tiistai 2. helmikuuta 2010

III E24 kisaraportti

Valmistautuminen tähän kisaan oli sujunut lähes ongelmitta ja sain tehtyä suunnitellun harjoitusrupeaman...ja jopa hieman enemmän. Viime syksyn Mammuttimarssin jälkeen pidin pari kevyempää viikkoa, jonka jälkeen alkoi yhdeksän viikon mittainen nousujohteinen harjoittelu (viikot 46 -> 01). Tämän yhdeksän viikon aikana sain harjoitustunteja kasaan yhteensä 160 tuntia, ja samaan aikaan juoksukilometrejä kertyi 1397km. Harjoitusjakson ensimmäisen viiden viikon aikana tein yhden reipasvauhtisen lenkin viikossa. Viimeiset neljä viikkoa juoksin pelkkää kevytvauhtista ja pitkäkestoista lenkkiä. Syksyllä hyväksi havaitut pitkät lenkit olivat ohjelmassa jokaisella määräviikolla.

Itse kisa lähtikin sitten liikkeelle hyvin. Tankkaukset sujuivat, malto ja geeli tuntuivat maistuvan ongelmitta ja vauhtikin oli juuri sellaista suunniteltua vauhtia. Edellisellä onnistuneella kaksnelosella kaksi vuotta aikaisemmin oli 12h kohdalla mittarissa 115km ja tällä kertaa oli tarkoitus saada samassa kohtaa kasaan noin 123-125km. Kävelykierrokset aloitin neljän tunnin kohdalla säästääkseni jalkoja. Yhdellä kävelykierroksella menetetty aika ei merkitse mitään, jos sillä säästyy jalkojen hajoamiselta ja siirtymiseltä kokonaan kävelyyn toisella puolikkaalla.

Yhdeksän tunnin jälkeen kasassa oli 94km ja satanen tuli täyteen noin ajassa 9.40. Tämän jälkeen alkoivat ongelmat vatsalihasten ja kylkien kanssa. Kyseessä oli jonkinlaisista krampeista. Jokaisen kävelykierroksen jälkeen liikkeellelähtö oli tuskaista ja jokainen juoksuaskel tuntui veitseniskuilta vatsassa. Parin tuskaisemman kierroksen jälkeen olo hieman helpotti ehkä lihasten puutumiseen. Kävelyjen lopettaminen helpotti myös hieman asiaa. Hieman myöhemmin kipu alkoi kuitenkin tuntua sietämättömältä jo juostessakin ja kävin kokeilemassa hierontaa. Aikaa meni melkoisesti ja hieronnan jälkeen otin vielä pari kierrosta kävellen. Lopulta kuitenkin lihakset rauhoittuivat ja suunnanvaihdon yhteydessä 12h jälkeen juoksu alkoi taas kulkemaan hyvin.

Seuraavat 3-4 tuntia homma toimi hienosta ja kierrosajat palasivat lähes samalle tasolle kuin alussa. Laskeskelin, että edelleen olisi mahdollista juosta 210-220 km tulos. Näin ei kuitenkaan ollut tarkoitus ja vatsa ja kyljet olivat kohta samassa kunnossa kuin aikaisemmin. Toinen hierontakerta ei enää auttanut ja eteneminen radalla onnistui vain kävelemällä. Hieman viiden jälkeen aamulla päätin jättää kisan kesken. Tässä vaiheessa jalat olivat edelleen juoksukunnossa.

Vaikea sanoa varmuudella mitään tuosta vatsan ja kylkien ongelmista, ja syitähän on todennäköisesti monia. Yksi ongelma saattoi olla melko loppuunkuluneet vanhat tossut, joilla kuitenkin päätin lähteä liikkeelle. Huonot tossut yhdistettynä noin kovaan alustaan saattoi aiheuttaa sen verran kovaa iskutusta, ettei vatsaläskit kestäneet sitä. Hieroja Juha oli toisaalta sitä mieltä, että hengitystekniikaan voisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, seurattuaan juoksua sivusta. Laulaminen kuulemma helpottaisi asiaa. Älkää siis pelästykö jos seuraavan kerran tulen laulellen vastaan.

Nyt parin päivän ja yhden hierontakerran jälkeen olo on todella hyvä. Jalkaterät eivät ehtineet turvota yhtään tällä kertaa, hiertymiä ei juuri ollut ja kropassa ei tunnu minkäänlaista rasitusta. Hiukan on jäänyt mietityttämään, että olisko sittenkin pitänyt vaan pysyä radalla loppuun asti, mutta toisalta en usko, että olisin siitä kisasta sen enempää oppia saanut kuin nyt sain. Muutaman lepohetken jälkeen tässä pääsee kohta aloittamaan harjoittelut kohti seuraavaa tavoitetta.

1 kommentti:

Santta kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.