tiistai 20. joulukuuta 2022

Talvipäivänseisaus 2022 pyörätapahtuma 17. - 18.12.

Hienoja kokemuksia syntyy, kun lähtee avoimin mielin ystävien heittämiin hullutuksiin mukaan. Näin kävi tälläkin kertaa, kun Saarisen Jani laittoi viesti viikkoa etukäteen tällaisesta Talvipäivänseisaus pyörätapahtumasta.



Siitä sitten varusteita ihmettelemään ja reittiä suunnittelemaan. Varsinaisesta kokemusta näin pitkästä talvella tehdystä pyöräreissusta ei ole. Pisimmät reissut on tehty Synkkiksen yhteydessä pariin otteeseen, mutta silloinkin lämpötilat ovat olleet mukavasti nollan yläpuolella. Syksyllä poljettu Veikkola Friday Gravel sarja oli sekin hieno kokemus, mutta tehty edelleen lämpimillä ilmoilla. Janin kanssa polkemisesta oli kuitenkin kokemusta kesältä, kun kävimme yhdessä kiertämässä Kemiön saaren.

Reittisuunnitelmia oli useita ja ensimmäisessä vaihtoehdossa oli tarkoitus polkea kotoa Turkuun. Logistisesti oli kuitenkin helpompi ajaa auto Turkuun ja tehdä lenkki sieltä käsin. Halusimme myös polkea yli 200 km mittaisen lenkin. Tarjolla olevat 24h palvelut määräsivät paljolti reittiä, koska välillä oli hyvä päästä sisälle tankkaamaan ja huoltamaan. Näin reitiksi muodostui Turku - Kemiö (S-market) - Halikko (Prisma) - Teijo - Perniö - Halikko (Shell) - Turku.

Reitti ladattu Polariin
Reitti ladattu Polariin

Varusteiden osalta isoin ongelma oli kunnon pyörälaukun puuttuminen. Olin pari vuotta sitten hankkinut isomman satulalaukun, mutta se ei pysy paikallaan putkelta polkiessa, vaan heiluu ikävästi puolelta toiselle. Tähän kohtaan hankinkin runkolaukun, jonka saa kiinnitettyä tukevasti, eikä siitä ole haittaa pyöräillessä. Juomapullojen käyttö vähän hankaloituu runkolaukun kanssa, mutta siihenkin toivottavasti tottuu. Varustenetin valikoimista mukaan tarttui Geosmina runkolaukku lähinnä, koska se oli vedenpitävyyden lisäksi "ei-jäykkää" materiaalia. Lisäksi se oli halvin vaihtoehto.


Toinen isompi varuste ongelma oli oikeiden käsineiden valitseminen. Yleensä käytän talvella rukkasia, koska ne ovat lämpimimmät. Luvattu räntäsade vaati kuitenkin vedenpitävien käsineiden valitsemista ja sellaista rukkasta ei kaapista löytynyt. Olen käyttänyt kylmällä rukkasten sisällä ohutta Rabin merin-laineria. Nappasin mukaan Varustenetistä tuulta ja jonkin verran vettäkin hylkivät ISOT Ulvang-rukkaset, joiden alle voisin laittaa Rabin lainerit. Siitä miten mukava näillä olisi pyörän vaihteita ja jarruja käyttää olikin sitten epäselvää ja jäi nähtäväksi. Lopulta päädyin laittamaan Rabin lainereiden päälle kaapissa olleet Sealkinzin vedenpitävät pyöräilysormikkaat. Ne pitäisivät vettä ja lainereiden kanssa olisivat toivottavasti tarpeeksi lämpimät. Ulvang-rukkaset otin mukaan runkolaukkuun, jossa oli myös vedenpitävät pyöräilyhousut, vara lainerit ja merinovillainen vaihtoaluspaita. Tankoon olin kiinnittänyt hihnoilla muovipussiin käärityn untuvatakia mahdollisia taukoja varten. Koskaan ei tiedä joutuuko tien poskessa odottamaan raatotaksia tai korjaamaan rengasta ja olihan meillä yksi lossimatkakin matkalla ja sitä olisi saattanut joutua odottamaan.

Runkolaukku ja Ulvang-rukkaset


Vauhtikarkkeja, kurahousut ja untuvatakki

Päälle olin pukenut merinovillaisen alusasun (2 kpl paitoja), talvipyörähousut ja takin, kaulassa ja päässä buffi ja päässä vielä Sealskinzin pyöräily "pipo". Jalassa oli merinovillasukat sekä vedenpitävät ja nilkkaan asti ulottuvat pyöräilykengät sekä Sealskinzin kengänsuojus. Ja suunnistuslasit toimivat erinomaisina ajolaseina, jolloin pystyy myös seuraamaan mittareita ja puhelinta.



Lauantaina ajoimme iltapäivällä Turkuun ja valmisteluiden jälkeen olimme valmiita. Matkaan lähdimme 17:50. Jani oli rauhallinen, mutta itseäni kyllä jännitti. Sääennuste oli luvannut lämpötilan putoavan plussalle ja räntäsadetta illaksi. Iso kysymysmerkki itselle oli missä kunnossa tiet olisivat ja miten pyörän kapea 35mm nastarengas toimisi mahdollisesti pehmeällä lumella ja jäällä. Olin vielä viikolla yrittänyt löytää leveämpää 40-42 millin rengasta, mutta sen olisi saanut vain tilaamalla ja siihen ei aikaa enää ollut. Näillä siis mentiin.


Varusteiden virittelyä hotellin autotallissa


Lähtökuva

Turusta lähdettäessä pyöräteitä riitti pitkälle eikä tässä kohtaa ollut tarvetta ajaa ajoradalla autojen seassa. Ensimmäisenä ohitettiin Littoinen. Piikkiö ja Paimionjoki, jonka jälkeen reitti kääntyi etelään kohti Sauvoa ja Kemiötä. Liikennettä oli vielä jonkin verran, mutta luvattua räntäsadetta ei kuulunut. Myös lämpötila tuntui olevan vielä pakkasella. Vanha Turuntie oli suolattu ja ikävän märkä. Onneksi sitä ei menty kuin hetki.

Ensimmäinen huoltopaikka oli suunniteltu Kemiöön, jonne matkaa oli noin 60 km. Täällä paikallinen s-market oli auki klo 22 asti ja sinne pitäisi ehtiä hyvin neljässä tunnissa. Näin tapahtuikin ja olimme siellä jo runsaan kolmen tunnin ajon jälkeen. Kaikki oli mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa. Ainut hankalampi asia oli sormien puutuminen. Jouduin välillä ravistelemaan käsivarsia saadakseni veren taas kiertämään sormissa. En osaa sanoa mistä se johtui, vieläpä kun se alkoi jo heti matkan alusta asti. Vaiva on kyllä tuttu ennestään, mutta nyt se vaivasi huomattavasti enemmän.

Kemiössä saimme s-marketin kahviautomaatista lämpimät kahvit sekä juomapulloon kuumaa vettä. Lisäksi join puolen litran kivennäsvesipullon. 


Kemiön s-marketin kahviautomaatilla

Matka jatkui Kemiöstä kohti Kokkilan lossia. Netin aikataulujen mukaan sen liikennöinti loppuisi klo 23, mutta Jani oli soittanut lossille etukäteen ja sehän liikennöisi lopulta läpi yön aina tarvittaessa. Siispä jatkoimme samaa rauhallista vauhtia. Lossille saapuessa se oli parkissa meidän tulosuunnassa, joten ajoimme suoraan sisään, jonka jälkeen koneet käynnistyivät ja matka alkoi. Ei siis yhtään odotusta ja lisäksi matka oli ilmainen. Mahtavaa! Lossilta matka jatkui kohti Halikkoa ja Prismaa. Pienen suunnistuspummin jälkeen kauppa löytyi, mutta kuumaa juotavaa ei saatu. Suuntasimme paikalliseen pieneen ravintolaan, josta saimme kupit kahvia sekä juomapulloihin lämmintä vettä. Jonkin verran selittelyä vaati meidän ilmestyminen pyöräilykamppeissa baaritiskille.


Kokkilan lossissa

Matkaa oli tässä vaiheessa takana noin 100 kilsaa. Edessä oli noin 65 kilsan kieppi Teijon, Mathildedalin ja Perniön kautta takaisin Halikkoon. Reitti olikin varsin mäkinen ja paikallinen tielaitos oli hiekoittanut Teijon suunnalla tiet varsin ansiokkaasti. Ajattelin, että jos ei täällä tule rengasrikkoa niin ei sitten missään. No ei tullut ja hyvä niin. Siinä kelissä vähän märällä paidalla olisi nopeasti tullut vilu. Sen huomasi jo jokaisella lyhyellä tauolla. Jos ei muuta niin sormet ainakin olivat jäässä taukojen jälkeen.

Teijon kyläkauppa

Mathildedal

Mathildedalin jälkeen valitsimme pienemmän tien Teijon kansallispuiston eteläpuolelta. Tuloksena olikin runsaan kolmen kilometrin pätkä, jonka jouduimme tunkkaamaan pyörien kanssa lumihangessa. Pakkaslumi ei olisi haitannut niin paljoa, mutta nuoskalumi kerääntyi pinnojen ja rattaiden väliin tehokkaasti estäen välillä pyörän pyörimisen. Himpun alle tunti meni tuolle osuudelle ja ilo oli suuri päästessämme taas auratuille teille.

Kohta tämän jälkeen loppui aurattu tie

Loppumatka Halikkoon meni joutuisasti ja lämmintä pizzaa odotellessa. Paikallinen Shell-huoltamo oli auki vuorokauden ympäri samoin kuin heidän keittiönsä. Tilasimme pizzat ja parit kokikset. Itsellä oli tässä vaiheessa vähän vatsa kipeä, en tiedä johtuiko se syömättömyydestä vai mistä. Söin pizzan kyllä mielelläni, mutta en ollut varma pysyisikö se sisällä. Päälle vielä kuumat kahvit.

Pizzaaaa

Sen verran oli matkanteko hidastunut, ettei aikaa ollut paljoa hukattavissa. Suunnittelimme myös reitin Halikosta takaisin Turkuun uudelleen, koska halusimme varmistaa maaliin pääsyn ajoissa. Tauon jälkeen takaisin pyöränselkään ja matkaan. Matkaa oli edessä 53 kilsaan ennen kuin pääsisimme nauttimaan saunan lämmöstä.

Olimme valinneet mahdollisimman suoran reitin Turkuun. Valitettavasti meillä oli vastatuuli koko loppuosuudella ja tuolla alueella avointa peltoaukeaa riittää. Siispä puskettiin vastatuuleen sen minkä järkevästi jaksoi. Vajaan kympin jälkeen vastaan polki paikallinen pyöräilijä, jolta osallistuminen tapahtumaan oli peruuntunut. Hän kysyi mahdollisuutta lähteä kanssamme samaan suuntaan ja sehän sopi meille hyvin. Olihan meillä tuulenhalkaisijan paikka vapaana.

Siinä sitten jatkettiin kolmestaan melko hyvällä vauhdilla. Ylämäet eivät olleet kovin helppoja enää tässä vaiheessa, mutta onneksi niitä ei suuremmin enää ollut. Isot kiitokset Tuukalle vetoavusta matkalla.

Paimio, Piikkiö, Kaarina...kilometrit tuntuivat etenevän melko hitaasti. Lopulta päästiin Kupittaalle ja yhden mutkan kautta hotellille. Pihassa kello näytti 9.22 ja auringonnousu olisi 16 minuutin kuluttua. Meni paljon tiukemmalle mitä etukäteen ajateltiin.

Maalissa

Ja vieläkin hymyilyttää

Olen iloinen, että päätin lähteä mukaan Janin kanssa tähän tapahtumaan. Maalissa ei ollut sen suurempaa vastaanottoa. Respasta saimme 17,40€ hintaan lämpimän saunan ja suihkun pyyhkeineen sekä hotelliaamiaisen. Tämän jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme kotiin taas yhtä kokemusta rikkaampina.


Täältä vielä Strava-linkki.



Varusteet toimivat hyvin koko reissun. Ainut mikä minulla hajosi reissussa oli vasemman pyöräilykengän klossi, josta irtosi toinen ruuvi. Tästä syystä klossi meni aina niin vinoon kenkää irrottaessa, ettei sitä enää saanut kiinnitettyä ilman, että jäljellä olevan ruuvin löysäsi, suoristi klossin ja kiristi ruuvin uudestaan. Tätä jouduin tekemään puolimatkasta eteenpäin aina irrottaessani jalan polkimelta. No, tätäkin pystyy minimoimaan. Mutta ensi kerralla otan vara ruuvin mukaan.

Olosuhteet olivat huomattavasi paremmat kuin uskalsin etukäteen toivoa. Olin käynyt keskiviikkona kokeilemassa pyörää täällä Siikajärvellä ja kapeat renkaat eivät toimineet yhtään niin hyvin täällä. Muhkurainen tienpinta oli haastava ajaa. Turussa ja lähiseuduilla lunta oli tullut huomattavasti vähemmän ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Monin paikoin asfaltti oli esillä ja pääsimme ajamaan sillä. Siellä missä lumi peitti tienpinnan oli se kovaa ja melko tasaista. Yhtään läheltäpiti kaatumista ei ollut.

Luvattua räntäsadettakaan ei tullut vaan yö oli sen puoleen kuiva. Lämpötila näytti Kupittaan kentällä +2 astetta su aamuna.

Talvipäivänseisaus 2022 pyörätapahtuma 17. - 18.12.

Hienoja kokemuksia syntyy, kun lähtee avoimin mielin ystävien heittämiin hullutuksiin mukaan. Näin kävi tälläkin kertaa, kun Saarisen Jani l...