sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kesäkuun suunnistus-blokki

Suunnistukset kymppitonnin kartalla ovat viime vuosina jääneet varsin vähiin, kun käytännössä ainoat suunnistuskerrat ovat olleet Jukola sekä hyvänä vuonna parit kuntorastit ennen Jukolaa. Tänä vuonna sain kasaan kolmet kuntorastit ennen Jukolaa. Tosin yksikään niistä ei suuntautunut jukolamaiseen suppamaastoon. Se olisi vaatinut enemmän vaivaa ja aikaa. Siispä kuntorastit lähiseuduilla saivat riittää.

Edellisen viikon kahden kuntorastin lisäksi ehdin käydä kisaviikolla vielä Oittaalla eMotion-kuntorasteilla. Maasto oli aika hankalaa, kun korkeiden mustikkavarpujen alla oli paikoin melkoista kivikkoa. Eteneminen ei aina ollut kovin vauhdikasta, kun samalla piti olla tarkkana nilkkojen kanssa. Suunnistus oli myös vähän töksähtävää ja pari isompaa pummiakin nähtiin. Tulokset.

Kuntorastit gepsijäljellä

Muuten viikko oli aika leppoisa, kun kaikki ajatukset oli viikonlopun Jukola-haasteessa.

Lauantaina sitten saavuimme Hollola-Jukolaan. Parkkipaikalta telttapaikalle vei kävellen 50 minuuttia rinkka selässä. Paita oli aika märkä tässä vaiheessa, kun auringossa lämpöä oli yli 25 astetta. Teltan pystytys onnistui yhden välivuoden jälkeen jouhevasti. Sen jälkeen kävimme ilmoittamassa juoksujärjestyksen sekä hakemassa kisamateriaalin. Matkalla oli taas normaaliin tapaan paljon tuttuja, joten se kesti oman aikansa. Sen jälkeen vielä pakolliset alekorien penkomiset paikalla olleissa urheilukaupoissa, joista jotain sekalaista jäi jopa mukaan. Tämän jälkeen takaisin teltalle lepäilemään, tankkamaan ja suunnittelelmaan kisataktiikkaa. Kohta Raivojuoksijakin saapui paikalle ja samalla koko joukkue oli kasassa.

Taktiikka kisaan oli yksinkertaisen kaunis. Juostaan osuudet läpi rauhassa ilman pummeja. Perussuorituksella ei pitäisi olla vaikeuksia ehtiä saamaan kuudes osuus metsään ennen viestinomaisen vaihdon sulkemista klo 8.40. Mutta kun kyse on suunnistuksesta ei taktiikka aina toimi kuin perusjuoksukisoissa. Homma tyssäisi, jos yhteislähdössä olisi yhden sijasta useampi kartta. Silloin tuloksena olisi DNF. Molemmat päätimme ottaa juomareput selkään jo heti alussa, jotta nestehukka ja energiat eivät tulisi olemaan ongelma aamun tunteina.
Perinteinen joukkuekuva

Kisa lähti liikkeelle klo 23, auringonlaskun aikaan. Jari aloitti ensimmäisen osuuden porukan perältä numerolla 1563. Alussahan niitä selkiä pitää napsia, jos sijoitusta meinaa nostaa. Kakkosrastilla Jari olikin sitten jo ohittanut runsaat 700 joukkuetta. Siitä eteenpäin varmaa etenemistä ilman ongelmia ja vaihtoon ajassa 1.40. Saimme heti ekalla osuudella mukavasti puskuria aikatauluun.

Toisella osuudella lähdin rauhassa liikkeelle. Kuten arvasin ekalle rastille oli matkaa melkoisesti rastin ollessa ihan kartan toisessa laidassa. Tyypillisesti reitti ekalle rastille kulki viivaa pitkin. Matkalla oli isompia maastokohteita, joita seuratessa suunnistus pysyi hyvin hanskassa. Vähän ennen rastia missasin yhden poikittaisen polun, jonka takia juoksin polkua hieman liian pitkään. Muut juokkueet painelivat polulta metsään, mutta meikäläinen yritti vielä puskea eteenpäin. Kohta iski pieni paniikki ja oli pakko itsekin hypätä metsän puolelle vaikka omasta sijainnista ei ollut tietoakaan. Pienen hortoilun ja kyselyjen jälkeen oma rasti löytyi, mutta ylimääräistä aikaa kului 7 minuuttia. Tästä eteenpäin suunnistus onnistui hyvin. Parilla rastilla tuli pieni ylimääräinen kierros, mutta ei mitään ykkösen kaltaista pummia.

Kolmannella osuudella Jani teki kellontarkkaa työtä ja keräsi rastit yksi toisensa jälkeen maailmanmestarin ottein. Sijoitus pysyi samoilla lukemilla ja vaihdossa olimme taas saaneet tehtyä pientä lisäeroa aikatauluun. Neljännellä osuudella Amerikanvahvistus Stanley Park teki selvää jälkeä Hollolan metsissä eikä pummeja tullut yhtään. Myös tossu oli syönnillä ja sijoitus parani parilla sadalla pykälällä.

Viides osuus oli kisan kannalta kulminaatiopiste, koska se tuli olla suoritettuna ennen viestinomaisen vaihdon sulkemista klo 8.40. Meidän kannalta tilanne näytti hyvältä, kun marginaalia tässä vaiheessa oli lähes kolme tuntia. Viidennen osuuden pituus oli 8,7 kilsaa, joten se pitäisi kyllä tuossa ajassa mennä helposti. Ja niinhän se menikin. Jere suunnisti osuuden takuuvarmasti ilman ongelmia ja varmisti viestin onnistumisen ja kisan jatkumisen kahdelle viimeiselle osuudelle. Jere tuli vaihtoon aamulla 7.23, joten mitään kiirettä ei ollut.  Marginaalia oli runsas tunti. Lyhyen huollon jälkeen Janne lähti nautiskelemaan kuudennesta osuudesta auringon jo paistaessa lämpimästi.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla paketissa. Jannen varmuus oli sitä luokkaa, että mitään suurempaa huolta ei enää ollut. Nyt tarkoituksena oli vain omien rastien kerääminen varmasti talteen.

Viimeisen osuuden yhteislähtö oli klo 9 aamulla. Porukkaa oli vielä mukavasti paikalla. Magnus oli odottanut tätä hetkeä koko yön ja nyt se oli käsillä. Lähdössä juoksu ei ollut ihan kevyttä, jonka takia tällä osuudella pitikin panostaa rastien sujuvaan löytymiseen. Ennen K-pistettä porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Ykköselle tulikin valittua vasemmalta tievaihtoehto, kun alussa ollut aukko oli turvoksissa muusta porukasta. Siellä ei pääsisi muuta kuin kävelemään. Kierto vasemman kautta olikin hyvä valinta ja matka alkoi joutuisasti. Ensimmäinen runsas tunti meni hyvin, mutta sitten piti ottaa repusta yksi geeli energioiden ollessa vähän vähissä. Siihen vielä lisää juomaa ja homma alkoi taas maistumaan. Maisemat alkoivat olla jonkin verran tuttuja ja sekin auttoi parempien reitinvalintojen kanssa. Tokavika rastille tuli isompi pummi, kun luotin olevani oikeassa letkassa ja juoksin vain maalia odotellen. No, eihän se oma rasti sieltä tullut ja yhdessä isomman porukan kanssa etsittiin omaa rastia parin ylimääräisen minuutin ajan. Lopulta rasti löytyi ja reitti siitä viimeisen rastin kautta maaliin.

Tässä välissä Janne oli tullut omalta osuudeltaan ja hyväksytty tulos oli tosiasia. Loppuaika 13.03.59. Tulokset Mitähän sitä seuraavaksi keksitään.


Jukolan jälkeinen viikko on ollut aika perinteinen. Alkuviikosta palauttelua ja loppuviikosta vähän enemmän poluilla juoksua. Ehdin viikon aikana neljästi poluille, jonka aikana sain runsaat 100 kilsaa kasaan. Kroppa ei ole vielä palautunut Jukolasta, varsinkaan polvet. Jukolan kivikkoinen maasto oli kyllä kova ainakin omille polvilleni. Eikä se helpoa ollut Kalevan Rastin Philippe Adamskillekaan. Mies juoksi neljännen osuuden viimeiset kuusi kilometriä murtuneella polvilumpiolla kaaduttuaan kivikossa. Siitä huolimatta hän jäi kärjelle vain runsaat 10 minuuttia.

Ensi viikolla on ohjelmassa Aulanko Trail kisa lauantaina, Buff Trailin osakisa, jossa jaossa olisi taas Buff-pisteitä. Lähtölista näyttää sen verran laadukkaalta, ette ilmeisesti pisteitä ei ole montaa kotiin tuomisina. Mutta katsotaan nyt ensi miten kisa menee.
Alla muutama kuva Nuuksiosta Juhannuksena.





Coutsi on taas istunut videoeditorin kanssa ja valmista on syntynyt. Toukokuun treenileiri Tenneseessä olisi valmis katseltavaksi.



sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viikko 23 ja Jukola treeniä

Viikon alkaessa Jukolaan on enää vajaat kaksi viikkoa ja edellisestä suunnistusharjoituksesta aikaa melkein kaksi vuotta. Vuoden 2016 Jukolan jälkeen en muista suunnistaneeni kymppitonnin kartalla kertaakaan. Toki muita karttaharjoituksia ja rogaining-tapahtumia, mutta ei varsinaista suunnistaskisaa tai kuntorastia. Siksi viikolle olikin buukattu kahdet kuntorastit sekä viikonlopulle se pidempi lenkki.

Maanantai meni vähän normaalista poiketen, kun joogassa oli siirrytty kesätauolle. Siispä töiden jälkeen juoksin Leppävaarasta teitä pitkin kotiin. Kylmä vastatuuli oli seurana koko matkan.

Tiistaina kävin päivällä punttisalilla tekemässä core sekä muutaman kyykkyharjoituksen. Ja illalla töiden jälkeen Kirkkonummen Peringissä, jossa järjestettiin Espoorastit. Pienen empimisen jälkeen valitsin pisimmän 9 km vaihtoehdon. Alkuverkkojen jälkeen lähdin kiertämään rataa tarkoituksena vältellä teitä ja polkuja ja yrittää keskittyä varsinaiseen metsäsuunnistamiseen. Koko reitillä tuli kolme pientä pummia, joten meikäläiselle varsin kelvollinen suoritus. Juoksu tuntui melko hyvältä koko reitin ajan, mutta kyllä tuo kartanluku on silmälasien kanssa hankalaa kun samalla pitäisi katsella mihin sitä astuu. Myös maasto oli aika epätasaista ja jalat muljahteli joka suuntaan. Joka tapauksessa harjoituksesta jäi hyvä tunne. Aikaa kului 1:21.


Espoorastit gepsijäljen kanssa
Ei ole päivät eikä harjoitukset veljiä keskenään. Seuraavan päivän Aluerastit kotinurkilla olikin sitten kinkkisempi harjoitus. Polkujen välttely olikin hankalampaa, kun Nuuksio on niitä täynnä. Lisäksi eilisen päivän kyykkyharjoituksen jälkeen takareidet olivat todella kipeät. Alku lähti hyvin liikkeelle, pientä hakua ja hitautta kipeiden jalkojen kanssa, mutta ei mitään suurempaa ongelmaa. Sitten rastivälillä 11-12 lähdin kiertämään välissä ollutta järveä, mutta kaarsin liian jyrkästi ja kiersin vielä toisenkin järven sillä seurauksella, että järven vastakkaisella puolella hain rastia ihan väärältä mäeltä. Tasainen mäki, josta ei kunnolla saanut mistään kiinni. Hetken päästä ymmärsin sijaintini ja sen jälkeen vetäisin vielä kertalleen vauhdilla rastista ohi vastakkaiseen suuntaan. Aikaa tuhraantui melkoisesti. Lopussa tein vielä pyörähdykset rastilla 17 ja 18. Aikaa kului saman verran kuin tiistain Espoorasteilla vaikka matka oli 2,5 kilsaa lyhyempi. Olkoon tämä hyvä kenraaliharjoitus Jukolaa varten.


Aluerastit gepsijäljen kanssa
Loppuviikko meni Nuuksion poluilla. Lauantaille oli buukattu NC yhteislenkki, jonka yhteydessä ajatuksena oli tehdä vähän pidempi lenkki. Torstaina ja perjantaina juoksin runsaat parituntiset polkulenkit ja sunnuntaillekin tuli mukava 1.40 poluilla sekä pyöräilyt. Nuuksion vesitilanne alkaa olla jo sitä luokkaa, että kallioisilla paikoilla koivut ovat jo kuivuneet kokonaan.

Kuivaa on


Lauantain yhteislenkin lähtö oli Kattilassa, jonne juoksin kotoa. Lämpöä ei aamulla ollut kuin kahdeksan astetta, joten hanskatkin oli lähtiessä päällä. Porukkaa oli Kattilassa mukavasti paikalla, kun tarkoituksena oli kiertää NC70:n pohjoiset osuudet. Itselle kyseisellä reitillä on paljon tuttuja paikkoja, mutta varsinaisesti en ole sitä koskaan kiertänyt. Lenkki meni joutuisasti muiden kanssa rupatellessa. Muutamassa kohdassa reittiä jouduttiin vähän arpomaan, mutta hyvin se lopulta löytyi. Kattilasta juoksin vielä takaisin kotiin.

Some-tauko Iso-Parikaksen rannassa
Viikolle kertyi suunnitelman mukaisesti yhteensä runsaat 17 tuntia treeniä. Alkavalla viikolla onkin sitten Jukolan viesti Hollolassa. Siellä tarjolla taitaa olla enemmän kuin yksi osuus. Viikon päästä tiedetään montako niitä tuli.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Jokunen treeni ja Karhunkierroksen raportti

Edellisestä kirjoituksesta on jo kolmisen viikkoa. Tosin tässä välissä ei hirveästi ole ehtinyt tapahtua jos tuota Karhunkierrosta ei lasketa. Jenkkireissun jälkeen kelit ovat olleet kohdallaan ja muutamaa päivää lukuun ottamatta on hellettä pukannut. Ei voi nyt valittaa, vaikka toisaalta luonto kaipaisi jo vesisadetta.

Jenkeistä palautuminen vei oman aikansa ja Karhunkierrosta edeltävät kaksi viikkoa menikin hierojalla ja akupunktiossa juostessa. Koko kevään vaivannut oikean jalan pohje sekä akillesjänne kipeytyivät hieman Barkleyn maastoissa enkä halunnut ottaa suurempaa riskiä niiden suhteen. Pidinkin sitten aika leppoisat pari viikkoa ennen Karhunkierrosta ja yritin vaan saada jalan kuntoon. Jonkin verran parempaan suuntaan mentiinkin, varsinkin akilleksen suhteen, mutta pohje ei ollut läheskään oireeton. Tämän pariviikkoisen aikana sain tehtyä vain yhden yli kaksituntisen lenkin poluilla. Muuten juoksin lyhyitä lenkkejä ja fillaroin jonkin verran. Tämä kevyempi jakso ei huolettanut, sillä kroppa tuntui muutenkin vaativat lepoa edellisen viikon rehkimisen jälkeen.

Viikolla 21 juostiinkin sitten Karhunkierroksen viiskymppinen. Vuorossa oli BUFF Trailin toinen osakisa. Omana tavoitteena on tosiaan juosta neljä kisaa tämän kauden Tourilla ja saada siitäkin merkintä omaan juoksu-cv:hen. Toinen tavoite olisi saada keskimäärin 50 pistettä per kisa, mutta se onkin sitten hankalampi juttu. Varsinkin nyt kahden ekan kisan jälkeen.

Rukalle saavuin perjantaina iltapäivällä Oulun kautta. Matka Samban vuokra-autolla Oulusta Rukalle meni vaivattomasti, kun itse sain istuskella takapenkillä. Kisapaikalla pyörähdin nopeasti hakemassa oman juoksunumeroni ja tarkistuttamassa varusteet. Samalla tarkistin muutaman muunkin matkaan lähtevän juoksijan reput. Aika oli vähän kortilla ja jouduin lähtemään nopealla aikataululla kohti Oulangan huoltoa, jonne Lehtosen Jussi oli jo hyvää vauhtia juoksemassa. Satamailisen lähtö oli ollut jo puoliltapäivin, joten Jussin huoltoon Oulangassa ei olisi enää pitkä aika. Oulangassa menikin useampi tunti usean muunkin juoksijan huoltamisessa. Oli taas hienoa seurata ja olla mukana huoltamassa perusmatkalaisia. Samalla sai jutella muidenkin polkujuoksijoiden kanssa.

Ruka perjantai-iltana

Antti huollossa

Jaakko huollossa
Oulangan jälkeen palasin Rukalle ja kävin vielä syömässä ennen hotellille menoa. Viimeisenä hommana perjantaina kävin vielä kaikki varusteet läpi seuraavaa päivää varten. Jotenkin oli vähän huoleton olo, kun edessä ei ollut sitä normaalia perusmatkaa. Sukat olin unohtanut pakata mukaan, joten kävin vielä ostamassa uudet sukat sekä viisi geeliä, jotka uskoin riittävän kisaan.

Kisavarusteet - check!
Aamu meni nopeasti. Kävin hotellilla syömässä pienen aamupalan ja palasin laittamaan kamat valmiiksi. Ehdimme ennen lähtöpaikka kuljetusta vielä käydä vastaanottamassa perusmatkan voittajan Antti Itkosen maaliin. Antti juoksi hienon ja tasaisen juoksun eikä vaikuttanut kisan jälkeen edes väsyneeltä. Tästä lähdimme suoraan bussikuljetuksella viiskympisen lähtöön Oulankaan.

Kisa lähti liikkeelle reippaasti, kun yritin pysyä isoimman juoksijamassan edellä. Sykkeet oli turhan korkealla, mutta melko nopeasti vauhti tasaantui. Juoksin muutaman hengen ryhmässä, jossa myös Otto oli mukana. Alun neulaspolut ovat hienoja pätkiä juosta eikä nousuakaan ole, joten vauhti oli ihan kohtuullinen. Ekaan kymppiin meni aikaa noin 51 minuuttia. Vauhti rauhoittuu tästä edelleen, kun maastokin nousee jonkin verran. Ilma on lämmin vaikka lämpöasteita taitaa olla alle 20. Juomaa kuluu enemmän, kuin mihin olen varustautunut. Kitkajoelle saavuttaessa kasassa on parikympiä ja meno maistuu edelleen melko hyvälle. Toiseen kymppiin meni aikaa 58 min.

Tämän jälkeen lantio ja reiret alkavat jotenkin tuntumaan todella väsyneiltä eikä jalka nouse enää samaan tahtiin. Juomat on aika lopussa, mutta eihän sinne Juuman huoltoon enää ole kuin kymppi. Ei tässä ole aikaa pysähtyä täyttämään pulloja Kitjajoessa. Tekninen osuus joen varressa on hidasta ja sen jälkeen leveämmällä polulla alkaa ensimmäiset krampit tuntumaan reisissä. Viimeiset kilometrit Juumaan tuntuvat pitkiltä. Ja huoltopaikkakin on siirretty kauemmas tien varteen. Kyllä nyt koetellaan. Kolmas kymppi meni aikaan 67 min. Juuman huollossa join pari pullollista saman tien ja täytän kaikki kolme seuraavaa osuutta varten. Syömiset ei suuremmin maistu. Olin syönyt jo kolme geeliä, joten eiköhän niillä pärjätä. Ongelma oli enemmänkin nestevajaus. Yritin korjata tilannetta suolatabletilla, mutta riittävän nesteen saaminen olisi tärkeämpää.

Huoltopaikalla kehuin vielä Riina Kuuselolle, että meillä vauhdit sopii hyvin yhteen. Olin juossut Riinan kanssa myös Bodomilla toukokuun alussa. Pari kilometriä Juuman huollon jälkeen Riina jatkoi omaa menoaan meikäläisen jäädessä jälkeen kramppaavien jalkojen kanssa. Myös Otolla on ongelmia ja tässä kohtaa tiemme erosivat. Matka jatkui hitaasti hölkäten. Jalkoja ei pystynyt nostamaan kovinkaan paljoa ilman että krampit iskivät sisäreiteen. Kovempaa takaa tulevia paineli ohitse ja sainkin hurjan määrän kannustusta. Lyhyet juttutuokiot toivat mukavasti vaihtelua omaan tekemiseen. Kiitos vaan kaikille tässä kohtaa. Kannustukset auttoivat kestämään kramppeja vaikka juoksu ei sen helpompaa ollutkaan. Pikamatkan voittanut Eetu paineli ohi sellaista kyytiä, että näytti kuin karhu olisi häntä ajanut takaa.

Lopulta Konttaisen huoltokin tuli vastaan. Reitti ei muistuttanut yhtään parin vuoden takaista reittiä, eli joko se oli muuttunut tai sitten muisti teki tepposet. Soraa oli tuotu melkoisesti polkuja vahvistamaan. Konttaisen huolto meni taas pulloja täyttäen ja taisin siinä jonkun vihreän kuulankin napata matkaan.  Valtavaaran ylitykseen lähdin sitten ihan hymyssäsuin. Päätin, että turha tässä on tilannetta harmitella yhtään enempää. Ei se siitä mihinkään muuttuisi. Nyt vaan painettiin viimeinen osuus Rukalle ja otetaan reisusta kaikki irti. Kannustusta tuli edelleen kaikilta ja karkkia ja suolaakin tarjottiin useampaan kertaan. Kiitos taas kaikille tästäkin.

Ja tuli se Rukakin sieltä viimein. Konttaisen huollosta meni aikaa 1:10. Se on 2 minuuttia nopeammin kuin 2016, kun juoksin perusmatkan. Se kertoo vähän tuosta loppuvauhdista.

Loppurutistusta. Kuva onevision/Juha
Kisaviikonloppu oli taas hieno tapahtuma. Vaikka oma suoritus ei ollut odotusten mukainen, niin viikonlopun parasta antia oli taas kaikki ne keskustelut juoksijoiden kanssa. Paljon on juoksijoita, joita ei tapaa muuta kuin juuri näissä tapahtumissa. Se on yksi syy, miksi kisoissa on niin hienoa käydä. Koko juoksuyhteistö on vaan niin loistava. Ja tietysti iso kiitos kuuluu taas NUTS:n kisaorganisootiolle ja niille 150 talkoolaiselle, jotka mahdollistavat tällaiset polkufestarit.

Hiljentynyt kisakylä
Kuluneella viikolla olen jo päässyt jatkamaan harjoittelua. Alkuviikosta vähän työmatkafillaria ja nyt loppuviikosta neljä polkulenkkiä, joista kertyi 7 tuntia poluilla. Olen juossut nyt Salomonin Ultra Sensellä, jossa droppia on vähän enemmän. Toivottavasti se antaa akillekselle ja pohkeelle vähän enemmän tilaa, jotta nekin saataisiin kuntoon.


Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...