Spartathlon

Tätä vuotta lukuunottamatta Kreikan Ateenassa vuodesta 1983 on kokoontunut tähän aikaan vuodesta iso joukko ultrajuoksijoita kohtaamaan kuninkuuskilpailu Spartathlon. 

Polkuporinoissa oli muistelemassa menneitä Ari Mustala sekä Seppo Leinonen. Mukaan mahtuu monta muistoa ja tarinaa.

                                    Kuvassa Janne Kankaansyrjä, Vassi, Seppo ja Ari

2001 CP65 

Kolme suomalaista muskettisoturia spartan tiellä (Ari Mustala 11 kertaa, Janne Kankaansyrjä 6 kertaa ja 

hiihtoliiton mies 15 kertaa urakan suorittanut 246 km spartathlon)

Ari Mustala kirjoitti reittikuvauksen ja hieman vinkkiä meille:

Spartathlonin reitti voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa Ateenasta Nemeaan on pituudeltaan 123 km eli käytännössä puolet koko matkasta. Suurin osa ensimmäisestä puoliskosta on kohtuullisen tasaista, tosin joitakin mäkiä tähän mahtuu. Ensimmäinen mäkisempi osuus on välillä 45-55 km (Skiron, Kakia Skala). Toinen on noin 77 km:n kohdalla noustaessa Korintin kanavalle ja kolmas tultaessa

Antiikin Korinttoon )93km). 102 km:n jälkeen aletaan vähitellen nousta korkeammalle merenpinnasta.

Juoksun jälkimmäinen puolisko on profiililtaan selvästi ensimmäistä raskaampi johtuen puoliskon vuoristoisuudesta. Ensimmäisellä puoliskolla on kuitenkin monesti ongelmana koko päivän kestävä kuumuus, kun taas Nemean jälkeen on yleensä yön pimeyttä ja viileyttä parhaimmillaan puoli vuorokautta. Jälkimmäisellä puoliskolla juostaan yleensä maalaisteitä aina Tegeaan asti, joka on 195 km:n kohdalla. 160 km:n kohdalla kiivetään louhikkoa pitkin vuoren

Myös alastulo vuorelta on vaikea. Moni juoksija on kaatunut pimeässä yössä jyrkässä, kivikkoisessa alamäessä. Alamäen jälkeen Sangaksen kylässä 164 km:n kohdalla juostaan taas asfaltoituja maalaisteitä. Tegean jälkeen, siis 195 km takana, on vielä pari kilometriä maalaistietä, mutta sitten siirrytään Spartan valtatielle, missä tulee heti vastaan monta kilometriä pitkä nousu. Spartan tiellä on vielä muutama nousu lisää ennen kuin ollaan Monumentillä 223 kilometrissä. Sitä seuraa vielä yksi pitkä nousu, mutta sitten onkin laskua aina 15 km. Viimeiset 5 kilometriä ovat melko tasaisia, mutta itse Spartan kaupungissa on viimeisen 1,9 km:n matkalla vielä yksi pieni ylämäki, mikä varmasti tuntuu raskaalta siinä vaiheessa kilpailua. Juoksu

päättyy mahdolliseen loppukiriin muutama sata metriä pitkällä Konstantinos Paleologos-kadulla, joka päätyy maaliin, mikä sijaitsee kuningas Leonidaksen patsaalla.

Juoksussa on siis 74 huoltopistettä, joista yli kymmenessä sallitaan omien huoltajien antama apu. Huoltopisteiden varustus on suunnilleen kolmea eri tasoa. Aivan alussa on tarjolla yleensä vain pelkkää vettä. Sitten Elefsinasta (19,5 km) eteenpäin useimmilla huoltopisteillä on ns. perusvarustus, mikä sisältää seuraavia tuotteita: vesi, kola, hunajapatukat, rusinat, keksi, maito, kahvi (yöaikaan), perunalastut, korput, sokeri, hunaja, pähkinät. Lisäksi päähuoltopisteillä on tarjolla kevyt ateria, esim. spagetti tai keitto.

Juoksija voi lisäksi lähettää omia eväitään haluamilleen huoltopisteille. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei lähetä niitä turhan moneen pisteeseen, koska siitä yleensä aiheutuu vaan turhaa stressiä ja ajanhukkaa niitä pakatessa ja etsiessä huoltopisteiltä. Suurimmalla osalla pisteistä pitäisi kyllä pärjätä järjestäjien eväillä. Geelejä voi kaiken varalle ottaa vaikka vyölaukkuun mukaan tilapäistä väsymyskohtausta varten. Niiden liikaa käyttöä on kuitenkin syytä varoa pahoinvointivaaran vuoksi. Hyvä sääntöhän kaikkiin pitkiin ultrajuoksuihin on, että pitäisi nauttia vain sellaisia tuotteita, mitkä menevät hyvin alas, lisäksi tasaisin väliajoin, mutta pieniä määriä kerrallaan. Päivän kuumuudessa on hyvä keskittyä enemmän nesteiden nauttimiseen, yöllä voi sitten syödä vähän enemmän.

Vielä lienee tärkeää mainita, että täytyisi vain yrittää tehdä itselleen realistinen aikataulu ja yrittää myös noudattaa sitä, varsinkin matkan ensimmäisellä puoliskolla. Itsekin sorruin kerta toisensa jälkeen virhekuvitelmiin, juoksusta tuli ikäänkuin "toiveiden tynnyri",  liian kova alkuvauhti kykyihin nähden (jotka eivät varsinkaan viimeisen 10 vuoden aikana olleet samat kuin vuosituhannen vaihteen tienoilla) kostautui matkan myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin liian moni Spartathlon päättyi pettymykseen ja suorastaan keskeytykseen.

Seppo on päässyt vuonna 1990 kansainväliseen lehteenkin:

Alla kuvia Sparta-sankareista:

19.9.1986 Sepon ensimmäinen maaliintulo

Seppo juoksee vuonna 1988

Seppo  vuonna 1994, alla lisää kuvia kyseiseltä vuodelta

Seppo juoksee vuonna 2002

Seppo patsaalla vuonna 2002

Seppo ja Maarit Leonidas-patsaalla vuonna 2002

Seppo Leonidas-patsaalla vuonna 1994

Suomi-poikia Leonidas-patsaalla vuonna 2005

(kuvassa vasemmalta Petri Lietzen, Ari Päivinen, Seppo Leinonen takana, Pasi Kurkilahti)

Ari maalissa Leonidas-patsaalla 

Ari maalissa

Ari patsaalla

Ari ja Jorma Karppi vuonna 2007

Ari ja Seppo 2007

Ari patsaalla vuonna 2009

Palkintojen jako vuonna 2013

Montelat polkuporinoissa - ultrajuoksua vuosikymmenien takaa

Syyslomaviikolla meillä oli Sarin kanssa hieno kokemus, kun pääsimme tekemään haastattelua Polkuporinoihin Kalevi ja Olavi Montelasta. Olimme sopineet haastattelun jo hyvissä ajoin ja teimme sen Kalevin luona Orivedellä. Juttua riitti ja aika meni kuin siivillä. Tai itse asiassa aika ei edes ihan riittänyt ja pitääkin yrittää tehdä toinen osa jossain välissä.

 

Alla vielä Kalevin kirjoittamaa tarinaa heidän yhteisistä juoksuista.

Olavi ja Kalevi 1972 istuskelevat nurmikolla. Huomaa adidas urheiluhousut Olavilla adidas tossut. Kalevilla huippu Karhun maratontossut. Seppo Nikkari juoksi samalla mallilla Munchenin Olympiamaratonin 1972.

Olavi ja Kalevi maalissa 2.7.1988 Hartolassa Suomi-Juoksussa 100 km:ä. Jaettu kakkos sija

Pieni lenkkitapahtuma 
Maaliskuun 21 päiväksi vuonna 1987 suunnittelimme 40 km:n juoksulenkin. Sovittiin että kaksi kaveria lähtee mukaan. Toisen kaverin vaimo lupasi tulla autolla huoltamaan. Päivä valkeni ihan mukavana kevättalven säänä. Niin meidät vietii 40 km.n päähän Orivedeltä. Kaverin vaimolle annettiin lupa mennä lähtöpaikalta 5 km:n kohdalla kylään ystävänsä luo. Näin tehtiin ja starttatiin juoksuun. Vauhtia oli siihen aikaan 5 min/km. Ohitettiin kaverin vaimon kyläpaikka ja nähtiin hänen autonsa pihassa. Sanottiinkin toisillemme, varmaan juttua siellä luistaa, mutta kyllä hän kohta tulee. Me juoksijat saavuimme jo 15 km:n kohtaan ja juomia ei näkynyt eikä kuulunut. Tuli 20 km:a täyteeen ja vaimon mies kävi hermona, missä se viipyy. Ei voitu tehdä muutakaan, kuin laittaa tossua toisen eteen. Niin 30 km:n paalu ohitettiin kuivin suin ja vaimon mies kävi jo tosi kuumana. Lohdutettiin, ollaan niin kovakuntoisia, että menee se näinkin.

Oriveden keskusta alkoi lähestyä. Huoltajaa ei näkynyt missään. Perille selvittiin. Olimme kyllä aika kuivia ja janoisia. Samassa kaverin vaimo saapui paikalle. Oltiin ihan hiljaisia ja juotiin hänen tarjoamat juomat ja taivaan rantoja katselttiin. Kiiteltiin kovasti ja sanottiin tarpeeseen tuli ja painuttiin uimahalliin.

Kalevi ja Olavi Hartolassa 100 km:n Suomi-Juoksussa 90 km:n kohdalla. Tietyöt meneillään.

Espanjan lenkit 
Suomen Urheiluliiton oli tarkoitus järjestää tammikuussa vuonna 1977 25 km:n juoksu Esteponassa Espanjassa. Seiväshyppääjä Tapio Mertanen piti lomahotellia siihen aikaan siellä vaimonsa kanssa. Ilmoittauduimme mukaan ja samalla otimme viikon loman Esteponassa harjoittelua varten. Siinä kävi niin, että kisa peruttiin, mutta vietimme hyvän treeniviikon siellä. Esteiden maailmanennätysmies Jouko Kuha oli myös paikalla. Hänen kanssaan vedeltiin lenkkejä Andalusian vuoriston suuntaan appelsiinikujia myöten ja myös paineltiin pitkin aurinkorannan silloista päätietä. Kerrankin kun juostiin kohti Marbellaa ja oli viileä sää. Meillä vain pienet vaatteet. Kuha tuumasi, jos tulee kylmä lisätään vauhtia. Ajattelimme joudutaanko 3 min/ km vauhtiin. Ei sentään, ku meille ei tullut kylmä ja Joukolla oli verkkarit päällä. Tulihan siinä 30 km:ä täyteen ja ei muuta kuin Esteponan radalle vetämään nopeita vetoja lenkin päälle.

Olavi ja Kalevi Ranskan Niortissa 7.11.1992 24 tunnin juoksussa juoma-asemalla nauttimassa virvokkeita

Olavi ja Kalevi johtojuoksijoina Suomi-juoksee viestissä 1.7.1998 välillä Orivesi-Eräjärvi (Rönni). Juoksijoilla aihe, paras seksiasu. Ei johtojuoksijoilla

Juoksutilastoa
Juoksut alkoivat 26.05.1971 klo: 17.00

Olavin tilastoa: 

• juostuja kilometrejä lähes 280 000 km.
• Maratoneja 163 ja ultria 60 yht. 223

Ennätykset:

• maratonennätys 2.52.14 
• 100km 8.01.57 
• 24 t 208 km 940m 
• 50 mailia 6.15.00 
• Suomi-Juoksuaja 35

Kalevin tilastoa: 

• Pelkkiä juostuja kilometrejä 240 000 km.
• Lisäksi on hiihto,pyöräily ja retkeilykilometrit joita ei ole tarkaan merkattu. Niitä on ehkä 20 000 km yhteensä. Juoksu oli se meidän laji, muut olivat tukilajeja. 
• Maratoneja 168 ja ultria 67 yht. 235. 

Ennätykset:

• maratonennätys 2.53.17 
• 100 km 7.57.15 
• 24 t 214 km 380m 
•  50 mailia 6.15.00 
• Suomi-Juoksuja 40 joista peräkkäisiä 35 

Oriveden juoksijoita lähdössä 12.6.1982 kenialaisen nelinkertaisen ME-ennätysmiehen Henry Ronon ja tulevan esteiden maailmanmestarin, Helsinki 1983, Peter Koechin kanssa 25 km:n lenkille.