maanantai 18. heinäkuuta 2016

Viikko 28 ja NUTSPallas raportti

Olipahan taas reissu! Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta osittain tulos oli tavoitteen mukainen. Tavoitteena olleesta loppuajasta jäätiin kauas, mutta päätavoitteena ollut voitto irtosi kuitenkin melkoisten taisteluiden jälkeen.  NUTSPallas kisa jää varmasti mieleen kaikille mukana olleille varsin hurjista olosuhteista. Tuulta ja sadetta riitti lauantaina jokaiselle ihan tarpeeksi.

Oma valmistautuminen reissuun oli sujunut hyvin ja olimme Oloksella jo keskiviikkona. Sama Raivojuoksijan majapaikka kuin viime vuonna toimi hyvänä tukikohtana läpi koko reissun. Torstaina ja perjantaina tein vain lyhyet "herättelyt" kropalle, 20-30 minuuttia hölkkää ja erilaisia hyppelyitä.

Reittiin tutustumista

Perjantaina iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti Ylläsjärveä ja kisakeskuksena toiminutta Hotelli Saagaa. Siitä kisakamojen hakua ja tuttujen kanssa jutustelua. Ja tietysti valokuvaukset:

Nauhat tiukalle


Lauran ja Astan kanssa 134km lähtötunnelmissa


Janne kannustamassa pitkänmatkalaisia
Minuutti lähtöön!



Paukusta lähdettiin nousemaan heti ensimmäiseen laskettelumäkeen Ylläksen puolella. Porukka venyi pitkäksi letkaksi melko nopeasti. Vähän oli taas reipas alku kuten Karhunkierroksella, mutta jalka tuntui nousevan mukavasti heti alussa. Nestettä kului kun iltapäivän aurinko porotti lämpimästi sekä Ylläksen että Kesängin ylityksessä. Pirunkuru oli kyllä hidasta nousua, mutta eipä siinä näyttäneet muutkaan kovempaan vauhtiin pääsevän.
Ekassa nousussa riitti kiveä (kuva NUTS)
Juuso lähti jo ekassa alamäessä omaa vauhtia. Ensimmäisiä kilsoja taivallettiin Sisun Ronkaisen Tomin ja Mattilan Markon kanssa. Mukana oli myös slovakki Zagorac. Ensimmäinen huoltopiste Peurakaltiolla tuli vastaan noin 31 kilsan kohdalla runsaat 20 minuuttia aikataulua edellä. Jo siinä vaiheessa hieman viileän tuulen takia piti vetää irtohihat käsiin. Nestettä oli kulunut ennakoitua enemmän. Huollossa täytin pullot ja lisäsin taskuun geeliä. Siitä sitten Äkäskeron kimppuun.

Kuva: NUTS
Matka jatkui tuntureita ylittäen. Reitti oli huomattavasti kosteampi kuin viime vuonna. Paikoin polulla juokseminen muistutti enemmän ojassa juoksemista kuin polkujuoksua. Kevät ja kesä ovat olleet varsin sateisia pohjoisessa. Inovin tossu piti hyvin kivillä, mutta vetisillä sammalilla ja kanervikossa ei pitoa enää riittänyt. Pehmeällä alustalla tossu toimi kuitenkin huomattavasti paremmin kuin Hokan Stinson, jolla tulin saman osuuden viime vuonna. Jossain vaiheessa järkkäreiden Markus soitti, mutta en ehtinyt vastaamaan puhelimeen. Luulin jo juosseeni harhaan. Soittaessani takaisin Markus vaan sanoi soittaneensa väärään numeroon ja kehotti jatkamaan juoksemista.
Tulossa Pahtavuoman huoltoon
Pahtavuoman jälkeen juoksu alkoi todella kulkea ja sain Juuson kiinni noin 50 kilsan kohdalla. Juuso valitteli vatsaongelmia ja ainut mitä pystyin tarjoamaan oli suolatabletti. Juuso nappasi yhden, mutta ilmeisesti siitä ei ollut apua, joska hän joutui myöhemmin keskeyttämään Rauhalassa. Itsellä oli tunne kuin olisin lentänyt viimeiset kilometrit Rauhalan huoltopisteelle. Tässä vaiheessa kilometrejä oli takana 57.

Lentämällä Rauhalaan
Huoltopisteellä laitoin juomapulloihin omaa urkkajuomaa, kun järjestäjien juoma tuntui aika vahvalle tässä kelissä. Se olikin hyvä ratkaisu. Rauhalassa jäin siihen käsitykseen, että slovakki Zagorac oli edelleen edelläni ja huollon jälkeen lähdin innokkaana ottamaan häntä kiinni. Heti märkien suo-osuuksien jälkeen Koivakerolle noustessa jouduin laittamaan takkia päälle. Sen verran kylmältä tuntui sivuvastainen tuuli. Rauhalan jälkeiset rinteet Koivakero ja Lommotunturi tuntuivat huomattavasti teknisemmiltä kuin mitä muistelin edellisvuodesta. Kaatuneista puista ei ollut haittaa, koska olin etukäteen tietoinen asiasta. Mutta polun teknisyyttä tässä kohtaa en muista lainkaan viime vuodesta. Lisäksi kun yritin jahdata edessä kulkevaa Zagoracia kulutin suhteettoman paljon energiaa tuolla pätkällä. Tie 957 ylityksen jälkeen energiat olivat aika loppu ja viimeiset 7 kilsaa Pallaksen huoltopisteelle tuntuivat loputtomilta. Lisäksi tässä kohtaa alkoi kaikki geelien syöminen etomaan niin pahasti, että niitä ei pystynyt edes ajattelemaan. Ainoastaan raikas purovesi maistui, mutta siitä ei riitä energiaa matkantekoon.

Tunturimaisemaa (kuva Sari)


Coutsi työssä

Pallaksen huollossa meni viime vuonna 5 minuuttia. Tällä kertaa taisi mennä 20 minuuttia. Vaihdoin jalkaan tukevammat Hokan tossut lopun kivipoluille. Lisäksi kuivan paidan ja buffin sekä hanskat. Siinä sivussa yritin tankata puuroa lautasellisen ja lämmintä juotavaa. Ei oikein tuntunut mikään maistuvan. Vasta Pallaksella kuulin olevani kisan kärjessä. Se lämmitti hieman, mutta enemmän olisi lämmittänyt, jos olisin pystynyt syömään kunnolla. Lopulta pääsin liikkeelle. Pari sataa metriä huoltopisteen jälkeen oksensin kaiken ylös ja mietin mitä tässä kannattaisi tehdä. Jatkaa matkaa tyhjällä vatsalla vai kääntyä takaisin huoltoon ja tankata uudestaan? Tilanne oli sama kuin kaksi vuotta aikaisemmin UTMB:llä, kun La Foulyn huollon jälkeen oksensin kaiken vaivalla syödyn energian kukkapenkkiin. Silloinkin lähdin vaan jatkamaan matkaa vaikka ei se ihan helpolta tuntunutkaan. Näin tein tälläkin kertaa. Eteenpäin!

Pallaksen ensimmäinen ylämäki kesti pitkään, kun reisissä ei ollut yhtään voimaa. Lyhyillä askeleilla piti vaan yrittää edetä. Tuuli oli tässä kohtaa melkoinen. Joskus puoli kahdeksan aikoihin alkoivat ensimmäiset sadekuurot. Yritin vaan juosta mahdollisimman paljon tasaisista osuuksista sekä kaikki alamäet. Näin sain myös pidettyä kropan lämpimänä. Takki oli tiukasti päällä koko ajan. Sain syötyä yhden keitetyn kananmunan sekä yhden suklaapatukan. Toisessa pullossa oli kivennäisvettä ja toisessa soijakaakaojuomaa, joita molempia pystyin juomaan.

Siitä sitten tunturia ja keroa toisensa perään ylös alas hitaasti könyten. Kelloa tuli vilkuiltua usein ja matka ei tuntunut etenevän lainkaan. Lopulta pääsin kuitenkin Hannukurun huoltopisteelle, jossa vaihdoin muutaman sanan järjestäjien kanssa. Etumatkaa oli kuulemma mukavasti seuraavana tulevaan. Huollossa oli tarjolla kokista, jota otin mukaan muutaman desin. Yksi suolakurkku viipale sai vatsan ikävästi kärvistelemään. Olin hukannut lasit ja paperille kirjoitetun aikatauluni jonnekin tunturiin, joten olin hiukan epätietoinen jäljellä olevasta matkasta. Huollossa siten kuulin, että seuraavaan huoltoon Pyhäkerolle on vielä 20 kilsaa matkaa. Se oli enemmän kuin olisin halunnut kuulla.

Hannukurusta reitti on kuitenkin aika selkeä, kun se muutaman mutkan kautta kiertää Tappurin ja siitä suoraan kohti Pyhäkeroa. Vaikka ylimpien tuntureiden huiput olivat pilvien peitossa, niin Tappurilta näki pitkälle Pyhäkerolle asti. Tässä kohtaa idästä ja koillisesta puskenut tuuli oli jo voimakas ja sade piiskasi rinnettä.

Jälkimmäinen nousu Pyhäkerolle kesti 40 minuuttia. Siinä tuulessa ja tuiskussa tuli niin kulmä, että väkisin oli yritettävä jotain juoksutapaista pitääkseen itsensä lämpimänä. Buffi ja hanskat olivat ihan läpimärät ja lyhyet juoksuhousut eivät tarjonneet paljoa suojaa. Lopulta reitti kääntyi laskuun ja kivipolku leveni isommaksi ajouraksi. Pyhäkeron päällä sain tekstarin coutsilta, että Marko on kuromassa eroa kiinni. Tästä hätääntyneenä laitoin loikan päälle ja tulin Pyhäkerolta alas kuvitellen olevani Henri Ansio. Pyhäkeron huoltopisteellä huikkasin vain järjestäjille, että en tarvitse mitään vaan jatkan suoraan kohti maalia ja saunaa.

Viimeinen hiekkatieosuus oli vuoroin kävelyä ja vuoroin juoksua. Vilkuilin taakse odotellen Markoa, mutta ketään ei näkynyt. Reitti muistui hyvin mieleen viime vuodesta ja se helpotti menoa. Viimein saavuttiin sillalle, puomille ja asfalttitielle. Puomilla kuulin eron seuraavaan olevan Markoon olevan useampi kilometri. Se tieto hieman helpotti, mutta juoksin kuitenkin lopussa sen minkä pystyin. Maalissa kello näytti aikaa 18:30. Olipa varsinainen helpotus päästä maaliin kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen.

Coutsin kanssa maalissa

Maalihaastattelu


Kisakeskuksen kisastudio

Jussi maalissa oman 55 kilsan urakan jälkeen

Voittajia
Naiset 55k podium

Miehen 55k podium

Naiset 134k podium

Miehet 134k podium

Tavoitteena ollut kisan voitto irtosi, mutta aikatavoite jäi parin tunnin päähän. Sellainen "pöljäpäivä" tavoite oli parantaa viime vuotista aikaa 15:20 vaikka reitti oli 9 kilsaa ja +700m nousua kovempi. Sellainen realistinen aikatavoite oli 16:30, mutta siitäkin jäätiin se pari tuntia. Nyt syntynyt reittiennätys tullaan rikkomaan varmasti nopeasti.

Varusteet toimivat hyvin. Vanhan UD repun vähäiset etutaskut harmittivat matkalla ja jouduin kantamaan välillä tavaraa käsissä, kun en jaksanut ottaa reppua pois selästä ja sulloa tavaraa selkäpuolelle. Inovin tossu toimi hyvin ekalla puolikkaalla ja Hoka taas toisella. Tosin toisessa jalassa on pieni hiertymä kehräsluun kohdalla Hokan tossuista. Se onkin sitten ainut hiertymä. Muuten loistavat valinnat omille jaloilleni. Rabin pitkähihainen paita oli myös hyvä.

Kiitokset kaikille järjestäjille, kannustajille ja kisassa mukana olleille. NUTSPallas 2016 jäi varmaan kaikkien mukana olleiden mieleen. Ja erityiskiitokset taas coutsille. Ilman coutsia istumassa tuossa olkapäällä ei lopun viisvitosesta olis päästy läpi.

Vielä erikseen pitää kyllä mainita Toppilan Anni, joka odotteli lisävaatetta Pallaksella parin tunnin ajan ja lähti vasta sen jälkeen kohti Hettaa ollen siellä ajassa 29:04. Ja Lakion Laura joka taisteli loppuun 10 minuuttia ennen maalin sulkeutumista. UTTF-liekki palaa!

Tulokset.

Uutisointia: Kestävyysurheilu.fi, Ultrajuoksu.fi,
Kuvia: ONEVISION.fi
GPS seuranta

2 kommenttia:

Kantapääopistossa kirjoitti...

Mahtava kisaraportti! Onnittelut juoksusta ja ykkössijasta!

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos! Kiva jos joku näitä juttuja lueskelee.

terveisin,
SP