sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Viikko 4 ja lepoviikko

Neljäs treenijakson alkoi luonnollisesti lepoviikolla. Nämä on usein niitä hankalimpia viikkoja, kun menohaluja kunnon noustessa kuitenkin olisi mutta enää ei kuitenkaan pysty vetämään ihan samanlaisia treenikausia kuin joskus aikaisemmin. No, 15 tuntia oli ladattu tälle viikolle ja se meni vain vähän yli.
Talvimaisemaa

Maanantai meni normaaliin tapaan työmatkapyöräilyn sekä joogan merkeissä. Kotiin ajaessa oli tarkoitus tehdä pieni lisälenkki, mutta pakkasta oli sen verran paljon että ajoin suoraa tietä kotiin. Päällä olleet varusteet eivät sittenkään ihan soveltuneet yli tunnin lenkkiin fillarin satulassa. Tiistaina kävin salilla ja illalla juoksin töistä kotiin. Vaihtelun vuoksi olin laittanut jalkaan Irockit, mutta pyörätiet olivat sen verran liukkaat, ettei niissä riittänyt pitoa. Ehkä painava reppu selässä heikensi myös tasapainoa jäisellä tiellä.

Keskiviikkona saimme lisää lunta Nuuksioon. Olisi ollut kiva käydä poluilla, mutta halusin säästellä tunteja loppuviikolle. Siispä juoksin matolla vajaan tunnin lenkin vähän reippaammalla vauhdilla. Myös torstai oli leppoisa, kun saunalenkki vaihtui koivuklapien kantamiseksi alapihalta yläpihan puuvajaan. Maanantaina toimitetut 4 kiintokuutiota koivua piti saada suojaan mahdollisimman pian.

Perjantaina lähdin taas töiden jälkeen Nuuksion poluille. Ohjelmassa oli kolmen tunnin polkulenkki. Keskiviikkona satanut lumi oli peittänyt hyvin jäljet syrjäisemmillä poluilla ja uutta uraa saikin tehdä koko lenkin. Kiertelin Romvuoren kautta Haukkalammelle ja siitä Kattilaan. Siitä sitten kelkkauraa pitkin NC reitin läntistä kieppiä Siikarantaan. Soidonsuo piti jättää väliin, kun lenkki olisi venynyt liian pitkäksi. Pieni eksyminenkin sattui lenkille, kun lähdin väärää kelkkauraa pitkin eikä ranteessa ollut kompassia. Pimeässä juostessa huomasin onneksi aika nopeasti reitin kaartavan liikaa vasemmalle, joten palasin takaisin ja valitsin toisen vaihtoehdon. Se johtikin tutummille seuduille.

Pientä jäätymistä varusteissa
Perjantaina julkaisimme myös uusimman jaksomme Polkuporinoista. Tässä lyhyt kuvaus aiheesta, jonka coutsi veti: "Entinen ammattinyrkkeilijä, nykyinen yrittäjä ja TFW-valmentaja Johanna Verho avaa ajatuksien kautta omaa ajatusmaailmaansa treenaamisesta ja stressistä, sekä sen vaikutuksista elämäämme. Johanna on aito taistelija, joten aukaise verhot hänen Boxer-taistelijan maailmaan".

Johanna ja coutsi vauhdissa!

Lauantaille sovittu käynti Imatralla peruuntui, joten käytin runsaat neljä tuntia koivuklapien kantamiseen puuvajaan. Kaikki puut saatiin coutsin kanssa suojaan ja nyt niitä riittää taas pitkälle eteenpäin. Ison puukassin kanssa tämä olikin hyvä jalkatreeni.

Sunnuntaina käytiinkin sitten Jussin kanssa talven ekalla lumirymyllä. Aurinko paistoi kirkkaana koko päivän eikä tuulta ollut yhtään. Pääsimme matkaan heti yhdeksän jälkeen ja suunnitelmissa oli kierrellä Hyppykallion seutuja neljän tunnin ajan. Alue on aika pieni, mutta korkeuseroja riittää. Ja luntakin maastossa oli yli 40 senttiä. Aika meni kuin siivillä hyvässä seurassa ja syvässä hangessa. Aivan maaginen päivä.

Auringonnousu

Mehutauko autolla

Joko tää loppu?
Viikolle kertyi vajaa 16 tuntia treeniä, jossa vajaa 11 tuntia juoksua/rymyä. Ensi viikolla palataan taas vähän isommilla määrillä.

Lumitilanne Nuuksiossa

Tällä viikolla TrailRunningFinland julkaisi myös polkujuoksuprofiilin meikäläisestä. Tässä linkki.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Viikko 3 ja kolmas treenijakso kasassa

Talvi on saapunut ihan toden teolla myös tänne Etelä-Suomeen, kun torstaina satoi taas mukavasti lunta. Nyt sitä on virallisen mittauspisteen mukaan 35 cm verran. Pakkastakin on ollut koko viikon ja parhaimmillaan pitkälti yli 10 asteen.

Tämä viikko oli treeniohjelman viimeinen viikko tässä kolmannessa jaksossa. Yhteensä jaksoja suunnitelmassa on viisi, joista siis kolme on nyt pulkassa. Tämän jälkeen jäljellä on vielä kaksi neljän viikon jaksoa.

Maanantai alkoi perinteisesti työmatkafillarilla sekä iltapäivällä tunnin joogalla. Illalla ajelin taas pienen lisälenkin pyöräteitä pitkin. Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää fillarilla Solvallan kautta, mutta pyörätietä ei sinne suuntaan oltu aurattu ja lyhyen kokeilun jälkeen luovutin huomattuani lenkin vaativuuden. Vaikka lunta ei ollut pyörätiellä kuin 15 cm, mutta kun osa siitä oli ajotieltä aurattua niin jotenkin siinä oli vaikeaa pysyä pystyssä. Ihan puuterilumessa ajo onnistui hyvin.

Tiistaina oli synttäripäivä. Sain coutsilta lahjaksi uniikin vyön, jonka soljessa on omia voimasanoja. Vyön on tehnyt koruseppä Anu Ek.  Kävimme Turussa ja kotiin tullessa ei puhti enää riittänyt hypätä juoksumatolle. Tunnin lenkki matolla jäi tekemättä ja päivästä tulikin kokonainen lepopäivä. Keskiviikkona ohjelmassa oli aamulla tunnin mattolenkki, jonka lisäksi kävin illalla juoksemassa runsaan parituntisen poluilla. Parin päivän tauko lumisateissa oli saanut polut hyvään kuntoon. Illalla alkoikin sitten luvattu lumisade ja kova tuuli.

Synttärilahja

Torstaina jouduin jättämään salitreenin väliin työkiireiden takia, mutta illalla juoksin lumisohjossa kotiin töistä. Edellisestä juoksulenkistä töistä kotiin onkin aikaa. En ole juossut tätä väliä varmaan sitten viime syksyn. Tämä siitä syystä, että ensin oli juoksutaukoa ja sen jälkeen välttelin kovalla alustalla juoksua.

Perjantaille olin suunnitellut pidemmän lenkin. Ajatuksena oli tehdä hieman pidempi lenkki kuin pari viikkoa aikaisemmin ollut Loppiaisroga, mutta huomattavasti pienemmillä tehoilla. Lisäksi tarkoitus oli käydä kokeilemassa menoa Solvallan käyräkartalla. Meinasin ottaa selkään tavallista isomman repun, mutta coutsi lupautui tulla huoltamaan puolimatkassa.

Lähdin liikkeelle heti etäpäivän päätteeksi. Juoksin Haukkalammen kautta Solvallaan. Matkalla oli parit mukavat hakkuuaukot ja metsäosuudet ja saavuin Solvallaan vasta 2,5 tunnin jälkeen. Metsässä oli paljon eläinten jälkiä ja kaksi isompaa lintua (teeri?) lähti lentoon ihan vierestä oltuaan lumen alla kiepissä. Solvallassa kaivoin repusta käyräkartan ja lähdin sen kanssa rämpimään metsään. Mitään sen tarkempaa suunnitelmaa ei ollut vaan etenin vaan kalliolta toiselle yrittäen pysyä mukana kartalla. Ihan helppo se ei ollut pimeässä ja lumessa.

Pakkanen oli sen verran reipasta, että juomasäiliön letku oli jäätynyt ja nestettä ei ollut saatavana muuta kuin pari puolen litran pulloa. Syötävää oli hyvin mukana ja vaikka karkit ja suklaat oli aika jäässä niin kyllä ne kuitenkin suussa sulivat. Repussa olleet Clifin keksit maistuvat hyvältä ja olivat myös pehmeämpiä kovassa pakkasessa.

Viiden tunnin kohdalla coutsi tuli tienvarteen vastaan ja sain täydennettyä reppuun lisää syötävää ja lämmintä juomaa. Vaihdoin samalla uuden nestesäiliön reppuun ja jätin pienet pullot kokonaan pois. Ajatus oli hörppiä juomaa tarpeeksi useasti, ettei letku jäätyisi. Karjalanpiirakat maistuivat muuten erityisen hyviltä. Jätin isomman otsalampun huoltoon kun siitä alkoi iso tehoakku hyytymään. Sen verran pakkanen oli sitä repussa puraissut. Jatkoin matkaa pienemmällä lampulla ja vara-akun laiton hanskan sisään lämpimään.
Coutsi oli ottanut untuvatakin tietysti tauolle mukaan

Gaitterit jäässä kun kastelin ne ojassa

Valmiina jatkamaan

Jatkoin lenkkiä pohjoiseen kohti Salmea. Polut olivat edelleen pöperöiset, mutta muutama kilsa ennen Salmea vaihdoin poluilta ulkoilureitille, joka oli aurattu. Meno helpottui hieman auratulla tiellä. Siitä sitten käynti Salmessa ja käännös kohti kotia. Tavoite yhdeksän tunnin lenkistä ei täyttynyt ilman Siikajärven kiertämistä, joten kiersin vielä sen ennen paluuta. Olin kotona vähän puoli yhden jälkeen yöllä, joten lenkillä kului runsas yhdeksän tuntia ja matkaa kertyi 53 kilsaa. Olipa taas hyvä pitkä treeni kohti kevättä. Tämä oli nyt neljäs pitkä treeni.

Sen verran oli lauantaina väsymystä, että varsinaista treeniä en tehnyt. Kotiaskareiden lomassa käytiin coutsin kanssa tekemässä kävelylenkki. Sunnuntaiaamuna Polarin ortostaattinen testi ilmoitti etten ole vielä palautunut pitkästä lenkistä. Vuorossa oli kuitenkin polkulenkki mahtavassa aurinkoisessa ulkoilukelissä. Hetken kesti että kone lähti käyntiin, mutta runsaan kolmen tunnin lenkki poluilla ja osin umpihangessa kulki todella hyvin.




Viikko jäi pari tuntia vajaaksi, mutta tuo onnistunut pitkä lenkki kuitenkin kuittaa sen. Nyt kasassa on  11 viikkoa harjoitusohjelmasta ja kahdeksan viikkoa jäljellä ennen parin viikon mittaista viimeistelyä. Ilman tuota parin viikon flunssaa jakso näyttäisi ihan hyvältä. Ensi viikko on kevyt ja sitten jatketaan taas, loppukirillä.




sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Viikko 1 ja 2 ja Loppiaisrogaining

Loppiainen sattui tänä vuonna sunnuntaille enkä enää Loppiaisrogan jälkeen jaksanut alkaa kirjoittaa yhteenvetoa viikosta ja itse rogasta. Siksi siis taas parin viikon väli edellisestä kirjoituksesta.

Vuoden eka viikko meni edelleen suunnitellusti. Tavoitteena ollut 19 tuntia tuli hyvin kasaan. Tai itse asiassa se meni lähes tunnilla yli vaikka Loppiaisrogassa tuli viihdyttyä vain 7,5 tuntia. Ajatuksena viikon treeneille oli, että juoksen pari jalkalenkkiä alkuviikosta, jonka jälkeen säästelen vähän jalkoja tekemällä treenit fillarilla. Sitten sunnuntaina rogassa saisi taas olla jalkojen päällä sen kahdeksan tuntia. Viikkoa helpotti ajallisesti myös Uuden Vuoden päivä, jolloin pääsin tekemään hyvän kolmen tunnin polkulenkin. Sain viikkoon mahtumaan myös pari hyvää salitreeniä. Treenitunteja kertyi juoksusta 13,5h/100km.

Sunnuntaina olimme sitten Jussin kanssa liikkeellä Loppiaisrogassa kahdestaan. Radan suunnitteluun vaikutti suuresti kisaohjeet, joiden mukaan peltoja sai käyttää toisin kuin edellisillä kerroilla. Vesistöt sekä karttaan merkityt kielletyt alueet sekä tietysti piha-alueet olivat kiellettyjä. Keli oli myös suotuisa, kun pakkasta oli muutama aste ja tuulta ei ollut lainkaan. Itse lähdin liikkeelle normaalia kevyemmällä vaatetuksella, kun halusin välttää turhaa hikoilua. Jussin kanssa oli selvää, että vauhtia oli tarkoitus pitää. Repussa oli avaruuslakana, bivi, yksi ylimääräinen kevyt takki sekä hieman ruokaa ja 3 litraa juomaa.
Kisakartta ja reitti
Aikaa ei jäänyt yhtään ylimääräistä lähtöön vaan sidoin kengännauhat 30 sekunttia ennen starttia. Siitä sitten paukusta kohti ensimmäisiä rasteja. Metsässä oli 10-15 senttiä lunta aukeammilla paikoilla ja tiheässä metsässä tuskin lainkaan. Pellot taas olivat aika hitaita, jos ei sitten joku ollut jo mennyt edeltä polkua tehden. Aika alussa minulla jäi juomaletku kiinni puunoksaan ja letku lähti irti repussa olleesta säiliöstä. Huomasin sen aika nopeasti jo siitäkin, että säiliö alkoi tyhjentyä ja kasteli selän nopeasti. Nappasin repun nopeasti selästä ja laitoin letkun takaisin paikoilleen. Harmillisesti kuitenkin nestettä ehti valua jonkin verran hukkaan.

Lähdimme kisakeskuksesta keräämään rasteja myötäpäivään edeten kohti kartan alapäätä. Alun hieman erilainen reitinvalinta takasi, että edes kauimmilla rasteilla emme tainneet olla ensimmäisinä vaan maastosta löytyi aina muiden jälkiä. Tämä helpotti rastien löytymistä. Toisaalta 1:16000 kartta oli myös laadukas ja helppolukuinen. Eteläisimmän rastin jälkeen lähdimme keräämään rastit kartan länsi-puolelta. Mitään suurempia ongelmia ei rastien kanssa ollut ja eteneminen maastossa oli joutuisaa.

Rastia 31 jouduimme hakemaan jonkin aikaa. Olimme menneet ihan rastin vierestä, mutta emme olleet kumpikaan huomanneet rastilippua kiven takana. Aikaa meni hukkaan muutama minuutti. Seuraava pummi tuli rastilla 27. Nousimme liian aikaisin tieltä metsän puolelle ja haravoimme maastoa edellisellä mäellä. Tästäkin tuli pummia joitakin minuutteja.

Loppu meni sitten suunnituksellisesti hyvin. Rastilla 30 aikaa oli yli 70 minuuttia jäljellä, joten ehdimme hyvin hakea vielä järven toisella puolella olleet rastit 28 ja 58. Matkalla oli aika leveän ojan ylitys, mutta siitäkin selvittiin ilman kastumista.

Takaisin kisakeskukseen tulimme ajassa 7.33 eli aikaa jäi vielä hyvin. Polarin kello näytti matkaksi 47,8 km. Tämä oli meikäläiselle ensimmäinen rogaining kisa, jossa olen kiertänyt kaikki rastit. Suuri kiitos siitä Jussille. Tulokset.

Loppiaisrogaining toimi myös hyvänä pitkänä harjoituksena tulevaa Barkleyta varten. Tämä oli nyt kolmas pidempi harjoitus ja taas meno oli parempaa kuin edellisellä kerralla 23.12., kun kiersimme Jussin kanssa kuuden tunnin lenkin Sipoossa.

Maalissa
Rogan jälkeinen maanantai oli tarkoitus ottaa rennosti vaikka viikon treenitunnit muuten olivat hieman edellistä kovemmat. Muiden kiireiden takia maanantaina jäi väliin vuoden ensimmäinen jooga-tuntikin, joka hieman harmitti. Lopulta maanantai oli kokonaan lepopäivä.

Tiistaina oli vuorossa runsaan kolmen tunnin maastolenkki fillarilla. Lunta oli poluilla sen verran, että meno oli raskasta, mutta hyvä treenihän se oli. Maisema oli todella kaunis. Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja päivällä tein hyvän salitreenin. Illalla ajelin kotiin pienen mutkan kautta. Lunta oli satanut edellisenä yönä ja päivällä varmaan 15 senttiä ja osa pyöräteistä oli vielä auraamatta. Olin suunnitellut ajavani Solvallan kautta, mutta pyörätiellä oli niin paljon lunta, ettei siitä päässyt tavallisella maastopyörällä kulkemaan. Torstaina oli taas muuta kiirettä ja ehdin tehdä vain tunnin mattolenkin. Kevyt alkuviikko latasi vähän kovemmat odotuksen loppuviikolle.

Perjantaina juoksin aamulla kolmevarttia matolla ja illalla töiden jälkeen suuntasin taas maastopyörälenkille. Kolme ja puoli tuntia meni lumisilla mutta auratuilla teillä. Poluille ei ollut mitään asiaa, kun niitä ei vielä oltu tampattu muiden toimesta kulkukelpoisiksi.


Lauantaina aurinko paistoi heti aamusta ja lähdinkin hyvän aamupalan jälkeen poluille. Tarkoituksena oli kierrellä neljä tuntia polkuja rauhallisella vauhdilla. Haukkalammen ympäristössä polut olivat tampattuja, mutta jo hieman kauempana polkuja sai aurata itsekseen. Välillä tosin oli vaan pakko pysähtyä ja nauttia auringonvalosta. Paljon oli muitakin tullut auringosta ja ulkoilusta nauttimaan, kun nelituntisen lenkin aikana vastaan tuli toistakymmentä polkujuoksijaa.






Sunnuntaina jaoin lenkin kahteen osaan, kun kävin ensin aamulla juoksemassa parituntisen poluilla ja sen perään kävin runsaan parituntisen hiihtolenkin lähipelloilla. Keli oli jo pilvisempi, mutta eipä se haitannut menoa. Aamun polkulenkillä alkoi jotenkin tuntumaan, että juoksukunto taitaa olla menossa hyvään suuntaan. Nyt takana on kuusi viikkoa juoksua ja huomaa selvästi, että juoksu tuntuu jo paljon paremmalta kuin joulukuun alussa. Iltapäivän hiihtolenkki oli positiivinen yllätys, kun lähipelloille oli vedetty latukoneella kunnon ladut. Olipa hauskaa hiihdellä pari tuntia juoksulenkin jälkeen.

Tälle viikolle kertyi yhteensä 20 treenituntia, josta juoksua 8h/70km ja fillaria 9h/140km. Ensi viikolla tavoitteena on vielä napsun lisää tunteja. Tulevana viikonloppuna on lisäksi tarkoitus tehdä yksi pidempi juoksutreeni.


tiistai 1. tammikuuta 2019

Viikko 52 ja vuoden 2018 yhteenveto

Runsaat pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta, kun vähän olen odotellut kirjoittavani samalla koko vuoden yhteen pakettiin. Menneet pari viikkoa ovat olleet kohtuullisia treenien puolesta. Suunnitellut treenit on tullut kasaan mukavasti. Ilmat ovat vaihdelleet vesikelistä yli 10 asteen pakkasiin ja puuterilumeen. Poluilla ja metsässä on ollut välillä jäistä ja nastatossulla on saanut juosta jo useita lenkkejä.

Yksi mainitsemisen arvoinen treeni edellisviikolta oli kuuden tunnin lenkki Jussin kanssa Sipoonkorvessa ja vähän sen ulkopuolellakin. Napakka kymmenen asteen pakkanen ja ajoittainen auringonpaiste vauhditti menoa poluilla ja teillä. Itse en ole niillä seuduilla aikaisemmin paljoa juossutkaan, en edes 1995 järjestetyssä Kerava-Sipoo Jukolassa (vanha Jukola tilasto). Päivä oli hieno ja pitkä lenkki tuntui jo paljon paremmalta kuin Itsenäisyyspäivänä juostu 4,5 tunnin osa-Montrail.


Myös hiihtokausi tuli avattua, kun joulupäivänä kävin lähipellolla avaamassa latua vajaan parin tunnin ajan. Suksi ei toiminut yhtään, joten siitä tulikin sitten enempi yläkropan treeni. Muuten treenit ovat suuntautuneet Nuuksion poluille ja välillä metsän puolelle. Edelliselle viikolle kertyi jo mukavat 11,5 tuntia juoksua, kun kokonaistunnit olivat 17. Jouluviikko oli treenisuunnitelmassa kevyt viikko ja tunteja ainoastaan 13.

Sitten se vuoden yhteenveto. Parilta edelliseltä vuodelta en sellaista ole ehtinyt tehdäkään, mutta nyt voisin taas kirjata alas joitakin pääjuttuja.

Vuosi oli jaettu kahteen osaan. Ensin oli tarkoitus testata takareiden kuntoutusta TGC:llä, kun lähtölupa testilenkkiä varten oli saatu Sakarilta. Jos testilenkki onnistuisi oli sen jälkeen tavoitteena saada juoksuvauhdit UTMB:n vaatimalle tasolle. Tämä toteutettaisiin neljällä Buff Trail Tourin lyhyellä osakisalla, jotka eivät vaatisi liikaa matkapäiviä. Lisäksi oli tarkoitus juosta joitakin lähiseudun lyhyempiä polkukisoja. Myös suunnistuskisat ja harjoitukset toimisivat kovempina harjoituksina.
Buff Trail Tourille tavoitteena oli kerätä keskimäärin 50 pistettä per kisa. Se tarkoittaisi alle 25% suhteellista aikatappiota kärjelle. Se pitäisi olla aika realistinen tavoite.

TGC125 juostiin helmikuun lopussa. Kisan ensimmäiset 100 kilsaa meni hyvin, mutta viimeinen 25 km etureidet pettivät, voimat loppui ja meni kävelyn puolelle. Tässä kohtaa aika ohueksi jäänyt harjoitusjakso näkyi selvästi.


Antin kanssa Roque Nublolla
Bodom-trail toukokuun alussa Tavoitteena oli saada Buff-trailille pisteitä. Bodom sujui oman kuntotasoon nähden hyvin, mutta kärki meni niin kovaa, että tavoitteeseen ei päästy. Pistesaldona ainoastaan 46,58.

Kaksi päivää Bodom Trailin jälkeen lähdettiin Tenneseehen Jussin kanssa tekemään mäkitreenijaksoa Barkley - maastoon, jossa vajaassa viikossa tuli kasaan 200 polkukilometriä ja 10000 nousumetriä. Loistava treeni, joka ei kuitenkaan tullut ihan ilmaiseksi, kun oikean jalan akillesjänne hieman kipeytyi.



Ameriikasta palattuamme pari seuraavaa viikkoa meni palautellessa ja kipeytynyttä akilles-jännettä varoessa, kunnes tuli vuorossa 50km Karhunkierroksen osa-kilpailu. Siinä ensimmäiset 30km sujui suhteellisen ok, kunnes iski krampit ja loppu oli selviytymistä ja kävelyä. Mahdollisuudet olivat hyvään pistesaaliseen, mutta saalis jäi laihaksi. Pisteitä 44,17.


Karhunkierroksen jälkeen lähdin hakemaan vauhtia suunnistuksen kautta. Edessä oli muutamat iltarastit sekä parin vuoden suunnittelujakson jälkeen toteutunut unelma Jukola-viestin juokseminen kahdestaan Jari Pitkäkosken kanssa. Saavutimme tavoitteen ja saimme kaikki osuuden hyväksytysti juostua. Huikea kokemus. 




Viikko Jukolan jälkeen juostiin Aulanko Trail, jossa reitti oli taas itselle uusi. Juoksu tuntui hyvälle ihan viimeisiä nousuja lukuunottamatta. Kisa toimi kuitenkin hyvänä treeninä vauhtien hakemiseen. Pistesaldo oli ensimmäisen kerran yli tavoitteen, eli 52,12.






Siitä jatkui Pallaksen 50km kisa, joka oli itsellä neljäs ja samalla viimeinen suunniteltu Buff Trail Tourin osakilpailu. Pallaksella lähdin huomattavasti rauhallisemmalla tempolla, ja vaikka vauhdinjako oli onnistunut niin jo ennen viimeistä Pyhäkeron nousua voimat loppuivat reisistä ja meno oli todella hidasta. Ehkä rikkonainen alkukesä ja pitkien lenkkien puute alkoi tässä kohtaa näkymään tekemisessä. Tuloksena ainoastaan 25,44 pistettä.



Pallakselta matka jatkui suoraan Käsivarren Lappiin, jossa tavoitteena oli kiertää yksin käsivarren tuntereita. Tommi Lahtosella on ollut tavoitteena järjestää kilpailu kyseissä maastossa, ja tämä oli sinne testijuoksu. Se oli unohtamaton kokemus viettää yksi yö tunturissa yksin. Tässä coutsin tekemä hieno video reissusta.



Viikko Tunturihaasteen jälkeen kisattiin Kopparnäs Coast Trail, joka on uusi hieno reitti länsi-rannikolla. Matkaa oli parikymmentä kilometriä, ja se sujui melko mukavasti oloisuhteisiin nähden. Lopussa hieman jalat kramppaili, mutta muuten meno oli sitä normaalia.


Elokuun alussa ohjelmassa oli huippu-Hyppölä-Teron kanssa Swimrun Lake to Lake kisa, jonne lähdin luottavaisin mielin. Se luottamus katosi heti ensimmäisellä uintiosuudella, kun huomasin meneväni narun päässä käytännössä koko matkan. Olisi pitänyt uimahallin kaakeleita katsella edellistalvena, ja minähän katselin 0-kertaa.




Sen jälkeen oikean jalan polvi alkoi vihoittelemaan, ja edessä oli käynti MRI:ssä ja ortopedin tuomiolla, jossa selvisi reisiluussa olevan pientä ödeemaa. Tämä tuli todella hankalaan saumaan, koska kauden pääkisa oli nurkan takana. Päätin, että tulen starttaamaan UTMB:lle, joskin itse kisa meni turistireissuksi. Eihän se turvonnut jalka kestänyt alamäkiä lainkaan ja kisa loppui Lac Combalin huoltoon noin 65 kilsan kohdalle. Turistireissu Ranskassa tallentui kuitenkin tälle coutsin tekemälle videolle.



UTMB:n jälkeen lähdin toteuttamaan ortopedin määräämää 3 kk juoksutaukoa ja lisäsin pyöräilyä ohjelmaan. Siihen saumaan sattui sopivasti Synkkä Syysunelma, jonka kiertämisestä fillarilla olin vuosia haaveillut. Reitti meni mukavasti hyvässä seurassa, ja helpommin kuin olin ajatellut. Menimme Jarin, Ekan ja Hannun kanssa koko matkan yhdessä.


Numeroiden valossa vuosi olisi voinut mennä paremmin, mutta kaikkien vaiheiden ja uusien kokemusten jälkeen vuosi on ollut taas todella mielenkiintoinen ja vauhdikas. Vasta tätä kirjoittaessa huomaa, miten paljon on ehtinyt vuodessa tehdä.


Yksi vuoden kohokohta oli varmasti pitkäaikainen haave oman Podcast-sarjan julkaisemisesta. Kesällä aloitimme Polkuporinat -sarjan julkaisut, ja nyt julkaistuja jaksoja vuoden vaihteessa on 20. Tulevalla kaudella julkaisemme porinoita viikoittain tai joka toinen viikko, eli tavoite on jatkaa saman teeman merkeissä. On ollut mahtavaa tavata erilaisia upeita persoonia, kuulla heidän tarinoita ja kokemuksia. Jatkossakin on luvassa mielenkiintoisia jaksoja.




Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...