sunnuntai 26. elokuuta 2012

Toinen treeniviikko ja Mini

Viikko alkoi maanantaina ja tiistaina parilla peruslenkillä töistä kotiin. Juoksu kulki mukavasti vaikka juoksin repun kanssa molemmat lenkit. Mitään kovin painavaa reppua en pitänyt, mutta sellainen pieni paino, jotta repun kanssa juoksemiseenkin alkaa taas tottua. Maanantaina tein vielä lyhyen kuntopiirin. Keskiviikolle oli suunniteltu iltaohjelmaa, joten suuntasinkin aamulla juosten töihin. Edellinen aamulenkki töihin on tehty joskus ennen lomia, mutta hyvin tuo kuitenkin kulki. Hyvin nukutun yön jälkeen liikkeelle lähtö on helppoa ja juoksu kulkee. Ainoastaan alussa menee sellainen 10 minsaa ennen kuin polvet lämpiävät ja tottuvat juoksuaskeleisiin.

Torstaina kuljin fillarilla töihin, kun meidän oli tarkoitus työporukan kanssa käydä juoksemassa Cooperin -testi. Se kuivui kuitenkin kasaan, tai oikeastaan siirtyi muutamalla viikolla eteenpäin, kun lomalla ei ole kuulemma ehtinyt harjoitella tarpeeksi. Perjantaina juoksin töiden jälkeen puolentoista tunnin lenkin Nuuksion poluilla. Sen päälle vielä lyhyt kuntopiiri. Oikean jalan pakaralihas (tai ehkä piriformis) tuntui vähän kuntopiirin aikana.

Lauantaina olikin sitten tarkoitus juosta pidempi lenkki ja koska siihen tarjoutui mainio tilaisuus Masokistin Unelman yhteydessä niin päätin sitten jo viikolla osallistua lauantaina Minille. Ilma oli kello 10 startissa aika viileä ja vielä ekan tunnin ajan oli tunne, että olisi mielellään laittanut hanskat käteen. Lyhyissä huosuissa ja paidassa kuitenkin juostiin alusta lähtien. Juoksimme Tuulan kanssa koko lenkin yhdessä alusta loppuun. Juttua riitti mukavasti ja vauhti oli juuri sopiva omaan kuntoon nähden. Iltapäivän puolella ilmakin alkoi jo lämmetä ja maaliin tullessa oli jo ihan lämminkin. Juoksu kulki muuten hyvin, mutta viimeisillä kierroksilla tuo samainen pakaralihas alkoi hieman kramppaamaan. Suihkussakäynnin jälkeen se vasta leikkasi kiinni ja jopa kävely autolle oli hieman tuskaista. Ei kuitenkaan niin tuskaista kuin miltä kävely näytti.

Asianmukainen alkujumppa kuten kaikissa suurissa juoksutapahtumissa.

Alussa juostiin Veikon kanssa useampi kierros.

Armoton loppukiritaistelu
Loppuaika oli 3.46 eli ihan hyvä näin pitkälle lenkille. Sen verran tuo jalka kuitenkin kipeytyi, etten vielä sunnuntaina halunnut rasittaa sitä enempää vaan pidin sitten suosiolla vapaa päivän. Viikolle tuli harjoitustunteja yhteensä 12, joka jäi hieman vajaaksi tuon sunnuntain lepopäivän takia. Juoksukilsoja tuli 111km. MasUsta löytyy lisää kuvia täältä. Järjestäjille taas isot kiitokset.

Alla vielä pari kuvaa kesällä Skotlannissa juostusta kisasta. Kuvat on otettu kolmannen huoltopisteen läheisyydessä järjestäjien toimesta. Kiitokset heille.


Pienen puron ylitys. Märällä tossulla on hyvä juosta

Kieli keskellä suuta ettei eksy reitiltä


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Eka treeniviikko kohti Kolia

Edessä on viiden viikon mittainen treenijakso, jonka aikana olisi tarkoitus saada vähän lisää määrää ja sitä kautta lenkkeihin lisää mittaa. Suhteellisen maltillisella määrillä tässä kuitenkin vielä mennään ja koko homma tähtää vielä pohjakunon rakentamiseen.

Maanantaina juoksin peruslenkin töistä kotiin. Pieni lisälenkki tuli Postissa käydessä. Kotiin tultuani tein vielä lyhyen kuntopiirin. Oikein hyvä aloitus viikolle. Tiistaina juostiin Pekan kanssa töistä kotiin. Sekä maanantaina että tiistaina juoksin repun kanssa, jotta sen kanssa juoksemiseen tottuu paremmin. Kaikki loput tämän kauden kisat juostaan kuitenkin repun kanssa, joten peruslenkkiäkin kannattaa tehdä sen kanssa.

Keskiviikkona ja torstaina kävin fillarilla töissä. Molempina päivinä tein kuitenkin juoksulenkin vielä illalla kotiin tultuani. Keskiviikkona tein matolla mäkitreenin. Pyöräilyn jälkeisillä lämmöillä lähdin liikkeelle 10% nousukulmalla ekat kaksi kilsaa. Vauhtia oli maltillisesti 6.30 min/km. Aika nopeasti alkoi maitohapot hiipiä reisilihaksiin, oikein mukava tunne. Juuri sellainen, että vielä pitää jaksaa, mutta kohta joutuu kyllä pistämään kävelyksi. Kahden kilsan jälkeen laskin kulmaa viiteen prosenttiin. Se tuntui kuin olisi juossut tasaisella. Tätä juoksin vain kilsan ja nostin maton taas 10 prosentin kulmaan. Taas sama homma. Maitohapot alkoi kerääntyä reisiin, mutta juoksin kuitenkin samalla vauhdilla seuraavat kaksi kilsaa. Raskasta oli. Siihen sitten loppuun vielä kilsa tasaisella, joka tuntui kuin jyrkältä alamäeltä. En meinannut edes pysyä matolla.
Torstaina käytiin Jussin kanssa töiden jälkeen kiertämässä Nuuksion polkuja. Pari tuntia meni kuin siivillä, kun käytiin lenkin yhteydessä vetämässä vähän mäkivetoja ja hurjasteltiin muutenkin tehden lyhyitä vetoja juoksun lomassa. Vähän alkoi lopussa painaa, kun eilinen mäkitreenikin tuntui hiukan jo lähtiessä.

Perjantaina päätin pitää lepopäivän parin edellisen reippaamman päivän jälkeen. Lisäksi viikonlopullekin oli tarkoitus säästää vähän harjoitustunteja, joten välipäivä tuli juuri sopivaan aikaan. Lauantaina kävin juoksemassa 1,5 tuntia metsäpolkuja heti aamulla ennen aamupalaa. Päivällä lähdimme kaupungille hoitamaan muita asioita ja iltapäivä meni Lauttasaaressa HCM:ia seuraten. Paljon tuli taas bongattua tuttuja radalla. Keli taisi olla aika lämmin, kun auton mittari näytti 25 astetta paikalle tullessa. Aurinkoa piisasi koko päiväksi eikä niitä sadekuurojakaan tullut. Samalla kuultiin, että Tuusulanjärven seuduilla on Kreikkaa varten treenattu oikein urakalla. Kovia tuloksia on varmasti tulossa taas tänä vuonna Kreikantuomisina. Sunnuntaina kävin kiertämässä metsäpolkuja runsaan parin tunnin ajan. Päälle vielä viikon toinen kuntopiiri.

Viikon harjoitustunnit menivät vähän yli, kun saldona oli vajaat 13 tuntia. Siinä oli 94 kilsaa juoksua ja fillaria 72 kilsaa. Ensi viikolla nostetaan vähän määrää.

Tällä hetkellä pihalla kukkivat mahtavat Kärhöt, jotka ovat kasvaneet useamman metrin pituisiksi. Kukkia on valtavat määrät. Niiden kukinta jatkuu yleensä joitakin viikkoja. Lisäksi Salkoruusut kukkivat.

Kärhön kukat ovat lähes kämmenen kokoiset.

Vaalean punainen kärhö
Salkoruusu

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Viimeinen lomaviikko

Viides ja samalla viimeinen lomaviikko alkaa olla paketissa. Aika on mennyt nopeasti, kuten aina silloin, kun on mukavaa tekemistä.

Viime viikkoisesta kisasta vielä joitakin havaintoja. Alussa juostiin tosiaankin niin kovaa vauhtia, että tunnin jälkeen ajattelin tämän reissun päättyvän osaltani kahden kolmen tunnin rypistämisen jälkeen. Edes alamäissä ei sykkeet palautuneet kovinkaan paljon, mutta se saattoi johtua myös siitä, että nekin juostiin reipasta vauhtia. Siihen nähden jaksaminen hyvin loppuun asti oli erittäin iloinen yllätys. Kunto alkaa ilmeisesti olla menossa parempaan suuntaan ja kunhan tässä päästään kunnolla pitkien lenkkien makuun niin jonkun ajan kuluttua meno alkaa varmasti maistua aina vaan paremmalta.

Varusteiden puolella tuntui kaikki toimivan suht hyvin. Vuosi sitten ostaman reppu oli ehkä aavistuksen liian iso tähän kisaan (25 litraa). Repun sai kuitenkin kiristettyä pienemmäksi, jolloin tavarat eivät hölskyneet sen sisällä. Pakollisia tarvikkeita sekä muuta mukana kannettavaa ei kertynyt niin paljoa, että näin isolle repulle olisi kuitenkaan tarvetta. Moni juoksikin huomattavasti pienemmillä repuilla. Silmiinpistävää oli se, miten vähällä juomasäiliöillä moni muu oli liikkeellä. Kisan voittanut Daniel sekä Andrea, jonka kanssa juoksin kisan alusta loppuun, kantoivat mukanaan vain puolen litran kokoista juomapulloa, jonka he täyttivät huoltopisteillä. Daniel joi lisäksi puroista vettä, mutta piti sitä parempana ratkaisuna kuin nestehukkaa kysyessäni häneltä voiko purovettä juoda. Itse en olisi juonut mistään purosta nummilla laiduntavien lampaiden takia. Ainut kisan aikana tapahtunut vahinko oli puhelimensuojana käyttämäni Cordura pussi, joka oli ilmeisesti hankautunut repussa puhki ja päästänyt vettä sisäänsä. Seurauksena oli, että N900 puhelimeni kosketusnäyttö näytti olevan puolillaan vettä. Kallistaessani puhelinta puolelta toiselle näytti vesi siirtyvän lasin takana myös puolelta toiselle. Todella hieno ja aidon tuntuinen efekti, johon muilla puhelinvalmistajilla on vielä matkaa. Sen Cordura pussin saa toivottavasti paikattua.

Alla kisareitin profiili. Kokonaisnousua tuli oman mittarin mukaan 3400 metriä, kun kisajärjestäjät ilmoittivat sen olevan 3800 tai jopa yli 4000 metriä. UTMB:n sivuilla kisalle on listattu 3800 nousumetriä. Vaikea tietää mikä sitten on oikea lukema.


Alla vielä gps träkki viikko sitten juostusta reitistä. Harmillista, että en ottanut kameraa mukaan kisaan. Kuvattavaa olisi ollut paljon.



Kisan jälkeinen viikko on ollut enemmänkin palauttava. Vaihdoimme kisan jälkeen maisemia siirtymällä Englannin puoleisesta Woolerista takaisin Skotlantiin ja Peeblesiin. Täällä majoituimme pari päivää, joiden aikana kävelimme läheisillä nummilla useamman tunnin mittaisia vaelluksia. Se oli erittäin hyvää palauttavaa ulkoilua jaloille. Keli ehti tässäkin vaihtua päivän aikana, kun alkumatkasta oli lämmintä ja aurinkoista, mutta loppumatkasta satoi jo kaatamalla ja polut ja tiet olivat veden vallassa. Onneksi coachin Kinvarat kuivuvat yhtä nopeasti kuin ne kastuvat.

Kohti seuraavaa töppyrää
Nummilla riitti lampaita ja kisan aikana niitä nähtiin varmaan satoja
Tyypillinen portti, joita kisan aikana tuli aukaistua ja suljettua lukemattomia kertoja

Loppuviikko menikin sitten kotona, kun saavuimme reissusta torstaina iltapäivällä. Matkapäivä meni levon merkeissä, koska olimme joutuneet aikaisen lennon takia nousemaan jo aamukolmelta. Perjantaina kävin kiertämässä hitaasti Siikajärven ja lauantaina Korpinlenkin. Kesä tuntuu loppuneen vähän ennen aikojaan, kun lauantaina joutui jo laittamaan lyhythihaisen paidan päälle takkia. Yleensä elokuu on vielä varsin lämmintä aikaa. Sunnuntaina oli Nuuksio Classicin kolmas yhteislenkki. Juoksimme runsaan 20 kilsan reitin lähtöpaikkana Solvalla. Ilma oli aurinkoinen ja lämpeni päivän aikana mukavasti. Kotona lämpömittari näytti 20 astetta lämmintä, kun se näytti aamuviideltä neljä astetta. Yöt alkaa siis olla todella viileitä. Viikolle kertyi useita tunteja palauttavaa kävelyä sekä 47 kilsaa juoksua. Ensi viikolla alkaa sitten viiden viikon mittainen treeniputki Kolia varten.

Todelliseen vuorijuoksuun voi tutustua lukemalla Jannen ja Juhan raportointia heidän edellisestä reissustaan osoitteessa Jannenpolut. Heidän heinäkuun alussa tekemälle parin viikon reissulle kertyi matkaa 650 kilsaa ja nousumetrejä lähes 50 000! Jokainen päivä on raportoitu erikseen ja alussa on mukava videopätkä päivän tapahtumista. Hienoa!

perjantai 10. elokuuta 2012

Northumberland Ultra raportti

Mahtava kisa! On se vaan erilaista juosta maastossa pehmeällä alustalla ja vieläpä kartta kädessä. Maisemat on kuin postikortista ja kelikin suht ok odotuksiin nähden.

Perusmaisemaa koko lomaviikon aikana

Paikka, jossa kisakeskus sijaitsi ja jossa majoituimme, oli Wooler. Kaunis pieni kylä Northumberland puiston laidalla. Olimme tulleet Wooleriin pari yötä ennen kisaa.
Kisan startti oli kello 8 aamulla. Aamupalan teimme omassa B&B huoneessamme, koska talon puolesta sellaista ei vielä aamukuudelta ollut tarjolla. Sämpylät, puurot, murot ja kahvit maistuivat, kun edellisenä päivänä pakatut kamat odottivat huoneen nurkassa kisapaikalle lähtöä, jonne ei ollut matkaa kuin puolisen kilsaa.
Kisa-aamuna tuli vielä käväistyä sen verran netissä, että huomasin cornerin kommentoineen edelliseen kirjoitukseenni, ettei kukaan ollut alittanut 16 tuntia edellisenä vuonna. Itse laskeskelin etukäteen pääseväni alle 12 tunnin, mutta cornerin kommentin luettuani alkoi pientä epäilystä hiipiä puseroon. Coachille sanoinkin sitten, että 14 tuntiakin olisi ihan hyvä tulos. Eihän tällaisista maastoista oikein ollut mitään kokemusta, joten aika voisi olla melkein mitä vaan.
Kisapaikalla oli juoksijoita runsaat parikymmentä ja lisäksi joitakin huoltajia. Ilmoittautumiset ja kisamaksut onnistuivat hyvin kisapaikalla. Järjestäjät olivat erittäin ystävällisiä ja vastailivat kaikkiin hulluimpiinkin kysymyksiin. Saimme mukaan vielä laminoidut kartat reitistä. Laitoin ne reppuun, koska olin piirtänyt reitin 1:25 000 mittakaavan karttaan, joka oli yksi pakollisista tarvikkeista. Tämän kartan avulla oli tarkoitus päästä reitti läpi. Ennen kisaa pidetyssä infotilaisuudessa varoitettiin kyykäärmeistä ja runsaiden sateiden kastelemista nummista. Vettä olisi kuulemma paljon, kun kesä on ollut todella kostea saarivaltiossa.

Kamojen viimestelyä ennen kisaa
Kaikki James Bond vermeet mukana

Ilmoittautuminen kisateltassa.
Kisakeskus

Kisa lähti alkuun rivakasti. Kisan voittanut Daniel lähti heti startista kärkeen ja veti porukkaa ensimmäiseen nousuun. Juoksimme kylän läpi katuja pitkin ensimmäisen kilsan, jonka jälkeen polut ja nurmikentät alkoivat.

Kisan startti

Ensimmäinen nousu kylän läpi
Koska olin aika epävarma suunnistuksen suhteen, päätin juosta alussa muiden mukana. Aika nopeasti muodostui viiden hengen porukka, jossa olin mukana. Juoksimme alun todella reipasta vauhtia ja yksin en olisi ikinä lähtenyt vastaavaa vauhtia liikkeelle. Roikuin kuitenkin porukassa mukana, jotta pääsin vähän kartalle reitistä. Ensimmäinen CP oli noin 11 kilsan päässä. Jossain puolimatkassa yksi tästä porukasta alkoi pudota kyydistä. Itsellä sykkeet hakkasivat ylä-VK:lla, mutta roikuin kuitenkin mukana. Kärjessä ollut Daniel sekä ainut porukassa ollut nainen Andrea juoksivat hieman edellä ja meikäläinen tuli kymmenkunta metriä perässä neljännen kaverin kanssa. Hän oli kuitenkin osallistumassa maratonille, ja hänen ainut tavoitteensa oli juosta ultrakisan kärjen kanssa ekalle CP:lle. Juoksimme käytännössä kaikki ylämäet, vaikka järkevämpää olisi ollut vaihtaa kävelyksi.

Olin lähdössä ottanut mukaan juomaa sen verran, että se riittäisi hyvin ekalle CP:lle. Daniel ja Andrea eivät kuitenkaan pysähtyneet siinä vaan jatkoivat suoraan pysähtymättä. No ei siinä sitten ollut itselläkään aikaa pysähtyä vaan jatkoimme eteenpäin kohti koko reitin kovinta nousua. Tässä nousussa oli niin jyrkkiä osuuksia, että niitä en pystynyt juoksemaan vaan kävelin ne pätkät. Myös Andrea joutui nyt vaihtamaan kävelyksi, mutta aina katsoessani eteenpäin näin Danielin juoksevan. Ero syntyi varmaan toistasataa metriä, mutta mäen päälle päästyään Daniel pitikin taukoa ja hörppi juomaa. Hieman ennen kuin saimme hänet kiinni hän heitti repun selkään ja jatkoi matkaa. Tästä alkoi pitkä alamäki, jossa juoksimme epätasaista rinnettä alas. Ylärinteessä oli paljon kivikkoa ja alempana kanervikkoa ja heinikkoa. Välillä jalka osui johonkin veden täyttämään kuoppaan ja silloin kaaduttiin kovaa vauhtia. Onneksi tässä kohtaa alusta oli jo pehmeää ja mustelmia ei tullut. Vauhti oli melkoinen tässä kohtaa, kun juoksimme metsänrajaa pitkin alarinteeseen. Tästä kaarroimme länteen ja edessä oli mahtava osuus. Tässä kohtaa polun reunusti parimetrinen saniaispusikko. Välillä ei muita juoksijoita edes nähnyt, kun puskat olivat niin korkeat. Juoksimme tästä eteenpäin aina kisan loppuun asti yhdessä Andrean kanssa. Kahdestaan suunnistaminen helpotti reitillä pysymistä. Saniaisten jälkeen alkoi taas nummiosuus Linhopen farmille.  Sen jälkeen ylös seuraavaa rinnettä ja alas laaksoon, jonka pohjalla ollutta tietä juostiin runsaan kilometrin. Tästä tie lähti nousemaan ylämäkeen yli seuraavan nummen laskeutuakseen kohti CP2:ta. Matkaa CP1:n ja CP2:n välillä oli 23 kilsaa. Juomat olivat loppuneet jo tuntia ennen CP2:lle saapumista, joten olo oli melko nuutunut. Daniel oli CP2:lla tullessamme sinne, mutta lähti melko nopeasti.

Join heti kaksi isoa mukia cokista päästyäni huoltopöydän viereen. Lisäksi laitoin juomasäiliöön mukana kantamani urheilujuomajauhetta ja kaadoin perään järjestäjiltä saatua vettä. Mitään muuta en pöydästä ottanut. Matka jatkui nyt etelään pitkin rinnettä. Mitään varsinaista polkua ei tässä kohtaa kulkenut vaan seurasimme korkeuskäyriä nousematta tai laskematta paljoakaan. Mäen takaa reitti lähti nousemaan kohti seuravaa mäkeä ja sen takana olevaa farmia.  Hieman tästä eteenpäin olikin CP3 jo edessämme. Matkaa edellisestä ei ollut kuin 8 kilsaa. Siellä taas juomasäiliön täyttö ja cokista kurkkuun. Ei muuta kuin matka jatkuu.

Tässä kohtaa oltiin juostu 42 kilsaa ja reitti kääntyy kohti itää ja pohjoista. Juoksemme pitkiä pätkiä metsäautoteitä, joilla vauhti on ihan kohtuullista. Metsät ovat täällä istutettuja ja ne erottuvat nummista selkeine rajoineen. Vähän kuin viljellyt pellot Suomessa. Kartta ei tässä kohtaa pitänyt tarkkaan paikkaansa, kun osa puista oli kaadettu ja korjattu pois. Suunnistuksen kanssa ei kuitenkaan ollut vaikeuksia. Vaihtelevien ylä- ja alamäkien jälkeen saavumme CP4:lle Carlcroftiin. Matkaa edelliseltä on kertynyt 14 kilsaa. Samat toimenpiteet kuin edellisellä ja matka jatkuu. Tässä kohtaa näemme viimeisen kerran Danielin, joka vaikuttaa edelleen erittäin hyvävoimaiselta.

Huoltopisteen jälkeen nousemme seuraaville nummille. Etelässä koko päivän olleet ukkospilvet tulevat yläpuolellemme. Salamointi ja jyrinä ovat mahtavia, vaikka vettä ei tule lainkaan. Rinteet ovat todella märkiä ja polku hidaskulkuista. Juoksemme kohti reitin itäisintä pistettä Lamb Hillin itäpuolella, jossa reitti yhtyy kuuluisaan Pennine Way -reittiin. Juoksemme tästä kohti koillista yli Lamb Hillin. Reitti on päällystetty tasaisilla kivilohkareilla, joita on nopea juosta ja helppo seurata. Tässä kohtaa alkaa ankara sade ja päätämme Andrean kanssa laittaa sadetakit päälle. Lyhyt tauko ja matka jatkuu sadetakeissa juosten. Vettä sataa niin paljon, että kivet peittyvät mutaan ja paikoin niiden päällä on liukkauden takia vaikea juosta. Polut muuttuvat puroiksi ja aurinkoinen sää ukkosmyrskyksi. Onneksi tätä kestää vain pari tuntia.

Viimeiset pätkät Pennine Waytä juoksemme pitkin paikallisia pitkospuita (Duckboards), jotka poikkeavat totutuista. Tässä kohtaa olemme nousseet viimeisen ison nousun ja tästä eteenpäin reitillä ei ole varsinaisia isompia mäkiä. Pitkospuilta laskeudumme alas laaksoon. Reidet ei ihan tottele käskyjä ja alamäen joutuu menemään varovasti. Kerran meinaa nilkka pyörähtää kunnolla. Mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahdu. Pian laaksoon päästyämme on edessä viimeinen huoltopiste eli CP5. Matkaa edelliseltä on 23 kilsaa. Nyt maaliin ei ole kuin 21 kilsaa.

Pidämme vähän pidemmän tauon viimeisellä huoltopisteellä, täytämme juomareput ja syömme pari keksiä colan kanssa. Sadetakit voi tässä kohtaa laittaa taas reppuun ja matka jatkuu märällä lyhythihaisella paidalla. Reitti kulkee laakson pohjaa ja juoksemme seuraavat noin 7 kilsaa päällystettyä tietä. Hienoja maisemia, mutta muuten varsin tylsää päällystettyä tietä.
Noin 15 kilsaa ennen maalia nousemme viimeiselle mäelle, samalla kun näemme hienon auringonlaskun. Sen rinteillä helppoa juoksua ja lopussa paluu samalla reitille kuin alussa. Viimeinen metsäpätkä ja nummen ylitys ja siitä paluu Woolerin kylään. Nyt oli pelkkää alamäkeä ja vauhti sen mukaista. Juoksemme reippaasti maaliin, jossa coachi odottaa jo tulijoita. Fiilis on mahtava, kun pääsemme maaliin iltahämärässä.


Maalissa mahtavan päivän päätteeksi


Kisan tulokset löytyvät nyt Adventure Hubin sivuilta.
Hieno kisa, jota voi suositella kaikkille.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Skotlantiin!

Huomenna lähdetään kohti Skotlantia! Kaikki juoksukamat pitäisi olla nyt pakattuna. Ainoastaan paristot ja urheilujuomat pitää vielä hakea tänään kaupasta. Lisäksi pitää löytää jostain niitä pieniä muovipusseja, joihin on kätevä pakata eri tavarat. Näin ne löytyvät helpommin repusta eivätkä sotkeennu toisiinsa.

Painoa repulle on kertynyt tällä hetkellä runsaat 5,3 kiloa. Siitä suurimman osan vievät 1,5 litraa juomaa sekä tarvittavat energiageelit ja muut syötävät kisaa varten. Varavaatteet sekä vedenpitävä takki ja housut painavat yhteensä 670g. Runsaat 600 grammaa menee otsalampun, karttojen, puhelimen (200g!!!) ja muihin tarvikkeisiin. Itse reppu ja tyhjä juomapussi painavat 920g.

Reitin opiskeluun on kulunut useita tunteja. Järjestäjät lähettivät kisapaketin sähköpostilla ilmoittautumisen jälkeen ja sen paketin yhteydessä oli 15 sivuinen karttakooste, jossa kisareitti on kuvattu. Väritulostimella tulostettuna kartat eivät kuitenkaan ole mitenkään hyvälaatuisia ja kaikki tekstit ovat varsin pieniä. Karttojen yhteyteen samalle sivulle järjestäjät ovat lisäksi liittäneet kuvia reitiltä, joka helpottaa paikan tunnistamista sinne tullessa. Lisäksi järjestäjät ovat tehneet noin 30 minuuttia kestävän videon, jossa he käyvät kisareitin läpi. Se on auttanut suunnattomasti. Etukäteen reittiin valmistautuminen muistuttaa Mammuttimarssia. Ei ole tietoa onko reitti itsessään merkitty kovinkaan tarkkaan maastossa. Mikäli reittiä ei ole merkitty sen kummemmin, niin silloin kisasta tulee enemmänkin suunnistuskisa.

Karttatulosteet joiden reunoihin olen itse tehnyt lisämuistiinpanoja
Reitti vaikuttaa etukäteen melko tasaiselle ja suurin osa reitistä päästään juoksemaan (kovapohjaisia?) polkuja pitkin. Mäet eivät ole kovinkaan jyrkkiä vaikkakin ne tosin ovat huomattavasti pidempiä, kuin mihin kotimaassa on tottunut. Sitten on osuuksia, joissa ei taida olla oikein polkuja lainkaan vaan tarkoitus on ylittää mäet ja nummet ihan suunnistamalla. Mikäli kisan aikana tulee kova sumu voi se haitata ja hidastaa suunnistusta huomattavasti. Ilmeisesti juuri tästä syystä vararuokaa piti pakata mukaan reppuun. Huoltopisteitä kisassa on alustavasti viisi, mutta jotain neuvotteluja järjestäjillä oli vielä maanomistajien kanssa kesken, koska he eivät vielä ole varmistaneet huoltopisteiden paikkoja.

Sääennuste viikonlopulle on kevyttä sadetta (yllätys, yllätys) ja lämpötila vähän kahdenkympin alapuolella. Eli ihan hyvä juoksukeli. Melko lailla sellaista mitä meilläkin on tänä kesänä Suomessa ollut tarjolla ihan viimeisiä päiviä lukuun ottamatta. Kesän sademääristä sillä alueella ei ole mitään tietoa, joten niityt ja nummet voivat olla ihan missä kunnossa tahansa. Tosin Lontoossahan on satanut enemmän kuin sataan vuoteen, joten se varmaan antaa suuntaa myös Skotlannissa olleista keleistä. Kisastartti on lauantaina kello 8 aamulla ja maalissa tulee olla ennen puolta yötä.

Viime viikon treenimäärät olivat hieman normaalia kovemmat näin viikkoa ennen kisaa. Normaalisti kisaviikkoa edeltävällä viikolla tunnit jäävät selvästi alle kymmenen, mutta viime viikolle niitä kertyi runsaat 14. Tämän viikon maanantaina pidin lepoa, mutta eilen kävin juoksemassa kevyen kympin. Viime sunnuntain lenkki raskaassa kelissä tuntui vieläkin kropassa vaikka juoksin todella rauhassa. No, nyt on lepoa perjantaille asti, jolloin olisi tarkoitus juoksemassa lyhyt verryttelylenkki kisaa varten.

Tässä vielä lyhyt esittelyvideo Woolerista, jossa kisan lähtö sijaitsee.


Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...