Viikko 23 ja katseet tulevaan

Tällä viikolla selvisi sitten miten tuon takareiden kanssa edetään. Torstaina käytiin taas Sakari Oravan luona sairaala NEOssa ja katsottiin vielä magneettikuvat ja käytiin läpi eri vaihtoehdot. Takareiden kiinnitys istuinkyhmyyn näytti kuvien perusteella aika erilaiselta vertailtaessa oikeaa ja vasenta puolta. Jänteessä oli pientä repeämää ja selkeää turvotusta, jonka takia vasen puoli oli kuvissa selkeästi isompi.

No voisi se parempikin olla

Vaihtoehdot oli käytännössä pidempi juoksutauko ja korvaavaa harjoitusta ja lihaksen vahvistamista tai sitten leikkaus. Ekassa vaihtoehdossa ei ollut ihan takeita miten pitkään homma kestäisi ja paljonko jalalla uskaltaisi harjoitella. Takareisi on aika monessa lajissa keskeisessä osassa, joten se rajoittaa aika paljon tekemistä. Myös leikkauksessa tulee pidempi juoksutauko, noin 2 kuukautta, jonka jälkeen harjoittelun voi hiljalleen aloittaa. Tässä vaihtoehdossa aikataulu on paremmin tiedossa eikä aikaa kulu epätietoisena olemiseen. Aikataulujen osalta kaikki on tietysti arvailua ja perustuu aikaisempaan kokemukseen. Muutama vuosi sitten tehty edellinen leikkaus vaati juurikin saman juoksutauon kuin mitä Orava oli etukäteen sanonut. Näin päädyimme siis leikkaamaan takareiden runsaan viikon kuluttua. Tämän kauden kisojen osalta päätös tarkoittaa sekä Pallaksen että Spartathlonin jäämistä väliin.

Kuluvalla viikolla en ole tehnyt yhtään juoksulenkkiä, kaikki lenkit on tehty fillarilla. Viikonloppuna olen nautiskellut aurinkoisesta ja melko lämpimästä kelistä maantiefillarin kyydissä. Kun yleensä tulee pyöräiltyä lähes pelkästään työmatkoja niin tänä viikonloppuna on ollut erityisen mukavaa ajella pari vähän pidempää lenkkiä. No, ei ne pitkiä lenkkejä olleet kumpikaan, mutta ihan hauskaa joka tapauksessa. Tämäkin herkku saa jäädä hetkeksi leikkauksen takia. Tilanne on kaikin puolin hankala, kun on aina tottunut liikkumaan päivittäin.

Viikon kohokohta oli kuitenkin Suomen polkujuoksumaajoukkueen loistava menestyminen viikonlopun MM-kisoissa. Maija Oravamäen 11. sija naisissa ja Henri Ansion neljäs sija miehissä kertoo selkeän nousujohteisen suunnan jatkuneen suomalaisessa polkujuoksussa.

Henri maalissa. (kuva Suunto-Salomon-Racin-tiimin sivuilta)

Kestävyysurheilun uutisointi.
Kuvia ja tarinaa Suunto-Salomon Racing tiimin sivuilla.

Viikot 21 ja 22 ja Karhunkierros

Pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Treenien puolesta ei ole paljoa kerrottavaa. Sen sijaan viime viikonloppuna Rukalla oli aivan huippu viikonloppu, kun sai olla pari päivää mukana talkoissa ja nähdä isoa kisaa myös pöydän toiselta puolelta. On hyvä nähdä ja tehdä asioita myös huoltopuolella niin muistaa taas arvostaa sitä huimaa panosta, jonka talkooporukka tekee onnistuneen tapahtuman eteen. Karhunkierros alkaa olla jo sen verran iso tapahtumana, että kaikkien palasten toimiminen saumattomasti vaatii jo melkoista suunnittelua. Tässä suhteessa kisakoneisto toimi loistavasti ja kaikki kisaajat saivat varmasti ikimuistoisen tapahtuman.

Itse saavuin Rukalle vasta perjantaina iltapäivällä, jolloin 160 kilsan juoksijat olivat edenneet jo hyvän matkaa. Itsellä iltapäivä ja ilta meni varustetarkastuksia tehdessä. Samassa yhteydessä oli erittäin kiinnostavaa päästä kurkistamaan juoksijoiden reppuihin ja mitä erilaisimpiin varusteisiin ja virityksiin. Muutama hyvä idea tuli napattua itsellekin. Aika paljon keskustelua herättänyt vedenpitävä takki oli yksi 80 kilsan kisaan starttaavilta tarkastettu varuste. Hyvin oli porukka ottamut matkaan teipatuilla saumoilla varustettuja takkeja. Mukaan mahtui myös heikommalla takilla liikkeellä olleita, jotka joutuivat palaamaan varustetarkastukseen uudestaan takkiostosten jälkeen. Yhtään juoksijaa ei kuitenkaan varusteiden takia jäänyt lähtöviivalle.

Oma majapaikka sijaitsi ihan Rukan kisakylän keskustassa Samban varaamissa tiloissa. Vähän oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni kaikkien niiden varustetarkastusten jälkeen. Reput ja takit vilisti silmissä vielä jonkin aikaa. Aamulla sitten aamupalan jälkeen varusteiden tarkastus jatkui lyhyempien matkojen osalta ja viimeiset reput käytiin läpi lauantaina aamupäivän aikana. Samalla alettiin valmistelemaan varusteiden tarkastukseen käytettyä isoa telttaa maaliintulijoille ja heidän huoltoon ja ruokailuun sopivaksi. Pöydät ja tuolit laitettiin esille ja pientä purtavaa kannettiin pöytiin. Saattoi siinä tiimellyksessä joku Fazerin sininen mennä huoltoporukankin suuhun. Samalla lämmintä keittoa kisailijoille tehneet kokit saapuivat soppatykkeineen paikalle. Kaikki alkoi olla valmiina ensimmäisille maaliintulijoille.

Ensimmäisenä maaliin saapui 160 kilsan perusmatkalta Samban Juuso Simpanen. Olipa hieno hetki olla vastaanottamassa kuninkuusmatkan uutta mestaria. Tässä Juuson oma tarina viikonlopun kisasta.

Juuson maaliintulon ja huoltohommien jälkeen lähdin tekemään omaa lenkkiä. Kävin hölkkäämässä Konttaisen huollossa ja takaisin. Menomatkalla vastaan tuli sekä 50 kilsan kärki Henri Ansio että 80 kilsan kärki Ruokolaisen Tero. Lumitilanne Valtavaaralla oli lauantaina iltapäivällä jo aika siedettävä.  Perjantaina tilanne on ollut varmaan toisenlainen. Itse juoksin viime vuonna kisassa Rukalta Konttaisiin noin 10 minuuttia nopeammin kuin nyt vuotta myöhemmin lumisissa olosuhteissa. Ero oli ajallisesti aika pieni, vaikka varmaan energiaa tuossa paloi enemmän. Lauantaina lumessa juoksemisen teki hankalaksi se, että kapeassa urassa oli vaikeaa juosta kovempaa, kun siinä menetti tasapainon aika nopeasti. Hitaammin juostessa ei kaatumisia ja liukastumisia sattunut juurikaan. Lyhyen rupattelun jälkeen Konttaisissa lähdin takaisin 50 kilsan kisaassa juosseen Juha Hellsténin kanssa. Paluumatkaan meni hieman menomatkaa hitaammin. Oman lenkin jälkeen loppuilta meni kisakeskuksessa maaliintulijoiden vastaanottamisessa. Oli muuten aivan mahtavaa seurata juoksijoiden iloisia ilmeitä maalissa. Aivan huippu porukkaa!

No minne se pilli on kadonnut?

Nyt tarkkana

Kaikki valmista maaliintulijoille

Valtavaaralla, taustalla Ruka

Lämmin vastaanotto maalissa

Jos on tuo juokseminen välillä rankkaa niin on tuo huoltopuolikin sitä. Iso hatunnosto kaikille kisoja järjestäville tahoille ympäri Suomen.

Omat juoksutreenit ovat olleet aika harvassa viimeisen parin viikon aikana. Tämän viikon maanantaina juoksin töistä kotiin vähän parempaa vauhtia, mutta kipuilu tuolla takareidessä oli kyllä sellaista, ettei ainakaan tuo tulehduskipulääke ole tilannetta auttanut kuten ei ole paljoa nämä vähentyneet juoksulenkitkään. Magneettikuvat ja lausunnot on saatu ja nyt odotellaan Oravan päätöstä miten asiassa edetään. Eiköhän tuossa tulevan viikon alkupuolella jo tiedetä enemmän.

Viikko 18 ja hellekeliä

Kesä! Vihdoinkin kesä! Tai ainakin melkein kesäkelit. Lämpötila on heilunut torstaista asti parinkympin tietämissä ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Aamut ovat olleet vielä aika viileitä, mutta viikonloppuna tuli aamulla lähdettyä lenkille jo lyhythihaisessa paidassa ja sortseissa.

Edellisen viikonlopun 12h rogan jälkeen alkuviikko meni fillaroidessa. Sen lisäksi oli maanantaina tunnin jooga, jossa oli aikamoisia vaikeuksia rogailujen takia. Jalat olivat aika kehnossa kunnossa ja useimmat liikkeet meni melkein sinnepäin. Rogan tulokset löytyy muuten täältä.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen hölkkäilemässä Nuuksiossa runsaat 1,5 tuntia ja siihen päälle vielä kevyttä fillarointia 12km. Kävin Nupurissa katsomassa olisiko kevään ensimmäiset pääskyset jo tulleet, mutta eipä niitä näkynyt. Nupurissa on yksi vakiopaikka, jossa melkein aina näkyy tämän seudun ensimmäiset pääskyset.

Helatorstaina oli vuorossa Bodom Trail Pirttimäessä, jossa käytiin kauden ensimmäinen Buff Trail Tourin osakilpailu. Salomon-Suunto Racing Teamin Jaana Leivo ja Henri Ansio veivät päämatkana olleen 21 km sarjojen voitot selkeillä eroilla. Henri Ansio jatkoi käytännössä siitä mihin hän jäi edellisen kauden loputtua viime vuonna Kolilla. Kotimaisissa polkukisoissa hän ei löydä vastusta tällä hetkellä. Oma suoritus oli tällä kertaa vastuullinen pacerin homma 6 km kisassa, johon osallistuimme nyt toista kertaa Jussin ja Juhon kanssa. Rauhallisen alkuvauhdin jälkeen kiristimme tahtia ennen puoliväliä ja lopun tulimme lähes lentämällä. Tuloksena oli Juhon uusi ennätys, joka parani lähes minuutilla. Ensi vuonna uudestaan.

Kuva: Onevision

Kärki ekan kierroksen jälkeen.

Perjantaille ja lauantaille olin varannut aikaa pitkälle lenkille. Nuuksiossa ja tässä ympäristössä tuli vietettyä perjantaina vajaat 6 tuntia ja lauantaina vajaat 5 tuntia. Kilsoja yhteensä 98. Tässä vähän kuvasatoa matkalta.

Mustalampi

Swinghillissä edelleen lunta

mutta myös aurinkoa

Uusia pitkospuita NC:n lahjoituksilla

Kevään ekat pääskyset. On se siellä katonrajassa.

Lenkin jälkeen tankkausta

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä yhteislenkille Nuuksioon, mutta myöhästyimme Jussin kanssa hieman lähdöstä, emmekä enää löytäneet muuta porukkaa. No, siitä sitten omaa vauhtia ja omia polkuja Nuuksiota kierrellen. Lämpimästä kelistä huolimatta talviturkkia ei tullut vielä heitettyä.

Viikolle kertyi mukavat 23h ulkoilua, jossa 145 kilsaa juoksua ja saman verran fillaria. Ensi viikolla vielä pari hyvää treeniä, pari reipasvauhtista sekä yksi pidempi kieppi. Toinen reipasvauhtisista tapahtuu ensi sunnuntaina Lohjan Harjulla.

Kansainvälisissä karkeloissa Salomon-Suunto Racing Teamin Noora Pianola ja Eetu Nordman kunnostautuivat sijoittumalla kovatasoisissa vuorikisoissa kärkisijoille. Noora oli viidentenä huhtikuun lopussa järjestetyssä Madeira Island Ultra Trail (MIUT) 85 km kisassa, jossa nousua kertyi mukavat +4400m. Nooran loppuaika oli  loistava 14:50. Eetu taas kävi näyttämässä juoksemisen mallia Transvulcanian 74 kilsan kisassa olemalla kovatasoisen kisan sijalla 33. Eetun raporttia saamme lukea varmasti ihan lähipäivinä.

Noora torstaina Bodom Traililla

Unkarissa alkoi keskiviikkona jo perinteinen 6d ultrakisa, jossa taas mitataan henkisiä voimavaroja rinkulan kiertämisessä. Viisi vuotta sitten tuli itsekin oltua täällä loistavasti järjestetyllä ultraviikolla, jossa tosin osallistuin 48 tunnin kisaan. Kisaa on jäljellä vielä vajaat kaksi päivää ja kisan kehittymistä voi seurata täältä. Saksan Schwerkki tekee taas kovaa tulosta, mutta niin tekee Ikäläisen Keijokin.