Viimeisin Polkuporinat pureutui painavaan asiaan, ja silti niin höyhenen kevyeen kuin uni.
Sari pohtii alla uneen liityviä asioita:
Uni - onko se ihana palauttava voima vai pakkopulla, joka täytyy vain suorittaa, ja on pois kaikesta kivasta?
Meidän suhtautumisemme uneen vaihtelee kovin paljon, kunnoituksesta vähättelyyn. Silti tutkimukset lisääntyvät jatkuvasti ja sen tärkeyden merkitys vaan kasvaa. Oma kiinnostukseni uneen on omien unihäiriöiden takia kiinnostanut minua jo vuosia. Vuonna 2016 kirjoitin omaan blogiini kirjoituksen unesta.
Itse olen kärsinyt viimeiset pari vuotta unihäiriöstä, oma haasteeni on ollut nukahtaminen. Kun menen sänkyyn, jäävät asiat pyörimään päässä. Useimmiten ne eivät olleet niitä positiivisimpia. Kun huhtikuussa tein päätöksen työkuvioiden suhteen, aloin vähitellen löytää omaa unirytmiäni takaisin ja voi sitä iloa, kun nukahdan ilman melatoniinia, ja koen nukkuvani hyvin. Aamulla herään pirteänä ja aivoni toimivat hyvin. Jossain kohtaa aamulla oli ”krapulainen olo” ilman yhden yhtä alkoholiannosta. Unettomuuden tuomat haittavaikutukset voivat olla niin suuret, mm. emme palaudu, tunteiden käsittely hankaloituu, muistamattomuutta, paino saattaa lähteä nousemaan, stressi pahenee, ja pinna kiristyy.
Osallistuin toissa viikolla MPS Lifeworksin Urasummit verkkotapahtumaan, jossa Henri Tuomilehto puhui Uni ja palautuminen arjen ja työn ristiriidassa -aiheesta. Kuten hän monesti sanoo, että nykyajan ihmiset eivät nuku riittävästi, mutta hänelläkään ei ole vastausta unen aliarviointiin. 90 % palautumisesta tapahtuu nukkuessa, hän kertoo luennossa, mutta silti emme kunnioita riittävästi unta. Toki syyt ovat jokaisella erilaisia, ja jos kärsii unihäiriöistä fyysisistä syistä, ja haluaisi nukkua enemmän, mutta ei pysty, kyse ei ole unen aliarvioinnista. Tässä tarkoitetaan enemmän sitä, että ei ehdi nukkua, ei malta nukkua, uskoo ettei tarvitse kuin muutaman tunnin yössä unta. Minulla oli aikanaan kollega, joka väitti pärjäävänsä 3-5 tunnin yöunilla. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä hänen terveydentila on tällä hetkellä.
Tuomilehto antaa vinkkinä päivän rytmityksen miettiminen, ilta-aktiivisuuden merkitys venähtää nukkumaan menoa, vaikka nukahtaakin, niin aivot raksuttavat vielä ja pää prosessoi päivän tapahtumia.
Uniasioihin olen törmännyt kauan sitten. Täyspäiväisenä yrittäjänä toimiessani jossain hyvinvointimessuilla käsiini tarttui Susanna Pihlin ja Anna-Mari Arosen kirja Unentaidot, löydä uni ilman lääkkeitä. Siitä löytyi perusasiaa unesta ja sen merkityksestä. Mielenkiintoinen kirja. Podcasteja aiheesta löytyy, Henri Tuomilehdon puhetta kannattaa kuunnella. Se ei ole mutua, vaan perustuu tutkittuun tietoon ja vahvaan kokemukseen.
Muista aiheeseen liittyvää oli meidän Väliporinat, jossa Tuomas Forssin kanssa keskustelimme aiheesta, ja miten Firstbeat mittauksella voimme havainnoida kehon palautumista.
Mittaamisesta voi olla monille hyötyä, ja mm Polarin unidataa kannattaa seurata, koska sykkeet antavat meille hyvää osviittaa mihin suuntaan olemme menossa. Suostuksena Polkuporinoiden Polar-podcast, jossa Ville Uronen kertoo Polar-kellon hyödyntämisestä niin treenaamisessa kuin arjessa.
Mindfulness on kulkenut itselläni mukana jo vuodesta 2013, välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän. Heljä Ora on ollut opettajani ja viitoittanut tietäni tietoisuustaitojen maailmaan. Teimme myös podcastin aiheesta. Mindfulness on mahtava mielen rentoutuksen menetelmä, joka perustuu pitkälti hengitykseen ja mielen tyhjentämiseen. Ajatuksia tulee, mutta niihin ei jää kiinni. Tunnemyrskyssä se on haastavampaa, ja silloin mielikuvaharjoittelu voi toimia myös apuna. Meidät saattaa vallata ajatus, ettemme tulekaan nukahtamaan, joka ei varmasti edesauta nukahtamista. Ehkä voisimme enemmänkin luottaa ajatukseen, että kyllä se uni tulee. Muistan itse kun pikkutyttönä ajoittain en saanut unta, ja isäni istui sängyn reunalla antaen vinkin, että voisin laskea lampaita. Tuttu muillekin lapsuudesta? Kasvuiässä unta häiritsi kipeät polvet, kasvukipuja sanottiin, jota se varmasti olikin. Polvieni ympärille kiedottiin huivit rauhoittamaan kipua ja lämmittämään polvia. Aina yritettiin löytää joku ratkaisu. Pääsääntöisesti olen saanut elää hyvän unen elämää, mutta itse tunnistan unihäiriöt heti, kun en liiku riittävästi ja koen stressiä ja arvomaailmani on koetuksella, ja se tulee vahvasti tunteena mieleeni.
Ei ole yhtä hokkuspokkuskeinoa, mutta itse suosittelen tarkkailemaan unen määrää ja laatua tavalla tai toisella. On se mittari, oman kehon kuuntelu, päiväkirjamerkinnät tai mikä tahansa, mutta unta ja sen merkitystä ei kannata aliarvioida.
Sari pohtii alla uneen liityviä asioita:
Uni - onko se ihana palauttava voima vai pakkopulla, joka täytyy vain suorittaa, ja on pois kaikesta kivasta?
Meidän suhtautumisemme uneen vaihtelee kovin paljon, kunnoituksesta vähättelyyn. Silti tutkimukset lisääntyvät jatkuvasti ja sen tärkeyden merkitys vaan kasvaa. Oma kiinnostukseni uneen on omien unihäiriöiden takia kiinnostanut minua jo vuosia. Vuonna 2016 kirjoitin omaan blogiini kirjoituksen unesta.
Itse olen kärsinyt viimeiset pari vuotta unihäiriöstä, oma haasteeni on ollut nukahtaminen. Kun menen sänkyyn, jäävät asiat pyörimään päässä. Useimmiten ne eivät olleet niitä positiivisimpia. Kun huhtikuussa tein päätöksen työkuvioiden suhteen, aloin vähitellen löytää omaa unirytmiäni takaisin ja voi sitä iloa, kun nukahdan ilman melatoniinia, ja koen nukkuvani hyvin. Aamulla herään pirteänä ja aivoni toimivat hyvin. Jossain kohtaa aamulla oli ”krapulainen olo” ilman yhden yhtä alkoholiannosta. Unettomuuden tuomat haittavaikutukset voivat olla niin suuret, mm. emme palaudu, tunteiden käsittely hankaloituu, muistamattomuutta, paino saattaa lähteä nousemaan, stressi pahenee, ja pinna kiristyy.
Osallistuin toissa viikolla MPS Lifeworksin Urasummit verkkotapahtumaan, jossa Henri Tuomilehto puhui Uni ja palautuminen arjen ja työn ristiriidassa -aiheesta. Kuten hän monesti sanoo, että nykyajan ihmiset eivät nuku riittävästi, mutta hänelläkään ei ole vastausta unen aliarviointiin. 90 % palautumisesta tapahtuu nukkuessa, hän kertoo luennossa, mutta silti emme kunnioita riittävästi unta. Toki syyt ovat jokaisella erilaisia, ja jos kärsii unihäiriöistä fyysisistä syistä, ja haluaisi nukkua enemmän, mutta ei pysty, kyse ei ole unen aliarvioinnista. Tässä tarkoitetaan enemmän sitä, että ei ehdi nukkua, ei malta nukkua, uskoo ettei tarvitse kuin muutaman tunnin yössä unta. Minulla oli aikanaan kollega, joka väitti pärjäävänsä 3-5 tunnin yöunilla. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä hänen terveydentila on tällä hetkellä.
Tuomilehto antaa vinkkinä päivän rytmityksen miettiminen, ilta-aktiivisuuden merkitys venähtää nukkumaan menoa, vaikka nukahtaakin, niin aivot raksuttavat vielä ja pää prosessoi päivän tapahtumia.
Uniasioihin olen törmännyt kauan sitten. Täyspäiväisenä yrittäjänä toimiessani jossain hyvinvointimessuilla käsiini tarttui Susanna Pihlin ja Anna-Mari Arosen kirja Unentaidot, löydä uni ilman lääkkeitä. Siitä löytyi perusasiaa unesta ja sen merkityksestä. Mielenkiintoinen kirja. Podcasteja aiheesta löytyy, Henri Tuomilehdon puhetta kannattaa kuunnella. Se ei ole mutua, vaan perustuu tutkittuun tietoon ja vahvaan kokemukseen.
Muista aiheeseen liittyvää oli meidän Väliporinat, jossa Tuomas Forssin kanssa keskustelimme aiheesta, ja miten Firstbeat mittauksella voimme havainnoida kehon palautumista.
Mittaamisesta voi olla monille hyötyä, ja mm Polarin unidataa kannattaa seurata, koska sykkeet antavat meille hyvää osviittaa mihin suuntaan olemme menossa. Suostuksena Polkuporinoiden Polar-podcast, jossa Ville Uronen kertoo Polar-kellon hyödyntämisestä niin treenaamisessa kuin arjessa.
Mindfulness on kulkenut itselläni mukana jo vuodesta 2013, välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän. Heljä Ora on ollut opettajani ja viitoittanut tietäni tietoisuustaitojen maailmaan. Teimme myös podcastin aiheesta. Mindfulness on mahtava mielen rentoutuksen menetelmä, joka perustuu pitkälti hengitykseen ja mielen tyhjentämiseen. Ajatuksia tulee, mutta niihin ei jää kiinni. Tunnemyrskyssä se on haastavampaa, ja silloin mielikuvaharjoittelu voi toimia myös apuna. Meidät saattaa vallata ajatus, ettemme tulekaan nukahtamaan, joka ei varmasti edesauta nukahtamista. Ehkä voisimme enemmänkin luottaa ajatukseen, että kyllä se uni tulee. Muistan itse kun pikkutyttönä ajoittain en saanut unta, ja isäni istui sängyn reunalla antaen vinkin, että voisin laskea lampaita. Tuttu muillekin lapsuudesta? Kasvuiässä unta häiritsi kipeät polvet, kasvukipuja sanottiin, jota se varmasti olikin. Polvieni ympärille kiedottiin huivit rauhoittamaan kipua ja lämmittämään polvia. Aina yritettiin löytää joku ratkaisu. Pääsääntöisesti olen saanut elää hyvän unen elämää, mutta itse tunnistan unihäiriöt heti, kun en liiku riittävästi ja koen stressiä ja arvomaailmani on koetuksella, ja se tulee vahvasti tunteena mieleeni.
Ei ole yhtä hokkuspokkuskeinoa, mutta itse suosittelen tarkkailemaan unen määrää ja laatua tavalla tai toisella. On se mittari, oman kehon kuuntelu, päiväkirjamerkinnät tai mikä tahansa, mutta unta ja sen merkitystä ei kannata aliarvioida.
