sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Viikko 4 ja edelleen flunssassa

Maanantaina flunssaa,
tiistaina flunssaa,
keskiviikko torstaina flunssaa,
perjantaina flunssaa,
lauantaina flunssaa ja
sunnuntaina vieläkin flunssaa.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Viikko 3 ja vuoden eka flunssa

Edellinen viikko meni kohtuullisen hyvin. Vaikka tunnit jäivät tavoitteesta oli viikko kuitenkin huomattavasti parempi kuin edelliset. Tämäkin viikko alkoi suunnitellusti ja tavoitteena ollut 12 tuntia piti saada kasaan ilman suurempaa ongelmaa. Mutta jo torstaina alkoi kurkku kipeytyä ja loppuviikko menikin ilman lenkkiä ja oloa parannellessa.

Viikko alkoi joogalla ja tunnin mattolenkillä lämpimässä. On kyllä aika luksusta tulla kotiin ja hypätä matolle tekemään päivän lenkki. Varsinkin vähän tuulisina päivinä on mukavaa, kun on se vaihtoehto että juoksee lenkin sisällä. Tiistaina tein runsaan 30 minuutin core-treenin salilla ja illalla juoksin runsaan parin tunnin lenkin töistä lisäkierron kautta kotiin. Juoksu tuntui hyvältä.

Keskiviikkona juoksin taas matolla. Nyt vuorossa oli VK-lenkki, jossa alkuverkan jälkeen juoksin seuraavat 6 km kiihtyvällä vauhdilla. Loppuun vielä vähän verkkaa. Vauhdikkaampi osuus tuntui ihan hyvältä vaikka ei tätä olekaan tullut viime aikoina tehtyä.

Torstaina kävin Nuuksion poluilla juoksemassa 2,5 tuntia. Uutta lunta oli tullut keskiviikosta lähtien ja sitä riittikin poluilla ihan mukavasti. Virallisen mittauksen mukaan Nuuksiossa taisi olla lähes 20 cm lunta. Raskaaksi juoksun teki se, että ihan ei tiennyt mihin askeleensa laittaa, kun lumen takia juurakkoa ja kiviä ei nähnyt tarkemmin. Välillä askel luisti ikävästi ja meno oli melkoista kompurointia.

Lumista maisema


Uudet Inovit työssä




Jalassa oli paketista otetut Inovin Arctic Claw 300 tossut, jotka olin saanut viimeisestä Sysikalliosta. Kyseessä on huomattavasti jäykempi nastari kuin Inovin edellinen Oroc 280 malli (josta näyttää tulleen uusi versio). Tuolla vanhalla Orocilla olin juossut paljon jo edellisenä talvena ja se tuntui omaan jalkaan hyvältä. Toki olin lisännyt siihen Sidaksen geeli-pohjallisen, jotta omat prinsessajalat kestäisivät juosta niin ohutpohjaisella nastatossulla. Pidin kuitenkin Orocin sukkamaisuudesta ja kevyemmästä kiertojäykyydestä. Uudessa ArcticClawssa päälikangas ja koko rakenne on jäykempi ja tossun kiristäminen jalkaan on sitä kautta työläämpää. Nasta on todella pitävä, ihan kuten vanhassakin tossussa. Inovin sivuilla ei tuota ArcticClawta enää löydy eli olisikohan se saanut väistyä uuden OrocV2:n tieltä?

Uutta ja vanhaa

Vanhassa 9 nastaa ja uudessa 16!

No, kaikesta kompuroinnista huolimatta pääsin torstaina kotiin. Oloa taisi heikentää myös alkava flunssa ja illalla alkoikin olo jo huonontua. Perjantai ja lauantai meni lepopäivinä. Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäisen kerran Töölön Kisahallissa. Oma olo ei vielä mahdollistanut sen enempää kuntoilua. Lähinnä aika meni kaveriporukassa rautoja potkiessa ja maailmaa parannellessa. Ehkäpä juuri oikeaa toimintaa näin flunssaa parannellessa.

Toiveet ovat korkealla, että huomenna maanantaina pääsisin jo jatkamaan lenkkeilyjä, tapahtukoon ne sitten sisällä tai ulkona. Yksi ensi viikon kohokohtia on sunnuntain mäkitreeni Malminkartanolla.

Yksi uusi ja samalla vähän erilainen kisa tuli vastaan tässä yhtenä päivänä nettiä selaillessa. Nimittäin  sellainen kisa kuin "The Vertical Playground". Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon nousumetrejä tietyssä ajassa (14 tai 6 tuntia). Mitään tiettyä reittiä ei ole tarjolla vaan ainoastaan puiston polut. Nousumetrit tallentuu järjestäjiltä saatuun gepsiin, joka kulkee mukana repussa. Vähän kuin rogaining, mutta pisteiden sijasta kerätään nousumetrejä. Suomessakin on muutama nousuhirmu, joka tässä kisassa pärjäisi varmasti.


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Viikko 2 ja pakkasviikko

Viikko on suosinut ulkoilua ainakin kelien puolesta. Pientä pakkasta on ollut vuorokauden ympäri viime lauantain Loppiaisrogan jälkeen, mikä onkin tarkoittanut kostean ja vetisen metsän jäätymistä muutamassa päivässä. Polut ja suot ovat kuivuneet ja jäätyneet ja juoksulenkit ovat olleet aika erilaisia edelliseen kolmeen kuukauteen verrattuna. Nilkoille jäätyneet polut eivät aina ole olleet helpotus. Epätasaiseksi jäätyneet mutalammikot ovat paikoin aika hankalia juosta ja askelta joutuu asettelemaan aika tarkasti ettei nilkat pyörähdä ympäri. Mutta on tämä huomattavasti mukavampaa kuin vesisade.

Treeniviikosta tuli vähän takapainotteinen, kun alkuviikosta pystyin tekemään vain lyhyttä lenkkiä ja loppuviikolle kerääntyi viikon pisimmät riennot. Alkuviikko meni vielä vähän flunssaa tunnustellessa. Näin tavoitteena ollut 17 tuntia ei sekään toteutunut, kun tunnit jäivät 13,5 tuntiin. Nyt kroppa tuntuu kuitenkin olevan kunnossa ja ehkäpä tuo viimeinen kolmen viikon jakso ennen TGCtä sujuisi paremmin.

Maanantaina juoksin töiden jälkeen tunnin lenkin. Sykkeet olivat edelleen koholla ja siksi en juossutkaan sen pidempään. Tiistaina juoksin töissä matolla vertikaalitonnin himpun alle tunnissa. Maksimikulmalla 15% ja 7-7,2 km/h nopeudella. Sykkeet huiteli lopussa yli 170 ja siltä se kyllä tuntuikin. Edellisestä mäkitreenistä oli flunssan takia kulunut jo kolme viikkoa. Keskiviikkona tein vain lyhyen core-treenin ja jätin jalat vähän pienemmälle. En tehnyt lainkaan hyppysarjoja ja kyykyt meni pienillä painoilla.

Torstaina kävin lenkillä poikkeuksellisesti Malminkartanon suunnalla pitäytyen poissa kuitenkin mäestä. Rusinan ollessa eläinlääkärin hoidossa ehdin tekemään runsaan 1,5 tunnin kiepin paikallisilla kaduilla. Pientä eksymistäkin oli välillä ja jouduinkin pariin kertaan turvautumaan puhelimen karttaan. Perjantai meni 2,5 tuntia taas tutummissa maisemissa Nuuksiossa ilman mitään karttaa tai epäilystä suunnasta.

Yksi hienoimpia ja karuimpia paikkoja omalla lenkkipolulla

Pitkospuut ovat aika jäässä ja vaatii melkein nastaria

Lauantaina kävimme Hanneksen kanssa kiertämässä Nuuksion polkuja. Lähdimme liikkeelle Solvallasta seuraten NC reittiä. Aika paljon on puita kaatunut tälläkin osuudella. Saarijärven ja Suolikkaan rannat olivat todella hitaita edetä, kun järvien pinnat olivat ennen jäätymistä niin korkealla ja nyt viikon pakkasjakson jälkeen oli vielä pientä arvailuja miten nuo suo-osuudet kestäisivät juosta. Aika hyvin selvittiin ilman jalkojen kastelua vaikka eteneminen oli hidasta.

Sunnuntaina tein viikon pidemmän lenkin, kun lähdin käymään Salmessa kääntymässä. Yleensä lenkkiin menee aikaa nelisen tuntia ja laskin että ainakin puoli tuntia pidempään menee varmaan tänään, kun kunto on niin surkee ja on liukasta ja flunssan palauttelua. Lähdinkin aika rauhassa liikkeelle. Kokeilin ekaa kertaa Salomonin repun kanssa tulevan juomasäiliön foliopussia, jossa juoma säilyttää paremmin lämpötilansa. Kuuma juoma repussa lämmitti kuitenkin selän alkumatkasta niin, että meinasi tulla ihan lämmin. Piti hiukan avata takin vetoketjua, mutta ei sitäkään pitkään uskaltanut auki pitää.

Lenkki sujui mukavasti, mutta ajattelin vetää varmanpäälle ja käännyin takaisin pari kilsaa ennen Salmen leirintäaluetta. Juomat ja syömiset upposivat hyvin ja vauhti pysyi melko hyvänä. Siikarantaa lähestyessä päätin vielä kiertää Soidinsuon, kun juoksu tuntui vielä hyvälle. Lenkille tuli mittaa 3:50h/34km.

Auringonnousu


Kattilassa paluumatkalla
Viikolle kertyi yhteensä se 13,5 tuntia ja juoksukilsoja 112km. Ensi viikolla alkaa viimeinen kolmen viikon jakso ennen TGCtä. Nyt flunssa on voitettu ja aikaa on vielä muutamalle avaintreenille.

Lumonite Compass R otsalamppu on nyt ollut kuukauden päivät käytössä ja ensiarvio lampusta on todella positiivinen. Kevyt paino (140g akkuineen) ja kolme eri tehovaihtoehtoa ovat erinomaiset. Lisäksi tuo lampun portaaton kohdistaminen valaisemaan haluamaansa paikkaa on lenkillä hyvä, kun välillä valoa tarvitsee ihan melkeinpä jaloissa ja sitten välillä taas vähän edempänä. Ominaisuus, jota ei välttämättä aina muista vaatia. Akku ei ole kertaakaan vielä loppunut lenkillä, joka tosin saattaa johtua myös siitä, että vara-akku kulkee taskussa mukana. Tämä lamppu riittää varmasti hyvin tulevaan TGC kisaan.

Sunnuntaina loppupäivä meni sisällä mm. takkaa lämmittäessä. Tämä onkin Rusinan lempipuuhaa.

Takan lämmössä

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Viikko 1 ja Loppiaisrogaining

Vuoden ensimmäinen viikko ja siihen erottamattomasti kuuluva Loppiaisrogaining on taas paketissa. "Paras tapa aloittaa uusi vuosi" - tapahtuman mainoslause kuuluu. Juuri näin. Paikalla oli taas runsaasti tuttuja ja karttojen jakoa edeltävä aika meni keskeyksettä muiden kanssa rupatellessa. Ja vielä jäi monta tuttua näkemättä, jotka vasta tulosliuskasta bongasin.

Loppiasrogalla oli tällä kertaa synttärivuosi, kun takana on jo kymmenen järjestettyä kisaa. Nopeasti blogia selatessa ensimmäinen varma merkintä omasta osallistumisesta on vuodelta 2010, jolloin olimme Nietosjärven Tommin kanssa mukana tapahtumassa. Silloin kisakeskuksena oli Vaakkoin maja. Viimeiset vuodet ollaan oltu mukana tapahtumassa coutsin kanssa ja niin me oltiin tänäkin vuonna kahdestaan.

Kisamaasto oli tänä vuonna varmasti kaikista maastoista suunnistuksellisin. Todella hienoja kallioita ja metsiä riitti ainakin niillä seuduilla jonne itse ehdimme. Poikkeuksena edellisiin vuosiin oli, että polku- ja tieverkosto olivat huomattavasti vähäisemmät aikaisempaan verrattuna. Reitinvalinnat kannatti tehdä käytännössä pitkälti suoraan metsien läpi eikä teitä tai polkuja pystynyt helposti käyttämään. tämä tuli selväksi jo heti alussa radansuunnittelussa. Metsässä eteneminen oli fyysisesti vaativaa ja suunnistuksenkin kanssa sai olla tarkkana pienpiirteisessä maastossa.

Meillä oli coutsin kanssa aika maltillinen suunnitelma, koska umpimetsässä olemme melko hitaita. Päätimme hakea rasteja ensin kartan Kaakkoispuolelta, kun alueen rastit näyttivät vaativilta ja siksi sinne kannatti lähteä vielä valoisaan aikaan. Pimeässä voisi sitten hakea helpompia rasteja 1030-tien pohjoispuolelta.

Kisakartta ja meidän suunnitelma
Suunnistus lähti liikkeelle hyvin. Löysimme kolme ensimmäistä rastia (39, 29 ja 54) helposti, mutta neljännelle (26) aikaa kului hukkaan varmaan 20 minuuttia, kun kalliot eivät millään järjestyneet kartassa näkyvään muotoon. Lopulta sekin kahden pisteen rasti löytyi ja matka jatkui. Eteneminen oli kuitenkin hidasta ja maasto vaativaa.

Matka jatkui kävelemällä metsässä ja lyhyitä tieosuuksia käyttäen. Suunnistus onnistui melko hyvin seuraavilla (28, 56, 48, 57, 38, 63, 58, 47) rasteilla. Tässä kohtaa teimme ensimmäisen oikaisun ja kaarsimme käytännössä lyhintä tietä kohti maalia. Kiersimme vielä rastit 53, 62 ja 35 ja olimme maalissa varttia yli viiden. Loppuaika siis 6:15 ja pisteitä 60. Iso kiitos taas järjestäjille.

Tällä kertaa kelien puolesta hallitsevana teemana oli varmasti hyvin märkä metsä. Vettä riitti jokaisessa ojassa ja mättäät kallioiden päällä olivat todella liukkaat märkyydestä johtuen. Olimme molemmat liikkeellä nastareilla, joka olikin ihan hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä valinta oli taas noi Sealskinzin sukat. Vaikka jalat kostuivat sukkien läpi pysyivät ne kuitenkin lämpiminä koko reissun ajan.

Supertiimi

Vauhdikas leimaus
Puuterisammalta

Sealskinzin sukat ja hanskat

Sunnuntaina kävin kiertelemässä Nuuksion polkuja. Aamulla mittari näytti viisi astetta pakkasta ja ulkona puhalsi vielä raikas tuuli. Onneksi vaatetta oli kunnolla. Vielä muutama pakkaspäivä ja ehkä ne polut ja metsät alkavat jäätyä ja vedessä lutraaminen loppuisi. Ja ehkäpä sitä luntakin tulisi jossain vaiheessa.
Nuuksion poluilla

Viikko oli vähän rikkonainen muun ohjelman takia ja harjoitusohjelma ei ihan täyttynyt. Ensi viikolla paremmalla yrityksellä.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...