Vaarojen maratonin kisaraportti

Valmistautuminen kauden viimeiseen UTTF-kisaan oli sujunut täysin suunnitelmien mukaan. Käytännössä kaikki harjoitukset oli viety melko onnistuneesti läpi ja viimeisen kolmen määräviikon aikana kertyneet 60 treenituntia olivat saaneet kropan tuntumaan erittäin valmiilta tulevaan koitokseen. Kisaa edeltävä viikko sekä kisaviikko olivat jo selvästi kevyempiä viikkoja.

Suunnitelma oli lähteä kisaan rauhallisella vauhdilla ja saada vatsa toimimaan heti alusta. Usein ehkä hieman liian reipas vauhti on verottanut myöhemmin menoa, kun energia ei enää ole maistunut. Toisaalta tiesin myös olevani aika vahvoilla yöllä lampun valossa juostessa, joten pidin sitäkin vaihtoehtoa mahdollisena, että eroa muihin voisi yrittää jo yön aikana. Tärkeintä olisi kuitenkin omaan tekemiseen keskittyminen.

Oma riisikeitin mukana Kolilla

Kaikki valmista

Kello 22 perjantaina pääsimme liikkeelle. Aleksei Sobolev lähti tapojensa mukaan reippaasti liikkeelle, mutta hiljensi vauhtia aika nopeasti. Meno tasaantui ja hidastui välillä jopa niin paljon, että kävelimme ylämäkiä. Käytännössä lähes koko porukka oli koossa. Kroppa tuntui hyvältä vaikka jalat olivat jotenkin raskaan oloiset. Runsaan puolen tunnin jälkeen päätin lisätä vauhtia, kun vauhti tuntui liian rauhalliselta. Samalla näkisi miten muu porukka lähtee mukaan. Aika nopeasti sain vedettyä eroa muuhun porukkaan jonkun toisen kilpailijan kanssa. En kuitenkaan siinä tilanteessa nähnyt kuka takana tuli. Arvelin sen olevan Sobolev. Sitten yhdessä risteyksessä, jossa hetken ihmettelin oikeaa reittiä huomasinkin Juuson olevan takanani.

Matka jatkui Juuson kanssa kahdestaan. Vedettiin vuorotellen sen mukaan, kun kärjessä mennyt hukkasi välillä reitin ja takana tullut löysi takaisin polulle. Vauhti oli melko reipasta, mutta fiilis ihan katossa. Ehdottomasti reissun paras osuus oli juosta alas Vesivaaralta kahlaamolle. Siinä juostiin pitkää alamäkeä useita minuutteja pelkän otsalampun valossa. Polku kiemurteli vasemmalta oikealle ja takaisin. Alamäki ei kuitenkaan ollut liian jyrkkä, että olisi pitänyt pahemmin jarrutella. Todella hienoa osuutta.

Reittimerkintä

Kahlaamon ylitys. Kuva Kari Kuninkaanniemi

Kahlaamolla mentiin nopeasti yli ja täytettiin juomapullot, matkaa oli takana 17km ja olin muutaman minuutin aikataulua edellä. Siitä matka jatkui Herajärven Kierroksen eteläiseen osaan, joka oli jo edellisen vuoden tiedustelureissulla todettu erittäin tekniseksi. Heti ensimmäisen vaaran jälkeen tehtiin muutaman minuutin pummi, mutta takaa ei kuulunut vielä muita. Ruoka maistui ja tässä kohtaa söin ensimmäisen Inari-sushin. Coutsi oli tehnyt ne aamulla ja pakannut ne kätevästi pieniin Minigrip pusseihin.

Eteläinen osa oli haastava, mutta ekalla kierroksella se meni vielä suhteellisen kivuttomasti. Juusolla alkoi olla ongelmia, mutta en voinut sen enempää auttaa. Tarjosin vain mahdollisuutta roikkua perässäni seuraavalle vesipisteelle. Vauhti oli kuitenkin liikaa, enkä toisaalta voinut hidastaa enempää muun joukon tullessa kovaa takaa. Noin neljän tunnin kohdalla lähdin jatkamaan omaa vauhtia. Vähän ennen Kiviniemeä pummasin reittiä seuraavan kerran, kun en nähnyt vasemmalle kääntyvää reittimerkintää vaan jatkoin suoraan jonkun kesämökin pihaan. Siinä meni myös muutama minuutti hukkaan. Järkkärit ehtivät siinä välissä jo soittaa, mutta en sitten kaivanut puhelinta repusta, kun samaan aikaan löysin oikean reitin.

Kiviniemessä. Kuva Kari Kuninkaanniemi

 Kiviniemen jälkeen matka jatkui ilman suurempia ihmettelyitä. Polut olivat taas tutumpia ja hieman helpompia ja Ryläyskin tuntui ihan hyvältä. Ainut haitta tässä kohta oli jo alusta lähtien voimattomilta tuntuvat reidet, jonka takia ylämäkiin ei löytynyt riittävää vauhtia. Ylhäällä vaaroilla tuuli puhalsi sen verran, että pitkähihaisen merinovillaisen paidan päälle vedin käsivarsille vielä irtohihat ja käsiin puin hanskat. Alempana lämpimässä piti taas vastaavasti riisua irtohihat ja hanskat.

Peiponpellon huoltopiste. Kuva Kari Kuninkaanniemi

Viimeisen 10 kilsan osalta reitti oli muuttunut aikaisemmasta kokonaan. Tasainen soratieosuus oli vaihtunut vaaramaisemaan Mäkrän, Pieni-Kolin ja Ukko-Kolin muodossa. Nousua oli tullut useita satoja metrejä lisää, mutta matka oli suurin piirtein sama. Saisimme nousta ylös Kolille kahdesti, ensin Mäkrän suunnasta ja seuraavaksi sataman suunnasta. Nousut olivat erittäin vaativia jo ensimmäisellä kierroksella. Nyt reisissä olisi pitänyt olla enemmän voimaa, jotta homma olisi edennyt edes jotenkin järkevällä vauhdilla.

Ensimmäinen 65 kilsan kierros meni aikaan 9.02. Olin tässä kohtaa tunnin perässä aikataulua. Huollossa söin lautasellisen lämmintä keittoa ja pakkasin reppuun lisää sushia ja suklaata. Lisäksi juomapulloihin lämmintä juomaa. Ison otsalampun jätin kokonaan pois ja reppuun jäi vain pieni varalamppu, mikäli ilta menisi pitkäksi. Vaihdoin myös kuivat hanskat ja buffin. Vaihdossa meni aikaa kahdeksan minuuttia. Coutsi kannusti omalla tyylillään ja kertoi takanatulevien olevan ihan kintereillä.

Dropbägi

Keittoa puolimatkassa ja Heikin haastattelussa

Toinen kierros alkaa. Kuva Kari Kuninkaanniemi

Lähteminen toiselle kierrokselle oli jotenkin epätodellinen, kun edessä oli vielä toinen 65 kilsan lenkki. Onni onnettomuudessa oli, että 43 kilsan Retki-sarja oli ehtinyt startata radalle ennen meikäläisen toisen kierroksen alkua. Siinä sitten heitä ohitellessani sain uskomattoman paljon kannustusta, joka kyllä nostatti fiilistä. Kannustusta jatkui aina Lakkalaan asti, jossa tiemme erosivat. Siitä eteenpäin ei muita näkyisi vähään aikaan. Vesivaarakaan ei tuntunut päivänvalossa niin hienolta kuin yöllä, mutta kyllä siinä ihan hyvää vauhtia tultiin alas. Kahlaamolla coutsi oli taas kannustamassa ja muistuttamassa uimaosuudesta. Nyt toisella kerralla tarkoitus oli käydä polvilleen virtaavaan veteen ja jäähdytellä vähän reisiä. Siinä sitten nojailin kiveen keskellä jokea ja annoin kylmän veden tehdä tehtävänsä. Vastarannalla täytin pullot ja matka jatkui. Reidet tuntuvat heti paremmilta ja juoksu oli hetken vähän helpompaa.

Kahlaamolla nojailemassa kiviin

Toiselle kierrokselle eteläinen osuus oli jo aikamoista taaperrusta. Yritin juosta kaikki tasaiset osuudet ja alamäet, mutta juurien ja kivien takia tasaisetkin osuudet tuottivat hankaluuksia. Alamäet kulkivat edelleen suhteellisen hyvin. Kiviniemen tienoilla yritin taas juosta kaikki helpot polut ja tieosuudet. Huoltopisteillä coutsi muistutti Miikan ja Markuksen olevan vajaan puolen tunnin päässä takana. Välillä yritin saada muilta puolueetonta väliaikatietoa ja lopussa Mäkrälle noustessa Lahtosen Tommi sanoi seuraavien olevan jo yli tunnin perässä. Tämä taisi olla lähempänä totuutta kuin coutsin väliajat, jotka tähtäsivätkin enemmän meikäläisen pitämiseen liikkeessä.

Markus ja Miika tulossa Kahlaamolle

Kiviniemessä toistella kierroksella

Kiviniemestä matka jatkui samalla systeemillä, eli tasaiset ja alamäet hölkäten ja ylämäet kävellen.

Peiponpellossa toista kertaa. Kuva Kari Kuninkaanniemi

 Ryläys meni hitaasti, mutta toisaalta mieltä piristi lyhyet juttutuokiot muiden kanssa. Lepistön Antti lensi meikäläisestä ohi Mäkrältä laskeuduttaessa. En huomannut Antin jalkojen osuvan maahan lainkaan. Viimeinen kymppi kesti yli kaksi tunti. Juostavaa pätkää ei näille jaloille ollut enää paljoa tarjolla. Alamäessä satamaan pystyin edelleen hieman juoksemaan sekä viimeisessä nousussa satamasta niillä tasaisilla osuuksilla. Muuten meni kävelyksi. Maalissa kello näytti ajaksi 19:14. Toinen kierros siis aikaan 10:04.

Maalissa. Kuva Kari Kuninkaanniemi

131 km podium. Kuva Juha Saastamoinen

UTTF 2016 voittajat. Kuva Juha Saastamoinen

Tommin maaliintulo juuri ennen määräaikaa. Kuva Juha Saastamoinen

Reitistä. Reitti oli vaativampi kuin osasin odottaa. Se eteläinen osuus oli käyty kokeilemassa jo viime vuonna, mutta muutokset lopussa olivat paljon vaativampia kuin odotin. Nyt oli päästy eroon siitä kaikkien kammoamasta soratiestä lopussa ja siirrytty polulle. Tosin polku taisi olla aika vaativa suurimmalle osalle. Itse kyllä kaipasin toisen kierroksen lopussa sitä tasaista soratietä. Toinen yllätys oli reitin märkyys ja mutaisuus. Ilmeisesti Kolin suunnalla on syksyllä vettä satanut, koska kosteutta riitti. Varsinkin toisella kierroksella polku oli jo aika huonossa kunnossa.

Varusteista. Varusteet toimivat tossuja lukuun ottamatta hyvin. Hokan Speed tossujen kuvio ei pohjassa riittänyt alkuunkaan. Kaaduin yöllä kolme kertaa ja muuten mudassa ja liejussa meni voimia pystyssä pysymiseen. En vaihtanut puolimatkassa Inovin Terraclaw tossuun, koska siinä ei ole sen isompaa kuviota ja toisaalta Hoka suojasi paremmin jalkapohjia kivikossa ja juurakoissa. Jalassa olisi pitänyt yksinkertaisesti olla karkeampipohjainen tossu. Ohut merinovillainen paita oli tarpeeksi lämmin vaikka olikin märkä. Tuuli meni siitä tietysti läpi, mutta metsän puolella sitä ei tuntenut paljoa. UD:n SJ-reppu alkaa myös olla pullotaskujen osalta sen verran rikki, että siitä ei taida tällaiselle reissulle enää olla. Siihen helpotusta tuo Kolilla Salomonilta hankittu s-lab 12 litran reppu. Ja taas pitää kehua Lumilightin isoa suunnistuslamppua. Kyllä oli hienoa juosta pimeässä yössä isolla lampulla. Iso tehoakku kesti koko yön eikä vara-akulle ollut tarvetta.

Kisailijasta. Oli taas melkoinen voimainkoetus. Niin fyysinen kuin henkinen. Voimattomuus reisissä heti alusta on vielä selvittämättä ja ehkä sellaiseksi jää. Jalkateriin ei tullut mitään rakkoja, ainoastaan nilkoissa pientä hiertymää. Väsymyskin oli kisan aikana siedettävällä tasolla. Erittäin tyytyväinen olen siihen henkiseen vahvuuteen jaksaa ylläpitää vauhtia myös toisella kierroksella. Toinen kierros oli ainoastaan tunnin hitaampi kuin ensimmäinen. Kiitollinen olen myös sille, että pystyn taas juoksemaan pidempiä kisoja.

Kartta
Tulokset: Koli 131 km, UTTF-kiertueen pisteet.
Uutisointia: Kestävyysurheilu.fi, Espoon Länsiväylän
Kuvia: Onevision (Juha Saastamoinen), Kari Kuninkaanniemi, Sanomalehti Karjalainen

Viikko 38 herkistelyä

Edellisen viikon määräviikon jälkeen edessä oli ensimmäinen keventävä viikko ennen Kolin kisaa. Tavoitteena oli saada kasaan selkeästi vähemmän tunteja aikaisempaan verrattuna, jopa alle 10 tunnin viikko. Välillä tuntuu helpommalta harjoitella yli pari tuntia päivässä kuin yrittää venyttää muutamat treenitunnit pitkin viikkoa. Kisan takia on kuitenkin pakko keventää treenimääriä ja kuitenkin samalla yrittää ylläpitää hyvää virettä kisaan asti. Toteutus ei aina ole ihan helppo.

Anna-Mari West

Syksyinen Nuuksio

Maanantaina pidin kokonaan juoksuvapaata, edellisestä onkin jo aikaa muutama viikko. Töiden jälkeen olikin edessä ainoastaan jooga. Tuntui aika oudolta lähteä kotiin bussin kyydissä. Tiistaina juoksin töiden jälkeen kotiin 1,5 tuntia rauhallista vauhtia.

Keskiviikkona ja torstaina tein päivällä lounastauolla lyhyen salitreenin. Jalat saivat edelleen lepoa keskittyessäni coreen ja yläkroppaan. Uintia varten olen yrittänyt tehdä olkapäitä vahvistavia liikkeitä pienillä painoilla. Kovin paljoa ei painoja voikaan käyttää, sen verran heikot on noi olkapäät. Saa nähdä onko ensi kesänä uiminen helpompaa olkapäiden osalta. Jos talvella tulisi sen verran lunta, että pääsisi kunnolla hiihtämään niin myös sen kautta saisi olkapäitä vahvistettua. Torstaina tein vielä runsaan tunnin lenkin Leppävaaran ympäristössä Pokeja keräillen. Perjantaina pidin kokonaisen kalenteripäivän ilman mitään liikuntaa.

Lauantaina käytiin coutsin kanssa Nuuksion Ruuhijärvellä katsomassa Solvalla Swinrunia (FB). Ilma oli aika syksyinen ja kisailijoita odotellessa ei untuvatakki ollut yhtään liikaa. Ruuhijärvellä oli meidän lisäksi pari muuta katsojaa, joten vielä mahtuu mukavasti katsomoon. Ensi vuonna ollaan ehkä itse mukana kisassa, jos vaan kalenterit saadaan sopimaan. Alla muutama kuva.

Vain katsojana tällä kertaa

Kellukkeet kohdilleen, vetoköysi kiinni ja räpylät käteen

Team PePo #29

Missäs sitä vettä on?

PePon Verkonpaino ja Stopparikin olivat kisassa mukana, mutta sen verran hyvin oli kaverit peitelleet itsensä uimalakeilla ja -laseilla sekä muilla sallituilla kellukkeilla, että tunnistimme heidät vasta jälkeenpäin valokuvista. Tulokset.

Swinrunin jälkeen lähdimme coutsin kanssa lenkille, aluksi yhdessä ja kohta omia vauhteja ja omia reittejä. Kiertelin Nuuksion polkuja runsaan tunnin ajan. Välissä muutama lyhyempi veto ylämäkeen ja joitakin loikkia. Väkeä oli taas melkoisesti Haukkalammen tienoilla. Kiva nähdä, että porukkaa riittää polkuja ja kansallispuistoa koluamaan. Mustalammen nuotiopaikalla ei olis varmaan mahtunut enää yhtään makkaraa nuotiopaikan paistolevylle.

Sunnuntaina lähdimme taas samaa matkaa coutsin kanssa Nuuksion poluille. Muutama videopätkä tuli otettua ja siitä jatkoimme taas omia vauhteja. Juoksu tuntui erittäin hyvältä. Kotona odotti sauna ja vielä kevyt hieronta pohkeille.

Viikolle kertyi vajaa 8 tuntia treeniä, jossa 55 kilsaa hölkkää. Ensi viikolla enää perinteiset pari lyhyttä lenkuraa ja torstaina lähtö Kolia kohti. Varusteiden suhteen kaikki alkaa olla valmista. Varalamppua pitää vielä alkuviikosta käydä kokeilemassa ja Hokan Speeditkin näyttää olevan vielä sen verran ehjät, että ne ehkä Kolilla kestää. Uusiakaan tossuja ei tähän väliin enää ehdi ajaa sisään.

Kisa käynnistyy perjantaina klo 22 illalla ja maali sulkeutuu 26 tuntia myöhemmin. Aikarajat ovat huomattavasti tiukemmat kuin kahdessa edellisessä UTTF-kisassa. Pallaksella miesten sarjassa maaliin pääsi 27 kaveria alle 26 tunnin. Kaikkiaan matkaan lähti 79 kisailijaa. Naisten sarjassa vastaavat luvut olivat 5/24. Kun laskee, että käytettävissä olevasta ajasta noin 15 tuntia on hämärää tai pimeää niin se hidastaa vauhtia kaikilla vähän ja osalla merkittävästi. Pimeässä tulee helposti minuutti lisää kilometriaikaan. Lauantai-iltana pimeän laskeuduttua voi matkanteko olla väsyneenä aika hidasta. Alla vähän mietteitä tulevasta.

Kisaa voi taas seurata gps-pallukoiden muodossa. Ohjeet kisajärjestäjien sivuilta, josta löytyy myös järjestäjien uunituore kisatiedote.

Viikko 33 ja lisää määrää

Edellinen viikko jäi hieman tavoitetunneista ja niin kävi tälläkin viikolla. Toisaalta tavoite oli ehkä turhan kovakin, joten eipä tässä suurempaa hätää ole. Pari viikkoa vihoitelleet polvet ovat hieman noita treenitunteja verottaneet. Onneksi coutsi on ehtinyt välillä hieroa tiukkoja lihaksia juoksukuntoon.

Maanantai meni leppoisasti pelkästään työmatkafillaroinnin merkeissä. Tiistaina tein päivällä salitreenin, jossa oli mukana myös hyppyjä. Kyykyt jouduin kipeiden polvien takia jättämään väliin. Illalla juoksin vielä 1,5 tuntia töistä kotiin.

Keskiviikkona tein poikkeuksellisesti kaksi lenkkiä. Juoksin aamulla kolmevarttia rauhalliseen tahtiin. Illalla juoksin vielä töistä kotiin. Polvien kannalta helpottaa hieman jakaa päivän lenkki kahteen osaan. Helpotusta polviin toi myös coutsin tekemä hieronta illalla. Torstaina kävin fillarilla töissä ja illalla tein vielä tunnin saunalenkin.

Perjantaina tein taas kaksi lenkkiä. Ensin aamulla vajaa tunnin lenkki järven ympäri ja illalla vielä runsas 1,5 tuntia Nuuksion poluilla. Siinä välissä vielä työpäivä.

Lauantaille olin suunnitellut pidemmän lenkin. Lähdin käymään rauhalliseen tahtiin Salmessa ja takaisin. Lämmintä riitti koko matkan vaikka aurinko ei paistanut ihan pilvettömältä taivaalta. Kosteusprosentti oli varmaan lähes 100%. Ainakin hiki virtasi.

Salmessa oli avattu kahvila seitsemän vuoden hiljaiselon jälkeen. Tarjolla oli peruspullan lisäksi lounastakin. Hienoa, että paikka on jälleen auki ja sieltä saa ostettua pientä syömistä lenkin yhteydessä.

Mustalampi

Aamuaurinko

Salmen kahvila/lounaspaikan aukioloajat

Pitkän lenkin lopussa vähän meno hyytyi, kun juomat loppuivat kesken. Lisäksi oikea polvi vähän reistaili taas. Muuten neljän tunnin lenkki meni mukavasti aurinkoisessa säässä. Illalla coutsi murjoi vielä lihakset juoksukuntoon.

Sunnuntaina tein taas treenit kahdessa osassa. Aamupäivällä kiersin Nuuksion polkuja vajaan parin tunnin ajan. Sen perään pihahommia ja illalla vielä tunnin saunalenkki järven ympäri. Tehokas päivä kaikin puolin.

Viikolle kertyi yhteensä 17,5 tuntia treeniä, jossa 142 kilsaa juoksua ja 64 kilsaa fillaria. Lisäksi yksi salitreeni. Ensi viikolla on edessä kevyt viikko, jonka jälkeen ehdin tehdä kolme reippaampaa viikkoa ennen Kolin kisaa.

Ensi viikko on myös UTMB viikko. Huomenna maanantaina starttaa 350 kilsaa pitkä PLT, jossa tänä vuonna on mukana kaksi joukkuetta Suomesta. Viikolla juostaan lyhyemmät CCC, OCC ja TDS. Perjantaina starttaa sitten itse UTMB, 168 kilsaa pitkä ja +10000m nousumetrin kisa Mt. Blancin ympäri. Mukana on taas iso joukko suomalaisia kaikilla matkoilla.

Ensi viikolla yritän saada pientä yhteenvetoa Suunto Verticalin ja Polarin v800 vertailusta, vihdoinkin.

Viikko 39 ja nautiskellen

Viime viikon sairastelujen jälkeen on tämä viikko mennyt palaamalla hiljalleen takaisin treenirytmiin. Sen verran on vielä tukkoisuutta tuntunut, että olen ottanut todella rauhassa vielä tämänkin viikon samalla varmisten, ettei tauti pääse tulemaan enää takaisin. Kolin kisa olisi pitkälti taputeltu mikäli tauti olisi palannut ja terveitä päiviä olisi jäänyt vain pari ennen kisaa. Nyt kuitenkin tilanne on paljon parempi vaikka juoksu tuntuu vielä aika paljon raskaammalta kuin vielä pari viikkoa sitten. Vielä on kisaan viisi vuorokautta.

Tällä viikolla kävin kahdesti fillarilla töissä. Sen lisäksi tein pari tunnin lenkkiä tiellä ja yhden vähän pidemmän lenkin poluilla. Sen lisäksi maanantaina perinteinen tunnin jooga. Jalkalenkeillä sykkeet oli vielä reilusti normaalia ylempänä ja meno oli melko tahmeaa.

Lauantaina poluilla oli jalassa uudet Inovin Terraclaw 250 tossut. Tossussa on aika leveä lesti ja omaan jalkaani nauhoja joutuukin kiristämään melkoisesti. Pohjassa on hyvin vaimennusta ja droppiakin on mukavat 8mm. Juuret ja kivet eivät tunnu pohjan läpi, joten pidempikin reissu voisi näillä tossuilla onnistua. En ole vielä päättänyt millä tossulla Kolilla juoksen, mutta Terraclaw tossut nousuvat ainakin yhdeksi vaihtoehdoksi. Asiaa helpottaa se, että puolimatkassa voi tossuja vaihtaa. Käytännössä valinta on Inovin Terraclaw ja Hokan Stinson ATR tossun välillä. Tai sitten juoksen yhden kierroksen kummallakin.

Kolin 130 kilsan kisa juostaan siis ensi perjantaina klo 24 alkaen. Reitti juostaan kahtena 65 kilsan kierroksena ja eka kierros pitäisi olla juostuna ennen 11 tunnin täyttymistä. Tällöin toiselle kierrokselle jää aikaa 12 tuntia maalin sulkeutuessa klo 23 lauantai-iltana. Reitin vaativuuteen nähden maksimiajat ovat tässä UTTF-sarjan viimeisessä osakisassa todella tiukat. UTTF-finisherliiviä tavoittelee vielä seitsemän juoksijaa. Toivottavasti kaikki pääsevät lauantai-iltana hienosti maaliin.

Omat suunnittelut kisaa varten ovat vielä aika kesken. Tarkoitus on mennä pitkälti samoilla varusteilla kuin aikaisemmat kisat. Sääennusteen mukaan vettä ei pitäisi sataa paljoa viimeisellä viikolla ennen kisaa ja kisan aikana riittää jopa aurinkoa ja 8 astetta lämmintä päivällä. Yölläkin ollaan tukevasti lämpöasteiden puolella. Tämä on tosin vain ennuste.

Otsalampulle onkin sitten paljon enemmän käyttöä kuin aikaisemmissa UTTF-kisoissa Rukalla ja Pallaksella. Ekalla kierroksella päässä kulkee Lumilightin suunnistuslamppu isolla tehoakulla. Toiselle kierrokselle joutuu pakkaamaan varuiksi mukaan lampun, mikäli reissu venyy syystä tai toisesta pahasti seuraavaan iltaan. Valoisa aika alkaa aamulla joskus kello kuuden jälkeen ja seitsemältä illalla onkin jo sitten taas tarvetta lampulle. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa pääsee Ryläyksen ylittämään kahdesti pimeällä.

Uutena juttuna 65 kilsan reitillä on Herajoen ylitys, jota käytiin pari viikkoa sitten kokeilemassa. Vettä ei ole paljoa ja joen yli on vedetty vaijeri, josta saa tarvittaessa tukea ylityksen aikana. Tässä ei pitäisi olla ongelmia, mutta ainahan tossujen ja sukkien kastuminen voi tuoda yllätyksiä mukanaan.

Toinen jännitystä aiheuttava asia on tuo reitillä pysyminen. Toivottavasti järjestäjät ehtivät saada reitille riittävät opasteet polkujen risteyksiin, jotta eksymisen todennäköisyys pienenee. Toivottavasti gepsi-seuranta toimii ja puhelin alkaa soida heti siinä vaiheessa, kun mahdollinen reitiltä harhautuminen on päässyt tapahtumaan. Itse olen tehnyt melko tarkat kartat reitistä ja ne kulkevat mukana kisassa. Siinähän sitä on samalla muutenkin kiva reittiä seurata.

Kisasta on luvassa myös live-seurantaa. Jokaisella 130 kilsan sarjalaisella kulkee taas gepsit repussa, joten penkkiurheilijoille riittää seurattavaa viikonlopun aikana.

Hyviä valmistautumisia kaikille. Kolilla tavataan!

Viikko 37 ja treenireissu Kolille

Edellisen viikonlopun NC painoi vielä jaloissa alkuviikosta ja loppuviikolle oli tiedossa vähän enemmän lenkkiä Kolin uudella 130 kilsan reitillä. Tarkoituksena oli käydä tutustumassa kolmen viikon päästä Kolilla käytävän kisan reittiin etukäteen ja saada siitä jonkinlainen kuva kisataktiikan laatimisen pohjaksi.

Alkuviikko meni aika rauhassa ulkoilujen osalta. Maanantaina alkoi syyskausi joogan osalta. Olipa taas hauskaa jatkaa Lotan opastuksessa ja huomata kesän juoksujen tehneen tehtävänsä. Neutraalin selän tavoittelu oli vain kaukainen tavoite. Tiistaina jatkettiin salilla kolmevarttia perusliikkeitä, ehkä hieman corea painottaen. Toki hyppysarjat olivat mukana. Illalla juoksin töistä kotiin melko rauhallisella vauhdilla.

Keskiviikkona olin fillarilla töissä ja illalla poljin pienen ylimääräisen mutkan kautta kotiin. Päivällä olisi ollut mahdollisuus osallistua työnantajan järjestämään liikuntapäivään, jossa olisi ollut ohjelmassa mm. cooperin testi. En sinne kuitenkaan ehtinyt mukaan. Torstaina kävin Mikalla hieronnassa, jossa todettiin jalkojen olevan edelleen aika huonossa kunnossa.

Perjantaina lähdettiin sitten töiden jälkeen ajelemaan kohti Kolia Jannen ja Annan kanssa. Coutsi joutui jättämään tämän keikan väliin päällekkäisten ohjelmien takia. Suunnitelmana oli tehdä pari harjoitusta, toinen pimeällä ja toinen valoisassa ja kattaa uuden 130 kilsan reitin kaikki uudet osuudet.

Juoksimme Annan kanssa perjantaina lamppujen kanssa Kolin lähtöpaikalta kahlaamolle. Tai ainakin tämä oli suunnitelma. Heti alussa tehtiin melkoinen pummi ja sen jälkeenkin vielä toinen pummi. Siitä eteenpäin reitti löytyi mukavasti Lakkalaan asti, josta uusi reitti erkani vanhasta. Juoksu kulki mukavasti vaikka sykkeet olivat edelleen vähän normaalia korkeammat. Lakkalasta reitti nousee ylös Vesivaaralle, josta rallatellaan piiitkä alamäki aina Rykiniemeen asti. Sieltä vielä lyhyt siirtyminen kahlaamolle ja sitä vaijereista roikkuen yli. Vettä ei ollut edes polveen asti ja virtaus vähäistä. Kahlaamosta olisi päässyt hyvin yli ilman vaijereitakin. Hieno kokemus. Siitä sitten ajettiin takaisin hotellille Kolille ja lampsittiin suoraan syömään, suihkuun ja nukkumaan.

Perjantaina Kolin maisemissa

Vauhtia lampun valossa

Kahlaamoa ylittämässä

Seuraavana päivänä jatkettiin aamupalan jälkeen kahlaamolta. Keli oli todella hieno. Aurinko paistoi eikä tuullut yhtään. Edessä oli reitin eteläpää, joka oli edelleen täysin uutta seutua. Varustus oli hieman väärä ja hiki irtosi jo kevyessä hölkässä. Ennen lenkkiä käytiin kuitenkin tutkimassa paikallista "kirkkoa".

Aamuaurinko Kolilla

Lauantaina Hirvivaaralle nousemassa

Jossain päin Herajärven kierrosta

Reitin eteläpää oli suurimmaksi osaksi pientä ja kiemurtelevaa polkua. Paikoin oli vielä kiveä ja juuria, joten vauhti oli yrityksestä huolimatta aika maltillinen. Välillä polku taas oli kuitenkin vähän helpompaa ja vauhti sen ansiosta parempaa. Korkeuseroja on hieman vähemmän kuin reitin pohjoispäässä. Janne oli autolla huoltamassa aina kun reitti kulki jonkin tien yli, joten vettä ei tarvinnut kantaa mukana paria pulloa enempää. Kiviniemessä 0,5 litran jaffa-pullo maistui taivaalliselta.

Tulossa Kiviniemeen

Anna jossain Ryläyksellä

Kiviniemen jälkeen uusi reitti yhdistyy vanhaan reittiin. Lossi tai soutuvene ei pidemmällä reitillä ole tarpeen vaan reitit yhdistyvät Kiviniemessä, Herajärven länsipuolella. Siitä matka jatkuu vanhaa ja paikoin tuttua reittiä. Lämpötila alkoi tässä vaiheessa olemaan jo aika korkea ja lyhythihaiselle paidalle olisi ollut käyttöä. Sellaista ei kuitenkaan ollut mukana, joten hihoja sitten vaan ylös ja lisää juotavaa. Vesi loppui jossain vaiheessa, mutta onneksi Jannelta saatiin lisää ja päästiin loppuun asti ilman suurempia ongelmia. Ryläyksellä oli taas hienoja maisemia jolloin pysähdyttiin ottamaan parit kuvat. Teknisesti siinä on  pari lyhyttä hankalampaa paikkaa, mutta ei mitään sen kummempaa. Päivän lenkki loppui kisan viimeiseen huoltopisteeseen tielle tullessa. Janne tuli vastaan ja juostiin sitten kolmistaan viimeiset kilsat. Siitä sitten taas takaisin hotellille, suihkuun ja syömään. Ja kohti kotia.

Reissu oli lyhyt mutta hieno pikavisiitti Kolille, joka varmasti auttaa kisassa. Reitti on nyt vähän tutumpi ja toivottavasti eksymisiltä vältytään itse kisassa. Helpoa ei tule olemaan.

Sunnuntaina kävin kiertämässä runsaan 1,5 tuntia Nuuksiossa. Näin viikolle kertyi vajaat 15 tuntia treeniä, jossa 87 kilsaa juoksua.

Viikko 13 ja lisää määrää

Viime viikolla sain kasaan 18 tuntia ja ihan hyvät juoksukilometrit. Tällä viikolla oli tarkoitus lisätä vähän tunteja. Ohjelma oli kuitenkin sellainen, että yhtenä päivä piti liikkeellä olla fillarilla, joten lisätunnit eivät kuitenkaan kohdistuneet juoksuun. Kelien puolesta viikko jäi mieleen varsin tuulisena. Kylmä pohjoistuuli puhalsi useampana päivän. Uutena keväänmerkkeinä oli kuitenkin kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Kevään ekat

Viikko alkoi heti pyöräilyllä töihin ja pienen lisälenkin kautta kotiin. Siinä välissä taas jooga, joka kuitenkin supistui puolen tunnin mittaiseksi muun ohjelman takia. Tiistaina ja keskiviikkona kävin töissä juosten. Aika hyvältä tuntui juoksu, jopa aamulenkit tuntuivat maistuvan. Siksi tulikin sitten pidettyä vähän normaalia parempaa vauhtia. Tiistaina kävin vielä punttisalilla, normaalit hypyt.

Torstai oli vähän leppoisampi päivä, kun aamulenkkiä ei ollut ja illallakin juoksin vain töistä kotiin. Kylmä tuuli puhalsi sen verran kovaa, että oli ehkä aavistuksen väärä vaatetus. Onneksi oli osin myötätuulta.

Perjantaina juoksin aamulla vähän erilaisen vauhtilenkin matolla. Alkuun verkkaa ja siihen sitten 4x2 kilsaa vähän reippaampaa vauhtia (4:00 - 3:35 min/km) lyhyellä palautuksella vetojen välissä. Eipä tuosta paljoa enää voi kiristää vauhtia, mutta toisaalta ei se nyt ihan mahdottomaltakaan tuntunut. Loppuun vielä vähän verkkaa. Illalla pidettiin uuden jäsenkantitaatin katsastuslenkkiä Rajamäellä. Päästiin nauttimaan paikallisista lenkkimaastoista, joka tarkoitti hienoja kangasmaastoja ja polkuja. Sen verran oli rapsakka vauhti, että edes kuvia ei ehtinyt ottaa. Ennen saunaa oli vielä vaativa viiden rastin pihasuunnistus. Sen verran oli mittakaavan kanssa haasteitä, ettei tontinrajat tahtoneet millään riittää.

Lauantaina ohjelmassa oli polkulenkki herrasväki Mariinien kanssa. Reitti kulki ensin pohjoiseen kohti Pirttimäkeä. Lyhyen tauon jälkeen jatkoimme länteen kohti Hynkänlampea ja sieltä takaisin Sorlammen ja Haklammen kautta. Juoksimme lähes koko reitin pieniä merkkaamattomia metsäpolkuja, osin myös Bodomtrailin reittiä. Todella hienoja polkuja ja maisemia kolmen tunnin verran.

Sunnuntaina kävin itsekseni juoksemassa Nuuksiossa. Kiertelin osin Nuuksio Classicin reittiä ja osin muita polkuja runsaan 3,5 tunnin ajan. Samalla tuli osallistuttua Haukkalammella pidettyyn kyselyyn, jossa sai vastata puistonkäyttöön ja palveluihin liittyviin kysymyksiin. Jäätä oli vielä erityisesti Haukkalammen ulkoilureiteillä, mutta polut alkavat olla jo paremmassa kunnossa. Pääsiäisenä saattaa pärjätä jo ilman nastoja.

Viikolle kertyi runsaat 20 tuntia treeniä, jossa 161 kilsaa juoksua ja 62 kilsaa fillaria. Sunnuntaina saunan jälkeen coachi vielä hieroi pohkeet kuntoon.

Ensi viikko on tämän jakson viimeinen kova viikko. Tarkoitus on lisätä määrää vielä pari napsua. Harjoitusten jaksottaminen on vielä vähän suunnittelematta, mutta yksi vähän pidempi lenkki on varmaan ohjelmassa. Onneksi tähän aikaan vuodesta kaupasta saa hyvää tankkausruokaa.

Mämmiä, kermaa ja vähän sokeria

Viime sunnuntaina onnistuin pääsemään mukaan syksyllä juostavaan Nuuksio Classiciin. Muistin pari minuuttia myöhässä ilmoittautumisen alkavan klo 18. Onneksi ehdin kuitenkin mukaan ensimmäisessä ryhmässä. Näin ei tarvitse jännittää pääsyä mukaan arvonnan kautta. Toivottavasti Kolille on yhtä hyvä onni ilmoittautumisen kanssa. Toisaalta toivoisi heidän järjestävän ilmoittautumisen niin, että pitkälle Ultra tourille osallistuvilla olisi jonkinlainen etu ilmoittautumisen yhteydessä. Olisi harmillista jos viimeiseen osakisaan ei pääsisi mukaan huonon arpaonnen tai hitaan nettiyhteyden takia. Ilmoittautuminen Kolille alkaa toukokuussa, joten jos mukaan ei pääse niin koko Tourille osallistumista voi sitten vielä harkita erikseen.