maanantai 28. syyskuuta 2009

Sakura-michi 2010

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo luvattoman pitkä aika. Ihan kokonaan meikäläisestä tuo ei ole johtunut vaan pieniä ongelmia on ollut tietokoneen löytymisen kanssa. Joillekin ihmisille ei tunnu olevan selvää, mikä on omaa ja mikä ei ole. Nyt asiat alkaa toivottavasti jälleen järjestyä ja homma palaa takaisin omalle ladulle.

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Ensimmäiset tunnit Japanin kielen kurssilla on jo takana, tosin kovin paljoa ei ole jäänyt mieleen. Sen verran vaikeaa tuo kieli on. Ja kun Japanin kieleen ei oikein törmää missään muualla niin sitä ei sitten myöskään kuule muualla kuin tunneilla. Katsotaan keväällä missä jamassa tämän asian suhteen ollaan.

Sakura-michi kisasta alkaa myös kuulumaan uutta tietoa. Varsinaista kutsua ei ole tullut (enkä tiedä tuleekokaan), mutta sen verran on kuitenkin tapahtunut, että kisojen web-sivuilla on julkaistu tieto ensi vuoden kisapäivistä, jotka ovat siis 16.-19. huhtikuuta. Lisäksi löytyy ilmoittautumislomake, joten kai sinne noin periaatteessa voi jo hakea.



Viime viikonloppuna juostu Spartathlon tarjosi taas mukavan jännittävän viikonlopun kisakatsomossa. Suomalaisista parasta vauhtia piti heti alusta asti kovaa vauhtia lähtenyt Ari Mustala, joka juoksi Spartaan aivan loistavalla loppuajalla 29.58. Onnittelut kaikille mukanaolleille.

Omien harjoitusten osalta viikko 39 oli jo suht ok. Harjoitustunteja kertyi yhteensä runsaat 11, joista kuusi tuntia meni juostessa, kolme fillaroidessa ja 2,5 tuntia yhdistelmätreenin merkeissä (fillari+juoksu+fillari). Lepopäiviä tuli yksi. Nyt tuntuu siltä, että kropan palautuminen on suht kohdallaan ja harjoittelun voi hiljalleen aloittaa. Nyt pitää vaan suunnitella tulevat harjoitukset ennen seuraavia kisoja.

Seuraavista kisoista puheen ollen ilmoittauduin sittenkin mukaan E24:lle tammikuulle. Jäljellä olevat paikat alkoivat uhkaavasti loppua, joten nyt oli ehkä viimeinen hetki toimia. Jo kertaalleen tehty päätös olla (ikinä enää) osallistumatta Espoon kaksneloselle tuli pyörrettyä suht nopeasti, kun näytti siltä, että seuraavaan kisaan tulee liian monta kuukautta aikaa. Saapahan sitten yhden kisan sydäntalvellekin. Tuo kaksnelonen sopisi aikataulun puolesta hyvin esimerkiksi Sakura-michi kisan kanssa, kun välissä on 2,5 kuukautta. Muuten ei sen enempää päätöksiä olla tehty suuntaan eikä toiseen. Eikä tuo E24:lle osallistuminenkaan ihan kirkossakuulutettu vielä ole...

maanantai 14. syyskuuta 2009

Palauttelu jatkuu

Mennyt viikko ei tarjonnut vielä sen suurempia harjoituksellisia nautintoja. Alkuviikko tulikin jo käytyä läpi ja loppuviikkoon mahtui ensimmäiset juoksulenkkiyritykset. Perjantaina kiersin vajaan tunnin lenkin suht rauhallisella vauhdilla. Lihakset tuntuivat olevan kunnossa, mutta iho oli paikoin aika aran tuntuinen. Vähän sama tunne kuin silloin kun flunssa on iskemässä. Ei se kuitenkaan mitään flunssa ollut. Oliskohan iho ollut vaan arka vielä tuosta kisasta, kun 48 tunnin ajan on läskit hyllyneet edestakaisin. Ei se muuta voi olla.

Lauantai meni pihahommien merkeissä ja kädet saikin kyytiä kärrätessäni multaa ympäri pihaa. Onneksi iltapäivällä tuli sopivasti sadekuuro, ettei tarvinnut koko päivää näitäkään hommia tehdä. Sunnuntaina kävin juoksemassa puolentoista tunnin maastolenkin, mutta se jäikin sitten vähän puolitiehen. Runsaan tunnin jälkeen jalat sanoi sopimuksen irti ja voimat katosi kokonaan. Loppumatkalla jouduin kävelemään ylämäet. Taitaa olla palautuminen vielä pahasti kesken.

Alkanut viikko otetaan vielä rauhallisesti, eikä tässä muutenkaan mitään kovin täsmällisiä suunnitelmia tulevien harjoitusten osalta ole. Pidetään nyt kunnolla lepoa, että tuo pääkoppakin saadaan ladattua tulevaa varten.

Tulevista kisoista ei sitten olekaan kovin täsmällistä tietoa. Ensi vuoden kisakalenteri riippuu pitkälti siitä, järjestetäänkö tuota Sakura-michi kisaa Japanissa vai ei. Sinne kun tekisi kovasti mieli. Viime vuonna näihin aikoihin tuli järjestäjiltä tietoa kisapäivistä, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut mitään vuoden 2010 kisasta.

Muuten ensi vuoden päätapahtumaksi on selkeästi muodostumassa jokin pidempi kisa. Siis joku kuuden tai seitsemän päivän kisa. Seuratessamme kuuden päivän kisaa viime vuonna Hallsbergissa alkoi kiinnostus kasvaa pidempiin kisoihin. Tänä vuonna juostu 48h kisa oli ensimmäinen askel ja ensi vuonna on vuorossa useamman päivän kisa. Hallsbergissä ei kuuden päivän kisaa ensi vuonna järjestetä, mutta muuten vaihtoehtoja on kahdesta kolmeen. Ne löytyvät tuosta "Tulevat juoksutapahtumat" -listasta. Ja kiinnostaisihan tuo Kreikan-matkakin vuoden päästä syyskuussa. Harmi, että kesällä olisi niin paljon kivoja kisoja ja sitten talvi on ihan hiljainen. Saa nähdä mihin tässä päädytään.

ps. jos listasta puuttuu jotain merkittävää niin vinkkejä otetaan vastaan.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Karstan poltto

Nyt on ensimmäisiä Skövden jälkeisiä harjoituksia tehty ja tuntuma on yllättävän hyvä. Maanantaina fillaroin töihin ja takas ja vaikka sykkeet oli vähän koholla, niin jaloissa tuntui olevan hyvinkin voimia tallella. Poljin aika rauhassa ulkoilusta nauttien. Virkistävää välillä olla ulkona ilman, että vettä tulee taivaan täydeltä.

Tiistaina oli vuorossa varsinainen karstan poltto, kun kävin salilla kokeilemaan Xyclingiä yli vuoden tauon jälkeen. Tarkoitukseni ei ollut ottaa tuntia ihan tosissaan vaan mennä enemmän verrytellen muiden mukana. Vähän siinä tuli kuitenkin innostuttua ja tunnin jälkeen paidasta ei löytynyt kuivaa kohtaa. Myös kuntopyörän kohdalta lattia oli hien peittämä. Olin valitettavasti unohtanut ottaa mukaan pienen pyyhkeen, joka on varsin käytännöllinen näillä tunneilla.
Ennen tuntia kävin pomppimassa kilsan verran matolla ja mitään kipuja ei tuntunut jaloissa. Se olikin iloinen juttu, varsinkin kun tuo oikean jalan jalkapöytä aristi kävellessä vielä pari päivää sitten.

Loppuviikon ohjelmasta ei ole sen tarkempaa suunnitelmaa, mutta mukaan voisi ottaa jo pientä kevyttä hölkkää. Tai sitten käydään jossain rasteilla.

Viime viikonlopun Siikajärven ympärijuoksun tulokset löytyy muuten täältä.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Lepoviikko

Kisan jälkeisellä viikolla ollaan yritetty päästä takaisin normaalirytmiin. Yöt on menneet melkoisen hikoilun merkeissä ja unirytmi on ollut kaikkea muuta kuin hyvä. Tiistaina kävin Juhalla hieronnassa ja kuten aavistelin, niin jalat eivät olleet pahassa kunnossa. Turvotusta oli alkuviikosta melkoisesti vielä nilkoissa ja jalkaterissä ja kaikki liikkuminen ulkona on tapahtunut sandaaleissa. Mitään muita kenkiä ei ole jalkaan mahtunut. Jalkojen hieronta on kuitenkin laskenut turvotusta ja perjantaina alkoi normaalit jalkineet jo mahtua jalkaan.

Lauantaina kävimme kevyellä kävelyllä ja nyt tuntui siltä, että edes tuo jalkapöytä ei enää tuntunut pahalle. Keli oli ihan hieno. Kotiin tultuamme seurasimme Siikajärven ympärijuoksua kotipihalta. Oli joukossa joku tuttukin Endurancelainenkin. Kovin montaa juoksijaa ei pidemmällä reitillä tänä vuonna ollutkaan, olisiko sitten sunnuntaina juostava eCross vähän verottanut osallistujia.

Laitoin nyt joitakin kuvia nähtäville tuolta viime viikonlopun kisoista. Kuvia tuli yhteensä 350, joten eihän se ole kuin runsaat seitsemän kuvaa tunnissa.

Kiitokset vielä kaikille onnitteluista!

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Skövde 48h kisaraportti

Kisaan valmistava harjoitteluyhteenveto on luettavissa täältä.

Kisaviikko oli edennyt kevennetyn harjoittelun merkeissä. Maanantaina ohjelmassa ollut 1,5 tunnin lenkki lyhenikin sitten lopulta yhteen tuntiin matolla ja kisaa edeltävänä päivänä juoksin Skövdessä kevyen puolituntisen. Tunne oli molemmilla lenkeillä erittäin hyvä. Mitään varsinaista tankkausta en tehnyt tähän kisaan, sillä olihan tuossa aikaa syödä ja juoda kisan aikanakin.

Perjantai lähti liikkeelle hotellin aamupalalla klo 8 aikoihin. Tarjolla ollut puuro, leipä ja kahvi upposivat oikein hyvin. Sitten ei muuta kuin kamat kasaan ja kohti parin kilometrin päässä olevaa kisapaikkaa. Järjestäjät tarjosivat vielä ruokaa ennen kisan alkua ja pitihän sitä nyt sitten vähän lasagnea ja salaattia syödä muiden mukana.

Keli kisapaikalla oli tuulinen eikä tuo sateenmahdollisuuskaan näyttänyt poissuljetulta. Kannoimme kamat kentän laidalle ja viritimme pöydän valmiiksi ihan radan viereen. Vessat sijaitsivat radan viereisessä rakennuksessa, joten siellä käynti ei toisi montaa ylimääräistä metriä. Logistiikan osalta kaikki näytti hyvin järjestetyltä.



Kisa lähti liikkeelle klo 12 perjantaina. Samaan aikaan neljäkasia juoksevien kanssa lähtivät liikkeelle myös kaksneloset. Kuten aikaisemmin on tullut sanottua, niin tuo kisataktiikka oli pitkään epäselvä, eikä se oikeastaan selvinnyt vielä tässäkään vaiheessa. Olin etukäteen kirjoittanut paperille ylös kierrosaikoja ja niitä vastaavia kilometriaikoja, mutta sitä lappua en käyttänyt kertaakaan koko kisan aikana. Käytännössä lähdin juoksemaan mahdollisimman rennosti ja ehkäpä aika reippaallakin vauhdilla. Tulostavoitteesta en ollut julkisesti puhunut, mutta huoltajan kanssa oli tuosta SE:stä puhuttu jo viime vuoden puolella tätä kisaa suunniteltaessa. Olisihan se kovan työn takana, mutta pidin sitä kuitenkin realistisena. Ehkä tuo tavoite oli helpompi ottaa näin tyhmän tietämättömänä, kun ei oikeasti ollut mitään ymmärrystä miten kovasta lajista tässä neljäkasilla on kyse.

Ensimmäiset pari kolme tuntia juoksin ilman kävelytaukoja. Ilma oli lämmin (noin parikymmentä astetta) ja aurinko paistoi. Aina välillä satoi kevyesti vettä, joka ei kuitenkaan haitannut lainkaan vaan päinvastoin piristi ja raikasti ilmaa. Juttelin pariin kertaan kaksneloselle startanneen Johanin kanssa, joka ihmetteli kovaa alkuvauhtiani. Sanoin vaan juoksevani rennosti ja käveleväni välillä vaikka en oikeasti ollut paljoakaan kävellyt. Sykkeet, jotka monesti aikaisemmin ovat nousseet kisan edetessä turhan korkeiksi, pysyivät nyt aika hyvin aisoissa. Otin kävelytauot mukaan noin kolmen tunnin jälkeen, josta alkaen kävelin aina tasatunnein kaksi kierrosta ja ”puolelta” yhden kierroksen. Eli yhteensä kolme kierrosta tunnissa. Näiden aikana panostin syömiseen ja juomiseen.



Seitsemän aikaan perjantai-iltana tuli ensimmäinen kova ukkoskuuro. Vettä tuli seuraavan tunnin ajan niin paljon, että rata lainehti paikoin vedestä. Samaan aikana tuuli yltyi taas uusiin lukemiin. Tämä helpotti kuitenkin tunnin kuluttua, jolloin aurinko palasi ja alkoi kuivattaa paikkoja. Tässä vaiheessa suurin osa, minä mukaan lukien, vaihdoimme kuivat tossut ja vaatteet jatkaen sen jälkeen kisaa. Kuivaa keliä riitti seuraavan tunnin, jonka jälkeen alkoi uudestaan sataa kaatamalla. Vaihdoin pienempien sateiden ajaksi vedenpitävän kevyen takin ja lisäksi kovempien sateiden ajaksi vedenpitävät housut. Ei ollut ihan helppoa juosta niissä kamppeissa siinä tuulessa. Aikaa tuntui kuluvan vaateita vaihtaessa ikuisuus. Pahimpien sateiden rauhoituttua päätin olla vaihtamatta tässä vaiheessa tossuja, koska olin varannut mukaan vain neljä paria tossuja eikä ne tätä menoa riittäisi mitenkään loppuun asti. Tosin kisan aikana kävi selväksi, että kamoja sai mukavasti kuivattua tuolla pukuhuoneiden puolella.

Ensimmäisen kahdentoista tunnin täytyttyä kilometrejä oli kasassa noin 108. Se tuntui toisaalta kovalta alkuvauhdilta näin pitkään kisaan, mutta oli aika hyvin linjassa etukäteen ajattelemani vauhdinjaon (9-8-7-6) kanssa. Jalat pelasi hyvin ja erityisesti reidet tuntuivat siltä, kuin niillä ei olisi vielä edes juostu. Ainut ongelma tuntui tässä kohtaa olevan juoksumotivaation ylläpitäminen. Huoltajan lyhyiden unien aikana tein pari ylimääräistä kävelykierrosta vaikka jalat oli ihan kunnossa. Ei nyt vaan huvittanut juosta. Erittäin huono keli vaikutti varmasti myös tunnelmaan ja olikin sellainen olo, että mitähän seuraavaksi tulee taivaalta. Jossain vaiheessa yöllä jouduttiin porukalla roikkumaan huoltoteltassa kiinni, ettei tuuli olisi vienyt sitä mennessään. Reima viritti teltan kiinni useammalla köydellä.

Puolenyön jälkeen alkoi juoksu taas kulkea ja yksi ajanviete oli miettiä missähän kohtaa sitä kulloinkin olisi Spartathlonissa tai Sakurassa. ”Skövden Nemeassa” oltiin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siinä aidossa paikassa. ”Skövden Kaparelissa” taas ei ollut kanakeittoa tarjolla. Ja ”Skövden Sangas-vuori ” oli varmaan sulanut sadeveden mukana viemäriin. Eikä paskantaja-kissa muuten näkynyt. Ainoastaan joku kani juoksenteli pitkin nurmikenttää, siis ihan oikea kani.

Juoksu eteni yön yli suhteellisen hyvin muutamia lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta. Tankkasin aamulla maitoa ja jugurttia ja nämä tuntuivat uppoavan hyvin. Myös pieni pala ruisleipää maistui hyvälle. Aamulla 8.35 oli kasassa noin 178km. Sadekuurot kuitenkin jatkuivat koko aamun. Vähän kymmenen jälkeen tuli ensimmäinen pahempi heikko hetki. Väsymys oli niin kova tässä vaiheessa, että vastoin suunnitelmia ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää lyhyt tauko ja kokeilla nukkua hetki. Pukuhuoneessa oli sopivan rauhallista nukkumiseen, mutta jalat eivät antaneet siihen mahdollisuutta. Kovat krampit jaloissa eivät rauhoittuneet lainkaan vaan aika menikin sitten venytellen ja tankaten. Aikaa vaateiden vaihtoineen meni 40 min.

Tauko helpotti huomattavasti menoa vaikka en saanut nukuttuakaan. Juoksu kulki taas. Ekan vuorokauden jälkeen kasassa oli 198,4km. Nyt oltiin hieman tavoitevauhtia jäljessä, mutta toisaalta takana oli nyt yksi tauko, jonka aikana meno helpottui. Vauhti jatkui hyvänä koko iltapäivän eikä suurempia ongelmia ilmaantunut. Jossain vaiheessa vatsa meni kuralle, mutta se hoitui parilla Immodiumilla. Oliskohan johtunut luonaaksi syödystä lasagnesta ja proteiinijuomasta. Sadekuurot jatkuivat ja vedenpitäville pyöräilyhousuillekin löytyi taas käyttöä.



Illalla kuuden jälkeen tultiin ”Spartaan” eikä tällä kertaa lähtenyt edes taju. Hieman ennen seitsemää tuli vastan Kanazawa (250km) ja suunnitelmissa oli nyt pitää lyhyt tauko. Aikaa oli käytetty 31h. Se on vajaat pari tuntia vähemmän kuin huhtikuussa Japanissa ja suurin piirtein alkuperäissuunnitelman mukainen vauhti. Toiselle tauolle tuli mittaa kaikkinensa runsas tunti, mutta unta en saanut tälläkään kertaa silmäystäkään. Jalat jatkoivat siitä mihin olivat lopettaneet edellisellä tauolla ja homma meni makuupussissa kieriskelyksi. Kivut jaloissa olivat melkoiset.

Palasin radalle alkuillasta ja yllätyksekseni juoksu kulki hyvin. Jaloissa ei tuntunut kipua juostessa. Lauantaina klo 18 alkanut 12h kisa vei mukavasti ajatuksia pois omasta juoksusta ja kilometrejä kertyi puoleenyöhön mennessä mukavasti, jonka jälkeen edessä oli kisan viimeiset 12 tuntia. Huoltajan palattua omalta lepotauolta noin yhden aikaan yöllä oli takana 288 km. Nyt oli viimeisen puristuksen aika. Matkaa oli alle 60 km ja aikaa 11 tuntia. Laskeskelin uuden ennätyksen rikkoutuvan aamulla kahdeksan ja yhdeksän välillä.

Toinen yö oli melkoista menoa. Väsymys oli sitä luokkaa, että aina välillä oli vaikeuksia hahmottaa, missä kohtaa rataa kulloinkin oli. Kierrosten laskeminen ei onnistunut lainkaan, kun yritin edelleen juosta kaksi kierrosta ja kävellä seuraavat kaksi. Huoltaja käveli mukana kävelykierrosten aikana ja hän onneksi aina kertoi, kuinka mones kävelykierros oli menossa. Myös energia alkoivat olla niin lopussa, että en saanut pidettyä itseäni kunnolla lämpimänä edes juoksukierrosten aikana vaan palelu oli jatkuvaa. Jatkuvat sadekuurot hankaloittivat edelleen oikean vaatetuksen löytämistä. Matka ei tuntunut edistyvän mitenkään ja jossain vaiheessa olin vakuuttunut, että kierroslaskentajärjestelmä ei laskenut kierroksiani oikein. Onneksi en käynyt valittamassa asiasta Reimalle. Kyllä olisi nolottanut seuravana päivänä. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin vaihtaa juoksu/kävely-rytmin siten, että kävelinkin aina pelkästään huoltosuoran/pääsuoran ja loput radasta juoksin. Tätä rytmitystä oli helppo jatkaa eikä se vaatinut erikseen kierrosten laskemista.

Aamulla klo 3.40 (noin 306 km kohdalla) alkoi oikean jalan jalkapöytä kipuilla todella voimakkaasti. Kipu alkoi yhtäkkiä kesken juoksun. Kävely tuntui mahdottomalta ja ainoastaan juoksu onnistui jotenkin. Ehdin jo miettiä, että tässäkö tämä kisa oli. Vamman tarkistamiseksi riisuimme jalasta tossun ja sukan, mutta eipä siinä jalkapöydässä mitään suurempaa ongelmaa näkynyt päällepäin. Erittäin kosketusarka se kuitenkin oli. Laitettiin saman tien kylmäspreitä jalalle ja toivottiin parasta. Ei muuta kuin sukka ja tossu takaisin jalkaan ja mies takaisin radalle. Kipu jatkui parin kierroksen ajan, jonka jälkeen se loppui. Vähän kyllä arvelutti kylmäsprein käyttö ja vamman ”peittäminen” sillä. En kuitenkaan tuntenut mitään ongelmaa jalassa koko loppukisassa.

Aamulla väsymystä helpotti jonkin verran todella vahvan kahvikupin juominen. Tarjolla oli myös riisipuuroa, joka maistui hyvälle. Sade alkoi lopulta hellittää ja aurinko nousi lämmittämään radalla eteneviä juoksijoita. Viimeiset kuusi tuntia neljäkasin juoksijat olisivat yksin radalla kaikkien muiden sarjojen jo loputtua. Pohkeeseen iski vielä pieni kramppi, jonka kuitenkin sain venyteltyä pois. Myös tuon magnesiumin nauttiminen tässä kohtaa auttoi varmaan asiaa.



Noin varttia vaille yhdeksän alkoi järjestäjät ja osa juoksijoista kerääntyä takasuoran alkuun. Järjestäjillä oli tieto ennätyksen rikkoutumisesta ja he olivatkin järjestäneet mukavan yllätyksen kuohuvien pommakki-lasien kera. Onnittelut olivat vilpittömät ja itsellä oli ihan voittaja fiilis. Lyhyen nautiskelun jälkeen juoksu jatkui vaikka olinkin jo luvannut itselleni reilun tauon tässä kohtaa. En kuitenkaan malttanut jäädä laiskottelemaan vaan yritin nyt parantaa ennätystä mahdollisimman paljon.



Loppua kohden alkoi paikalle myös saapua jonkin verran kisasta kiinnostuneita ja kannustusta saikin mukavasti jokaisella kierroksella. Ihan viimeisen tunnin aikana en kuitenkaan tainnut saada paljoa juoksua aikaiseksi. Kierrettiin rataa Bertilin kanssa jutellen. Klo 12 homma saatiin päätökseen ja olo oli helpottunut. Väsymyskin oli helpottanut.



Loppujuhlallisuuksien ja ruokailun jälkeen pakkasimme kamat ja lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Huoltaja joutui ajohommiin meikäläisen kiemurrellessa etupenkillä särkevien ja kramppaavien jalkojen kanssa. Laivalle tullessa painuttiin melkein heti nukkumaan ja parin särkylääkkeen voimalla sain nukuttua hyvät yöunet. Aamulla ajettiin Turusta suoraan töihin, mutta päivää ei voi sanoa työn kannalta kovinkaan antoisaksi. Ensi kerralla kannattaa varmaan ottaa seuraavakin päivä vapaaksi.

Suurimmaksi haasteeksi tällä kertaa osoittautui keskittymiskyvyn ja juoksumotivaation puute. Lyhyen radan kiertäminen tunnista toiseen on niin pitkäveteistä hommaa, että sitä ei pystynyt mitenkään ymmärtämään ennen kisaa. Jalat pelasi kuin unelma läpi kisan, mutta pää oli tällä kertaa aika pehmeä. Huoltaja joutuikin koville yrittäessään motivoida juoksijaa etenemään radalla. Suurin kiitos kuuluu ehdottomasti hänelle.

Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prio...