matolla, joista lauantaisen lenkin yhteydessä tein pari vetoa lenkin lopussa. Sunnuntaina saunan jälkeen coachi laittoi takareisiin vielä vähän liikettä. Viikolle kertyi treenitunteja yhteensä runsaat 14, jossa juoksua 50km, hiihtoa vain 16km ja fillaria 76km.

Viikko on kelien puolesta ollut aika vaihteleva. Pakkasta ei ole ollut montaa astetta ja välillä on käyty plussankin puolella. Luntakin on satanut välillä melkoisesti, kun taas tänään sunnuntaina aurinko paistoi lyhyesti pilvien välistä. Päivän pituuskin on jo yli kahdeksan tuntia. Ehkä nämä kevään merkit olivat tällä viikolla houkutelleet väkeä ulos aikaisempaa enemmän, koska lenkkeilijöitä on ollut liikenteessä yllättävän paljon. Alla vähän kuvia tämän päiväiseltä reippailureissulta.

Lunta piisaa hyvin

Lenkin varrella mukava virkistyspaikka

Viikko 1 ja 2 ja Loppiaisrogaining

Loppiainen sattui tänä vuonna sunnuntaille enkä enää Loppiaisrogan jälkeen jaksanut alkaa kirjoittaa yhteenvetoa viikosta ja itse rogasta. ...