tiistai 25. marraskuuta 2008

Oman kauden arviointi

Seuraavassa joitakin hajanaisia ajatuksia kauden kisojen arvioinnista aikaisemmin kirjoittamieni kriteerien pohjalta. Tuota itse harjoittelua arvioin sitten jossain myöhemmässä ajankohdassa.

Ursvik Ultra 75km (6.huhtikuuta): Edellisestä kisasta (E24) oli kulunut yhteensä 18 viikkoa, joiden aikana oli ollut palauteltua nelisen viikkoa, pari viikkoa flunssassa ja yksi talvilomaviikko ilman harjoituksia. Juoksuharjoituksia ehti kertyä 1205km/115h ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta. Flunssa ja talviloma tekivät kevättalvesta aika rikkonaisen, eikä valmistautuminen kisaan ollut ihan sitä luokkaa mitä sen olisi pitänyt olla. Sain tehtyä ainoastaan kaksi kisanomaista harjoitusta (metsässä otsalampulla). Itse kisa meni tuloksellisesti mitattuna kohtuullisesti vaikka pilasinkin kisan liian kovalla alkuvauhdilla. Tulos olisi oikeuttanut edellisinä vuosina kolmen parhaan joukkoon, mutta tänä vuonna taso oli huomattavasti kovempi.

Suomi-juoksu 100km (7.-8.kesäkuuta), kauden päätavoite: Ursvikista oli kulunut 9 viikkoa. Yhden palautteluviikon jälkeen sain tehtyä kokonaan terveenä kuuden viikon mittaisen nousujohteisen harjoitusputken. Tämä oli ensimmäinen kisa, johon kokeilin tällaista valmistautumista. Kuuden viikon saldona oli 741km/67h kovimman harjoitusviikon ollessa 161km. Tuloksellisesti erinomainen kisa, ennätysparannus 1,5 tuntia. Tähän vaikutti varmasti helpompi reitti sekä keli, mutta myös tuo uusi kokeilu valmistautumisen suhteen. Loppuaika olisi riittänyt useana edellisenä vuonna ko. kisan voittoon, mutta myös täällä oli tänä vuonna aikaisempaa kovempi taso.

Ultraveckan 12h (24.heinäkuuta): Suomi-juoksusta oli kulunut vain 7 viikkoa, joten ”tehokasta” harjoitusaikaa jäi käytännössä vain nelisen viikkoa. Jatkoin kuitenkin hyväksi havaitsemaani nousujohteista harjoitusmallia, kovimman harjoitusviikon ollessa 142km. Tuloksellisesti kisa oli suuri pettymys, joka johtui pitkälti kisapäivän kovasta helteestä. Usko valittuun harjoitusmalliin ei horjunut. 12h kisasta ei aikaisempaa tulosta ollut, joten vertaaminen siihen ei onnistu. Mikäli juoksu olisi kulkenut kuten Suomi-juoksussa, olisi mahdollisuudet olleet kisaa edeltäneen SE:n lyömiseen. Tosin Tero olisi samassa kisassa juossut jo aivan toisille luvuille.

Spartathlon 246km (26.-27.syyskuuta): 12h kisasta oli kulunut yhteensä 9 viikkoa. Tätä jaksoa sekoitti vasemman jalan päkiässä ollut kipu, joka käytännössä esti juoksemisen vajaan kahden viikon ajan. Korvaavana harjoituksena pyöräilin, jota kautta sain kerättyä harjoitustunteja ihan mukavasti. Jakson aikana tekemäni juoksuharjoitukset olivat 711km/67h kovimman viikon ollessa 201km (pyöräily 510km/21h). Tuloksellisesti ok, joka osin johtuu varmasti tämänvuotisesta hyvästä kelistä. Hellekelissä jo pelkkä läpipääsy voi olla ainakin itselleni vaikeaa.

Vaikka harjoitusmäärät ovatkin nousseet edellisestä vuodesta ja sitä kautta on fyysinen kunto parantunut niin uskon, että suurin muutos parempaan on tapahtunut kuitenkin siellä henkisellä puolella. Usko omaan tekemiseen ja varsinkin kokemuksen karttuminen ovat aikaansaaneet positiivisen kierteen, jonka kautta myös tulostaso on parantunut. Itsensä tunteminen paremmin kisatilanteessa ja likoon laittaminen ovat eittämättä myös edesauttaneet tällä kaudella.

Tässä siis numeroihin perustuvaa analysointia. Mutta entäs ne omat fiilikset kisojen aikana. Huhtikuinen aamun sarastus Ursvikissa ja voimistuva lintujen laulu oli todella hieno hetki. Suomi-juoksusta jäi varmasti päällimmäisenä mieleen zxcv:n kanssa juostut kaksi viimeistä kierrosta, joiden aikana juoksu kulki kuin unelma. Ultraveckanin 12h kisasta mieleen muistuu heti Teron peräänantamaton juoksu todella kovissa olosuhteissa. Ja Spartathlon kisan paras muisto on ehdottomasti Pasin kanssa juokseminen ja yhteiset keskustelut.

Nämä fiilikset ja muistot eivät varmasti pyyhkiydy mielestä koskaan toisin kuin nuo numerot. Mikäli tulokset ja sijoitukset kiinnostaisivat minua enemmän, niin kilpaileminen näin useasti ei varmasti johtaisi parhaaseen lopputulokseen. Silloin pitäisi keskittyä korkeintaan pariin kisaan kaudessa. Kisat ovat kuitenkin itselleni tämän lajin suola ja siksi niitä tuleekin kahlattua läpi niin paljon kuin kroppa kestää.

maanantai 24. marraskuuta 2008

E24 - part I

Nyt on ekat neljä viikkoa takana valmistautumisesta Espoon kaksnelosta varten. Juoksukilometrit ovat täyttyneet suunnitelman mukaan (vko44 84km, vko45 83km, vko46 100km ja vko47 121km), mutta fillarointiin ja muuhun ulkoiluun ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Tuo alakerran remontti on vieläkin kesken ja nyt ollaan suosiolla lykkäämässä sen valmistumista alkuvuoden puolelle.

Ekat viikot ovat olleet suht kevyitä ja olenkin saanut tehtyä pari VK-lenkkiäkin noiden pk-junnailujen välissä. Lisäksi on tullut pari käyntiä punttisalin puolella, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Ilmeisesti vatsalihaksia on kuitenkin jonkin verran tallella, koska ne tulivat ensimmäisen käynnin jälkeen todella kipeiksi. Toinen uutuus, jonka olen ottanut mukaan ohjelmaan, on loppuverryttelyn tekeminen kuntopyörällä. Tämä onnistuu lähinnä juoksumatolla tehtyjen lenkkien jälkeen, kun kotoa ei kuntopyörää löydy. Siinä saa lihakset hyvin verryteltyä vähän erilaisella ärsykkeellä. Tämäkin vinkki tuli muuten Juhalta. Muuten valmistautuminen sujuu vanhan kaavan mukaan liikuntamääriä tasaisesti nostaen.

Vuoden 2008 läpikäyntikin pitää tehdä tässä jossain vaiheessa, kuten jo tuli tuossa vähän lupailtua.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Onnistunut kausi

Edellisen kauden harjoitusten ja kisojen analysointi on varmaan paikallaan jokaisella, joka haluaa oppia jotain uutta tulevia koitoksia varten. Ilman perusteellista analyysiä voi moni asia jäädä huomaamatta, joka pahimmillaan johtaa samojen virheiden toistamiseen kaudesta toiseen.

Jos johtopäätös on edes jonkinlaisen analyysin tekeminen, niin seuraava kysymys on varmaan että miten se tulisi tehdä. Mitkä ovat ne mittarit, joita tulisi käyttää edellisen kauden analysoinnissa? Tässä kohtaa tulee peliin mukaan varmasti paljon henkilökohtaisia kriteereitä. Se mikä toiselle on tärkeää, ei enää välttämättä merkitse mitään sille vieressä harjoittelevalle kaverille. Tärkeintä on varmasti löytää ne itselle tärkeät kriteerit ja mittarit, joiden kautta voi samalla ammentaa uutta motivaatiota seuraavalle kaudelle.

Järkevällä ja nousujohteisella harjoittelulla pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvä kilpailusuoritus. Ehkä siksi itse kilpailujen analysointi antaa myös jonkinlaisen kuvan harjoittelun onnistumisesta.

Mutta entä ne kriteerit analyysin tekemiseen? Voisiko yksi kriteeri olla kisoissa saavutettu tulos ja sen vertaaminen omaan ennätykseen tai edelliseen vastaavanlaisen kisaan tulokseen? Ennätyksen parantaminen ja siihen johtaneen harjoittelun vertaaminen aikaisempaan opettaa varmasti uusia asioita. Usein nämä hyväksi havaitut harjoitustavat otetaankin pohjaksi seuraaviin harjoitusjaksoihin. Olosuhteen huomioon ottamalla tuloksen käyttäminen yhtenä kriteerinä toimii varmasti monissa tapauksissa, jos ei sitten kyseessä ole ensikertalaisesta, jolla aikaisempaa tulosta ei ole.

Toinen kriteeri voisi olla sijoitus kisassa. Tämä on kuitenkin hankalaa, koska koskaan ei oikein tiedä etukäteen, minkä tasoinen kisasta tulee. Saman kilpailun taso voi vaihdella suurestikin vuodesta toiseen riippuen lähtölistasta.

Entä Suomen ennätys tai Suomen mestaruus? Virallisia Suomen mestaruuksia ei ultrakisoissa vielä jaeta, ainoastaan 100km kisalla on epävirallisen Suomen mestaruuden ”titteli”. Mutta SE on aina SE. Vaikka uusia ennätyksiä tehdään tulevaisuudessa lähes takuuvarmasti, on oman nimen saaminen ennätysten joukkoon varmasti merkki sekä onnistuneesta harjoittelusta että kisasta.

Entä nimen näkyminen tiedotusvälineissä? Suomessa ultrat ovat edelleen niin pienten ryhmien marginaalitouhua, ettei kovin suuria otsikoita olla tähän asti vielä nähty. Viimevuotinen 24h kisa Espoossa herätti kiinnostusta jonkin verran ja onhan Hesarissa joskus saanut lukea Spartathlon – juoksijoistakin. Taitaa olla edelleen todennäköisintä nähdä oma nimi Juoksija –lehden tulospörssissä. Ja silloinkin se on kirjoitettu kärpäsenpazkan kokoisilla kirjaimilla.

Entäs jos onnistuneen kisan määrittämiseen ei käytetäkään kelloa tai pituusmittaa vaan yksinkertaisesti kisan aikaista tai sen jälkeistä fiilistä. Pidemmän ultran aikana fiilikset vaihtelevat usein nopeastikin laidasta laitaan ja jos vaikka jossain kisan vaiheessa tipahtaisi täysin aallonpohjalle, niin sieltä voi myös nousta todella nopeasti aallonharjalle. Juoksunaikaiset fiilikset ovat monille varmasti mieleenpainuvimpia asioita edellä mainittujen sijoitusten ja tulosten sijasta. Menneitä kisoja muistellessa mieleen tulee varmasti ensimmäisenä jokin vaihe kisan aikana, jolloin meno on ollut erityisen helppoa tai erityisen raskasta. Mitä pidempi aika kisasta on kulunut, niin sitä todennäköisemmin helpolta tuntuneet pätkät tulevat mieleen.

Juoksufiiliksen käyttäminen kriteerinä on hyvä siitäkin syystä, että sitä voi käyttää myös omissa harjoituksissa. Hyvin sujunut harjoitus voi palkita siinä missä kilpailukin.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Endurancen syysleiri

Seuramme syysleiri pidettiin viime viikonloppuna Vierumäellä. Ohjelmassa oli perinteisesti jonkin verran juoksua sekä seuran syyskokous. Väkeä leirille oli tullut taas todella paljon ja valitettavasti taaskaan ei ollut läheskään kaikkien kanssa aikaa jutella. Olimme poikkeuksellisesti mökkimajoituksessa, joka ei sinänsä edesauta tuota muiden kanssakäymistä muiden kanssa.

Lauantain lenkki sujui leppoisasti puoliksi pyöräteille ja puoliksi hiekkateillä ja poluilla. Aikaa meni vajaat pari tuntia pienen tihkusateen saattelemina. Mukavaa oli kuulla muiden kuulumisia ja tulevia kisasuunnitelmia. Suihkun ja pienen välipalan jälkeen oli vuorossa seuran syyskokous. Illalla saimme vielä ihastella Outin matkakuvia Korean 24h MM-kisoista. Hienot kuvat ja kannustavat puheet saivat seuralaiset innostumaan ensi vuoden 24h kisoista, joihin varmasti saadaankin suurempi osallistujajoukko Suomesta. Myös seuran ulkopuolelta löytyy juoksijoita, joita kannattaa houkutella mukaan.

Lauantai-illan ohjelma oli sen verran tiivis, ettei siihen enää mahtunut pientä saunalenkkiä. Asia korjaantui sitten sunnuntaina yhteislenkillä, kun matkaan lähdettiin seuran kärkijuoksijoiden johdolla. Vielä menomatkalla vauhti mahdollisti jonkinlaisen jutustelun, mutta paluureitillä ei sitten paljoa juttua irronnutkaan. Hurjaa menoa ihmeteltiin molemmin puolen aitausta:

Joka tapauksessa oli taas hieno yhteisleiri, josta suurkiitos järjestelyjä hoitaneelle Pasille.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Sähköpostia Japanista

Tänään tuli sitten varmistus osallistumisesta Sakura Michi kisaan. Jihuu!!! Vaikka paperiversio hakemuksesta ei varmaan ole lähtenyt edes Suomesta vielä, niin sähköpostitse lähetetty versio on käsitelty ja hyväksytty. Kyllä jännitti ja vähän oli jo sellainen fiilis, ettei osallistuminen sittenkään onnistu. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tätä ei sitten kannata kenenkään kokeilla kotona.

Tämä tarkoittaa loppukevään osalta sitä, ettei tarvitse lähteä Bornholmiin neljäkasille, Italiaan kaksneloselle eikä ilmeisesti sitten Suomi-juoksuunkaan. Vai menikö toi jo liian pitkälle. Katsotaan nyt vielä tuota listaa uudestaan vähän myöhemmin.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Tulevia kisoja

Tulevia juoksukisoja on aina kiva suunnitella. Ongelmana on vain, kun kisoja, joissa haluaisi olla mukana, on aivan liian paljon. Ensi vuoden suunnitelmat ovat vielä aika levällään, mahdollisuuksia on vielä aika paljon. Painopiste tulee kuitenkin olemaan pidemmillä matkoilla vaikka ei minulla niitä lyhyempiäkään matkoja vastaan mitään ole. Heti tammikuussa on 24h kisa Espoossa, johon osallistuminen varmistui jo viime kesänä. Myös harjoittelu kohti tätä kisaa on alkanut. Espoon 24h kisan lisäksi olen hakemassa lähtölupaa huhtikuun Sakura-Michi Nature Run kisaan Japanissa. Osallistuminen tähän kisaan olisi suuren unelman täyttymys. Arvostus lajiamme kohtaan on Japanissa sellaisella tasolla, jolle se ei koskaan tule Suomessa pääsemään.

Myöhemmin kesällä olisi alustavia suunnitelmia lähteä kesäloman ajaksi Kanadaan sukulaisten luokse höösättäviksi. Tämä on vielä aika alustavaa, kun saattaa olla, ettei lomapäivät riitä sekä Japanin että Kanadan reissuihin. Jos kuitenkin Kanadaan lähdetään, niin ajankohta pitää ehdottomasti valita siten, että sieltä löytyy jokin mukava vuoristokisa Kalliovuorilta. Edellisillä reissuilla ollaan Kalliovuoriin tutustuttu patikoiden ja fillaroiden. Nyt pitää ohjelmaan ottaa ehdottomasti mukaan joku hyvä vuoristokisa. Pientä taustatyötä ollaan tällä saralla jo tehty ja ajankohdaltaan sopivia kisoja olisivat esimerkiksi ”Sinister 7” sekä ”Canadien Death Race” kisat. Molemmat kisat ovat runsaan satasen luokkaa ja koostuvat muutamasta erillisestä lenkistä palaten niiden välillä aina takaisin lähtöpaikalle. Oikein mielenkiintoisia kisoja siis. Jenkkien puolella olisi hienoa joskus osallistua siellä järjestettäviin kuuluisiin ultrakisoihin kuten Hardrock tai Western States 100. Osallistuminen näihin vaatii kuitenkin erilaisten ”suorituspisteiden” hankkimista esimerkiksi työsuorituksilla tai ostamalla. Nämä vaativat hieman enemmän aikaa ja vaivaa eivätkä tule kysymykseen ainakaan ensi vuonna.

Osallistuminen ensi vuoden UTMB:lle on hyvin epätodennäköistä tai siis käytännössä poissuljettu vaihtoehto. Tähän kisaan tarvittavia neljää suorituspistettä en ehtinyt kerätä ennen loppuvuodesta alkavaa ensi vuoden ilmoittautumista. Jospa sitten ensi vuonna saisi puuttuvat kaksi pistettä lisää ja pääsisi laittamaan hakemuksen sisään vuodelle 2010. Toisaalta polvet ovat siinä kunnossa, että aika paljon vahvistusta kaipaisivat jos meinaisi kunnialla tuosta urakasta läpi päästä.

Espoon 24h kisan lisäksi olisi kova kiinnostus osallistua 48h kisaan ensi vuonna. Sopiva ajankohta ja paikka on kuitenkin vielä arvoitus. Mikäli Sakura jää väliin oman töppäilyn takia tuossa hakemuksen myöhästymisessä, niin Bornholmin 48h voisi olla yksi vaihtoehto.

On tämä vaikeaa.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Jaaha - edellisesti kirjoituksesta on kulunut aikaa jo pari viikkoa ja vaikka aikaa olisi iltaisin ollut kirjoittaakin jotakin niin energiaa ei ole juurikaan ollut. Mutta mitäs tässä siis on tapahtunut.

Eniten aikaa on varmaan vienyt tuo alakerran remontti. Noin 12 neliön kokoista huonetta ollaan remontoitu. Alkajaisiksi piikattiin vanha lattia kokonaan pois ja kaivettiin käsin betonilattian alla ollutta maata pois noin runsaat puoli metriä. Kovin hyviä perustuksia ei lattian alka löytynyt eikä huoneen alla kulkenut viemäröintikään oikein häikäissyt. Nyt tilanne on jo voiton puolella. Viemäröinnit on vaihdettu ja perustuksia paranneltu. Uusi betonilattia valettiin tämän viikon maanantaina ja ensi viikolla päästään varmaan jo käsiksi seiniin.

Uuden harjoituskauden aloitin viikon 44 alusta. Aikaa E24 kisaan on noin kolme kuukautta, joten harjoitusviikkoja ehtii kertyä yhteensä 10 ennen kisaa. Haluaisin edelleen edetä tuolla samalla "kovenevien viikkojen" -kaavalla, mutta en tiedä, jaksanko tehdä tuota kymmenen viikon putkea. Saattaa olla, että sittenkin pidän yhden kevyemmän viikon jossain puolen välin tienoilla. Viime viikolla tuli kasaan runsaat 10 tuntia harjoitusta, joista juoksua runsaat kahdeksan. Tämä viikko menee vähän pienemmällä määrällä, kun kalenterissa on muutakin ohjelmaa. Onneksi taas ensi viikolla saa enemmän ulkoilua, kun vuorossa on seuran syysleiri Vierumäellä.

Huomasin vasta viime viikonloppuna ilmoittautumisen Sakura-Michi kisaan päättyvän lokakuun lopussa - iiik! Olen rauhassa hahmotellut tuota järjestäjille lähetettävää lomaketta ja siinä olevaa kohtaa "your message to Sakura-Michi". Olen kirjoittamassa siihen pientä runoa ja Katrin suurella avustuksella kääntämässä sitä Japaniksi. Kieli on kuitenkin sen verran täynnä erilaisia vivahteita ja (piilo)merkityksiä, että lopullisen tekstin aikaansaaminen on pidempi prosessi kuin mitä olin alunperin ajatellut. Tänään tekstin pitäisi valmistua ja saan hakemuksen lähtemään jäjestäjille sähköpostilla. Nähtäväksi jää, ottavatko järjestäjät vielä hakemukseni käsittelyyn. Ja onko paikkoja edes enää jäljellä. Kisaanhan otetaan vain 20 ulkomaalaista.

Tämän viikon alussa aloitin myös käynnit tuolla Elixian salilla. Uudet New Balancen tossut vaikuttivat aika rullaavilta, ainakin nykyisiin Niken Pegasus malleihin verrattuna. Muuten juokseminen matolla on pienen tauon jälkeen taas hauskaa hommaa ja eilenkin juostessani parin tunnin lenkkiä oli todella hieno fiilis. Ei olisi millään halunnut lopettaa. No, viikonloppuna pääsee taas metsään juoksemaan, jotentoivotaan auringon paistavan kuten se on tehnyt koko alkuviikon.



Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...