sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Viikko 36 ja UTMB:n jälkitunnelmia

Puolentoista viikon turnee Ranskassa ja Sveitsissä on nyt takana. Kotiintuomisina oli taas iso kasa hienoja muistoja ja kokemuksia. Kokonaisuudessaan jäätiin selkeästi plussalle vaikka tämänkertainen kisa ei sujunutkaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.









Kisavalmistelut sujuivat jo vanhalla rutiinilla. Varusteiden suhteen ei ollut paljoa ihmettelyä varsinkin kun kisaviikon alussa järjestäjät ilmoittivat ettei etukäteen määritellyille kuuman tai kylmän kelin varusteille ollut kisassa tarvetta. Tämä ohjeistus tosin muuttui hieman ennen kisaa, kun sääennuste lupasi yölle kylmää (feels like -10). Tässä kohtaa kyse oli kuitenkin suosituksesta eikä pakollisesta varustemuutoksesta. Tämän takia pakkasin yhden ylimääräisen paidan Courmayerin (70km) dropbägiin. Kipeän polven ja reisiluun takia vaihdoin kisatossuksi Hokan Salomonin sijaan. Ajattelin sen tuovan hieman enemmän vaimennusta alamäessä.

Reppu valmiina


Sadetta suojassa

Keli oli Chamonix'ssa sateinen ennen lähtöä. Suomalaiset kisaajat olivat sen verran levällään, ettei mitään yhteiskuvaa saatu ennen starttia. Itsekin päätin olla ajoissa paikalla, että saisin vähän viimekertaista paremman lähtöpaikan. Taisin olla lähtökarsinassa jo 75 minuuttia ennen starttia. Siinä sitten muutaman muun kanssa odoteltiin lähtöä. Tällä kertaa puheiden ja musiikin vaikutus ei ollut ihan yhtä tunteellista kuin neljä vuotta sitten.

Lähtö meni edelliskertaa paremmin. Ryysis oli paljon hillitympää paremman lähtöpaikan ansiosta. Kannustusta riitti taas usean kilometrin ajan. Noin varttitunnin juoksemisen jälkeen pysähdyin ottamaan takkia pois. Sen jälkeen juoksin pitkään pelkällä lyhythihaisella paidalla ja ajoittain vedin irtohihat käsivarsille ja ohuet hanskat käteen.

Ekat kilsat on tasaista laaksonpohjaa ja porukka juoksee tässä yleensä todella reipasta vauhtia. Itse pidin aika rauhallista vauhtia ennen ensimmäistä nousua Delevretiin. Nousu sujui hyvin. Osa porukkaa puuskutti todella kovaa jo tässä vaiheessa. Omat ongelmat alkoivat ekassa laskussa Saint-Gervaisiin. Parin tunnin jälkeen polvi oli jo aika turvoksissa eikä alamäkijuoksu ollut lainkaan hauskaa. Jouduin jo pitämään lyhyen tauon kesken alamäkeä polven takia. Porukkaa meni melkoisesti ohi tässä kohtaa.

Saint-Gervaisissa fiilis oli vielä ihan hyvä ja coutsikin oli siellä kannustamassa. Täytin juomapullot ja nappasin vähän syötävää huoltopöydiltä. Otsalamppu piti laittaa päähän tässä kohtaa. Myös Johannes oli huollossa samaan aikaan. Lyhyen huollon jälkeen matka jatkui helppoa tasaista ja loivasti nousevaa reittiä. Suurimman osan tästä osuudesta pystyy hölkkäämään hitaasti. Balmen huollossa samat rutiinit toistuivat. Tässä kohtaa laitoin takin päälle. Sen verran alkoi tuuli tuntua kylmälle. Johanneksen kanssa mentiin edelleen samoja vauhteja ja aina välillä törmätessä vaihdettiin muutama sana.

Bonhommelle nousu meni melko hyvin, eikä turvonneesta polvesta ollut haittaa ylämäessä. Noustessa sumu ja tihkusade estivät näkyvyyden lähes kokonaan. Ylhäällä harjanteella tuuli oli jo vähän kovempaa. Reitti menee lyhyen pätkän rinteen suuntaisesti ennen laskeutumista Chapieux'n huoltoon. Tässä kohtaa kaikki oli vielä hyvin, mutta laskuun lähdettäessä polvi ei käytännössä kestänyt juosta lainkaan. Varsinaista kipua siinä ei paljoa tuntunut, mutta turvotuksen takia askel ei tuntunut tukevalta eikä jalkaan voinut alamäessä luottaa. Vähän oli sellainen hutera olo siitä, että onko se jalka siellä alla ottamassa painoa vastaan. Tulinkin koko alamäen hitaasti kävelemällä alas. Onneksi rinteessä oli välillä useita pieniä uria, jotta takaatulevat pääsivät helpommin meikäläisestä ohi. Puolimatkassa pysähdyin ja laitoin repussa kulkeneen polvituen paikoilleen. Se tuntui auttavan jonkin verran, mutta vauhtia se ei suuremmin lisännyt. Tonnin vertikaalialamäki kesti tunnin tulla alas.

Chapieux'n huollossa söin taas pari kakkupalaa kahvilla ja lämmintä keittoa. Kroppa tuntui polvea lukuunottamatta hyvälle. Neljä vuotta sitten syöminen oli vaikeaa jo tässä kohtaa. Siitä huolimatta, että olin viimeksi tullut Chapieux'n huoltoon 35 minuuttia hitaammin. Mietiskelin tässä kohtaa sitä, miten polven kanssa tulisi edetä. Kisan vieminen loppuun tuntui aika kaukaiselta tässä kohtaa. En kuitenkaan halunnut jättää kesken näin varhain vaan päätin jatkaa Courmayeriin asti ja katsoa polven tilannetta siellä uudestaan.

Huollon jälkeen reitti nousee loivasti asfalttitietä pitkin jonkin matkaa. Vaikka nousu oli loivaa niin näillä sijoituksilla lähes jokainen käveli ylämäet. Sauvat kuitenkin toivat mukavasti rytmiä tekemiseen. Polvi tyytyi kohtaloonsa ja oli toisaalta mielissään seuraavasta ylämäkitonnista Seignelle.

Nousu Seignelle kesti yllättävän pitkään. Sade ja sumu tekivät sen, ettei reittiä nähnyt juurikaan. Jyrkimmän osan alkupätkällä otsalamppujen jono kiemurteli vuoren rinnettä, mutta rinteen yläpäässä lähellä harjannetta ei edessä erottanut montaakaan lamppua. Lopulta harjanne, järjestäjien kuputeltta ja "väliaikamies" tulivat pimeydestä vastaan ja pääsimme kääntämään kohti seuraavaa laskua. Ympäröivästä maisemasta ei erottanut mitään.

Edessä oli kolmas pidempi alamäki, tämä tosin vain runsaat 500 metriä. Jo aika varvaisessa vaiheessa tässä alamäessä tein päätöksen, että kisa jää osaltani kesken jo ennen Courmayeria. Tiesin seuraavan huoltopisteen Lac Combalin olevan tien varressa ja saisin sieltä varmaan kyydin Courmayeriin, jossa coutsi oli odottamassa.

Lac Combalissa kävelin suoraan ensiaputelttaan ja kerroin tilanteestani. Runsaan vartin päästä istuin jeepin takapenkillä parin muun keskeyttäneen kanssa matkalla Courmayerin isoon huoltoon. Laitoin myös coutsille tekstarin että kisa jäi kesken.

Sen suuremmin ei keskeyttäminen ottanut koville, kun varmaan alitajuisesti tiesin tilanteen etukäteen. Mahdollisuudet tämän kisan läpäisemiseen eivät olleet tällä kertaa realistiset.
Alla vielä väliaikoja järjestäjien sivuilta. Sijoituksesta näkee hyvin miten ylämäet ovat vielä sujuneet kohtuudella, mutta alamäessä on sijoituksen pudonneet.


Oman keskeytyksen myötä pääsin seuraamaan muiden kisaajien edesottamuksia. Suomalaiset taistelivat maaliin hienosti ja Annin ja Lauran maaliinpääsy UTMB:llä lämmitti erityisesti.




Oma lomareissu jatkui coutsin kanssa vielä Ranskan puolella. Suuntasimme muutamaksi päiväksi Annecyn ja siitä vielä Chartreusen vuoriston seuduille ennen paluuta Geneveen ja kotimaahan. Alla pari kuvaa kisan jälkeen.

Plan de I'Aiguille Chamonix'n rinteillä

Le Fier joki (Gorges du Fier kaunis kanjoni)

Chartreuse'n luostari

Pientä nousua

Päiväkävelyllä

Chartreuse'n vuoria

Ei kommentteja:

Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prio...