Anna-Stiina Erkkilä - BUFF Trail kuningatar

Polkuporinoiden matka jatkui tällä viikolla Buff Trail tourin viime vuonna voittaneen Anna-Stiina Erkkilän kanssa. Podcast-jakson lisäksi Anna-Stiina kirjoitti blogiin omaa tarinaansa. 

 

Ensinnäkin täytyy sanoa että oli ilo saada kutsu Polkuporinoihin. 2018 kun kokeilin polkujuoksua ensimmäistä kertaa löysin myös Polkuporinoiden pariin joka johdatti syvemmälle lajin saloihin. Pääsin niin sanotusti paremmin skeneen ineen polkuporinoiden kautta. Kiitos Mikalelille ja Sarille siitä hienosta työstä jota he tekevät lajin eteen!

Kuka olen?

Mikaelin aloittaessa kysymällä kuka Anna-Stiina Erkkilä on, menin heti kättelyssä ihan jumiin ja sen sijaan että olisin hieman kertonut itsestäni kerroin miten löysin polkujuoksun pariin. :D Tässä voisin hieman enemmän avata sitä kuka olen ja mistä tulen. Lapsuuden aina seitsemän vuotiaaksi asti kasvoin Oulussa. Muutimme pahimpien lamavuosien jälkeen työn perässä Espooseen 1997 jossa aloitin koulun heti muutettuamme. Pohjois-Espoon metsissä oli hyvä liikkuvan lapsen leikkiä ja rymytä.

Minulla on ollut aina kova tarve ja halu liikkua. Pallopelit erityisesti olivat mieleisiä ja luontevia liikkumismuotoja. En harrastanut missään seurassa vaan pelailu tapahtui koulussa ja vapaa-ajalla sisarusten sekä naapurien kanssa. Ensimmäiset varsinaiset harrastukset olivat sählykerho ja VPK alakoulun viimeisillä luokilla. Lajikirjo oli laaja: jalkapalloa, jääkiekkoa, salibandya, ultimatea, hiihtoa, lumilautailua ja kaikenlaisia pihaleikkejä tuli ahkerasti harrastettua. Olin kovin energinen ja onkin hienoa että sain purettua energisyyttäni urheiluun. Yritin pysyä isoveljieni perässä niin jäällä kuin ladulla, se jos mikä motivoi harjoittelemaan erilaisia taitoja!

Koin pienestä pitäen olevani erilainen kuin suurin osa muista tytöistä. Tykkäsin pelata poikien kanssa ja rymytä metsissä. Skeittauksen aloittaessani koin ristiriitaisia tunteita: toisaalta laji kiehtoi ja nautin siitä valtavasti, toisaalta hävetti tykätä sellaisesta mitä muut tytöt eivät tehneet. Nykyään onneksi tämäkin näyttäisi olevan enemmän unisex laji eikä tyttöjä skeittiparkissa katsota kieroon. Hieno juttu!

Vaikka en kilpaurheillut, liikuin oma-aloitteisesti paljon ja monipuolisesti. Ennen kaikkea liikkuminen tapahtui ilon kautta sopivasti kilpailullisuudella höystettynä. Oli makoisaa tyttönä haastaa poikia peleissä ja leikeissä. Tykkäsin osallistua myös kaikkiin mahdollisiin koulujen välisiin kilpailuihin. Uskon että kaikesta aiemmin tekemästäni on ollut hyötyä myös polkujuoksussa. Kehon monipuolinen liikuttaminen pienestä pitäen on antanut hyvät valmiudet polkujuoksussa vaadittavaan ketteryyteen, tasapainoon, kestävyyteen ja voimaan.

Kuva: Outi Pyhäranta / HS

Miksi juoksu?

Muistan käyneeni yläaste ikäisenä ensimmäiset varsinaiset juoksulenkit. Kengät olivat huonot jalalle ja penikat kipeytyivät. Ei se kovin hauskaa ollut mutta jokaisen tehdyn lenkin jälkeen oli hyvä olo. En juossut tuolloin vielä paljon, pallopelit olivat enemmän mieleen. Aloitin huilunsoiton 12 vuotiaana ja siitä tuli sekä identiteetin että ajan käytön kannalta isoin asia seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Kävin Sibelius-lukion vuosina 2006-2009. Tuolloin koulumatkoihin ja musiikkiharrastuksiin meni niin paljon aikaa että urheilu jäi vähiin. Liikuntatunnitkin vähentyivät huomattavasti. Olo oli huono niin henkisesti kuin fyysisesti. Identiteettikriisi jylläsi pahimmillaan. Jälkeen päin ymmärrän että olisi ollut todella tärkeää urheilla ja etenkin päästä pelaamaan salibandyä säännöllisesti, kokea että on osaava jossakin ja keho saa liikuntaa. Herättelin lukion viimeisillä vuosilla eloon lenkkeilyä mikä piristikin kovasti.

2010 aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Hän innosti minut uudelleen hiihdon pariin. Siitä on tullutkin meille mukava yhteinen harrastus! Alkuun tosin vaati muutaman vuoden että pääsimme samalle tasolle. Mikään ei motivoi enempää treenaamaan kuin se että mies viilettää edellä ja itse hiihtää veren maku suussa perässä toisen vilkuillessa välillä taakseen. Nykyään voimme tehdä jo mukavia pitkiäkin lenkkejä yhdessä ja vauhti on molemmille mieluinen. Nykyään olemme siis jo melko lähellä määritelmää parisuhteen laatuajasta yhteisillä hiihtolenkeillä.

Esikoistani odottaessani urheilu oli palannut vahvasti elämääni takaisin. Kävin kuntosalilla, hiihdin ja juoksin. Lapsen synnyttyä (2013) juoksu oli helppo harrastus myös yhdessä lapsen kanssa toteutettavaksi ja noina vuosina todellinen intohimo juoksua kohtaan syttyi. 2014 juoksin ensimmäisen maratonin ja siitä lähtien osallistuin vuosittain 1-2 maratoniin vuoteen 2017 asti. Divaritason salibandy astui kuvioihin 2015-2017. Tuolloin tuli pelattua paljon mutta omatoiminen lenkkeily kulki vahvasti mukana. 2017 keväällä salibandyssä oikean polven eturistiside meni poikki. Edessä oli operaatio ja sen jälkeinen pitkä kuntoutus. Päätin tuolloin jättää salibandyn ja keskittyä juoksuharjoitteluun. Kuntoutus vuoden aikana aloin odottamaan toista lastamme joka syntyi kesällä 2018.

Voisi sanoa että vuodesta 2010 eli lukion jälkeen urheilu alkoi olla taas osa päivittäisiä rutiineja. Olen ollut onnekas siinä mielessä että raskauksienkin aikana olen pystynyt monipuolisesti urheilemaan viimeisille viikoille asti.

Jälkimmäisestä synnytyksestä toipuessa äitiysloman aikana uskaltauduin viimein osallistumaan Pirttimäessä järjestetylle yhteis polkulenkille. Tuolloin menin kaverin kanssa, seuraavalle yksin. Olihan se outoa! Olin aina juossut enimmäkseen itsekseni. Yhtäkkiä juoksin peräkanaa yhdessä muiden kanssa metsäisillä kinttupoluilla. Mutta innostuin lajista kyllä heti! Hommattuani navigointiominaisuudella varustetun kellon uskaltauduin metsiin myös yksin. Oli suorastaan mullistavaa tutustua omaan asuinalueeseen uudesta kulmasta, metsissä juosten. Aivan upeita polkuja on Espoo ja koko pääkaupunkiseutu pullollaan! Olen löytänyt poluilla juostessani itsestäni todellisen luontofiilistelijän. Kuvia täytyy pysähtyä ottamaan jos jostakin huurteisesta risusta ja mustikanvarvusta. Kauneutta on kaikkialla!

Ensimmäinen kilpailuni polkujuoksun parissa oli Bodom Trail 2019. Kilpailun jälkeen ilmoittauduin heti sekä sileän puolikkaalle että Aulanko Tower Trailille, jossa tulin yllättäen kolmanneksi. Heti Aulangon jälkeen ilmoittauduin Sandis Trailille (2. sija) Sandis Trailin jälkeen oli vielä edessä Nuuksio Classic, ensimmäinen maraton poluilla. Nuuksiossa sijoituin viidenneksi ja viimeistään silloin päätin että haluan hakeutua jonkinlaiseen valmennukseen ja kokeilla polkujuoksua hieman tavoitteellisemmin. Marraskuussa aloitin Jalanjälkivalmennuksen etävalmennettavana ja kuvioihin tuli elämäni ensimmäiset intervalli- ja mäkitreenit.

Kuva: Outi Pyhäranta / HS

Vuosi 2020

Ihmeellinen vuosi 2020 jää varmasti monella tapaa mieleen meille kaikille. Vuosi alkoi perheessämme sairasteluilla ja loukkaantumisilla, jatkui töissä Koronan parissa ja päättyi polkujuoksussa ihmeelliseen huipennukseen, syksyn kilpailuryppääseen. Kausi oli hienoa päättää Azoreilla järjestettyyn Golden Trail Championshipiin jonne lunastin osallistumisoikeuden voittamalla aiemmin syksyllä Nuuksio Classicin. Azoreiden kilpailu koostui neljästä etapista joista kertyi yhteensä 112 km ja 6600m. Naisten kokonaiskilpailun 12.sija oli itselleni aidosti positiivinen yllätys.

Oli ihmeellistä huomata että pystyi haastamaan isojakin polkujuoksunimiä. Kilpailusta jäi sopivasti nälkää tuleville vuosille, varaa kehittyä on monella monella tapaa. Silti tärkeintä ryppyotsaisen treenaamisen sijaan on tehdä asioita edelleen ilon kautta. Oli muuten ihan mieletöntä miten Suomen polkujuoksijat elivät mukana urakassani Azoreilla, kiitos kaikille siitä!

Mikael kysyi haastattelussa jotenkin niin että miten olen kokenut naispolkujuoksijoiden / naispolkujuoksun aseman Suomalaisessa polkujuoksussa? Vastasin että olen kokenut että naispolkujuoksijoita arvostetaan ja monella tapaa naiset ja miehet ovat samalla viivalla. Painotin kuitenkin että en osaa sanoa tarkemmin koska olen ollut niin vähän aikaan lajin parissa. Pidempään lajin parissa olleilla saattaa olla erilaisia kokemuksia asiasta. Asiaa tarkemmin mietittyäni huomasin kuitenkin joitakin asioita jotka toivoisin tulevina vuosina kehittyvän. Miesten Buff Trail Tourin voittaja saa kiertopalkinnon johon on laatoilla merkitty jokaisen vuoden miesten sarjan voittaja, tällaista palkintoa ei ole naisten sarjan voittajalle. Mielestäni se olisi hieno juttu myös naisten puolella. Kaiken kaikkiaan palkintojen tasavertaisuus on tietynlainen osoitus arvostuksesta.

Mitä tulevaisuudessa?

Viime kesänä minulle oli iso juttu kun tein omasta Instagram tilistäni julkisen! Kuinka outoa että kuka tahansa pääsee katsomaan kuvia arjestani. Tuohon lähtötilanteeseen nähden puolessa vuodessa on tapahtunut paljon ja on ollu pureskelua vaativa asia olla näinkin paljon esillä julkisesti. On ollut hienoa olla tuomassa yhdessä monien muiden polkujuoksijoiden kanssa lajin hienoutta esiin ja erityisen hienoa että eri mediat ovat polkujuoksusta yhä enenevissä määrin kiinnostuneita.

Juoksu ja intohimo siihen ei muutu vaikka ympärillä asiat muuttuisivat, onneksi! Joka päivä voi oppia lisää, kehittyä juoksijana ja ihmisenä tai vaikka juoksevana ihmisenä. Matka juoksijana / juoksijaksi lienee koko elämän mittainen. Sillä matkalla olen vielä alussa.

Toivottavasti vuonna 2021 päästään järjestämään laajemmin polkujuoksutapahtumia sekä Suomessa että maailmalla. Oma kilpailukalenterini on muotoutumassa pikkuhiljaa. Tavoitteena olisi juosta Buff Trail Tourin osakilpailujen lisäksi jokunen kilpailu myös ulkomailla. Tavoitteena on myös juosta yksi sileän Maraton. Tavoitteet on hyvä sanoa näin ääneen niin ne tulee todennäköisemmin tehtyä. En ole ollut kovin järjestelmällinen aikaisempina vuosina kisoja miettiessä, olen hyvin ex-tempore ilmoittautunut kilpailuihin ja osan siitä rentoudesta haluan yhä säilyttää. Kaikkea ei tarvitse päättää vielä alkuvuodesta.

Kuva: Jorgi Saragossa

Uskon että Suomessa tullaan näkemään kilpailullisesti vielä kovatasoisempi kausi polkujuoksun saralla tänä vuonna kuin viime vuonna ja se on pelkästään hieno asia!

Lähestymiseni polkujuoksuun on ollut hyvin tavoitteellinen. Miksi näin? Minusta on äärimmäisen hienoa että polkujuoksutapahtumiin osallistuu monen tasoisia ja monilla intresseillä juoksevia ihmisiä! Koen kuitenkin että haluan löytää omia rajoja juoksijana ja toisaalta rikkoa jo toisten asettamia rajoja. Se vain on minulle sopiva ja mieluisa muoto tehdä tätä.

Kaiken tavoitteellisuuden keskellä edelleen palaan kuitenkin jatkuvasti itsekseni kysymykseen Miksi juoksen? On tärkeää selventää itselleen lähtökohdat siihen miksi treenaa ja kilpailee. Ryppyotsaisen treenaamisen sijaan on minulle edelleen tärkeää treenata ilon kautta, itseni vuoksi. Vain juoksussa pääsen siihen tietynlaiseen tilaan jossa tuntuu että keho ja mieli ovat yhtä. Pääseekö todella? Kyllä pääsee! Joskus mieli on juostessa täynnä puhetta, toisinaan lähes tyhjä. Usein koen juostessa asioiden tietyllä tapaa kirkastuvan selkeämmiksi, vaikeiden asioiden jäsentyvän ymmärrettävämmiksi. Juoksu voi todellakin toimia alustana mielen työstämiseen. Poluilla juostessa olen toisinaan kokenut vahvasti itseni osaksi luontoa, osaksi kaiken jatkumoa. Voiko sen todella kokea? Kyllä voi. Edellä mainitut kokemukset ovat kilpailullisiakin onnistumisia tärkeämpiä. :)

Iloisin ja uteliain mielin kohti ensi kesää! Nähdään poluilla!

Anna-Stiina

Viikko 26 ja Aulanko Tower Trail

Vuosi olis sitten puoliksi paketissa, kun kesäkuukin saatiin eilen taputeltua valmiiksi. Se olis sitten heinäkuu ja vuoden toinen puolisko edessä. Ensimmäinen vuosipuolisko ei ollut harjoittelun kannalta ihan sellainen mitä suunnittelin sen olevan. Tammikuussa oli aika paljon sairastelua ja helmikuussa ja maaliskuussa TGC sekoitti jonkin verran harjoittelua.  Sen jälkeen oli suhteellisen hyvä treeniputki Karhunkierrokselle asti, mutta kesäkuu oli taas aika tasapaksu. Myös treenireissu Tenneseehen verotti reissun jälkeistä harjoittelua.

Alkuvuoden juoksut (maasto,matto,tie)

Tätä taustaa vasten nyt olisi pari kuukautta aikaa tehdä määrätietoista työtä kohti tämän vuoden pääkisaa UTMB:lle. Fyysisen kunnon sijasta suurempi ponnistus on tällä kertaa henkisellä puolella.Yrityksistä huolimatta pääkisa ei tällä hetkellä nosta kovinkaan suurta innostusta. UTMB:n sijasta moni muu kisa tuntuisi nyt houkuttelevammalta. Enemmän tulee mietittyä jo ensi kauden kisakalenteria ja mitä mahdollisuuksia sieltä voisi avautua. Toki UTMB:n läpipääsy antaa taas mahdollisuuden hakea useaan Jenkkikisan. Tätä mahdollisuutta ei meikäläisellä olekaan ollut pariin vuoteen. Se onkin ehkä se tekijä, joka tällä hetkellä motivoi eniten eteenpäin. Nyt ennen viimeisiä treeniviikkoja olisi syytä löytää kuitenkin muitakin motivaatiotekijöitä.

Mennyt viikko oli sama perustekemistä. Maanantaina oli hieman tukkoinen olo ja jätinkin lenkin kokonaan väliin. Myös tiistaina tein vain kevyen työmatkafillaroinnin. Loppuviikolle mahtui neljä polkulenkkiä Nuuksiossa sekä lauantainen Aulanko Tower Trail

Lauantaina kisattiin Aulanko Tower Trail kisa, joka oli ensimmäistä kertaa mukana Buff Trail Tour Finlandin osakisana. Itselle kyseessä oli nyt kolmas osakisa tämän vuoden sarjassa, kun sekä Bodom että Karhunkierros tuli jo kisattua. Aulangolla oli suunnitelmissa käydä tutustumassa polkuihin ennen kisaa, mutta aikataulut eivät sitä mahdollistaneet, joten kisaan lähdettiin pelkän karttaantutustumisen pohjalta.

Alku lähti taas vauhdikkaasti liikkeelle, kuten edellisissäkin kisoissa. Kyseessä ei ole mitään perusmatkojen totuttua leppoista menoa vaan vautia pitää löytyä heti alusta jos mielii lähellekään kärkeä. No, kärki meni tietysti menojaan ja muutama muukin, mutta oma paikka löytyi porukasta hyvin. Alussa oli mukavasti leveämpää tietä, että jokainen varman löysi omaan vauhtiinsa sopivan paikan ryhmässä. Sen jälkeen lähdettiin kapeammalle polulle, jossa ohittelut olivatkin jo hankalampia. Tässä vaiheessa jono eteni kuitenkin jo melko vakaasti eteenpäin eikä järjestys paljoa vaihdellut. Maisemat näyttivät hyvältä ainakin sen mitä juoksulta ehti vilkuilla. Polkuakn joutui vilkuilemaan, kun alussa nilkka pyörähti parikin kertaa. Onneksi ei pahasti, mutta alamäet tulinkin sitten vähän tarkemmin myös nilkaa varoen.

Toisella puoliskolla jaksoin juosta edelleen suhteellisen hyvin. Juoksimme neljän hengen porukassa, jossa oli ainakin toinen Sambalainen (jonka nimeä en valitettavasti tiedä), Tawastian Jombba sekä vielä neljäs kaveri, jota en myöskään tuntenut. Vauhti oli kuitenkin hyvää tai ainakaan yhtään kovempaa en olisi jaksanut itse juosta. Jossain vaiheessa porukka alkoi hajota ja jatkoimme Jombban kanssa kahdestaan vielä hetken ennen kuin tipahdin tästäkin kyydistä. Viimeiset mäet alkoivat tuntumaan raskailta ja varsinkin alamäissä jouduin varomaan polvia. Alussa pyörähtänyt nilkka ei enää tuntunut haittaavan. Loppu oli perustekemistä ja maaliintulon odottelua. Sen verran oli kuitenkin lopussakin vauhtia, että maaliin tultiin tukka hulmuten.

Kuvat ovat coutsin ottamia poislukien pari ensimmäistä, jotka ovat @onevisionfi kuvia.

Kuva @onevisionfi

Kuva @onevisionfi

Loppuaika 1.49.10 oli kuitenkin meikäläiselle hyvä suoritus ja tyytyväinen pitää olla. Aika oli 4 minuuttia nopeampi kuin Bodomilla toukokuun alussa. Myös Buff-pisteitä tuli muutama enemmän kuin Bodomilta (46,58 - 52,16) Jeren viedessä täydet pisteet molemmista kisoista. Pisteiden valossa voisi jopa puhua pienestä nousukunnosta.

Aulangon reitti oli mielestäni todella nopea ja jos vain juoksuvoimaa olisi ollut enemmän niin ajassa se olisi heti näkynyt. Muutamissa paikoissa oli teknisempää laskua ja nousua juurineen ja kivikkoineen, mutta suhteellisen nopeaa kuitenkin. Ja sellaista helppoa polkua ja hiekkatietä oli Bodomia enemmän. Todella hieno lisäys Buff-trailille.

Tulokset
Onevision.fi kuvat

Viikko 13 ja kauden kisakalenteri

Mennyt viikko on ollut treenien osalta suhteellisen onnistunut. Viikolle suunnitellut viisi lenkkiä tuli kaikki juostua suunnitelmien mukaan. Lisäksi kävin keskiviikkona töissä fillarilla. Jotenkin tiistaisen lenkin jälkeen oli tunne, että kroppaa vaatii pientä lepoa juoksusta ja siksi fillarilenkki olikin oivallinen mahdollisuus hoitaa treeni keskiviikon osalta. Tähän saattoi vaikuttaa myös tiistaina tehnyt kovempi salitreeni, jonka johdosta jaloista oli puhti jokseenkin loppu.

Maanantaina juoksin 15 kilsaa leppoisaa kotona matolla. Tiistaina juoksin salitreenin jälkeen parituntisen lenkin pienen mutkan kautta töistä kotiin. Lopussa alkoi meno hyytymään ja päätinkin mennä keskiviikkona töihin fillarilla. Sekään ei ollut ihan helppoa, kun eturengas oli kotiin tullessa aika tyhjä ja meno tuntui lähinnä kyntämiseltä. Navakka vastatuuli ei helpottanut asiaa.

Pääsiäisen keli on ollut aivan mahtavan aurinkoinen ja siitä muutama kuva alla.

Torstaina tein vajaan 2,5 tuntisen Nuuksion aurinkoisilla poluilla. Yhden välipäivän jälkeen juoksu maistui taas. Pitkäperjantaina oltiin Timon ja Jussin kanssa nautiskelemassa kolme tuntia mahtavasta auringonpaisteesta Nuuksiossa. Kiersimme pohjoisessa Iso-Parikkaan ja uskaltauduimme juoksemaan  myös jäitä pitkin. Aivan mahtava päivä ja lenkki huippuseurassa.

Aurinkoa riittää

Valmiina lähtöön Timon ja Jussin kanssa

Lauantai meni pääkaupungissamme edelleen auringosta nauttien. Pääsiäiseksi sattuneet mahtavat kelit olivat saaneet liikkeelle paljon väkeä vaikka osa oli varmasti mökeillään nauttimasta kevään tulosta. Sunnuntaina oli vuorossa taas peruslenkki Nuuksiossa. Vajaa 2,5 tuntia meni vauhdikkaasti. Taas yhden lepopäivän pitämien sai juoksun tuntumaan helpolta ja vauhdikkaalta.

Viikolle kertyi vajaa 14 tuntia treeniä, jossa 11h/103 km juoksua.

Tulevan kauden kisakalenteri alkaa olla kohta valmis. Joitakin asioita on vielä selvittämättä, mutta eiköhän nekin selviä kevään mittaan. Helmikuussa olleen Canarian testilenkin jälkeen fiilis on ollut ihan mallillaan, kun jalka kestää hyvin treeniä ja muuta ulkoilua. Muutaman kevyemmän viikon jälkeen treenikalenteriin on alkanut kertymään tunteja ihan mukavasti. Polarin flow näyttää taas siltä kuin sen pitääkin näyttää tässä vaiheessa vuotta, kun edessä on varsin mielenkiintoinen kesä ja kisakalenteri.

Kauden varsinainen pääkisa on vasta elokuun lopussa oleva UTMBn satamailinen Alppien ympäri. Edellisen kerran kävimme kiertämässä Alppeja vuonna 2014, jolloin oma suoritus jäi sen verran vajaaksi, että tänne on pakko palata vielä kerran. Toivottavasti tulos on tällä kertaa sellainen, että voimme siirtyä hyvillä mielin eteenpäin kohti uusia kisoja.

Ennen elokuun loppua edessä on kuitenkin varsin mielenkiintoinen kevät ja kesä. Tänä vuonna ajatuksena on ollut saada ohjelmaan myös uusi aluevaltaus swimrunin puolelta. Varsinaisesti laji ei ole itselle uusi, mutta en ole koskaan kisannut tässä lajissa. Koska uiminen on vielä varsin lapsenkengissä ja eteneminen vedessä on muihin verrattuna ollut hidasta räpiköintiä, päätin hakea mukaan Team Hyppölän oppiin. He järjestävät kesäkuun lopussa nelipäiväisen leirin Sotkamossa, jonka tarkoitus on treenata mm. uintitekniikkaa Kainuun swimrun leirillä. Leirin toteutuminen on vielä epäselvää, mutta pidetään peukut pystyssä.

Kesän toinen isompi "treenileiri" on jonkinlaisen mäkisetin saaminen kasaan joko kotimaassa tai ulkomailla. Elokuun UTMB:n kannalta tämä olisi varsin tervetullut lisä perustreeniin Nuuksion poluilla. Canarian kisan innoittamana yhtenä ajatuksena on ollut käydä ulkomailla tekemässä jonkinlainen viikon mittainen mäkisetti esimerkiksi Alpeilla. Toinen vaihtoehto olisi käyttää hyväksi heinäkuussa Kilpisjärven keikka hyväksi ja tehdä sen yhteydessä muutaman päivän mittainen mäkisetti. Kilpisjärvelle olen joka tapauksessa lähdössä Tonniset Tunturit tapahtumaan ja siihen samaan yhteyteen saisi yhdistettyä mukavasti NUTS:n Pallaksen kisan. Pientä säätöä vaatii sopivien päivien löytäminen.

Näiden kahden isomman aktiviteetin väliin on ajatuksena saada useampi lyhyt rinttikisa poluilla. Tähän tarkoituksen voisi sopia mainiosti myös tuon lyhyen Buff Trailin kiertäminen, tai ainakin kokonaispisteisiin vaadittavat neljä osakisaa. Vähimmällä matkustelulla saisin kasaan neljä kisaa juoksemalla Bodomilla, Karhunkierroksella, Aulangolla sekä Pallaksella. Bodomilla en ole pidempää 21 kilsan kisaa koskaan juossut, joten sekin olisi uusi kokemus. Aulangolle olen jo ilmoittautunut, joten se on kunnossa. Aulangolla on uusi reitti ja se on sitä kautta mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Karhunkierrokselle en ole tehnyt mitään varauksia majoituksen tai ilmoittautumisen suhteen, mutta uskoisin niidenkin onnistuvan. Lyhyt viiskymppinen voisi olla hyvä rypistys ja palvelisi varmasti myös syksyä. Pallaksen viiskymppinen olisi hyvä alustus Kilpisjärven treenisetille.

Buff Trailing lisäksi tarkoituksena on käväistä Salpaus-Rogassa, Jukolassa sekä jossain sopivassa seikkailukisassa, esim Lost in Kainuu. Lisäksi pienempiä kisoja, joita voi bongata esim. Trailrunning-sivuston kisakalenterista. Tähän sopivia voisi olla vaikka Kytäjä Trail, Porkkala Swimrun, Kopparnäs Coast Trail, Retki-Rogaining 24h, Solvalla swimrun, PUF2018 ja ehkä jopa Vaarojen maraton. Tosin Vaaroille on niin vaikea päästä nykyisin, että se saattaa jäädä väliin.

Yllä on vain osa mahdollisista tapahtumista, joita olisi kiva kiertää tulevana kesänä. Toivottavasti tulevasta kaudesta tulee vauhdikas ja taas ikimuistoinen.

Viikko 45 ja viikonloppu Vierumäellä

Vuosi lähenee loppua, mutta kelit ovat tälläkin viikolla olleet tukevasti lämpimän puolella. Alkuviikosta taisi yhtenä yönä käväistä pakkasella, mutta muuten on ollut lämpöasteita. Aurinkokin taisi kurkata pilvien takaa ainakin perjantaina.

Treenien puolesta tällä viikolla oli tarkoitus kokeilla hieman lisätä määrää ja juosta ainakin viisi lenkkiä. Tämä onnistuikin aika hyvin vaikka viikolla olikin pientä aikataulupainetta. Toisaalta viikonloppu oli tarkoitus viettää Vierumäellä, joten siellä ainakin olisi aikaa ulkoilla.

Maanantaina menin aamulla fillarilla töihin ja töiden jälkeen olikin taas joogan aika. Tiistaina ajoin fillarilla töistä kotiin, kun maanantaina kotiintulo hoitui muiden menojen takia autolla. Kävin tiistaina myös Tonderin Jarmolla ihmettelemässä tuota lantion asentoa ja SI-nivelen liikkuvuutta tai tarkemmin sanottuna sen puutetta. Tähän pitää löytää jotain parannusta ennen suurempia treenimääriä.

Keskiviikkona kävin lounastunnilla salilla ja illalla juoksin runsaan tunnin lenkin poikkeuksellisesti asfaltilla. Taisi olla ensimmäinen yli kympin lenkki asfaltilla pitkään aikaan. Kai se on hyvä totutella juoksemaan vähän kovallakin alustalla helmikuun TGC:tä varten. Torstaina juoksin tunnin ja kolme varttia Nuuksion poluilla lamppu päässä. Kiersin lopussa vielä Soidinsuon ja meinasin eksyä, kun Metsähallituksen toimesta suon ympäri on laitettu useita uusia viittoja. Sitä meinaa mennä ihan sekaisin tutussa metsässä, kun tuollaisia tulee vastaan.

Soidinsuon uusia opasteita

Perjantaina juoksin matolla kympin. Tämä oli ensimmäinen varovainen kokeilu nostaa vähän vauhteja hallitussa ympäristössä ja ilman suurempia tavoitteita. Nostin vauhtia hieman jokaisella kilometrillä. Meno tuntui suhteellisen hyvältä vaikka eihän tuo vauhti vielä kummoista ollut. Näitä treenejä vaan lisää niin eiköhän tästä hyvää tule.

Perjantaina lähdimmekin tosiaan viettämään viikonloppua Vierumäelle. Sadetta oli luvattu koko viikonlopuksi ja tällä kertaa sääennuste ei pettänyt pisaraakaan. Perjantainen auringonpaiste oli kaukainen muisto sunnuntaisessa räntäsateessa ja viimassa. No eipä se paljoa haitannut, kun hienot polkumaastot kompensoivat omalla kauneudellaan. Poluilla ei tungosta ollut ja yksin sai kierrellä jo tutuksi tulleita paikkoja.

Viikolle kertyi viidestä lenkistä yhteensä 60km/6h. Siihen vielä muut ulkoilut päälle niin treenitunteja kertyi noin 9,5 tuntia.

Buff Trail Tourille valittiin tällä viikolla yksi uusi osakilpailu. Alkukarsintojen jälkeen jäljellä oli kaksi kisaa, Aulanko Tower Trail sekä Tahko Trail, joiden kesken valinta tapahtui äänestyksellä. Perjantaina päättyneen äänestyksen voitti Aulanko Tower Trail, jossa kisataan siis ensi vuoden Buff Trail Touria kesäkuun lopussa. Myös Tahkolla kisataan ensi vuonna vaikka Tourin osakilpailua siitä ei tullut. Trailrunning.fi uutisointi.

Omakin osallistuminen Buff Trail Tourille on kiinnostanut jonkin aikaa ja ehkä ensi vuonna siihen voisi olla mahdollisuuksia. Tourin kasvattaminen yhdellä lisäkisalla helpottaa jonkin verran suunnittelua kisakalenterin kannalta. Pitääkin kohta alkaa suunnitella miten Touri voisi istua omaan ensi vuoden kalenteriin.

Toinen ensi kesän mielenkiintoinen uutuus on Kainuu Swimrun leiri kesäkuussa. Siinä olisi neljän päivän tehopaketti Swimrun-lajiin tutustumiseen. Leirin järjestää Sotkamossa asuva Hyppölän nelihenkinen perhe, jolla löytyy rautaista osaamista sekä kestävyysurheilun että uinnin parista. Ehkäpä tuo uintitekniikka loksahtaisi paremmin kohdalleen tällä leirillä.

Viikko 26 ja viimeiset vauhtilenkit

Pallakselle on nyt aikaa vajaa pari viikkoa ja viimeiset reippaammat lenkit on nyt tehtynä. Viikolle suunniteltu Coopperin testi jäi tosin taas juoksematta, kun ensin työkiireet menivät edelle ja seuraavalla yrityksellä Leppävaaran urheilukenttä oli täynnä liikuntaviikkoa pitäviä nuoria. Sinne sekaan ei kannattanut mennä survomaan Coopperia. Siispä viikon ainut reipas lenkki oli sitten Vierumäellä lauantaina juostu 16 km polkukisa.

Muilta osin viikko meni vanhan kaavan mukaan. Vähän fillarointia ja pääosin juoksua. Maanantaina fillaroin töihin ja takas, tiistaina salia sekä rentoa juoksua kotiin pienen mutkan kautta. Salilla en tehnyt hyppysarjoja vaan vähän kevyemmän coretreenin. Keskiviikkona ja torstaina edelleen juosten töistä, torstaina vähän isomman repun kanssa.

Perjantaina lähdimme Vierumäelle viettämään viikonloppua. Olin mukana lauantaina juostavassa ATTC:n 16 kilsan kisassa. Lisäksi Vierumäellä kisattiin lauantaina Finntriathlonin osakilpailu ja sunnuntaina vielä BUFF Trail Tourin osakisa. Varsinainen superviikonloppu Vierumäellä siis.

Perjantaina tein tunnin kevyen polkulenkin Vierumäen hienoissa maastoissa. Oikean jalan takareisi/pakara tuntui vähän kipeältä. Sellainen vanha vaiva, joka on nyt viimeisen viikon aikana tuntunut enemmän. Enemmän se tuntuu hermokivulta kuin miltään varsinaiselta lihasongelmalta.

Lauantaina seurattiin coutsin kanssa Finntriathlonin osakisaa Vierumäellä. Matkana oli 1,5 km uinti, 40 km pyöräily ja 10 km juoksu. Aurinko paistoi ja lämpöä riitti, kisailijoille se oli varmaan vähän liikaakin. Itsellä oli tarkoitus hölkkäillä aamupäivällä kevyt lenkki ja itse ATTC kisa olisi sitten iltapäivällä, lähtö klo 17. Vähän sitten innostuttiin seuraamaan kisaa ja hölkättiin siinä edestakaisin pain kolmen tunnin ajan ja otettiin valokuvia. Ei ehkä ihan parasta valmistautumista omaan kisaan, mutta toisaalta oma tavoite oli vain saada kovavauhtinen treeni tehtyä. Ja sehän onnistuu vaikka vähän väsyneillä jaloillakin.

Stubb uimaosuuden kannaksella

Nina uimaosuuden kannaksella

Nina uimaosuuden jälkeen

Hanna uimaosuuden jälkeen

Juha kannaksella

Loput Finntriathlon kuvat löytyvät täältä.

Oma kisa lähti vauhdikkaasti liikkeelle, varsinainen yllätys! Kuuden juoksijan porukka, jossa olin mukana, lähti vetämään reipasta vauhtia. Jo muutaman sadan metrin jälkeen oli pakko todeta kyseisen vauhdin olevan liikaa tasaisella asfaltilla ja jättäydyin porukasta. Kärjessä menivät Ve-Ven Lari Takanen (suunnistusranking sija 105.), IkNV:n Mikko Knuuttila (suunnistusranking sija 36.), TuMe:n Esa Huttunen (suunnistusranking sija 42.) ja Halmeen Tomi (Buff Trail Tourin 8. kahden osakisan jälkeen).

Ennen kisaa

Loppuvääntö

Kisan jälkeen

Reitin siirryttyä poluille jouduin edelleen hieman keventämään askelta, kun reidet tuntuivat heti alusta aika tyhjiltä. Pari jyrkempää polkupätkää kisan alussa oli pakko kävellä, kun ei vaan pystynyt juoksemaan niitä ylös. Lisäksi tulin aika varovasti alamäet poluilla, ettei mitään pahempaa haveria pääsisi tapahtumaan. Edellä mennyt kaveri näkyi pidemmillä suorilla, mutta eroa oli pari kolme sataa metriä. Reitin puolivälin tienoilla oli lyhyt pätkä hakkuuta, jossa pääsi loikkimaan oikein kunnolla mikäli voimaa olisi riittänyt. Puolivälissä oli myös vesipiste, jossa join pari mukia urkkajuomaa.  Runsaat kolme kilsaa ennen loppua oli vielä kilsan pituinen umpimetsäosuus, jossa juostiin pehmeällä sammaleella sen minkä jaloistaan pääsi. Tässä yritin vielä saada edellä mennyttä kaveria kiinni, mutta voimat hupenivat pehmeään metsään. Loppu tultiin kovia latupohjia, mutta takaa-ajo oli jo taputeltu. Enemmän taisin vilkuilla taaksepäin odottaen sieltä tulijoita. Maalissa kello näytti 1:12:48 16 kilsan matkalle. Polari näytti matkaksi 15,89 km ja Ambit3 15,59 km. Sain juuri sen mitä olin tullut hakemaankin. Tulokset. Ilta meni sitten Saksa-Italia EM-futisottelua seuraten. Kaikkien mielestä juuri oikea joukkue voitti.

Sunnuntaina kävin kiertämässä Nuuksiossa runsaan 1,5 tunnin lenkin. Meno tuntui todella hyvältä ja rennolta. Viikolle kertyi 12 tuntia treeniä, jossa 106 kilsaa juoksua ja vähän fillaria ja salia. Ensi viikko on vielä suunnittelematta, mutta jossain siellä 7-8 tunnin tietämissä harjoitumäärät varmaan pyörii. Ja ensi viikon jälkeen onkin sitten kisaviikko.

Sunnuntaina Vierumäellä juostiin vielä 43 kilsan Buff Trail Tour osakisa, jossa miesten sarjan voitti Monosen Janne. Naisissa Leivon Jaana vei voiton. Tulokset.

Buff Trail Tourin lähtö

Viikko 36 ja raadeltu jänis

Taas on viikko vierähtänyt ja yksi kisa onnellisesti taakse jätetty. Kyseessä on tietysti Nuuksio Classic maraton, joka juostiin nyt neljännen kerran. Itse pääsin mukaan kisaan toista kertaa. Ensimmäisen kerran olin mukana 2013.

Kisaviikko meni normiharjoitusten mukaan. Ehkä vähän vähemmän juoksua kuin olin suunnitellut. Maanantaina ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä. Tiistaina kävin päivällä salilla säästellen hieman jalkoja. Hyppysarjat tein kuitenkin normaalisti. Illalla juoksin vielä tunnin rauhallisen lenkin.

Torstaina juoksin töihin pienen lisälenkin kautta, aikaa meni runsaat pari tuntia. Ja perjantaina juoksin vielä vajaan tunnin, kun kiersin järven ja hain numerolapun lauantain kisaan Siikarannasta. Näin jälkeenpäin olisi voinut ottaa viikon vähän kevyemmin varsinkin, kun juoksin edellisellä viikolla Saariselältä palattuamme runsaat 100 kilsaa viidessä päivässä.

Jussin kanssa oli juteltu jo keväällä, että juostaan Nuuksiossa kimpassa, jossa tavoitteena olisi parantaa Jussin aikaisempaa ennätystä 4.22. Pienten sairastelujen, liukkaan kelin ja meikäläisen raskaanpuoleisen ohjelman takia tavoitetta tarkistettiin kisan alla hieman alaspäin ja uusi tavoite oli 4.30 alittaminen. Taktiikkana oli, että Jussi pitää huolen vauhdista alussa ja jossain kolmenkympin hujakoilla ottaisin vetovastuun loppumatkaksi. Sadetta oli luvattu pitkin päivää lämpötilan ollessa siellä 15 asteen korvilla.

Lähdimme liikkeelle ensimmäisessä lähtöryhmässä melko rauhallisella tahdilla. Väkeä ei ollut ihan tungokseen asti, mutta jonossa juostiin tietysti ekat kilsat. Alku meni hyvin jutellessa. Jussin juoksurytmi poikkesi omastani ja myös muiden siinä, että alamäet hän pystyi rullaamaan rennosti muita kovempaa, mutta ylämäessä tilanne kääntyi. Varsinkin leveämmillä tieosuuksilla ero kasvoi jonkin verrankin alamäissä. Ensimmäisissä puuportaissa Jussi ohitteli muita juoksijoita, joten ei sitten auttanut muu kuin itsekin ohitella muita liukkailla portailla. Vähän ennen portaiden loppumista hyppäsin portailta rinteen puolelle, jota pitkin tulin viimeiset metrit. Juuri kun piti kääntyä 90 astetta oikealle tossuista loppui pito ja kaaduin. Tuloksena pienet haavat kämmenessä sekä kyynärpäässä. Suihkutin urheilujuomaa haavoihin putsatakseni suurimmat liat pois.

Swinghillin mäessä oli taas mukavasti porukkaa kannustamassa. Alppikelloja soittivat tietysti Team Marin ja Harrikin oli paikalla valmentajanpilleineen. Harri kannusti kertomalla, että meidän edellä oli ainoastaan kahdeksan naisjuoksijaa ;-) Mäen päällä täytin vesipullon.

Tämän jälkeen matkanteko alkoi olla omalla kohdalla aika raskasta. Edessä oli vielä hankalimmat osuudet, mutta jalka ei ollut kovin herkässä tänään. Jussi piti hyvää vauhtia ja itsellä oli välillä tekemistä kyydissä pysymiseksi. Porukka oli hajaantunut niin paljon, että välillä saatiin juosta pitkiä pätkiä ihan kahdestaan. Puolimatkassa oltiin aika tarkkaan 2.15 ajassa ja silloin ei näyttänyt enää kovinkaan todennäköiseltä tuohon tavoitteeseen pääseminen. Suolikkaan jälkeisellä tiepätkällä saatiin kuitenkin hyvä vauhti taas päälle.

Kattilan jälkeen vaihdeltiin välillä vetovuoroa, mutta Jussi teki pääasiassa vetotyöt. Itsellä oli lonkat ja jalat aika kankean oloiset. Edessä oli onneksi tasaista ja helppoa polkua, jolloin vauhti oli vielä siedettävällä tasolla. Viimeisessä huollossa täytettiin vielä pullot ja jatkettiin tasaista etenemistä. Ilmeisesti vauhti oli kuitenkin säilynyt, koska kääntyessämme Soidinsuon kiertoon laskin, että se 4.30 loppuaika olisi mahdollista saavuttaa. Kolme kilsaa ennen maalia sanoin Jussille, että nyt laitetaan kaikki peliin ja otetaan loppukiri. Siirryin edelle ja pidin sellaista vauhtia, että Jussi pysyi mukana. Vauhti nousi selvästi ja vesi vaan roiskui juostessamme veden täyttämiä polkuja eteenpäin. Viimeisessä alamäessä Jussi rullasi muutaman metrin edelle ja maalissa olimme ajassa 4.27. Selvästi alle tavoiteajan.

Jossain 34 kilsan tienoilla (kuva Juha Saastamoinen)

(kuva Juha Saastamoinen)

Jussi (kuva Juha Saastamoinen)

Kisan jälkeen selfiet

Tyytyväisiä ollaan molemmat aikaan. Paljoa ei olisi ollut rahkeita parantaa tänään tulosta, ei vaan ollut ihan paras päivä. Lisäksi oma palautuminen Saariselältä on vielä selvästi vaiheessa ja Kolia varten pitääkin nyt tarkastella uudestaan harjoitussuunnitelmaa, että sinne päästään tuoreilla jaloilla liikkeelle.

Varusteet toimivat hyvin, mutta omaan jalkaan sopivia liukkaankelin tossuja ei vielä ole löytynyt. Nyt jalassa olleilla Salomonin tossuilla meno oli välillä melkoista sipsuttelua. Pitääpä jatkaa hakua.

Juha Saastamoisen kaikki NC kuvat (onevision.fi)
Juhani Keski-Rahkosen kuvakooste NC panketista.

Kestävyysurheilun NC uutisointi.
Nuuksio Classic tulokset.
Buff Trail Tour Finlandin tulokset.