Edellisestä kirjoituksesta on jo kolmisen viikkoa. Tosin tässä välissä ei hirveästi ole ehtinyt tapahtua jos tuota Karhunkierrosta ei lasketa. Jenkkireissun jälkeen kelit ovat olleet kohdallaan ja muutamaa päivää lukuun ottamatta on hellettä pukannut. Ei voi nyt valittaa, vaikka toisaalta luonto kaipaisi jo vesisadetta.
Jenkeistä palautuminen vei oman aikansa ja Karhunkierrosta edeltävät kaksi viikkoa menikin hierojalla ja akupunktiossa juostessa. Koko kevään vaivannut oikean jalan pohje sekä akillesjänne kipeytyivät hieman Barkleyn maastoissa enkä halunnut ottaa suurempaa riskiä niiden suhteen. Pidinkin sitten aika leppoisat pari viikkoa ennen Karhunkierrosta ja yritin vaan saada jalan kuntoon. Jonkin verran parempaan suuntaan mentiinkin, varsinkin akilleksen suhteen, mutta pohje ei ollut läheskään oireeton. Tämän pariviikkoisen aikana sain tehtyä vain yhden yli kaksituntisen lenkin poluilla. Muuten juoksin lyhyitä lenkkejä ja fillaroin jonkin verran. Tämä kevyempi jakso ei huolettanut, sillä kroppa tuntui muutenkin vaativat lepoa edellisen viikon rehkimisen jälkeen.
Viikolla 21 juostiinkin sitten Karhunkierroksen viiskymppinen. Vuorossa oli BUFF Trailin toinen osakisa. Omana tavoitteena on tosiaan juosta neljä kisaa tämän kauden Tourilla ja saada siitäkin merkintä omaan juoksu-cv:hen. Toinen tavoite olisi saada keskimäärin 50 pistettä per kisa, mutta se onkin sitten hankalampi juttu. Varsinkin nyt kahden ekan kisan jälkeen.
Rukalle saavuin perjantaina iltapäivällä Oulun kautta. Matka Samban vuokra-autolla Oulusta Rukalle meni vaivattomasti, kun itse sain istuskella takapenkillä. Kisapaikalla pyörähdin nopeasti hakemassa oman juoksunumeroni ja tarkistuttamassa varusteet. Samalla tarkistin muutaman muunkin matkaan lähtevän juoksijan reput. Aika oli vähän kortilla ja jouduin lähtemään nopealla aikataululla kohti Oulangan huoltoa, jonne Lehtosen Jussi oli jo hyvää vauhtia juoksemassa. Satamailisen lähtö oli ollut jo puoliltapäivin, joten Jussin huoltoon Oulangassa ei olisi enää pitkä aika. Oulangassa menikin useampi tunti usean muunkin juoksijan huoltamisessa. Oli taas hienoa seurata ja olla mukana huoltamassa perusmatkalaisia. Samalla sai jutella muidenkin polkujuoksijoiden kanssa.
Ruka perjantai-iltana
Antti huollossa
Jaakko huollossa
Oulangan jälkeen palasin Rukalle ja kävin vielä syömässä ennen hotellille menoa. Viimeisenä hommana perjantaina kävin vielä kaikki varusteet läpi seuraavaa päivää varten. Jotenkin oli vähän huoleton olo, kun edessä ei ollut sitä normaalia perusmatkaa. Sukat olin unohtanut pakata mukaan, joten kävin vielä ostamassa uudet sukat sekä viisi geeliä, jotka uskoin riittävän kisaan.
Kisavarusteet - check!
Aamu meni nopeasti. Kävin hotellilla syömässä pienen aamupalan ja palasin laittamaan kamat valmiiksi. Ehdimme ennen lähtöpaikka kuljetusta vielä käydä vastaanottamassa perusmatkan voittajan Antti Itkosen maaliin. Antti juoksi hienon ja tasaisen juoksun eikä vaikuttanut kisan jälkeen edes väsyneeltä. Tästä lähdimme suoraan bussikuljetuksella viiskympisen lähtöön Oulankaan.
Kisa lähti liikkeelle reippaasti, kun yritin pysyä isoimman juoksijamassan edellä. Sykkeet oli turhan korkealla, mutta melko nopeasti vauhti tasaantui. Juoksin muutaman hengen ryhmässä, jossa myös Otto oli mukana. Alun neulaspolut ovat hienoja pätkiä juosta eikä nousuakaan ole, joten vauhti oli ihan kohtuullinen. Ekaan kymppiin meni aikaa noin 51 minuuttia. Vauhti rauhoittuu tästä edelleen, kun maastokin nousee jonkin verran. Ilma on lämmin vaikka lämpöasteita taitaa olla alle 20. Juomaa kuluu enemmän, kuin mihin olen varustautunut. Kitkajoelle saavuttaessa kasassa on parikympiä ja meno maistuu edelleen melko hyvälle. Toiseen kymppiin meni aikaa 58 min.
Tämän jälkeen lantio ja reiret alkavat jotenkin tuntumaan todella väsyneiltä eikä jalka nouse enää samaan tahtiin. Juomat on aika lopussa, mutta eihän sinne Juuman huoltoon enää ole kuin kymppi. Ei tässä ole aikaa pysähtyä täyttämään pulloja Kitjajoessa. Tekninen osuus joen varressa on hidasta ja sen jälkeen leveämmällä polulla alkaa ensimmäiset krampit tuntumaan reisissä. Viimeiset kilometrit Juumaan tuntuvat pitkiltä. Ja huoltopaikkakin on siirretty kauemmas tien varteen. Kyllä nyt koetellaan. Kolmas kymppi meni aikaan 67 min. Juuman huollossa join pari pullollista saman tien ja täytän kaikki kolme seuraavaa osuutta varten. Syömiset ei suuremmin maistu. Olin syönyt jo kolme geeliä, joten eiköhän niillä pärjätä. Ongelma oli enemmänkin nestevajaus. Yritin korjata tilannetta suolatabletilla, mutta riittävän nesteen saaminen olisi tärkeämpää.
Huoltopaikalla kehuin vielä Riina Kuuselolle, että meillä vauhdit sopii hyvin yhteen. Olin juossut Riinan kanssa myös Bodomilla toukokuun alussa. Pari kilometriä Juuman huollon jälkeen Riina jatkoi omaa menoaan meikäläisen jäädessä jälkeen kramppaavien jalkojen kanssa. Myös Otolla on ongelmia ja tässä kohtaa tiemme erosivat. Matka jatkui hitaasti hölkäten. Jalkoja ei pystynyt nostamaan kovinkaan paljoa ilman että krampit iskivät sisäreiteen. Kovempaa takaa tulevia paineli ohitse ja sainkin hurjan määrän kannustusta. Lyhyet juttutuokiot toivat mukavasti vaihtelua omaan tekemiseen. Kiitos vaan kaikille tässä kohtaa. Kannustukset auttoivat kestämään kramppeja vaikka juoksu ei sen helpompaa ollutkaan. Pikamatkan voittanut Eetu paineli ohi sellaista kyytiä, että näytti kuin karhu olisi häntä ajanut takaa.
Lopulta Konttaisen huoltokin tuli vastaan. Reitti ei muistuttanut yhtään parin vuoden takaista reittiä, eli joko se oli muuttunut tai sitten muisti teki tepposet. Soraa oli tuotu melkoisesti polkuja vahvistamaan. Konttaisen huolto meni taas pulloja täyttäen ja taisin siinä jonkun vihreän kuulankin napata matkaan. Valtavaaran ylitykseen lähdin sitten ihan hymyssäsuin. Päätin, että turha tässä on tilannetta harmitella yhtään enempää. Ei se siitä mihinkään muuttuisi. Nyt vaan painettiin viimeinen osuus Rukalle ja otetaan reisusta kaikki irti. Kannustusta tuli edelleen kaikilta ja karkkia ja suolaakin tarjottiin useampaan kertaan. Kiitos taas kaikille tästäkin.
Ja tuli se Rukakin sieltä viimein. Konttaisen huollosta meni aikaa 1:10. Se on 2 minuuttia nopeammin kuin 2016, kun juoksin perusmatkan. Se kertoo vähän tuosta loppuvauhdista.
Loppurutistusta. Kuva onevision/Juha
Kisaviikonloppu oli taas hieno tapahtuma. Vaikka oma suoritus ei ollut odotusten mukainen, niin viikonlopun parasta antia oli taas kaikki ne keskustelut juoksijoiden kanssa. Paljon on juoksijoita, joita ei tapaa muuta kuin juuri näissä tapahtumissa. Se on yksi syy, miksi kisoissa on niin hienoa käydä. Koko juoksuyhteistö on vaan niin loistava. Ja tietysti iso kiitos kuuluu taas NUTS:n kisaorganisootiolle ja niille 150 talkoolaiselle, jotka mahdollistavat tällaiset polkufestarit.
Hiljentynyt kisakylä
Kuluneella viikolla olen jo päässyt jatkamaan harjoittelua. Alkuviikosta vähän työmatkafillaria ja nyt loppuviikosta neljä polkulenkkiä, joista kertyi 7 tuntia poluilla. Olen juossut nyt Salomonin Ultra Sensellä, jossa droppia on vähän enemmän. Toivottavasti se antaa akillekselle ja pohkeelle vähän enemmän tilaa, jotta nekin saataisiin kuntoon.
Viime viikonlopun jälkeen kropassa tuntui pientä väsymystä, joten suunnittelin tarkoituksella maanantaille lepopäivän. Ainoa ohjelmassa ollut treeni oli jooga, joka sekin jäi työkiireiden takia harmillisesti väliin. Lisäksi illalla oli Samban kokous keskustassa, joka sekin vei oman aikansa. Kevyen alkuviikon vastapainoksi suunnitelmana oli saada tunnit kasaan viikonloppuna.
Tiistaina juoksin peruslenkin töistä kotiin. Kylmä vastatuuli vei ajatukset takaisin TRG:n lämpimille poluille, jotka tähän aikaa vuodesta tuntuvat paljon houkuttelevammilta. Harjoittelu niissä olosuhteissa ja maastoissa toisi mukavaa vaihtelua nykyiseen pitkään kylmään talveen. Toisaalta päivän pidentymisen on tällä viikolla huomannut selvästi, kun aamuisin ei enää ole ihan pilkkopimeää töihin lähtiessä. Ehkä se kevät alkaa täälläkin kohta näkyä.
Keskiviikkona tein puolen tunnin hyvän salitreenin, vatsalihakset tuntuivat vielä pari päivää treenin jälkeen. Illalla juoksin vajaan parin tunnin tielenkin. Selässä kulki vähän isompi reppu
Torstaina ja perjantaina tein vain lyhyet lenkit, kun lauantaina oli suunnitelmissa osallistua Samin järkestämään kynnystestiin Esport areenalla. Torstaina illalla oli vielä pitkästä aikaa hieroja.
Perjantaina kävimme coutsin kanssa Nuuksiossa hölkkäkävelemässä ja nauttimassa kuutamon valosta. Alla muutama kuva. Olipa todella hieno nauttia työviikon päätteeksi melko keväisestä kelistä.
Lauantaina suuntana olikin Esport areena, jossa ohjelmassa oli kynnystestien tekeminen muutaman vuoden tauon jälkeen. Testi meni niin, että tein ensin vajaan 15 minuutin verkat ja siitä sitten 6 kappaletta tonnin vetoja. Vetojen välissä juostiin kierros loppuun ja otettiin verikoe. Heti verikokeen perään alkoikin seuraava veto, joista jokainen veto tehtiin vähän edellistä korkeammilla sykkeillä ja viimeinen veto sitten tasaisen täysillä. Edellisestä testistä oli kulunut jo viisi vuotta ja muutenkin tämän tyyppisiä kovia treenejä on tullut tehtyä todella harvoin.
Ensimmäiset vedot meni leppoisasti hölkäten omaa perusvauhtia, sykkeet vähän normaalia korkeammalla ehkä testitilanteesta johtuen. Kolmas tonni mentiin 5:03 vauhdilla ja 145 sykkeillä. Neljänteen tonniin nostettiin sykkeitä taas 10 pykälällä ja vauhti oli 4:36. Tässä tuntui jo siltä, että joutuu tekemään töitä jonkin verran. Verta tuli sormen päästä jo melkein suihkun lailla. Viidenteen vetoon taas kymmenen pykälää lisää ja vauhdit nousivat nyt 4:08. Juoksu kulki edelleen aika mukavasti ilman sen suurempaa ahdistusta. Sitten olikin viimeisen vedon vuoro. Lähdin vähän hitaasti liikkeelle, mutta pian sykkeet jo olivat yli 170 ja ekan kierroksen jälkeen 175 kuten pitikin. Ihan ei uskaltanut täysillä päästellä, kun ei tiennyt miten pahasti homma sakkaisi ennen tonnin täyttymistä. Vedon lopussa kello näytti viimeiselle tonnille ajaksi 3:32 sykkeiden ollessa siinä 175 tienoilla. Coutsi jos olisi ollut kannustamassa kuten viimeksi ("yrjö lentää") niin varmasti olisi pari napsua saatu enemmän irti.
Tuloksia laktaattimittauksista en ole vielä saanut, joten sen enempää ei vielä tiedä tuloksista. Toisaalta tunne oli ihan hyvä vaikka vastaavia harjoituksia ei ole tullutkaan tehtyä. Tulevalle kesälle on suunnitelmissa juosta useampia lyhyitä polkukisoja, joten ehkä se vauhtikin sieltä alkaa paranemaan. Tulevan kesän suunnitelmat pitäisi selvitä tässä maaliskuun jälkeen, joten niistäkin voisi muutaman sanan kertoa jopa jo seuraavassa postauksessa.
Sunnuntaina tein lyhyemmän polkulenkin Nuuksiossa. Viikolle tuli yhteensä runsaat 10 tuntia, josta 85 kilsaa juosten.
Karhunkierroksen lumitilanne näyttää varsin mielenkiintoiselta. Toivottavasti kevät alkaa jossain vaiheessa lämmetä, koska muuten voi kisasta tulla taas aika vaativa.
Viikonloppuna kisataan myös Barkley Marathons, joka käynnistyi eilen lauantaina iltapäivällä Suomen aikaan. Keli on Twitterin perusteella todella vaativa tänä vuonna. Kisan kärjessä oleva Gary Robbins aloitti kolmannen kierroksen 23:24h jälkeen. Paljoa ei ole marginaalia tuohon 60 tuntiin, mutta toivotaan Garylle parasta. Ruotsin Johan Steene on kärkeä perässä pari tuntia kahden kierroksen jälkeen.
Sunnuntai 31. joulukuuta ja vuoden 2017 viimeinen päivä. Taas on yksi vuosi paketissa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja huimia asioita ehditty kokea. Ja kuten yleensä kaikkiin vuosiin siihen on sisältynyt niin alamäkeä kuin ylämäkeäkin. Juuri niin kuin hyvään ja vaihtelevan polkulenkkiinkin.
Edellisestä vuodesta 2016 en varsinaista yhteenvetoa ehtinytkään kirjoittaa, kun harjoittelu kohti Barkleyn kisaa oli vuosi sitten jo kovassa vauhdissa. En siihen sen enempää nytkään palaa, mutta yksi isoimpia asioita oli keväällä 2016 vietetty seitsemän viikonlopun mittainen NLP-koulutusjakso, jonka hedelmistä saimme nauttia siitä lähtien.
Tämä vuosi alkoi kiivaalla harjoittelulla maaliskuun lopussa kisattavaa Barkley Marathonsia kohti. Varsinainen harjoitusjakso oli alkanut jo 2016 loppuvuodesta, mutta varsinainen huippu oli 2017 alkuvuonna, kun harjoitustunnit olivat keskimäärin yli 22 tunnin viikossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.
Harjoitustunnit vuoden 2017 alussa
Harjoitusjakso alkuvuodesta oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta motivaatiovaikeuksista tai edes kysymystä miksi lenkille tulisi lähteä. Ainahan sitä on väsynyt hyvän treenin jälkeen, mutta niinhän se pitääkin olla. Enemmän kyse on siitä mikä tunne on ennen treeniä, lähteekö sitä innoissaan treeniin vai onko se väkisin treeniohjelman toteuttamista. Kovien viikkojen aikaan aamulenkit olivat varmaan hankalimpia, mutta hyvin nekin menivät.
Barkleyn kisa oli uskomaton kokemus. Toteutus ei ollut odotettu, mutta kokemuksena ehdottomasti yksi hienoimpia. Kaikki ennakkokäsitykset kisasta kun olisi ymmärtänyt kertoa kymmenellä niin oltaisiin oltu oikealla tasolla. Pääseminen osaksi Barkley-yhteisöä ja ne muutamat päivät jotka siellä ehdimme viettää ovat jääneet unohtumattomina mieleemme. Tapaamamme ihmiset ovat myös jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti tapaamme heistä mahdollisimman monia seuraavalla kerralla paikalla ollessamme.
Barkleyn jälkeen alkanut harjoitusjakso kohti Pallaksen kisaa ei päässyt alkua pidemmälle ennen kuin takareisi kipeytyi pahasti. Siitä seurasi tutkimuskierre, joka päättyi kesäkuun 20. päivä leikkaukseen Sakarin toimesta Sairaala NEOssa.
Takareiden Hamstring-leikaus kesäkuussa tyhjensi käytännössä loppuvuoden kalenterin kisoista ja juoksutaukoakin tuli kaksi kuukautta. Ilman avovesiuintia aika olisi käynyt pitkäksi, mutta heti tikkienpoiston jälkeen alkoi lähes päivittäinen polskiminen märkäpuvun turvin lähijärvissä. Kyllä avovesiuinti on mahtavaa, tämä oli ehdottomasti toinen vuoden kohokohta. Parhaita asioita tämän vuoden aikana. Tässä vielä lyhyt video aiheesta.
Elokuussa olimme viikon lomalla Vuokatissa. Siellä juoksin ensimmäiset lenkit leikkauksen jälkeen, joka oli taas vuoden yksi hienoimpia kokemuksia. Pääseminen lempiharrastuksen pariin kahden kuukauden juoksutauon jälkeen on kyllä taas yksi vuoden kohokohtia. Vietimme muutenkin hienon lomaviikon Vuokatin mahtavissa suunnistusmaisemissa. Siitä innostuneena ilmoittauduin Kainuun swimrun-leirille ensi kesäkuussa. Ehkäpä tuo uimatekniikkakin tulisi tällä leirillä sellaiseen kuntoon, että maisemat vaihtuisivat vähän rivakammin.
Loppuvuonna tapahtunut takareiden kuntoutus on ollut hitaampaa kuin etukäteen olin ajatellut. Lokakuussa takareisi kipeytyi uudestaan ja jouduin tekemään vähän kevyempiä viikkoja. Joulukuu oli jo parempi, mutta joululomalla iski sitten vuoden eka flunssa/räkätauti, joka piti poissa lenkkipoluilta viikon ajan.
Kulunut viikko on ollut melkeinpä sohvalla makoilua. Nuhaa ja yskää sen verran ettei ole mieli tehnyt lenkkipolulle. Onneksi olo on nyt helpottanut sen verran, että lauantaina ja tänään sunnuntaina pääsin kiertämään vähän Nuuksion polkuja. Muuten vuosi olisi vaihtunut kokonaan ilman viikon viimeisiä lenkkejä.
Joulusuklaata
Nuuksion Mustalampi
Jäätä riittää poluilla
Yksi tapahtuma pitää vielä nostaa vuoden kohokohtana ja se oli Karhunkierroksen viikonloppu. Olin mukana järjestelyhommissa tällä kertaa, kun takareiden tutkimuskierre oli pahasti kesken eikä jalka kestänyt juosta edes 53 kilsan kisaa. Korvaavana huumeena toimi järjestelyhommissa oleminen ja etenkin kisaajien vastaanottaminen maalissa. Olipa muuten hienoa olla seuraamassa vierestä kaikkien niiden juoksijoiden onnistumisia ja ilon purkauksia maaliintulon jälkeen. Siitä ei tuntunut saavan tarpeeksi mitenkään. Tässä onkin oivallinen korvike itse kisaamiseen, jos joskus iskee jokin odottamaton vamma etkä pysty osallistumaan itse kisaan. Ei siis muuta kuin mukaan järjestelyhommiin.
Koko vuoteen mahtui hienoja hetkiä ja kohtaamisia. Toivottavasti alkava vuosi 2018 tarjoaa yhtälailla hienoja hetkiä kaikille. Kiitos kaikille blokia lukeneille ja erittäin hyvää alkavaa vuotta!
Pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Treenien puolesta ei ole paljoa kerrottavaa. Sen sijaan viime viikonloppuna Rukalla oli aivan huippu viikonloppu, kun sai olla pari päivää mukana talkoissa ja nähdä isoa kisaa myös pöydän toiselta puolelta. On hyvä nähdä ja tehdä asioita myös huoltopuolella niin muistaa taas arvostaa sitä huimaa panosta, jonka talkooporukka tekee onnistuneen tapahtuman eteen. Karhunkierros alkaa olla jo sen verran iso tapahtumana, että kaikkien palasten toimiminen saumattomasti vaatii jo melkoista suunnittelua. Tässä suhteessa kisakoneisto toimi loistavasti ja kaikki kisaajat saivat varmasti ikimuistoisen tapahtuman.
Itse saavuin Rukalle vasta perjantaina iltapäivällä, jolloin 160 kilsan juoksijat olivat edenneet jo hyvän matkaa. Itsellä iltapäivä ja ilta meni varustetarkastuksia tehdessä. Samassa yhteydessä oli erittäin kiinnostavaa päästä kurkistamaan juoksijoiden reppuihin ja mitä erilaisimpiin varusteisiin ja virityksiin. Muutama hyvä idea tuli napattua itsellekin. Aika paljon keskustelua herättänyt vedenpitävä takki oli yksi 80 kilsan kisaan starttaavilta tarkastettu varuste. Hyvin oli porukka ottamut matkaan teipatuilla saumoilla varustettuja takkeja. Mukaan mahtui myös heikommalla takilla liikkeellä olleita, jotka joutuivat palaamaan varustetarkastukseen uudestaan takkiostosten jälkeen. Yhtään juoksijaa ei kuitenkaan varusteiden takia jäänyt lähtöviivalle.
Oma majapaikka sijaitsi ihan Rukan kisakylän keskustassa Samban varaamissa tiloissa. Vähän oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni kaikkien niiden varustetarkastusten jälkeen. Reput ja takit vilisti silmissä vielä jonkin aikaa. Aamulla sitten aamupalan jälkeen varusteiden tarkastus jatkui lyhyempien matkojen osalta ja viimeiset reput käytiin läpi lauantaina aamupäivän aikana. Samalla alettiin valmistelemaan varusteiden tarkastukseen käytettyä isoa telttaa maaliintulijoille ja heidän huoltoon ja ruokailuun sopivaksi. Pöydät ja tuolit laitettiin esille ja pientä purtavaa kannettiin pöytiin. Saattoi siinä tiimellyksessä joku Fazerin sininen mennä huoltoporukankin suuhun. Samalla lämmintä keittoa kisailijoille tehneet kokit saapuivat soppatykkeineen paikalle. Kaikki alkoi olla valmiina ensimmäisille maaliintulijoille.
Ensimmäisenä maaliin saapui 160 kilsan perusmatkalta Samban Juuso Simpanen. Olipa hieno hetki olla vastaanottamassa kuninkuusmatkan uutta mestaria. Tässä Juuson oma tarina viikonlopun kisasta.
Juuson maaliintulon ja huoltohommien jälkeen lähdin tekemään omaa lenkkiä. Kävin hölkkäämässä Konttaisen huollossa ja takaisin. Menomatkalla vastaan tuli sekä 50 kilsan kärki Henri Ansio että 80 kilsan kärki Ruokolaisen Tero. Lumitilanne Valtavaaralla oli lauantaina iltapäivällä jo aika siedettävä. Perjantaina tilanne on ollut varmaan toisenlainen. Itse juoksin viime vuonna kisassa Rukalta Konttaisiin noin 10 minuuttia nopeammin kuin nyt vuotta myöhemmin lumisissa olosuhteissa. Ero oli ajallisesti aika pieni, vaikka varmaan energiaa tuossa paloi enemmän. Lauantaina lumessa juoksemisen teki hankalaksi se, että kapeassa urassa oli vaikeaa juosta kovempaa, kun siinä menetti tasapainon aika nopeasti. Hitaammin juostessa ei kaatumisia ja liukastumisia sattunut juurikaan. Lyhyen rupattelun jälkeen Konttaisissa lähdin takaisin 50 kilsan kisaassa juosseen Juha Hellsténin kanssa. Paluumatkaan meni hieman menomatkaa hitaammin. Oman lenkin jälkeen loppuilta meni kisakeskuksessa maaliintulijoiden vastaanottamisessa. Oli muuten aivan mahtavaa seurata juoksijoiden iloisia ilmeitä maalissa. Aivan huippu porukkaa!
No minne se pilli on kadonnut?
Nyt tarkkana
Kaikki valmista maaliintulijoille
Valtavaaralla, taustalla Ruka
Lämmin vastaanotto maalissa
Jos on tuo juokseminen välillä rankkaa niin on tuo huoltopuolikin sitä. Iso hatunnosto kaikille kisoja järjestäville tahoille ympäri Suomen.
Omat juoksutreenit ovat olleet aika harvassa viimeisen parin viikon aikana. Tämän viikon maanantaina juoksin töistä kotiin vähän parempaa vauhtia, mutta kipuilu tuolla takareidessä oli kyllä sellaista, ettei ainakaan tuo tulehduskipulääke ole tilannetta auttanut kuten ei ole paljoa nämä vähentyneet juoksulenkitkään. Magneettikuvat ja lausunnot on saatu ja nyt odotellaan Oravan päätöstä miten asiassa edetään. Eiköhän tuossa tulevan viikon alkupuolella jo tiedetä enemmän.
Alkuviikolla riitti vielä kylmää keliä, mutta viikonlopulle lämpömittari alkoikin näyttää parempia lukemia. Helleraja taisi mennä perjantaina rikki ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kauan on tätä odotettu. Ensimmäinen pääskynenkin näkyi perjantaina.
Sunnuntaina oli jo varsin keväistä
Treenipuolella tilanne näyttää menevän huonompaan suuntaan. Takareisi on vaivannut edelleen ja kovia treenejä on jouduttu jättämään jo väliinkin. Istuminen on aika myrkkyä varsinkin jos edellisenä päivänä on tullut tehtyä edes jonkinlainen juoksulenkki. Tiistaina sain tarpeekseni tilanteesta ja tilasin ajan Sakari Oravalle. No, vapaita aikoja löytyi ja jo torstaina istuskelin Oravan huoneessa kertomassa taas miten tähän on tultu. Ensin toki käytiin läpi edelliset vaivat, joiden takia olen samassa tuolissa istunut.
Siinä sitten käytiin läpi mitä kaikkea on tullut talven aikana treenattua ja varsinkin sitten helmikuun jälkeistä aikaa, kun vaivat alkoivat. Tämän lisäksi muutaman liikkuvuustestin jälkeen Oravan diagnoosi alkoi olla melko selvä. Pääepäilty on nyt jonkinasteinen Hamstring-syndrooma, mutta asian varmistamiseksi tarvittaisiin vielä magneettikuvat takareidestä. Jos tilanne on ehtinyt edetä liian pahaksi, voi edessä olla leikkaus. Seuraavaksi hankitaan ne magneettikuvat ja sitten nähdään miten homman kanssa edetään. Samalla nautitaan parin viikon mittaisesta tulehduskipulääkityksestä.
Totaalista juoksukieltoa ei kuitenkaan onneksi tullut, joten pientä liikunta on pystynyt tekemään mukavan lämpimässä toukokuisessa kelissä. Orava ei kuitenkaan suositellut osallistumista viikon päästä juostavalle Karhunkierroksen viiskymppiselle, joten ensi viikonloppu meneekin sitten Rukalla puhtaasti talkoiden parissa.
Treenitunteja kertyi tälle viikolle vaatimattomat seitsemän. Parina päivänä tuli käytyä fillarilla töissä. Lisäksi maanantaina jooga ja keskiviikkona core-treeni salilla. Keskiviikkona juoksin 50 min aamulenkin töihin.
Kesäpyöräkin on päässyt ulos varastosta
Perjantaina olimme Nuuksio-hotellilla kuuntelemassa paikallista bändiä StickVille, jonka tahdissa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia paikallisten kanssa.
Lauantaina oli paikallinen asukasyhdistys järjestänyt Siikajärvi-kierroksen, jossa olimme Antin kanssa opastamassa tilaisuuteen tulleita juoksijoita. Paikalle tuli noin parikymmentä juoksijaa nauttiman aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Erivauhtisia ryhmiä ei sen suuremmin tarvinnut järjestää, kun osa lähti merkattua reittiä kiertämään omalla vauhdilla ja loput lähtivät Antin ja minun kyytiin ja loput viimeisenä tulevaan kävelyryhmään. Järven ympäri matkaa tulee noin 7 kilsaa vaihtelevalla reitillä, jolla suurin osa on asfalttia ja lopussa pieni pätkä hiekkatietä. Tämän jälkeen käytiin vielä Antin kanssa kiertämässä vähän polkuja, jossa ehdittiin vaihtaa ajatuksia syksyn Spartathlonista.
Antin kanssa juoksuopastusta
Sunnuntaina käytiin Oittaan Herttuan Don Validon kanssa juoksemassa runsas tunti Nuuksion poluilla. Tänään aiheet keskittyivät viikon päästä juostavaan Karhunkierrokseen ja siihen perusmatkaan. Toivotaan, että reitti ehtii kuivua ja viimeisetkin lumet sulaa seuraavien päivien aikana.
Karhunkierroksen keliin liittyy tänä vuonna paljon epävarmuuksia ja siksi mukaan kannattaa pakata myös sellaista, jota ei normivuonna arvele tarvitsevansa. Ei ne siellä drop-bägissä paina ne ylimääräiset tavarat ja jos niitä ei sitten tarvitsekaan. Vuoden 2014 raporteista löytyy arvokasta tietoa, jota kannattaa pohtia. Mikäli lunta on, niin yksi isoimmista asioista, johon itse panostaisin on säärien suojaaminen. Tämä pätee kaikille matkoille. Tässä lyhyt ote polkuapinan 2014 raportista:
"Hangen reuna oli yöllä melko terävä ja ilmeisesti erityisesti alamäkeen laskeuduttaessa lumi hakkasi sääriin ja teki etelänpojan prinsessasääristä selvää jälkeä. Jossain 5 km kohdalla huomasin, että jokainen umpihankiaskel jätti veriläikän kinoksen reunaan. Vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi tuli pohdittua, mutta mikään silloin ilmaantunut idea ei oikein houkutellut. Jos sääret olisi teipannut, niin teippejä irti repiessä olisi haavat tuntuneet varmasti mukavilta. Loppujen lopuksi tuli tehtyä sitten ehkä se kaikista tyhmin valinta eli en tehnyt mitään vaan ajattelin odotella, että 53km kohdan drop bagistä saisi talvitrikoot jalkaan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että olisi pitänyt heittää irtohihat käsistä jalkoihin ja teipata buffit vielä lisäpehmukkeeksi, mutta eipä tullut silloin mieleen. Matkan edetessä alkoi jokainen hankeen uppoaminen jopa pelottamaan takaraivossa, kun sääret alkoivat olla käsitellyt."
Mikäli lunta ja märkää sohjoa on, niin toinen iso asia on varmaan jalkojen ja erityisesti jalkaterän pitäminen kuivana ja lämpimänä mahdollisimman pitkään. Vedenpitävät sukat, kuten Sealskinz, olen itse todennut erittäin hyviksi nyt keväisillä metsä- ja polkulenkeillä, kun vesi on puroissa ja soissa vielä erittäin kylmää.
Rukan sääennusteen mukaan, perjantain ja lauantain välinen yö menee pakkaselle, joten Hautajärven drop-bägiin kannattaa laittaa lämmintä vaatetta. Ei se päivälämpötilakaan montaa astetta ole, joten lopussa, kun energiat on vähissä, se ylimääräinen paita ja kunnon vedenpitävä takki voivat pelastaa koko reissun. Ja sitten on tietysti se henkinen puoli. Sen merkitys on tänä vuonna suuri. Kenellä riittää päätä puskea lumisohjossa ja ketä on lannistunut jo lähtöviivalla.
Toivotan kaikille nautinnollista matkaa. Nähdään viikonloppuna Rukalla!
Huhtikuun vaihduttua toukokuuksi alkoi ilmojen suhteen hieman keväisempi jakso. Aurinko on paistanut joka päivä ja lämmintäkin on riittänyt enemmän kuin edellisinä viikkoina. Yöt on tosin vieläkin käväisseet välillä pakkasella. Hieman hankalampi tilanne on Kuusamossa, jossa lumet ovat kyllä alkaneet näyttää sulamisen merkkejä, mutta viime vuodesta ollaan kuitenkin jo jonkin verran jäljessä. Karhunkierroksen tilanne näyttää jännältä ja voipi olla, että saadaan juuri sopiva koulutuskeli.
Omalta osalta toukokuu on lähtenyt vaihtelevasti liikkeelle. Takareisi ei vieläkään ihan salli kovempien treenien tekemistä, mutta polvet alkaa olla jo paremmassa kunnossa. Itse asiassa tänään sunnuntaina lenkillä vasemmassa polvessa ei enää tuntunut mitään kipua juostessa. En edes muista milloin polvet olisivat tuntuneet näin hyviltä lenkillä. Toisaalta takareisi tuntui edelleen tänään, mutta ei ihan niin paljoa kuin pelkäsin eilisen kovemman lenkin jäljiltä.
Viikko alkoi kevyellä ulkoilulla coutsin kanssa Nuuksion poluilla.
Tyyntä ja aurinkoa
Tiistain oli Samban treenit Pirkkolassa, jossa teemana oli polkujuoksutekniikka ala- ja ylämäessä. Antin vetämässä treenissä oli paikalla mukavasti porukkaa. Uusia juttuja tuli näin vanhemmallekin polkujen tallaajalle. Näitä oppeja pitäisi sitten kokeilla käytännössä lauantaina Bodom Trailissa. Ennen treeniä tuli juostua runsas puoli tuntia aamulla ja iltapäivällä autohuollon takia. Keskiviikkona en ehtinyt tehdä muuta kuin 30 minuutin core-treenin salilla, kun illalla oli 90 minuutin hieronta. Kyllä teki hyvää.
Torstaina takareisi jumitti sen verran, että annoin sille hieman vapaata, kun kävin fillarilla polkemassa Nuuksion ulkoilureittejä. Runsaat pari tuntia meni mukavan vaihtelevassa maastossa. Nappasin tossut mukaan reppuun, jos kuitenkin lenkin aikana tahtoisin vaihtaa juoksuksi. Näin ei käynyt vaan poljin pyörällä koko lenkin. Korvaavasta harjoittelusta saatiin hyvä keskustelu ja paljon vaihtoehtoja FB:n sivuillani.
Tossut repussa
Perjantaina kävin töiden jälkeen Nuuksiossa hölkkäämässä runsaan 1,5 tuntia jalkoja vähän tunnustellen. Kovin suurta parannusta ei ollut havaittavissa ja sekä vasen polvi että takareisi tuntuivat edelleen juostessa. En kuitenkaan halunnut jättää lauantain kisaa väliin, joten näillä mennään.
Lauantain Bodom Trail kisaan oli luvattu vähän viileämpää keliä. Näin ei juurikaan ollut vaan päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Itse saavuin Pirttimäkeen jo ajoissa, koska halusin välttää mahdolliset jonottamiset. Ylimääräinen aika ennen kisaa kului mukavasti tuttujen kanssa jutellessa. Olin arvioinut, että sellainen 65-70 minuuttia olis varmaan tällä kunnolla sellainen kohtuullinen loppuaika 12 km matkalla. Kisa alkoi kello 10, kun olin ekassa lähtöryhmässä. Alku meni suhteellisen reippaasti, mutta ei kuitenkaan ihan liian kovaa. Poluilla meno tasaantui ja matka eteni mukavasti jonossa. Ei siinä ollut paljoa mahdollisuuksia tehdä ohituksia, mutta toisaalta vauhti tuntui aika sopivalta. Koska kovia lenkkejä ei juuri ole tullut tehtyä niin en myöskään uskaltanut lähteä kuluttamaan liikaa energiaa ohitteluissa. Silloin kun ohitukseen oli hyvä mahdollisuus niin tein sen.
Perustekemistä vaikka silmät kiinni (kuva Antti Näreaho)
Puolimatkan jälkeen huomasin pystyväni pitämään oman vauhtini aika hyvin ja ohitettavia alkoi tulla enemmän vastaan. Jossain vaiheessa pääsin oman ryhmäni kärkeen ja lähdin jahtaamaan edessä menevää seuraavaa porukkaa. Näin sai pidettyä hyvän rytmin ihan loppuun asti. Viimeinen hiekkatieosuus oli vauhdikasta ja maalissa kello näytti 59:28. Melkoinen yllätys. Tulokset.
Kilometriajat ja reitti.
Maaliintulon jälkeen jäi tunti palautteluun ja klo 12 starttasimme Juhon kanssa 6 kilsan kisaan. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen kerta, kun kiersimme yhdessä Bodom Trailia Juhon kanssa. Kierros meni vauhdikkaasti ja lopussa en enää pystynyt vastaamaan Juhon loppukiriin vaan jäin hänestä lähes 20 metriä. Huimaa menoa nuorelta kaverilta, jonka koordinaatio ja polkujuoksutekniikka on ihailtavaa. Ensi vuonna uudestaan.
Sunnuntai meni pihaa haravoidessa ja pienen lenkin merkeissä. Ajoin fillarilla lähemmäs Nuuksion polkuja, jossa tein tunnin kevyen hölkän. Polvi ei tuntunut yhtään kipeältä, joka eilisen kisan jälkeen oli yllätys. Siihen oli varmaan näppinsä pelissä Anders Åkermanilla, jonka hoitopöydällä kävin ennen kotiinlähtöä Pirttimäestä. Toivottavasti tilanne pysyy ja tuo takareisikin saadaan kuntoon.
Ensi viikonloppu menee Spring Adventure -kisassa Jussin kanssa. Mielenkiinnolla (lue kauhulla) odotellaan melonta ja muita vesistöosuuksia, jos ei kelit tästä lämpene. Mutta siitä lisää viikon päästä.
Syksyllä odottaa sitten mielenkiintoinen kisa, kun muutaman vuoden tauon jälkeen ollaan lähdössä uudestaan Spartathlon -kisaan. Asfalttia olisi tarjolla lähes 246 kilsaa. Kirjoittelen tästä jossain vaiheessa lisää, mutta pariin edelliseen kisaraportiin voi tutustua täältä (2008 ja 2010).
Viikko on mennyt ilman suurempia fyysisiä ponnisteluja. Vasen polvi tuntuu vielä sen verran edellisestä kisasta, että en ole halunnut rasittaa sitä yhtään liikaa vaan lähinnä olen antanut sille aikaa palautua. Karhunkierroksen viiskymppiselle on aikaa viisi viikko ja Kuusamossa olisi jo kiva pystyä juoksemaan ilman suurempia polvikipuja. Sen suurempia tavoitteita en ole kisalle tässä vaiheessa asettanut, mutta olisihan se kiva päästä tekemään hyvä ja tasapainoinen suoritus.
Maanantaina ja sunnuntaina tuli tehtyä pidemmät hölkkäkävelylenkit coutsin kanssa. Tiistaina kävin hölkkäämässä parituntisen Nuuksiossa. Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja ennen kotiintuloa tein parituntisen hölkän Leppävaarassa. Hölkkävauhdit ovat tällä viikolla olleet jopa normaaleja hidasvauhtisiakin hitaampia lenkkejä. Torstaina pidin sitten kokonaan lepoa. Perjantaina tein vajaan tunnin kevyen hölkän Siikajärven ympäri.
Siikajärvestä on jäät jo sulaneet. Kohta alkaa avovesiuintikausi
Lauantai meni Maunulan majalla, jossa Suomen Latu järjesti päivän mittaisen Polkujuoksun ohjaajakurssin. Kurssin tavoitteena oli antaa valmiudet polkulenkin järjestämiseen ryhmille. Perusasioita, joita päivän aikana käytiin läpi niin teoriassa kuin käytännössäkin, oli lenkin suunnittelu, tiedottaminen ja toteutus, varusteiden läpikäynti ja vähän juoksutekniikkaakin. Sen lisäksi juteltiin jokamiehenoikeuksista sekä turvallisuuteen liittyvistä asioista. Nämä asiat on hyvä pitää mielessä, kun tapahtumia järjestää Suomen Ladun nimissä. Omillakin lenkeillä nämä on hyvä muistaa, mutta toisaalta silloin jokainen on vastuussa itsestään. Latu on kuitenkin vastuussa järjestämistään tapahtumista ja niihin osallistuvista ihmisistä, joten siinä mielessä reitit on varmaan syytä suunnitella pahimmat rymykohdat välttäen.
Vähän teoriaa ennen käytäntöä
Kurssiin kuului pari etukäteistehtävää, päivän mittainen kurssi sekä vielä muutama tehtävä jälkikäteen ratkottavaksi. Hyvä ja tiivis paketti, jonka pohjalta ryhmälle järjestettävä turvallinen ja mieluisa polkulenkki onnistuu varmasti. Vastaavia kursseja järjestetään tämän vuoden aikana vielä muutama.
Tulevaa treeniohjelmaa en ole vielä paljoa ajatellut, mutta vielä taitaa mennä pari viikkoa kevyemmällä määrällä ja korvaavilla treeneillä. Ensi viikolla jatkuu jooga ja salitreenit ja eiköhän siinä välissä käydä tossujakin ulkoiluttamassa. Viikonloppuna oleva Salpaus-rogaining jää väliin, mutta tarkoitus on tehdä coutsin kanssa pidempi treeni lähimetsissä. Seuraava varsinainen kisa on Pallaksen kisa heinäkuun puolivälissä. Sinne on kuitenkin vielä hyvin aikaa treenata.
Viiden viikon päästä on tosiaan jo Karhunkierroksen viikonloppu. Lunta on vielä edellisvuotta enemmän, mutta nopeastihan ne lumet sulaa kun kelit lämpenee. Tosin vettä voi Kitkajoessa olla sen verran, että sillat on taas tänä vuonna vaarassa.
Viime toukokuussa Karhunkierroksen yhteydessä Eppu esitti kysymyksen #NUTSLIVEn yhteydessä, että monessako ultrakisassa sitä on tullut käytyä. No siihen en sitten tarkkaa lukua osannutkaan sanoa, mutta siellä 25-30 tienoilla se voisi olla. Siitä jäi sitten vähän sellainen ajatus, että pitääkin kesälomalla yrittää tehdä jonkinlainen kattava listaus noista maratonia pidemmistä kisoista. Itse en ole niistä tarkkaa kirjaa pitänyt, mutta esim. DUV:n sivuilta löytyy suurin osa. Kaikkea ei sieltäkään löydy, joten tässä jonkinlaista yritystä siihen suuntaan.
2004:
Homma on lähtenyt liikkeelle 2004 Hiekkaharjun 6h kisasta. Kyseistä kisaa ei enää järjestetä, mutta se oli useamman vuoden ajan kevään kohokohta ultrapuolella. Lisäksi se oli suhteellisen lyhyt hyppäys maratonilta ultramatkoille. Hiekkaharjun kentällä kisattiin 2003-2010.
1. Hiekkaharju 6h 8. toukokuuta, tulos 64,150 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
Hiekkaharjun 6h kisa 2004
2007:
Seuraavat pari vuotta menivät telakalla ja polvileikkauksesta toipuessa ja vasta 2007 juoksin seuraavan ultramatkan, taas Hiekkaharjun 6h kisassa. Sen jälkeen ultrailut jatkuivat seuraavat vuodet säännöllisemmin. Vuosi jatkui Masokistin Unelmassa ja Endurance 24h kisassa, jossa juoksin ekalla kerralla yli 200 km tuloksen. Endurance 24h kisa järjestettiin silloin ensimmäistä kertaa. Lisäksi juoksin ensimmäisen maastoultra/polkukisani Vaajakoskella.
2. Hiekkaharju 6h 5. toukokuuta, tulos 68,650 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
3. Masokistin Unelma 100 km Helsinki 11. elokuuta, tulos 9:28:18 kisaraportti
4. Vaajakosken maastoultra 60 km 6. lokakuuta, tulos 4.46.51 kisaraportti
5. I Endurance 24h 1.-2. joulukuuta, tulos 204,232 km kisaraportti
Vaajakoskella 2007, vasemmalla Hyppölän Tero ja oikealla Luusalon Mikko
2008:
Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen kerran Tukholman ulkopuolella juostavan Ursvik Ultra polkukisan, 12h kisani radalla sekä ekan Spartathlon kisani. Lisäksi paransin 100 km ennätystäni Perniössä Suomi-juoksussa alle 8h tulokseen.
2009:
Seuraavana vuonna yritettiin taas pidentää matkoja ja juoksinkin ensimmäisen 48h kisani Ruotsin Skövdessä. Kyseessä oli ratakisa. Lisäksi kävimme Japanissa juoksemassa Sakura Michi Nature run 250 km kisa ja edustettiin Suomea 100 km MM-kisoissa. Loppuvuodesta osallistuttiin ensimmäistä kertaa Mammuttimarssille Nietosjärven Tommin kanssa.
10. II Endurance 24h 31.1.-1.2, tulos 85,028 km kisaraportti
11. Sakura Michi Nature run 250 km 32:50:00 kisaraportti
12. IAU 100 km MM-kisat Torhout 19.-20. kesäkuuta, tulos 8:38:52 kisaraportti
13. Skövde Ultrafestival 48h 28.-30. elokuuta, tulos 356,984 km (Suomen ennätys), kisaraportti
14. Vaajakosken maastoultra 60 km 4. lokakuuta, tulos 5:53 kisaraportti
15. Mammuttimarssi 100 km Padasjoki 23.-24. lokakuuta, tulos 12:19 (parina Tommi Nietosjärvi), kisaraportti
2010:
Seuraavana vuonna sain kutsun Ranskassa järjestettään 48h, jonne kutsuttiin 12 parasta naista ja miestä edellisen vuoden 48h rankingin perusteella. Sen lisäksi olin toista kertaa Spartathlonissa, mutta jouduin siellä keskeytämään vähän ennen Spartaa. Lokakuussa juostu Mammutti Runtu Tommin kanssa oli ehkä yksi vahvimpia suorituksiani ikinä.
16. III Endurance 24h 30.-31.tammikuuta, tulos 156,406 km kisaraportti 17. Hiekkaharju 6h 24. huhtikuuta, tulos 69,520 km kisaraportti
18. Surgères 48h 21.-23. toukokuuta, tulos 382,317 km (Pohjoismaiden ennätys) kisaraportti 1 ja 2
19. Spartathlon 246 km 24.-25. syyskuuta, tulos DNF n. 220 km kohdalla kisaraportti
20. Mammutti Runtu 160 km Kytäjä 29.-30. lokakuuta, tulos 20:18 (parina Tommi Nietosjärvi) kisaraportti
Alla vielä coutsin tekemä video omista vanhoista otoksista Surgèresin kisasta.
2011:
Heti Mammutti Runtun jälkeen alkoivat ongelmat lantiossa, jossa diagnoosina oli häpyluun rasitusmurtuma. Maaliskuussa juostu yli 1000 harjoituskilometriä taisivat pahentaa asiaa ja lopullinen niitti tuli toukokuussa 48h kisan jälkeen, jolloin häpyluu murtui kokonaan. Syyskuussa leikkaus ja kausi paketissa.
2012:
Seuraavana vuonna aloitettiin kunnon rakentaminen alusta. Kävimme taas Japanissa, jossa ei ollut tarkoitus juosta koko 250 kilsan reissua maaliin. Sivosaven Veikon kanssa juoksimme kuitenkin alusta loppuun yhdessä. Loppukesästä vielä Skotlannin nummilla oli hieno kokemus, mutta sen jälkeen iski ristiluun rasitusmurtuma selkään ja kausi oli taas paketissa.
2013:
Alkuvuosi meni lyhyempien tapahtumien parissa varmistaen kropan paranemisen seuraavia koitoksia varten. Loppuvuodesta oli sitten vähän pidempää tapahtumaa, Vaarojen Ultra Kolilla, Mammutti Runtu sekä ensimmäinen Sysikallio.
24. Vaarojen Ultra 86 km 5. lokakuuta, tulos 10:07:22 kisaraportti
25. Mammutti Runtu 130 km Raasepori 25.-26. lokakuuta, tulos 16:24 kisaraportti
26. I Sysikallio 100 km 20.-21. joulukuussa, tulos 20:25 kisaraportti 1 ja 2
2014:
Seuraavana vuonna tähtäimessä oli selkeästi maasto- ja vuorikisat, Sinister 7 Kanadan Kalliovuorilla sekä UTMB Alpeilla. Kalliovuorilla olimme käyneet samassa kisassa jo paria vuotta aikaisemmin, jolloin juoksin vain yhden seitsemästä osuudesta. Lisäksi Sysikallio, jossa kukaan ei kuitenkaan päässyt tällä kertaa maaliin.
2016:
Tänä vuonna tähtäimessä oli sen 200 mailisen vuorikisan kokeilu, mutta eipä tullut siitä vielä tänä vuonna mitään. Sen sijaan kotimainen UTTF-kiertue houkutteli taas mukaansa.
34. NUTS Karhunkierros 160 km 27.-29. toukokuuta, tulos 20:30:47 kisaraportti
35. NUTS Pallas 134 km 15.-16. heinäkuuta, tulos 18:30:37 kisaraportti
NUTSPallas maalissa 2016
Siinä kaikki mitä nyt löysin omista muistiinpanoistani. Saattoi siitä joku ehkä jäädä. Eli onhan tuossa yhteensä 35 starttia, joista kuitenkin vain kaksi varsinaista DNF:ää. Noista aikakisoista saa aina tuloksen, joten niissä ei DNF:ää voi tullakaan.
Tämän viikon osalta treenit on olleet käytännössä nollassa. Ainoastaan yksi kevyt fillarilenkki sekä coutsin kanssa runsaan parin tunnin hölkkä. Jalat ovat kuitenkin tuntuneet paljon paremmilta kuin toukokuussa Karhunkierroksen jälkeen. Ilmeisesti Pallaksella tuli niin paljon kävelyä lopussa, ettei vastaavaa rasitusta syntynyt. Parasta on kuitenkin pitää reilusti taukoa vammojen välttämiseksi. Ensi viikolla aloitellaan hiljalleen seuraavaa jaksoa.
