sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Viikko 1 ja 2 ja Loppiaisrogaining

Loppiainen sattui tänä vuonna sunnuntaille enkä enää Loppiaisrogan jälkeen jaksanut alkaa kirjoittaa yhteenvetoa viikosta ja itse rogasta. Siksi siis taas parin viikon väli edellisestä kirjoituksesta.

Vuoden eka viikko meni edelleen suunnitellusti. Tavoitteena ollut 19 tuntia tuli hyvin kasaan. Tai itse asiassa se meni lähes tunnilla yli vaikka Loppiaisrogassa tuli viihdyttyä vain 7,5 tuntia. Ajatuksena viikon treeneille oli, että juoksen pari jalkalenkkiä alkuviikosta, jonka jälkeen säästelen vähän jalkoja tekemällä treenit fillarilla. Sitten sunnuntaina rogassa saisi taas olla jalkojen päällä sen kahdeksan tuntia. Viikkoa helpotti ajallisesti myös Uuden Vuoden päivä, jolloin pääsin tekemään hyvän kolmen tunnin polkulenkin. Sain viikkoon mahtumaan myös pari hyvää salitreeniä. Treenitunteja kertyi juoksusta 13,5h/100km.

Sunnuntaina olimme sitten Jussin kanssa liikkeellä Loppiaisrogassa kahdestaan. Radan suunnitteluun vaikutti suuresti kisaohjeet, joiden mukaan peltoja sai käyttää toisin kuin edellisillä kerroilla. Vesistöt sekä karttaan merkityt kielletyt alueet sekä tietysti piha-alueet olivat kiellettyjä. Keli oli myös suotuisa, kun pakkasta oli muutama aste ja tuulta ei ollut lainkaan. Itse lähdin liikkeelle normaalia kevyemmällä vaatetuksella, kun halusin välttää turhaa hikoilua. Jussin kanssa oli selvää, että vauhtia oli tarkoitus pitää. Repussa oli avaruuslakana, bivi, yksi ylimääräinen kevyt takki sekä hieman ruokaa ja 3 litraa juomaa.
Kisakartta ja reitti
Aikaa ei jäänyt yhtään ylimääräistä lähtöön vaan sidoin kengännauhat 30 sekunttia ennen starttia. Siitä sitten paukusta kohti ensimmäisiä rasteja. Metsässä oli 10-15 senttiä lunta aukeammilla paikoilla ja tiheässä metsässä tuskin lainkaan. Pellot taas olivat aika hitaita, jos ei sitten joku ollut jo mennyt edeltä polkua tehden. Aika alussa minulla jäi juomaletku kiinni puunoksaan ja letku lähti irti repussa olleesta säiliöstä. Huomasin sen aika nopeasti jo siitäkin, että säiliö alkoi tyhjentyä ja kasteli selän nopeasti. Nappasin repun nopeasti selästä ja laitoin letkun takaisin paikoilleen. Harmillisesti kuitenkin nestettä ehti valua jonkin verran hukkaan.

Lähdimme kisakeskuksesta keräämään rasteja myötäpäivään edeten kohti kartan alapäätä. Alun hieman erilainen reitinvalinta takasi, että edes kauimmilla rasteilla emme tainneet olla ensimmäisinä vaan maastosta löytyi aina muiden jälkiä. Tämä helpotti rastien löytymistä. Toisaalta 1:16000 kartta oli myös laadukas ja helppolukuinen. Eteläisimmän rastin jälkeen lähdimme keräämään rastit kartan länsi-puolelta. Mitään suurempia ongelmia ei rastien kanssa ollut ja eteneminen maastossa oli joutuisaa.

Rastia 31 jouduimme hakemaan jonkin aikaa. Olimme menneet ihan rastin vierestä, mutta emme olleet kumpikaan huomanneet rastilippua kiven takana. Aikaa meni hukkaan muutama minuutti. Seuraava pummi tuli rastilla 27. Nousimme liian aikaisin tieltä metsän puolelle ja haravoimme maastoa edellisellä mäellä. Tästäkin tuli pummia joitakin minuutteja.

Loppu meni sitten suunnituksellisesti hyvin. Rastilla 30 aikaa oli yli 70 minuuttia jäljellä, joten ehdimme hyvin hakea vielä järven toisella puolella olleet rastit 28 ja 58. Matkalla oli aika leveän ojan ylitys, mutta siitäkin selvittiin ilman kastumista.

Takaisin kisakeskukseen tulimme ajassa 7.33 eli aikaa jäi vielä hyvin. Polarin kello näytti matkaksi 47,8 km. Tämä oli meikäläiselle ensimmäinen rogaining kisa, jossa olen kiertänyt kaikki rastit. Suuri kiitos siitä Jussille. Tulokset.

Loppiaisrogaining toimi myös hyvänä pitkänä harjoituksena tulevaa Barkleyta varten. Tämä oli nyt kolmas pidempi harjoitus ja taas meno oli parempaa kuin edellisellä kerralla 23.12., kun kiersimme Jussin kanssa kuuden tunnin lenkin Sipoossa.

Maalissa
Rogan jälkeinen maanantai oli tarkoitus ottaa rennosti vaikka viikon treenitunnit muuten olivat hieman edellistä kovemmat. Muiden kiireiden takia maanantaina jäi väliin vuoden ensimmäinen jooga-tuntikin, joka hieman harmitti. Lopulta maanantai oli kokonaan lepopäivä.

Tiistaina oli vuorossa runsaan kolmen tunnin maastolenkki fillarilla. Lunta oli poluilla sen verran, että meno oli raskasta, mutta hyvä treenihän se oli. Maisema oli todella kaunis. Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja päivällä tein hyvän salitreenin. Illalla ajelin kotiin pienen mutkan kautta. Lunta oli satanut edellisenä yönä ja päivällä varmaan 15 senttiä ja osa pyöräteistä oli vielä auraamatta. Olin suunnitellut ajavani Solvallan kautta, mutta pyörätiellä oli niin paljon lunta, ettei siitä päässyt tavallisella maastopyörällä kulkemaan. Torstaina oli taas muuta kiirettä ja ehdin tehdä vain tunnin mattolenkin. Kevyt alkuviikko latasi vähän kovemmat odotuksen loppuviikolle.

Perjantaina juoksin aamulla kolmevarttia matolla ja illalla töiden jälkeen suuntasin taas maastopyörälenkille. Kolme ja puoli tuntia meni lumisilla mutta auratuilla teillä. Poluille ei ollut mitään asiaa, kun niitä ei vielä oltu tampattu muiden toimesta kulkukelpoisiksi.


Lauantaina aurinko paistoi heti aamusta ja lähdinkin hyvän aamupalan jälkeen poluille. Tarkoituksena oli kierrellä neljä tuntia polkuja rauhallisella vauhdilla. Haukkalammen ympäristössä polut olivat tampattuja, mutta jo hieman kauempana polkuja sai aurata itsekseen. Välillä tosin oli vaan pakko pysähtyä ja nauttia auringonvalosta. Paljon oli muitakin tullut auringosta ja ulkoilusta nauttimaan, kun nelituntisen lenkin aikana vastaan tuli toistakymmentä polkujuoksijaa.






Sunnuntaina jaoin lenkin kahteen osaan, kun kävin ensin aamulla juoksemassa parituntisen poluilla ja sen perään kävin runsaan parituntisen hiihtolenkin lähipelloilla. Keli oli jo pilvisempi, mutta eipä se haitannut menoa. Aamun polkulenkillä alkoi jotenkin tuntumaan, että juoksukunto taitaa olla menossa hyvään suuntaan. Nyt takana on kuusi viikkoa juoksua ja huomaa selvästi, että juoksu tuntuu jo paljon paremmalta kuin joulukuun alussa. Iltapäivän hiihtolenkki oli positiivinen yllätys, kun lähipelloille oli vedetty latukoneella kunnon ladut. Olipa hauskaa hiihdellä pari tuntia juoksulenkin jälkeen.

Tälle viikolle kertyi yhteensä 20 treenituntia, josta juoksua 8h/70km ja fillaria 9h/140km. Ensi viikolla tavoitteena on vielä napsun lisää tunteja. Tulevana viikonloppuna on lisäksi tarkoitus tehdä yksi pidempi juoksutreeni.


tiistai 1. tammikuuta 2019

Viikko 52 ja vuoden 2018 yhteenveto

Runsaat pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta, kun vähän olen odotellut kirjoittavani samalla koko vuoden yhteen pakettiin. Menneet pari viikkoa ovat olleet kohtuullisia treenien puolesta. Suunnitellut treenit on tullut kasaan mukavasti. Ilmat ovat vaihdelleet vesikelistä yli 10 asteen pakkasiin ja puuterilumeen. Poluilla ja metsässä on ollut välillä jäistä ja nastatossulla on saanut juosta jo useita lenkkejä.

Yksi mainitsemisen arvoinen treeni edellisviikolta oli kuuden tunnin lenkki Jussin kanssa Sipoonkorvessa ja vähän sen ulkopuolellakin. Napakka kymmenen asteen pakkanen ja ajoittainen auringonpaiste vauhditti menoa poluilla ja teillä. Itse en ole niillä seuduilla aikaisemmin paljoa juossutkaan, en edes 1995 järjestetyssä Kerava-Sipoo Jukolassa (vanha Jukola tilasto). Päivä oli hieno ja pitkä lenkki tuntui jo paljon paremmalta kuin Itsenäisyyspäivänä juostu 4,5 tunnin osa-Montrail.


Myös hiihtokausi tuli avattua, kun joulupäivänä kävin lähipellolla avaamassa latua vajaan parin tunnin ajan. Suksi ei toiminut yhtään, joten siitä tulikin sitten enempi yläkropan treeni. Muuten treenit ovat suuntautuneet Nuuksion poluille ja välillä metsän puolelle. Edelliselle viikolle kertyi jo mukavat 11,5 tuntia juoksua, kun kokonaistunnit olivat 17. Jouluviikko oli treenisuunnitelmassa kevyt viikko ja tunteja ainoastaan 13.

Sitten se vuoden yhteenveto. Parilta edelliseltä vuodelta en sellaista ole ehtinyt tehdäkään, mutta nyt voisin taas kirjata alas joitakin pääjuttuja.

Vuosi oli jaettu kahteen osaan. Ensin oli tarkoitus testata takareiden kuntoutusta TGC:llä, kun lähtölupa testilenkkiä varten oli saatu Sakarilta. Jos testilenkki onnistuisi oli sen jälkeen tavoitteena saada juoksuvauhdit UTMB:n vaatimalle tasolle. Tämä toteutettaisiin neljällä Buff Trail Tourin lyhyellä osakisalla, jotka eivät vaatisi liikaa matkapäiviä. Lisäksi oli tarkoitus juosta joitakin lähiseudun lyhyempiä polkukisoja. Myös suunnistuskisat ja harjoitukset toimisivat kovempina harjoituksina.
Buff Trail Tourille tavoitteena oli kerätä keskimäärin 50 pistettä per kisa. Se tarkoittaisi alle 25% suhteellista aikatappiota kärjelle. Se pitäisi olla aika realistinen tavoite.

TGC125 juostiin helmikuun lopussa. Kisan ensimmäiset 100 kilsaa meni hyvin, mutta viimeinen 25 km etureidet pettivät, voimat loppui ja meni kävelyn puolelle. Tässä kohtaa aika ohueksi jäänyt harjoitusjakso näkyi selvästi.


Antin kanssa Roque Nublolla
Bodom-trail toukokuun alussa Tavoitteena oli saada Buff-trailille pisteitä. Bodom sujui oman kuntotasoon nähden hyvin, mutta kärki meni niin kovaa, että tavoitteeseen ei päästy. Pistesaldona ainoastaan 46,58.

Kaksi päivää Bodom Trailin jälkeen lähdettiin Tenneseehen Jussin kanssa tekemään mäkitreenijaksoa Barkley - maastoon, jossa vajaassa viikossa tuli kasaan 200 polkukilometriä ja 10000 nousumetriä. Loistava treeni, joka ei kuitenkaan tullut ihan ilmaiseksi, kun oikean jalan akillesjänne hieman kipeytyi.



Ameriikasta palattuamme pari seuraavaa viikkoa meni palautellessa ja kipeytynyttä akilles-jännettä varoessa, kunnes tuli vuorossa 50km Karhunkierroksen osa-kilpailu. Siinä ensimmäiset 30km sujui suhteellisen ok, kunnes iski krampit ja loppu oli selviytymistä ja kävelyä. Mahdollisuudet olivat hyvään pistesaaliseen, mutta saalis jäi laihaksi. Pisteitä 44,17.


Karhunkierroksen jälkeen lähdin hakemaan vauhtia suunnistuksen kautta. Edessä oli muutamat iltarastit sekä parin vuoden suunnittelujakson jälkeen toteutunut unelma Jukola-viestin juokseminen kahdestaan Jari Pitkäkosken kanssa. Saavutimme tavoitteen ja saimme kaikki osuuden hyväksytysti juostua. Huikea kokemus. 




Viikko Jukolan jälkeen juostiin Aulanko Trail, jossa reitti oli taas itselle uusi. Juoksu tuntui hyvälle ihan viimeisiä nousuja lukuunottamatta. Kisa toimi kuitenkin hyvänä treeninä vauhtien hakemiseen. Pistesaldo oli ensimmäisen kerran yli tavoitteen, eli 52,12.






Siitä jatkui Pallaksen 50km kisa, joka oli itsellä neljäs ja samalla viimeinen suunniteltu Buff Trail Tourin osakilpailu. Pallaksella lähdin huomattavasti rauhallisemmalla tempolla, ja vaikka vauhdinjako oli onnistunut niin jo ennen viimeistä Pyhäkeron nousua voimat loppuivat reisistä ja meno oli todella hidasta. Ehkä rikkonainen alkukesä ja pitkien lenkkien puute alkoi tässä kohtaa näkymään tekemisessä. Tuloksena ainoastaan 25,44 pistettä.



Pallakselta matka jatkui suoraan Käsivarren Lappiin, jossa tavoitteena oli kiertää yksin käsivarren tuntereita. Tommi Lahtosella on ollut tavoitteena järjestää kilpailu kyseissä maastossa, ja tämä oli sinne testijuoksu. Se oli unohtamaton kokemus viettää yksi yö tunturissa yksin. Tässä coutsin tekemä hieno video reissusta.



Viikko Tunturihaasteen jälkeen kisattiin Kopparnäs Coast Trail, joka on uusi hieno reitti länsi-rannikolla. Matkaa oli parikymmentä kilometriä, ja se sujui melko mukavasti oloisuhteisiin nähden. Lopussa hieman jalat kramppaili, mutta muuten meno oli sitä normaalia.


Elokuun alussa ohjelmassa oli huippu-Hyppölä-Teron kanssa Swimrun Lake to Lake kisa, jonne lähdin luottavaisin mielin. Se luottamus katosi heti ensimmäisellä uintiosuudella, kun huomasin meneväni narun päässä käytännössä koko matkan. Olisi pitänyt uimahallin kaakeleita katsella edellistalvena, ja minähän katselin 0-kertaa.




Sen jälkeen oikean jalan polvi alkoi vihoittelemaan, ja edessä oli käynti MRI:ssä ja ortopedin tuomiolla, jossa selvisi reisiluussa olevan pientä ödeemaa. Tämä tuli todella hankalaan saumaan, koska kauden pääkisa oli nurkan takana. Päätin, että tulen starttaamaan UTMB:lle, joskin itse kisa meni turistireissuksi. Eihän se turvonnut jalka kestänyt alamäkiä lainkaan ja kisa loppui Lac Combalin huoltoon noin 65 kilsan kohdalle. Turistireissu Ranskassa tallentui kuitenkin tälle coutsin tekemälle videolle.



UTMB:n jälkeen lähdin toteuttamaan ortopedin määräämää 3 kk juoksutaukoa ja lisäsin pyöräilyä ohjelmaan. Siihen saumaan sattui sopivasti Synkkä Syysunelma, jonka kiertämisestä fillarilla olin vuosia haaveillut. Reitti meni mukavasti hyvässä seurassa, ja helpommin kuin olin ajatellut. Menimme Jarin, Ekan ja Hannun kanssa koko matkan yhdessä.


Numeroiden valossa vuosi olisi voinut mennä paremmin, mutta kaikkien vaiheiden ja uusien kokemusten jälkeen vuosi on ollut taas todella mielenkiintoinen ja vauhdikas. Vasta tätä kirjoittaessa huomaa, miten paljon on ehtinyt vuodessa tehdä.


Yksi vuoden kohokohta oli varmasti pitkäaikainen haave oman Podcast-sarjan julkaisemisesta. Kesällä aloitimme Polkuporinat -sarjan julkaisut, ja nyt julkaistuja jaksoja vuoden vaihteessa on 20. Tulevalla kaudella julkaisemme porinoita viikoittain tai joka toinen viikko, eli tavoite on jatkaa saman teeman merkeissä. On ollut mahtavaa tavata erilaisia upeita persoonia, kuulla heidän tarinoita ja kokemuksia. Jatkossakin on luvassa mielenkiintoisia jaksoja.




Viikko 1 ja 2 ja Loppiaisrogaining

Loppiainen sattui tänä vuonna sunnuntaille enkä enää Loppiaisrogan jälkeen jaksanut alkaa kirjoittaa yhteenvetoa viikosta ja itse rogasta. ...