No olipas mahtava viikko ja viikonloppu. Ei pelkästään Suomen upein polkujuoksureitti Pallaksella tai hieno kisaviikonloppu monine kavereineen, mutta vieläpä kesän parhaat ja lämpimimmät kelit koko reissun ajan, niin ei voi taas olla kuin kiitollinen mahdollisuudesta tehdä juuri näitä asioita tässä ajassa.
Treenit ennen Pallakselle menoa olivat aika maltilliset, kun samalla olin viimeistä viikkoa töissä ja muutakin aktiviteettia sattui illoille. Ehdin oikeastaan tekemään vain yhden polkulenkin sekä pari pienempää lenkkiä ennen perjantaista matkapäivää. Perjantaina lensin Kittilään, josta olin varannut vuokra-auton seuraaville päiville. Siitä ajoin sitten Kittilästä Pallakselle poroja varoen ja laitoin teltan pystyyn seuraaviksi pariksi yöksi. Paikalla oli tuttuja ja tietysti NUTSin porukkaa perusmatkan huoltopistettä pystyttämässä. Ehdittiin muutama sana vaihtaa ennen kuin lähdin hetkeksi telttaan lepäämään.
Iltamaisemaa
Telttapaikka
Laitoin kellon soimaan kahdelta yöllä, kun laskin perusmatkan kärjen olevan Pallaksella niihin aikoihin. Tarkoituksena oli seurata kärjen huoltoa ja ottaa live-videota Trailrunning.fi fb-sivuille. Uni ei oikein tullut silmään ja nousin ylös jo hyvissä ajoin odottamaan kärkeä. Gepsi-seurannasta oli helppo ennustaa milloin kärki lähestyisi huoltoa. Vähän kahden jälkeen Jaakko tulikin reipasta vauhtia. Hän vietti huollossa runsaat kolme minuuttia ja jatkoi matkaa määrätietoisesti. Odottelin huoltoon vielä Anttia ja Tomia, jotka myös olivat edenneet alkumatkan reippaasti. Pieniä vatsaongelmia oli ilmeisesti ollut yhdellä jos toisellakin.
Puoli kahdelta yöllä
Pilvien takana vielä yksi valetunturi
Palasin teltalle nukkumaan, mutta unta en juurikaan sinä yönä saanut. Teltta oli kolmen metrin päässä juoksureitistä ja kuulin jokaisen ohi juoksevan askeleet. Seitsemän jälkeen nousin ja lähdin hotellille aamupalalle. Ei ehkä paras valmistautuminen omaan kisaan.
Auringonnousu Pallastunturilla
Aamupäivällä tunnelma kohosi mukavasti omaa juoksua odotellessa. Seurasin Pallaksen huollossa perusmatkalaisten edesottamuksia ja yritin siinä välillä auttaa parhaani mukaan. Samalla hain oman numerolapun kisatoimistosta sekä läpäisin hienosti kisavarusteiden tarkastuksen. Palasin vielä teltalle laittamaan juoksukamat päälle ja vein oman maalinjälkeisen huoltokassin Vuorenpeikoille. Kaikki oli valmista hyvissä ajoin ennen lähtöä.
Kisassa tarkoituksena oli yrittää kerätä taas ne 50 Buff-pistettä. Toisin kuin KK:lla taktiikkana oli lähteä maltillisemmalla vauhdilla ja sitä kautta ylläpitää vauhtia mahdollisimman hyvänä loppuun asti. Lopun tieosuudella voisi vielä hieman kohentaa vauhtia ja yrittää kerrankin olla konttaamatta maaliin. Taktiikkaa helpotti hieman lauantaille sattunut pilvinen keli, jolloin lämpötila ei nousisi ihan huimiin lukemiin kuten perjantaina. Toisaalta taktiikkaa ei helpottanut Henri Ansion mukanaolo. Todennäköisellä reittiennätyksen parannuksella ero Henkkaan ei saisi olla yli 25 prosenttia, joka tarkoitti loppuajan olemista runsaan 5,5 tunnin tuntumassa. Se olisi kyllä liian kova meikäläiselle hyvänäkin päivän. Mutta ehkä ei sellaiselle pöljälle päivälle.
Kisa lähti liikkeelle klo 12 ja suoralla nousulla Pallastunturille. Vauhti nousussa oli maltillinen kuten suunnittelin. Olin ottanut runsaasti nestettä mukaan, kun KK:lla aliarvioin sen kulutuksen. Taivaskeron jälkeen pääsin aloittamaan varsinaisen juoksun. Matka eteni mukavasti ilman suurempia huolia. Sijoitukset vähän vaihteli riippuen siitä mentiinkö ylä- vai alamäkeen. Oma alamäkijuoksu on sellaista varovaista hiipimistä, että osa porukasta loikkii pitkin askelin ohi. Ylämäessä meno taas tasoittuu. Hanneksen kanssa vauhdit tuntuvat menevän yksiin ja juoksemmekin yhdessä hyvää vauhtia ensimmäiset 25 kilometriä Hannukurun huoltoon. Täytin omat pullot sekä säiliön ja jatkoin menoa. Muutama sana vaihdettiin järjestäjien ja muiden juoksijoiden kanssa.
Letka ekassa nousussa. Kuva: All About Lapland
Jossain alkupätkällä. Kuva: All About Lapland
Matka jatkui Hanneksen kanssa. Jossain vaiheessa Hanneksen vauhti alkoi tuntumaan liian kovalta ja jouduin tekemään melkoisesti töitä siinä vauhdissa pysyäkseni. Parin kilometrin jälkeen oli pakko antaa periksi ja jouduin kävelemään seuraavan mäen. Käytin tilanteen hyväksi ja nautiskelin yhden energiapatukan. Meno ei paljoa nopeutunut ja kävelyäkin tuli enemmän. Hanneksen selkä näkyi edessä, mutta ei vaan ollut paukkuja jatkaa samaa vauhtia. Takaakin alkoi tulla porukkaa ohi.
Viimeinen nousu Pyhäkerolle oli taas tuskaisen hidas. Vaikka matka oli huomattavasti lyhyempi kuin 2015 tai 2016, kun olin juoksemassa perusmatkaa, niin nousu kesti varmaan yhtä kauan. Ei vaan ollut voimia. Lopulta Pyhäkerolta avautui näkymät Hetan kirkolle ja maaliin. Tosin siinä välissä oli vielä 15 kilsaa juostavana. Lisää porukkaa meni ohi lentämällä Pyhäkerolta laskiessa. Lopulta päästiin tielle ja sain siinä vähän paremman vauhdin päälle. Ei mitään lentämistä, mutta ei ihan konttamistakaan. Sain tehtyä jopa pari ohitusta, tosin saattoivat olla perusmatkalaisia. Maalissa kello näytti lähes puolta seitsemää eli olin tunnin myöhässä siitä pöljän päivän tuloksesta. Pisteiden valossa paljon jäi saavuttamatta.
Maalissa. Kuva Onevision.fi
Loppuilta meni kisakeskuksessa nauttien erinomaisesta lohikeitosta sekä useista virkistävistä juttutuokioista erinomaisten polkujuoksijoiden kanssa. Kuten KK:lla, viikonlopun parasta antia olivat tapaamiset muiden juoksijoiden kanssa. Kiitos taas siitä. Omalla teltalla Pallaksella olin vasta puolenyön jälkeen, kun bussikuljetukset lähtivät vasta palkintojenjaon jälkeen.
Juoksin kisan Salomonin uudella Sense Ultralla, jossa pohjan vaimennusta ja kivisuojaa on edelleen kehitetty. Tämä oli samalla testilenkki tällä tossulla UTMB:tä ajatellen. Nyt kisan jälkeen tuntuu, että tämä kenkä on ensimmäinen Salomonin kenkä, joka voisi itsellä toimia pidemmässä kivikkoisessa kisassa. Muut varusteet toimivat hyvin. Olin pakannut reppuun kaksi lötköpulloa sekä vesisäiliön. Käytin molempia ja homma toimi hyvin. Lyhyessä kisassa lötköpullot saa sullottua helpommin taskuihin, kun ne isot etutaskut ovat melko tyhjillään. Nestettä kului useampi litra, mutta varsinaista muuta energiaa en paljoa nauttinut. Tätä pitää ehkä vähän analysoida.
Viikon odotetuin kisa on varmaan ollut NUTS Pallaksen viikonlopun perusmatka sekä viisvitonen. Pallakselle oli ilmoittautunut mukaan huima määrä ulkomaalaisia ja kisa olikin saanut UTWF arvon ennen kisaa. Hienoa että suomalaiset kisat saavat myös kansainvälistä arvostusta - ja täysin ansaitusti. Kokonaisuudessaan ilmoittautuneita oli 1200 innokasta kisaajaa. NUTSin porukka on todellakin tehneet asiat oikein, kun osallistujamäärät on tätä luokkaa. Kisaa oli miellyttävä seurata kotisohvaltakin, kun tekniikka on käytössä ja tuloksia ja tunnelmia tulee katkeamattomana virtana. Tässä on varmasti Suomen paras organisaatio ultrapuolella.
Perusmatka 135 kilsaa lähti liikkeelle perjantaina klo 18. Toisin kuin edellisenä vuonna kaikilla kisaajilla ei ollut gepsi-seurantaa. Heti alkumatkasta kisan etukäteissuosikki Espanjan Hamal Villar Lazaro lähti kisaan omalla vauhdilla. Ero muihin kasvoi tasaisesti ja Hetan maaliviiva tuli vastaan huimassa loppuajassa 15.30. Runsas tunti Hamalin jälkeen toisesta sijasta taistelivat tasaisesti Juuso Simpanen sekä Antti Itkonen viimeiselle tieosuudelle asti. Kisa kääntyi lopulta Juusolle runsaan 10 minuutin erolla. Kaikkiaan neljä juoksijaa juoksi alle meikäläisen viime vuoden voittoajan 18.30. Neljänneksi sijoittunut Teivaisen Pekka kepitti meikäläisen voittoajan tunnilla. Naisten kisan voiton vei Jaana Hylkinen ajalla 22.43.
Viisvitosella viivalla oli todella kovatasoinen joukko niin juoksijoita kuin suunnistajiakin. Voiton vei uudella reittiennätyksellä 4.28 Lukas Naegele. Loput podium-paikat menivät Varsinais-Suomalaisia suunnistusseuroja edustaville Arto Talviselle ja Antti Parjanteelle. Naisten sarjassa voiton vei kukas muu kuin Maija Oravamäki, joka siirtyi samalla Buff Trail Tourin kärkeen. Seuraavat sijat menivät Maria Kollerille ja Jaana Monoselle.
Viikonloppuna kisattiin myös jo perinteinen Bodominjärven ultraintervalli. Kävimme paikalla katsomassa lähtöä ja samalla tapaamassa vanhoja tuttuja. Kisaan lähti pieni juoksujajoukko, josta yhtä lukuun ottamatta kaikki selvittivät matkana olleen 8x13 kilsan reissun. Tulokset.
Jenkkien puolella viikonlopun suurin tapahtuma ultrapuolella oli varmaan Hardrock100. Twitterin puolella kisaa oli helppo seurata iRunFarin kautta. Miesten puolella kisan ehdoton ennakkosuosikki oli tietysti Kilian Jornet. Kun matkaa oli taitettu noin kolmannes, taistelu kisan voitosta sai varsin dramaattisen käänteen, kun Kilian oli katunut ja hänen olkapäänsä oli mennyt sijoiltaan. Käytännössä hän ei pystynyt käyttämään toista kättään lainkaan vaan juostessa käsi oli taiteltu taitavasti Salomonin repun sisään tukemaan kättä. Ainoastaan terveellä kädellä hän pystyi käyttämään toista sauvaa. Kaikesta tästä huolimatta Kilian juoksi voittoon kisassa. Ehkäpä yksi kaikkien aikojen ultrasuoritus.
Kilian loppusuoralla (Kuva iRunFar)
Jo edellisenä viikonloppuna kisattiin myös Andorra Ultra Trail, jossa mukana oli myös joukko Sambalaisia. Parkkosen Johannes ja Mark Lee olivat pisimmällä 170 kilsan sarjassa, Kolehmaisen Mikko 112 kilsan sarjassa ja MP Rautiainen sprinttimatkalla 83 kilsaa. Mark joutui jättämään matkan kesken, mutta muilta todella kovat suoritukset kuumissa ja karuissa olosuhteissa. MP:n raportti löytyy fb:n puolelta.
Yksi iloinen asia viikolla on ollut seurata suunnistuksen nuorten MM-kisoja, jossa Suomen menestys on ollut vakuuttavaa. Kovimmasta suorituksesta joukkueessa on vastannut Olli Ojanaho, joka voitti kultaa kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla.
Oma viikko meni eteenpäin mukavasti. Pääsin kävelemään jo hieman pidempiä matkaa. Lisäksi tein neljä pidempää uimareissua, yhteensä 14,3 km/5.30h. Samalla tuli myös testattua uutta uintipoijua. Se on pieni turvallisuustekijä uidessa, jonka lisäksi siihen saa avaimet yms mukaan. Uintia se ei hidasta tai häiritse yhtään.
Alkaneella viikolla taas vähän lisää kävelyä ja tietysti uintia.
Loppuviikkoa kohden on kelit vähän lämmenneet ja tuulet tyyntyneet. Viikonloppuna päästiin jo lähelle hellerajaa, mutta aina tuulen puhaltaessa huomaa, että pari napsua lisää lämpöä ei haittaisi menoa. Vedetkin tuntuivat viikonloppuna lämpimämmältä kuin alkuviikosta, kun tuuli ei ole enää sekoittanut vesiä niin paljoa.
Alkuviikon kelit eivät vielä houkutelleet uimaan ja toisaalta halusin antaa jalalle vielä pari päivää lisäaikaa. Torstaina kävimme sitten tekemässä ensimmäisen lyhyen uintikokeilun, lähinnä siis että mahtuuko märkäpuku vielä päälle ja paljonko tuo uiminen tuntuu takareidessä. No, puku mahtui päälle eikä tuo jalkojen laahaaminen perässä paljoa rasita, joten viikonlopun suunnitelma oli valmis.
Lauantaina ja sunnuntaina käytiin Siikajärvessä uimassa. Coutsi oli sunnuntaina mukana lainaamallamme Sirpan ja Jounin soutuveneellä vahtia pitämässä, lauantaina pääsin ihan yksin irti. Aika nopeasti tuo uimarytmi löytyi viime kesän jälkeen ja lauantaina tuli uitua vajaan tunnin lenkura rauhalliseen tahtiin. Sunnuntaina tuli täysin tyynessä kelissä uitua runsaan tunnin lenkki, noin kolme kilsaa. Alla pari kuvaa sunnuntain uimareissulta.
Tyyntä keliä
Rantoja pitkin
Muuten viikkoon on kuulut lepäilyä ja herkuttelua. Kirjastosta tuli haettua joitakin urheiluun liittyviä kirjoja ja omastakin hyllystä löytyy edellen kirjoja, joita on joskus tullut hankittua, mutta aikaa niiden lukemiseen ei aikaisemmin ole ollut. Sain luettua jo kertaalleen lukemani Scott Jurekin Eat and Run -kirjan. Oikein hyvää ja viihdyttävää lukemista sekä maukkaita reseptejä. Esimerkiksi ne smoothie -reseptit, joita postasin viimeksi ovat osittain juurikin tästä kirjasta.
Ensi viikonloppuna kisataan taas NUTS Pallaksen kisa. Tämä olisi ollut omassakin kisakalenterissa tänä vuonna, mutta ehkä sitten taas ensi vuonna. Sen verran hienosta kisasta on kyse.
Alla vielä tämän vuoden traileri Pallakselta. Toivotaan tälle vuodelle vähän parempaa keliä kuin mitä viime vuonna oli. Joka tapauksessa hyviä valmistatumisia kaikille.
Viikko on mennyt ilman suurempia fyysisiä ponnisteluja. Vasen polvi tuntuu vielä sen verran edellisestä kisasta, että en ole halunnut rasittaa sitä yhtään liikaa vaan lähinnä olen antanut sille aikaa palautua. Karhunkierroksen viiskymppiselle on aikaa viisi viikko ja Kuusamossa olisi jo kiva pystyä juoksemaan ilman suurempia polvikipuja. Sen suurempia tavoitteita en ole kisalle tässä vaiheessa asettanut, mutta olisihan se kiva päästä tekemään hyvä ja tasapainoinen suoritus.
Maanantaina ja sunnuntaina tuli tehtyä pidemmät hölkkäkävelylenkit coutsin kanssa. Tiistaina kävin hölkkäämässä parituntisen Nuuksiossa. Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja ennen kotiintuloa tein parituntisen hölkän Leppävaarassa. Hölkkävauhdit ovat tällä viikolla olleet jopa normaaleja hidasvauhtisiakin hitaampia lenkkejä. Torstaina pidin sitten kokonaan lepoa. Perjantaina tein vajaan tunnin kevyen hölkän Siikajärven ympäri.
Siikajärvestä on jäät jo sulaneet. Kohta alkaa avovesiuintikausi
Lauantai meni Maunulan majalla, jossa Suomen Latu järjesti päivän mittaisen Polkujuoksun ohjaajakurssin. Kurssin tavoitteena oli antaa valmiudet polkulenkin järjestämiseen ryhmille. Perusasioita, joita päivän aikana käytiin läpi niin teoriassa kuin käytännössäkin, oli lenkin suunnittelu, tiedottaminen ja toteutus, varusteiden läpikäynti ja vähän juoksutekniikkaakin. Sen lisäksi juteltiin jokamiehenoikeuksista sekä turvallisuuteen liittyvistä asioista. Nämä asiat on hyvä pitää mielessä, kun tapahtumia järjestää Suomen Ladun nimissä. Omillakin lenkeillä nämä on hyvä muistaa, mutta toisaalta silloin jokainen on vastuussa itsestään. Latu on kuitenkin vastuussa järjestämistään tapahtumista ja niihin osallistuvista ihmisistä, joten siinä mielessä reitit on varmaan syytä suunnitella pahimmat rymykohdat välttäen.
Vähän teoriaa ennen käytäntöä
Kurssiin kuului pari etukäteistehtävää, päivän mittainen kurssi sekä vielä muutama tehtävä jälkikäteen ratkottavaksi. Hyvä ja tiivis paketti, jonka pohjalta ryhmälle järjestettävä turvallinen ja mieluisa polkulenkki onnistuu varmasti. Vastaavia kursseja järjestetään tämän vuoden aikana vielä muutama.
Tulevaa treeniohjelmaa en ole vielä paljoa ajatellut, mutta vielä taitaa mennä pari viikkoa kevyemmällä määrällä ja korvaavilla treeneillä. Ensi viikolla jatkuu jooga ja salitreenit ja eiköhän siinä välissä käydä tossujakin ulkoiluttamassa. Viikonloppuna oleva Salpaus-rogaining jää väliin, mutta tarkoitus on tehdä coutsin kanssa pidempi treeni lähimetsissä. Seuraava varsinainen kisa on Pallaksen kisa heinäkuun puolivälissä. Sinne on kuitenkin vielä hyvin aikaa treenata.
Viiden viikon päästä on tosiaan jo Karhunkierroksen viikonloppu. Lunta on vielä edellisvuotta enemmän, mutta nopeastihan ne lumet sulaa kun kelit lämpenee. Tosin vettä voi Kitkajoessa olla sen verran, että sillat on taas tänä vuonna vaarassa.
Viime toukokuussa Karhunkierroksen yhteydessä Eppu esitti kysymyksen #NUTSLIVEn yhteydessä, että monessako ultrakisassa sitä on tullut käytyä. No siihen en sitten tarkkaa lukua osannutkaan sanoa, mutta siellä 25-30 tienoilla se voisi olla. Siitä jäi sitten vähän sellainen ajatus, että pitääkin kesälomalla yrittää tehdä jonkinlainen kattava listaus noista maratonia pidemmistä kisoista. Itse en ole niistä tarkkaa kirjaa pitänyt, mutta esim. DUV:n sivuilta löytyy suurin osa. Kaikkea ei sieltäkään löydy, joten tässä jonkinlaista yritystä siihen suuntaan.
2004:
Homma on lähtenyt liikkeelle 2004 Hiekkaharjun 6h kisasta. Kyseistä kisaa ei enää järjestetä, mutta se oli useamman vuoden ajan kevään kohokohta ultrapuolella. Lisäksi se oli suhteellisen lyhyt hyppäys maratonilta ultramatkoille. Hiekkaharjun kentällä kisattiin 2003-2010.
1. Hiekkaharju 6h 8. toukokuuta, tulos 64,150 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
Hiekkaharjun 6h kisa 2004
2007:
Seuraavat pari vuotta menivät telakalla ja polvileikkauksesta toipuessa ja vasta 2007 juoksin seuraavan ultramatkan, taas Hiekkaharjun 6h kisassa. Sen jälkeen ultrailut jatkuivat seuraavat vuodet säännöllisemmin. Vuosi jatkui Masokistin Unelmassa ja Endurance 24h kisassa, jossa juoksin ekalla kerralla yli 200 km tuloksen. Endurance 24h kisa järjestettiin silloin ensimmäistä kertaa. Lisäksi juoksin ensimmäisen maastoultra/polkukisani Vaajakoskella.
2. Hiekkaharju 6h 5. toukokuuta, tulos 68,650 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
3. Masokistin Unelma 100 km Helsinki 11. elokuuta, tulos 9:28:18 kisaraportti
4. Vaajakosken maastoultra 60 km 6. lokakuuta, tulos 4.46.51 kisaraportti
5. I Endurance 24h 1.-2. joulukuuta, tulos 204,232 km kisaraportti
Vaajakoskella 2007, vasemmalla Hyppölän Tero ja oikealla Luusalon Mikko
2008:
Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen kerran Tukholman ulkopuolella juostavan Ursvik Ultra polkukisan, 12h kisani radalla sekä ekan Spartathlon kisani. Lisäksi paransin 100 km ennätystäni Perniössä Suomi-juoksussa alle 8h tulokseen.
2009:
Seuraavana vuonna yritettiin taas pidentää matkoja ja juoksinkin ensimmäisen 48h kisani Ruotsin Skövdessä. Kyseessä oli ratakisa. Lisäksi kävimme Japanissa juoksemassa Sakura Michi Nature run 250 km kisa ja edustettiin Suomea 100 km MM-kisoissa. Loppuvuodesta osallistuttiin ensimmäistä kertaa Mammuttimarssille Nietosjärven Tommin kanssa.
10. II Endurance 24h 31.1.-1.2, tulos 85,028 km kisaraportti
11. Sakura Michi Nature run 250 km 32:50:00 kisaraportti
12. IAU 100 km MM-kisat Torhout 19.-20. kesäkuuta, tulos 8:38:52 kisaraportti
13. Skövde Ultrafestival 48h 28.-30. elokuuta, tulos 356,984 km (Suomen ennätys), kisaraportti
14. Vaajakosken maastoultra 60 km 4. lokakuuta, tulos 5:53 kisaraportti
15. Mammuttimarssi 100 km Padasjoki 23.-24. lokakuuta, tulos 12:19 (parina Tommi Nietosjärvi), kisaraportti
2010:
Seuraavana vuonna sain kutsun Ranskassa järjestettään 48h, jonne kutsuttiin 12 parasta naista ja miestä edellisen vuoden 48h rankingin perusteella. Sen lisäksi olin toista kertaa Spartathlonissa, mutta jouduin siellä keskeytämään vähän ennen Spartaa. Lokakuussa juostu Mammutti Runtu Tommin kanssa oli ehkä yksi vahvimpia suorituksiani ikinä.
16. III Endurance 24h 30.-31.tammikuuta, tulos 156,406 km kisaraportti 17. Hiekkaharju 6h 24. huhtikuuta, tulos 69,520 km kisaraportti
18. Surgères 48h 21.-23. toukokuuta, tulos 382,317 km (Pohjoismaiden ennätys) kisaraportti 1 ja 2
19. Spartathlon 246 km 24.-25. syyskuuta, tulos DNF n. 220 km kohdalla kisaraportti
20. Mammutti Runtu 160 km Kytäjä 29.-30. lokakuuta, tulos 20:18 (parina Tommi Nietosjärvi) kisaraportti
Alla vielä coutsin tekemä video omista vanhoista otoksista Surgèresin kisasta.
2011:
Heti Mammutti Runtun jälkeen alkoivat ongelmat lantiossa, jossa diagnoosina oli häpyluun rasitusmurtuma. Maaliskuussa juostu yli 1000 harjoituskilometriä taisivat pahentaa asiaa ja lopullinen niitti tuli toukokuussa 48h kisan jälkeen, jolloin häpyluu murtui kokonaan. Syyskuussa leikkaus ja kausi paketissa.
2012:
Seuraavana vuonna aloitettiin kunnon rakentaminen alusta. Kävimme taas Japanissa, jossa ei ollut tarkoitus juosta koko 250 kilsan reissua maaliin. Sivosaven Veikon kanssa juoksimme kuitenkin alusta loppuun yhdessä. Loppukesästä vielä Skotlannin nummilla oli hieno kokemus, mutta sen jälkeen iski ristiluun rasitusmurtuma selkään ja kausi oli taas paketissa.
2013:
Alkuvuosi meni lyhyempien tapahtumien parissa varmistaen kropan paranemisen seuraavia koitoksia varten. Loppuvuodesta oli sitten vähän pidempää tapahtumaa, Vaarojen Ultra Kolilla, Mammutti Runtu sekä ensimmäinen Sysikallio.
24. Vaarojen Ultra 86 km 5. lokakuuta, tulos 10:07:22 kisaraportti
25. Mammutti Runtu 130 km Raasepori 25.-26. lokakuuta, tulos 16:24 kisaraportti
26. I Sysikallio 100 km 20.-21. joulukuussa, tulos 20:25 kisaraportti 1 ja 2
2014:
Seuraavana vuonna tähtäimessä oli selkeästi maasto- ja vuorikisat, Sinister 7 Kanadan Kalliovuorilla sekä UTMB Alpeilla. Kalliovuorilla olimme käyneet samassa kisassa jo paria vuotta aikaisemmin, jolloin juoksin vain yhden seitsemästä osuudesta. Lisäksi Sysikallio, jossa kukaan ei kuitenkaan päässyt tällä kertaa maaliin.
2016:
Tänä vuonna tähtäimessä oli sen 200 mailisen vuorikisan kokeilu, mutta eipä tullut siitä vielä tänä vuonna mitään. Sen sijaan kotimainen UTTF-kiertue houkutteli taas mukaansa.
34. NUTS Karhunkierros 160 km 27.-29. toukokuuta, tulos 20:30:47 kisaraportti
35. NUTS Pallas 134 km 15.-16. heinäkuuta, tulos 18:30:37 kisaraportti
NUTSPallas maalissa 2016
Siinä kaikki mitä nyt löysin omista muistiinpanoistani. Saattoi siitä joku ehkä jäädä. Eli onhan tuossa yhteensä 35 starttia, joista kuitenkin vain kaksi varsinaista DNF:ää. Noista aikakisoista saa aina tuloksen, joten niissä ei DNF:ää voi tullakaan.
Tämän viikon osalta treenit on olleet käytännössä nollassa. Ainoastaan yksi kevyt fillarilenkki sekä coutsin kanssa runsaan parin tunnin hölkkä. Jalat ovat kuitenkin tuntuneet paljon paremmilta kuin toukokuussa Karhunkierroksen jälkeen. Ilmeisesti Pallaksella tuli niin paljon kävelyä lopussa, ettei vastaavaa rasitusta syntynyt. Parasta on kuitenkin pitää reilusti taukoa vammojen välttämiseksi. Ensi viikolla aloitellaan hiljalleen seuraavaa jaksoa.
Alkuviikko on mennyt kotona lepäillessä ja pieniä pihatöitä tehden. Polttopuita on pilkottu ja kannettu puuvajaan, nurmikko ajettu, auto pesty ja kisatavarat pesty ja järjestelty seuraavaa kisaa varten. Myös ystäviä on nähty kaupungilla ruuan ja juoman parissa.
Businesslounaalla Teurastamolla Nealan Jonnan kanssa
Ensi vuoden kisakalenteria suunnittelemassa
Pyörälenkillä
Ravitsemusopiskelijoiden vegelounaalla
Coutsin kanssa Nuuksiossa
Perinteinen Coutsin tekemä lomakakku
Coutsin kanssa poluilla
Alla vielä pari kuvaa kisasta Aapo Laihon ottamina.
Tunturissa ilta-auringossa
Tulo Pallaksen tuuliseen huoltoon
Nyt on ollut viikko aikaa analysoida Pallaksen kisaa, mikä onnistui ja mikä ei. Varusteet toimivat tällä kertaa hyvin, mutta suurin ongelma selkeästi oli kisan aikainen tankkaus, joka tuotti suuria ongelmia tällä kertaa. Syitä on varmasti useita: lämmin sää, reipas alkuvauhti, vahva urheilujuoma aluss, kuun asento? Aika monilla tuntui tällä kertaa olevan ongelmia vatsan kanssa. Tiedä sitten miten näistä pääsee. Jossain vaiheessa pitää kokeilla noita itsetehtyjä geelejä ja pipareita kisan aikana. Tommi taisi niillä mennä koko kisan taas.
Tässä vielä Pallaksen kisan väliajat ja ero tavoitteeseen:
Coutsi on taas ollut ahkera videoiden kanssa ja koostanut seuraavan otoksen, jossa kuvia ja meikäläisen haastattelu ennen kisaa.
Mitäs muuta maailmalla on juoksun ympärillä tapahtunut. NUTSPallaksen kanssa samaan aikaan Marinin Anna kisasi loistavasti naisten sarjan neljänneksi Espanjassa Ronda dels Sims kisassa, yhtenä Andorra Ultra Trail tapahtuman matkoista. Annan kisaraportin voi lukea FB:n puolelta.
Varmaan yksi seuratuimpia tapahtumia on tällä viikolla Jannen ja Juhan Pyreneiden vuoriston ylitys, joka uutisointi Helsingin Sanomissa. Vajaat pari viikkoa kestävä reissu on Jannen ja Juhan pisin yhtämittainen kisa toistaiseksi. Toivotaan molemmille jaksamista vaikeinakin aikoina. (Tätä kirjoittaessa Jannen matkanteko on ilmeisesti loppunut kesken. Toivotaan ettei näin todellisuudessa ole.)
Viikonloppuna kisataan vielä SkyRunning MM-kisat Espanjassa. Suomesta pelipaikoilla on Eetu Nordman 105 kilsan kisassa sekä Janne Hietala 42 kilsan kisassa. Kisat alkavat huomenna lauantaina aamulla klo 7.00 sekä klo 10.30.
Olipahan taas reissu! Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta osittain tulos oli tavoitteen mukainen. Tavoitteena olleesta loppuajasta jäätiin kauas, mutta päätavoitteena ollut voitto irtosi kuitenkin melkoisten taisteluiden jälkeen. NUTSPallas kisa jää varmasti mieleen kaikille mukana olleille varsin hurjista olosuhteista. Tuulta ja sadetta riitti lauantaina jokaiselle ihan tarpeeksi.
Oma valmistautuminen reissuun oli sujunut hyvin ja olimme Oloksella jo keskiviikkona. Sama Raivojuoksijan majapaikka kuin viime vuonna toimi hyvänä tukikohtana läpi koko reissun. Torstaina ja perjantaina tein vain lyhyet "herättelyt" kropalle, 20-30 minuuttia hölkkää ja erilaisia hyppelyitä.
Reittiin tutustumista
Perjantaina iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti Ylläsjärveä ja kisakeskuksena toiminutta Hotelli Saagaa. Siitä kisakamojen hakua ja tuttujen kanssa jutustelua. Ja tietysti valokuvaukset:
Nauhat tiukalle
Lauran ja Astan kanssa 134km lähtötunnelmissa
Janne kannustamassa pitkänmatkalaisia
Minuutti lähtöön!
Paukusta lähdettiin nousemaan heti ensimmäiseen laskettelumäkeen Ylläksen puolella. Porukka venyi pitkäksi letkaksi melko nopeasti. Vähän oli taas reipas alku kuten Karhunkierroksella, mutta jalka tuntui nousevan mukavasti heti alussa. Nestettä kului kun iltapäivän aurinko porotti lämpimästi sekä Ylläksen että Kesängin ylityksessä. Pirunkuru oli kyllä hidasta nousua, mutta eipä siinä näyttäneet muutkaan kovempaan vauhtiin pääsevän.
Ekassa nousussa riitti kiveä (kuva NUTS)
Juuso lähti jo ekassa alamäessä omaa vauhtia. Ensimmäisiä kilsoja taivallettiin Sisun Ronkaisen Tomin ja Mattilan Markon kanssa. Mukana oli myös slovakki Zagorac. Ensimmäinen huoltopiste Peurakaltiolla tuli vastaan noin 31 kilsan kohdalla runsaat 20 minuuttia aikataulua edellä. Jo siinä vaiheessa hieman viileän tuulen takia piti vetää irtohihat käsiin. Nestettä oli kulunut ennakoitua enemmän. Huollossa täytin pullot ja lisäsin taskuun geeliä. Siitä sitten Äkäskeron kimppuun.
Kuva: NUTS
Matka jatkui tuntureita ylittäen. Reitti oli huomattavasti kosteampi kuin viime vuonna. Paikoin polulla juokseminen muistutti enemmän ojassa juoksemista kuin polkujuoksua. Kevät ja kesä ovat olleet varsin sateisia pohjoisessa. Inovin tossu piti hyvin kivillä, mutta vetisillä sammalilla ja kanervikossa ei pitoa enää riittänyt. Pehmeällä alustalla tossu toimi kuitenkin huomattavasti paremmin kuin Hokan Stinson, jolla tulin saman osuuden viime vuonna. Jossain vaiheessa järkkäreiden Markus soitti, mutta en ehtinyt vastaamaan puhelimeen. Luulin jo juosseeni harhaan. Soittaessani takaisin Markus vaan sanoi soittaneensa väärään numeroon ja kehotti jatkamaan juoksemista.
Tulossa Pahtavuoman huoltoon
Pahtavuoman jälkeen juoksu alkoi todella kulkea ja sain Juuson kiinni noin 50 kilsan kohdalla. Juuso valitteli vatsaongelmia ja ainut mitä pystyin tarjoamaan oli suolatabletti. Juuso nappasi yhden, mutta ilmeisesti siitä ei ollut apua, joska hän joutui myöhemmin keskeyttämään Rauhalassa. Itsellä oli tunne kuin olisin lentänyt viimeiset kilometrit Rauhalan huoltopisteelle. Tässä vaiheessa kilometrejä oli takana 57.
Lentämällä Rauhalaan
Huoltopisteellä laitoin juomapulloihin omaa urkkajuomaa, kun järjestäjien juoma tuntui aika vahvalle tässä kelissä. Se olikin hyvä ratkaisu. Rauhalassa jäin siihen käsitykseen, että slovakki Zagorac oli edelleen edelläni ja huollon jälkeen lähdin innokkaana ottamaan häntä kiinni. Heti märkien suo-osuuksien jälkeen Koivakerolle noustessa jouduin laittamaan takkia päälle. Sen verran kylmältä tuntui sivuvastainen tuuli. Rauhalan jälkeiset rinteet Koivakero ja Lommotunturi tuntuivat huomattavasti teknisemmiltä kuin mitä muistelin edellisvuodesta. Kaatuneista puista ei ollut haittaa, koska olin etukäteen tietoinen asiasta. Mutta polun teknisyyttä tässä kohtaa en muista lainkaan viime vuodesta. Lisäksi kun yritin jahdata edessä kulkevaa Zagoracia kulutin suhteettoman paljon energiaa tuolla pätkällä. Tie 957 ylityksen jälkeen energiat olivat aika loppu ja viimeiset 7 kilsaa Pallaksen huoltopisteelle tuntuivat loputtomilta. Lisäksi tässä kohtaa alkoi kaikki geelien syöminen etomaan niin pahasti, että niitä ei pystynyt edes ajattelemaan. Ainoastaan raikas purovesi maistui, mutta siitä ei riitä energiaa matkantekoon.
Tunturimaisemaa (kuva Sari)
Coutsi työssä
Pallaksen huollossa meni viime vuonna 5 minuuttia. Tällä kertaa taisi mennä 20 minuuttia. Vaihdoin jalkaan tukevammat Hokan tossut lopun kivipoluille. Lisäksi kuivan paidan ja buffin sekä hanskat. Siinä sivussa yritin tankata puuroa lautasellisen ja lämmintä juotavaa. Ei oikein tuntunut mikään maistuvan. Vasta Pallaksella kuulin olevani kisan kärjessä. Se lämmitti hieman, mutta enemmän olisi lämmittänyt, jos olisin pystynyt syömään kunnolla. Lopulta pääsin liikkeelle. Pari sataa metriä huoltopisteen jälkeen oksensin kaiken ylös ja mietin mitä tässä kannattaisi tehdä. Jatkaa matkaa tyhjällä vatsalla vai kääntyä takaisin huoltoon ja tankata uudestaan? Tilanne oli sama kuin kaksi vuotta aikaisemmin UTMB:llä, kun La Foulyn huollon jälkeen oksensin kaiken vaivalla syödyn energian kukkapenkkiin. Silloinkin lähdin vaan jatkamaan matkaa vaikka ei se ihan helpolta tuntunutkaan. Näin tein tälläkin kertaa. Eteenpäin!
Pallaksen ensimmäinen ylämäki kesti pitkään, kun reisissä ei ollut yhtään voimaa. Lyhyillä askeleilla piti vaan yrittää edetä. Tuuli oli tässä kohtaa melkoinen. Joskus puoli kahdeksan aikoihin alkoivat ensimmäiset sadekuurot. Yritin vaan juosta mahdollisimman paljon tasaisista osuuksista sekä kaikki alamäet. Näin sain myös pidettyä kropan lämpimänä. Takki oli tiukasti päällä koko ajan. Sain syötyä yhden keitetyn kananmunan sekä yhden suklaapatukan. Toisessa pullossa oli kivennäisvettä ja toisessa soijakaakaojuomaa, joita molempia pystyin juomaan.
Siitä sitten tunturia ja keroa toisensa perään ylös alas hitaasti könyten. Kelloa tuli vilkuiltua usein ja matka ei tuntunut etenevän lainkaan. Lopulta pääsin kuitenkin Hannukurun huoltopisteelle, jossa vaihdoin muutaman sanan järjestäjien kanssa. Etumatkaa oli kuulemma mukavasti seuraavana tulevaan. Huollossa oli tarjolla kokista, jota otin mukaan muutaman desin. Yksi suolakurkku viipale sai vatsan ikävästi kärvistelemään. Olin hukannut lasit ja paperille kirjoitetun aikatauluni jonnekin tunturiin, joten olin hiukan epätietoinen jäljellä olevasta matkasta. Huollossa siten kuulin, että seuraavaan huoltoon Pyhäkerolle on vielä 20 kilsaa matkaa. Se oli enemmän kuin olisin halunnut kuulla.
Hannukurusta reitti on kuitenkin aika selkeä, kun se muutaman mutkan kautta kiertää Tappurin ja siitä suoraan kohti Pyhäkeroa. Vaikka ylimpien tuntureiden huiput olivat pilvien peitossa, niin Tappurilta näki pitkälle Pyhäkerolle asti. Tässä kohtaa idästä ja koillisesta puskenut tuuli oli jo voimakas ja sade piiskasi rinnettä.
Jälkimmäinen nousu Pyhäkerolle kesti 40 minuuttia. Siinä tuulessa ja tuiskussa tuli niin kulmä, että väkisin oli yritettävä jotain juoksutapaista pitääkseen itsensä lämpimänä. Buffi ja hanskat olivat ihan läpimärät ja lyhyet juoksuhousut eivät tarjonneet paljoa suojaa. Lopulta reitti kääntyi laskuun ja kivipolku leveni isommaksi ajouraksi. Pyhäkeron päällä sain tekstarin coutsilta, että Marko on kuromassa eroa kiinni. Tästä hätääntyneenä laitoin loikan päälle ja tulin Pyhäkerolta alas kuvitellen olevani Henri Ansio. Pyhäkeron huoltopisteellä huikkasin vain järjestäjille, että en tarvitse mitään vaan jatkan suoraan kohti maalia ja saunaa.
Viimeinen hiekkatieosuus oli vuoroin kävelyä ja vuoroin juoksua. Vilkuilin taakse odotellen Markoa, mutta ketään ei näkynyt. Reitti muistui hyvin mieleen viime vuodesta ja se helpotti menoa. Viimein saavuttiin sillalle, puomille ja asfalttitielle. Puomilla kuulin eron seuraavaan olevan Markoon olevan useampi kilometri. Se tieto hieman helpotti, mutta juoksin kuitenkin lopussa sen minkä pystyin. Maalissa kello näytti aikaa 18:30. Olipa varsinainen helpotus päästä maaliin kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen.
Coutsin kanssa maalissa
Maalihaastattelu
Kisakeskuksen kisastudio
Jussi maalissa oman 55 kilsan urakan jälkeen
Voittajia
Naiset 55k podium
Miehen 55k podium
Naiset 134k podium
Miehet 134k podium
Tavoitteena ollut kisan voitto irtosi, mutta aikatavoite jäi parin tunnin päähän. Sellainen "pöljäpäivä" tavoite oli parantaa viime vuotista aikaa 15:20 vaikka reitti oli 9 kilsaa ja +700m nousua kovempi. Sellainen realistinen aikatavoite oli 16:30, mutta siitäkin jäätiin se pari tuntia. Nyt syntynyt reittiennätys tullaan rikkomaan varmasti nopeasti.
Varusteet toimivat hyvin. Vanhan UD repun vähäiset etutaskut harmittivat matkalla ja jouduin kantamaan välillä tavaraa käsissä, kun en jaksanut ottaa reppua pois selästä ja sulloa tavaraa selkäpuolelle. Inovin tossu toimi hyvin ekalla puolikkaalla ja Hoka taas toisella. Tosin toisessa jalassa on pieni hiertymä kehräsluun kohdalla Hokan tossuista. Se onkin sitten ainut hiertymä. Muuten loistavat valinnat omille jaloilleni. Rabin pitkähihainen paita oli myös hyvä.
Kiitokset kaikille järjestäjille, kannustajille ja kisassa mukana olleille. NUTSPallas 2016 jäi varmaan kaikkien mukana olleiden mieleen. Ja erityiskiitokset taas coutsille. Ilman coutsia istumassa tuossa olkapäällä ei lopun viisvitosesta olis päästy läpi.
Vielä erikseen pitää kyllä mainita Toppilan Anni, joka odotteli lisävaatetta Pallaksella parin tunnin ajan ja lähti vasta sen jälkeen kohti Hettaa ollen siellä ajassa 29:04. Ja Lakion Laura joka taisteli loppuun 10 minuuttia ennen maalin sulkeutumista. UTTF-liekki palaa!
