sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Tieto lisää tuskaa

Pari viikkoa on edellisestä päivityksestä, mutta mitään suurempaa muutosta ei ole. Tai no sen verran ehkä, että tieto nykyisestä surkeasta kunnosta tulee lenkki lenkiltä yhä selvemmin esille. Syyskuun lopussa tehdyn leikkauksen takia ei tarvitse enää jarrutella, mutta nykyinen kunto asettaa tällä hetkellä omat rajoituksensa. Toisaalta se voi olla hyvä, koska saattaa olla, ettei tuo leikkausaluekaan kestäisi vielä niitä kilometrejä, joita toivoisin nyt pääseväni juoksemaan.

Harjoittelut edellisellä viikolla sujuivat suunnitellusti ja lenkkiä kertyi mukavasti. Sain juostua neljä lenkkiä, joista kertyi 52 km. Sen lisäksi kävin kahdesti fillarilla töissä, josta kertyi kolme tuntia fillarointia. Siihen vielä vähän voimatreeniä päälle, niin viikon saldoksi tuli vajaat yhdeksän tuntia. Ainoastaan lauantaina tehty lenkki ennen Endurancen syyskokousta jäi vajaaksi, kun jostain syystä sykkeet olivat poikkeuksellisen korkealla. Oliskohan jotain pientä flunssaa ollut tuloillaan. Sunnuntaina lenkki sujui jo paremmin.

Tällä viikolla ohjelmaa oli sen verran paljon, että viikolle tuli kaksi lepopäivää. Juoksukilometrejä kertyi 53 km, mutta siihen tarvittiin vain kolme lenkkiä. Fillaria tuli normaalit kolme tuntia. Tänään sunnuntaina tein ensimmäisen yli 20 kilometrin lenkin sitten leikkauksen. Se sujui hyvin eikä jaksamisen kanssakaan ollut mitään ongelmia. Sen verran kivaa oli metsässä juokseminen, etten viitsinyt sykkeitäkään niin tarkasti tiirailla vaan annoin mennä ihan vapaalla. Eihän se vauhti mikään kova ollut, mutta sellaista rentoa menoa. Perjantaina oli tarkoitus juosta matolla lyhyt kymppi, mutta juoksu maistui sen verran mukavalle, että juoksin samalla sitten 15 kilometriä. Fiilis oli oikein hyvä.

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi kuukautta. Treeniviikkoja on takana nyt neljä, joiden aikana olen saanut 8-10 treenituntia viikossa. Juoksukilsoja on viikoille kertynyt siinä 50 kilometrin tienoille, lisäksi jokaiselle viikolle on tullut se kolme tuntia fillarointia. Joulukuussa oli tarkoitus vähän nostaa määriä ja yrittää saada juoksukilsat sinne 70 - 80 kilometrin haarukkaan. Fillarointi oli tarkoitus pitää mukana ohjelmassa. Samoin lihaskunto.

15. marraskuuta tuli Japanista tieto, että ollaan päästy mukaan Sakura-michi kisan lähtölistalle. Japanissa kisajärjestelyt sujuvat nopeasti, sillä ilmoittautuminen ensi vuoden kisaan oli päättynyt vain viisi päivää aikaisemmin. Eli nyt on kevään kisakalenterissa ensimmäinen varma merkintä, kun huhtikuun 20. - 23. päivä ollaan osallistumassa toista kertaa tähän hienoon juoksukisaan. Kolme viikkoa Sakura-michin jälkeen on Lohjalla vuorossa Seppo Leinosen järjestämä Ystävyysultra. Lisäksi oli tarkoitus keväällä haastaa työkaverit Cooperin testissä. Oliskohan se hyvä hoitaa pois alta ennen Japanin kisaa?


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Viikko 45 ja kk-rogaining

Viikko jakaantui karkeasti kahteen osaan, kun edellisen viikonlopun jälkeen treenit kulkivat alkuviikosta fillarilla ja sitten loppuviikosta jalan. Edellisenä viikonloppuna tehdyt kaksi peräkkäistä metsälenkiä olivat saaneet jalat vähän kipeiksi. Maanantaina ja keskiviikkona fillaroin töihin ja takas. Homma meni vähän rauhallisemmin kuin viime viikolla. Sykkeetkin olivat nyt kohdallaan.
Tiistaina juoksin ensimmäistä kertaa nyt tauon jälkeen töistä kotiin. Ekat 10 minuuttia meni normaalisti, mutta sitten alkoi askel painaa ja loppu oli melkoista hapuilua. Vauhti hidastui lopussa niin paljon, että lenkin keskivauhdiksi tuli 6.30 min / km. Tästä riemastuneena päätin lenkin jälkeen tehdä vielä muutaman kyykyn noin 12 kg lisäpainoilla. Eka 20 sarja meni ok, mutta heti seuraavan sarjan alussa molemmat takareidet kramppasivat sen verran, että homma jäi tähän. Pääsin juuri ja juuri yläkertaan ja suihkuun niillä jaloilla. Pientä helpotusta toi coachin käsittely illalla. Torstaina pidin lepopäivän.
Perjantaina juoksin matolla lyhyen tunnin lenkin säästellen vähän huomiseen kahden tunnin rogainingiin. Nyt lenkki oli jo paljon helpompaa kuin tiistaina.

Lauantai ja vuorossa eka startti puoleen vuoteen, kun lähdimme Tommin kanssa kiertämään Kalevan Kierroksen yhteydessä järjestettyä kahden tunnin rogainingharjoitusta. Olimme Tommin kanssa jutelleet, että mennään ihan rauhassa juoksukävelyllä koko reitti läpi. Tämä unohtui juuri siinä vaiheessa, kun ratamestari Juha Lehtonen lähetti kisaajat maastoon. Olimme suunnitelleet kiertävämme ensin itäisen puolen rastit, sieltä etelään asuinalueelle. Tästä eteenpäin oli pari eri vaihtoehtoa riippuen jäljellä olevasta ajasta. Joko painella suht suoraan pohjoiseen ja kohti maalia tai kerätä lisäpisteitä läntiseltä puolelta. Kartan keskelle jäi neljä rastia joita emme uskoneet ehtivämme hakea.


Alku meni vauhdikkaasti, vaikka ensimmäiset rastit olivat märällä suoalueella. Sykkeet karkasivat heti alussa, mutta en siitä jaksanut murehtia. Ainut huoli oli miten jaksaisin koko kaksituntisen sillä vauhdilla. Suojuoksun jälkeen oli edessä paljon polkuja ja teitä. Rastit löytyivät hyvin ja vauhti säilyi. Porukkaa oli metsässä paljon ja yhdelläkään rastilla ei tarvinnut yksin leimata.
Asuinalueelle tullessamme oli aikaa kulunut sen verran vähän, että ehdimme hyvin kiertää vielä lännessä olleet rastit. Isolle suolle palatessamme tuli kierroksen ainut pummi, kun jotenkin onnistuimme juoksemaan ison poikittaisen ojan yli. Siitä sitten vähän oikeaan ja olimme melkein eksyksissä. Onneksi paikannus onnistui melko nopeasti ja löysimme rastille. Siitä eteenpäin loput rastit löytyivät hyvin. Vähän ennen suolle tuloa alkoi meikäläisellä jalka painaa ja vauhtimme hidastui jonkin verran. Tommi olisi jaksanut pitää samaa vauhtia, mutta tällä kertaa ei oma vauhti riittänyt. Lisäksi huomasimme, että aikaa jäisi runsaasti käyttämättä, joten senkään takia ei ollut tarvetta hurjastella lopussa. Mitään mahdollisuuksia ei kuitenkaan ollut palata takaisin ja hakea puuttuvat rastit. Maaliin tulimme noin 12 minuuttia etuajassa.
Hauskaa oli olla taas terveenä juoksemassa. Ja melko tyytyväinen olen omaan jaksamiseeni vaikka lopussa tulikin vähän hyytymistä.
Sunnuntaina kävin juoksemassa kotimaastoissa vanhaa ulkoilureittiä, jota Espoon kaupunki ei enää valitettavasti ylläpidä. Vaikka reitti on tuttu, niin onnistuin eksymään polulta. Sen verran oli hakkuutöitä metsässä suoritettu. Oikean suunnan pitäen tulin pian tutuille seuduille ja melkein sinne minne olinkin matkalla. Kääntöpaikalla tein kolme mäkivetoa pitkässä ylämäessä, jonka jälkeen palasin oikea reittiä eksymättä takaisin. Lenkille tuli mittaa runsas puolitoista tuntia.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat kuusi tuntia juoksua ja kolme tuntia fillarointia. Lisäksi vähän voimatreeniä. Harjoitustunnit yhteensä 9.55.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Viikko 44

Taas on yksi hieno viikko terveiden kirjoissa takana. Lisäksi viikko on ollut erittäin hyvä treenienkin puolesta. Viime viikolla treenitunteja kertyi runsaat kuusi ja tällä viikolla niitä kertyi jo kolme tuntia enemmän. Sääkin on suosinut, kun sadetta ei ole tullut yhtenäkään päivänä.
Maanantaina kävin fillarilla töissä. Vielä pääsee kesäfillarilla polkemaan, kun lämmintä riittää eikä liukkaista keleistä ole tietoakaan. Illalla tein kevyttä keskivartalojumppaa, jotta siihenkin alkaisi kroppa tottumaan. Tiistaina kävin tekemässä taas viereisellä niityllä sauvaharjoituksen. Tällä kertaa juoksin puolitoista tuntia rinnettä ylös ja kävellen alas, yhteensä 55 nousua ja noususumma yhteensä 300 metriä. Kipuja ei tuntunut missään. Illalla tein vielä corejumppaa.
Keskiviikkona kävin taas fillarilla töissä ja aamulla vähän innostuin liikaa, kun tuli ajettua bussin kanssa kilpaa. Kymmenkunta pysäkkiä pysyin perässä, mutta sitten jouduin pysähtymään liikennevaloihin ja jäin lopullisesti. No hauskaa oli kuitenkin vaikka sykkeet oli taas ihan väärällä alueella. Kotiin tultiin sitten taas vähän rauhallisemmin.

Torstaina oli vuorossa eka varsinainen juoksulenkki, kun hyppäsin pitkästä aikaa juoksumatolle. Tarkoituksena oli juosta todella hidas kymppi, mahdollisesti pieneen ylämäkeen. Lyhyen lämmittelyn jälkeen vauhtia lisätessä ei kuitenkaan tuntunut mitään kipua missään, joten en nostanut mattoa pystyyn. Lenkki sujui muuten hyvin, mutta lopussa kyllä huomasi missä kunnossa sitä tällä hetkellä ollaan. Paljon on työtä edessä, jos meinaa keväällä olla jonkinlaisessa kunnossa. Mutta onhan tässä puoli vuotta aikaakin. Perjantaina oli viikon ainut lepopäivä.

Viikonloppuna tuli tehtyä lenkit Nuuksion puolella. Lauantaina käytiin coachin kanssa juoksemassa sama vajaan parin tunnin lenkki kuin viime viikonloppuna. Sunnuntaina olin liikkeellä yksin ja juoksinkin vajaan puolentoista tunnin lenkin. Vaikka vauhti oli rauhallinen, niin syke oli kuitenkin huomattavasti normia korkeampi. Hyvin kuitenkin jaksoi koko lenkin, mikä sinänsä antaa uskoa.

Tulevalla viikolla onkin edessä jo ensimmäinen kisa. Ei mitään vakavaa, mutta tarkoitus olisi rämpiä läpi parin tunnin rogaining ensi lauantaina. Puolen vuoden kuiva kausi on ohi.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...