Viikko 38 ja podcast-ohjeita

Koska treenirintamalla on aika hiljaista tällä hetkellä ajattelin tehdä lyhyen postauksen, joka sisältäisi helpot ohjeet Polkuporinoiden kuunteluun. Sen verran pitää tekijänoikeuksia kunnioittaa, että olen käytännössä kopioinut osan ohjeista Jakso.fi sivustolta. Eli

Mikä on podcast? Yksinkertaisin tapa ymmärtää podcast on ajatella sitä radio-ohjelmana, jonka jaksot ladataan laitteelle valmiiksi myöhempää kuuntelua varten. Yleensä podcast tilataan sovellukseen, joka käy automaattisesti lataamassa netistä uusimmat jaksot ja lisää ne kuunneltavien ohjelmien jonoon.

Miten Podcast-sovellus asennetaan?

iPad ja iPhone: Laitteen mukana tulee valmiiksi asennettu podcast appsi, joka toimii mielestäni oikein hyvin. Sen nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi "Podcast".
Muita iOS:ssä toimivia podcast appseja ovat esimerkiksi Overcast, Stitcher sekä SoundCloud. Kaikki yllä mainitut appsit ovat ilmaisia ja ne löytää helposti App Storesta. Myös muita appseja on, mutta tässä muutama esimerkki jotka ainakin toimivat.




Android: Yllämainituista appseista sekä Stitcher että SoundCloud toimivat ainakin hyvin Android puhelimissa. Lisäksi Androidin oma podcast appsi "Podcasts" toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Asennuksen jälkeen sinun ei tarvitse muuta kuin avata juuri asennettu sovellus ja kirjoittaa hakukenttään "Polkuporinat". Ehkä jo entuudestaa tuttu logomme pitäisi näkyä hakutuloksissa ja siinä vieressä jonkinlainen "Tilaa" nappi. Uuden jakson ilmestyessä sovellus päivittää uuden jakson vanhojen jaksojen listaan automaattisesta. Näin helppoa se on. Tässä vielä suora linkki RSS-feediin.

Android Podcasts ja iOS Podcast                     

Jos käytät muita appseja niin kerro mikä sinun mielestäsi on toiminut parhaiten.

Vielä yhtenä vaihtoehtona on kuunnella Polkuporinoita suoraan tietokoneelta menemällä UltraStanleyParkin sivuille. Sivun ylälaidassa on valikko, josta löytyy linkki Polkuporinoihin. Jokainen jakso on listattuna kyseisellä sivulla ja kuuntelu onnistuu myös suoraan täältä.  

Viikko 37 ja juoksutaukoa

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana ja arki on palannut kuvioihin täydellä voimalla. Arki on hyvästä, rytmi ja aikataulu ovat totutun normaalit eikä lorvailulle jää aikaa kuten ehkä lomalla jäisi. Arki on hyvästä vaikka lomakin tekee välillä hyvää. Alla coutsin tekemä lomavideo Ranskasta:

Ehkä yksi merkittävimmistä jutuista tällä viikolla oli ortopedin konsultointi. Polvien rustovaurioille ei juuri mitään ole tehtävissä lyhyellä aikajänteellä, joten niiden kanssa eletään kuten tähänkin asti. Se akuutimpi ongelma, eli tuo reisiluussa olevan ödeema, vaatii ainakin kolmen kuukauden juoksutauon. Eli joulukuulle asti pitää tehdä korvaavaa harjoitusta muiden lajien kautta. Alla ennen UTMB:tä otettu magneettikuva polvesta.

Pientä ärtyneisyyttä reisiluussa

Juoksusta pitävälle tilanne ei tietysti ole helpoin mahdollinen, mutta toisaalta tässä vaiheessa vuotta se ei juurikaan haittaa varsinkin, kun en ollut suunnitellut mitään juoksukisoja enää tälle vuodelle. Ymmärrän tietysti myös sen, että kipeällä jalalla ei enää voi juosta jos sen aikoo saada kuntoon ensi kaudeksi. Harjoituspäiväkirjaa selatessa ja aikaisempia tuntemuksia muistellessa, jalka ja erityisesti reisilihaksen alaosa on tuntunut erilaiselta jo alkukesästä lähtien. Hierojankin kanssa olen asiaa pohtinut, mutta emme ole ajatelleet sen olevan näin vakavaa. Ainahan sitä jostain kolottaa, ainakin näillä kilometreillä. Oman kehon kuuntelu tarpeeksi ajoissa olisi ehkä tässä tilanteessa säästänyt vammalta.

Onneksi pyöräily on juoksun lisäksi todella hauskaa. Hankalaa siitä tekee se, että ajankäytöllisesti se vaatii huomattavasti enemmän tunteja vastaavan harjoitusvasteen aikaansaamiseksi. Toisaalta sekin riittäisi, jos kolmen kuukauden ajan pystyisi ylläpitämään jonkinlaisen peruskunnon. Pyöräilyn lisäksi lihaskuntoharjoitukset pysyvät ohjelmassa. Ainoastaan syvien kyykkyjen tekemistä pitää välttää ja tietysti kaikki muukin kivun rajoissa.

Tällä viikolla fillaria on tullut poljettua pari sataa kilsaa. On ollut aurinkoa ja sadetta, asfalttia ja hiekkatietä ja tietysti vähän polkujakin. Hauskaa on joka tapauksessa ollut. Erona juoksuun on selvästi se, että näillä fillaripohjilla etureidet on aika väsyneet jo tällaisen viikon jälkeen. Pyöräillessä reidet on suht ok, mutta se väsymys tuntuu vasta lenkin jälkeen. Innolla odotan tulevia viikkoja ja niistä saatavia tuntemuksia, josko se fillarikunto tästä paranisi ja reidetkin alkaisi toimimaan paremmin.

Jotain hyvääkin juoksemattomuus tuo mukanaan. Toinen positiivinen asia on marraskuussa kisattava Synkkä Syysunelma, jonne olen jo pitkään halunnut osallistu fillarisarjassa. Nyt se on enemmänkin pakon sanelema juttu. Tosin myönteinen sellainen. Ennen tätä olisi hyvä saada kilsoja alle, että päästään kisassa edes jotenkin kunnialla läpi.

Lauantaina käytiin coutsin kanssa Nuuksiossa kävelyllä, josta alla pari kuvaa:

Tämän viikon torstaina Polar julkaisi kaksi uutta urheilukelloa. Kauan odotettu uutuus saapuu kauppoihin joskus lokakuun loppupuolella. Kellossa on vielä joitakin puutteita, mutta ainakin edellisten kellojen suhteen päivityksiä on tullut hyvin jopa vanhempiin malleihin. Itse odotan eniten uusia harjoituskuormitukseen ja palautumiseen tehtyjä ominaisuuksia. Myös juoksutehon mittaaminen ilman muita lisälaitteita on mielenkiintoinen uutuus. Sykkeiden mittaamisessa v800 on toiminut itsellä moitteettomasti, mutta uusi mittari tuo myös mahdollisuuden mitata sykettä ilman sykevyötä suoraan kellon takaosassa olevien yhdeksän ledin avulla. Sykemittausominaisuus pitäisi olla parempi kuin aikaisemmissa suoraan ranteesta mittaavissa laitteissa, koska osa ledeistä on punaisia. Nähtäväksi jää miten hyvä tämä on. Itse olen tänä kesänä joutunut välillä juoksemaan ilman sykevyötä, koska iho ei enää kestänyt sitä vaan hiertyi rinnasta puhki. Siksi luotettava sykkeen mittaus ranteesta olisi tervetullut. Tai vaihtoehtoisesti voisi kokeilla käsivarteen tulevaa OH1 sykenauhaa.

Polar Vantage V

Tällä viikolla olen myös kokeillut pyörälenkeillä Suunnon navigointiominaisuutta Ambit3 mittarilla. En ollut käyttänyt Suunnon mittaria pitkään aikaan, joten akku oli loppu. Tein pari erilaista reittiä ja latasin ne mittariin akun latauksen yhteydessä. Ekalla lenkillä mittari ei löytänyt gepsiä, vaikka olin pitkän tauon jälkeen ladannut ja synkronoinut mittarin. Toisella kerralla kotipihasta lähtiessäni mittari ilmoitti lähestyväni lähtöpaikkaa, mutta ei sitten koskaan aloittanut navigointia. Vaikka ajoin kiltisti tekemääni reittiä pitkin ei mittari koskaan päässyt kiinni reitistä. Ilmeisesti reitille ei voi tulla mukaan kesken kaiken vaan pitää kulkea lähtöpaikan kautta? Ehkä ensi viikolla kolmas kerta toden sanoo tai sitten siirryn takaisin karttatelineeseen ja paperikarttoihin.

Polkuporinat on edennyt taas mukavasti. Nyt jaksoja on julkaistu yhteensä viisi: Tarja Virolainen, Janne Marin, Maija Oravamäki, Tomi Savolainen ja tänä perjantaina Jukka Viljanen. Lisäksi julkaisimme VäliPorinat, jossa käsittelimme saamaamme palautetta ja miten siihen vastataan. Samalla julkaisimme pari tulevaa vierastamme. Haastatteluputkessa on useita sovittuja haastatteluita ja valmistakin materiaalia löytyy. Kiitos kaikille jo tähänastisesta palautteesta. Lisääkin saa tulla.

Viikko 36 ja UTMB:n jälkitunnelmia

Puolentoista viikon turnee Ranskassa ja Sveitsissä on nyt takana. Kotiintuomisina oli taas iso kasa hienoja muistoja ja kokemuksia. Kokonaisuudessaan jäätiin selkeästi plussalle vaikka tämänkertainen kisa ei sujunutkaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Kisavalmistelut sujuivat jo vanhalla rutiinilla. Varusteiden suhteen ei ollut paljoa ihmettelyä varsinkin kun kisaviikon alussa järjestäjät ilmoittivat ettei etukäteen määritellyille kuuman tai kylmän kelin varusteille ollut kisassa tarvetta. Tämä ohjeistus tosin muuttui hieman ennen kisaa, kun sääennuste lupasi yölle kylmää (feels like -10). Tässä kohtaa kyse oli kuitenkin suosituksesta eikä pakollisesta varustemuutoksesta. Tämän takia pakkasin yhden ylimääräisen paidan Courmayerin (70km) dropbägiin. Kipeän polven ja reisiluun takia vaihdoin kisatossuksi Hokan Salomonin sijaan. Ajattelin sen tuovan hieman enemmän vaimennusta alamäessä.

Reppu valmiina

Sadetta suojassa

Keli oli Chamonix'ssa sateinen ennen lähtöä. Suomalaiset kisaajat olivat sen verran levällään, ettei mitään yhteiskuvaa saatu ennen starttia. Itsekin päätin olla ajoissa paikalla, että saisin vähän viimekertaista paremman lähtöpaikan. Taisin olla lähtökarsinassa jo 75 minuuttia ennen starttia. Siinä sitten muutaman muun kanssa odoteltiin lähtöä. Tällä kertaa puheiden ja musiikin vaikutus ei ollut ihan yhtä tunteellista kuin neljä vuotta sitten.

Lähtö meni edelliskertaa paremmin. Ryysis oli paljon hillitympää paremman lähtöpaikan ansiosta. Kannustusta riitti taas usean kilometrin ajan. Noin varttitunnin juoksemisen jälkeen pysähdyin ottamaan takkia pois. Sen jälkeen juoksin pitkään pelkällä lyhythihaisella paidalla ja ajoittain vedin irtohihat käsivarsille ja ohuet hanskat käteen.

Ekat kilsat on tasaista laaksonpohjaa ja porukka juoksee tässä yleensä todella reipasta vauhtia. Itse pidin aika rauhallista vauhtia ennen ensimmäistä nousua Delevretiin. Nousu sujui hyvin. Osa porukkaa puuskutti todella kovaa jo tässä vaiheessa. Omat ongelmat alkoivat ekassa laskussa Saint-Gervaisiin. Parin tunnin jälkeen polvi oli jo aika turvoksissa eikä alamäkijuoksu ollut lainkaan hauskaa. Jouduin jo pitämään lyhyen tauon kesken alamäkeä polven takia. Porukkaa meni melkoisesti ohi tässä kohtaa.

Saint-Gervaisissa fiilis oli vielä ihan hyvä ja coutsikin oli siellä kannustamassa. Täytin juomapullot ja nappasin vähän syötävää huoltopöydiltä. Otsalamppu piti laittaa päähän tässä kohtaa. Myös Johannes oli huollossa samaan aikaan. Lyhyen huollon jälkeen matka jatkui helppoa tasaista ja loivasti nousevaa reittiä. Suurimman osan tästä osuudesta pystyy hölkkäämään hitaasti. Balmen huollossa samat rutiinit toistuivat. Tässä kohtaa laitoin takin päälle. Sen verran alkoi tuuli tuntua kylmälle. Johanneksen kanssa mentiin edelleen samoja vauhteja ja aina välillä törmätessä vaihdettiin muutama sana.

Bonhommelle nousu meni melko hyvin, eikä turvonneesta polvesta ollut haittaa ylämäessä. Noustessa sumu ja tihkusade estivät näkyvyyden lähes kokonaan. Ylhäällä harjanteella tuuli oli jo vähän kovempaa. Reitti menee lyhyen pätkän rinteen suuntaisesti ennen laskeutumista Chapieux'n huoltoon. Tässä kohtaa kaikki oli vielä hyvin, mutta laskuun lähdettäessä polvi ei käytännössä kestänyt juosta lainkaan. Varsinaista kipua siinä ei paljoa tuntunut, mutta turvotuksen takia askel ei tuntunut tukevalta eikä jalkaan voinut alamäessä luottaa. Vähän oli sellainen hutera olo siitä, että onko se jalka siellä alla ottamassa painoa vastaan. Tulinkin koko alamäen hitaasti kävelemällä alas. Onneksi rinteessä oli välillä useita pieniä uria, jotta takaatulevat pääsivät helpommin meikäläisestä ohi. Puolimatkassa pysähdyin ja laitoin repussa kulkeneen polvituen paikoilleen. Se tuntui auttavan jonkin verran, mutta vauhtia se ei suuremmin lisännyt. Tonnin vertikaalialamäki kesti tunnin tulla alas.

Chapieux'n huollossa söin taas pari kakkupalaa kahvilla ja lämmintä keittoa. Kroppa tuntui polvea lukuunottamatta hyvälle. Neljä vuotta sitten syöminen oli vaikeaa jo tässä kohtaa. Siitä huolimatta, että olin viimeksi tullut Chapieux'n huoltoon 35 minuuttia hitaammin. Mietiskelin tässä kohtaa sitä, miten polven kanssa tulisi edetä. Kisan vieminen loppuun tuntui aika kaukaiselta tässä kohtaa. En kuitenkaan halunnut jättää kesken näin varhain vaan päätin jatkaa Courmayeriin asti ja katsoa polven tilannetta siellä uudestaan.

Huollon jälkeen reitti nousee loivasti asfalttitietä pitkin jonkin matkaa. Vaikka nousu oli loivaa niin näillä sijoituksilla lähes jokainen käveli ylämäet. Sauvat kuitenkin toivat mukavasti rytmiä tekemiseen. Polvi tyytyi kohtaloonsa ja oli toisaalta mielissään seuraavasta ylämäkitonnista Seignelle.

Nousu Seignelle kesti yllättävän pitkään. Sade ja sumu tekivät sen, ettei reittiä nähnyt juurikaan. Jyrkimmän osan alkupätkällä otsalamppujen jono kiemurteli vuoren rinnettä, mutta rinteen yläpäässä lähellä harjannetta ei edessä erottanut montaakaan lamppua. Lopulta harjanne, järjestäjien kuputeltta ja "väliaikamies" tulivat pimeydestä vastaan ja pääsimme kääntämään kohti seuraavaa laskua. Ympäröivästä maisemasta ei erottanut mitään.

Edessä oli kolmas pidempi alamäki, tämä tosin vain runsaat 500 metriä. Jo aika varvaisessa vaiheessa tässä alamäessä tein päätöksen, että kisa jää osaltani kesken jo ennen Courmayeria. Tiesin seuraavan huoltopisteen Lac Combalin olevan tien varressa ja saisin sieltä varmaan kyydin Courmayeriin, jossa coutsi oli odottamassa.

Lac Combalissa kävelin suoraan ensiaputelttaan ja kerroin tilanteestani. Runsaan vartin päästä istuin jeepin takapenkillä parin muun keskeyttäneen kanssa matkalla Courmayerin isoon huoltoon. Laitoin myös coutsille tekstarin että kisa jäi kesken.

Sen suuremmin ei keskeyttäminen ottanut koville, kun varmaan alitajuisesti tiesin tilanteen etukäteen. Mahdollisuudet tämän kisan läpäisemiseen eivät olleet tällä kertaa realistiset.
Alla vielä väliaikoja järjestäjien sivuilta. Sijoituksesta näkee hyvin miten ylämäet ovat vielä sujuneet kohtuudella, mutta alamäessä on sijoituksen pudonneet.

Oman keskeytyksen myötä pääsin seuraamaan muiden kisaajien edesottamuksia. Suomalaiset taistelivat maaliin hienosti ja Annin ja Lauran maaliinpääsy UTMB:llä lämmitti erityisesti.

Oma lomareissu jatkui coutsin kanssa vielä Ranskan puolella. Suuntasimme muutamaksi päiväksi Annecyn ja siitä vielä Chartreusen vuoriston seuduille ennen paluuta Geneveen ja kotimaahan. Alla pari kuvaa kisan jälkeen.

Plan de I'Aiguille Chamonix'n rinteillä

Le Fier joki (Gorges du Fier kaunis kanjoni)

Chartreuse'n luostari

Pientä nousua

Päiväkävelyllä

Chartreuse'n vuoria