sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Viikko 50 ja perustekemistä

Alkuviikon räntäkelit ovat vaihtuneet taas pikkupakkaseen. Jostain syystä retkiluistelijat ovat kaikonneet Nuuksion järviltä. Oliskohan muualla jo paremmat ja isommat järvenselät kutsuneet luistelijoita. Parissa kohtaa kävin rannassa jäätä kokeilemassa eikä se ainakaan kovin epätasaiselta tuntunut vaikka muutama päivä sitten taivaalta satoi räntäsateen tapaista loskaa. Nyt pakkasta on ollut jo sen verran pitkään, että aika tukevalta ne tuntuvat. Aina pitää kuitenkin tietää ja tuntea ne heikommatkin kohdat järvestä.

Treenit ovat tällä viikolla menneet edelleen suunnitellusti. Tavoitteena ollut 15 tuntia tuli täyteen ja siinä oli taas sopivassa suhteessa juoksua ja fillaria. Juoksulenkit olen edelleen tehnyt poluilla ja näin hakenut vähän pehmeämpää alustaa. Tosin maa alkaa jo olla aika jäässä täällä Nuuksiossakin, joten ei se paljoa jousta tossun alla.

Maanantaina, tiistaina ja torstaina kävin fillarilla töissä. Keli on ollut kuiva nyt pikkupakkasilla, mutta toisaalta tiet ovat myös olleet paikoin aika liukkaat. Maanantaina oli joogatunti ja tiistaina ja torstaina kävin salilla tekemässä hyvät core- ja jalkatreenit.

Keskiviikkona juoksin viikon ekan lenkin, kun juoksin lounastauolla matolla kympin. Illalla kävin taas Jeren luona hierottavana. Kroppa oli vähän paremmassa kunnossa kuin viime viikolla. Ilmeisesti jalat alkaa jo vähän tottumaan juoksun aiheuttamaan iskutukseen ja muutenkin erilaiseen ärsykkeeseen kuin mitä pyöräily on tuonut. Perjantaina juoksin aamulla lyhyen lenkin matolla ja illalla lähdin töiden jälkeen vielä parin tunnin lamppulenkille Nuuksion poluille.

Lauantaina olikin kauan kaivattu vapaapäivä. Viikon treenitunnit olivat huvenneet joutuisasti ja hölkkäilin lauantaina vain vajaan 1,5 tunnin lenkin poluilla. Ilma oli pilvinen ja pakkasta muutama aste. En olisi pahoittanut mieltäni vaikka aurinko olisi näyttäytynyt. Mutta hyvä näin. Alla muutama kuva viikonlopulta.

Paikoin riitti jäätä

Ei vielä lunta maassa

Polkuporinat

Metsässä oli lähes kesäinen meininki
Sunnuntaina suuntana oli taas Nuuksion polut. Ilma näytti yhtä harmaalta kuin lauantaina, mutta kuivaahan poluilla oli. Runsas pari tuntia meni hujauksessa ja samalla tulivat täyteen viikon treenitunnit. Viikolle tuli juoksua 7h/64km ja fillaria 5,5h/110km.

Polarin uusi kello on ollut nyt käytössä pari viikkoa. Olen käyttänyt pelkästään rannesykemittausta ja aika hyvin se näyttää lukemat oikein. Tosin olen juossut sellaisia tasaisia lenkkejä, joissa syke vaihtelee enemmänkin maaston mukaan. En ole viitsinyt ottaa vanhaa mittaria vertailun vuoksi mukaan, joten pientä mututuntumaa tuossa on. Mielenkiintoinen uutuus Polar Flown puolella on ollut tuo kardiokuorman mittaus. Yritän kirjoittaa tästä jossain vaiheessa enemmän kunhan ehdin ensin saamaan siitä paremman tuntuman.




sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Viikko 49 ja Barkley kutsuu

Noniin. Niinhän siinä kävi kuten vähän uumoiltiin. Barkley Marathons on ollut mielessä jo jonkin aikaa ja eihän se ole jättänyt rauhaan edes ajatuksissa. Meille oli coutsin kanssa selvää jo melko kauan sitten, että vuoden 2019 Barkley-karkeloihin olisi tarkoitus pyrkiä mukaan. Koskaan ei tietysti tiedä, miten valintaprosessissa käy, mutta sehän onkin sitten Lazaruksen käsissä. Tällä kertaa omat vastaukset kelpasivat mukaan pääsyyn ja paikka lähtöviivalla on nyt taskussa. Alla vähän fiiliksiä tulevasta haasteesta.


Mennyt viikko oli sairastelun jälkeen ensimmäinen kunnon treeniviikko. Tavoitteena ollut 13 tuntia tuli mukavasti täyteen. Sain viikolle tehtyä kolme juoksulenkkiä, joista Itsenäisyyspäivänä tehty lenkki oli hieman pidempi, 4:40. Lähdin Nopsakoiven ja Jussin kanssa kiertämään Montrailia tavoitteena kuitenkin juosta vain Kattilaan asti. Siitäkin tulisi vähän liian pitkä lenkki tähän kohtaan, mutta toisaalta olimme liikkeellä hitaalla vauhdilla ja ylämäet oli tarkoitus sauvoa ylös kävellen.

Lähtötunnelmissa


Ensimmäinen 25 kilsaa meni suht ok, mutta viimeinen runsas kymppi oli kyllä aika tuskainen. Reidet oli ihan puhki ja juoksuvauhti sakkasi melkoisesti. Joka tapauksessa erittäin hyvä lenkki ja tästä se taas lähtee näiden pidempien ulkoilujen tekeminen. Pari muuta lenkkiä viikolla oli tunnin ja puolentoista mittaiset.
Jaksaa, jaksaa





Tiistaina sain tehtyä hyvän salitreenin, mutta maanantain jooga jäi välistä työkiireiden takia. Salitreeniäkin tuli vain kertaalleen tehtyä, joten nyt pitää ottaa ukkoa niskasta kiinni. Tiistaina kävin vielä hierottavana Jerellä. Voi kauhistus missä kunnossa etureidet oli parin ensimmäisen jalkalenkin jälkeen.

Loput viikon tunnit tulivat fillarilla. Maanantain kävin fillarilla töissä ja lauantaina poljin runsaat kolme tuntia räntäsateessa Nuuksiossa. Ennen lauantain lenkkiä vaihdoin nastarenkaat fillariin ja se osoittautuikin hyväksi päätökseksi. Vauhdit oli aika minimissä nastarenkaiden ja sohjon takia, mutta hyvä harjoitushan se oli.

Nettikaupan puolelle saimme myyntiin nyt myös ensimmäisen kirjan. Hyppölän Teron kirjoittama "226 - fyysinen kantti" on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Siihen on myös kiva palata myöhemmin uusia treenivirikkeitä miettiessä.



Polkuporinoiden puolella julkaisimme neljännen Väliporinan tänään. Käykää kuuntelemassa ja kommentoikaa ihmeessä Polkuporinoiden menoa. Ensi viikolla treenit jatkuu normaalisti, määrissä tietysti pientä nostoa.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Viikko 48 ja Team Rynkebyn vieraana

Muutama viikko sitten Hassisen Ira oli minuun yhteydessä ja kyseli kiinnostustani lähteä mukaan Team Rynkebyn spinning treeneihin. Pienen sairastelun takia treenit siirtyivät kalenterissa eteenpäin, mutta tällä viikolla pääsin heidän mukaansa.

Treenit alkoivat lankutushaasteella, joko oli ollut koko marraskuun teemana. Ira näytti mallia miten viisi minuuttia saa menemään kevyesti lankuttaessa. Itselleni minuutit tuntuivat hidastuvan mateluvauhtiin ja jouduinkin välillä hakemaan tukea lattialta. Helpotusta toi myös pieni tauko kuvia napsiessa.


Lankuttaa lankuttaa



Sitten päästiinkin itse spinning-treeniin, jossa teemana oli 90 minuuttia pyörän selässä eripituisista vedoista nauttien. Sen verran olin vielä toipilaana flunssasta, että päätin ottaa pari napsua kevyemmin kuin mitä olisin normaalisti tehnyt. Mitään kadenssimittaria minulla ei ollut, joten vieruskaveri toimi hyvänä mallina.

Ehdimme treenin aikana tehdä kymmenkunta vetoa, joista viimeinen kesti muikeat 15 minuuttia. Aika kului todella nopeasti hyvän musiikin ja seuran kanssa. Eri tv-sarjojen tunnarivisa ja siitä palkintona olleet lakut veivät myös mukavasti ajatusta pois raskaasta treenistä. Tunnelma oli koko treenin ajan energinen ja kannustava. Tämän syksyn Polkuporinoiden haastatteluissa on tullut hyvin esille yhteistreenien merkitys, kun ollaan jossain tapahtumassa mukana joukkueena. Juuri tämänkaltaiset spinning-treenit saavat Team Rynkebyssä ajavat hitsautumaan yhteen kesän kohokohtaa varten.




Ohjaaja ja visailuisäntämme

Loppuvenyttelyt


No miksi kaikki tämä uurastus spinning-tunneilla pitkin talvea? Kaikella tällä on yksi kirkas tavoite ja se on varojen kerääminen vakavasti sairaille lapsille. Team Rynkebyssä on kysymys hyväntekeväisyydestä, jossa kaikki kauden mittaan kerätyt varat menevät lyhentämättömänä hyväntekeväisyyskohteille. Kaikki Suomessa kerätyt varat menevät kahdelle kohteelle, Aamu Säätiö ja Sylva ry. Aamu Säätiössä tehdään lasten syövän tutkimusta sekä kehitetään hoitoja, kun taas Sylva ry keskittyy syöpään sairastuneiden lasten, nuorten ja heidän perheiden psykososiaaliseen tukemiseen.


No mistä kaikki sitten lähtikään liikkeelle? Avataanpa vähän historiaa. Team Rynkeby - God Morgon on europpalainen hyväntekeväisyysprojekti, joka sai alkunsa kun Rynkeby Foodsin työntekijä Kunud Vilstrup päätti parantaa elintapoja, kuntoa ja tehdä asioita, joilla on merkitystä. Hän kertoi pikkujouluissa silloiselle tekniselle johtajalle ajatuksistaan fillaroida Pariisiin katsomaan Tour de Francen maaliintuloa, ja sai johtajan innostumaan ajatuksesta. Knudin aktiivisuus palkittiin, ja hän sai matkaan sponssirahaa sillä ehdolla, että saa mukaan muita pyöräilijöitä. Tämä unelma toteutui seuraavana kesänä, vuonna 2002, kun 11 pyöräilyn harrastajaa päättivät pyöräillä Pariisin tavoitteena nähdä Tour de Francen maaliintulo. Siitä projekti on jatkunut ja laajentunut ja nykyisin jo lukuisat pyöräilijät eri maista keräävät rahaa vakavasti sairaiden lasten hyväksi. Taustalla on todella tärkeä ja hyvä asia, jonka perustana on vahva arvoperusta. Alunperin tavoitteena ei ollut hyväntekeväisyysprojekti, mutta onneksi sattumien kautta siitä syntyi sellainen.

Maailmassa, jossa materiaalin sijaan tärkeät asiat nousevat isoon merkitykseen niin en epäillyt hetkeäkään, kun sain mahdollisuuden osallistua mukaan upean tiimin treeneihin. Mikä kunnia!


Team Rynkeby – God Morgon -joukkueiden kokoonpano muuttuu joka vuosi ja myös sinä voit hakea siihen mukaan. Käy katsomassa mitä kriteereitä tähän joukkoon pääseminen sisältää.

Jos olet jo buukannut ensi kesäksi jo jotain muuta voit kuitenkin osallistua tämän hyvän asian puolesta antamalla lahjoituksen esimerkiksi Iran kautta. Pienikin summa auttaa!


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Viikko 47 ja uutta projektia pukkaa

Eipä ole kovin suotuisasti lähtenyt liikkeelle marraskuun treeniviikot, kun tämä viikko on mennyt kokonaan sisällä flunssassa kärvistellessä. Ulkoilmat ovat hellineet luonnossa liikkujaa, mutta olo ei ole ollut sellainen, että olisin halunnut riskeerata sairastuvani pidemmäksi aikaa. Töissäkin on käytävä, mutta toisaalta flunssan saisi hoidettua nopeiten yksinkertaisesti rauhoittamalla kaikki ylimääräinen toiminta minimiin. Tässäpä onkin se hankala rajanveto. Halua olisi, mutta ei energiaa.


Ihan sängynpohjalla ei iltoja ole vietetty kuitenkaan. Ehkä olisi ollut syytä, mutta halua on ollut sen verran, että Polkuporinoille on löytynyt mukavasti aikaa. Yksi pitkään odotettu haastattelu saatiin tehtyä tällä viikolla ja lopputulos oli erinomainen. Uskon, että se jakso saa taas mukavasti kuuntelijoita. Lisäksi Polkuporinoiden vaatimaa taustatyötä on ehditty tehdä taas vähän enemmän. Sekin vie paljon aikaa, kun kaikki aiheet tai henkilöt eivät ole ennestään niin tuttuja kuin miltä haluamme ne jaksoissa kuuluvan.

Tällä hetkellä olemme julkaisseet 15 henkilön Polkuporinat. Monta hienoa tarinaa on kerrottu ja ihmiset numeroiden takaa ovat varmasti avautuneet kuuntelijoille paremmin. Myös palautetta on edelleen tullut, kun Polkuporinat kasvattaa kuulijakuntaa uusille alueille ja aloille. Pari uutta aluevaltausta saimme tehtyä, kun coutsi julkaisi erilliset Mindfulness- ja NLP-jaksot. Molemmat ovat sen tyyppisiä porinoita, että ne kannattaa kuunnella ainakin pariin kertaa, koska aihe ei välttämättä ole ihan helppo omaksua. Ne avautuvat paremmin jo toisella kuuntelukerralla.


Pari viikkoa sitten avasimme myös uuden oman nettikauppamme UltraSportShop. Toistaiseksi UltraSportShopissa on ainoastaan Sealskinzin-tuotteita kuten hanskoja, sukkia ja pyöräilykengän päällisiä. Tarjonta tulee lisääntymään tulevina viikkoina ja kuukausina. Urheiluvarusteiden lisäksi tarkoituksena on tuoda myyntiin myös kirjoja sekä erilaisia harjoituspaketteja. Ja eihän sitä tiedä mihin kaikkeen tuo alusta vielä taipuu. Vain mielikuvitus on rajana. Jos UltraSportShopista puuttuu jotain Sealskinz-tuotetta, josta olisit kiinnostunut niin laita viestiä (mikael@ultrastanleypark.com) niin hankitaan lisää. Sealskinz-tuotteiden määrää ja monipuolisuutta on tällä hetkellä helpointa laajentaa.

Toivottavasti flunssa alkaa jo alkuviikosta helpottamaan niin päästään taas treenien makuun. Torstaina on vuorossa Spinning-tunti Esport Arenassa Team-Rynkebyn vieraana. He tekevät hienoa hyväntekeväisyystyötä ja vieläpä urheilun keinoin. Tarkoituksena on kirjoittaa heistä blogissa ja katsotaan jos saisimme vaikka Polkuporinoitakin aikaiseksi.







sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Viikko 46 ja Polkuporinat goes Juoksija

Tämän jakson toinen treeniviikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Vastoinkäymisiä on ollut fillaririntamalla sekä kropan kanssa. Onneksi tässä ollaan vielä sen verran alkuvaiheessa treenikauden kanssa, ettei tällä ole vielä suurempaa väliä.

Maanantaina sain mukavasti fillarikilsoja kasaan työmatkalla, jonka lisäksi maanantaina oli hyvä joogatunti. Myös tiistai oli suht onnistunut vaikka aamulla töihin ajaessa fillarinrengas puhkesi 5 kilsaa ennen duunia ja jouduin kävelemään loppumatkan. Repussa normaalisti kulkevat paikkausvälineet puuttuivat repusta, kun olin tyhjentänyt sen Synkkiksen jälkeen kamoista. Jotenkin tyypillistä, että välineet on mukana poislukien silloin kun niitä tarvitsee. Sain renkaan paikattua iltapäiväksi, joten pääsin hyvin takas kotiin. Keskiviikkona lähdin töiden jälkeen fillarilenkille, mutta matkanteko päättyi uudestaan rengasrikkoon vajaan puolen tunnin ajon jälkeen. Edessä oli taas kävely kotiin, kun paikkausvälineet oli taas kotona.

Perjantaina sain muilta kiireiltä tehtyä runsaan tunnin fillarilenkin coutsin fillarilla. Kumit kesti hyvin. Lauantai ja sunnuntai meni flunssan kanssa, joka oli vähän tehnyt tuloaan jo viikolla. Viikonlopun aurinkoiset säät jäi nautiskelematta sairastelun takia. Yhtenä valopilkkuna viikossa oli tiistaina ja torstaina tehdyt hyvät salitreenit.

Sunnuntain sairastelun takia viikko jäi vajaaksi. Toivottavasti olo helpottuu nopeasti, jotta ensi viikolla saadaan suunnitelman mukaiset tunnit kasaan.

Polkuporinat on taas ottanut yhden ison askeleen eteenpäin, kun osa julkaisuistamme löytyy jatkossa myös Juoksija-lehden nettisivuilta. Ensimmäisenä Juoksija julkaisi Polkuporinoista Hyppölän Teron jakson, joka onkin saanut paljon hyvää palautetta.



Paljon uusia haastatteluita on jo sovittu ja näyttää siltä, että Polkuporinoilla ei aiheet ihan heti lopu.

Kovan uurastuksen jälkeen onnistuin myös tilaamaan itselleni Polarin uuden Vantage V mittarin. Muutama epäonnistunut ostoyritys ei ultraajaa lannistanut vaan keskiviikkona sain tilauksen läpi. Mittarin pitäisi tulla muutamassa päivässä, joten eiköhän jo ensi viikonloppuna päästä kokeilemaan miten se toimii. Vanhassa V800 kellossa alkaa akku olla siinä kunnossa, ettei sillä pysty kovin pitkää kisaa enää tekemään.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Viikko 45 ja kisakausi tarkentuu

Viikko on mennyt Synkkiksestä palautuessa ja pientä treeniä tehden. Ilma on ollut harmaa koko viikon ja tuntuu että tihkusadetta on ollut ilmassa koko viikon. Lämpötila on hieman tipahtanut viime viikonlopusta, mutta selvästi ollaan vielä plussan puolella. Tiet ja polut ovat olleet märkiä joka päivä.

Alkuviikosta oli pientä flunssaa tai jotain päällä sen verran, että pari treeniä jäi väliin. Maanantaina ehdin kuitenkin aamulla fillaroida töihin, mutta fillari jäi sinne ja tulin sitten autokyydillä kotiin. Myös maanantain jooga sekä tiistain fillaroinnit jäi väliin. Keskiviikkona kävin töiden jälkeen parin tunnin kevyellä lenkillä. Olo oli jo parempi vaikka pientä väsymystä vielä tuntuikin. Torstaina kävin fillarilla töissä.

Perjantaina ja sunnuntaina tein vajaan 2,5 tunnin fillarilenkit. Varsinkin sunnuntainen lenkki tuntui jo paremmalta ja muutenkin fiilis oli hyvä. Alkuviikon heikotus oli poissa ja varsinkin se turvotus mikä jostain syystä oli Synkkiksen aikana kertynyt. Paino nousi yli kolme kiloa kisan aika sekä sen jälkeen ja paino lähti laskemaan vasta tiistaina. Nestettä kertyi jostain kumman syystä, juoksukisoissa vastaavaa ei ole koskaan tapahtunut.

Synkkiksen varusteista vielä muutama sana. Synkiksellä olleet varusteet toimivat hyvin. Lämpimän kelin takia olin pukenut lyhyet pyöräilyhousut ja niiden päälle tuulenpitävät juoksutrikoot. Jalkaan olin laittanut Sealskinzin ohuen juoksusukan sekä viikolla ostamani uudet talvipyöräilykengät. Jalat pysyivät lämpimänä koko reissun. Yläkropassa oli ohut Craftin tuulenpitävä hiihtopaita sekä sen päällä OW:n pyöräilytakki. Kädet pysyi lämpiminä Sealskinzin hanskoilla vaikka usein juuri kädet tahtoo palella pyöräreissuilla.

Viimeisimmässä Polar Flow ohjelman päivityksessä on tullut uutena ominaisuutena kokonaisen treenikauden suunnittelumahdollisuus. Se on kauan toivottu ominaisuus ja vastaa täysin sitä mitä olen tehnyt excelissä jo useita vuosia. Suunnitelman teko on helppoa. Valitaan vaan aloitus- ja lopetuspäivät ja lisätään halutut viikkotunnit tai viikkokilsat. Jaksoille voi myös antaa erilaisia teemoja halutessaan, joka auttaa hahmottamaan paremmin meneillään olevan jakson avainharjoitteita. Lisäksi voit lisätä omia suosikkitreenejäsi tietyille päiville, joten esimerkiksi haluamasi intervallitreeni löytyy kellosta ko päivänä.

Muokkaussivu. Haluttu ajanjakso on valittu ja "Aika" riville lisätty tavoitetunnit

Pääsivulla näet yläpalkissa yhteenvedon "Kohti Karhunkierrosta" treenikaudesta. Sen alla näet harmaina palkkeina tavoitetunnit/kilsat sekä eri jaksojen teemat.

Pääsivun alimmassa osiossa näkyy yksi yksittäinen viikko, oletusarvoisesti nykyinen viikko. Voit lisätä (tai coutsi voi lisätä) suosikkitreenejä tietyille päiville. Näin pääset tekemään kyseisen treenin kyseisenä päivänä.
Pääsivu. Yläpalkissa yhteenveto, tavoiteviikot harmaina palkkeina ja alhaalla nykyinen viikko


Myös Polar Flown puhelin appsissa näkyy tilanne suunnitelman ja toteutuksen välillä. Kuten alla näkyy olin suunnitellut tälle viikolle 9h treeniä ja sinne nurkillehan se osui.



Ensi vuoden kisasuunnitelmatkin alkavat hieman hahmottua. Tiedossa on Amerikanreissua heinäkuussa, kun Kanadassa käydessämme tarkoituksena on juosta Kalliovuorilla Siniser7-kisa. Juoksin saman kisan vuonna 2014, mutta tulos ei ollut ihan optimaalinen. Erittäin kuuma keli verotti voimia päivän aikana ja kesti useamman tunnin saada kroppa taas pelaamaan. Joka tapauksessa on hienoa palata Sinisteriin muutaman vuoden tauon jälkeen. Vuoden 2014 kisaraportti löytyy täältä.
Lisäksi olen hieman pallotellut osallistumisella TGC360:lle helmikuun lopussa. Tämän osalta aika voi hieman loppua kesken eikä haluttua kuntoa saada aikaiseksi tässä ajassa.

Syksy on vielä kokonaan auki, mutta sinnekin olisi hienoa saada jotain pidempää. Ehkä se SuperPEP, kuten viimeksi taisin mainita

Tänään julkaisimme myös kolmannen Väliporinan. Eli vähän kuulumisia menneistä ja tulevista sekä vielä omista ajankohtaisista jutuista.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Viikko 44 ja Synkkä Syysunelma

Eka treeniviikko takana - samoin eka kisa. Ihan perinteinen eka treeniviikko ei ollut, kun alkuviikko meni normaalisti treenaten, mutta loppuviikkoa kohden piti jo aloittaa säästelyt viikonlopun Synkkistä varten. Tiedossa oli 200 kilsaa fillarilla, joka on meikäläiselle pisin matka ikinä fillarilla. Alun perin olin ilmoittautunut mukaan sataselle, mutta Raivojuoksija sai sopivasti härnättyä perusmatkalla. Varmuutta homman onnistumiselle antoi myös muutaman viikon fillaritreenit Nuuksiossa, jotka olivat sujuneet hyvin.

Alkuviikosta ehdin fillaroida runsaat kolme tuntia. Lisäksi maanantaina jooga ja tiistaina salitreeni. Torstai oli kokonaan lepopäivä. Perjantai olikin sitten kisapäivä.

Jarin lisäksi olimme sopineet Eka Vekaran kanssa lähtevämme kisaan yhdessä. Myös Ekan kaveri Hannu tuli mukaan, joten lähdössä meitä oli neljän kopla. Vähän kyllä pelotti, kun matka oli pidempi kuin koskaan. Jari oli tehnyt ison työn karttojen ja reitin suunnitteluun. Viimeisellä viikolla kävin vielä ostamassa uudet pyöräilykengät, joiden pitäisi kestää kylmää ja märkää vähän paremmin kuin vanhat kengät. Rappuun olin pakannut ison kasan vaihtovaatetta. Myös maastopyörä oli juuri huollettu ja koko voimansiirto oli vaihdettu uuteen.
Valmiina kisaan Jarin kanssa, Mammutti Marssin kiertäjät

Koko tiimi kasassa

Reitinvalintojen spekulointia

Bastvik epäilee selvästi meidän suunnitelmaa

Lähdössä tihutti vähän vettä ja lämpötila oli jossain plus seitsemän asteen paikkeilla. Vaikka lähdimme aika rauhassa liikkeelle niin uimarastille tullessa paita oli jo märkä. Uimarasti oli tällä kertaa poikkeuksellisesti jo toisella rastilla, jonne pääsimme alle puolessa tunnissa. Uinti teki hyvää tässä kohtaa, kun kroppa oli aika kuumana. Pelastusliivit eivät tällä kertaa olleet jäiset, mutta ikävän kosteat ne jo olivat. No, toimitus meni nopeasti ja alle vartissa olimme jo satulassa ja matkalla  seuraavalle rastille.

Uimarasti - pimeetä riitti
Vitosrastin ympäristössä maasto oli vähän haastavampaa fillaroida ja siellä jouduimme välillä taluttamaan pyörää. Rasti löytyi kuitenkin hyvin. Kuudennelle rastille ajaessa hiekkatie oli melkoista syheröä tai ainakin siltä se tuntui. Ajoimme välin melkoista vauhtia ja itse en paljoa ehtinyt karttaa vilkaista. Alamäkiin mentiin sellaista vauhtia että välillä hirvitti. Jossain vaiheessa matkantekoa vauhtiin alkoi tottua ja luottamus pystyssäpysymiseen lisääntyi. Kartanluku oli kuitenkin hankalaa siinä vauhdissa ja kostean karttamuovin ja lasien kanssa. Onneksi Jari hoiti homman ammattimaisesti.

Rastille 14 mennessä poikkesimme Vihtijärven kolulle ja vieressä olleelle hautausmaalle etsimään vesipistettä. Useammassa rakennuksessa oli ulkona vesipiste, mutta kaikki hanat olivat kiinni. Jäimme ilman vettä ja samalla meni melkoisesti aikaa hukkaan. Matka jatkui hienolle Konianvuorelle ja siitä eteenpäin Rokokalliolle. Molemmat ovat hienoja paikkoja, mutta nyt pimeässä ei niistä paljoa nähnyt. Rokokallion jälkeen poikkesimme Hannun kaverin talolla, joka sattui mukavasti reitille. Sieltä saimme vesitäydennystä, joka ei tullut yhtään liian aikaisin. Kaikilla oli vesi loppunut jo jonkin aikaa sitten. Samalla istuskelimme rauhassa rappusilla ja söimme hetken eväitä.

Matka jatkui hyvällä tempolla vesitäydennyksen jälkeen. Itse täytin repussa olleen vesisäiliön sekä yhden pyörätelineessä olleen pullon. Niillä pärjäisin loppuun asti. Alustana oli aika paljon asfalttia, joka nopeutti matkantekoa. Nurmijärvelle tullessa pysähdyimme Myllykukkoon syömään aamupalaa eli munkkia, pullaa, lihapiirakat ja kahvit ja kokikset. Normiaamupala.

Tästä matkaa maaliin oli enää 40 kilsaa. Rastit löytyivät hyvin, kun päiväkin oli jo valjennut. Metsäosuudet olivat Rajamäen ympäristössä mukavaa kangasmetsää, jossa näkyvyys oli hyvää. Maalissa kello näytti 16,5 tuntia.

Maalissa

Loppuspekulaatiot Multihuurujen kanssa

Isot kiitokset Keijulle, Asmolle ja muille järjestelyistä ja hyvistä radoista. Metsäosuudet olivat tällä kertaa poikkeuksellisen helppokulkuisia. Perinteiset talousmetsät oli kierretty kaukaa tällä kertaa.

Gepsi träkit.
Synkän Syysunelman tulokset.
Synkkiksen FB-sivuilla iso kasa kuvia ja videoita.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Viikko 43 ja treenit alkakoon

Jaahas. Aika on mennyt siivillä tai jos ei siivillä niin pyörillä ainakin. Viimeiset viikot on tullut fillarilla sotkettua jonkin verran treenitunteja kasatessa. Ja juosta kun ei voi niin fillari on toiminut hyvänä korvikkeena.

On ollut mielenkiintoista huomata miten reidet ovat joutuneet melkoiseen myllytykseen pyöräillessä. Jaloille tämä juoksutauko ei ole ollut lainkaan huono. Päinvastoin, uskon että tästä on saanut paljon lisää voimaa jalkoihin. Nyt seitsemän aktiivisemman fillariviikon jälkeen voi sanoa, että onhan ne jalat myös alkaneet vähän tottua tähän menoon. Mutta edelleen kolmen tunnin lenkin jälkeen etureidet tuntuu aika pökkelöiltä. Jostain syystä olen vähentänyt venyttelyä näiden seitsemän viikon aikana huomattavasti vaikka juuri nyt sille olisi ollut varmasti tarvetta. Kumma homma, kun ajattelin että vain juostessa tarvitsee venytellä, mutta ainakin tuntemusten perustella siitä ei olisi ollut haittaa nytkään.
Sunnuntain fillarilenkillä
Nyt kahden vapaamuotoisen kuukauden jälkeen olisi tarkoitus palata takaisin suunnitellumman harjoittelun pariin. Marraskuu menee vielä ilman juoksua, mutta fillaria ja punttia olisi tarkoitus tehdä määrätietoisemmin. Punttitreenit ovat jääneet aika vähiin nyt syksyllä, mutta hyvä se on välillä antaa rautojenkin levätä. Eka treeniviikko alkaakin heti mukavasti kisalla, kun perjantaina lähdetään yötä vasten polkemaan Synkkikseen. Matkaksi on valikoitunut tai valikoitumassa 150 kilsaa fillarisarjassa. Tähän liittyen onkin ollut hyvä saada vähän kilsoja alle. Vanhalle maastopöyrällekin tuli tehtyä vähän isompi remontti, kun mm. kaikki rattaat ja ketjut vaihdettiin uusiin. Pyörä onkin tuntunut huollon jälkeen todella hyvältä.


Synkkiksen jälkeen treenit jatkuu normaalisti ja joulukuussa voidaan aloittaa jo hölkkäharrastuskin. Ensi vuoden kisakalenteri on vielä auki kaikilta osiltaan. Paljon olisi taas mielenkiintoisia kisoja ympäri Suomea ja muuta maailmaa. Kunhan hommat alkaa selviämään niin kerrotaan niistä lisää. Yksi kotimaan kisa, joka kiinnostaisi olisi kyllä 2019 Super PEP. Tai tämä on kiinnostanut jo monta vuotta, mutta aina on ollut jotain muuta samoihin aikoihin. Katsotaan miten ensi vuoden käy.

Perjantaina julkaistu Polkuporina Endurance puheenjohtajan Arto Aholan kanssa oli jo yhdestoista julkaistu Polkuporina. Sarja on lähtenyt hyvin liikkeelle ja palautettakin on tullut mukavasti. Viimeisimpänä hyvänä asiana on ollut Polkuporinoiden kuuluminen myös Spotifyn kautta. Monille Spotify on kuitenkin tuttu ohjelma ja sitä kautta Polkuporinatkin varmasti löytää lisää kuulijoita.


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Viikko 40 ja sormustarinaa

Edellisestä kirjoituksesta on pari viikkoa aikaa. Tapahtumat pyörivät sen verran Polkuporinoiden ympärillä nyt ettei muut raportoitavaa juuri ole. Treenejä on tällä viikolla tehty fillarilla viikon jokaisena päivänä ja kilsoja kertynyt yhteensä 273 km. Kyllä kolmeen sataan kilsaan saa ajaa melkoisen määrän tunteja, kun osa reiteistä kulkee hitailla poluilla Nuuksiossa. Tosin ei haittaa, kun sen verran hauska tämä on. Maisemat ja kelit ovat tällä viikolla olleet myös ihan kohtuulliset.


Kun omaa tarinaa on vähemmän niin silloin pitää pyytää muita kirjoittamaan. Kuukausi pari sitten julkaistu Oura-sormus on mielenkiintoinen uutuus. Olen sellaisen hankkimista miettinyt itsekin. Huomasin kuitenkin facebookissa, että Lassilan Sanna on sellaisen jo ehtinyt hankkia ja kyselinkin häneltä kokemuksia sormuksen käytöstä. Sanna lupasikin kirjoittaa omia kokemuksia ja jakaa ne myös muille tämän kautta. Sanna itse harrastaa useita kestävyyslajeja, joista triathlon vie tällä hetkellä suurimman huomion. Eli, tässä Sannan oma kirjoitus Oura-sormuksesta:

Olen noin kuukauden päivät pitänyt sormessani suomalaista innovaatiota: Oura-sormusta. Sormus kerää sormessa ollessaan dataa aktiivisuudestani ja nukkumisestani ja antaa kerätyn datan perusteella tietoa mm. palautuneisuudesta ja vaikkapa optimaalisesta nukkumaanmenoajasta. Sormus yhdistyy Ouran palveluun puhelimeen ladattavan sovelluksen välityksellä. Palvelussa Ouran algoritmit analysoivat sormuksen keräämän datan ja puhelin esittää kerätyn tiedon helposti ymmärrettävinä kaaviona.

Verrattuna älykellojen tuottamaan dataan, Oura-sormus on erikoistunut unen, palautumisen ja valmiuden eri tekijöiden seurantaan ja niiden kuvaamiseen. Sovellus vertaa päivän aktiviteetteja kävelyyn; se kertoo minkä verran pitäisi kävellä saavuttaakseen riittävän päivittäisen aktiviteettitason. Parasta sormuksessa mielestäni on, että unidatan perusteella se arvioi palautumisen tilan ja kertoo kannattaako tulevan päivän aikana levätä vai olisiko hyvä aika tehdä kova treeni. Unidata pitää sisällään montaa erilaista tietoa kuten esim. leposykkeen, kehon ruumiinlämmön, erilaiset univaiheet, yöllisten heräämisten määrän ja nukkuma-ajan. Kaikki nämä tiedot esitetään sovelluksessa päivä-, viikko- ja kuukausitason trendeinä.

Oman seurantani perusteella sormuksen data korreloi varsin hyvin oman kropan fiilikseen, mutta suorittaja-luonteena koen tällaisen palautumista ja valmiutta esittävän sovelluksen varsin mainioksi; data kun ei valehtele, niin on helppo nähdä kannattaako minun lähteä vetämään kovaa intervallitreeniä vaiko pitäisikö kovat treenit vaihtaa suosiolla kevyempään hölkkään. Varsin havahduttavaa oli myös eräänä iltana nauttimieni kolmen viinilasin vaikutus seuraavana yönä tapahtuvaan palautumiseen tai oikeastaan palautumattomuuteen: keskimääräisen yönaikaisen leposykkeeni ollessa normaalisti 52, olikin se 59. Myös pieni flunssan poikanen näkyy valmiustilastoissa väsähtäneisyytenä. Nouseva trendi leposykkeissä antaa nopeasti vinkkiä lepopäivän tai parin pitämiseen ja huolehtimiseen kunnon yöunista.

Uskoisin, että sormuksen tuottama data tuo pidemmällä jänteellä lisäarvoa nimenomaan treenien rytmityksen suunnittelussa ja alun reaktiivinen seuranta muuttuu proaktiivisempaan suunnitteluun. Sormus tekee hyvää erityisesti kiireisille ja tavoitteellisesti treenaaville uraohjuksille, joille palautumisen tarpeen havaitseminen saattaa olla hankalaa. Ja onhan se vaan mielenkiintoista saada tietoa kroppansa tilasta, suosittelen.

Sanna


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Viikko 38 ja podcast-ohjeita

Koska treenirintamalla on aika hiljaista tällä hetkellä ajattelin tehdä lyhyen postauksen, joka sisältäisi helpot ohjeet Polkuporinoiden kuunteluun. Sen verran pitää tekijänoikeuksia kunnioittaa, että olen käytännössä kopioinut osan ohjeista Jakso.fi sivustolta. Eli

Mikä on podcast? Yksinkertaisin tapa ymmärtää podcast on ajatella sitä radio-ohjelmana, jonka jaksot ladataan laitteelle valmiiksi myöhempää kuuntelua varten. Yleensä podcast tilataan sovellukseen, joka käy automaattisesti lataamassa netistä uusimmat jaksot ja lisää ne kuunneltavien ohjelmien jonoon.

Miten Podcast-sovellus asennetaan?

iPad ja iPhone: Laitteen mukana tulee valmiiksi asennettu podcast appsi, joka toimii mielestäni oikein hyvin. Sen nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi "Podcast".
Muita iOS:ssä toimivia podcast appseja ovat esimerkiksi Overcast, Stitcher sekä SoundCloud. Kaikki yllä mainitut appsit ovat ilmaisia ja ne löytää helposti App Storesta. Myös muita appseja on, mutta tässä muutama esimerkki jotka ainakin toimivat.




Android: Yllämainituista appseista sekä Stitcher että SoundCloud toimivat ainakin hyvin Android puhelimissa. Lisäksi Androidin oma podcast appsi "Podcasts" toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Asennuksen jälkeen sinun ei tarvitse muuta kuin avata juuri asennettu sovellus ja kirjoittaa hakukenttään "Polkuporinat". Ehkä jo entuudestaa tuttu logomme pitäisi näkyä hakutuloksissa ja siinä vieressä jonkinlainen "Tilaa" nappi. Uuden jakson ilmestyessä sovellus päivittää uuden jakson vanhojen jaksojen listaan automaattisesta. Näin helppoa se on. Tässä vielä suora linkki RSS-feediin.

Android Podcasts ja iOS Podcast                     

Jos käytät muita appseja niin kerro mikä sinun mielestäsi on toiminut parhaiten.

Vielä yhtenä vaihtoehtona on kuunnella Polkuporinoita suoraan tietokoneelta menemällä UltraStanleyParkin sivuille. Sivun ylälaidassa on valikko, josta löytyy linkki Polkuporinoihin. Jokainen jakso on listattuna kyseisellä sivulla ja kuuntelu onnistuu myös suoraan täältä.  

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Viikko 37 ja juoksutaukoa

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana ja arki on palannut kuvioihin täydellä voimalla. Arki on hyvästä, rytmi ja aikataulu ovat totutun normaalit eikä lorvailulle jää aikaa kuten ehkä lomalla jäisi. Arki on hyvästä vaikka lomakin tekee välillä hyvää. Alla coutsin tekemä lomavideo Ranskasta:


Ehkä yksi merkittävimmistä jutuista tällä viikolla oli ortopedin konsultointi. Polvien rustovaurioille ei juuri mitään ole tehtävissä lyhyellä aikajänteellä, joten niiden kanssa eletään kuten tähänkin asti. Se akuutimpi ongelma, eli tuo reisiluussa olevan ödeema, vaatii ainakin kolmen kuukauden juoksutauon. Eli joulukuulle asti pitää tehdä korvaavaa harjoitusta muiden lajien kautta. Alla ennen UTMB:tä otettu magneettikuva polvesta.

Pientä ärtyneisyyttä reisiluussa
Juoksusta pitävälle tilanne ei tietysti ole helpoin mahdollinen, mutta toisaalta tässä vaiheessa vuotta se ei juurikaan haittaa varsinkin, kun en ollut suunnitellut mitään juoksukisoja enää tälle vuodelle. Ymmärrän tietysti myös sen, että kipeällä jalalla ei enää voi juosta jos sen aikoo saada kuntoon ensi kaudeksi. Harjoituspäiväkirjaa selatessa ja aikaisempia tuntemuksia muistellessa, jalka ja erityisesti reisilihaksen alaosa on tuntunut erilaiselta jo alkukesästä lähtien. Hierojankin kanssa olen asiaa pohtinut, mutta emme ole ajatelleet sen olevan näin vakavaa. Ainahan sitä jostain kolottaa, ainakin näillä kilometreillä. Oman kehon kuuntelu tarpeeksi ajoissa olisi ehkä tässä tilanteessa säästänyt vammalta.

Onneksi pyöräily on juoksun lisäksi todella hauskaa. Hankalaa siitä tekee se, että ajankäytöllisesti se vaatii huomattavasti enemmän tunteja vastaavan harjoitusvasteen aikaansaamiseksi. Toisaalta sekin riittäisi, jos kolmen kuukauden ajan pystyisi ylläpitämään jonkinlaisen peruskunnon. Pyöräilyn lisäksi lihaskuntoharjoitukset pysyvät ohjelmassa. Ainoastaan syvien kyykkyjen tekemistä pitää välttää ja tietysti kaikki muukin kivun rajoissa.

Tällä viikolla fillaria on tullut poljettua pari sataa kilsaa. On ollut aurinkoa ja sadetta, asfalttia ja hiekkatietä ja tietysti vähän polkujakin. Hauskaa on joka tapauksessa ollut. Erona juoksuun on selvästi se, että näillä fillaripohjilla etureidet on aika väsyneet jo tällaisen viikon jälkeen. Pyöräillessä reidet on suht ok, mutta se väsymys tuntuu vasta lenkin jälkeen. Innolla odotan tulevia viikkoja ja niistä saatavia tuntemuksia, josko se fillarikunto tästä paranisi ja reidetkin alkaisi toimimaan paremmin.

Jotain hyvääkin juoksemattomuus tuo mukanaan. Toinen positiivinen asia on marraskuussa kisattava Synkkä Syysunelma, jonne olen jo pitkään halunnut osallistu fillarisarjassa. Nyt se on enemmänkin pakon sanelema juttu. Tosin myönteinen sellainen. Ennen tätä olisi hyvä saada kilsoja alle, että päästään kisassa edes jotenkin kunnialla läpi.

Lauantaina käytiin coutsin kanssa Nuuksiossa kävelyllä, josta alla pari kuvaa:




Tämän viikon torstaina Polar julkaisi kaksi uutta urheilukelloa. Kauan odotettu uutuus saapuu kauppoihin joskus lokakuun loppupuolella. Kellossa on vielä joitakin puutteita, mutta ainakin edellisten kellojen suhteen päivityksiä on tullut hyvin jopa vanhempiin malleihin. Itse odotan eniten uusia harjoituskuormitukseen ja palautumiseen tehtyjä ominaisuuksia. Myös juoksutehon mittaaminen ilman muita lisälaitteita on mielenkiintoinen uutuus. Sykkeiden mittaamisessa v800 on toiminut itsellä moitteettomasti, mutta uusi mittari tuo myös mahdollisuuden mitata sykettä ilman sykevyötä suoraan kellon takaosassa olevien yhdeksän ledin avulla. Sykemittausominaisuus pitäisi olla parempi kuin aikaisemmissa suoraan ranteesta mittaavissa laitteissa, koska osa ledeistä on punaisia. Nähtäväksi jää miten hyvä tämä on. Itse olen tänä kesänä joutunut välillä juoksemaan ilman sykevyötä, koska iho ei enää kestänyt sitä vaan hiertyi rinnasta puhki. Siksi luotettava sykkeen mittaus ranteesta olisi tervetullut. Tai vaihtoehtoisesti voisi kokeilla käsivarteen tulevaa OH1 sykenauhaa.
Polar Vantage V
Tällä viikolla olen myös kokeillut pyörälenkeillä Suunnon navigointiominaisuutta Ambit3 mittarilla. En ollut käyttänyt Suunnon mittaria pitkään aikaan, joten akku oli loppu. Tein pari erilaista reittiä ja latasin ne mittariin akun latauksen yhteydessä. Ekalla lenkillä mittari ei löytänyt gepsiä, vaikka olin pitkän tauon jälkeen ladannut ja synkronoinut mittarin. Toisella kerralla kotipihasta lähtiessäni mittari ilmoitti lähestyväni lähtöpaikkaa, mutta ei sitten koskaan aloittanut navigointia. Vaikka ajoin kiltisti tekemääni reittiä pitkin ei mittari koskaan päässyt kiinni reitistä. Ilmeisesti reitille ei voi tulla mukaan kesken kaiken vaan pitää kulkea lähtöpaikan kautta? Ehkä ensi viikolla kolmas kerta toden sanoo tai sitten siirryn takaisin karttatelineeseen ja paperikarttoihin.

Polkuporinat on edennyt taas mukavasti. Nyt jaksoja on julkaistu yhteensä viisi: Tarja Virolainen, Janne Marin, Maija Oravamäki, Tomi Savolainen ja tänä perjantaina Jukka Viljanen. Lisäksi julkaisimme VäliPorinat, jossa käsittelimme saamaamme palautetta ja miten siihen vastataan. Samalla julkaisimme pari tulevaa vierastamme. Haastatteluputkessa on useita sovittuja haastatteluita ja valmistakin materiaalia löytyy. Kiitos kaikille jo tähänastisesta palautteesta. Lisääkin saa tulla.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Viikko 36 ja UTMB:n jälkitunnelmia

Puolentoista viikon turnee Ranskassa ja Sveitsissä on nyt takana. Kotiintuomisina oli taas iso kasa hienoja muistoja ja kokemuksia. Kokonaisuudessaan jäätiin selkeästi plussalle vaikka tämänkertainen kisa ei sujunutkaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.









Kisavalmistelut sujuivat jo vanhalla rutiinilla. Varusteiden suhteen ei ollut paljoa ihmettelyä varsinkin kun kisaviikon alussa järjestäjät ilmoittivat ettei etukäteen määritellyille kuuman tai kylmän kelin varusteille ollut kisassa tarvetta. Tämä ohjeistus tosin muuttui hieman ennen kisaa, kun sääennuste lupasi yölle kylmää (feels like -10). Tässä kohtaa kyse oli kuitenkin suosituksesta eikä pakollisesta varustemuutoksesta. Tämän takia pakkasin yhden ylimääräisen paidan Courmayerin (70km) dropbägiin. Kipeän polven ja reisiluun takia vaihdoin kisatossuksi Hokan Salomonin sijaan. Ajattelin sen tuovan hieman enemmän vaimennusta alamäessä.

Reppu valmiina


Sadetta suojassa

Keli oli Chamonix'ssa sateinen ennen lähtöä. Suomalaiset kisaajat olivat sen verran levällään, ettei mitään yhteiskuvaa saatu ennen starttia. Itsekin päätin olla ajoissa paikalla, että saisin vähän viimekertaista paremman lähtöpaikan. Taisin olla lähtökarsinassa jo 75 minuuttia ennen starttia. Siinä sitten muutaman muun kanssa odoteltiin lähtöä. Tällä kertaa puheiden ja musiikin vaikutus ei ollut ihan yhtä tunteellista kuin neljä vuotta sitten.

Lähtö meni edelliskertaa paremmin. Ryysis oli paljon hillitympää paremman lähtöpaikan ansiosta. Kannustusta riitti taas usean kilometrin ajan. Noin varttitunnin juoksemisen jälkeen pysähdyin ottamaan takkia pois. Sen jälkeen juoksin pitkään pelkällä lyhythihaisella paidalla ja ajoittain vedin irtohihat käsivarsille ja ohuet hanskat käteen.

Ekat kilsat on tasaista laaksonpohjaa ja porukka juoksee tässä yleensä todella reipasta vauhtia. Itse pidin aika rauhallista vauhtia ennen ensimmäistä nousua Delevretiin. Nousu sujui hyvin. Osa porukkaa puuskutti todella kovaa jo tässä vaiheessa. Omat ongelmat alkoivat ekassa laskussa Saint-Gervaisiin. Parin tunnin jälkeen polvi oli jo aika turvoksissa eikä alamäkijuoksu ollut lainkaan hauskaa. Jouduin jo pitämään lyhyen tauon kesken alamäkeä polven takia. Porukkaa meni melkoisesti ohi tässä kohtaa.

Saint-Gervaisissa fiilis oli vielä ihan hyvä ja coutsikin oli siellä kannustamassa. Täytin juomapullot ja nappasin vähän syötävää huoltopöydiltä. Otsalamppu piti laittaa päähän tässä kohtaa. Myös Johannes oli huollossa samaan aikaan. Lyhyen huollon jälkeen matka jatkui helppoa tasaista ja loivasti nousevaa reittiä. Suurimman osan tästä osuudesta pystyy hölkkäämään hitaasti. Balmen huollossa samat rutiinit toistuivat. Tässä kohtaa laitoin takin päälle. Sen verran alkoi tuuli tuntua kylmälle. Johanneksen kanssa mentiin edelleen samoja vauhteja ja aina välillä törmätessä vaihdettiin muutama sana.

Bonhommelle nousu meni melko hyvin, eikä turvonneesta polvesta ollut haittaa ylämäessä. Noustessa sumu ja tihkusade estivät näkyvyyden lähes kokonaan. Ylhäällä harjanteella tuuli oli jo vähän kovempaa. Reitti menee lyhyen pätkän rinteen suuntaisesti ennen laskeutumista Chapieux'n huoltoon. Tässä kohtaa kaikki oli vielä hyvin, mutta laskuun lähdettäessä polvi ei käytännössä kestänyt juosta lainkaan. Varsinaista kipua siinä ei paljoa tuntunut, mutta turvotuksen takia askel ei tuntunut tukevalta eikä jalkaan voinut alamäessä luottaa. Vähän oli sellainen hutera olo siitä, että onko se jalka siellä alla ottamassa painoa vastaan. Tulinkin koko alamäen hitaasti kävelemällä alas. Onneksi rinteessä oli välillä useita pieniä uria, jotta takaatulevat pääsivät helpommin meikäläisestä ohi. Puolimatkassa pysähdyin ja laitoin repussa kulkeneen polvituen paikoilleen. Se tuntui auttavan jonkin verran, mutta vauhtia se ei suuremmin lisännyt. Tonnin vertikaalialamäki kesti tunnin tulla alas.

Chapieux'n huollossa söin taas pari kakkupalaa kahvilla ja lämmintä keittoa. Kroppa tuntui polvea lukuunottamatta hyvälle. Neljä vuotta sitten syöminen oli vaikeaa jo tässä kohtaa. Siitä huolimatta, että olin viimeksi tullut Chapieux'n huoltoon 35 minuuttia hitaammin. Mietiskelin tässä kohtaa sitä, miten polven kanssa tulisi edetä. Kisan vieminen loppuun tuntui aika kaukaiselta tässä kohtaa. En kuitenkaan halunnut jättää kesken näin varhain vaan päätin jatkaa Courmayeriin asti ja katsoa polven tilannetta siellä uudestaan.

Huollon jälkeen reitti nousee loivasti asfalttitietä pitkin jonkin matkaa. Vaikka nousu oli loivaa niin näillä sijoituksilla lähes jokainen käveli ylämäet. Sauvat kuitenkin toivat mukavasti rytmiä tekemiseen. Polvi tyytyi kohtaloonsa ja oli toisaalta mielissään seuraavasta ylämäkitonnista Seignelle.

Nousu Seignelle kesti yllättävän pitkään. Sade ja sumu tekivät sen, ettei reittiä nähnyt juurikaan. Jyrkimmän osan alkupätkällä otsalamppujen jono kiemurteli vuoren rinnettä, mutta rinteen yläpäässä lähellä harjannetta ei edessä erottanut montaakaan lamppua. Lopulta harjanne, järjestäjien kuputeltta ja "väliaikamies" tulivat pimeydestä vastaan ja pääsimme kääntämään kohti seuraavaa laskua. Ympäröivästä maisemasta ei erottanut mitään.

Edessä oli kolmas pidempi alamäki, tämä tosin vain runsaat 500 metriä. Jo aika varvaisessa vaiheessa tässä alamäessä tein päätöksen, että kisa jää osaltani kesken jo ennen Courmayeria. Tiesin seuraavan huoltopisteen Lac Combalin olevan tien varressa ja saisin sieltä varmaan kyydin Courmayeriin, jossa coutsi oli odottamassa.

Lac Combalissa kävelin suoraan ensiaputelttaan ja kerroin tilanteestani. Runsaan vartin päästä istuin jeepin takapenkillä parin muun keskeyttäneen kanssa matkalla Courmayerin isoon huoltoon. Laitoin myös coutsille tekstarin että kisa jäi kesken.

Sen suuremmin ei keskeyttäminen ottanut koville, kun varmaan alitajuisesti tiesin tilanteen etukäteen. Mahdollisuudet tämän kisan läpäisemiseen eivät olleet tällä kertaa realistiset.
Alla vielä väliaikoja järjestäjien sivuilta. Sijoituksesta näkee hyvin miten ylämäet ovat vielä sujuneet kohtuudella, mutta alamäessä on sijoituksen pudonneet.


Oman keskeytyksen myötä pääsin seuraamaan muiden kisaajien edesottamuksia. Suomalaiset taistelivat maaliin hienosti ja Annin ja Lauran maaliinpääsy UTMB:llä lämmitti erityisesti.




Oma lomareissu jatkui coutsin kanssa vielä Ranskan puolella. Suuntasimme muutamaksi päiväksi Annecyn ja siitä vielä Chartreusen vuoriston seuduille ennen paluuta Geneveen ja kotimaahan. Alla pari kuvaa kisan jälkeen.

Plan de I'Aiguille Chamonix'n rinteillä

Le Fier joki (Gorges du Fier kaunis kanjoni)

Chartreuse'n luostari

Pientä nousua

Päiväkävelyllä

Chartreuse'n vuoria

Viikko 1 ja 2 ja Loppiaisrogaining

Loppiainen sattui tänä vuonna sunnuntaille enkä enää Loppiaisrogan jälkeen jaksanut alkaa kirjoittaa yhteenvetoa viikosta ja itse rogasta. ...