Viikko 36 ja UTMB:n jälkitunnelmia

Puolentoista viikon turnee Ranskassa ja Sveitsissä on nyt takana. Kotiintuomisina oli taas iso kasa hienoja muistoja ja kokemuksia. Kokonaisuudessaan jäätiin selkeästi plussalle vaikka tämänkertainen kisa ei sujunutkaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Kisavalmistelut sujuivat jo vanhalla rutiinilla. Varusteiden suhteen ei ollut paljoa ihmettelyä varsinkin kun kisaviikon alussa järjestäjät ilmoittivat ettei etukäteen määritellyille kuuman tai kylmän kelin varusteille ollut kisassa tarvetta. Tämä ohjeistus tosin muuttui hieman ennen kisaa, kun sääennuste lupasi yölle kylmää (feels like -10). Tässä kohtaa kyse oli kuitenkin suosituksesta eikä pakollisesta varustemuutoksesta. Tämän takia pakkasin yhden ylimääräisen paidan Courmayerin (70km) dropbägiin. Kipeän polven ja reisiluun takia vaihdoin kisatossuksi Hokan Salomonin sijaan. Ajattelin sen tuovan hieman enemmän vaimennusta alamäessä.

Reppu valmiina

Sadetta suojassa

Keli oli Chamonix'ssa sateinen ennen lähtöä. Suomalaiset kisaajat olivat sen verran levällään, ettei mitään yhteiskuvaa saatu ennen starttia. Itsekin päätin olla ajoissa paikalla, että saisin vähän viimekertaista paremman lähtöpaikan. Taisin olla lähtökarsinassa jo 75 minuuttia ennen starttia. Siinä sitten muutaman muun kanssa odoteltiin lähtöä. Tällä kertaa puheiden ja musiikin vaikutus ei ollut ihan yhtä tunteellista kuin neljä vuotta sitten.

Lähtö meni edelliskertaa paremmin. Ryysis oli paljon hillitympää paremman lähtöpaikan ansiosta. Kannustusta riitti taas usean kilometrin ajan. Noin varttitunnin juoksemisen jälkeen pysähdyin ottamaan takkia pois. Sen jälkeen juoksin pitkään pelkällä lyhythihaisella paidalla ja ajoittain vedin irtohihat käsivarsille ja ohuet hanskat käteen.

Ekat kilsat on tasaista laaksonpohjaa ja porukka juoksee tässä yleensä todella reipasta vauhtia. Itse pidin aika rauhallista vauhtia ennen ensimmäistä nousua Delevretiin. Nousu sujui hyvin. Osa porukkaa puuskutti todella kovaa jo tässä vaiheessa. Omat ongelmat alkoivat ekassa laskussa Saint-Gervaisiin. Parin tunnin jälkeen polvi oli jo aika turvoksissa eikä alamäkijuoksu ollut lainkaan hauskaa. Jouduin jo pitämään lyhyen tauon kesken alamäkeä polven takia. Porukkaa meni melkoisesti ohi tässä kohtaa.

Saint-Gervaisissa fiilis oli vielä ihan hyvä ja coutsikin oli siellä kannustamassa. Täytin juomapullot ja nappasin vähän syötävää huoltopöydiltä. Otsalamppu piti laittaa päähän tässä kohtaa. Myös Johannes oli huollossa samaan aikaan. Lyhyen huollon jälkeen matka jatkui helppoa tasaista ja loivasti nousevaa reittiä. Suurimman osan tästä osuudesta pystyy hölkkäämään hitaasti. Balmen huollossa samat rutiinit toistuivat. Tässä kohtaa laitoin takin päälle. Sen verran alkoi tuuli tuntua kylmälle. Johanneksen kanssa mentiin edelleen samoja vauhteja ja aina välillä törmätessä vaihdettiin muutama sana.

Bonhommelle nousu meni melko hyvin, eikä turvonneesta polvesta ollut haittaa ylämäessä. Noustessa sumu ja tihkusade estivät näkyvyyden lähes kokonaan. Ylhäällä harjanteella tuuli oli jo vähän kovempaa. Reitti menee lyhyen pätkän rinteen suuntaisesti ennen laskeutumista Chapieux'n huoltoon. Tässä kohtaa kaikki oli vielä hyvin, mutta laskuun lähdettäessä polvi ei käytännössä kestänyt juosta lainkaan. Varsinaista kipua siinä ei paljoa tuntunut, mutta turvotuksen takia askel ei tuntunut tukevalta eikä jalkaan voinut alamäessä luottaa. Vähän oli sellainen hutera olo siitä, että onko se jalka siellä alla ottamassa painoa vastaan. Tulinkin koko alamäen hitaasti kävelemällä alas. Onneksi rinteessä oli välillä useita pieniä uria, jotta takaatulevat pääsivät helpommin meikäläisestä ohi. Puolimatkassa pysähdyin ja laitoin repussa kulkeneen polvituen paikoilleen. Se tuntui auttavan jonkin verran, mutta vauhtia se ei suuremmin lisännyt. Tonnin vertikaalialamäki kesti tunnin tulla alas.

Chapieux'n huollossa söin taas pari kakkupalaa kahvilla ja lämmintä keittoa. Kroppa tuntui polvea lukuunottamatta hyvälle. Neljä vuotta sitten syöminen oli vaikeaa jo tässä kohtaa. Siitä huolimatta, että olin viimeksi tullut Chapieux'n huoltoon 35 minuuttia hitaammin. Mietiskelin tässä kohtaa sitä, miten polven kanssa tulisi edetä. Kisan vieminen loppuun tuntui aika kaukaiselta tässä kohtaa. En kuitenkaan halunnut jättää kesken näin varhain vaan päätin jatkaa Courmayeriin asti ja katsoa polven tilannetta siellä uudestaan.

Huollon jälkeen reitti nousee loivasti asfalttitietä pitkin jonkin matkaa. Vaikka nousu oli loivaa niin näillä sijoituksilla lähes jokainen käveli ylämäet. Sauvat kuitenkin toivat mukavasti rytmiä tekemiseen. Polvi tyytyi kohtaloonsa ja oli toisaalta mielissään seuraavasta ylämäkitonnista Seignelle.

Nousu Seignelle kesti yllättävän pitkään. Sade ja sumu tekivät sen, ettei reittiä nähnyt juurikaan. Jyrkimmän osan alkupätkällä otsalamppujen jono kiemurteli vuoren rinnettä, mutta rinteen yläpäässä lähellä harjannetta ei edessä erottanut montaakaan lamppua. Lopulta harjanne, järjestäjien kuputeltta ja "väliaikamies" tulivat pimeydestä vastaan ja pääsimme kääntämään kohti seuraavaa laskua. Ympäröivästä maisemasta ei erottanut mitään.

Edessä oli kolmas pidempi alamäki, tämä tosin vain runsaat 500 metriä. Jo aika varvaisessa vaiheessa tässä alamäessä tein päätöksen, että kisa jää osaltani kesken jo ennen Courmayeria. Tiesin seuraavan huoltopisteen Lac Combalin olevan tien varressa ja saisin sieltä varmaan kyydin Courmayeriin, jossa coutsi oli odottamassa.

Lac Combalissa kävelin suoraan ensiaputelttaan ja kerroin tilanteestani. Runsaan vartin päästä istuin jeepin takapenkillä parin muun keskeyttäneen kanssa matkalla Courmayerin isoon huoltoon. Laitoin myös coutsille tekstarin että kisa jäi kesken.

Sen suuremmin ei keskeyttäminen ottanut koville, kun varmaan alitajuisesti tiesin tilanteen etukäteen. Mahdollisuudet tämän kisan läpäisemiseen eivät olleet tällä kertaa realistiset.
Alla vielä väliaikoja järjestäjien sivuilta. Sijoituksesta näkee hyvin miten ylämäet ovat vielä sujuneet kohtuudella, mutta alamäessä on sijoituksen pudonneet.

Oman keskeytyksen myötä pääsin seuraamaan muiden kisaajien edesottamuksia. Suomalaiset taistelivat maaliin hienosti ja Annin ja Lauran maaliinpääsy UTMB:llä lämmitti erityisesti.

Oma lomareissu jatkui coutsin kanssa vielä Ranskan puolella. Suuntasimme muutamaksi päiväksi Annecyn ja siitä vielä Chartreusen vuoriston seuduille ennen paluuta Geneveen ja kotimaahan. Alla pari kuvaa kisan jälkeen.

Plan de I'Aiguille Chamonix'n rinteillä

Le Fier joki (Gorges du Fier kaunis kanjoni)

Chartreuse'n luostari

Pientä nousua

Päiväkävelyllä

Chartreuse'n vuoria

Viikko 30 ja lomat jatkuu

Pallaksen kisasta on kulunut vasta viikko ja jo alkoi poltella tuo lenkkeily. Tai ehkä siihen vaikutti myös osittain tämän viikon kestänyt erityisen lämmin sääjakso Suomen yllä. Eihän sitä voi olla kotona tekemässä kotihommia ihan koko ajan vaan välillä on ihan pakko päästä juoksemaan.

Palautuminen on sujunut Pallaksen kisasta yllättävän nopeasti, huomattavasti nopeammin kuin Karhunkierrokselta. Oma arvio on, että suurin syy nopeaan palautumiseen on yksinkertaisesti siinä, että Pallaksen kisassa tuli niin paljon kävelyä lopussa, joka ei sinänsä rasittanut kroppaa samalla tavalla kuin puhdas juoksu olisi rasittanut. Karhunkierroksella pystyin juoksemaan vielä lopussa melko mukavasti ja se vei söi kroppaa enemmän kuin tuo runsas kävely. Joka tapauksessa yhden lepoviikon jälkeen juoksu on jo maistunut vaikka toki kropassa tuntuu välillä voimattomuutta. Tarkkana pitää kuitenkin olla ettei innostu treenaamaan vielä liikaa.

No mitäs tällä viikolla ollaan sitten tehty. Heti maanantaina kävin tutuilla poluilla Nuuksiossa. Oli mahtavaa juosta lämpimässä kelissä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Aikaa meni rauhallisella lenkillä 1,5 tuntia.

Tiistaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemassa avovesiuintia märkäpuvulla. Nurmelan Juhan opastuksella ja märkäpuvulla pääsin kokeilemaan Lohjanjärvellä miltä laji tuntuu. Jälkeen päin ajateltuna kaikki sujui loistavasti vaikka meinasin lopettaa uimisen 50 metrin jälkeen. Alku oli nimittäin todella hankala ennen kuin ymmärsin lopettaa normaalin Tarzan-tyylisen kroolin. Energiaa säästyi huomattavasti, kun uskalsi luottaa puvun kelluttavaan vaikutukseen ja lopettaa jalkojen kanssa pärskimisen. Piiiitkiä vetoja käsien kanssa ja rauhallista keinumista puolelta toiselle ja homma alkoi luistaa. Ehdimme uida pari tuntia, jonka aikana matkaa kertyi 3,3 kilsaa. Aaltoa ei ollut juurikaan muuta kuin vieressä ajaneiden moottoriveneiden aiheuttamia. Sen verran innoissani olin, että yhtään kuvaa en edes muistanut koko uimapahtumasta ottaa, mutta lounaasta kylläkin ;-)

Uimareissun seurauksena illalla mentiin Varustenettiin ja ostettiin oma märkäpuku. Sitä päästään kokeilemaan maanantaina Peräsmieskisan ja Sysikallio2015 selättäneen Ekan kanssa.

Uinnin gps-träkki Lohjanjärvellä

Lounas Lohjalla Sushi housessa

Keskiviikkona tein runsaan 1,5 tunnin lenkin Nuuksiossa  kelin ollessa taas aurinkoinen. Hiukan piti kevyemmin mennä, kun seuraavaksi päiväksi olin sopinut lenkin Samban nuoriso-osaston kanssa Nuuksioon. Kävimmekin Miikka-Pekan kanssa parin tunnin kirmailulla Nuuksiossa, välillä isommilla ja välillä pienemmillä poluilla. Hauskaa oli kun vielä aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Miikka-Pekalla on muutaman viikon päästä edessä vähän isompi haaste, Petite Trotte à Léon tai PTL. Illalla kävin vielä Kimillä hieronnassa Aplicossa.

Lisää kuvateksti

Kiihtyvävauhtisen treenin jälkeen perjantaina oli hyvä antaa kropalle lepoa. Aika menikin osittain nettiä surffatessa ja ensi vuoden kisakalenteria miettiessä. Paljon on mahdollisuuksia. Illalla söimme coutsin kanssa perinteistä lihafondueta eli fondue bourguignonne.

Kaikki valmista

Lauantaina oli Sambasembalot Malminkartanolla (vai onko se Mt Jumisko nykyään). Pari tuntia meni sielläkin vaikka vauhdit vähän karkailivatkin. Paljon oli porukkaa mukana ja iltaohjelmaakin olisi ollut tarjolla, mutta ensi kerralla sitten. Sunnuntai meni levon merkeissä. Viikolle kertyi harjoitusta runsaat 9 tuntia.

Ensi viikolla lomat jatkuu ja samoin harjoittelu. Viikonloppuna on sitten edessä 24h SM-Rogaining Somerolla. Siellä ollaan coutsin kanssa viivalla nauttimassa suomalaisesta kesäyöstä koko rahalla.

Viikko 3 ja 4 ja 5 ja loma Espanjassa

Muutama viikko on mennyt ilman päivityksiä. Kiirettä on pitänyt niin töissä kuin vapaallakin. Jopa prioriteettiasteikon yläpäässä oleva harjoittelu on vähän kärsinyt muista aktiviteeteista. Tällä hetkellä ollaan kotiuduttu Espanjasta, vähän lämpimämmistä keleistä Suomeen verrattuna.

Treenit on pääasiassa olleet jalkalenkkejä, kun pyörään ei vieläkään ole tullut vaihdettua nastarengasta. Hiihtokausikin on vielä avaamatta, mutta onhan tätä talvea vielä jäljellä. Toivottavasti vielä luntakin riittää. Viikolle kolme taisi tulla kasaan runsaat 100 kilsaa vaikka viikkoon mahtui pari lepopäivääkin. Tunteja kertyi runsaat 12. Viikonloppu meni NLP -kurssilla, joka herätti paljon uusia ajatusmalleja. Kurssi kestää kesään asti ja vie jonkin verran aikaa pois treeneiltä. Mutta toisalta sitä saa jotain muuta tilalle.

Viikko neljä meni selviytyessä eikä lenkkejä tullut kasaan kuin pari. Onneksi salitreenejä tuli pari kappaletta. Lauantaina aloitimme viikon loman Espanjassa ja treeniviikon kruunasi Espanjan Rondassa juostu "polku-ultra", kiitos Tuulalle vinkistä. Kisan virallinen mitta oli 43km ja nousua luvattiin +1400m. Reitti ei itsessään ollut yhtään tekninen vaan pääasiassa sorateitä ja leveämpiä polkuja. Ja välillä jopa asfalttitietäkin. Maisemat kyllä hivelivät silmää, se pitää sanoa.

Jälki-ilmoittautuminen tehty

Valmiina taistoon

Lähtöviivalla oli porukkaa joka lähtöön. Osalla oli teleskooppisauvat mukana, mutta vain harvalla oli jalassa peruslenkkaria kummempia jalkineita. Ei mitään karkeapohjaisia polkutossuja. Lisäksi vain osalla oli mukana juomaa. Ei hiukan poikkesin muusta porukasta. En kuitenkaan ollut mukana 67 kilsan sarjassa, kun ennen ilmoittautumista ymmärsin sen verran, että kyseessä oli fillarisarja. Olis ne aika pitkään katsoneet ja ihmetelleet lähtökarsinassa suomalaista ilman fillaria.

Alku mentiin noin neljä kilsaa alamäkeen, jonka jälkeen lähdettiin nousemaan vastapäiselle mäelle. Porukka aloitti aika reippaasti kuten tapana on. Otin alun aika rauhassa, kun en yhtään tiennyt mitä reitillä oli edessä. Yhdeltä toiselta juoksijalta kyselin ennen kisaa nousumetrejä ja huoltopisteiden määrää. Yhdeksän huoltopisteen takia en ottanut mukaan sitten kuin yhden pullon hunajavettä.

Ekassa pitkässä ylämäessä oli aikaa ottaa kuvia

Helppoa soratietä

Ja sama kohta taaksepäin kuvattuna

Maisemaa

Kolmas huoltopiste, jossa 20km sarja erkanee omaksi porukaksi

Tämän huoltopisteen jälkeen laitoin kameran taskuun ja yritin kiristää vähän vauhtia. Edessä mennyt sinipaitainen kaveri pysyi kuitenkin samalla etäisyydellä, mutta muita alkoi tulla hiljakseen selkä edellä vastaan. Pitkän aukean osuuden aikana näin edessäni kahdeksan kaveria ja ajattelin, etten voi ihan kaukana olla kärjestä. Ehkä. Sain kiinni useamman kaverin, mutta sinipaitainen kaveri jatkoi samaa vauhtia edelläni.

Sitten tuli taas hieno maisema ja piti kaivaa kamera esiin.

Aukea, jossa näki pitkälle eteensä

Harjanne, josta edellinen kuva oli otettu

Seuraavat kilometrit meni samaan tahtiin, jokunen kaveri tuli edelleen selkä edellä vastaan. Välillä juostiin ehkä kolme neljä kilsaa asfalttia, joka oli hiukan epämiellyttävää Inovin tossulla. Sen jälkeen tuli saman mittainen mutapolku, jossa tossujen pohjaan jäi paksu kerros mutaa, jonka ansiosta tossut painoivat melkoisesti. Siinä juostessa jalat heiluivat välillä holtittomasti juurikin tossujen painosta johtuen.

Viimeisessä pitkässä laskussa jouduin päästämään ohitseni pari kaveria, kun jouduin tulemaan jyrkät alamäet polvien takia rauhallisemmin. Kateellisena katselin muiden loikkimista alamäessä. Onneksi pääsin kuittaamaan toisen kavereista viimeisessä ylämäessä. Sinipaitainen kaveri tuli maaliin 100 metriä ennen meikäläistä.

Lopputuloksista selvisi, että porukkaa riitti vielä edessä jonkin verran. Sijoitus kuitenkin kymmenes ja aika 3.38 gepsin näyttäessä 41 (Polar)kilsaa. Tulokset.

Loppulomasta käytiin vielä Sierra Mijas vuoren poluilla juoksemassa. Osa poluista oli ilmeisesti kiellettyjä jostain syystä, mutta eihän niitä kaikkia voinut jättää kiertämättä. Alla pari kuvaa.

Viikolle kertyi vähän vähemmän treeniä ja enemmän turistikävelyä. Mutta hyvä näin. Ensi viikolla treenit jatkuu taas.

Viikot 23 ja 24 juhlaa ja Jukolaa

Pari viikkoa on mennyt edellisestä päivityksestä. Ohjelmaa on ollut taas melkoisesti, mutta harjoittelemaankin on ehditty. Kesäkuun alussa tuli 20 vuotta kuluneeksi siitä, kun coachin kanssa mentiin naimisiin. Sitä juhlistettiin minilomalla mökillä viikko sitten. Ja tänä viikonloppuna nautiskeltiin Louna-Jukolan maisemissa suunnistuksesta.

Viikolla 23 aloitin harjoittelut kohti Pallaksen kisaa. Eka viikko oli vielä vähän totuttelua. Miniloman takia treenit painottuivat alkuviikkoon. Maanantaina ja keskiviikkona tein salitreenin uuden ohjelman mukaisesti, jossa on kymmenkunta erilaista liikettä. Pääpaino on jalkalihaksissa, mutta välissä aina muutama liike corelle ja käsille. Toistoja tulee parisenkymmentä per liike painojen ollessa melko kohtuulliset. Kierroksen välissä tein lisäksi pari erilaista hyppysarjaa. Sekä maanantaina että keskiviikkona tein kierroksen kolmeen kertaan. Alku- ja loppuverkkoineen aikaa kuluu noin tunnin verran. Yllättävää oli, että lihakset eivät tulleet kipeiksi ensimmäisen treenin jälkeen.

Maanantaina kävin lisäksi fillarilla kevyesti rullaillen töissä. Tiistaina juoksin töistä kotiin. Tein lenkin yhteydessä kymmenkunta lyhyttä vetoa matkan varrella olleissa pienissä ylämäissä. Aika kankeaa oli vielä noiden vetojen tekeminen.

Keskiviikkona töiden jälkeen lähdimme mökille. Siellä treenaaminen on aika haastavaa, kun kyseessä on pieni saari Uudenkaupungin edustalla. Käytiin kuitenkin coachin kanssa juoksemassa viereisessä vähän isommassa saaressa. Ilma oli välillä tuulinen mutta aurinkoinen.

Vanhan graniittilouhoksen reunalla

Viikko 24 onkin sitten ollut huomattavasti parempi treenien suhteen. Asiaa helpotti vielä se, että kävimme Jukolassa ainoastaan lauantaina ja palasimme kotiin heti oman osuuden jälkeen. Muina vuosina olemme olleet paikalla koko viikonlopun, joka on verottanut muita treenejä jonkin verran.

Koska viikonloppuna kisattiin Jukolan viestissä, niin pitihän sitä saada alle ainakin yhdet iltarastit ennen kisastarttia. Kävinkin maanantaina Solvallassa suunnistamassa 7 kilsan radan. Kenraaliharjoitus ei mennyt ihan putkeen, kun tuli etsittyä jokaista rastia ja vähän maaliakin. Kyseessä oli kuitenkin hyvä vauhtitreeni.

Tiistaina ja torstaina oli vuorossa salitreenit kuten edellisellä viikolla. Torstaina tein kuitenkin neljä kierrosta kolmen sijasta. Tekeminen oli jo helpompaa kuin edellisellä viikolla. Verkat tein kuntopyörän sijasta matolla.

Fillarilla tuli käytyä töissä maanantaina ja tiistaina. Tiistaina käytiin lisäksi Eeron kanssa vajaan tunnin juoksulenkillä. Perjantaina kävin juoksemassa Nuuksiossa puolitoista tuntia. Jaloissa tuntui vielä edellispäivän salitreeni, mutta lenkki taisi mukavasti aukaista vähän paikkoja lauantain Jukolaa varten.

Perjantain lenkillä kevyt Salomon Ultra Sense

Naapurin hevoset laitumella

Lauantaina oli vuorossa Louna-Jukola Paimiossa. Omien laskujen mukaan kyseessä oli 22. Jukolan viesti omalla kohdalla. Huonosti mennyt kenraaliharjoitus maanantaina kummitteli vähän mielessä, mutta enemmän jännitystä aiheutti Jukolan lähtö ja joukkueen hyvä lähtönumero viestiin (538).

Lähtöportilla

Vasemmalta Saija, Tuomas (5. osuus), Anni (6. osuus), Mikko (7. osuus) ja Mikael (1. osuus)

Kisa lähti hyvin liikkeelle. Lähtöpaikka oli melkein vasemmassa reunassa, jossa pääsi vähän helpommin juoksemaan. Alkuvauhti k-pisteelle oli luonnollisesti taas todella kova, mutta tasoittui sen jälkeen nopeasti. Heti ensimmäinen rastiväli oli pitkä n. 2,5 kilsan pituinen. Vastaava pitkä ensimmäinen rastiväli on tullut tutuksi jo parina edellisenä vuonna. Rastiväli oli selkeä, kun ennen rastia alueen halkaisi valtava sähkölinja. Alku sujui suunnistuksen osalta hyvin jonnekin rastille 7 tai 8, jossa kävin väärällä hajonnalla. Rasti oli keskellä vihreää tiheikköä, jonne ratamestari oli laittanut hyvän hajonnan. Gepsistä arvioituna n. 2,5 minuutin pummi, ei sen pahempi. Juoksuvoimaa olisi kaivannut aavistuksen enemmän, kun ensimmäisen kolmanneksen aikana väkeä paineli ohi vasemmalta ja oikealta.

Kohta tämän pummin jälkeen oli toinen arviolta n. 2,5 - 3 kilsan rastiväli. Sekin meni hyvin ja reitinvalinta varmaan aika optimi. Tässä alkoi muiden tossu painamaan eikä takaa enää tullut muita suunnistajia ohi. Arviolta 4 viimeisellä rastilla tein noin puolen minuutin pummin, kun kävin vajaa 100 sivussa olleella väärällä hajonnalla. Näin kyllä oman rastini, mutta luin väärin lähestymisen rastille. Loppu tultiin sitten sen minkä kroppa antoi periksi. Rastipisteet olivat helppoja ja löytyivät ilman ongelmia.

Yhteenvetona kelpo suoritus ja selvästi yläkanttiin suunnistusharjoitteluun peilaten. Loppuaika 1.47.09 ja tappiota kärjelle (vain) 24.57. Pummeja yhteensä noin 3 minuuttia. Keskisyke 166 kertoo suunnistuksen sujuneen hyvin eikä aika ole mennyt seisoskeluun karttaa tutkien. Sijoitus vaihdossa 342. Joukkueemme tulokset.

Viikolle kertyi treeniä 11 tuntia. Ensi viikolla vähän lisää punttia ja vähemmän suunnistusta. Sekä tietysti vähän vetotreenejä.