Epävakaat säät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Tiistaina oli melkoinen lumimyrsky ja sen johdosta sähkökatkoksia riitti vielä pitkälle iltaan. Liikennekään ei sujunut ihan mallikkaasti vaan kotimatka kesti tupla-ajan. Liikenne ei sujunut sen paremmin pyöräteilläkään, kun pyöräilijät eivät näyttäneet pääsevän kovinkaan helposti eteenpäin lumisilla teillä. Aurauskalusto ei vaan riittänyt pitämään teitä puhtaana. Muuten viikolla on välillä satanut vetää ja taas hieman pakastanut. Aurinkokin taisi näyttäytyä jonain päivänä.
Jonottamista lumimyräkässä
Raskasta kissan elämää. Rusina lämmittelee takan päällä
Lunta riittää taas hetken
Tälle viikolle tavoitteena oli tehdä 12 tuntia treeniä. Puolet oli tarkoitus saada juoksusta ja toinen puoli muusta. Tämä toteutuikin melko hyvin. Varsinaista pidempää jalkalenkkiä ei tälle viikolle tullut, mutta yhden avaintreenin sain tehtyä mäkitreenin muodossa matolla.
Maanantai kävin fillarilla töissä. Sen lisäksi oli jooga, jossa tehdyt liikkeet saivat lonkan koukistajat sen verran kipeiksi, että ne tuntuivat vielä torstaina sukkia jalkaan laittaessa. Tiistaina olin sopinut lounastreffit juoksumaton kanssa. Ohjelmassa oli vertikaalitonni matolla. Ensimmäinen puolisko meni 13% ja toinen 15% nousulla. Tunnin aikana ehti tulla melkoinen hiki. Jalat tuntuivat hyvälle kuitenkin koko treenin ajan.
Keskiviikkona kävin töiden jälkeen Nuuksion poluilla juoksemassa 1:45 lenkin. Lunta oli aika paljon edellispäivän lumipyryn jäljiltä ja lenkki olikin aika raskas. Edes suurimmat ulkoilureitit eivät olleet tampattuja vaan umpihangessa sai juosta Haukkalammenkin ympäristössä. Tiistain ja keskiviikon treenien jälkeen takareidessä tuntui pientä väsymystä, joten torstaina tein vain runsaan tunnin lenkin auratuilla teillä. Tosin torstaina pöyrätiet olivat peilikirkkaan jään peitossa, mutta onneksi olin valinnut nastarit alle.
Torstain alkoi myös ilmoittautuminen 2018 UTMB-kisaan. Kahden edellisvuoden arvonnassa saadun hylsyn jälkeen 2018 ilmoittautuminen pitäisi olla pelkkä muodollisuus ilman arvontaa. Pisteet ovat koossa jo vuodelta 2016, ilmoittautuminen nyt tehty ja maksu maksettu. Seuraavaksi pitää jättää lääkärin todistus viimeistään toukokuussa ja olla tietysti elämänsä kunnossa elokuun lopussa. Parin ensimmäisen päivän jälkeen suomalaisia oli ilmoittautunut mukaan arvontaan jo mukava joukko.
Suomalaiset ilmoittautumisen alettua
Perjantaista tuli vahingossa lepopäivä, kun aikataulut vähän venyivät ja lenkille varattu tunti kului muuhun. Toisaalta se taisi olla ihan hyvä, koska lauantaille olin sopinut yhteislenkin Annan ja Jannen kanssa Sysikallion maastoihin. Olihan kyseessä Sysikallio-viikonloppu. Lunta oli kallioilla mukavasti, joka helpotti liikkumista ja pehmensi alastuloja sopivasti. Lähdimme kiertämään ensin 2015 vuoden reittiä. Se oli muistissa vielä melko hyvin. Sen jälkeen kiersimme 2014 vuoden reitin, josta en muistanut paljoakaan. Lopuksi kiersimme vielä ensimmäisen vuoden eli 2013 reitin, joka oli jo paljon juostavampi. Tihkusade saatteli meitä viimeisellä kierroksella, mutta se ei haitannut hyvää fiilistä. Oli hauskaa palata takaisin "rikospaikalle".
Sunnuntaina kävin maastopyörällä ajamassa 50 kilsan lenkin. Paikoin lunta ja jäätä oli sen verran, että pystyssä pysyminen oli välillä hyvän onnen varassa. Tämäkin oli hauska lenkki ja näillä keleillä läskipyörälle voisi olla todella tilausta. Iltapäivällä kävimme coutsin kanssa vielä nauttimassa kulttuuripläjäyksen Sellossa.
Viikolle kertyi yhteensä himpun vaille 12 tuntia, jossa juoksua 40 kilsaa ja fillaria 90 kilsaa. Sali jäi tälläkin viikolla väliin. Ensi viikolla on jouluviikko ja jakson viimeinen. Tarkoitus olisi juosta vähän enemmän ja saada kasaan yhteensä 15 tuntia treeniä.
Viime toukokuussa Karhunkierroksen yhteydessä Eppu esitti kysymyksen #NUTSLIVEn yhteydessä, että monessako ultrakisassa sitä on tullut käytyä. No siihen en sitten tarkkaa lukua osannutkaan sanoa, mutta siellä 25-30 tienoilla se voisi olla. Siitä jäi sitten vähän sellainen ajatus, että pitääkin kesälomalla yrittää tehdä jonkinlainen kattava listaus noista maratonia pidemmistä kisoista. Itse en ole niistä tarkkaa kirjaa pitänyt, mutta esim. DUV:n sivuilta löytyy suurin osa. Kaikkea ei sieltäkään löydy, joten tässä jonkinlaista yritystä siihen suuntaan.
2004:
Homma on lähtenyt liikkeelle 2004 Hiekkaharjun 6h kisasta. Kyseistä kisaa ei enää järjestetä, mutta se oli useamman vuoden ajan kevään kohokohta ultrapuolella. Lisäksi se oli suhteellisen lyhyt hyppäys maratonilta ultramatkoille. Hiekkaharjun kentällä kisattiin 2003-2010.
1. Hiekkaharju 6h 8. toukokuuta, tulos 64,150 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
Hiekkaharjun 6h kisa 2004
2007:
Seuraavat pari vuotta menivät telakalla ja polvileikkauksesta toipuessa ja vasta 2007 juoksin seuraavan ultramatkan, taas Hiekkaharjun 6h kisassa. Sen jälkeen ultrailut jatkuivat seuraavat vuodet säännöllisemmin. Vuosi jatkui Masokistin Unelmassa ja Endurance 24h kisassa, jossa juoksin ekalla kerralla yli 200 km tuloksen. Endurance 24h kisa järjestettiin silloin ensimmäistä kertaa. Lisäksi juoksin ensimmäisen maastoultra/polkukisani Vaajakoskella.
2. Hiekkaharju 6h 5. toukokuuta, tulos 68,650 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
3. Masokistin Unelma 100 km Helsinki 11. elokuuta, tulos 9:28:18 kisaraportti
4. Vaajakosken maastoultra 60 km 6. lokakuuta, tulos 4.46.51 kisaraportti
5. I Endurance 24h 1.-2. joulukuuta, tulos 204,232 km kisaraportti
Vaajakoskella 2007, vasemmalla Hyppölän Tero ja oikealla Luusalon Mikko
2008:
Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen kerran Tukholman ulkopuolella juostavan Ursvik Ultra polkukisan, 12h kisani radalla sekä ekan Spartathlon kisani. Lisäksi paransin 100 km ennätystäni Perniössä Suomi-juoksussa alle 8h tulokseen.
2009:
Seuraavana vuonna yritettiin taas pidentää matkoja ja juoksinkin ensimmäisen 48h kisani Ruotsin Skövdessä. Kyseessä oli ratakisa. Lisäksi kävimme Japanissa juoksemassa Sakura Michi Nature run 250 km kisa ja edustettiin Suomea 100 km MM-kisoissa. Loppuvuodesta osallistuttiin ensimmäistä kertaa Mammuttimarssille Nietosjärven Tommin kanssa.
10. II Endurance 24h 31.1.-1.2, tulos 85,028 km kisaraportti
11. Sakura Michi Nature run 250 km 32:50:00 kisaraportti
12. IAU 100 km MM-kisat Torhout 19.-20. kesäkuuta, tulos 8:38:52 kisaraportti
13. Skövde Ultrafestival 48h 28.-30. elokuuta, tulos 356,984 km (Suomen ennätys), kisaraportti
14. Vaajakosken maastoultra 60 km 4. lokakuuta, tulos 5:53 kisaraportti
15. Mammuttimarssi 100 km Padasjoki 23.-24. lokakuuta, tulos 12:19 (parina Tommi Nietosjärvi), kisaraportti
2010:
Seuraavana vuonna sain kutsun Ranskassa järjestettään 48h, jonne kutsuttiin 12 parasta naista ja miestä edellisen vuoden 48h rankingin perusteella. Sen lisäksi olin toista kertaa Spartathlonissa, mutta jouduin siellä keskeytämään vähän ennen Spartaa. Lokakuussa juostu Mammutti Runtu Tommin kanssa oli ehkä yksi vahvimpia suorituksiani ikinä.
16. III Endurance 24h 30.-31.tammikuuta, tulos 156,406 km kisaraportti 17. Hiekkaharju 6h 24. huhtikuuta, tulos 69,520 km kisaraportti
18. Surgères 48h 21.-23. toukokuuta, tulos 382,317 km (Pohjoismaiden ennätys) kisaraportti 1 ja 2
19. Spartathlon 246 km 24.-25. syyskuuta, tulos DNF n. 220 km kohdalla kisaraportti
20. Mammutti Runtu 160 km Kytäjä 29.-30. lokakuuta, tulos 20:18 (parina Tommi Nietosjärvi) kisaraportti
Alla vielä coutsin tekemä video omista vanhoista otoksista Surgèresin kisasta.
2011:
Heti Mammutti Runtun jälkeen alkoivat ongelmat lantiossa, jossa diagnoosina oli häpyluun rasitusmurtuma. Maaliskuussa juostu yli 1000 harjoituskilometriä taisivat pahentaa asiaa ja lopullinen niitti tuli toukokuussa 48h kisan jälkeen, jolloin häpyluu murtui kokonaan. Syyskuussa leikkaus ja kausi paketissa.
2012:
Seuraavana vuonna aloitettiin kunnon rakentaminen alusta. Kävimme taas Japanissa, jossa ei ollut tarkoitus juosta koko 250 kilsan reissua maaliin. Sivosaven Veikon kanssa juoksimme kuitenkin alusta loppuun yhdessä. Loppukesästä vielä Skotlannin nummilla oli hieno kokemus, mutta sen jälkeen iski ristiluun rasitusmurtuma selkään ja kausi oli taas paketissa.
2013:
Alkuvuosi meni lyhyempien tapahtumien parissa varmistaen kropan paranemisen seuraavia koitoksia varten. Loppuvuodesta oli sitten vähän pidempää tapahtumaa, Vaarojen Ultra Kolilla, Mammutti Runtu sekä ensimmäinen Sysikallio.
24. Vaarojen Ultra 86 km 5. lokakuuta, tulos 10:07:22 kisaraportti
25. Mammutti Runtu 130 km Raasepori 25.-26. lokakuuta, tulos 16:24 kisaraportti
26. I Sysikallio 100 km 20.-21. joulukuussa, tulos 20:25 kisaraportti 1 ja 2
2014:
Seuraavana vuonna tähtäimessä oli selkeästi maasto- ja vuorikisat, Sinister 7 Kanadan Kalliovuorilla sekä UTMB Alpeilla. Kalliovuorilla olimme käyneet samassa kisassa jo paria vuotta aikaisemmin, jolloin juoksin vain yhden seitsemästä osuudesta. Lisäksi Sysikallio, jossa kukaan ei kuitenkaan päässyt tällä kertaa maaliin.
2016:
Tänä vuonna tähtäimessä oli sen 200 mailisen vuorikisan kokeilu, mutta eipä tullut siitä vielä tänä vuonna mitään. Sen sijaan kotimainen UTTF-kiertue houkutteli taas mukaansa.
34. NUTS Karhunkierros 160 km 27.-29. toukokuuta, tulos 20:30:47 kisaraportti
35. NUTS Pallas 134 km 15.-16. heinäkuuta, tulos 18:30:37 kisaraportti
NUTSPallas maalissa 2016
Siinä kaikki mitä nyt löysin omista muistiinpanoistani. Saattoi siitä joku ehkä jäädä. Eli onhan tuossa yhteensä 35 starttia, joista kuitenkin vain kaksi varsinaista DNF:ää. Noista aikakisoista saa aina tuloksen, joten niissä ei DNF:ää voi tullakaan.
Tämän viikon osalta treenit on olleet käytännössä nollassa. Ainoastaan yksi kevyt fillarilenkki sekä coutsin kanssa runsaan parin tunnin hölkkä. Jalat ovat kuitenkin tuntuneet paljon paremmilta kuin toukokuussa Karhunkierroksen jälkeen. Ilmeisesti Pallaksella tuli niin paljon kävelyä lopussa, ettei vastaavaa rasitusta syntynyt. Parasta on kuitenkin pitää reilusti taukoa vammojen välttämiseksi. Ensi viikolla aloitellaan hiljalleen seuraavaa jaksoa.
Viimeinen täysi viikko ennen kauden avaava Karhunkierrosta meni ajanpuutteen takia hieman suunniteltua rauhallisemmin. Juoksulenkkejä kertyi vain neljä, joista kilsoja noin 60 kilsaa. Fillarikilsoja kertyi parina päivänä noin 75 kilsaa. Salitreeni jäi kokonaan tekemättä, mutta toisaalta keskiviikkona tuli naputeltua pari tuntia vastakaadetusta pihakuusesta saunahalkoja. Pitkät selkälihakset muistivat hyvin aikaansaadun halkopinon vielä seuraavana päivänäkin.
Vähän isompi halkaisukirves
Vielä riittää halottavaa
Luonto on taas tällä viikolla ottanut isoja harppauksia kohti täydellistä loistoaan. Omenapuut, tuomet ja kielot tuovat lisäksi oman voimakkaan tuoksunsa. Toukokuu on vuoden parasta aikaa.
Omenapuumme täydessä kukassa
Ilotulitusta
Italiasta tuli tällä viikolla sen verran hyviä uutisia, että olin päässyt läpi myös 4K kisan arvonnasta. Pääsin siis tänä vuonna läpi sekä Torrin että 4K kisojen arvonnasta. Suunnitelmat tämän vuoden osalta on kuitenkin löyty lukkoon aikaisemmin italialaisten nahistellessa keskenään, joten sinne en ole tänä vuonna lähdössä. Toivottavasti ensi vuonna on myös arpaonnea. Tänä vuonna ohjelmassa on siis UTTF:n kierto sekä loppuvuodesta jotain Mammuttimarssia vai mikä sen nimi nyt olikaan.
Karhunkierrokselle kaikki alkaa olla valmista. Muistiinpanot viime vuodelta on sen verran hyvät, että varusteiden kasaaminen ei tuota ongelmia. Toisin kuin viime vuonna nyt on tarkoitus lähteä vähän pienemmällä repulla. Jurekin 1.0 UD reppu lähtee tällä kertaa matkaan, kun tilaa säästyy valmitsemalla yötä varten pienempi otsalamppu. Viime vuonna matkassa oli iso suunnistuslamppu, joka oli aivan turha. Sen yhden kerran, kun reitiltä hieman yöllä eksyin niin pienemmälläkin lampulla olisi oikea reitti löytynyt. Nyt mukaan lähtee vanha LedLenser H7, joka ei paljoa tilaa vaadi. Myös kuoritakki on vaihtunut vähän kevyempään, kun tuo sääennustekin näyttää lupailevan melko hyvää keliä. Kolmas suurempi muutos varusteissa on siirtyminen Hokan Stinsonista Inovin TerraClaw 250 tossuun. Pehmeämmällä polulla Hokan tossu on vähän kömpelö ja tahtoo vähän pyöriä jalassa. Inovin TerraClaw toimi hyvin viime vuonna Kolilla ja Sysikalliossa. Hankin uuden parin tätä tossua ja olen vähän säästellyt sitä kisaa varten. Tossun pohja on sen verran pehmeä, että kuviointi vanhasta parista on sulanut osin jo pois vaikka kilsoja on alle 600. Hyvästä pidosta joutuu maksamaan.
Itse reitissä ei ole muutoksia edellisvuoteen ja Kuusamossa on
kevätkin vähän viimevuotista aikaisemmassa. Nopeasti sulaneet lumet
aiheuttivat ilmeisesti pienen tulvahuipun seudulla, mutta nyt vedenpinta
on jo normalisoitunut. Reitti pitäisi olla melko kuivassa kunnossa. Eli
näiden osalta asiat ovat myös kunnossa.
Treenimäärät eivät tänä keväänä ole yltäneet ihan viimevuoden tasolle. Viimeinen kuukausi on kuitenkin ollut ihan kohtuullinen ja toisaalta kroppassa ei tunnu tällä hetkellä suurempia kremppoja. Palautuminen joulukuun Sysikalliosta alkaa vihdoinkin olla takana. Kunto ei kuitenkaan vielä tässä kohtaa ole parhaimmillaan, mutta toivottavasti jo Pallakseen mennessä. Karhunkierroksesta pitääkin selvitä mielikuvaharjoitteilla.
Coutsi on taas ahkeroinut uuden videon kimpussa. Nyt olisi valmiina kooste viime vuoden UTTF-kiertueesta.
Sysikallion jälkeen ulkoilut ovat painottuneet lähinnä kävelyyn ja pyöräilyyn. Ilmatkin ovat ulkoilua suosineet ja viimeinen viikko onkin jo ollut siinä 10 pakkasasteen nurkilla vuorokauden ympäri.
Nyt pari viikkoa Sysikallion jälkeen polvet ovat jo melko hyvällä mallilla. Jopa niin hyvällä, että ensi viikolla päästään jo varmasti kevyen harjoittelun makuun. Pääpaino on varmaan vielä pyöräilyssä, mutta kyllä sinne jokunen jalkalenkkikin väliin mahtuu. Päkiän kanssa en ole vielä lääkäriin ehtinyt, mutta eiköhän sekin tule tässä parin viikon sisään hoidettua.
Uuden Vuoden päivänä käytiin coutsin kanssa Siikajärvellä luistelemassakin. Jäätä oli lähemmäs 10 senttiä, mutta silti piti olla varovainen, kun koskaan ei tiedä missä kohtaa virtaukset tekevät jäästä ohuemman. Nyt luistelua alkaa jo olla hankalampaa, kun jäälle satanut lumi peittää railot ja mahdolliset heikommat paikat.
Täysikuu joulun aikaan
Auringonloiste
Pakkashuurre
Ulkoilemassa Nuuksiossa joulun aikaan
Siikajärvellä luistelemassa
Lauantaina käytiin Pitkäkosken Jarin kanssa Nuuksiossa parin tunnin lenkillä. Tarkkana sai olla, kun maassa ollut lumi peitti jäätyneet vedet eikä jäätä nähnyt. Selvittiin kuitenkin ilman ongelmia, jalassa kulkvat Inovin nastarit.
Trailrunning sivustokin on tehnyt pientä tilastoa 2015 osalta. Tilaston mukaan 2015 tehtiin runsaat 10 000 polkujuoksusuoritusta yhteensä 75 eri tapahtumassa. Aivan huikea määrä, joka varmasti tulee kasvamaan alkaneen vuoden aikana. Oma tilasto menneeltä vuodelta on vielä tekemättä, mutta alustavasti treenitunnit näyttää olevan vuoden 2014 tasolla, eli noin 700 tunnin korvilla. Eiköhän se tarkempi tilasto valmistu tässä tammikuun aikana.
Alla vielä yksi kuva, jonka Jeremy oli ottanut Sysikalliosta. Kovin usein ei taida olla kisakuvia meistä coutsin kanssa yhdessä.
Sysikallion huollossa
Myös MP:n raportti Sysikalliosta on valmistunut. Kannattaa lukea.
Jaaha, taas olisi yksi uusi kokemus lisää repussa. Takana on viime viikonloppuna könytty Sysikallio100.
Edellisen Sysikallion jälkitunnelmissa tehty lupaus olla juoksematta yli 24 tunnin kisoja tänä vuonna oli ensimmäinen asiakohta, josta aloitettiin neuvottelut kotona vasta kesän jälkeen. Vielä elokuussa Saariselän 24h rogan jälkeen oltiin päättämässä tätä kautta Vaarojen ultran jälkeen. Coutsi kuitenkin luki tilannetta taitavasti ja vaistosi kisan tärkeyden meikäläiselle. Lähtölupa heltisi ilman mitään vääntöä. Heti alusta oli selvä, että matkana olisi sata mailia. Lyhyempi matka oli jo selätetty, joten tarvittiin uutta kokemusta. Ja olihan pidempi matka jäänyt kesken edellisenä vuonna.
Valmistautuminen Sysikallioon sujui Vaarojen ultran jälkeen melko hyvin. Keväästä asti kipeänä ollut päkiä helpotti hieman Vaarojen jälkeen vaikka ei kokonaan parantunutkaan. Röntgenissäkään ei jalkaterässä näkynyt mitään suurempaa ongelmaa. Varpaiden, päkiän ja jalkapohjan jäykkyys voi johtaa myös tuolta pohjelihaksen puolelta. Nyt kauden loputtua tämä pitää saada kuntoon.
Harjoitusmäärät olivat aika tasapaksut Vaarojen jälkeen, mutta toisaalta pohjat olivat melko hyvät. Mäkitreenejä ei ole tullut viimevuotiseen tapaan ja se olikin yksi huolenaihe. Toisaalta salilla olen saanut tehtyä jalkatreeniä hyppyjen ja kyykkyjen kautta ihan tyydyttävästi. Harjoitustunnit Vaarojen jälkeen olivat 2.19, 15.08, 13.55, 14.50, 14.18, 19.36, 9.31, 23.18, 9.53 ja 7.37. Kisaviikolla tein vain yhden 30 minuutin lenkin.
Suunnitelma Sysikallioon oli yksinkertainen. Huoltotunnelissa ei aikaa vietetä vaan ruokaa otetaan mukaan ja syödään matkalla. Tämän toteuttaminen onnistui aika hyvin. Ainut ongelma oli, että reitillä oli hyvin vähän paikkoja, joissa kädet olisivat olleet vapaana syömiseen. Ylivoimaisesti suurin osa reitistä meni nelivedolla tai puissa roikkuen. Yritä nyt siinä sitten syödä ja juoda. Lisäksi tavoitteena oli pitää sykkeet ylämäissä korkeintaan alakynnyksellä. Tämäkin onnistui alussa hyvin ja loppua kohden sykkeet normaaliin tapaan laskivat selvästi. Ekan viiden kierroksen jälkeen keskisyke oli 130 paikkeilla, kun se lopussa oli jo selvästi alle 120. Vauhdin ja sitä kautta sykkeiden pitäminen alhaalla auttaisivat myös tankkauksen kanssa.
Sääennuste lupaili viikonlopun ajaksi hyvää keliä. Lämmintä pitäisi olla päivällä lähes 10 astetta ja ainoastaan sunnuntain vastaisena yönä lämpötila saattaisi käydä pakkasella. Viimeaikojen runsaat sateet olivat kuitenkin tehneet reitistä erityisen märän ja mutaisen. Varusteiden suhteen lämmin keli toi sen verran helpotusta, että pelkällä pitkähihaisella aluspaidalla pystyi juoksemaan suurimman osan kisaa. Jalassa riitti Craftin ohuet juoksuhousut. Jalkaan oli valinnut lähdössä Inovin Terraclaw 250 tossut, joilla olin Vaarojen jälkeen juossut runsaat 250 kilsaa. Pohjakuvio oli kuitenkin yllättävän kulunut näinkin vähille kilometreille.
Kisa lähti liikkeelle perjantaina klo 18. Tunnelma oli katossa, olihan paikalla joulupukkikin. Tarkoitus oli olla heti lähdössä kärkiporukoissa, koska tiedossa oli, että hitailla osuuksilla ekat kierrokset menisivät jonon loppupäässä odotteluun. Tulinkin sitten kevyestä hölkästä huolimatta ekana MP:n kanssa metsäosuuden alkuun. Siitä sitten lähdettiin rauhallisesti kiertämään reittiä. Vain alamäet mentiin juosten ja loput käveltiin. Ekan kierroksen jälkeen kärjessä menivät Jaana, MarkusJ, AnttiT ja taisi siinä joku muukin olla. Eka Vekaran kanssa löydettiin yhteinen vauhti, joka sopi molemmille. Taktiikkakin oli sama, eli pidettiin huoltotauot mahdollisimman lyhyinä. MP oli mukana joitakin kierroksia ennen kuin kiristi vauhtia ja otti kärjen kiinni.
Ensimmäinen yö meni helposti. Taktiikka piti loistavasti. Sain syötyä ensimmäisten tuntien aikana varmaan enemmän kuin viime vuonna koko 21 tunnin aikana, jonka olin radalla ennen keskeytystä. Coutsin tekemät maki ja inari sushit upposit hyvin, joten ei tarvinnut pelkkää makeaa syödä kisan alussa. Pidin kierroksella mukana 0,5 litran pulloa, johon huollossa täytin puolet urheilujuomaa ja puolet lämmintä vettä. Lämpimän juoman nauttiminen helpottaa kuitenkin vatsan pitämisen kunnossa vähän viileässä kelissä. Lumilightin tehoakku kesti koko ensimmäisen yön, joka oli positiivinen yllätys. Ensimmäiset 10 kierrosta tulivat kasaan runsaat 10 minuuttia hitaammin kuin olin etukäteen laskenut. Eli aika hyvin aikataulussa.
Jaana huollossa
Mutapainin ystävät
Huoltotauko
Kaksi kierrosta jo takana ja tunnelma on huipussa (kuva Gepardi)
Sushi-kätköllä
Myös Antti lähti sadalle mailille
PePo Wonder boys (kuva Gepardi). Sanattomaksi vetää
Alkukierroksilla kaaduin kertaalleen aika pahasti. Onneksi löin vain toisen käden ja kyynärpään vaikka ainekset oli pahempaankin. Huomasin sen kuitenkin vaikuttavan vauhtiin alamäissä. Tulin kaatumisen jälkeen alamäet varmistellen.
Auringon noustessa lauantaina fiilis oli aivan loistava. Keli oli mahtava auringonsäteiden loistaessa Sysikallion mäkiin ja puihin. Paikalla kävi paljon väkeä kannustamassa reittiä könyäviä, mutapainijoita muistuttavia, hahmoja. Valoisasta vaiheesta huolimatta vauhti alkoi lauantaina tippumaan ja ehkä huollossakin tuli oltua minuutin pari pidempään. Sykkeet olivat hyvin kurissa tässä vaiheessa, mutta ehkä väsymys alkoi vähän vaikuttamaan tekemiseen. 20 kierroksen täyttyessä lauantaina iltapäivällä ei marginaalia ollut niin paljoa kuin olin etukäteen laskenut tarvitsevani.
Toisessa taskussa juomaa ja toisessa ruokaa. Nam
Aamupuurolla
Polarin v800 ei Sysikalliosta selvinnyt - huolto kutsuu
Matkanteko jatkui kohti seuraavaa iltaa. Kolmen jälkeen laitettiin taas lamput päähän. 24 kierroksen jälkeen juteltiin Ekan kanssa, että kokeilen pari kierrosta omaa vauhtia ja katson mihin asti se riittää. Mikäli vauhti tuntuu liian kovalta palataan juoksemaan taas yhdessä.
Kannustusjoukkojen saattelemina taas yksi kierros takana Ekan Vekaran kanssa
Seuraavat kierrokset menivät kuitenkin jonkin minuutin nopeammin eikä vauhti tuntunut pahalta. Sykkeet nousivat vain vähän aikaisemmasta. Näin päätin jatkaa omaa vauhtia. Jaana oli joutunut lopettamaan kisan kärjessä 22 kierroksen jälkeen. Ainakin Markus ja MP menivät vielä edellä, mutta eivät kuitenkaan olleet saavuttaneet kierroksella. 30 kierroksen täyttyessä olin jo jonkin verran enemmän tavoiteaikataulua jäljessä.
Ennen seuraavaa yötä vaihdoin kuivan ja paksumman merinovillaisen paidan päälle. Hikoilu oli aika minimaalista näillä vauhdeilla, joten kuivalla paidalla oli mukava edetä. Lämpötila kylmeni ja meni jossain vaiheessa pakkaselle. Taivas oli kirkas ja kuu möllötti taivaalla. Mieleen alkoi hiipimään ajatus matkan vaihtamisesta sadasta mailista sadalle kilsalle. Aikaisempina vuosina ei ollut mahdollista vaihtaa kesken kisan lyhyemmälle matkalle, mutta tänä vuonna se mahdollisuus oli. Kerroin coutsille lauantaina illalla, että kisa jää varmasti siihen 40 kierrokseen.
Viimeiset 5 kierrosta olivat jo aika raskaita. Hengityksen kanssa tuli jotain ongelmaa ja ylämäissä jouduin haukkomaan henkeä vaikka vauhti oli rauhallinen ja sykkeetkin matalat. Olo ei ollut mitenkään hyvä, mutta keskittyminen oli ainoastaan eteenpäin pääsemisessä. Tauot yritin pitää lyhyinä ja ajatuksissa oli vain maaliinpääsy. Viimeiselle kierrokselle lähdimme MP:n ja Markuksen kanssa yhdessä. Kavereilla olisi vauhti riittänyt parempaankin, mutta meikäläinen oli jarruna. Tultiin kuitenkin yhdessä koko kierros. 40 kierrosta tuli täyteen ajassa 34.20. Ei yhtään liian aikaisin.
Matkaanlähteneistä 25 juoksijasta yhteensä 5 pääsi maaliin.
Maalissa! Grand Slam of Ultra Trail Finland 2015
Miikka-Pekka pulkkamäessä
Tomi huollossa
Markus huollossa
Eka Vekara huollossa
Yhteenvetona voi sanoa, että pois lukien viimeiset 3 kierrosta kisa onnistui lähes täydellisesti. Erityisen iloinen olen siitä, että pystyin syömään koko ajan. Coutsin etukäteen tekemät sushit ja lauantaina tilattu uusi sushi annos toimi todella hyvänä ruokana kisan aikana. Myös riisipiirakat ja puuro olivat hyviä.
Varusteista parasta antia olivat Inovin Terraclaw kengät, joissa pitoa riitti ihan pahimpia kurapätkiä lukuun ottamatta. Gaittereilla ei juurikaan tehnyt mitään vaan kenkä hörppäsi kuravettä ja mutaa niin paljon jokaisella kierroksella, että kiviä riitti kengässä alusta loppuun asti. Piti vaan yrittää "pyöritellä" kivet kengässä sopiviin paikkoihin. Kertaakaan en kenkiä ottanut pois jalasta kisan aikana. UD:n reppu toimi myös hyvin. Sivutaskuissa kulki mukavasti lampun akku sekä vara-akku. Toisessa pullotaskussa kulki pullo ja toisessa evästä kuten riisipiirakoita tai keksejä.
Inovin kulunut pohja
Tällä kertaa ei tullut nukuttua edes lyhyitä powernäppejä. Viimeisillä kierroksilla yritin helpottaa oloa parilla kofeiini-tabletilla, mutta eipä niistä mitään kummempaa piristystä saanut. Sadan mailin kiertäminen olisi vaatinut selkeän unitauon pitämisen. Mutainen keli teki reitistä raskaamman kuin yhdelläkään yhteislenkillä oli tänä vuonna ollut.
Jääpussit polvissa kisan jälkeen
Kiitokset coutsille ja Virvalle omasta huollosta sekä kisan järjestäjille kolmen kärsimyskisan järjestämisestä.
Enää 5 vuorokautta kauden viimeiseen rypistykseen. Perjantaina klo 18 starttaava Sysikallio100 Funrun juostaan nyt kolmannen ja viimeisen kerran. Molemmilla edellisillä kerroilla on tullut oltua lähtöviivalla ja niin on tarkoitus tälläkin kertaa. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä mukana on 33 muuta innokasta. Viime vuonna lähtöviivalla oli 14 osallistujaa.
Pari edellistä viikkoa ovat menneet jo keventelyn merkeissä. Viikolla 49 tuli tehtyä erilaisia jalkalenkkejä viisi, joista kertyi 79 kilsaa. Siinä oli mukana yksi matolla tehty mäkitreeni. Jooga ja salitreeni mukaan lukien tunteja kertyi noin 10. Mennyt viikko sisälsi myös viisi jalkalenkkiä, mutta vähän lyhyempiä matkoja. Keskiviikkona tein viimeisen kovatehoisemman mäkitreenin matolla. Lauantaina ja sunnuntaina kävin vielä Nuuksiossa kiertelemässä metsiä ja polkuja. Kilsoja kertyi 65 ja tunteja yhteensä 7,5.
Mustalammelta
Myrkyn kaatamia puita oli poluilla useita
Hiihtostadion oli vielä lauantaina ilman lunta
Sysikalliota odottavat Inovin tossut
Sunnuntain Barkley-speciaali
Nuuksio Classicin reitillekin on sattunut muutama kaatunut puu
Edelleen Mustalammelta
Palstarinteen parkkipaikka, onneksi ei ollut autoa parkissa.
Kuohuva!
Lumisade alkaa sunnuntaina iltapäivällä
Sunnuntaina illalla oli Siikajärvellä jo ohut lumipeite
Lisää lunta
Suunnitelmat seuraavalle viikonlopulle alkavat pikku hiljaa muotoutua. Edellisen parin vuoden raporttien kautta (2013 ja 2014 raportit) sekä omien muistiinpanojen pohjalta on muutamia juttuja, joita pitää muuttaa tulevana viikonloppuna. Edellisellä Sysikallion pitkiksellä kokeiltu vauhti on varmaan yksi ratkaisevia asioita. Toisaalta pitää löytää sellainen vauhti, että matka etenee, mutta toisaalta myös sellainen, että kroppa pystyy siihen koko reissun ajan. Vauhdin tule myös olla sellainen, että energiaa pystyy nauttimaan alusta alkaen. Viime vuonna juuri tankkauksen kanssa oli ongelmia, osin liian kovan alkuvauhdin takia.
Sääennuste ei näytä tällä hetkellä kovinkaan lupaavalta. Sade ja sen jälkeen pakastuva ilma lupaa hankaa keliä heti alusta lähtien. Tossuvalintaan tällä ei ole merkitystä, sillä nastatossulla en kuitenkaan pysty juoksemaan, joten "uudet" Inovin tossut ovat ainut vaihtoehto. Onneksi niissä on huomattavasti parempi pito kuin kahtena edellisenä vuonna käytetyillä Salomonin Speedcrosseilla.
Polarin uuden A360 mittarin testejäkin on pullahtanut parikin kappaletta ulos. Suurin mielenkiinto uudessa mittarissa kiinnittyy varmaan sykkeenmittaukseen ilman perinteistä sykevyötä. Juoksupalstan testi antoi sykkeenmittauksesta positiivisemman kuvan kuin DC Rainmakerin vastaava testi. Kävin itse lauantaina katsomassa mittaria Intersportissa ja kokonsa puolesta se kyllä yllättää positiivisesti. Ja oli mittaria ilmeisesti myytykin aika hyvin myyjän mukaan. Jäljellä oli enää yksi mittari. En sitä kuitenkaan ostanut - vielä.
Torstaina meni töissä runsas tunti kuin siivillä, kun Linda Luikas kertoi omasta työstää ja menetelmistään. Olipa virkistävä hetki tuossa normaalissa työympäristössä.
Tulevalla viikolla ehtii tehdä vielä pari lyhyttä lenkkiä ja sitten perjantaina ollaankin viivalla. Toivottavasti sääennuste paranee nykyisestä.
