sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Seuraavat yhdeksän viikkoa

Neljän viikon lepsuttelu on tältä erää ohi. Helmikuussa oli tarkoituksena tehdä paljon vaihtoehtoisia harjoituksia juoksun sijasta, mutta niinhän siinä kävi, ettei sitä tullut tehtyä paljoa mitään. Ainut mikä helmikuussa toteutui oli tuo suunnitelma kunnon lepotauon pitämisestä. Onneksi lunta on tullut sen verran, että lumihommia on saanut tehdä niin paljon kuin jaksaa. Viikonloppunakin tuli taas tiputettua lumet oman ja naapurin katoilta. Tänään nuo lumet alkoivat jo painaa melkoisesti, kun suojakeliä on jatkunut nyt pari päivää. Lauantaina tuli pitkästä aikaa kokeiltua lumikenkiäkin. Tällä kertaa ei kuitenkaan juoksemiseen vaan ihan tällaisessa hyödyllisessä kotihommassa. Nimittäin omenapuuta leikatessa. Niistä olikin huomattava etu, kun puun alle kasatut kinokset eivät pettäneet alta vaan sitä ylettyi leikkaamaan ylimpiä oksia huomattavasti paremmin kuin menneinä vuosina. Sen verran tuli innostuttua, ettei kovin suurta satoa taida ensi syksynä olla tiedossa. Mutta oli se omenapuukin päässyt kasvamaan hieman vääriin mittoihin.

Juoksukelit sen sijaan eivät ole olleet kovinkaan hääppöiset. Tiet on aika huonosti aurattu ja Nuuksion polut ovat vain osin tamppaantuneet ihmisten ulkoillessa siellä. Tänään joutui kääntymään lenkillä takaisin, kun polulla ei ollut enää muuta kuin hiihtolatu. Muuten tällä viikolla on tullut juostua kerran matolla ja viidesti ulkona, yhteensä vajaat kahdeksan tuntia. Lisäksi pientä kuntopiiriä. Pari päivää oli kokonaan lepoa.

Tulevalla viikolla on tarkoitus aloittaa hiljalleen harjoittelu tulevaa kisaa varten. Ehkä on turha edes yrittää mitään kovin monipuolista harjoittelua, kun se kuitenkin valuu takaisin tähän perustekemiseen. Sitä kai se uoma-ajattelu on. Pitäisi puhumisen sijasta tehdä rohkeasti uusia asioita. Mutta eihän se oikeasti ole sama asia hiihtää tai juosta. Vai onko?
Joka tapauksessa tulevalla jaksolla harjoitustunnit on tarkoitus saada sinne samoille paikkeille kuin kahteen edelliseen kisaan valmistautuessa. Tämä tarkoittaisi alun noin 10 tunnin viikoista aina runsaan 20 tunnin viikkoihin. Toivottavasti lumet alkaa sulamaan maaliskuun aikana nopeasti, jotta päästään metsän puolelle mahdollisimman nopeasti. Motivaatiota ei ainakaan puutu.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Retki-Rogaining 24h

Neljä kuukautta on pitkä aika. Siinä ehtii harjoitella vaikka miten paljon, kunhan pysyy terveenä. Tammikuisen kaksnelosen ja Surgéresin välissä on juuri se neljä kuukautta. Ranskan ja syksyisen Spartathlonin välissä on taas neljä kuukautta. Tässä välissä tarkoituksena on kuitenkin osallistua ensimmäiseen rogaining -kisaan. Heinäkuun lopussa järjestettävä Retki-Rogaining Tampereen seudulla on juuri sopivasti puolessa välissä Ranskan ja Kreikan kisoja. Tarkempaa tietoa kisapaikasta ei vielä ole, mutta perinteisesti hämäläinen maasto on ollut erittäin peitteistä ja vaikeakulkuista.

Muuten ei treenirintamalla ole paljoa kerrottavaa. Viikon saldo on n. 60 km juoksua ja paljon lumitöitä. Nää lumityöt on muuten hyvää treeniä koko kropalle. Hiihtoa ei ole paljoa kertynyt, mikä onkin aika harmillista. Parin viikon päästä kaadetan kolme isoa kuusta pihasta ja niiden saattaminen polttopuiksi onkin mukavaa ajanvietettä. Saattaa siinä muutama hikipisarakin irrota hangessa puita kantaessa. Pohjustustyönä ollaan luotu lunta vähän isommalta alueelta homman helpottamiseksi.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Tulevaa

Harjoittelu seuraavaa kisaa varten saa vielä odottaa. Aikaa on mukavasti tehdä tässä välissä muutama kevyempi viikko. Suunnitelmissa on tehdä pitkälti samankaltainen harjoitusjakso Ranskaa varten, kun mitä tammikuiselle kaksneloselle tuli tehtyä. Täten aloitus ajoittuisi tuonne viikolle yhdeksän, eli maaliskuun alkuun.

Suunnittelu tulevaa Ranskan kisaa varten sai pientä lisäpotkua viikonloppuna, kun sain Ruotsista kaipaamani kierrosajat viimesyksyiseltä neljäkasilta Skövdestä. Tämä on hyvä lisä coachin tekemiin muistiinpanoihin kisan ajalta.

Kisaan tekemäni aikataulu 9-8-7-6 toteutui yllättävänkin hyvin. Olin siis jakanut kisan neljään osaan ja laskenut pystyväni kulkemaan ensimmäisen neljänneksen aikana 9 km tunnissa, toisen neljänneksen aikana 8 km, jne. Tämä tarkoittaisi neljänneksille yhteismatkaksi 108 km, 96 km, 84 km ja 72 km.

Kierrosaikojen valossa vastaavat kilometrit olivat kisan aikana 108 km, 90,4 km, 81,6 km ja 76,4 km. Ainoat pidemmät pysähdykset pidin toisen neljänneksen ja kolmannen neljänneksen aikana, jolloin tauon aikaiset kierrokset veivät aikaa 41 min sekä 68 min. Loput tauot ovat 5-15 minuutin luokkaa. Varsinkin tuo toinen vuorokausi oli todella vahva vaikka viimeiset kolme tuntia tuli enemmänkin fiilisteltyä kilometrien jäädessä 5,2 km, 3,2 km ja 3,6 km.

Kovin paljoa ei tietysti kannata vanhoja aikoja tuijottaa tulevassa kisassa. Jokainen kisa on erilainen omine hyvine ja huonoine hetkineen.
Mutta ainakaan kisasta ei puutu vetoapua. Järjestäjiltä saatu osanottajalista on varsin kunnioitettava. Nyt on maalaispoika joutunut kovaan porukkaan…

perjantai 5. helmikuuta 2010

Vancouver

Viikon päästä alkavat talviolympialaiset Vancouverissa. Muutaman vuoden takaisesta turistireissusta Vancouveriin ei ole muuta kuin hienoja muistoja. Tämän päiväinen Hesari kertoo matkailusivuillaa hienosti kaupungin monipuolisuudesta. Valtameren vieressä sijaitsevasta kaupungista ei ole kuin parin tunnin ajomatka Kalliovuorille, jossa ulkoilumahdollisuuksia on ympäri vuoden.

Päällimmäisenä omasta reissusta jäi mieleen tietysti Stanley Park, joka on varsinainen paratiisi kaupungin välittömässä läheisyydessä. Erilaiset puutarhat ja metsät täyttävät käytännössä koko alueen, jonka suurimpana nähtävyytenä itse puiston lisäksi on Meritiedekeskus.



Koko puistoa ympyröi muutaman metrin levyinen rantavalli, joka aikoinaan rakennettiin estämään maan eroosiota. Tämä vajaan kympin mittainen reitti on monin paikoin kuvankaunis.



Meille tämä tuli tutuksi rullaluisteltuamme reittiä loman jokaisena päivän.
Toinen liikuntamuoto, johon rantavalli sopisi erinomaisesti olisi tietysti juoksu ja vieläpä ultrajuoksu. Reitti on käytännössä tasainen, sopivan mittainen ja mahdottoman kaunis. Tosin hieman altis näille sään vaihteluille, mutta sehän kuuluu taas ulkoilmakisojen luonteeseen. Tässä vielä lyhyt esittelyvideo puistosta ja rantavallin rakentamisesta.

Edit:
Yksi erikoisuus Vancouverissa on ja se on se, että kaupungissa on Tokion jälkeen eniten sushi-ravintoloita suhteessa asukaslukuun. Ja jos ei ravintolat kiinnosta niin aina voi ottaa takeawaytä. Nam!

tiistai 2. helmikuuta 2010

III E24 kisaraportti

Valmistautuminen tähän kisaan oli sujunut lähes ongelmitta ja sain tehtyä suunnitellun harjoitusrupeaman...ja jopa hieman enemmän. Viime syksyn Mammuttimarssin jälkeen pidin pari kevyempää viikkoa, jonka jälkeen alkoi yhdeksän viikon mittainen nousujohteinen harjoittelu (viikot 46 -> 01). Tämän yhdeksän viikon aikana sain harjoitustunteja kasaan yhteensä 160 tuntia, ja samaan aikaan juoksukilometrejä kertyi 1397km. Harjoitusjakson ensimmäisen viiden viikon aikana tein yhden reipasvauhtisen lenkin viikossa. Viimeiset neljä viikkoa juoksin pelkkää kevytvauhtista ja pitkäkestoista lenkkiä. Syksyllä hyväksi havaitut pitkät lenkit olivat ohjelmassa jokaisella määräviikolla.

Itse kisa lähtikin sitten liikkeelle hyvin. Tankkaukset sujuivat, malto ja geeli tuntuivat maistuvan ongelmitta ja vauhtikin oli juuri sellaista suunniteltua vauhtia. Edellisellä onnistuneella kaksnelosella kaksi vuotta aikaisemmin oli 12h kohdalla mittarissa 115km ja tällä kertaa oli tarkoitus saada samassa kohtaa kasaan noin 123-125km. Kävelykierrokset aloitin neljän tunnin kohdalla säästääkseni jalkoja. Yhdellä kävelykierroksella menetetty aika ei merkitse mitään, jos sillä säästyy jalkojen hajoamiselta ja siirtymiseltä kokonaan kävelyyn toisella puolikkaalla.

Yhdeksän tunnin jälkeen kasassa oli 94km ja satanen tuli täyteen noin ajassa 9.40. Tämän jälkeen alkoivat ongelmat vatsalihasten ja kylkien kanssa. Kyseessä oli jonkinlaisista krampeista. Jokaisen kävelykierroksen jälkeen liikkeellelähtö oli tuskaista ja jokainen juoksuaskel tuntui veitseniskuilta vatsassa. Parin tuskaisemman kierroksen jälkeen olo hieman helpotti ehkä lihasten puutumiseen. Kävelyjen lopettaminen helpotti myös hieman asiaa. Hieman myöhemmin kipu alkoi kuitenkin tuntua sietämättömältä jo juostessakin ja kävin kokeilemassa hierontaa. Aikaa meni melkoisesti ja hieronnan jälkeen otin vielä pari kierrosta kävellen. Lopulta kuitenkin lihakset rauhoittuivat ja suunnanvaihdon yhteydessä 12h jälkeen juoksu alkoi taas kulkemaan hyvin.

Seuraavat 3-4 tuntia homma toimi hienosta ja kierrosajat palasivat lähes samalle tasolle kuin alussa. Laskeskelin, että edelleen olisi mahdollista juosta 210-220 km tulos. Näin ei kuitenkaan ollut tarkoitus ja vatsa ja kyljet olivat kohta samassa kunnossa kuin aikaisemmin. Toinen hierontakerta ei enää auttanut ja eteneminen radalla onnistui vain kävelemällä. Hieman viiden jälkeen aamulla päätin jättää kisan kesken. Tässä vaiheessa jalat olivat edelleen juoksukunnossa.

Vaikea sanoa varmuudella mitään tuosta vatsan ja kylkien ongelmista, ja syitähän on todennäköisesti monia. Yksi ongelma saattoi olla melko loppuunkuluneet vanhat tossut, joilla kuitenkin päätin lähteä liikkeelle. Huonot tossut yhdistettynä noin kovaan alustaan saattoi aiheuttaa sen verran kovaa iskutusta, ettei vatsaläskit kestäneet sitä. Hieroja Juha oli toisaalta sitä mieltä, että hengitystekniikaan voisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, seurattuaan juoksua sivusta. Laulaminen kuulemma helpottaisi asiaa. Älkää siis pelästykö jos seuraavan kerran tulen laulellen vastaan.

Nyt parin päivän ja yhden hierontakerran jälkeen olo on todella hyvä. Jalkaterät eivät ehtineet turvota yhtään tällä kertaa, hiertymiä ei juuri ollut ja kropassa ei tunnu minkäänlaista rasitusta. Hiukan on jäänyt mietityttämään, että olisko sittenkin pitänyt vaan pysyä radalla loppuun asti, mutta toisalta en usko, että olisin siitä kisasta sen enempää oppia saanut kuin nyt sain. Muutaman lepohetken jälkeen tässä pääsee kohta aloittamaan harjoittelut kohti seuraavaa tavoitetta.

Suomen maaedustaja ITRAssa Harri Jantunen nyt Polkuporinoissa

Viime perjantaina julkaistussa Polkuporinoiden jaksossa juteltiin kansainvälisestä polkujuoksujärjestö ITRAsta. Haastateltavaksi saatiin ku...