Edellisen viikon lämpimät ja aurinkoiset kelit ovat vaihtuneet tällä viikolla melkoisiin sateisiin, ainakin täällä Espoon Nuuksiossa. Vanha vesimittari ei ole riittänyt edes viikon sademäärän mittaamiseen vaan reunat tulivat vastaan jo torstaina. Saman onkin sitten huomannut Nuuksion poluilla, kun osa hiekkateistä on pahasti rikkoutunut vesimassojen huuhtoessa hiekat ja kivet mukanaan. Fillaroidessa on välillä ollut pakko taluttaa pyörää hankalemmissa paikoissa kaatumisten välttämiseksi.
Ulkoilureiteistä tuli puroja
Puroista tuli koskia
Haukkalampi vähän normaalia isompana
Vettä virtasi teilläkin
Yli reunuksen
Lauantaina paistoi hetken aurinko, piti heti ottaa kuva
Oma treeniviikko meni ihan suunnitelmien mukaan. Tällä viikolla oli tarkoitus jakaa juoksulenkit tasaisemmin pitkin viikkoa, toisin kuin viime viikolla. Loput päivät meni fillaroinnin merkeissä. Maanantaina fillaroin työmatkat sekä kävin tunnin joogassa. Tiistaina järjestettiin Solvallan viereisellä Safari-talolla Nuuksio Classic talkoolaisille pienimuotoiset juhlat. Viime vuonna en päässyt tänne mukaan, mutta nyt olin merkannut tapahtuman kalenteriin jo hyvissä ajoin. Ilta meni mukavasti lenkin, saunan ja hyvän ruoan parissa. Samalla käytiin läpi kisan saamaa palautetta juoksijoilta ja talkoolaisilta. Loistavaltahan tuo kaikin puolin kuulosti vaikka ainahan pientä parannettavaa löytyy.
Keskiviikolle tuli pari lyhyttä lenkkiä, kun vein auton huoltoon. Ei sen kummempaa. Torstaina ja lauantaina ajoin fillarilla Palstarinteelle ja jatkoin siitä poluille juoksemaan. Nyt kun lenkit eivät ole vielä kovin pitkiä niin olen ajanut fillarilla lähemmän kunnon polkuja ja tehnyt sitten varsinaisen juoksulenkin puiston puolella. Torstaille tuli runsas tunti ja lauantaille hiukan yli 1,5 tuntia.
Perjantaina ja sunnuntaina kävin polkemassa Nuuksion poluilla ja teillä. Ostin pari viikkoa sitten karttatelineen fillariin. Olen jo muutaman vuoden suunnitellut sellaisen rakentamista itse, mutta aina se on jotenkin ajanpuutteen takia jäänyt tekemättä. Seikkailukisoihinkin ollaan aina jouduttu lainaamaan muiden telinettä. Nyt kun fillarointia tulee melko paljon ja eiköhän jokunen seikkailukisakin tässä tulevina vuosina ole niin ajattelin korjata tilanteen ja ostaa karttatelineen ihan valmiina. Helpoiten se onnistui tilaamalla teline suoraan Tervalan Mikalta Karttatelineet sivulta. Kerrottuani omat tarpeet telineelle Mika ehdotti kolmesta vaihtoehdosta Miryn telinettä. Nyt parin lenkin jälkeen teline tuntuu todella tukevalta eikä se heilu pomppuisemmallakaan polulla yhtään. Otin siihen vielä suurimman levyvaihtoehdon, jolloin karttaa ei tarvitse taitella postimerkin kokoiseksi. Jos jollain on vielä karttateline hankkimatta parin viikon päästä kisattavaan Synkkään Syysunelmaan niin tätä telinettä voi kyllä suositella.
Uusi karttateline
Kiinnitys ohjaustankoon
Viikolle tuli treeniä yhteensä 13,5 tuntia, jossa 47km/5:20h juoksua.
Viikonlopun päätapahtuma polkupuolella oli ehdottomasti Kolilla kisattu Vaarojen Maraton. Kärkisijat menivät niin naisten kuin miesten sarjoissa ennakkoon vahvimmille polkujuoksijoille. UTTF-liivin sai tänä vuonna naisista ainoastaan Laura Järvinen. Miesten puolella liivejä sai yhteensä 14 juoksijaa. Isot onnittelut kaikille pitkän kauden läpiviemisestä. Lisää aiheesta voi lukea Vaarojen maraton tulokset ja Trailrunning uutisointi sekä Onevision kuvia.
Valmistautuminen kauden viimeiseen UTTF-kisaan oli sujunut täysin suunnitelmien mukaan. Käytännössä kaikki harjoitukset oli viety melko onnistuneesti läpi ja viimeisen kolmen määräviikon aikana kertyneet 60 treenituntia olivat saaneet kropan tuntumaan erittäin valmiilta tulevaan koitokseen. Kisaa edeltävä viikko sekä kisaviikko olivat jo selvästi kevyempiä viikkoja.
Suunnitelma oli lähteä kisaan rauhallisella vauhdilla ja saada vatsa toimimaan heti alusta. Usein ehkä hieman liian reipas vauhti on verottanut myöhemmin menoa, kun energia ei enää ole maistunut. Toisaalta tiesin myös olevani aika vahvoilla yöllä lampun valossa juostessa, joten pidin sitäkin vaihtoehtoa mahdollisena, että eroa muihin voisi yrittää jo yön aikana. Tärkeintä olisi kuitenkin omaan tekemiseen keskittyminen.
Oma riisikeitin mukana Kolilla
Kaikki valmista
Kello 22 perjantaina pääsimme liikkeelle. Aleksei Sobolev lähti tapojensa mukaan reippaasti liikkeelle, mutta hiljensi vauhtia aika nopeasti. Meno tasaantui ja hidastui välillä jopa niin paljon, että kävelimme ylämäkiä. Käytännössä lähes koko porukka oli koossa. Kroppa tuntui hyvältä vaikka jalat olivat jotenkin raskaan oloiset. Runsaan puolen tunnin jälkeen päätin lisätä vauhtia, kun vauhti tuntui liian rauhalliselta. Samalla näkisi miten muu porukka lähtee mukaan. Aika nopeasti sain vedettyä eroa muuhun porukkaan jonkun toisen kilpailijan kanssa. En kuitenkaan siinä tilanteessa nähnyt kuka takana tuli. Arvelin sen olevan Sobolev. Sitten yhdessä risteyksessä, jossa hetken ihmettelin oikeaa reittiä huomasinkin Juuson olevan takanani.
Matka jatkui Juuson kanssa kahdestaan. Vedettiin vuorotellen sen mukaan, kun kärjessä mennyt hukkasi välillä reitin ja takana tullut löysi takaisin polulle. Vauhti oli melko reipasta, mutta fiilis ihan katossa. Ehdottomasti reissun paras osuus oli juosta alas Vesivaaralta kahlaamolle. Siinä juostiin pitkää alamäkeä useita minuutteja pelkän otsalampun valossa. Polku kiemurteli vasemmalta oikealle ja takaisin. Alamäki ei kuitenkaan ollut liian jyrkkä, että olisi pitänyt pahemmin jarrutella. Todella hienoa osuutta.
Reittimerkintä
Kahlaamon ylitys. Kuva Kari Kuninkaanniemi
Kahlaamolla mentiin nopeasti yli ja täytettiin juomapullot, matkaa oli takana 17km ja olin muutaman minuutin aikataulua edellä. Siitä matka jatkui Herajärven Kierroksen eteläiseen osaan, joka oli jo edellisen vuoden tiedustelureissulla todettu erittäin tekniseksi. Heti ensimmäisen vaaran jälkeen tehtiin muutaman minuutin pummi, mutta takaa ei kuulunut vielä muita. Ruoka maistui ja tässä kohtaa söin ensimmäisen Inari-sushin. Coutsi oli tehnyt ne aamulla ja pakannut ne kätevästi pieniin Minigrip pusseihin.
Eteläinen osa oli haastava, mutta ekalla kierroksella se meni vielä suhteellisen kivuttomasti. Juusolla alkoi olla ongelmia, mutta en voinut sen enempää auttaa. Tarjosin vain mahdollisuutta roikkua perässäni seuraavalle vesipisteelle. Vauhti oli kuitenkin liikaa, enkä toisaalta voinut hidastaa enempää muun joukon tullessa kovaa takaa. Noin neljän tunnin kohdalla lähdin jatkamaan omaa vauhtia. Vähän ennen Kiviniemeä pummasin reittiä seuraavan kerran, kun en nähnyt vasemmalle kääntyvää reittimerkintää vaan jatkoin suoraan jonkun kesämökin pihaan. Siinä meni myös muutama minuutti hukkaan. Järkkärit ehtivät siinä välissä jo soittaa, mutta en sitten kaivanut puhelinta repusta, kun samaan aikaan löysin oikean reitin.
Kiviniemessä. Kuva Kari Kuninkaanniemi
Kiviniemen jälkeen matka jatkui ilman suurempia ihmettelyitä. Polut olivat taas tutumpia ja hieman helpompia ja Ryläyskin tuntui ihan hyvältä. Ainut haitta tässä kohta oli jo alusta lähtien voimattomilta tuntuvat reidet, jonka takia ylämäkiin ei löytynyt riittävää vauhtia. Ylhäällä vaaroilla tuuli puhalsi sen verran, että pitkähihaisen merinovillaisen paidan päälle vedin käsivarsille vielä irtohihat ja käsiin puin hanskat. Alempana lämpimässä piti taas vastaavasti riisua irtohihat ja hanskat.
Peiponpellon huoltopiste. Kuva Kari Kuninkaanniemi
Viimeisen 10 kilsan osalta reitti oli muuttunut aikaisemmasta kokonaan. Tasainen soratieosuus oli vaihtunut vaaramaisemaan Mäkrän, Pieni-Kolin ja Ukko-Kolin muodossa. Nousua oli tullut useita satoja metrejä lisää, mutta matka oli suurin piirtein sama. Saisimme nousta ylös Kolille kahdesti, ensin Mäkrän suunnasta ja seuraavaksi sataman suunnasta. Nousut olivat erittäin vaativia jo ensimmäisellä kierroksella. Nyt reisissä olisi pitänyt olla enemmän voimaa, jotta homma olisi edennyt edes jotenkin järkevällä vauhdilla.
Ensimmäinen 65 kilsan kierros meni aikaan 9.02. Olin tässä kohtaa tunnin perässä aikataulua. Huollossa söin lautasellisen lämmintä keittoa ja pakkasin reppuun lisää sushia ja suklaata. Lisäksi juomapulloihin lämmintä juomaa. Ison otsalampun jätin kokonaan pois ja reppuun jäi vain pieni varalamppu, mikäli ilta menisi pitkäksi. Vaihdoin myös kuivat hanskat ja buffin. Vaihdossa meni aikaa kahdeksan minuuttia. Coutsi kannusti omalla tyylillään ja kertoi takanatulevien olevan ihan kintereillä.
Dropbägi
Keittoa puolimatkassa ja Heikin haastattelussa
Toinen kierros alkaa. Kuva Kari Kuninkaanniemi
Lähteminen toiselle kierrokselle oli jotenkin epätodellinen, kun edessä oli vielä toinen 65 kilsan lenkki. Onni onnettomuudessa oli, että 43 kilsan Retki-sarja oli ehtinyt startata radalle ennen meikäläisen toisen kierroksen alkua. Siinä sitten heitä ohitellessani sain uskomattoman paljon kannustusta, joka kyllä nostatti fiilistä. Kannustusta jatkui aina Lakkalaan asti, jossa tiemme erosivat. Siitä eteenpäin ei muita näkyisi vähään aikaan. Vesivaarakaan ei tuntunut päivänvalossa niin hienolta kuin yöllä, mutta kyllä siinä ihan hyvää vauhtia tultiin alas. Kahlaamolla coutsi oli taas kannustamassa ja muistuttamassa uimaosuudesta. Nyt toisella kerralla tarkoitus oli käydä polvilleen virtaavaan veteen ja jäähdytellä vähän reisiä. Siinä sitten nojailin kiveen keskellä jokea ja annoin kylmän veden tehdä tehtävänsä. Vastarannalla täytin pullot ja matka jatkui. Reidet tuntuvat heti paremmilta ja juoksu oli hetken vähän helpompaa.
Kahlaamolla nojailemassa kiviin
Toiselle kierrokselle eteläinen osuus oli jo aikamoista taaperrusta. Yritin juosta kaikki tasaiset osuudet ja alamäet, mutta juurien ja kivien takia tasaisetkin osuudet tuottivat hankaluuksia. Alamäet kulkivat edelleen suhteellisen hyvin. Kiviniemen tienoilla yritin taas juosta kaikki helpot polut ja tieosuudet. Huoltopisteillä coutsi muistutti Miikan ja Markuksen olevan vajaan puolen tunnin päässä takana. Välillä yritin saada muilta puolueetonta väliaikatietoa ja lopussa Mäkrälle noustessa Lahtosen Tommi sanoi seuraavien olevan jo yli tunnin perässä. Tämä taisi olla lähempänä totuutta kuin coutsin väliajat, jotka tähtäsivätkin enemmän meikäläisen pitämiseen liikkeessä.
Markus ja Miika tulossa Kahlaamolle
Kiviniemessä toistella kierroksella
Kiviniemestä matka jatkui samalla systeemillä, eli tasaiset ja alamäet hölkäten ja ylämäet kävellen.
Peiponpellossa toista kertaa. Kuva Kari Kuninkaanniemi
Ryläys meni hitaasti, mutta toisaalta mieltä piristi lyhyet juttutuokiot muiden kanssa. Lepistön Antti lensi meikäläisestä ohi Mäkrältä laskeuduttaessa. En huomannut Antin jalkojen osuvan maahan lainkaan. Viimeinen kymppi kesti yli kaksi tunti. Juostavaa pätkää ei näille jaloille ollut enää paljoa tarjolla. Alamäessä satamaan pystyin edelleen hieman juoksemaan sekä viimeisessä nousussa satamasta niillä tasaisilla osuuksilla. Muuten meni kävelyksi. Maalissa kello näytti ajaksi 19:14. Toinen kierros siis aikaan 10:04.
Maalissa. Kuva Kari Kuninkaanniemi
131 km podium. Kuva Juha Saastamoinen
UTTF 2016 voittajat. Kuva Juha Saastamoinen
Tommin maaliintulo juuri ennen määräaikaa. Kuva Juha Saastamoinen
Reitistä. Reitti oli vaativampi kuin osasin odottaa. Se eteläinen osuus oli käyty kokeilemassa jo viime vuonna, mutta muutokset lopussa olivat paljon vaativampia kuin odotin. Nyt oli päästy eroon siitä kaikkien kammoamasta soratiestä lopussa ja siirrytty polulle. Tosin polku taisi olla aika vaativa suurimmalle osalle. Itse kyllä kaipasin toisen kierroksen lopussa sitä tasaista soratietä. Toinen yllätys oli reitin märkyys ja mutaisuus. Ilmeisesti Kolin suunnalla on syksyllä vettä satanut, koska kosteutta riitti. Varsinkin toisella kierroksella polku oli jo aika huonossa kunnossa.
Varusteista. Varusteet toimivat tossuja lukuun ottamatta hyvin. Hokan Speed tossujen kuvio ei pohjassa riittänyt alkuunkaan. Kaaduin yöllä kolme kertaa ja muuten mudassa ja liejussa meni voimia pystyssä pysymiseen. En vaihtanut puolimatkassa Inovin Terraclaw tossuun, koska siinä ei ole sen isompaa kuviota ja toisaalta Hoka suojasi paremmin jalkapohjia kivikossa ja juurakoissa. Jalassa olisi pitänyt yksinkertaisesti olla karkeampipohjainen tossu. Ohut merinovillainen paita oli tarpeeksi lämmin vaikka olikin märkä.
Tuuli meni siitä tietysti läpi, mutta metsän puolella sitä ei tuntenut
paljoa. UD:n SJ-reppu alkaa myös olla pullotaskujen osalta sen verran rikki, että siitä ei taida tällaiselle reissulle enää olla. Siihen helpotusta tuo Kolilla Salomonilta hankittu s-lab 12 litran reppu. Ja taas pitää kehua Lumilightin isoa suunnistuslamppua. Kyllä oli hienoa juosta pimeässä yössä isolla lampulla. Iso tehoakku kesti koko yön eikä vara-akulle ollut tarvetta.
Kisailijasta. Oli taas melkoinen voimainkoetus. Niin fyysinen kuin henkinen. Voimattomuus reisissä heti alusta on vielä selvittämättä ja ehkä sellaiseksi jää. Jalkateriin ei tullut mitään rakkoja, ainoastaan nilkoissa pientä hiertymää. Väsymyskin oli kisan aikana siedettävällä tasolla. Erittäin tyytyväinen olen siihen henkiseen vahvuuteen jaksaa ylläpitää vauhtia myös toisella kierroksella. Toinen kierros oli ainoastaan tunnin hitaampi kuin ensimmäinen. Kiitollinen olen myös sille, että pystyn taas juoksemaan pidempiä kisoja.
Suuret kiitokset taas kaikille tavalla tai toisella mukana olleille järjestäjille, kisailijoille, kannustajille ja suurimmat kiitokset tietysti coutsille.
Aivan huikea kisakokemus takana. Kattavampi kisaraportti tulevalla viikolla.
Edellisen viikon määräviikon jälkeen edessä oli ensimmäinen keventävä viikko ennen Kolin kisaa. Tavoitteena oli saada kasaan selkeästi vähemmän tunteja aikaisempaan verrattuna, jopa alle 10 tunnin viikko. Välillä tuntuu helpommalta harjoitella yli pari tuntia päivässä kuin yrittää venyttää muutamat treenitunnit pitkin viikkoa. Kisan takia on kuitenkin pakko keventää treenimääriä ja kuitenkin samalla yrittää ylläpitää hyvää virettä kisaan asti. Toteutus ei aina ole ihan helppo.
Maanantaina pidin kokonaan juoksuvapaata, edellisestä onkin jo aikaa muutama viikko. Töiden jälkeen olikin edessä ainoastaan jooga. Tuntui aika oudolta lähteä kotiin bussin kyydissä. Tiistaina juoksin töiden jälkeen kotiin 1,5 tuntia rauhallista vauhtia.
Keskiviikkona ja torstaina tein päivällä lounastauolla lyhyen salitreenin. Jalat saivat edelleen lepoa keskittyessäni coreen ja yläkroppaan. Uintia varten olen yrittänyt tehdä olkapäitä vahvistavia liikkeitä pienillä painoilla. Kovin paljoa ei painoja voikaan käyttää, sen verran heikot on noi olkapäät. Saa nähdä onko ensi kesänä uiminen helpompaa olkapäiden osalta. Jos talvella tulisi sen verran lunta, että pääsisi kunnolla hiihtämään niin myös sen kautta saisi olkapäitä vahvistettua. Torstaina tein vielä runsaan tunnin lenkin Leppävaaran ympäristössä Pokeja keräillen. Perjantaina pidin kokonaisen kalenteripäivän ilman mitään liikuntaa.
Lauantaina käytiin coutsin kanssa Nuuksion Ruuhijärvellä katsomassa Solvalla Swinrunia (FB). Ilma oli aika syksyinen ja kisailijoita odotellessa ei untuvatakki ollut yhtään liikaa. Ruuhijärvellä oli meidän lisäksi pari muuta katsojaa, joten vielä mahtuu mukavasti katsomoon. Ensi vuonna ollaan ehkä itse mukana kisassa, jos vaan kalenterit saadaan sopimaan. Alla muutama kuva.
Vain katsojana tällä kertaa
Kellukkeet kohdilleen, vetoköysi kiinni ja räpylät käteen
Team PePo #29
Missäs sitä vettä on?
PePon Verkonpaino ja Stopparikin olivat kisassa mukana, mutta sen verran hyvin oli kaverit peitelleet itsensä uimalakeilla ja -laseilla sekä muilla sallituilla kellukkeilla, että tunnistimme heidät vasta jälkeenpäin valokuvista. Tulokset.
Swinrunin jälkeen lähdimme coutsin kanssa lenkille, aluksi yhdessä ja kohta omia vauhteja ja omia reittejä. Kiertelin Nuuksion polkuja runsaan tunnin ajan. Välissä muutama lyhyempi veto ylämäkeen ja joitakin loikkia. Väkeä oli taas melkoisesti Haukkalammen tienoilla. Kiva nähdä, että porukkaa riittää polkuja ja kansallispuistoa koluamaan. Mustalammen nuotiopaikalla ei olis varmaan mahtunut enää yhtään makkaraa nuotiopaikan paistolevylle.
Sunnuntaina lähdimme taas samaa matkaa coutsin kanssa Nuuksion poluille. Muutama videopätkä tuli otettua ja siitä jatkoimme taas omia vauhteja. Juoksu tuntui erittäin hyvältä. Kotona odotti sauna ja vielä kevyt hieronta pohkeille.
Viikolle kertyi vajaa 8 tuntia treeniä, jossa 55 kilsaa hölkkää. Ensi viikolla enää perinteiset pari lyhyttä lenkuraa ja torstaina lähtö Kolia kohti. Varusteiden suhteen kaikki alkaa olla valmista. Varalamppua pitää vielä alkuviikosta käydä kokeilemassa ja Hokan Speeditkin näyttää olevan vielä sen verran ehjät, että ne ehkä Kolilla kestää. Uusiakaan tossuja ei tähän väliin enää ehdi ajaa sisään.
Kisa käynnistyy perjantaina klo 22 illalla ja maali sulkeutuu 26 tuntia myöhemmin. Aikarajat ovat huomattavasti tiukemmat kuin kahdessa edellisessä UTTF-kisassa. Pallaksella miesten sarjassa maaliin pääsi 27 kaveria alle 26 tunnin. Kaikkiaan matkaan lähti 79 kisailijaa. Naisten sarjassa vastaavat luvut olivat 5/24. Kun laskee, että käytettävissä olevasta ajasta noin 15 tuntia on hämärää tai pimeää niin se hidastaa vauhtia kaikilla vähän ja osalla merkittävästi. Pimeässä tulee helposti minuutti lisää kilometriaikaan. Lauantai-iltana pimeän laskeuduttua voi matkanteko olla väsyneenä aika hidasta. Alla vähän mietteitä tulevasta.
Ilmojen puolesta viikko on ollut varsin hyvä juoksemiseen. Vettä ei ole taivaalta satanut ja lämmintäkin on vielä riittänyt. Erityisesti vaahterapuissa alkaa olemaan jo hienoa syksyn ruskaa. Vuodenaika on hieno vaikka kesän päättyminen harmittaakin vähän.
Vaahterat punaisena
Treeniviikko sujui taas lähes suunnitelmien mukaan. Maanantaina, tiistaina ja torstaina sain tehtyä kolmen vartin pituisen aamulenkin ennen töihin menoa. Maanantaina harjoiteltiin joogassa neutraalia selkää ja tiistaina kävin lounastunnilla punttisalilla, jossa perusjuttujen lisäksi mukana oli hyppysarjat. Torstaille suunniteltu toinen salitreeni jäi aikataulujen takia tekemättä, mutta paikkasin sitä hieman viikonloppuna kotona. Keskiviikkona tuli fillaroitua tunnin verran kahdessa osassa, kun asennutin autoon peräkoukun ja matkat työpaikan ja koukkupajan välillä piti kulkea fillarilla.
Loput tunneista on tullut kasaan pidemmillä lenkeillä. Maanantaina, tiistaina ja torstaina juoksin töistä pienen lisälenkin kautta kotiin. Torstaina selässä kulki kuitenkin vähän isompi reppu, jossa työkone ja pino paperia lisäpainoa antamassa. Keskiviikkona fillarointien päälle kävin vajaan tunnin saunalenkillä. Työmatkajuoksentelusta kertyi yhteensä 9 juoksutuntia.
Torstain riisipuuroaamiainen töissä
Perjantaina lähdin etäpäivän päätteeksi Nuuksioon lenkille. Suunnitelmissa ei ollut tehdä sen pidempää lenkkiä vaan jättää tunteja viikonlopulle. Perjantaina en sitten juossutkaan kuin runsaan 1,5 tuntia.
Lauantaina lähdettiin Jussin kanssa kiertelemään polkuja Nuuksioon. Liikkeellä oltiin jo vähän seitsemän jälkeen aamulla. Edellisestä yhteislenkistä onkin jo vierähtänyt aikaa ja juteltavaa riitti. Kolme ja puoli tuntia meni leppoisasti.
Aamusumua Siikajärvellä
Kaislampi
Lauantain reitti
Sunnuntaina tuli juostua lähes samanlainen lenkki kuin lauantaina. Edellisenä sunnuntaina olin juossut Nuuksio Classicin reitistä itäpuolisen osuuden Haukkalammelle asti niin tänä sunnuntaina juoksin ensin Haukkalammelle ja jatkoin sieltä Classicin länsipuolisen osuuden jättäen pois kuitenkin Soidinsuon kierroksen. Jalat tuntuivat kevyiltä vaikka viikkoon on jo tullut mukavasti liikuntaa.
Sunnuntain reitti
Viikolle kertyi yhteensä hieman vajaa 20 treenituntia, eli pari tuntia enemmän kuin viime viikolla. Juoksua siinä oli 168 kilsaa. Ensi viikolla on viimeinen kova viikko ennen Kolia. Tarkoitus olisi vielä hieman nostaa tunteja ja tehdä yksi pidempi lenkki.
Viime sunnuntaina kerroin noista uusista Hokan Speed Instinct tossuista. Tällä viikolla olen juossut loppuviikon polkulenkit kyseisellä tossulla. Kilsoja on nyt tossulle kertynyt yhteensä 136, josta 112 kilsaa on juostu poluilla. Alla pari kuvaa tossujen tämän päiväisestä kunnosta.
Päälikumia on vielä jäljellä, mutta nyt näyttää siltä, että tossun sisäreunasta, jalkaholvin kohdalta, alkaa pohjan liimaukset irtoamaan. Tai siltä se ainakin näyttää. Pitää tänään laittaa valmistajalle postia. En usko olevani ainut, joka asian on huomannut ja heille ilmoittanut.
Lomat on pidetty ja tämä viikko on mennyt jo töiden parissa. Kelitkin tuntuu vähän viilenneen ja sateita on piisannut varmaan viikon jokaiselle päivälle. Välillä ei ole rännitkään riittäneet, kun vettä on satanut taivaalta.
Vaarojen ultraan on aikaa vielä sen verran, että hyviä treeniviikkoja ehtii saada kasaan kuutisen kappaletta. Tämä viikko on ollut niistä ensimmäinen ja samalla vähän kevyempi viime viikonlopun rogan jälkeen. Rogan takia pidin maanantain vielä lepoa. Rasitusta ei enää suuremmin tuntunut, mutta univelkaa oli kuitenkin jonkin verran. Tiistaina ja torstaina olin fillarilla töissä ja päivällä kävin tekemässä ensimmäiset salitreenit. Tiistaina vielä melko maltillisesti, mutta torstaina oli jo vähän parempaa tekemistä. Loput neljä päivää meni jalkalenkkien parissa.
Keskiviikkona juoksin peruslenkin töistä kotiin. Polvet tuntuivat hieman kipeiltä nyt kun tuo venyttely on jäänyt vähemmälle eikä joogatunnitkaan ole vielä alkaneet. Perjantaina tein töiden jälkeen parin tunnin lenkin Nuuksion poluilla. Osa lenkistä meni metsään, kun satuin eksymään tutuilta poluilta ja lähdin haravoimaan aluetta löytääkseni takaisin. No, hyvä lenkkihän siitä tuli kaikin puolin ja matkaakin vähän enemmän.
Mutaan ja sateeseen kannattaa totutella jo peruslenkeillä
Lauantaina lähdin taas kohti Nuuksion polkuja. Tässä kohtaa päivää sadetta riitti mukavasti ja päätinkin kokeilla jo joitakin vuosia sitten hankkimiani Marmotin ohuita ja keveitä kuorihousuja. Housut ovat kulkeneet repussa useammassa kisassa, mm. UTMB:llä, mutta koskaan en ole niillä juossut sateella. Nyt ne olivat jalassa koko 2,5 tunnin lenkin ajan ja kyllähän niillä hyvin pystyi juoksemaan. Housut eivät liimautuneet kiinni ihoon hidastaen juoksua vaan homma sujui hyvin. Toki kosteudelta ne eivät suojaa, kun hikoilu niitä käyttäessä lisääntyy eikä kosteus poistu iholta samaan tapaan kuin tavallisella housulla. Mutta lämmöt me pitää hyvin ainakin tällaisissa olosuhteissa. Nämä housut kulkivat repussa edellisessä kisassa Pallakselta Hettaan, mutta en siinä väsyneenä muistanut niitä lainkaan. Olishan ne olleet Pyhäkerolla lyhyitä housuja mukavammat.
Sadevarustusta testaamassa
Sunnuntaina käytiin Jarin kanssa Solvallassa NuuksioClassicin järjestämällä yhteislenkillä. Tavattiin meillä aamulla ysiltä ja polkastiin maastopyörillä Solvallaan. Siellä sitten varusteiden vaihto ja jalkaan Salomonin lainatossut, joita sai kokeilla lenkin ajan. Valinta osui Salomon Speed tossuihin, joiden kanssa vajaa kolmen tunnin lenkki sujui hyvin. Pitoa löytyi omaan tarpeeseen hyvin, mutta Jarilla pito loppui yhdessä alamäessä ja tuloksena kunnon mutaliuku ja reikä kädessä. Tossussa on erittäin kapea lesti, joka sopii ainakin itselleni. Tossun sopimisesta pidemmälle reissulle ei sitten osaa sanoa.
Porukka oli paljon liikkeelle ja vauhtiryhmiä tuli useita. Lähdettiin Alpon vetämään nopeimpaan ryhmään, jossa matkavauhti oli sopivaa.
Nakinsyöntitauko
Osa söi ihan oikeita tankkausjuttuja
Ja Jarille maistui laku
Lopussa Jari halusi vähän kokeilla lainatossun ominaisuuksia ja vedimme viimeiset kilometrit vähän reippaammin. Lenkin jälkeen rupattelut tuttujen kanssa ja fillari kohti kotia. Etupyörä oli kuitenkin tyhjä, mutta onneksi paikkatarvikkeita oli repussa mukana. Ainoastaan paikkaliimat olivat kuivuneet, mutta pelastus löytyi Solvallan Haltiasta, joilla oli lainata tavallista kontaktiliimaa. Paikka kesti juuri sopivasti kotimatkan ja pihassa rengas oli taas tyhjä. Loistava ajoitus.
Matkalla ehdittiin Jarin kanssa suunnitella tulevia karkeloitakin.
Viikolle kertyi treenitunteja yhteensä 13,5 tuntia, jossa juoksua 80 kilsaa ja fillaria vähän enemmän. Viikko jäi vähän vajaaksi, mutta ensi viikolla sitten vähän lisää määrää.
Viime toukokuussa Karhunkierroksen yhteydessä Eppu esitti kysymyksen #NUTSLIVEn yhteydessä, että monessako ultrakisassa sitä on tullut käytyä. No siihen en sitten tarkkaa lukua osannutkaan sanoa, mutta siellä 25-30 tienoilla se voisi olla. Siitä jäi sitten vähän sellainen ajatus, että pitääkin kesälomalla yrittää tehdä jonkinlainen kattava listaus noista maratonia pidemmistä kisoista. Itse en ole niistä tarkkaa kirjaa pitänyt, mutta esim. DUV:n sivuilta löytyy suurin osa. Kaikkea ei sieltäkään löydy, joten tässä jonkinlaista yritystä siihen suuntaan.
2004:
Homma on lähtenyt liikkeelle 2004 Hiekkaharjun 6h kisasta. Kyseistä kisaa ei enää järjestetä, mutta se oli useamman vuoden ajan kevään kohokohta ultrapuolella. Lisäksi se oli suhteellisen lyhyt hyppäys maratonilta ultramatkoille. Hiekkaharjun kentällä kisattiin 2003-2010.
1. Hiekkaharju 6h 8. toukokuuta, tulos 64,150 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
Hiekkaharjun 6h kisa 2004
2007:
Seuraavat pari vuotta menivät telakalla ja polvileikkauksesta toipuessa ja vasta 2007 juoksin seuraavan ultramatkan, taas Hiekkaharjun 6h kisassa. Sen jälkeen ultrailut jatkuivat seuraavat vuodet säännöllisemmin. Vuosi jatkui Masokistin Unelmassa ja Endurance 24h kisassa, jossa juoksin ekalla kerralla yli 200 km tuloksen. Endurance 24h kisa järjestettiin silloin ensimmäistä kertaa. Lisäksi juoksin ensimmäisen maastoultra/polkukisani Vaajakoskella.
2. Hiekkaharju 6h 5. toukokuuta, tulos 68,650 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
3. Masokistin Unelma 100 km Helsinki 11. elokuuta, tulos 9:28:18 kisaraportti
4. Vaajakosken maastoultra 60 km 6. lokakuuta, tulos 4.46.51 kisaraportti
5. I Endurance 24h 1.-2. joulukuuta, tulos 204,232 km kisaraportti
Vaajakoskella 2007, vasemmalla Hyppölän Tero ja oikealla Luusalon Mikko
2008:
Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen kerran Tukholman ulkopuolella juostavan Ursvik Ultra polkukisan, 12h kisani radalla sekä ekan Spartathlon kisani. Lisäksi paransin 100 km ennätystäni Perniössä Suomi-juoksussa alle 8h tulokseen.
2009:
Seuraavana vuonna yritettiin taas pidentää matkoja ja juoksinkin ensimmäisen 48h kisani Ruotsin Skövdessä. Kyseessä oli ratakisa. Lisäksi kävimme Japanissa juoksemassa Sakura Michi Nature run 250 km kisa ja edustettiin Suomea 100 km MM-kisoissa. Loppuvuodesta osallistuttiin ensimmäistä kertaa Mammuttimarssille Nietosjärven Tommin kanssa.
10. II Endurance 24h 31.1.-1.2, tulos 85,028 km kisaraportti
11. Sakura Michi Nature run 250 km 32:50:00 kisaraportti
12. IAU 100 km MM-kisat Torhout 19.-20. kesäkuuta, tulos 8:38:52 kisaraportti
13. Skövde Ultrafestival 48h 28.-30. elokuuta, tulos 356,984 km (Suomen ennätys), kisaraportti
14. Vaajakosken maastoultra 60 km 4. lokakuuta, tulos 5:53 kisaraportti
15. Mammuttimarssi 100 km Padasjoki 23.-24. lokakuuta, tulos 12:19 (parina Tommi Nietosjärvi), kisaraportti
2010:
Seuraavana vuonna sain kutsun Ranskassa järjestettään 48h, jonne kutsuttiin 12 parasta naista ja miestä edellisen vuoden 48h rankingin perusteella. Sen lisäksi olin toista kertaa Spartathlonissa, mutta jouduin siellä keskeytämään vähän ennen Spartaa. Lokakuussa juostu Mammutti Runtu Tommin kanssa oli ehkä yksi vahvimpia suorituksiani ikinä.
16. III Endurance 24h 30.-31.tammikuuta, tulos 156,406 km kisaraportti 17. Hiekkaharju 6h 24. huhtikuuta, tulos 69,520 km kisaraportti
18. Surgères 48h 21.-23. toukokuuta, tulos 382,317 km (Pohjoismaiden ennätys) kisaraportti 1 ja 2
19. Spartathlon 246 km 24.-25. syyskuuta, tulos DNF n. 220 km kohdalla kisaraportti
20. Mammutti Runtu 160 km Kytäjä 29.-30. lokakuuta, tulos 20:18 (parina Tommi Nietosjärvi) kisaraportti
Alla vielä coutsin tekemä video omista vanhoista otoksista Surgèresin kisasta.
2011:
Heti Mammutti Runtun jälkeen alkoivat ongelmat lantiossa, jossa diagnoosina oli häpyluun rasitusmurtuma. Maaliskuussa juostu yli 1000 harjoituskilometriä taisivat pahentaa asiaa ja lopullinen niitti tuli toukokuussa 48h kisan jälkeen, jolloin häpyluu murtui kokonaan. Syyskuussa leikkaus ja kausi paketissa.
2012:
Seuraavana vuonna aloitettiin kunnon rakentaminen alusta. Kävimme taas Japanissa, jossa ei ollut tarkoitus juosta koko 250 kilsan reissua maaliin. Sivosaven Veikon kanssa juoksimme kuitenkin alusta loppuun yhdessä. Loppukesästä vielä Skotlannin nummilla oli hieno kokemus, mutta sen jälkeen iski ristiluun rasitusmurtuma selkään ja kausi oli taas paketissa.
2013:
Alkuvuosi meni lyhyempien tapahtumien parissa varmistaen kropan paranemisen seuraavia koitoksia varten. Loppuvuodesta oli sitten vähän pidempää tapahtumaa, Vaarojen Ultra Kolilla, Mammutti Runtu sekä ensimmäinen Sysikallio.
24. Vaarojen Ultra 86 km 5. lokakuuta, tulos 10:07:22 kisaraportti
25. Mammutti Runtu 130 km Raasepori 25.-26. lokakuuta, tulos 16:24 kisaraportti
26. I Sysikallio 100 km 20.-21. joulukuussa, tulos 20:25 kisaraportti 1 ja 2
2014:
Seuraavana vuonna tähtäimessä oli selkeästi maasto- ja vuorikisat, Sinister 7 Kanadan Kalliovuorilla sekä UTMB Alpeilla. Kalliovuorilla olimme käyneet samassa kisassa jo paria vuotta aikaisemmin, jolloin juoksin vain yhden seitsemästä osuudesta. Lisäksi Sysikallio, jossa kukaan ei kuitenkaan päässyt tällä kertaa maaliin.
2016:
Tänä vuonna tähtäimessä oli sen 200 mailisen vuorikisan kokeilu, mutta eipä tullut siitä vielä tänä vuonna mitään. Sen sijaan kotimainen UTTF-kiertue houkutteli taas mukaansa.
34. NUTS Karhunkierros 160 km 27.-29. toukokuuta, tulos 20:30:47 kisaraportti
35. NUTS Pallas 134 km 15.-16. heinäkuuta, tulos 18:30:37 kisaraportti
NUTSPallas maalissa 2016
Siinä kaikki mitä nyt löysin omista muistiinpanoistani. Saattoi siitä joku ehkä jäädä. Eli onhan tuossa yhteensä 35 starttia, joista kuitenkin vain kaksi varsinaista DNF:ää. Noista aikakisoista saa aina tuloksen, joten niissä ei DNF:ää voi tullakaan.
Tämän viikon osalta treenit on olleet käytännössä nollassa. Ainoastaan yksi kevyt fillarilenkki sekä coutsin kanssa runsaan parin tunnin hölkkä. Jalat ovat kuitenkin tuntuneet paljon paremmilta kuin toukokuussa Karhunkierroksen jälkeen. Ilmeisesti Pallaksella tuli niin paljon kävelyä lopussa, ettei vastaavaa rasitusta syntynyt. Parasta on kuitenkin pitää reilusti taukoa vammojen välttämiseksi. Ensi viikolla aloitellaan hiljalleen seuraavaa jaksoa.
