Viikko 10 ja Samban leiri

TGC:n jälkeinen aika on mennyt edelleen pienen sairastelun merkeissä. Ulkoliikunta jäi vielä vähäiselle alkuviikosta ja muutenkin tein vain pari pientä kokeilua siitä, miten kroppa reagoi sykkeiden nostamiseen. Maanantaina halusin jatkaa jooga-tunteja parin väliin jääneen kerran jälkeen. Kroppa tuntui aika jäykältä, osin ehkä siitäkin syytä, että kisasta oli kulunut vasta runsas viikko. Tunti teki kuitenkin hyvää eikä mitään takapakkia tullut. Tiistai meni töiden merkeissä, mutta keskiviikkona kävin tekemässä kevyen salitreenin. Ei sen kummempaa, mutta pientä herättelyä kaikille lihasalueille. Tämänkään treenin jälkeen ei tullut sen kummempaa takapakkia.

Torstai oli ihan lepoa, mutta perjantaina suuntana oli Solvallan opisto ja Samban viikonloppuleiri. Heti leirin alkuun oli vuorossa Eetun vetämä mäkitreeni Swinghillissä. Alkuverkkojen jälkeen tehtiin kolmen vartin setti nousuja omaan tahtiin. Nousu oli jaettu kolmeen segmenttiin, joissa jokainen segmentti juostiin edellistä kovempaa. Ja alas tietysti sitten palautellen. Itselle treeni oli ensimmäinen juoksutreeni sitten parin viikon takaisen kisan. Ehdin tehdä kahdeksan nousua, joista jokainen tuntui vielä hyvälle. Ihan kaikki ei ollut pelissä viimeisellä kovalla osuudella. Lumi oli mukavan pehmeää, mutta toisaalta pientä vääntöä tuli jalkoihin alamäkeen loikkiessa.

Lauantai oli tiukkaa ohjelmaa aamusta iltaan. Aamupalan jälkeen Sami piti harjoitteluun liittyvän luennon, jossa sivuttiin juoksuharjoittelun kaikkia osa-alueita. Paljon tuli uutta asiaa ja ajatuksia, joita voi peilata omassakin harjoittelussa ja sen suunnittelussa. Ajankohta tälle luennolle ei olisi voinut olla parempi, kun seuraavan viikon aikana on tarkoitus suunnitella harjoitusrunko elokuussa kisattavaan UTMB-kisaan asti. Tähän perään Sami veti vielä 1,5 tunnin sisätreenin, jossa taas käytiin läpi monipuolisesti koko kropan lihakset mm. erilaisilla koordinaatio-harjoituksilla.

Sami ja hänen terveiset

Iltapäivän treeniaihena oli Rymy. Janne oli tullut vetämään Samballe perinteisen rymy-treenin Solvallan  lähimaastoissa, jotka soveltuvatkin tähän mainiosti näin lumisena talvena. Pari tuntia meni mukavasti mäkiä noustessa ja laskiessa. Lunta oli yllättävän paljon ja se pehmensi alastuloja mukavasti. Edellisestä rymy-treenistä on itsellä kulunut jo jonkin aikaa, joten oli taas mukava päästä leikkimään lumeen. Illalla oli vielä Päivin luento motivaatiosta ja tavoitteista. Siinä tuli monille varmasti hyviä kysymyksiä mietittäväksi. Ja vaikka kaikki ei heti viikonlopun aikana kirkastunutkaan niin varmasti monella jäi omat kysymykset taustalle prosessoitavaksi. Saunan ja iltapalan jälkeen itsellä meno alkoi hyytyä ja nukkumatti kutsui jo ennen kymmentä.

Rymyporukkaa

Sunnuntaina vuorossa oli "viikon pitkis". Edellispäivän rymyn sijaan nyt tarkoitus oli päästä vähän juostavammille poluille ja suuntasimmekin Haukkalammen suuntaan, jossa muut ulkoilijat olisivat tampanneet meille hyvät polut juostavaksi. Tämä onnistuikin hyvin ja jopa Romvuoren yli menevä polku oli erittäin hyvässä kunnossa. Jatkoimme siitä länteen ja Holma-Saarijärven kautta Mustalammelle ja Haukkalammelle. Tästä kiersimme vielä Nahkiaispolun, jonka jälkeen palasimme samoja jälkiä opistolle. Vauhti oli mukavan leppoisa. Kokonaisaika jäi itsellä vähän tuosta tavoitellusta kolmesta tunnista, mutta sillä ei ole merkitystä. Kärkiporukka teki vielä lisälenkin opiston maisemissa.

Rauhallisen alkuviikon päätteeksi siis varsin hyvä viikonloppu. Ja mikä parasta niin olo tuntuu nyt hyvälle ja toivottavasti flunssat alkaa vihdoinkin olla voitettu. Alla kuvia sunnuntain lenkiltä.

Viikko 21 ja Karhunkierroksen kisaraportti

Kisapaikalle saavuimme torstaina. Teimme coutsin kanssa lyhyen kävelyn Rukan alppikylään syömään. Samalla ehdimme vaihtaa kuulumisia jo paikalla olleiden muiden tuttujen kanssa. Ilma enteili jo aurinkoista viikonloppua.

Näkymät Rukan huipulle

Jokke ja Eppu vakavina toimistolla

Loppuilta meni kisakamoja pakatessa sekä Epun haastateltavana Lauran ja Lauran kanssa. Tunnin verran juteltiin polkujuoksusta ja siihen liittyvistä jutuista. Haastattelu taltioityi tietysti #nutsliveen:

Kisakamat

Kisa-aamuna käytiin hakemassa numerolaput ja gepsit järkkäreiltä kisatoimistosta. Paikalla oli heti ysiltä iso joukko muitakin innokkaita satamailiselle lähtiöitä. Myös Välittäjä seurasi tarkkana tilannetta, jos vaikka joku olisi tarvinnut olkapäätä.

Satamailisen jono sekä Välittäjä

Vielä ennen lähtöä otettiin Samban yhteiskuvaa

Samban tiimi Karhunkierroksella juuri ennen 160 km lähtöä (Kuva: Ali)

Kello 12 kisa lähti liikkeelle melko reippailla sykkeillä. Itse vauhti ei tuntunut kovalta, mutta mittari ilmoitteli sellaisia lukemia, että välillä vähän hirvitti. Valtavaaran ylämäet mentiin kaikki kävellen kuten edellisenäkin vuonna. Kevyt tuuli puhalsi takaa ja tuntui kuin ilma ei olisi liikkunut ollenkaan. Olin erittäin tyytyväinen, etten ollut laittanut pitkiä juoksuhousuja. Pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko lämmitti entisestään keliä, joka ei kuitenkaan tuntunut ihan liian lämpimältä. Itse pidän vähän lämpimämmästä kelistä.

Konttaisen huoltoon tulimme vajaat viisi minuuttia aikataulua edellä. Join siinä vähän varastoon ja täytin pullot. Coutsi oli muiden kanssa siinä tietysti kannustamassa. Olin mukana kärkiporukassa Toivasen Antin, Simpasen Juuson ja Lepistön Jonin kanssa. Huollon jälkeen lähdettiin nousemaan portaita mäkeen. Tässä vaiheessa Juuso lähti etenemään omaa vauhtiaan. Myös Joni ja Antti etenivät hieman meikäläistä nopeammin. Vähän 15 kilsan jälkeen alkumatkasta syöty suklaapatukka tuli suoraan läpi ja jouduin tekemään puskareissun, jossa tuhraantui vessapaperin lisäksi pari minuuttia aikaa.

Juuman huolto tuli vastaan nopeammin kuin olin suunnitellut, noin 12 minuuttia nopeammin. Olin saanut puskareissun jälkeen syötyä geeliä, mutta suklaan kanssa pidin pientä taukoa. Juumassa join taas ylimääräistä ja täytin pullot urheilujuomalla. Matka jatkui nyt hienoja maisemia ihaillen. Juoksu kulki mukavasti, mutta kesti aina Kitkajoelle asti noin 30 kilsan paikkeille ennen kuin sain Antin ja Jonin kiinni. Mentiin siinä hetki yhdessä, mutta sitten kaverit jäivät taakse. Kitkajoen ranta on aika tekninen ja juoksu vaatii vähän enemmän paukkuja. Vähän samanlainen paikka kuin Nuuksio Classicin idänpuoleiset järvenrantapolut.

Jussin kämpälle tullessa tarkoitus oli täyttää tyhjentyneet juomapullot, mutta eihän siellä ollutkaan huoltoa. Muistin tämän väärin. Onneksi vähän kämpän jälkeen oli järvi, jonka rannasta polku kulki. Siitä sitten lyhyt pisto järvenrantaan ja pullot täyteen. Sekaan vielä Nuun -poretabletit. Jussin kämpän jälkeen reitti on Oulankajoen varressa helppokulkuista ja melko tasaista neulaspolkua aina Oulangan luontokeskukselle asti.

Matka oli taittunut edelleen suunnitelmaa nopeammin Oulangan huoltoon, jossa olin 38 minuuttia edellä aikataulua. Ensimmäiset 53 kilsaa olivat tulleet ajassa 6:03. Juuso oli tässä vaiheessa runsaat 20 minuuttia edellä. Keli oli edelleen lämmin ja vettä oli kulunut huomattava määrä. Myös sykkeet olivat edelleen aika korkeat, mutta päättelimme coutsin ja välittäjän kanssa sen johtuvan korkeasta iästä eikä liian kovasta vauhdista. Tieto helpotti tässä kohtaa ratkaisevasti ja uskalsin jatkaan matkaa samoilla vauhdeilla lyhyen huoltotauon jälkeen.

Oulangan ja Hautajärven välinen osuus on pääasiassa helppoa polkua poislukien muutamat lyhyemmät tekniset osuudet. Matka taittui mukavasti musiikkia kuunnellessa. Aurinko alkoi kuitenkin olla aika matalalla tässä kohdin ja paistoi lisäksi suoraan edestä. Auringonpaiste silmissä aiheutti sen, että kompastuin kiviin ja kantoihin useamman kerran kertaakaan kuitenkaan kaatumatta. Vähän siinä tosin oli varpaat kovilla. Jossain vaiheessa ennen Hautajärveä hengitys muuttui raskaammaksi ja tuntui, että joudun tekemään enemmän töitä hengittämisen eteen.

Coutsi puolimatkassa: "Sähän puuskutat"

Onneksi vielä huumoria oli mukana eli asiat eivät olleet niin huonosti.

Hautajärvelle saavuin edelleen 37 minuuttia edellä aikataulua ajassa 9:28. Hautajärveällä pidin yhteensä seitsemän minuutin tauon, jossa vaihdoin kuivan pitkähihaisen paidan sekä irtohihat. Samalla söin puuroa ja join kupin kahvia. Reppuun ladattiin lisää geelejä ja pullot täytettiin urkkajuomalla. Lähdin Hautajärveltä noin 35 minuuttia Juusosta jääneenä. Ajattelin kuitenkin, että tästä se kisa vasta alkaa ja lopussa voi tapahtua mitä vaan.

Paluumatkalla taktiikkana oli juosta mahdollisimman paljon helpoista neulaspolkuosuuksista. Edes hitaasti, kun sekin on nopeampaa kuin kävely. Tiesin, että hidasta teknistä polkua tulee vastaan vielä niin paljon, että siellä juokseminen onkin sitten väsyneillä jaloilla paljon vaativampaa. Sainkin motivoitua itseni sellaiseen vauhtiin, että Oulankaan saavuin vähän yhden jälkeen yöllä. Olin käyttänyt vain vajaat kaksi minuuttia enemmän aikaa paluumatkaan kuin menomatkaan. Todella tasaista tekemistä.

Oulangassa coutsi oli taas huoltamassa. Lisää geeliä, kuppi kahvia, kaakaojuomaa, vissyä, ja tietysti urkkajuomaa. Kylmän puroveden juominen oli ärsyttänyt vähän vatsaa ja lämmin kahvi tuli kuin tilauksesta. Lähtiessä nappasin mukaan vielä keitetyn kananmunan, jonka syömiseen meni pitkä tovi. Ei kuitenkaan niin pitkään kuin yhden riisipiirakan syömiseen Hautajärveltä lähtiessä. Sitä nakersin yhteensä 13 kilsan ajan ennen kuin se oli syöty. Ei ihan mitään pikaruokaa. Oulangassa laitoin lisäksi hanskat käteen. Aamuyöstä lämpötila oli alimmillaan nollan tuntumassa ja soiden ylityksissä matalat puskat ja koivut olivat jäässä. Vaatetta oli kuitenkin juuri ja juuri riittävästi eikä takkia tarvinnut ruveta vetämään niskaan.

Olin jo Hautajärveltä lähtiessä saanut vastaantulevilta juoksijoilta tietoja, miten paljon ero Juusoon oli. Välillä tosin väliajat tuntuivat menevän jonkin verran ristiin. Ero tuntui kaventuvan, mutta ei ihan hirveästi. Jatkoin vaan sitkeästi omaa juoksua kaikissa mahdollisisa paikoissa ja kävelin ainoastaan ylämäet sekä pahimmat juurakot. Vähän ennen Jussin kämppää täytin pullot saman järven rannassa kuin menomatkalla. Itse kämppä näytti hiljaiselta.

Pari kilsaa ennen Kitkajoelle laskeutumista sain vihdoin Juuson kiinni. Matkaa maaliin oli vajaa 35 kilsaa. Juuso sanoi energioiden olevan loppu ja tuli aika hitaasti alamäkeä. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoin sitten siitä matkaa omaa vauhtia. Juoksu maistui tässä vaiheessa ja tietysti siirtyminen kisan kärkeen antoi lisäpotkua. Muutaman kilometrin päässä ollut Juuman huolto tulikin sitten nopeasti vastaan. Täällä coutsi oli taas piiskaamassa viimeisille 23 kilsalle.

Viime vuonna matka Juumasta Konttaisen huoltoon oli aivan älyttömän hidas ja raskas. Matkalla ylitetään useampi vaara ja olin muistuttanut etukäteen itselleni tämän osuuden vaativuudesta. Siitä huolimatta osuus yllätti pituudellaan. Myös aurinko alkoi olla sen verran korkealla, että pitkähihaisessa paidassa alkoi olla ahdistava olo. Irtohihat ja hanskat olin riisunut jo aikoja sitten.

Konttaisen huollossa oli coutsin lisäksi vain Sisun kaverit Jari ja Mika. Muuten huoltopiste ei vielä ollut auki. En kuitenkaan tarvinnut mitään huollosta viimeiselle osuudelle Valtavaaran yli vaan join vain vähän suklaajuomaa coutsin huoltokassista. Mukana viimeiselle osuudelle kulki yksi täysi pullollinen urkkajuomaa. Tässä vaiheessa urkkajuoman juominen ei enää oikein maistunut ja sainkin sitä vain pari kulausta kerrallaan alas kurkusta. Huollossa kuulin myös, että takana tulevista ei enää ollut uhkaajiksi, Markus ja Heikki olivat melkein 10 kilsaa perässä ja Juuso oli keskeyttänyt kisan.

Lyhyen tauon jälkeen lähdin viimeiselle osuudelle. Taktiikka oli yksinkertaisesti pysyä vain liikkeessä. Yhdessä ylämäessä oli pakko pysähtyä hetkeksi, kun toinen pohje alkoi vähän kramppaamaan. Ennen Valtavaaran ylitystä en paljoa pystynyt juoksemaan jyrkkien ylämäkien ja alamäkien takia. Valtavaaran jälkeen on loivempaa polkua, jota pystyin kevyesti hölkkäämään. Viimeisessä ylämäessä otin vähän lunta käteen ja yritin vilvoittaa oloa laittamalla sitä pään päälle. Jossain vaiheessa kuulin Korttisen Antin äänen ja taisin kysellä useamman kerran, että onhan tämä viimeinen ylämäki. Antti vakuutti, että on se. Usko pois.

Viimeiset portaat? (Kuva: Antti K.)

Ylämäen jälkeen juoksimme Antin kanssa kohti maalia. Samban päävalmentaja Harri heitti vielä loivassa alamäessä, että tekniikka näyttää pysyneen kasassa. Kääntyessäni "kummun takaa" nähdäkseni maalin alkoi alhaalla maalialueella kauhea kannustus ja huuto. Porukka näytti olevan Rukan alppikylässä enemmän kuin sinne mahtuu. Eppu oli viivästänyt 53 kilsan kisaajien bussikuljetusta lähtöpaikalle sen verran, että ehtisin maaliin ja saisin kunnon vastaanoton. Oli aivan mahtava tunne rallatella alamäkeen kohti maalia sellaisen huutomeren halki. Toivottavasti 53 kilsan juoksijatkin saivat omaakin fiilistä nostatettua. Maalissa aika näytti 20.30.

Maaliintulo

Soikkelin Jarin video maaliintulosta:

Tekstistä saattaa välittyä tunne, että kisa oli helppo. Näin ei kuitenkaan ollut. Kisan aikana ei kuitenkaan tullut sellaisia ongelmia, joiden kanssa ei olisi voinut jatkaa. Kivut oikeassa jalkaterässä, polvissa tai hengityksen vinkuminen olivat kuitenkin siedettävällä tasolla. Vaatiihan sen jonkin verran kestää tätä kipua kymmeniä kilometrejä.
Kaikki varusteet toimivat loistavasti. Inovin tossu oli juuri riittävä tälle matkalle. Pari päivää jalkapohjat olivat kipeänä, mutta ei mitenkään pahasti. Ainut hiertymä koko reissulla tuli sykevyöstä rintaan. Jaloissa ei ollut mitään hiertymää.

Isot kiitokset taas coutsille loistavasta huollosta ja hyvin rasvatusta piiskasta. Huollossa säästyi paljon aikaa, kun geeliä ja juomaa tuli pyytämättä suoraan nokan eteen. Tuolitkin oli piiloitettu huollossa, ettei aikaa kuluisi istuskellessa. Kiitokset myös Astalle, välittäjälle ja Eppu&Jokke&co. Sekä tietysti koko polkujuoksuporukalle.

Kuvausryhmä ja huolto seuraa Oulankaan tuloa. Tarvii vain juosta (kuva: välittäjä)

Väliajat karkeesti omasta kellosta (meno / paluu):
8 km Ruka -> Konttainen 0:51 / Konttainen -> Ruka 1:12
14 km Konttainen -> Juuma 1:45 / Juuma -> Konttainen 2:16
15 km Juuma -> Jussinkämppä 1:46 / Jussinkämppä -> Juuma 2:03
16 km Jussinkämppä -> Oulanka 1:42 / Oulanka -> Jussinkämppä 2:03
27 km Oulanka -> Hautajärvi 3:25 / Hautajärvi -> Oulanka 3:27
Viime vuoden väliajat löytyy 2015 raportista.

Syömisten ja suihkun jälkeen lähdettiin kannustamaan muita juoksijoita maaliin. Syöminen oli kuitenkaan hankalaa heti kisan jälkeen. Onneksi järjestäjien loihtimat keitot maistuivat niin hyvälle, että sain siitä vähän paikattua energiavajetta.
Isot onnittelut kaikille 

Miikka maalissa 53 km sarjan kolmantena.

Illalla oli vielä palkintojenjako, josta muutama kuva:

Palkintojenjako Markuksen ja Heikin kanssa (kuva: NUTS)

Metrinen kiertopalkinto (kuva: NUTS)

Naisten 160 kilsan voittaja Saara

Lopuksi vielä NUTS Karhunkierroksen virallinen kisavideo sekä muutama linkki:

Linkit: GPS seuranta, Tulokset,
Uutisointi: YLE uutiset, TrailRunning.fi, Ultrajuoksu.fi, Kestävyysurheilu.fi,
Kuvia ja raportteja: NUTS FB sivuilla ja NUTS KK FB sivuilla kuvia ja raportteja.
Kuvia: Gepardi,Tapani Mikkola, Antti Nousiainen, NUTS,

Seuraavaksi nähdään Pallaksella.

Viikko 5 ja Fogelholmin luento

Vuoden ensimmäinen kuukausi on nyt eletty. Kelien puolesta tammikuu oli melkoisen nuhruinen. Parina päivänä oli melko kirpeät pakkaset, mutta pääosa on mennyt kosteissa, loskaisissa ja jäisissä olosuhteissa. Kuukausi on ollut aika normaali, sellainen mihin täällä rannikolla ollaan totuttu. Parin vuoden takaisia runsaslumisia talvia voidaan vain haikeina muistella. Mutta ehkä helmikuu vielä talven tuo.

Treenien suhteen viikko on ollut vähän sellainen väliviikko. Muuta ohjelmaa on ollut jonkin verran ja aikaa lenkkeilylle on jäänyt vähemmän. Pari kertaa on tullut käytyä fillarilla töissä ja vain pari jalkalenkkiä sain kasaan viikon aikana. Niistä toinen oli matolla tehty kiihtyvävauhtinen lenkki. Salille en ehtinyt tällä viikolla lainkaan, mutta jooga tuli hoidettua. Tuntuu, että se alkaa taas pitkän tauon jälkeen vähän sujumaan. Viikolle kertyi tunteja yhteensä runsaat kahdeksan.

Lauantaina käytiin kuuntelemassa SambaRunningin järjestämää ravitsemusluentoa, jossa Mikael Fogelholm oli kertomassa ravinnosta kestävyysurheilun näkökulmasta. Pari tuntia meni todella nopeasti mielenkiintoisen aiheen parissa. Paljon oli sellaista tietoa, joka on tullut vastaan omien ravitsemusopintojen kautta. Hyvä puoli Fogelholmissa oli, että hän ei heitä ilmaan mitään asioita faktoina jos hänellä ei ole näyttää siitä paria kolmea merkittävää tutkimustulosta. Kuten tilaisuuden aikana puhuttiin, niin mutu tietoa on nykyisin netti pullollaan ja varsinainen lähdekritiikki on äärimmäisen tärkeää. Se mitä ihmiset kirjoittavat omina kokemuksinaan netissä voi hyvinkin pitää paikkaansa ja kyseinen asia voi heillä toimia loistavasti. Se ei kuitenkaan takaa, että tätä voisi mitenkään yleistää isommalle joukolle. Tämä olisi liian helppoa. Ravitsemustieteessä kyse on todennäköisyyksistä, ei ehdottomuuksista. Jokaisen tulisi loppukädessä kokeilla asioita itse ja löytää ne itselleen sopivat. Nuorille ja aloitteleville urheilijoille juuri tämän tapaiset luennot olisivat erittäin tärkeitä.

Ravitsemusproffa ja nälkäinen kuulijakunta

Sunnuntaina kolattiin edellisen yön aikana satanut märkä lumi pihalta. Uutta lunta oli maassa arviolta 15 senttiä. Homma hoitui nopeasti "kahdessa polvessa", kun isä ja poika laittoivat lumikolat liikkeelle.

Pari viikkoa on vielä tarkoitus rallatella ilman sen suurempaa harjoitussuunnitelmaa, mutta sen jälkeen aloitetaan taas peruskunnon rakentaminen määrätietoisemmin.